Televisio ja Hommaforum

[aivo]

Jokainen ihminen elää omaa ainutlaatuista elämäänsä, jonka vain hän itse tuntee. Muille hän on vain joku tuttu tai tuntematon lukemattomien muiden joukossa. Tämän minua, sinua ja meitä kaikkia koskevan asian televisio muutti sillä, että se kokosi meidät miljoonittain katsomaan päivittäin samat uutiset, jolloin oman elämän ja television esittämät asiat ja tapahtumat sekoittuivat yhdeksi ja samaksi kokemukseksi aivoissamme. Saamme vapaasti tietää muutakin tai mitä tahansa, mikäli haluamme, mutta siitä pystymme kertomaan vain toisillemme joko puhuen tai sähköpostin välityksellä.

Luonto loi meille itsenäisesti toimivat aivot, mutta se, joka sai kertoa asiat muille tai pystyi vaikuttamaan niiden kertomiseen, hallitsi sitä, mitä ihmiset saivat maailmasta tietää, joten televisio on enemmän kuin pelkkä laite olohuoneen nurkassa. Koska se kertoo asiat ja tapahtumat, se on meidän kaikkien yhteinen hallitsija. Tarvittavan pohjatyön sille teki aikoinaan sanomalehti, joka sai meidät uskomaan, että paperille painetut sanat ovat todellisuutta ja koska sanoja ei saanut tai voinut epäillä, aloimme pitää normaalina sitä, etteivät asiat kuulu meille. Näin kaiketi voidaan kuvata joukkotiedotusvälineiden 200-vuotista historiaa, jota edelleen elämme.

Joukkotiedotus on melkoisessa ristiriidassa sen kanssa, että olemme kaikki pelkkiä henkilöitä, joilla kaikilla on itsenäisesti toimivat aivot. On etunsa siinä, että kaikki saavat varttitunnissa samat tiedot päivittäisten uutisten muodossa, mutta joukkotiedotus ei poikkea mistä tahansa muusta kertomisesta muuten kuin mittasuhteiltaan eli siinä joku meistä miljoonista kertoo miljoonille muille, miten asiat ovat. Se, että kertoja on joku, ei ole ongelma, koska ei ole muita kuin henkilöitä ja vain joku voi kertoa. Ongelma on, että kertominen on yksisuuntaista eikä kertomisen kohde voi kysellä siitä, mitä hänelle kerrotaan. Hänen on vain otettava vastaan se mitä kerrotaan.

Joukkotiedotuksessa kertoja kertoo juuri sen hetken asioista ja tapahtumista, mutta tietoa itsessään on valtava määrä kirjoissa, lehdissä. Internetissä ja muissa ihmisissä. Meillä ei ole vain aikaa selvittää, pitävätkö jonkun henkilön kertomat asiat paikkansa ja vaikka olisikin tai saisimme selville muutakin, pystyisimme kertomaan siitä vain jollekin tuttavalle ja näin on poikkeuksetta kaikilla.

Koska yhteiskunnan valtaosalla on Internet, näyttöpääte ja näppäimistö käytössään, edellä mainittu tilanne on kuitenkin muuttunut sikäli, että ihmiset pystyvät olemaan yhteydessä toisiinsa, johonkin osoitteeseen ja koko yhteiskuntaan, Sen myötä pystyisimme kertomaan toisillemme, jos näkisimme meille kerrotussa asiassa kyseenalaisuuksia, mutta jotta tällainen voisi tapahtua, jonkun meistä pitäisi ensin kyetä viestimään, että tällainen mahdollisuus on ylipäänsä olemassa. Vielä vähän aikaa sitten edellä mainittu ei ollut lainkaan mahdollista, joten kyse on kokonaan uudesta asiasta.

Mitä sitten, jos pystyisimme saamaan tietoa myös toisiltamme? Ehkä emme enää katsoisi televisiouutisia pelkästään yksin, vaan meillä olisi ainakin teoreettinen mahdollisuus kuulla ja tietää asioita, joita uutisissa ei kerrota. Meitä ei juurikaan häiritse se, mitä aivot eivät tiedä eli mitä ei tiedä, ei aivojen kannalta ole olemassa, mutta kun tiedetään, että yhteiskunnassa on lukemattomia  elämää ja maailmaa kokeneita ihmisiä, voi kysyä, missä he sitten ovat kiinnostavista henkilöistä puhumattakaan. Miksi he eivät ole vaikuttamassa ajatteluuni ja tietämiseeni, vaan joudun katsomaan televisiouutiset yksin ja tyytymään vain siihen, mitä uutisissa kerrotaan sen sijaan, että saisin tietää erilaisten ihmisten kannanottoja ja näkemyksiä asioihin?

Monet yhteiskunnassa vaikuttavat ihmiset ovat julkaisseet kirjan tai kirjoja ja muita vastaavia asioita, mutta minulla kuten monella muullakaan ei ole aikaa selvittää, mitä joku henkilö on kirjassaan jostakin sanonut tai todennut. Jos jonkun kirjan olen sattunut lukemaankin, pystyn korkeintaan suosittelemaan sen lukemista jollekin. Yksittäisestä sanomalehdestä voin saada tietoa nopeammin, mutta verrattuna televisiouutisten varttituntiin, lehti vie enemmän aikaa mitä yleensä ei ole ja vaikka lehdessä voi olla ansiokkaita tai kohtuullisen lyhyitä katsauksia jostakin, eivät sen henkilöt edusta kuin murto-osaa siitä yhteiskunnasta, joka on ympärillämme.

Mutta kuten todettu tekniset mahdollisuudet uudenlaiselle tietämiselle ja yhteiskunnassa käytävälle keskustelulle ovat sinänsä olemassa. Se, että kaikilla on näppäimistö käytössään, ei itsessään tarkoita sitä, että kaikkien tai monenkaan pitäisi kirjoittaa. Kirjoittaminen on tarpeellista lähinnä vain silloin, jos henkilö katsoo yhteiskunnalle annettavan väärää tai kyseenalaista käsitystä jostakin ja silloinkin kirjoittajan on saatava tekstin ensin lukeneiden henkilöiden hyväksyntä, koska meillä ei ole aikaa lukea kuin sellaista, jonka jotkut ovat katsoneet lukemisen arvoiseksi, mikä vastaa hyvän kirjan suosittelemista jollekin tuttavalle.

Se, miksi kirjoitukset ovat pakko valita, on ymmärrettävissä oleva asia kuin sekin, miksi kirjoittajien henkilöllisyys pitää salata, mutta ne ovat vähäpätöisiä seikkoja verrattuna siihen, ettei sitä, mitä voidaan pitää mahdollisena ja järkevänä, voi toteuttaa siksi, ettei siitä voi kertoa kenellekään. Onneksi on ollut Hommaforum, joka on antanut mahdollisuuden harjoitella kirjoittamista ja saada kirjoittamiselle jopa lukijoita, mikä muuten ei olisi ollut mahdollista.

Suurin osa ihmistä ei luultavasti tiedä, että Hommaforum-sivusto on edes olemassa ja vaikka tietäisikin, heillä ei olisi aikaa ja kiinnostusta selvittää, mitä sadat tai tuhannet ihmiset ovat sinne kirjoittaneet. Henkilö, jolta Hommaforum on peräisin, loi kuitenkin tavallisille ihmisille mahdollisuuden kirjoittaa nimettömästi eli turvallisesti ilman pelkoa siitä, että joutuu ajatustensa vuoksi rangaistavaksi. Tällaista voidaan pitää mahdollisuutena tai alkuna myös sellaiselle sivustolle, joka voisi toimia tv-uutisten vastapelurina antamalla ihmisille mahdollisuuden reagoida kirjoittamalla uutisissa esitettyihin asioihin, mitä tällä hetkellä ei ole, mutta mikä kuuluu mihin tahansa normaaliin viestintään eli kun meille kerrotaan jotakin, meillä on lupa reagoida kerrottuun.

Vaikka sivusto mahdollistaa ihmisten kirjoittamisen, sivusto joka täyttyy tuhansista kirjoituksista on sivusto, jota ei lue kukaan tai vain ani harvat. Ongelma voidaan ratkaista vain vaikkapa kolmen hengen lukijaraadeilla, jotka vuorollaan lukevat ja valitsevat teksteistä parhaimmat julkaistavaksi Hommaforumin yläpuolella olevalla sivustolla, joka samalla palvelee sitä väestöä, joka ei tiedä Hommaforumista mitään tai paljoakaan ja joka uskoo, että tietoa voi tulla vain televisiosta tai sanomalehdestä. Tehtävä on työläs ja tylsä, mutta ilman sitä tekstit eivät löydä lukijaansa.

Jos joukkotiedotuksen ongelma on, että ihmiset eivät saa tai uskalla kertoa mitä ajattelevat ja tietävät, ongelma on ratkaistu Hommaforumilla kirjoitusten valitsemista ja esille nostamista lukuun ottamatta. Jos sivusto haluaa palvella ihmisille kuuluvaa oikeutta kiinnittää huomio mihin tahansa yhteiskunnassa olevaan asiaan, sivusto voi saada kirjoittajikseen keitä henkilöitä tahansa, mikäli he vapautuvat siitä luulosta, että minkä itse tietää, tietävät kaikki muutkin, mikä ei ole edes teoriassa mahdollista. Vain Hommaforumiin tai siitä johdetulle sivustolle kirjoittamalla muut voivat tietää, mitä sinä tiedät, mikäli ovat voineet ja saaneet lukea tekstin.

[Vaniljaihminen]

En tiedä vastaanko tässä pohdintaasi, mutta median roolin olisi parasta muuttua lähitulevaisuudessa. Ihmisillä on nykyään mahdollisuus tarkistaa uutislähteet monista alkuperäistoimituksista reaaliajassa, mikä Kekkosen aikana ei ollut mahdollista. Tietysti edelleenkin vain hyvin harva tekee niin, lähinnä kielitaitoiset ja akateemiset, joille on opetettu lähdekritiikin metodeja. Valtamedian vastaus on kuitenkin ollut se, että kaikki muu paitsi valtamedia on valeuutisointia, vaikka kyseessä voi olla nimenomaan vain kansalaisten oma lähdekritiikki.

Stereotyyppisesti voi sanoa, että 70-vuotias Tuula uskoo kaiken mitä telkkarissa sanotaan ja 70-vuotias Teijo ei usko siitä sanaakaan. Se on ilmeisesti juuri Kekkosen ajan vastine lähdekritiikille.

Hommaforum parhaimmillaan on se senatulus, jonka keskusteluja kukaan ei myönnä seuraavansa mutta jota kaikki lukevat. Ja huonoimmillaan suomi24.. (terveiset peräkammariin).