Kati Martinson: Rikotaan poliittinen rälssi

[Möhömaha]

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/katimartinson/rikotaan-politiikan-ralssi/

Usein kuulee hokemaa, että politiikka on rikki. Harvemmin puhutaan siitä, että puolueet ovat rikki, eikä niiden korjaaminen tunnu juuri ketään kiinnostavan. Liikkeelle voisi lähteä vaikka kysymällä mitä puolueet ovat ja mikä on niiden tarkoitus?
...
Suomalaiset puolueet ovat lähtökohtaisesti syntyneet kansalaisliikkeiksi. Vähitellen ne ovat kuitenkin muuttuneet vaalikoneistoiksi ja jonkinlaisiksi viestinnällisiksi orgaaneiksi.
...

Puolueet ovat myös vieraantuneet todellisuudesta. Puolueorgaaneissa työskentelee pieni ydinporukka, minkä lisäksi puolueilla on omat poliittiset sisäpiirinsä. Paradoksaalista kyllä, niihin tunkeutuminen on haastavaa, vaikka juuri siksi monet puolueisiin liittyvätkin.

Yksi selitys on politiikan ammattimaistuminen. Tavallisen työssäkäyvän ihmisen on vaikea istua arkipäiviä kokouksissa, eikä ruuhkavuosina vapaa-ajan käyttäminenkään ole ihan ongelmatonta. Huomattavan suuri osa poliitikoista on pohjimmiltaan poliittisia broilereita. Heidän elämänsä on politiikassa, eikä heillä ole riesanaan tavallisia päivätöitä. Ja kuten usein on asianlaita – ei ole koskaan ollutkaan.

Poliitikoiksi päätyy ihmisiä, jotka on ylioppilaina käsin poimittu puolueiden helmoihin. He toimivat alkuun avustajina toisille broilereille ja kasvavat siinä sivussa poliitikoiksi. Puolueet rekrytoivat mielellään 20 – 25 -vuotiaita ylioppilaita, joilla ei usein ole tutkintoa, mutta vielä vähemmän kokemusta oikeista töistä. Näin muodostuu vähitellen keskinäisriippuvaisia kaveripiirejä ja sisäpiirien hoveja.

Näin muodostuneet rälssit ovat toki pulma sinänsä. Vielä suurempi ongelma kuitenkin on, että valtiolaivaa ohjaa joukko ihmisiä, joilla ei ole kokemusta elävästä elämästä ja oikeista töistä. Se valitettavasti näkyy politiikan sisällöissä ja käytänteissä. Kun broileri avustaa broileria, siinä sokea taluttaa rampaa ja oikean elämän substanssiosaajat pyörittelevät päätään. Miten pienellä asioiden osaamisella ja ymmärryksellä poliittisia päätöksiä lopulta tehdäänkään! Erityisesti tämä avaa mahdollisuuksia etujärjestöille, joissa niissäkin on samanlaisia broilereita ja jotka nekin ovat asiallisesti hyvin pitkälti samaa julkista sektoria kuin politiikan toimijatkin. Ja taas saavat substanssiosaajat työpaikkojen kahviautomaateilla päivitellä, että "mistä helvetistä ne noita oikein repivät?"

Julkisuudessa on suurta huolta kannettu siitä, että entiset poliitikot tai avustajat siirtyvät muihin töihin. Huoli on sillään perusteltu, että usein tämä siirtymä on peliä pelin sisällä. Siirtyminen etujärjestön tai lobbarifirman leipiin on siirtymistä tiskin toiselle puolelle, mutta ei sinänsä tarkoita merkitsevää urakäännettä. Ne harvat poliitikot ja avustajat, jotka aidosti siirtyvät "oikeisiin töihin", ovat kokonaan toinen tarina. Heitä pitäisikin arvostaa sen sijaan, että heitä surkutellaan politiikan epäonnistujina.
...
Liikkuvuuden pitäisi toimia myös toiseen suuntaan. Vaikkapa sote-asioita pyörittävän broileripoliitikon pitäisi ehdottomasti saada avustajakseen kokenut substanssiosaaja, eikä märkäkorvainen ylioppilas. Jostain syystä tämä tie on kuitenkin käytännössä kokonaan tukittu. Puolueet eivät juuri palkkaa tutkinnon suorittaneita ja monipuolista työkokemusta hankkineita osaajia. Etenkään heitä ei palkata, jos he sattuvat olemaan yli 40-vuotiaita. Niin he usein ovatkin, koska tutkinnon ja monipuolisen työkokemuksen hankkiminen vaatii aikaa.

Politiikkaa pyörittää suljettu rälssi, jossa kaverit suosittelevat ja nimittävät toinen toisiaan. Näin luodaan keskinäisriippuvuutta ja puoluerajat ylittävää lojalismia. Politiikan rälssiin on pääsääntöisesti turha haikailla, ellei ole jo opiskeluaikanaan myynyt sieluaan politiikalle.
...

Suomalainen edustuksellinen demokratia kaipaa uudistamista. Se kaipaa avoimuutta. Ja se kaipaa liikkuvuutta. Substanssiosaajia on saatava paremmin mukaan päätöksenteon kaikille tasoille. Politiikka ei voi olla elinikäinen ura, vaan sen on voitava olla kenen tahansa elämänvaihe. Siitä voi tulla ura joillekin, mutta itsetarkoitus se ei voi olla.


Mikä on puolueiden tehtävä? Nyt se näyttää olevan rälssin hiekkalaatikkona ja itseään täydentävänä eliittinä toimiminen. Puolueissa parikymppiset ylioppilaat ihan tosissaan lähettelevät viestejä globaalin tason osaajille siitä, miten asiat ovat. Tällainen järjettömyys naurattaisi, ellei se itkettäisi.

Elleivät poliittiset puolueet ja liikkeet uudistu ja määrittele uudestaan fundamenttejaan, ne vähitellen kuihtuvat markkinointiorganisaatioiksi ja mediatoimistoiksi. Jos mediapalvelut ostetaan ulkoa ja substanssi jätetään verovaroin kustannetuille etujärjestöille, ei puolueita oikeastaan tarvita mihinkään. Kenenkään ei kannata liittyä niihin, eikä tuhlata aikaansa. Kenenkään ei kannata maksaa jäsenmaksuja siitä, että pääsee aina vaalien alla tekemään ilmaista vapaaehtoistyötä ja jakamaan makkaraa räntäsateessa.

Nyt on aika herätä. Ensimmäinen askel on, että poliittinen rälssi haudataan. Puolueiden pitää elää kuten ne opettavat. Muutoin moneen kertaan syötyä uskottavuutta on turha haikailla takaisiin.

[ApuaHommmaan]

Kenenkäs laulu se olikaan, joka selitti tämän asian. En löytänyt nopealla Googlauksella.

"Sotaa tarvitaan, sota yhdistää tämän maan. Poistuu työttömyys, se aktivoi. Sotaa tarvitaan, sota puhdistaa tämän maan..."

Ilman sotaa poliitikkorälssi ei tule koskaan olemaan kiinnostuneita taviksista. Ja valtaa ei heiltä revityksi pois saa, koska he kokevat täysin olevansa siihen oikeutettuja. Meno kiihtyy kunnes ajaa siihen seinään.

[AcastusKolya]

Niin, aikoinaan mm. muuan Paavo Susitaival puolueensa IKL:n kera pyrki taistelemaan juuri tuota rälssiä eli ammattipolitikointia vastaan. Ja se on kuulemma fasismia.