2019-12-04 YLE: Tapasimme ihmiset, joiden aktivismia kaikki eivät hyväksy

[Paawo]

Veroja kerätään ja kansaa taas sivistetään hieromalla prosessin lopputuotetta kasvoille oikein kaksin käsin.

Perinteet ja arvot PAHA.
Poliittinen ja jopa väkivallalla uhkaava "aktivismi" sekä kaikenlainen friikkeys HYVÄ.

https://yle.fi/uutiset/3-11094757

Käyköön jokainen lukemassa lisää oman elämänsä ja mm. antifan ym järjestöjen sankareista mikäli kiinnostaa.
Tähän quottasin huoh niin puolueetonta asiantuntijanäkemystä. Vastavuoroisesti olisi voitu esim järjestyspoliisin kenttäjohtajistoa ja kaupunkien yleisten tilojen kunnossapidosta vastaavia tms haastatella aktivismin^TM ihanuudesta.

Suomalaisilla nihkeä suhtautuminen aktivismiin
...

1990-luvulla radikaali eläinoikeusaktivismi rantautui Suomeen kansainvälisen liikehdinnän vanavedessä. Sosiologi Eeva Luhtakallion mukaan näitä aktivisteja pidettiin lapsellisina tyttöinä, joita ei pidetty oikeina aktivisteina tai otettu vakavasti.

Luhtakallion mukaan kettutyttöjen kohtelu ei kerro aktivismista, vaan 1990-luvun suhtautumisesta naisiin julkisuudessa.

– Heistä ajateltiin, että oi voi kun typerät tytöt eivät nyt tiedä, mitä tekevät ja hetken mielijohteesta puuhailevat. Suurin osa näistä "tytöistä" oli pitkän linjan eläinoikeusaktivisteja, mutta yleinen näkemys oli silti tämä, Luhtakallio sanoo.

Hän on siirtymässä Tampereen yliopistosta sosiologian professoriksi Helsinkiin. Takana on laaja tutkimus kansalaisaktivismista muun muassa Suomessa ja Ranskassa.

Luhtakallion mukaan Suomessa on yhä taipumus puhua aktivismista marginaalisena asiana, vaikka koko valtio on syntynyt kansanliikkeiden varassa.

– Suomalaiset suhtautuvat mielenosoituksiin ja aktivismiin nihkeästi. Se on ristiriitaista, koska koko valtio kehittyi kansalaisaktivismin pohjalta fennomaaneista alkaen, Luhtakallio sanoo.

Kansalliset traumat näkyvät asenteissa
Suomi on järjestöjen ja yhdistysten maa. Kun vertaillaan järjestöihin kuuluvien kansalaisten määrää valtioittain, Suomi on maailmanlaajuisesti huipulla. Silti aktivisteihin ja mielenosoituksiin suhtaudutaan sallivammin esimerkiksi Keski-Euroopassa.

Miksi me sitten vierastamme aktivisteja?

Asenneilmastolle on mahdotonta löytää yhtä täsmällistä syytä, mutta Suomen historiasta löytyy traumaattisia kohtia, joissa massaliikkeet ovat johtaneet pelottaviin seurauksiin. 1900-luvun alkupuoli ja suurlakko, verinen ja kansan kahtia jakanut sisällissota.

...

– Aktivismia pidetään vakiintuneessa politiikassa turhanaikaisena möyhkäämisenä, jota on turha pönkittää. Että ei me kaduilla huutelijoita täällä kuunnella, meillä on tämä parlamentaarinen prosessi. Sehän on ihan absurdi ajatus, Luhtakallio sanoo.

Absurdi siksi, että demokratia toimii vain silloin, kun sillä on aktiivisia toimijoita harjoittamassa demokratian suomia oikeuksia arjessaan.

Luhtakallion mukaan mielenosoituksia on nyt enemmän kuin koskaan, ja se on sosiaalisen median ansiota.

Somen mahti on nähty esimerkiksi Tahdon 2013 -kansalaisaloitekampanjassa tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Se sai tuhannet liikkeelle ja lain lopulta menemään läpi.

...

Pyrkimyksiä aktiivisiin tekoihin on paljon. Roska päivässä -liike, Vuosi ilman uusia vaatteita -haaste, Lihaton lokakuu, Muoviton maaliskuu, Älä osta mitään -päivä.

– Ne ovat tiedonjakoa, herättelyä ja konkreettisia tekoja. Arkipäivän aktivismia.

Tähän loppuun muutama hästäki; #PVL #KAARISADE #POLIISIHALLITUS   

Ja ihan viimeiseksi jonkunlainen tuttuja sanoja vilisevä läpileikkaus asiantuntijaprofessorin maailmaan. https://research.uta.fi/sosiologiangradut/eeva-luhtakallio/

Alla listatuista graduaiheista monet liittyvät Citizens in the Making –projektiin, jonka jäsenet – Maija Jokela, Lotta Junnilainen, Georg Boldt, Tuukka Ylä-Anttila ja Veikko Eranti (alla kuvassa oikealta vasemmalle) – voivat myös ohjata graduja sekä keskustella graduaiheista. Tutkimusryhmässä on erityisosaamista etnografian lisäksi myös suurten aineistojen datalouhinnan menetelmistä sekä eritasoisten ja -kokoisten verkkoaineistojen tutkimuskäytöstä. Tutkimusryhmällä on myös paljon joko kokonaan valmiita, kerättyjä aineistoja tai suunniteltuja aineistoja, joiden keräämiseen saa apua ja tukea.



Graduaiheita

Demokratiahankkeiden toteutuminen
Nettiaineistoa
Virkamieshaastattelut
Etnografia
Nuorisaloitteiden toteutuminen
Ruutibudjetti Helsingissä
Valtakunnallinen Nuorten ääni
Kaupunkisuunnittelu ja sukupuoli
Nettiaineisto (esim. Lisää kaupunkia Helsinkiin, Pyöräilynedistämiskeskustelut)
Seurakuntaneuvostot, nuorisovaltuustot, osuuskauppaelimet, oppilaskunnat ym. suomalaisen demokratian rakennusaineina
Nettikeskustelu ja sukupuoli
Valmiita tai puolivalmiita aineistoja esimerkiksi vertailuun Refugee Hospitality Club, Lisää kaupunkia Helsinkiin, Hommaforum
Algoritmit ja politiikka
Netnografia Facebookin käytöstä
Instagram politisoinnin väylänä
Anonyymi internet-politisointi
Ylilauta poliittisena tilana
Yhteisöllisyys, meemikulttuuri, emootioiden poissulkeminen, sukupuoli anonyymissa verkkotilassa
Ei-anonyymi internet-politisointi
Refugee Hospitality Club poliittisena tilana
Yhteisöllisyys, meemikulttuuri, emootioiden korostaminen, uskonnollisuus, sukupuoli ei-anonyymissa verkkotilassa
Ääri-/radikaalioikeistolaisen/populistisen verkkokeskustelun suhde tietoon
Valmiita aineistoja: MV-lehti ja Hommaforum
"Huono-osaiset" asuinalueet ja kansalaisyhteiskunta
Valmiita aineistoja esim. Jyrkkälä-seuran (Turku) ja Koillisseuran (Jakomäki, Helsinki) arkistot
Lähiöpolitiikka Suomessa: miten "lähiöpuhe" muuttuu 1960-luvulta nykypäivään
Moraalipolitiikka, eriarvoisuuden käsitteen sisällöllinen muutos
Lehtiaineisto
Osallisuusdiskurssin muutos
Asiakirja-aineisto
Lähiöprojektit
Kaupunkien suunnitteluosastot
Valmista aineistoa koskien Helsingin Jakomäkeä

[VeePee]

– Suomalaiset suhtautuvat mielenosoituksiin ja aktivismiin nihkeästi. Se on ristiriitaista, koska koko valtio kehittyi kansalaisaktivismin pohjalta fennomaaneista alkaen, Luhtakallio sanoo.

Luhtakallion mielestä kansalaisaktivismi on hyvää, demokraattista ja kehittävää silloin kun se on vihervasemmistolähteistä. Aktivismi muuttuu pahaksi demokratian uhkaksi kun aktivismia harrastavat kansallismieliset ihmiset. Anarkomarkojen riehunta ja paikkojen särkeminen on hyvä, Odinien katupartiointi ja vanhusten ulkoiluttaminen paha.

[Beef Supreme]

Mielenkiintoinen henkilökuva vegaaniboudariantifasistista piirtyy. Kastamalla kynän vähemmän punaiseen musteeseen voisi kertoa jostain toisesta tatuoidusta muskelimiehestä. Tähän tapaan:

Maalta kaupunkiin eli lakeuksilta Lahteen muutto vei Alménin antifasistisen Antifa-ryhmän porukoihin 1990-luvun puolivälissä.

Piireistä löytyi yhteys ja henkinen perhe, vaikka suhtautuminen Antifan tekemisiin julkisessa keskustelussa vain vahvisti toiseuden tunnetta.

Almén luettelee: Supermarkettien hyllyt pursuavat vihiksiä ja kauramaitoja, härkistä ja nyhtistä. Samaan aikaan lihankulutus kasvaa, ilmastokriisi pahenee. Turkistarhaamista ei kielletä.

– On pohjattoman surullista nähdä, miten kauas on tultu, mutta miten vähän lopulta on muuttunut, Almén toteaa.

– Raha ja valtasuhteet määräävät. Niin kauan kun esimerkiksi keskusta saa olla päättämässä, mitä muuta voi odottaa kuin turkistarhauksen jatkumista, Almén sanoo.

Turkishuutokaupan mielenosoitukset päätyivät uutisotsikoihin. Aktivisteista kirjoitettiin paljon ja tiettyyn sävyyn.

– Meistä tehtiin rikollisia ihmisten mielissä ja mediassa. Kun kyse on ihmisen oikeudesta omistaa ja harjoittaa elinkeinoaan, julkinen mielipide menee usein niin.

– Oli tietynlainen uhka, joka roikkui ilmassa. Yhtäkkiä joku tuttu pidätettiin, tuli oikeudenkäyntejä ja tuomioita. Julkinen mielipide oli tuomitseva.

Alménista on edelleen hämmentävää, että rasismia ja syrjintää vastustavia, eläinten oloja ja empatiaa edistäviä ihmisiä pidettiin vaarallisina, vihollisinakin.

– Tasavertaisuudesta ja jopa rakkaudesta ammentavat asiat nähtiin pahoina, huonoina, epäilyttävinä. Painettiin lehtisiä ja osoitettiin mieltä, olihan se tosi radikaalia, Almén sanoo ja purskahtaa nauruun.

Tehdään toisenlainen sankaritarina näistä otoksista:

Maalta kaupunkiin eli lakeuksilta Lahteen muutto vei Jartsan isänmaallisen skiniryhmän porukoihin 1990-luvun puolivälissä.

Piireistä löytyi yhteys ja henkinen perhe, vaikka suhtautuminen skinien tekemisiin julkisessa keskustelussa vain vahvisti toiseuden tunnetta.

Jartsa luettelee: Ostarit pursuavat somaleita ja muslimeita, tukkajumalia ja kerjäläisiä. Samaan aikaan islam kasvaa, mamutilanne pahenee. Haittamaahanmuuttoa ei kielletä.

– On pohjattoman surullista nähdä, miten kauas on tultu, mutta miten vähän lopulta on muuttunut, Jartsa toteaa.

– Raha ja valtasuhteet määräävät. Niin kauan kun esimerkiksi vihreät saa olla päättämässä, mitä muuta voi odottaa kuin haittamaahanmuuton jatkumista, Jartsa sanoo.

Turvapaikkakeskuksen mielenosoitukset päätyivät uutisotsikoihin. Aktivisteista kirjoitettiin paljon ja tiettyyn sävyyn.

– Meistä tehtiin rikollisia ihmisten mielissä ja mediassa. Kun kyse on ihmisen oikeudesta elää rauhassa ja puolustaa kulttuuriaan, julkinen mielipide menee usein niin.

– Oli tietynlainen uhka, joka roikkui ilmassa. Yhtäkkiä joku tuttu pidätettiin, tuli oikeudenkäyntejä ja tuomioita. Julkinen mielipide oli tuomitseva.

Jartsasta on edelleen hämmentävää, että islamia ja maahanmuuttoa vastustavia, naisten ja tyttöjen oloja ja empatiaa edistäviä ihmisiä pidettiin vaarallisina, vihollisinakin.

– Tasavertaisuudesta ja jopa rakkaudesta ammentavat asiat nähtiin pahoina, huonoina, epäilyttävinä. Painettiin lehtisiä ja osoitettiin mieltä, olihan se tosi radikaalia, Jartsa sanoo ja purskahtaa nauruun.

Kaikki riippuu lasien väristä. Yle on puolensa valinnut.

(Oikeastaan hyväksyisin jossain määrin vegaaniboudarin tekemiset ja allekirjoittaisin ajatuksetkin, mutta antifa-terroristin kanssa en näe yhteistä maaperää.)

[Tabula Rasa]

Että lehtimainoksia antifanteille. No se on valtiojohtoisen aktivismin, joka pyrkii olemaan ainut laillinen oppositio, kohdalla varsin loogista. Se sitten ettei mainita että maan ystävät yms järjestöt ovat nimenomaan valtiorahoitteisia ja rahoitus tulee suoraan hallituksen päätöksistä.