Presidentinvaalit 2024

[Totti]

Erinomainen suunta jatkuu. Presidentti-instituutio on monarkistinen jäänne, joka joutaa historian romukoppaan, vaikka sitten Niinistön perästä. Parlamentaaristen luottamusäänestysten ja poliittisen viraltapanoprosessin ulottumattomissa olevan presidentin efektiivinen valta onneksi riisuttiin jo Kekkosen jälkeen.

Todella omituinen ja lyhytkatseinen näkemys.

Euroopassa on jo pitkään ollut tredinä ajaa presidentti-instituutiot alas pääministerien hyväksi. Syy lienee EU:n vallan sementoiminen hankkiutumalla eroon pääministereitä suitsivista presidenteistä. Pääministerit ovat kuitenkin lakisäätäjinä paljon tiukemmin EU:n otteessa kun presidentit, joiden rooli on ollut toimia ylilyöntien jarruna. Tästä jarrusta EU haluaa eroon ja sen takia ylhäältä on ilmeisesti tullut "vahva suositus" poistaa presidentit pelistä.

Presidentin valta Suomessa on jo nyt aivan liian heikko. Jos se muutetaan seremoniaviraksi, meillä on todella suuri riski päätyä tilanteeseen, missä Sanna Marinin kaltaiset itsevaltiastyypit runnoo läpi mitä tahansa lakeja ilman minkäänlaista jarrua. Nykyisellään presidentti sentään vahvistaa lait, joten hän toimii viimeisenä stoppina jos homma menee täysin raiteiltaan.

Nyky-Suomen politiikkaa tarkastellessa on ilmiselvää, että hallitusten harkinta on kärsinyt massiivista eroosiota viimeiset 30-40 vuotta. Johdossa on siis henkilöitä, joiden harkinta- ja arviointikyky on heikko eikä mitään viittaa siihen, että trendi olisi muuttumassa.

Presidentin valtaoikeuksien vähentäminen ja vallan keskittäminen ymmärtämättömille pääministereille on erinomaisen vaarallista kansakunnan selviytymiselle. Ja kuten jo olemme nähneet, viimeiset 3-4 hallitusta ovat tehneet jättimäisiä virheitä, jotka ovat maksaneet suomalaiselle huippuhintaa sekä rahallisesti, sosiaalisesti että kulttuurisesti. Presidentin olisi pitänyt erottaa nämä hallitukset, mutta se ei enää ole mahdollista.

Ja ei, se ei ole demokratiaa, että pääministeri tekee mitä haluaa vaalien mandaattiin vedoten. Politiikka kun ei juuri koskaan ole mitä vaaleissa luvattiin, vaan siitä on tullut puolueiden ideologisten projektien temmellyskenttä kansakunta koelaboratoriona. Demokratian edellyttämä enemmistö ei siis ole koskaan äänestänyt sen politiikan puolesta, jota tosiasiassa ollaan tehty vaan poliittiset päätökset ovat tukeutuneet vähemmistössä olevien intressiryhmien tahtoon, joka usein on räikeässä ristiriidassa kansakunnan edun kanssa.

Presidentin valtaa ei pidä vähentää koska vallan keskittäminen yhdelle pääministerille johtaa kaltevaan pintaan, joka voi päätyä de facto (puolue)diktatuuriin.

[Julleht]

Erinomainen suunta jatkuu. Presidentti-instituutio on monarkistinen jäänne, joka joutaa historian romukoppaan, vaikka sitten Niinistön perästä. Parlamentaaristen luottamusäänestysten ja poliittisen viraltapanoprosessin ulottumattomissa olevan presidentin efektiivinen valta onneksi riisuttiin jo Kekkosen jälkeen. Sen jälkeen se on yhä enenevissä määrin ollut lähinnä vanhenevien valtiomiesten ulkokultainen eläköitymisvirka ja palkinto uran kruunuksi. Lautaskiistojen ja muiden myötä ollut lähinnä haitaksi parlamentaarisessa asioidenhoidossa. Lohdutukseksi voidaan perustaa eskoahoille ja muille halukkaille joku edustusministerin pesti, joka saa lausua painavia lauseita hienoissa tilaisuuksissa aina puolen vuoden mittaisissa pätkissä.

Ehkäpä perinteisesti suosiollisemmin monarkiaan/vahvaan presidenttiin suhtautuva kotimainen oikeisto lähtisi tämän taakse innokkaammin, jos sillä rajoitettaisiin vihreän presidentin valtaa. Se on näköjään muodostumassa historialliseksi tendenssiksi miten sitä valtaa on saatu instituutiolta pois, sillä vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä kokoomus saatiin taivuteltua kaventamisen taakse vain koska presidenttinä oli Halonen.

Olen hyvin eri mieltä presidentti-instituution merkityksestä.

Uutta Kekkosta ei kaivata, mutta on tärkeää, että maalla on edes yksi johtaja joka nauttii kansan enemmistön (mielellään selkeän) luottamusta ja jolla on muutakin valtaa kuin muodollista.

Kun kansakunta on jakautunut, kuten Suomessakin tuppaa jo olemaan, niin presidentti tulee nähdä kansakuntaa yhdistävänä tekijänä, joka rooli korostuu kriisin hetkellä.

Presidentti on puolustusvoimien ylipäällikkö. Sotatilanteessa on tärkeää, että kriittiset komennot, kuten vaikkapa liikekannallepanon, antaa henkilö, jonka kansan enemmistö on äänestämällä virkaansa valinnut. Kenraalit, vaikka päteviä yleisesti ottaen ovatkin, eivät ole tällaisia.

Tietysti presidentiksi voidaan valita Tarja Halonen, jolloin mikään edellisistä ei toteudu, mutta se ei varsinaisesti ole instituution vika.

Noin muutoin, jos Ukrainassa olisi käynyt toisin ja Putleri olisi onnistunut marssimaan Kiovaan kuin Brezhnev Prahaan 1968, niin seuraavan vuorossa olisimme olleet me. Siinä tilanteessa veikkaan että sinäkin olisit halunnut että liikekannallepanon olisi julistanut mielummin presidentti Sauli Niinistö kuin pääministeri Sanna Marin.

Siinä mielessä olet kyllä oikeassa, että presidentinvaalit ovat helposti suosituin vaali suomalaisten keskuudessa ja suoraan äänestäminen tuo tiettyä legitimiteettiä, jota ei pääministeriltä välttämättä löydy. Se on sellainen arvojohtaja, vaikkei valtaoikeuksia enää oikein kummemmin ole. Mutta ehkä tämä on kulttuurisia hommia, eikä edes kovin vanhoja sellaisia, sillä presidentin suora vaali on vasta muutaman vuosikymmenen takainen muutos. Ja kulttuurisena hommana muutettavissa instituutioita muuttamalla.

Ne tarjahalosten valinnat ovat kuitenkin nähdäkseni se ydin tässä. Jos ja kun jo suoran vaalin ensimmäisinä vuosikymmeninä valittiin henkilöitä, jotka on katsottu epäsopiviksi, niitä varmaan tulee jatkossakin. Siksi sen legitimiteetin ja yhdistäjän toimimisen voisi leipoa sisään sellaiseen pestiin, joka on parlamentaarisessa kontrollissa.

Ja lienen muuten siinäkin suhteessa vähemmistössä, että henkilökohtaisesti olisi ollut jokseenkin yhdentekevää, olisiko sen liikekannallepanon julistanut presidentti vai pääministeri, jos sellainen olisi täytynyt julistaa. Toisella takanaan kansaa edustavan eduskunnan enemmistö, toisella presidentinvaaleissa äänestäneiden enemmistö.

[Julleht]

Erinomainen suunta jatkuu. Presidentti-instituutio on monarkistinen jäänne, joka joutaa historian romukoppaan, vaikka sitten Niinistön perästä. Parlamentaaristen luottamusäänestysten ja poliittisen viraltapanoprosessin ulottumattomissa olevan presidentin efektiivinen valta onneksi riisuttiin jo Kekkosen jälkeen.

Todella omituinen ja lyhytkatseinen näkemys.

Euroopassa on jo pitkään ollut tredinä ajaa presidentti-instituutiot alas pääministerien hyväksi. Syy lienee EU:n vallan sementoiminen hankkiutumalla eroon pääministereitä suitsivista presidenteistä. Pääministerit ovat kuitenkin lakisäätäjinä paljon tiukemmin EU:n otteessa kun presidentit, joiden rooli on ollut toimia ylilyöntien jarruna. Tästä jarrusta EU haluaa eroon ja sen takia ylhäältä on ilmeisesti tullut "vahva suositus" poistaa presidentit pelistä.

Presidentin valta Suomessa on jo nyt aivan liian heikko. Jos se muutetaan seremoniaviraksi, meillä on todella suuri riski päätyä tilanteeseen, missä Sanna Marinin kaltaiset itsevaltiastyypit runnoo läpi mitä tahansa lakeja ilman minkäänlaista jarrua. Nykyisellään presidentti sentään vahvistaa lait, joten hän toimii viimeisenä stoppina jos homma menee täysin raiteiltaan.

Nyky-Suomen politiikkaa tarkastellessa on ilmiselvää, että hallitusten harkinta on kärsinyt massiivista eroosiota viimeiset 30-40 vuotta. Johdossa on siis henkilöitä, joiden harkinta- ja arviointikyky on heikko eikä mitään viittaa siihen, että trendi olisi muuttumassa.

Presidentin valtaoikeuksien vähentäminen ja vallan keskittäminen ymmärtämättömille pääministereille on erinomaisen vaarallista kansakunnan selviytymiselle. Ja kuten jo olemme nähneet, viimeiset 3-4 hallitusta ovat tehneet jättimäisiä virheitä, jotka ovat maksaneet suomalaiselle huippuhintaa sekä rahallisesti, sosiaalisesti että kulttuurisesti. Presidentin olisi pitänyt erottaa nämä hallitukset, mutta se ei enää ole mahdollista.

Ja ei, se ei ole demokratiaa, että pääministeri tekee mitä haluaa vaalien mandaattiin vedoten. Politiikka kun ei juuri koskaan ole mitä vaaleissa luvattiin, vaan siitä on tullut puolueiden ideologisten projektien temmellyskenttä kansakunta koelaboratoriona. Demokratian edellyttämä enemmistö ei siis ole koskaan äänestänyt sen politiikan puolesta, jota tosiasiassa ollaan tehty vaan poliittiset päätökset ovat tukeutuneet vähemmistössä olevien intressiryhmien tahtoon, joka usein on räikeässä ristiriidassa kansakunnan edun kanssa.

Presidentin valtaa ei pidä vähentää koska vallan keskittäminen yhdelle pääministerille johtaa kaltevaan pintaan, joka voi päätyä de facto (puolue)diktatuuriin.

Tästä päästäänkin mielikeskusteluuni, eli kysymykseen siitä, miten ehkäistä vallan kasautuminen, ts. minimoida se riski, että jokin taho pystyy liiallisissa määrin kontrolloimaan vaikkapa juuri poliittista sfääriä. Jotta pysytään aiheessa ja uuden moderaatiolinjan vallitessa, lienee parempi rajata kysymys käsittelemään erityisesti presidenttiä.

Mielestäni moinen onnistuu parhaiten silloin, kun poliittiset avainhenkilöt, mukaan lukien presidentti, ovat demokraattisessa kontrollissa, ts. poistettavissa virasta poliittisella prosessilla tarpeeksi suurella enemmistöllä. Toinen avainasia on ns. checks and balances, jossa yksikään toimielin ei kykene käyttämään rajoituksetonta valtaa. (Tämän takia olen vankkumaton desentralismin eli hajauttamisen kannattaja, mistä juontuvat esimerkiksi kuntien laajojen valtaoikeuksien kannatus, mikä ehkäisee kansallisen parlamentin liiallista valtaa, mutta ei mennä nyt siihen.)

Se, että yksi instituutio eli presidentti olisi ikään kuin omassa yksinäisyydessään, koskemattomana ja erottamattomana, sotii molempia näitä periaatteita vastaan: mielestäni valta kasautuu liiaksi. Turvallisinta on hajauttaa valta laajalle, pois yhden ihmisen käsistä, esimerkiksi laajalle parlamentille ja maantieteellisesti useampaan paikkaan. Ja keskitettävä ylös vain se, mikä on välttämätöntä ja mikä on erikseen sinne myönnetty, ja mikä ei hoidu tarpeeksi hyvin alemmilla tahoilla (ns. läheisyysperiaate).

[Pallopääkissa]

Jos presidentillä ei pidä olla valtaa, eikö olisi sama jos olisi perinnöllinen monarkia?

Jonkun pitää hoitaa kissanristiäiset kuten linnan juhlat, maakuntamatkat sekä ulkovaltojen suurlähettiläiden valtuuskirjeiden vastaanotto. Edustustehtävät ovat sopivan epäpoliittisia joten ne voi hoitaa presidentti tai kuningas. Pääminsteri taas on päivänpolitiikan johtohahmo. Sen tehtävä on politiikoida eikä olla kansaa yhdistävä hahmo.

En kannata sitäkään että presidentin ja pääministerin virka yhdistettäisiin. Tämä johtaisi siihen ettei ehtisi ollenkaan hoitamaan poliittisia asioita kun pitäisi tehdä maakuntamatkoja sekä vastaanottaa ulkovaltojen suurlähettiläiden valtuuskirjeet.

Onko vahva pääministeri vallan kolmijako-opin mukaista? Onko edes parlamentarismi mitenkään vallan kolmiako-opin mukaista? Vallan kolmijako-oppi tarkoittaa että lainsäädäntövalta, hallitusvalta (toimeenpanovalta) ja tuomiovalta on erotettu toisistaan. Lainsäädäntövalta eli lakia säätävä elin on kaikkein korkeimmalla koska se säätää lait joiden mukaan toimeenpanovalta/hallitusvalta sekä tuomiovalta toimivat.

Kun pääministerin johtama enemmistöhallitus antaa parlamentille lakiesityksen, eikö tämä tarkoita sitä että hallitus de facto säätää lait ja parlamentti vain hyväksyy ne läpihuutojuttuina? Jos tulkitaan kolmiajako-oppia tiukasi, pitääkö hallituksella edes olla oikeutta tehdä lakialoitteita? Miksi hallitusvallan/toimeenpanovallan edustaja antaa lakiesityksiä jos se ei ole lainsäätäjä? Toimeenpanovallan/hallitusvallan edustaja on pelkkä lakien toteuttaja. Pitäisikö oikeus lakialoitteisiin olla ainoastaan parlamentilla ja parlamentin jäsenillä?

Joissakin maissa on kaksikamarinen parlamentti siksi että hallitus tai presidentti ei voi käyttää parlamenttia kumileimaisimena. Kaksikamarijärjestelmässä laki tai muu aloite jne päätös pitää hyväksyä sekä alahuoneessa että ylähuoneessa. Sitten kun se on hyväksytty alahuoneessa ja ylähuoneessa, se viedään valtionpäämiehen (presidentti tai monarkki) allekirjoitettavaksi. Tässäkin tilanteessa valtionpäämies voi kieltäytyä allekirjoittamasta lakia jolloin se palautetaan parlamentille tai se raukeaa. Tällöin on kyseessä veto-oikeus tai lykkäävä veto-oikeus. Veto-oikeus on usein mahdollista murtaa suurella enemmistöllä parlamentissa. Onko se 2/3 tai 5/6 riippuen maasta.

[Julleht]

Jos presidentillä ei pidä olla valtaa, eikö olisi sama jos olisi perinnöllinen monarkia?

Jonkun pitää hoitaa kissanristiäiset kuten linnan juhlat, maakuntamatkat sekä ulkovaltojen suurlähettiläiden valtuuskirjeiden vastaanotto. Edustustehtävät ovat sopivan epäpoliittisia joten ne voi hoitaa presidentti tai kuningas. Pääminsteri taas on päivänpolitiikan johtohahmo. Sen tehtävä on politiikoida eikä olla kansaa yhdistävä hahmo.

En kannata sitäkään että presidentin ja pääministerin virka yhdistettäisiin. Tämä johtaisi siihen ettei ehtisi ollenkaan hoitamaan poliittisia asioita kun pitäisi tehdä maakuntamatkoja sekä vastaanottaa ulkovaltojen suurlähettiläiden valtuuskirjeet.

Onko vahva pääministeri vallan kolmijako-opin mukaista? Onko edes parlamentarismi mitenkään vallan kolmiako-opin mukaista? Vallan kolmijako-oppi tarkoittaa että lainsäädäntövalta, hallitusvalta (toimeenpanovalta) ja tuomiovalta on erotettu toisistaan. Lainsäädäntövalta eli lakia säätävä elin on kaikkein korkeimmalla koska se säätää lait joiden mukaan toimeenpanovalta/hallitusvalta sekä tuomiovalta toimivat.

Kun pääministerin johtama enemmistöhallitus antaa parlamentille lakiesityksen, eikö tämä tarkoita sitä että hallitus de facto säätää lait ja parlamentti vain hyväksyy ne läpihuutojuttuina? Jos tulkitaan kolmiajako-oppia tiukasi, pitääkö hallituksella edes olla oikeutta tehdä lakialoitteita? Miksi hallitusvallan/toimeenpanovallan edustaja antaa lakiesityksiä jos se ei ole lainsäätäjä? Toimeenpanovallan/hallitusvallan edustaja on pelkkä lakien toteuttaja. Pitäisikö oikeus lakialoitteisiin olla ainoastaan parlamentilla ja parlamentin jäsenillä?

Joissakin maissa on kaksikamarinen parlamentti siksi että hallitus tai presidentti ei voi käyttää parlamenttia kumileimaisimena. Kaksikamarijärjestelmässä laki tai muu aloite jne päätös pitää hyväksyä sekä alahuoneessa että ylähuoneessa. Sitten kun se on hyväksytty alahuoneessa ja ylähuoneessa, se viedään valtionpäämiehen (presidentti tai monarkki) allekirjoitettavaksi. Tässäkin tilanteessa valtionpäämies voi kieltäytyä allekirjoittamasta lakia jolloin se palautetaan parlamentille tai se raukeaa. Tällöin on kyseessä veto-oikeus tai lykkäävä veto-oikeus. Veto-oikeus on mahdollista murtaa todella suurella enemmistöllä parlamentissa. Onko se 2/3 tai 5/6.

Tiukasti tulkittuna lainsäädäntövalta Suomessa on sekä eduskunnalla että toimeenpanevalla hallituksella (koska se on osa eduskuntaa). Siksi itse asiassa olisi hyvä, että Norjan tapaan ministerit eivät olisi kansanedustajia, vaan tilalle tulee seuraava. Tällöin ainakaan de jure (joskin kenties yhä de facto) lainsäädäntövalta ja toimeenpanovalta eivät olisi samoissa käsissä. Toinen vaihtoehto on juurikin tuo kaksikamarinen parlamentti, joskin se tuppaa luomaan ns. kahden kerroksen väkeä helpommin ja toisen kamarin jäseniä pidetään korkeampiarvoisina kuin toisen (vrt. ihan formalistisestikin eriarvoiseksi viety epädemokraattinen House of Lords Britanniassa, joskin siihen liittyy maaspesifiä historiaa).

Presidentin ja pääministerin viran yhdistys ei varmaankaan tulisi kysymykseen juuri edellä mainitsemistasi ajankäytöllisistä syistä, ei pääministeri ehdi kaikissa kissanristiäisissä (vaikka kissat ovat tärkeitä!) juosta. Siihen lääkkeeksi on presidentin puhdas seremoniallisuus tai sitten uuden edustusministerin tehtävät, jossa

Lohdutukseksi voidaan perustaa eskoahoille ja muille halukkaille joku edustusministerin pesti, joka saa lausua painavia lauseita hienoissa tilaisuuksissa aina puolen vuoden mittaisissa pätkissä.

[Pallopääkissa]

Erinomainen suunta jatkuu. Presidentti-instituutio on monarkistinen jäänne, joka joutaa historian romukoppaan, vaikka sitten Niinistön perästä. Parlamentaaristen luottamusäänestysten ja poliittisen viraltapanoprosessin ulottumattomissa olevan presidentin efektiivinen valta onneksi riisuttiin jo Kekkosen jälkeen.

Todella omituinen ja lyhytkatseinen näkemys.

Euroopassa on jo pitkään ollut tredinä ajaa presidentti-instituutiot alas pääministerien hyväksi. Syy lienee EU:n vallan sementoiminen hankkiutumalla eroon pääministereitä suitsivista presidenteistä. Pääministerit ovat kuitenkin lakisäätäjinä paljon tiukemmin EU:n otteessa kun presidentit, joiden rooli on ollut toimia ylilyöntien jarruna. Tästä jarrusta EU haluaa eroon ja sen takia ylhäältä on ilmeisesti tullut "vahva suositus" poistaa presidentit pelistä.

Presidentin valta Suomessa on jo nyt aivan liian heikko. Jos se muutetaan seremoniaviraksi, meillä on todella suuri riski päätyä tilanteeseen, missä Sanna Marinin kaltaiset itsevaltiastyypit runnoo läpi mitä tahansa lakeja ilman minkäänlaista jarrua. Nykyisellään presidentti sentään vahvistaa lait, joten hän toimii viimeisenä stoppina jos homma menee täysin raiteiltaan.

Nyky-Suomen politiikkaa tarkastellessa on ilmiselvää, että hallitusten harkinta on kärsinyt massiivista eroosiota viimeiset 30-40 vuotta. Johdossa on siis henkilöitä, joiden harkinta- ja arviointikyky on heikko eikä mitään viittaa siihen, että trendi olisi muuttumassa.

Presidentin valtaoikeuksien vähentäminen ja vallan keskittäminen ymmärtämättömille pääministereille on erinomaisen vaarallista kansakunnan selviytymiselle. Ja kuten jo olemme nähneet, viimeiset 3-4 hallitusta ovat tehneet jättimäisiä virheitä, jotka ovat maksaneet suomalaiselle huippuhintaa sekä rahallisesti, sosiaalisesti että kulttuurisesti. Presidentin olisi pitänyt erottaa nämä hallitukset, mutta se ei enää ole mahdollista.

Ja ei, se ei ole demokratiaa, että pääministeri tekee mitä haluaa vaalien mandaattiin vedoten. Politiikka kun ei juuri koskaan ole mitä vaaleissa luvattiin, vaan siitä on tullut puolueiden ideologisten projektien temmellyskenttä kansakunta koelaboratoriona. Demokratian edellyttämä enemmistö ei siis ole koskaan äänestänyt sen politiikan puolesta, jota tosiasiassa ollaan tehty vaan poliittiset päätökset ovat tukeutuneet vähemmistössä olevien intressiryhmien tahtoon, joka usein on räikeässä ristiriidassa kansakunnan edun kanssa.

Presidentin valtaa ei pidä vähentää koska vallan keskittäminen yhdelle pääministerille johtaa kaltevaan pintaan, joka voi päätyä de facto (puolue)diktatuuriin.

Tästä päästäänkin mielikeskusteluuni, eli kysymykseen siitä, miten ehkäistä vallan kasautuminen, ts. minimoida se riski, että jokin taho pystyy liiallisissa määrin kontrolloimaan vaikkapa juuri poliittista sfääriä. Jotta pysytään aiheessa ja uuden moderaatiolinjan vallitessa, lienee parempi rajata kysymys käsittelemään erityisesti presidenttiä.

Mielestäni moinen onnistuu parhaiten silloin, kun poliittiset avainhenkilöt, mukaan lukien presidentti, ovat demokraattisessa kontrollissa, ts. poistettavissa virasta poliittisella prosessilla tarpeeksi suurella enemmistöllä. Toinen avainasia on ns. checks and balances, jossa yksikään toimielin ei kykene käyttämään rajoituksetonta valtaa. (Tämän takia olen vankkumaton desentralismin eli hajauttamisen kannattaja, mistä juontuvat esimerkiksi kuntien laajojen valtaoikeuksien kannatus, mikä ehkäisee kansallisen parlamentin liiallista valtaa, mutta ei mennä nyt siihen.)

Se, että yksi instituutio eli presidentti olisi ikään kuin omassa yksinäisyydessään, koskemattomana ja erottamattomana, sotii molempia näitä periaatteita vastaan: mielestäni valta kasautuu liiaksi. Turvallisinta on hajauttaa valta laajalle, pois yhden ihmisen käsistä, esimerkiksi laajalle parlamentille ja maantieteellisesti useampaan paikkaan. Ja keskitettävä ylös vain se, mikä on välttämätöntä ja mikä on erikseen sinne myönnetty, ja mikä ei hoidu tarpeeksi hyvin alemmilla tahoilla (ns. läheisyysperiaate).

Estääkö tämä sen ettei pääministeristä tule yksinvaltiasta? Enemmistöparlamentarismissa halliitus ei käytönnössä koskaan saa palamentilta epäluottamuslausetta. Hallituksen pitäisi menettää enemmistö ennen kuin parlamentti voisi kaataa sen. Tämä tarkoittaa sitä että jonkin hallituspuolueen pitäisi lähteä pois hallituksesta.

Enemmistöparlamentarismin vika on se että hallitus käyttää parlamenttia kumileimasimena ja voi hyväksyttää sillä mitä tahansa päätöntäkiin, puoleekurin avulla.

Vika on siinäkin että lakien säätäminen on hallitusvetoista eikä parlamenttivetoista. Hallituksen esitykset laaditaan ministeriöiden virkamiesten valmistelussa. Jotta parlamentti olisi aito lainsäätäjä, esitykset pitäisi tehdä parlamentin aloitteiden pohjalta. Samoin lakien valmistelutyö pitäisi tehdä parlamentin määrämistä toimeksiannoista. Tässä tilanteessa hallituksen ja sen alaisten ministeriöiden sekä virastojen tarkoitus olisi pelkästään toteuttaa lainsäätäjän eli parlamentin tahto. Siis tehdä sitä mitä laki sanoo.

[Pallopääkissa]

Kaksikamarinen parlamentti on esim. USA:ssa jonka kongressissa edustajainhuone on alahuone ja senaatti on ylähuone. USA:ssa ei ole pääministeriä vaan valtionpäämies eli presidentti on myös hallituksen johtaja. Siksi presidentin puolue ei ole ikinä oppositiossa. Presidentin puolue voi olla vähemmistössä kongressin jommassakummassa tai molemmissa kamareissa. Kongressin kumpikaan kamari ei kuitenkaan voi äänestää epäluottamuslausetta presidentille. Sen sijaan kumpikin kamari voi hylätä hallituksen eli presidentin esitykset. Siksi on ollut tapana tehdä lehmänkauppoja presidentin ja kongressin kamarien kesken.

Euroopan maissa kaksikamarinen parlamentti on esim. Saksassa, Sveitsissä, Itävallassa, Puolassa, Ranskassa, Italiassa ja Espanjassa.

Saksassa, Itävallassa, Sveitsissä ja Italiassa presidentti on seremoniamestari joka hoitaa edustustehtävät ja muut kissanristiäiset. Sen sijaan Ranskassa presidentti on vahva, eräänlainen vaalikuningas.

Britanniassa on kaksikamarinen parlamentti mutta ylähuoneella ei ole käytännön merkitystä. Britannian ylähuoneen paikat ovat usein eläkevirkoja ja hillotolppia. Ymmärtääkseni jotkin ylähuoneen vakanssit ovat jopa perinnöllisiä. Siksi Britannia on käytännössä yksikamarijärjestelmä.

Olen promonnut Norjan-mallia monta vuotta. Siis sitä että hallituksen jäsen ei voi olla samaan aikaan parlamentin jäsen. Jos valitaan hallituksen ministeriksi, tällöin parlamentin jäsenyys keskeytetään. Tilalle otetaan varajäsen vaalipiiristä.

[Penan kaveri Eki]

Tästä päästäänkin mielikeskusteluuni, eli kysymykseen siitä, miten ehkäistä vallan kasautuminen, ts. minimoida se riski, että jokin taho pystyy liiallisissa määrin kontrolloimaan vaikkapa juuri poliittista sfääriä. Jotta pysytään aiheessa ja uuden moderaatiolinjan vallitessa, lienee parempi rajata kysymys käsittelemään erityisesti presidenttiä.

Mielestäni moinen onnistuu parhaiten silloin, kun poliittiset avainhenkilöt, mukaan lukien presidentti, ovat demokraattisessa kontrollissa, ts. poistettavissa virasta poliittisella prosessilla tarpeeksi suurella enemmistöllä.
...
Se, että yksi instituutio eli presidentti olisi ikään kuin omassa yksinäisyydessään, koskemattomana ja erottamattomana, sotii molempia näitä periaatteita vastaan: mielestäni valta kasautuu liiaksi....

Samaa mieltä, mutta kokonaisuudesta puuttuu äänestäjien mahdollisuus laittaa perseilevä taho sivuun, ts. vaatia uudet vaalit. Tähän toimisi vaikkapa tavalliseen kansalaisaloitteeseen verrattuna kymmenkertainen määrä allekirjoituksia. Eli kymmenen prosenttia kansasta (6 kk:n aikaikkunassa) kun vaatii, että eduskunta hajotetaan tai pressa pannaan viralta, niin olisi ennenaikaiset vaalit.

Näin toimitaan yrityselämässä. Riittävä määrä yrityksen omistajia tai osakkaita kun on sitä mieltä, että johto tyrii nyt liikaa, niin osakas-/yhtiökokous koolle ja jos enemmistö, niin uudet vaalit.

[Totti]

Tästä päästäänkin mielikeskusteluuni, eli kysymykseen siitä, miten ehkäistä vallan kasautuminen, ts. minimoida se riski, että jokin taho pystyy liiallisissa määrin kontrolloimaan vaikkapa juuri poliittista sfääriä. Jotta pysytään aiheessa ja uuden moderaatiolinjan vallitessa, lienee parempi rajata kysymys käsittelemään erityisesti presidenttiä.

Mielestäni moinen onnistuu parhaiten silloin, kun poliittiset avainhenkilöt, mukaan lukien presidentti, ovat demokraattisessa kontrollissa, ts. poistettavissa virasta poliittisella prosessilla tarpeeksi suurella enemmistöllä.

Vallan keskittymisen estäminen on aina vaikeaa koska kaikissa menetelmissä on omat hankaluutensa. Ehdottamasi malli on yksi tapa, mutta siinä on riskinä, että esimerkiksi puolue onnistuu mobilisoimaan tarpeeksi suuren äänimäärän ja poistaa sitä kautta presidentin ihan vain puoluepoliittisista syistä.

"Tarpeeksi suuri enemmistö" on myös vaikea rajanveto. Jos se tarkoittaa yli 50%, äänten saaminen voi olla lähes mahdotonta eli presidenttiä ei tosiasiassa voi poistaa koskaan. Jos vaadittu äänimäärä on matalampi, se voi taas olla liian helppoa.

USA:ssa on muuten olemassa tällainen recall järjestelmä. Siellähän monet virkamiehet valitaan paikallisvaaleissa ja ne voi "kutsua takaisin" eli erottaa jos saadaan tarpeellinen äänimäärä hankkeen taakse.

Sinänsä en pidä tällaista recall järjestelyä huonona, mutta sen käytännön toteutus ei ole ihan suoraviivaista.

Toinen avainasia on ns. checks and balances, jossa yksikään toimielin ei kykene käyttämään rajoituksetonta valtaa.

Presidentti valtaoikeuksilla, joka voisi erottaa hallituksen tai estää lakien läpimenon on juuri tällainen checks and balances.

USA:ssa mukana on lisäksi kolmas komponentti eli oikeusistuin. Kongressi voi säättä lakeja, jotka presidentti hylkää. Oikeusistuin voi kumota hylkäämisen. Kongressi taas voi tehdä lakimuutoksia, jotka rajoittavat oikeustoimen vallan jne.

Se, että yksi instituutio eli presidentti olisi ikään kuin omassa yksinäisyydessään, koskemattomana ja erottamattomana, sotii molempia näitä periaatteita vastaan: mielestäni valta kasautuu liiaksi.

Jos presidentinvaltaoikeudet poistetaan, valta kasautuu samalla lailla pääministerille. presidentin vallan poistaminen ei siis desentralisoi valtaa vaan keskittää sen pääminiterille.

Turvallisinta on hajauttaa valta laajalle, pois yhden ihmisen käsistä, esimerkiksi laajalle parlamentille ja maantieteellisesti useampaan paikkaan.

Meillä on jo kunnat ja valtio erillisinä valtaeliminä. Toisaalta eduskunnassa on alueellinen edustus vaalipiirien kautta. Vaikuttaa kuitenkin liioittelulta, alkaa hajottaa eduskuntaa useammalla paikkakunnalle koska demokratiahyöty jää epäselväksi.

Presidenttiä ei pidä poistaa pelistä vaan valtaoikeuksia pitäisi lisätä muitta toki niin ettei hän muutu kekkoslaiseksi yksinvaltiaaksi, joka ohittaa vaalitulokset omalla päätöksellään. Presidentillä pitäisi olla joku menetelmä erottaa hallituksia, mutta kynnys erottamiselle pitäisi olla korkea.

Vaihtoehtoisesti hän voisi erottaa ministerit ts. pistää vain esim. pääminsterihenkilö virasta mutta hallitus jää ennalleen. Sanna Marinin käytös pääministerinä oli helposti sellainen, että se olisi pitänyt johtaa erottamiseen. Jatkuva ryypiskely ja kokaiiniporukoiden kanssa hengaileminen ja ruokien varastaminen ei sovi millään lailla pääministerin virkaan. Samalla lailla Haavisto olisi pitänyt erottaa Al-Hol jupakan yhteydessä ja presidentti olisi ollut oikea taho päättää siitä.

Tällainen presidentillinen siivojan rooli voisi olla eräs ratkaisu koska ministerit eivät ole valittuja vaan nimetty, jolloin heidän korvaaminen jos homma lähtee lapaseta ei ole ristiriidassa vaalituloksen kanssa.

[Pallopääkissa]

Kunnilla ei ole oikeaa valtaa koska kaikki mitä kunta tekee, perustuu lakiin jonka säätää valtio. Valtio on määrännyt kunnille koko ajan lisää velvoitteita ainakin vuodesta 1995 alkaen. Kunnilla on jotain 300-600 eri tehtävää jotka valtio on määrännyt niille lain kautta. Ei mikään kunta voi kieltäytyä mistään velvoitteesta mitä valtio määrää. Valtio ei kuitenkaan ole antanut kunnille tarvittavaa määrää lisärahaa velvoitteisiin vaan enimmäkseen vittuillut ja käskenyt tehdä kuntaliitoksia. Valtio on vähentänyt menojaan siirtämällä niitä kunnille eli tehnyt silmänkääntötemppuja.

Kunta on de facto pelkkä valtion kädenjatke. Yhtä hyvin valtio voisi itse suoraan järjestää ja kustantaa palvelut omissa nimissään. Jos halutaan että palvelut ovat tasalaatuisia ja samanlaisia maan kaikissa osissa, miten se olisi edes mahdollista jos valtio ei itse niitä järjestä ja kustanna?

Saksan, Itävallan tai Sveitsin tapainen liittotasavalta jossa valtion rooli on rajattu tiettyihin asioihin. Tietyt asiat ja päätösvalta on delegoitu osavaltioille ja kunnille. Jopa osavaltion tason lakien säätäminen on mahdollista. Sveitsin erityispiirre on kansanäänestykset joita voidaan järjestää kylässä, kunnassa, kantonissa, tai koko valtion tasolla.

@Heikki Luoto on ehdottanut Suomen suunta-kanavalla että Suomi jaettaisiin kahtia, pervo-Suomeen ja juntti-Suomeen. Pervo-Suomen pääkaupunki olisi Helsinki ja juntti-Suomen pääkaupunki olisi Seinäjoki. Suvakit ja niiden lemmikit saisivat olla pervo-Suomessa, Tavikset, juntit, kansallismieliset sekä rasistit olisivat juntti-Suomessa.

[Siener]

Tuossa olisi vain se ongelma, että Pervo-Suomen tyhjäntoimittajat olisivat heti kohta vaatimassa rahaa Juntti-Suomelta...

Presidentiksi keksinkin Jenni Haukion. Tulisi jatkuvuutta ja hänellä olisi erinomainen mentori omassa perheessä, eikä tarvitsisi muuttaa minnekään!

[justustr]

@Heikki Luoto on ehdottanut Suomen suunta-kanavalla että Suomi jaettaisiin kahtia, pervo-Suomeen ja juntti-Suomeen. Pervo-Suomen pääkaupunki olisi Helsinki ja juntti-Suomen pääkaupunki olisi Seinäjoki. Suvakit ja niiden lemmikit saisivat olla pervo-Suomessa, Tavikset, juntit, kansallismieliset sekä rasistit olisivat juntti-Suomessa.

Tuo vaan olisi oikea Putlerin unelma. Kaksi heikkoa Suomea yhden vahvan sijaan. Maan hajotessa poistuisi NATO jäsenyyskin, jolloin isä Aurinkoinen voisi ajella tankit molmepiin pääkaupunkeihin ilman kummampaa vastarintaa.

Ylipäätään tässä ajassa, jossa sekä Venäjä että Kiina laittaa länttä koetukselle, ei pidä heikentyä sen enempää sotilaallisesti kuin taloudellisestikaan vaan suunta pitäisi olla vastakkainen.

[Pallopääkissa]

Tuo olikin varmaan ajatuskoe jonka tarkoitus oli osoittaa että maa on henkisesti ja arvoiltaan erilainen eri osissa. Ne "Helsingin herrat" ja "Etelän päättäjät" ja "Etelän media" ovat paljolti noita pervo-Suomen kaupunkilaisia ja akateemisesti koulutettuja. Varsinkin valtionhallinnon virkamiehet.

Mä vähän veikkaan että pervo-Suomessa on pelkureita joista ei ole sotimaan vaan lähtisivät ulkomaille. Jostain pride-mielenosoittajista, elokapinalaisista ja antifalaisista ei olisi sotimaan sekunniksikaan.

Olen maakuntahenkinen regionalisti. En itse kannata Suomen jakamaista uusiksi valtioiksi mutta jonkinlainen alueiden autonomia voisi tuoda mahdollisuudet mennä henkisesti ja kulttuurisesti haluamiinsa suuntiin. Sitä se EVA:n Suomen Yhdysvallat-julkaisu taisi ehdottaa.

Unohdin mainita että Belgia on liittovaltio jossa on kolme pääosaa, eli Flanderi, Vallonia ja Bryssel. Nuo on muodostettu on tehty kielten perusteilla. https://en.wikipedia.org/wiki/Communities,_regions,_and_language_areas_of_Belgium
Ulkopolitiikka ja maanpuolustus sekä muut koko liittovaltion asioiksi katsotut asiat ovat Belgian liittovaltion vastuulla.

[Nikolas]

Toisella kierroksella saa olla vastakkain ihan ketkä tahansa, ja ääni ei mene Pekalle.

https://yle.fi/a/74-20035746

Siinä hepussa kaikki on väärin.

[sakarit]

Haavistoa vastassa pitäisi olla oikeistolainen nainen. Kok+PS+KD äänet olisi taattu, suurin osa Kepusta, puolet varmaan RKP:stä. Naisia loikkaisi jonkinverran myös vasemmalta ja paljon tulisi kannatusta liikkuvien tai ei-puolueen mukaan äänestäviltä.

[ISO]

Pekan mahdollisuuksiin vaikuttaa tosi paljon keitä vastaehdokkaita hän saa muista puolueista.

Toistaiseksi kansaa puhutteleva kärkinimi puuttuu vielä, olli rehnistä ei sellaiseksi ole.

[justustr]

Toisella kierroksella saa olla vastakkain ihan ketkä tahansa, ja ääni ei mene Pekalle.

https://yle.fi/a/74-20035746

Siinä hepussa kaikki on väärin.

Muuten samaa mieltä, mutta minusta tuo pitää tehdä selväksi jo ekalla kierroksella. Siksi kämyjenkin tulisi ryhmittyä jonkun vastaehdokkaan taakse heti eikä vasta toisella kierroksella.

Vihervasemmisto tekee niin. Se ryhmittyy Haaviston taakse jo nyt.   

Haavisto voi aidosti voittaa, jollei konservatiivirintama pelaa yhteen vaan hajaantuu. Luoja meitä varjelkoon, jos Pekka on armeijan ylipäällikkönä kun käsky käy.

[justustr]

Toistaiseksi kansaa puhutteleva kärkinimi puuttuu vielä, olli rehnistä ei sellaiseksi ole.

Väitän että Rehnistä juurikin olisi siihen. Sopivan väritön ja neutraali jottei ärsytä liikaa ketään. Nimenomaan Rehnin taakse voi saada sekä konservatiivit että osan liberaaleista jolloin saadaan selvä enemmistön tuki. Mitään Niinistömäistä suosiota ei tietenkään ole tiedossa, mutta ei sitä voittoon tarvitakaan. 

[Nikolas]

Olen promonnut Norjan-mallia monta vuotta. Siis sitä että hallituksen jäsen ei voi olla samaan aikaan parlamentin jäsen. Jos valitaan hallituksen ministeriksi, tällöin parlamentin jäsenyys keskeytetään. Tilalle otetaan varajäsen vaalipiiristä.

Sekin olisi parempi kuin Suomessa käytössä oleva järjestelmä.

Sekin seikka, että kansanedustaja voi kuulua hallitukseen, sietäisi tarkistusta. Jo Ranskan suuren vallankumouksen aikainen kansalliskokous määräsi, että sen jäsenet eivät saaneet astua valtion virkaan, ja olen varma siitä, että sellainen säädös valtioneuvoston jäsenyydestä olisi paikallaan myös meidän valtiopäiväjärjestyksessämme ja että se tehokkaasti edistäisi hallitusten pysyväisyyttä. Ainakin olisi kohtuullista, että kansanedustaja joutuessaan hallitukseen automaattisesti vapautuisi eduskunnan jäsenyydestä.

• Mannerheim, Carl Gustaf Emil: Muistelmat, s. 304. Suom. Lauri Hakulinen. Helsinki: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-23037-3.

Vielä parempana pitäisin järjestelmää, jossa eduskunta ja valtioneuvosto olisivat täysin erilliset, ja jokainen hallitus olisi virkamieshallitus. Myös valtioneuvosto voitaisiin valita kansanvaalilla, tosin vaalitapa olisi erilainen kuin eduskuntavaalissa käytetty. Eduskunta joka tapauksessa vaihdetaan neljän vuoden välein, tai poikkeuksellisesti joskus lyhyemminkin väliajoin, mutta eduskunnan ja valtioneuvoston välisen epäluottamuksen sattuessa tulisi aina olla valmis vaihtamaan näistä kahdesta se valtioelin, joka on istunut kauemmin. Valtioneuvoston vaihtamiseen ei muita syitä tarvitakaan epäluottamuksen lisäksi, joten valtioneuvostoa ei tarvitsisi automaattisesti purkaa eduskuntavaalien yhteydessä.

Eduskuntavaaleissa ehdokkaat ovat aina luonnollisia henkilöitä, vaikka puolueet ja vaaliliitot huomioidaankin laskennassa. Äänestäjä antaa äänensä yhdelle ehdokkaalle. Mutta valtioneuvoston valinnassa ääni annettaisiin ehdokkaalle, joka on etukäteen muodostettu kokoonpano useista henkilöistä, siis valtioneuvostoehdokas. Jokainen tällainen valtioneuvostoehdokas esiintyisi vaaleissa pääministerinsä nimellä selkeyden vuoksi. Mikään ei estäisi samojen henkilöiden osallistumista usean valtioneuvostoehdokkaan kokoonpanoon. Itse asiassa se olisikin toivottavaa, jotta vaaleissa olisi mahdollisimman hyvin valinnanvaraa. Jotta useista valtioneuvostoehdokkaista voitaisiin valita se paras, tarvittaisiin vaalitapa, joka toimii varmasti oikein. Tästä saadaankin aasinsilta Suomen presidentinvaaliin: Kaksivaiheinen vaalitapa ei ole riittävän hyvä.

[ikuturso]

Haavisto valitsijayhdistyksen ehdokkaana?

Kansan ehdoton ykkössuosikki lähtee keräämään 20 000:ta kannattajakorttia?

Haluaako se vassarit taakseen ilman että puolueet nimeäisivät yhtä ehdokasta?

Blokkaako se vihreiden "oman ehdokkaan" tai tekee sellaisen tavallaan tyhjäksi/turhaksi?

Eivätkö kaikki vihreät olleet Pekan takana, jolloin tämä oli jokin kuitti?

Tai sitten vaan Pekka tahtoo profiloitua "koko kansan Pekkana" ja sivuuttaa vaikeat vihreiden kannatukseen ja/tai politiikkaan liittyvät vaikeat aiheet olankohautuksella: "Presidenttihän on Suomessa epäpoliittinen instituutio ja presidentti joutuu luopumaan puolueen jäsenkirjastaan". Ja niin ovat ohisalojen synnit hänen harteiltaan pyyhityt.

-i-

[Kim Evil-666]

Presidentiksi keksinkin Jenni Haukion. Tulisi jatkuvuutta ja hänellä olisi erinomainen mentori omassa perheessä, eikä tarvitsisi muuttaa minnekään!

Ei lainkaan pöllömpi keksintö. Jos ilmoittautuisi, olisi kannatus tod.näk taattua luokkaa pärisyttävä. Saisimme presidentiksi runoilevan nuken- jonka olemuksessa seisoo jotain rojalistista. Taustatukea rullaluistelisi Sauli kahden etapin kokemuksella. Seisooko olemuksensa takana jotain muuta on sinänsä sivuseikka- sillä mikä- tai kuka tahansa on vähemmän huonompi vaihtoehto, kuin "aikamiespoika" Pekka.

[Muuttohaukka]

Olen päättänyt, että muutan Huippuvuorille, jos Pekka-Boy on meidän presidenttimme.
Pekan vaimo on esiintynyt realityissä. Puoliso on kyllä miellyttävä mutta Pekan puolisona oleminen ei ole mikään minua miellyttävä juttu.
En jaksa uskoa, että joka kolmas suomalainen äänetäisi homoukkoa. Ellei ole ketään vakavasti otettavaa äänestettäväksi, en äänestä ollenkaan. Katson lopputuloksen ja pakkaan auton pikapikaa ja muutan Huippuvuorille suojaan, jos Pekka on valtiopäivän avaaja.

[ikuturso]

Presidentiksi keksinkin Jenni Haukion. Tulisi jatkuvuutta ja hänellä olisi erinomainen mentori omassa perheessä, eikä tarvitsisi muuttaa minnekään!

Ei lainkaan pöllömpi keksintö. Jos ilmoittautuisi, olisi kannatus tod.näk taattua luokkaa pärisyttävä. Saisimme presidentiksi runoilevan nuken- jonka olemuksessa seisoo jotain rojalistista. Taustatukea rullaluistelisi Sauli kahden etapin kokemuksella. Seisooko olemuksensa takana jotain muuta on sinänsä sivuseikka- sillä mikä- tai kuka tahansa on vähemmän huonompi vaihtoehto, kuin "aikamiespoika" Pekka.

Kirjansa julkistamistilaisuudessa tuli sen verran paksua ilmastonmuutosta, luontokatoa ja vihreää siirtymää, että valtakunnan arvo pohja muuttuisi kyllä totaalisesti.

Toki saattaisi osata pitää suunsa supussa niin kuin Salekin monesti. Salehan on ollut näitä Suomi-foorumin moderaattoreita "tolkun mies" -ilmauksineen. Mieluummin takaa tuleva harkitseva perälauta kuin edestä jollain agendalla peräkärryä hinaava keulakuva. Pelkään, että Jenni ei pystyisi viherrhurmoksestaan vaikenemaan, vaan viheroikeus-, eläinoikeus- ja ihmisoikeuspuolueet ja järjestöt saisivat varauksetonta tukea ja ihailua arvojohtajalta.

Ei jatkoon.

-i-

[Nikolas]

Tästä saadaankin aasinsilta Suomen presidentinvaaliin: Kaksivaiheinen vaalitapa ei ole riittävän hyvä.

Riittävän hyvässä vaalitavassa jokainen äänestäjä merkitsee haluamansa määrän ehdokkaita paremmuusjärjestykseen. Tämä ei vielä määrittele vaalitapaa riittävän tarkasti. Esimerkiksi instant runoff täyttää tuon vaatimuksen, mutta se on vain vähän parempi kuin kaksivaiheinen vaalitapa. Enemmistövertailuvaali ja siirtoäänivaali voisivat kelvata. Näissä paremmissa vaalitavoissa äänestäjiä hämmentää vaalimatematiikan mutkikkuus, mikä voi olla omiaan lisäämään epäilyjä vaalitavan oikeudenmukaisuuden ja rehellisyyden suhteen. Oikeudenmukaisuus tarkoittaa sitä että vaalitapa tuottaa kansan tahdon mukaisen vaalituloksen. Rehellisyys tarkoittaa sitä että vaalivilppiä ei ole.

[Hamsteri]

En äänestä presidentin vaaleissa, koska äänestämisellä ei ole mitään väliä. Jos karja äänestää Haaviston, niin se olisi silti parempi kuin Halonen ja voin naureskella homofobisille hiekkaneekereille kättelemässä presidenttiparia linnanjuhlissa.

[Lalli IsoTalo]

Ketä kiinnostaa kenenkään homoilu?

Homoja, ehkä.

Mutta jokaisen normaalin suomalaisen kannattaisi olla erittäin kiinnostunut ISIS-Pekan ISIS-fanittamisesta.

[Uuno Nuivanen]

Mutta jokaisen normaalin suomalaisen kannattaisi olla erittäin kiinnostunut ISIS-Pekan ISIS-fanittamisesta.

Se onkin aika kummallista, kun ISIS-ideologian mukaan Pekka pitäisi teloittaa. 

Kyseessä taitaa olla jokin äärisuvakismin sairas erityispiirre. Tai alitajuinen haave, jossa parrakas karvainen äärimusulmaanimies tulee ja ottaa mitä haluaa...

[Siener]

Presidentiksi keksinkin Jenni Haukion. Tulisi jatkuvuutta ja hänellä olisi erinomainen mentori omassa perheessä, eikä tarvitsisi muuttaa minnekään!

Ei lainkaan pöllömpi keksintö. Jos ilmoittautuisi, olisi kannatus tod.näk taattua luokkaa pärisyttävä. Saisimme presidentiksi runoilevan nuken- jonka olemuksessa seisoo jotain rojalistista. Taustatukea rullaluistelisi Sauli kahden etapin kokemuksella. Seisooko olemuksensa takana jotain muuta on sinänsä sivuseikka- sillä mikä- tai kuka tahansa on vähemmän huonompi vaihtoehto, kuin "aikamiespoika" Pekka.

Kirjansa julkistamistilaisuudessa tuli sen verran paksua ilmastonmuutosta, luontokatoa ja vihreää siirtymää, että valtakunnan arvo pohja muuttuisi kyllä totaalisesti.

Toki saattaisi osata pitää suunsa supussa niin kuin Salekin monesti. Salehan on ollut näitä Suomi-foorumin moderaattoreita "tolkun mies" -ilmauksineen. Mieluummin takaa tuleva harkitseva perälauta kuin edestä jollain agendalla peräkärryä hinaava keulakuva. Pelkään, että Jenni ei pystyisi viherrhurmoksestaan vaikenemaan, vaan viheroikeus-, eläinoikeus- ja ihmisoikeuspuolueet ja järjestöt saisivat varauksetonta tukea ja ihailua arvojohtajalta.

Ei jatkoon.

-i-

Aha. En ole ollut tietoinen mistään"viherhurmoksesta". Voisitko asiaa avata esimerkeillä yms.?Aina hillitty on minun silmiini Jenni ollut.

Sitten vielä, että Jenni Haukio on omilla tieteellisillä ansioillaan väitellyt tohtoriksi Suomessa.

Sanna Marin sai leikkitohtorin/kunniatohtorin arvonimen New York Universitystä, tekemättä mitään. Paitsi tuhlaten yli 20.000 euroa suomalaisten veronmaksajien rahaa taas tähänkin poseeraukseen.

Ja ylioppilas Pekka Haavisto, don't get me started...

[Jorma M.]

Haavistoa vastassa pitäisi olla oikeistolainen nainen. Kok+PS+KD äänet olisi taattu, suurin osa Kepusta, puolet varmaan RKP:stä. Naisia loikkaisi jonkinverran myös vasemmalta ja paljon tulisi kannatusta liikkuvien tai ei-puolueen mukaan äänestäviltä.

Siksi pitäisi olla Eija-Riitta Korhola saatavana.

ERK veisi Pekalta heti jo sekopäidenkin ääniä.

Tavallisetkin tolvanat tajuaisivat äänestää tyylikästä naista mieluummin kuin teeskentelevää ja hyvesignaloivaa valeprofessoria.   

Ja kaikki kansallismieliset (sekä sellaisina itseään pitävät) äänestäisivät jokainen mieluummin Korholaa kuin Pekkaa.

[-PPT-]

UskoHaaviston voittoon... kun tulokset tulevat taululle ja hän tosiaankin on saanut yli 50%. Sitä ennen en usko.

Jos Niinistö saisi olla ehdolla niin hän luultavasti saisi nytkin yli 60%.

Kekkosen aikanakin kahden kauden rajoitus olisi ollut paikallaan. Kukaan ei ole korvaamaton.