Tulisiko EU:sta avoimesti puhua liittovaltiona?

[newspeak]

Samanaikaisesti kun poliittinen kenttä jakaantuu "EU-myönteisiin" federalisteihin ja "EU-vastaisiin" kansallismielisiin, liittovaltio koetaan julkisessa keskustelussa kiusallisena sanana ja sen sanomista pyritään välttämään. Kun sanoja vältellään, samalla tullaan myös rajanneeksi keskustelun ulkopuolelle sellaisia asioita, joista ehkä pitäisi puhua enemmänkin.

[Supernuiva]

Eikä unohdeta sitä, että Suomestakin on äänestetty pari päivää sitten Brysseliin meppejä, jotka kannattavat EU:n muuttamista liittovaltioksi.

[Kim Evil-666]

Kyllä tulisi. Asioista tulisi yleisemminkin puhua niiden oikeilla nimillä, niin ihmiset laajemmin mahdollisesti ymmärtäisivät mistä on kyse ja mitä se tulevaisuudessa tarkoittaa heidän kannaltaan.

EU on jo nyt monelta osaltaan- ja toiminnaltaan rinnastettavissa liittovaltioon. Se hakee kuumeisesti kliimaksia, jolloin se pääsisi päättämään mm. jäsenmaiden yhteisestä verotuksesta ja kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan väliltä.

Kaikenlaiset kiristykset ja ukaasit mm. Unkaria kohtaan ovat kaikkea muuta, kuin demokraattisen toimintakoneiston työkaluja.

EU = varttia vailla liittovaltio. Todellinen Euroopan musta aukko.

[l'uomo normale]

Jotenkin pelkään ettei EUsta ole tulossa mitään aitoa liittovaltiota, vaan jonkinlainen Venäjän Federaation kaltainen yhtenäisvaltio, ilman yhtä ainoaa johtavaa kansallisuutta kuitenkaan.

[Make M]

Vähän vaikea vastata tähän, koska liittovaltiokehitys on vielä vaiheessa.

[newspeak]

Vähän vaikea vastata tähän, koska liittovaltiokehitys on vielä vaiheessa.

Riippuu toki miten asiaa haluaa lähestyä. Periaatteessa liittovaltiokehityksestä puhuminen on keskustelua liittovaltion roolista, jota käydään myös virallisissa, jo yleisesti liittovaltioiksi mielletyissä valtioissa.

[Auringonvalo]

Ei, koska liittovaltiokehitys on käännettävissä.

[Tuomas Tähti]

Euroopan unionista tulisi puhua liittovaltiona. Käsittelen tätä aihetta uudessa kirjassani nimeltä Nationalistin henkinen horisontti (omakustanne 2019, 154 sivua). Liitän tähän pätkän kirjastani:

Suomi ei ole itsenäinen, koska Euroopan unioni on liittovaltio ja Suomi kuuluu siihen. Tämän toteaminen ei ole tappiomielialan lietsomista vaan tosiasioiden tunnustamista. Jotta ongelma voidaan korjata, se pitää ensin tunnistaa ja myöntää todeksi.

Ne kansallismieliset suomalaiset, jotka yhä tätä kirjoittaessani eli keväällä 2019 sanovat vastustavansa EU:n liittovaltiokehitystä tai suunnitelmia EU-liittovaltiosta, ovat osa ongelmaa, koska he antavat ymmärtää, että EU ei muka ole vielä liittovaltio. "Ei tämä tilanne vielä kovin paha ole" -asenne edesauttaa ihmisten pysymistä mukavassa unessa. Tavoitteena pitäisi olla kansan herätteleminen karun totuuden näkemiseen.

Suomessa nostetaan liputuspäivinä Suomen lippu salkoon. Rehellisempää ja selkeämpää olisi nostaa salkoon Euroopan unionin lippu. Se olisi myös kannatettavaa, koska se voisi herätellä ihmisiä oivaltamaan, että itsenäisyytemme on jo menetetty.

Tarkastelutavasta riippuen menetimme itsenäisyyden joko Euroopan unioniin liittyessämme 1995 tai Lissabonin sopimuksen astuessa voimaan vuonna 2009 tai asteittaisena prosessina EU:n integraation vähitellen syventyessä. Jotkut vähättelevät EU:n liittovaltiokehityksen merkitystä Suomen itsenäisyyden kannalta. Toiset puolestaan myöntävät ilmiön, mutta näkevät sen myönteisenä asiana.

Tulkinnasta riippumatta on tosiasia, että Euroopan unionin lainsäädäntö on Suomea velvoittavaa. EU:n tuomioistuimen päätösvalta ajaa Suomen korkeimman oikeuden yli. EU säätelee, miten me saamme käyttää omia rahojamme – joiden rahayksikkökään ei ole enää omamme. Suomalaisilla ei ole vaikutusvaltaa siihen, ketkä ovat EU:n korkeimmissa päättävissä asemissa.

Itsenäisen valtion tärkeitä tunnusmerkkejä ovat mm. lainsäädäntö, valuutta sekä valta päättää ulkopolitiikasta, kauppapolitiikasta ja rajapolitiikasta. Näihin kaikkiin EU:n lonkerot ulottuvat.

Edellä mainittujen lisäksi on symbolisia tunnusmerkkejä, kuten oma lippu, kansallislaulu ja almanakkaan merkitty itsenäisyyspäivä. Niiden merkitys on kuitenkin tunnearvoa lukuun ottamatta vähäinen. Siksi EU:n onkin helppoa antaa jäsenmaiden pitää ne. Näin ylläpidetään tunnepohjaista harhakäsitystä jäsenmaiden itsenäisyydestä.

[newspeak]

^ Erinomaisesti muotoiltu.

Ehkäpä "liittovaltiokehityksen" sijaan oikeampi kirjoitusmuoto olisi "liittovaltion kehitys". Molemmat ilmaisevat vallan keskittämistä keskusjohdolle - joskin valtaa ei ole mikään pakko keskittää ja "pöhöttää" EU:n budjettia. Liittovaltioihin liitetään herkästi monia ominaisuuksia ja todetään sitten, ettei EU:lla ole sitä tai tätä ominaisuutta. Unohdetaan, että kaikki maailman liittovaltiot ovat järjestäytyneet eri tavoin, eikä siten myöskään ole yksityiskohtaista liittovaltion mallia, jota yksi liittovaltio edustaa.

Yleisesti itsenäisillä valtioilla halutaan nähdä olevan tiettyjä toimintoja. Yksi voisi olla perustuslaki, mutta kaikilla itsenäisillä valtioilla ei ole perustuslakia. EU:lla Lissabonin sopimus korvaa aikaisemman perustuslakiprojektin, koska ei haluttu puhua perustuslaista. Toinen voisi olla omat sotavoimat, mutta on myös itsenäisiä valtioita, joilla ei ole omia sotavoimia. EU:lla on myös sotilaallista toimintaa, kuten nopean toiminnan joukot. Jos halutaan verrata tätä vaikka USA:han, pitää muistaa, että 1900-luvun alussa Yhdysvallat käytti nykyhetkeen verrattuna minimaalisesti rahaa sotakoneistoonsa. Yhdysvalloissa ollaan muutenkin kauhean kiinnostuneita liittovaltion budjetista siinä missä täällä EU:n rahankäytöstä.

Milloin liittovaltio sitten on valmis julistettavaksi? Sittenkö kun sillä on absoluuttinen valta suhteessa osavaltioihin/jäsenvaltioihinsa? Tällöinhän sivuutetaan täysin se tosiasia, että juuri liittovaltiossa osavaltioilla on itsenäistä hallintoa mm. lainsäädännön ja varainkäytön suhteen. Osavaltioiden suhde liittovaltioon ei tarvitse myöskään olla täysin sama. Liittovaltioon voi kuulua myös muita alueita, jotka eivät ole osavaltioita. Esimerkiksi Vatikaanilla on erityinen suhde EU:hun ja sen valuutta on euro. Tai jos esimerkkiä haetaan lähempää, Ahvenanmaa on oma erityisalueensa. Toisenlaisia poikkeuksia voisivat olla Lissabonin sopimuksen poikkeudet Tsekin, Britannian ja Puolan suhteen, sillä heitä ei velvoita Euroopan unionin perusoikeuksien kirja, kuten muita jäsenvaltioita.

[newspeak]

Jotenkin pelkään ettei EUsta ole tulossa mitään aitoa liittovaltiota, vaan jonkinlainen Venäjän Federaation kaltainen yhtenäisvaltio, ilman yhtä ainoaa johtavaa kansallisuutta kuitenkaan.

Tuli tuosta mieleen, että maailman lehdistössä voi törmätä uutisiin, joissa venäläismiehen kerrotaan syyllineen Venäjällä erikoisesti "värähtelevään" rikokseen. Seuraavassa esimerkkejä vuodelta 2018:

2018.12.31 "Islamic extremists assassinate a moderate Sufi cleric by spraying his car with bullets."
2018.12.01 "At least two homosexuals are tortured to death in police custody."
2018.08.20 "Five child suicide bombers, between ages 11 and 16, manage to kill only one other person."
2018.07.20 "Two traffic cops sitting in their car are executed by suspected Muslim insurgents."
2018.05.19 "Four devout Muslim storm a church, killing two guards and a worshipper."
2018.03.29  "A 27-year-old Jewish man is cut down in a targeted Muslim attack."
2018.02.18 "An Islamic seminary student fires on a church service, killing five female worshippers."
2018.01.06  "An imam is gunned down during a sectarian dispute."
https://www.thereligionofpeace.com/attacks/attacks.aspx?Yr=2018

Sitten vuodelta 2017:

2017.12.27 "Terrorists set off a bomb at a supermarket."
2017.11.05 "A young police officer is gunned down by Islamic 'insurgents.' "
2017.10.01 "Muslim terrorists murder a border guard."
2017.09.29 "An observant Muslim soldier turns his automatic weapon on non-Muslim peers, killing two."
2017.08.28 "Two police officers are killed when Islamic radicals open fire on them."
2017.08.28 "Terrorists stab a police officer to death."
2017.08.19  "An Islamic extremist stabs eight people outside a row of shops."
2017.08.17 "Two people are laid out by a bomb blast."
2017.04.21 "An Islamic State gunman storms a government building and kills two people, including a visitor."
2017.04.08 "Islamic militants step in front of a police car and spray two officers with machine-gun fire."
2017.04.04 "Islamic State gunmen take out a pair of traffic cops."
2017.04.03 "A Fedayeen subway bomber sends ball bearing and bolts through a subway car, aerating fifteen commuters."
2017.03.24 "Islamic State militants stage a suicide attack on a Russian base, killing six defenders."
https://www.thereligionofpeace.com/attacks/attacks.aspx?Yr=2017

Edellä listattujen voidaan sanoa tapahtuneen Venäjällä ja jopa venäläisen toimesta. Osa on tapahtunut sellaisissa Venäjän federaatioon kuuluvissa paikoissa kuin Dagestanin tasavalta, Ingushetian tasavalta sekä Tsetsenian tasavalta, jotka ovat muslimienemmistöisiä. Mainitsen tämän siksi, että terroritekoja tutkiskellessa tuli huomattua TROP:n välillä sekoittavan maantiedettä siten, että välillä sattumukset ovat tapahtuneet Venäjällä ja välillä "muussa maassa". Ja sitten on toki laaja joukko tässä listaamattomia rikoksia, joiden tekijä ei vaikuta perusslaavilta lainkaan.

Mitä jos Euroopassa tapahtuvista terroriteoista puhuttaisiin samalla tapaa? Terrori-isku tapahtuikin kertoman mukaan Euroopan Unionissa eikä esimerkiksi Ranskassa tai Suomessa.

[Alarik]

...
Ehkäpä "liittovaltiokehityksen" sijaan oikeampi kirjoitusmuoto olisi "liittovaltion kehitys". Molemmat ilmaisevat vallan keskittämistä keskusjohdolle - joskin valtaa ei ole mikään pakko keskittää ja "pöhöttää" EU:n budjettia. Liittovaltioihin liitetään herkästi monia ominaisuuksia ja todetään sitten, ettei EU:lla ole sitä tai tätä ominaisuutta. Unohdetaan, että kaikki maailman liittovaltiot ovat järjestäytyneet eri tavoin, eikä siten myöskään ole yksityiskohtaista liittovaltion mallia, jota yksi liittovaltio edustaa.

Yleisesti itsenäisillä valtioilla halutaan nähdä olevan tiettyjä toimintoja...Toinen voisi olla omat sotavoimat, mutta on myös itsenäisiä valtioita, joilla ei ole omia sotavoimia. EU:lla on myös sotilaallista toimintaa, kuten nopean toiminnan joukot...

Se, mitä en haluaisi nähdä on suuri sotilaallinen (hyökkäys)valta jonkun iskias-Junckerin peukalon alla, tyyliin Trump tai Putin tai Kiinan Xi Jinping. Se johtaa liian helposti tilanteisiin, jossa joku iskias-Junckeri haluaa korostaa egoaan turhilla hyökkäysnäytöksillä vaikka jossain missälie Afrikassa. Pienen nopeantoiminnan joukon sopimus ei ole sama juttu eikä sekään vaikka erityyppisiä joukkoja olisi useampia, kun ne on sopimuksellisia ja kuitenkin pääosa valtioiden armeijoista ei ole alisteisia EUlle.

Vertauskuvallisesti: Kun meillä oli käytössä markka, niin ei olisi ollut iso juttu jos osa maiden valuuttavarannoista olisi käytetty yhteisessä 'nopean toiminnan hätävaluutassa' vaikka niitä olisi useampiakin. Tilanne muuttui heti, kun oma markka lakkautettiin (kokonaan tai merkittävässä osin) ja perustetaan yhteinen Eurovaluutta. Vastaavasti sotavoimissa tilanne muuttuu, jos Suomen armeija (tai pääosa siitä) lopetetaan ja perustetaan EU-sotavoimat.

Sen sijaan joku (Nato-tyyppinen) itsenäisten Euroopan maiden keskinäinen puolustussopimus olisi mielestäni ihan eri asia ja ok. Tuossa minulla kulkee liittovaltion ja valtioliiton ero.

[Beef Supreme]

Pitää puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Tosin Paha Imperiumi olisi iskevämpi.

Aina joskus joku, jopa oma verisukulaiseni, kysyy mikä siinä eussa on niin kamalaa. Vastaus aina sama: epädemokraattinen, keskusjohtoinen ulkomaiden hallitsema entiteetti joka vie koko ajan enemmän omaa päätäntävaltaamme ja jonka agentit johtavat maatamme. Neuvostoliitto ilman kalashnikoveja ja piikkilankaa - toistaiseksi.

[newspeak]

...
Ehkäpä "liittovaltiokehityksen" sijaan oikeampi kirjoitusmuoto olisi "liittovaltion kehitys". Molemmat ilmaisevat vallan keskittämistä keskusjohdolle - joskin valtaa ei ole mikään pakko keskittää ja "pöhöttää" EU:n budjettia. Liittovaltioihin liitetään herkästi monia ominaisuuksia ja todetään sitten, ettei EU:lla ole sitä tai tätä ominaisuutta. Unohdetaan, että kaikki maailman liittovaltiot ovat järjestäytyneet eri tavoin, eikä siten myöskään ole yksityiskohtaista liittovaltion mallia, jota yksi liittovaltio edustaa.

Yleisesti itsenäisillä valtioilla halutaan nähdä olevan tiettyjä toimintoja...Toinen voisi olla omat sotavoimat, mutta on myös itsenäisiä valtioita, joilla ei ole omia sotavoimia. EU:lla on myös sotilaallista toimintaa, kuten nopean toiminnan joukot...

Se, mitä en haluaisi nähdä on suuri sotilaallinen (hyökkäys)valta jonkun iskias-Junckerin peukalon alla, tyyliin Trump tai Putin tai Kiinan Xi Jinping. Se johtaa liian helposti tilanteisiin, jossa joku iskias-Junckeri haluaa korostaa egoaan turhilla hyökkäysnäytöksillä vaikka jossain missälie Afrikassa. Pienen nopeantoiminnan joukon sopimus ei ole sama juttu eikä sekään vaikka erityyppisiä joukkoja olisi useampia, kun ne on sopimuksellisia ja kuitenkin pääosa valtioiden armeijoista ei ole alisteisia EUlle.

Vertauskuvallisesti: Kun meillä oli käytössä markka, niin ei olisi ollut iso juttu jos osa maiden valuuttavarannoista olisi käytetty yhteisessä 'nopean toiminnan hätävaluutassa' vaikka niitä olisi useampiakin. Tilanne muuttui heti, kun oma markka lakkautettiin (kokonaan tai merkittävässä osin) ja perustetaan yhteinen Eurovaluutta. Vastaavasti sotavoimissa tilanne muuttuu, jos Suomen armeija (tai pääosa siitä) lopetetaan ja perustetaan EU-sotavoimat.

Sen sijaan joku (Nato-tyyppinen) itsenäisten Euroopan maiden keskinäinen puolustussopimus olisi mielestäni ihan eri asia ja ok. Tuossa minulla kulkee liittovaltion ja valtioliiton ero.

Huomautan tässä, että esimerkiksi Yhdysvaltojen osavaltioilla on myös omia asevoimiaan. Kuten eräät tahot haluavat meitä aina välillä muistuttaa, Suomi ei ole sotilaallisesti liittoutumaton ja meillä siis on sitoumuksia puolustusvoimien käyttämiseksi erinäisiin tarkoituksiin, mikä rinnastuu siihen, että USA:ssa kuvernööri on osavaltio X:n asevoimien päällikkö, ellei presidentti määrää toisin. Suomen tapauksessa "kansainväliset" sitoumukset vastaavat USA:n presidenttiä tietyssä määrin.

[JDiCo]

Mielestäni ei, koska kaikki tärkeät asiat päätetään hallitustenvälisesti.

Se, mitä en haluaisi nähdä on suuri sotilaallinen (hyökkäys)valta jonkun iskias-Junckerin peukalon alla, tyyliin Trump tai Putin tai Kiinan Xi Jinping. Se johtaa liian helposti tilanteisiin, jossa joku iskias-Junckeri haluaa korostaa egoaan turhilla hyökkäysnäytöksillä vaikka jossain missälie Afrikassa. Pienen nopeantoiminnan joukon sopimus ei ole sama juttu eikä sekään vaikka erityyppisiä joukkoja olisi useampia, kun ne on sopimuksellisia ja kuitenkin pääosa valtioiden armeijoista ei ole alisteisia EUlle.

Vertauskuvallisesti: Kun meillä oli käytössä markka, niin ei olisi ollut iso juttu jos osa maiden valuuttavarannoista olisi käytetty yhteisessä 'nopean toiminnan hätävaluutassa' vaikka niitä olisi useampiakin. Tilanne muuttui heti, kun oma markka lakkautettiin (kokonaan tai merkittävässä osin) ja perustetaan yhteinen Eurovaluutta. Vastaavasti sotavoimissa tilanne muuttuu, jos Suomen armeija (tai pääosa siitä) lopetetaan ja perustetaan EU-sotavoimat.

Sen sijaan joku (Nato-tyyppinen) itsenäisten Euroopan maiden keskinäinen puolustussopimus olisi mielestäni ihan eri asia ja ok. Tuossa minulla kulkee liittovaltion ja valtioliiton ero.

Nimenomaan. Tästä olen samaa mieltä, vaikka olen yrittänyt puolustella EU:ta tällä palstalla. Suomen oman armeijan lakkauttaminen olisi tyhmyys, jota ei kannata tehdä oikeastaan missään tilanteessa.

Kaikenlaiset kiristykset ja ukaasit mm. Unkaria kohtaan ovat kaikkea muuta, kuin demokraattisen toimintakoneiston työkaluja.

Tästä olen eri mieltä. Jos joku toimija ei sitoudu yhteisesti sovittuihin sääntöihin, niin tottakai siitä pitää tulla sanktioita! Tarkoitan juuri tätä puhuessani "EU:n luikurimaista". Tietyt hallitukset tuntuvat odottavan, että heille annetaan tukieuroja, mutta samanaikaisesti he katsovat, että heillä ei ole velvollisuutta noudattaa edellisen hallituksen tekemiä sitoumuksia. Tähän haluaisin muutoksen.

Kuten eräät tahot haluavat meitä aina välillä muistuttaa, Suomi ei ole sotilaallisesti liittoutumaton ja meillä siis on sitoumuksia puolustusvoimien käyttämiseksi erinäisiin tarkoituksiin, mikä rinnastuu siihen, että USA:ssa kuvernööri on osavaltio X:n asevoimien päällikkö, ellei presidentti määrää toisin. Suomen tapauksessa "kansainväliset" sitoumukset vastaavat USA:n presidenttiä tietyssä määrin.

Mitä sitoumuksia tarkoitat?

[newspeak]

Kuten eräät tahot haluavat meitä aina välillä muistuttaa, Suomi ei ole sotilaallisesti liittoutumaton ja meillä siis on sitoumuksia puolustusvoimien käyttämiseksi erinäisiin tarkoituksiin, mikä rinnastuu siihen, että USA:ssa kuvernööri on osavaltio X:n asevoimien päällikkö, ellei presidentti määrää toisin. Suomen tapauksessa "kansainväliset" sitoumukset vastaavat USA:n presidenttiä tietyssä määrin.

Mitä sitoumuksia tarkoitat?

Tärkein sitoumus on tietenkin perustuslaillinen eli Suomen perustuslaissa Suomen kerrotaan olevan osa Euroopan Unionia.

Euroopan Unionissa puolustusvoimien hallinta on jäsenvaltioilla ja EU osallistuu sotavoimien hallintaan koordinoimalla yhteisteistä puolustusta eli "avustavana" osapuolena.

On myös EU:n ulkopuolisia sitoumuksia, kuten yhteistyö Naton kanssa, joka on osittain päällekkäinen EU:n kanssa.

Kuten Euroopan suhteen on pitkään ollut perinteenä, vaikenemisen kulttuuri määrittää päätöksentekoa. Näissä kysymyksissä kansalainen on ensisijaisesti alamainen, jonka ei tarvitsekaan tietää kaikkea.

[Nikolas]

Muistan kun Ville Tavio puheenvuorossaan eduskunnassa esitti että Natsi-Saksalla ja Neuvostoliitolla oli yhteisiä piirteitä Euroopan unionin kanssa. Eduskunnassa ankarasti kritisoitiin viittauksia Natsi-Saksaan. Tämä on hyvä pitää mielessä.

[JDiCo]

No, onhan siinä nyt ero kuin yöllä ja päivällä. Natsi-Saksassa yksi mies päätti kaikesta ja kuka tahansa saatettiin pidättää tai ampua koska tahansa. Voidaanhan EU:ta verrata vaikka mihin, mutta en ymmärrä, mitä lisäarvoa se tuo... Hedelmällisempi vertaus olisi mielestäni nyky-Saksaan, joka on oikeasti liittovaltio.

[Nikolas]

No, onhan siinä nyt ero kuin yöllä ja päivällä. Natsi-Saksassa yksi mies päätti kaikesta ja kuka tahansa saatettiin pidättää tai ampua koska tahansa. Voidaanhan EU:ta verrata vaikka mihin, mutta en ymmärrä, mitä lisäarvoa se tuo... Hedelmällisempi vertaus olisi mielestäni nyky-Saksaan, joka on oikeasti liittovaltio.

Tuollaisia asioita siellä eduskunnassakin vastauspuheenvuoroissa tuotiin esille, että ei ole Natsi-Saksan kaltainen tämä EU. Paheksuvasti ja jyrkästi sitä painotettiin.

[Nikolas]

Kuten edellä kävi ilmi, Euroopan unionin vertaaminen Neuvostoliittoon ei ole pahemmin kritiikkiä nostattanut, joten lienee sopivaa sanoa, että Suomessa vallitsee suloinen konsensus, jonka mukaan Euroopan unioni on uusi Neuvostoliitto.

[JDiCo]

Kuten edellä kävi ilmi, Euroopan unionin vertaaminen Neuvostoliittoon ei ole pahemmin kritiikkiä nostattanut, joten lienee sopivaa sanoa, että Suomessa vallitsee suloinen konsensus, jonka mukaan Euroopan unioni on uusi Neuvostoliitto.

Sekin on minusta väärä vertaus, koska Neuvostoliitto oli yksipuoluejärjestelmä. Tällainen palsta olisi ollut mahdottomuus Neuvostoliitossa.

Paremminkin voisi minusta sanoa, että EU on uusi USA, mahdollisesti, joskus tulevaisuudessa. Joka tapauksessa lähtisin hakemaan vertailukohtia demokraattisesti hallituista maista, jotka ovat liittovaltioita, eli Saksan Liittotasavalta ja USA tulee ensimmäisenä mieleen.

[Supernuiva]

Sekin on minusta väärä vertaus, koska Neuvostoliitto oli yksipuoluejärjestelmä. Tällainen palsta olisi ollut mahdottomuus Neuvostoliitossa.

Sanoisinpa niin, että en ole lainkaan varma siitä, että voimmeko kirjoittaa Hommalle ilman oman nimen näkymistä vielä seuraavan 10 vuoden kuluttua? Voi olla myös mahdollista, että jollain kepulikonstilla nettifoorumien olemassaolo tehdään mahdottomaksi.

Ei ole millään tavalla varmaa, että Homma ja muut vastaavat foorumit ovat elossa tulevaisuuden Eurostoliitossa.

[justustr]

Tutkimusten mukaan EU:n kannatus on tällä hetkellä niin korkealla Suomessa, että on mahdollista, että myös liitovaltiokehityksellä on enemmistön kannatus puolellaan. EU:sta haetaan turvaa globaaleja uhkia vastaan, kuten Kiinan laajentumista, Venäjän sotilaallisia toimia tai Yhdysvaltojen protektionistista talouspolitiikkaa.

Taloustutkija Antti Ronkainen heitti mielenkiintoisen analyysin Roman Schatzin maamme kirjassa siitä miten ilmapiiri on muuttunut jopa Euroopan kansallismielisissä puolueissa. EU:ta ei enää suoranaisesti vastusteta eikä siitä varsinkaan haluta erota. Sen sijaan unionia halutaa muuttaa sisältä päin. Kansallismielisyys saattaakin muuttaa muotoaan kansallisvaltiotasolta Eurooppa-tasoiseksi (vrt. kansallismilisyys Yhdysvallpoissa), jossa puolustetaan eurooppalaista kulttuuria, eurooppalaisia arvoja jne.

[JDiCo]

Supernuiva, puhut jostakin, mikä saattaa tapahtua tulevaisuudessa. Tällä hetkellä EU on kuitenkin paljon "pehmompi", kuin Neuvostoliitto koskaan oli. Oma lukunsa on tietysti Leninin - Stalinin ajan Neuvostoliitto, joka oli vähemmistökansallisuuksille ihan puhdasta kauhua. Sen takia läntiset demokratiat ovat mielestäni järkevä vertailukohde.

Vertailu USA:han: EU on mielestäni vähemmän liittovaltio, koska USA:ssa ei ole vastaavaa hallitustenvälistä mekanismia (Eurooppa-neuvosto & EU:n neuvosto). USA:ssa on yhteinen armeija, EU:ssa ei. (Tosin USA:ssa on myös kansalliskaarti, joka vissiin on osavaltiokohtainen?) USA:ssa yhteinen valuutta ja rahapolitiikka sitoo kaikkia osavaltioita. USA:sta ei tiettävästi voi erota (tjeu. sisällissota 1861-1865).

Vertailu Länsi-Saksaan: En tunne tätä asiaa. Joku nohevampi voisi ottaa tästä kopin.

[newspeak]

USA:sta ei tiettävästi voi erota (tjeu. sisällissota 1861-1865).

USA:sta eroaminen on hieman monimutkaisempi asia. Totta kai mitä tahansa "voi" tehdä. Kysymys kuuluukin miten tämä käytännössä tapahtuisi.

Tämänkin vuosituhannen aikana on osavaltioissa ollut itsenäistymispyrkimyksiä, vaikka yksikään osavaltio ei toistaiseksi ole lähtenyt, eikä lähtö vaikuta kovin todennäköiseltä.

In the context of the United States, secession primarily refers to the voluntary withdrawal of one or more states from the Union that constitutes the United States; but may loosely refer to leaving a state or territory to form a separate territory or new state, or to the severing of an area from a city or county within a state.

Threats and aspirations to secede from the United States, or arguments justifying secession, have been a feature of the country's politics almost since its birth. Some have argued for secession as a constitutional right and others as from a natural right of revolution. In Texas v. White, the United States Supreme Court ruled unilateral secession unconstitutional, while commenting that revolution or consent of the states could lead to a successful secession.

The most serious attempt at secession was advanced in the years 1860 and 1861 as eleven southern states each declared secession from the United States, and joined together to form the Confederate States of America. This movement collapsed in 1865 with the defeat of Confederate forces by Union armies in the American Civil War.[1]

Kannattaa katsoa koko artikkeli: https://en.wikipedia.org/wiki/Secession_in_the_United_States

[newspeak]

USA:ssa on yhteinen armeija, EU:ssa ei. (Tosin USA:ssa on myös kansalliskaarti, joka vissiin on osavaltiokohtainen?)

EU:lla on jo sotilaallista toimintaa sekä budjettiin varattu siivu puolustusmenoihin. Yhdysvaltain nykyiseen sotakoneistoon tätä ei kannata tietenkään rinnastaa, mutta historiasta voimme oppia sen verran, etteivät USA:n puolustusmenot alunperin olleet lähellekään sitä luokkaa, mitä ne ovat nyt, eivätkä EU:n sotilasmenot tule vielä vuosikymmeniin olemaan lähellekään USA:n vastaavia, ellei sitten satu puhkeamaan kolmas maailmansota. EU:n sotilasmenot tulevat aivan varmasti kasvamaan jatkossa kuten EU:n budjetti muutenkin.

Lisäksi jos lähdetään katsomaan lukuja hieman toisesta kuvakulmasta, EU:n jäsenmaiden puolustukseen käyttämät menot ovatkin jo sitten suurvaltaluokkaa ja puolustusyhteistyön nimissä jäsenmaiden armeijat ovat myös EU:n armeijoita. Ja tietenkin puolustusyhteistyön lopullinen tavoite on EU:n yhteispuolustus, johon Suomikin on jo valmiiksi sitoutunut ja sitä edistää. Tämä on kaikki ihan julkista tietoa.

EU:lla on siis jo nyt armeija, mutta se ei tarvitse armeijaa ollakseen liittovaltio.

[Vaniljaihminen]

EU:n yhteinen armeija on suorastaan sadistisen huono ehdotus, sillä se käytännössä tarkoittaa että erotetaan USA ja Britannia sotilasliitosta. Ja millä sitten tapellaan..? Jollain kukkahattubundeswehrillä --ko? Ja Ranska nukettaa Saksan heti kun se on täynnä Kultaisen Ordan joukkoja, se on ollut heidän strategiansa jo kauan.

EU:ssa on ehkä kaksi jotakuinin kunnollista armeijaa tällä hetkellä, ne ovat Suomella ja Puolalla ja ne olisivat konfliktissa käytettävissä vain oman alueensa puolustukseen. Ja sodan nimeltämainitsematonta itämaata vastaan jouduttaisiin kuitenkin voittamaan jenkkien avulla ja brittien, ei siitä mitään ilman tulisi. EU:n ainoa kunnollinen puolustaja on NATO, ja sen lauluja kannattaisi idealistien ja muidenkin haihattelijoiden vain opetella laulamaan.

[JDiCo]

Lisäksi jos lähdetään katsomaan lukuja hieman toisesta kuvakulmasta, EU:n jäsenmaiden puolustukseen käyttämät menot ovatkin jo sitten suurvaltaluokkaa ja puolustusyhteistyön nimissä jäsenmaiden armeijat ovat myös EU:n armeijoita. Ja tietenkin puolustusyhteistyön lopullinen tavoite on EU:n yhteispuolustus, johon Suomikin on jo valmiiksi sitoutunut ja sitä edistää. Tämä on kaikki ihan julkista tietoa.

EU:lla on siis jo nyt armeija, mutta se ei tarvitse armeijaa ollakseen liittovaltio.

Olen tästä pikkuisen eri mieltä. EU-mailla on armeijoita, mutta niitä ei ole millään tavalla sovitettu yhteen. Ukkoja ja rautaa löytyy, mutta kaikilla on ne samat kranaatinheittimet ja konekiväärit. Jos pitäisi nopeasti saada tulivoimaa paikasta A paikkaan B, EU on hampaaton. Tätä varten pitäisi mielestäni luoda EU:n nopean toiminnan joukot, jotka koostuisivat erikseen värvättävistä ammattisotilaista. Joukon vahvuus voisi esim. olla 200 000 miestä ja 60 hävittäjäkonetta, näin hatusta vedettynä! EU:lle tuollaisen joukon ylläpitäminen tulisi hyvin helpoksi.

En tiedä, onko foorumilla sotilaita, jotka voisivat kommentoida asiasta paremmin?

[newspeak]

Lisäksi jos lähdetään katsomaan lukuja hieman toisesta kuvakulmasta, EU:n jäsenmaiden puolustukseen käyttämät menot ovatkin jo sitten suurvaltaluokkaa ja puolustusyhteistyön nimissä jäsenmaiden armeijat ovat myös EU:n armeijoita. Ja tietenkin puolustusyhteistyön lopullinen tavoite on EU:n yhteispuolustus, johon Suomikin on jo valmiiksi sitoutunut ja sitä edistää. Tämä on kaikki ihan julkista tietoa.

EU:lla on siis jo nyt armeija, mutta se ei tarvitse armeijaa ollakseen liittovaltio.

Olen tästä pikkuisen eri mieltä. EU-mailla on armeijoita, mutta niitä ei ole millään tavalla sovitettu yhteen. Ukkoja ja rautaa löytyy, mutta kaikilla on ne samat kranaatinheittimet ja konekiväärit. Jos pitäisi nopeasti saada tulivoimaa paikasta A paikkaan B, EU on hampaaton. Tätä varten pitäisi mielestäni luoda EU:n nopean toiminnan joukot, jotka koostuisivat erikseen värvättävistä ammattisotilaista. Joukon vahvuus voisi esim. olla 200 000 miestä ja 60 hävittäjäkonetta, näin hatusta vedettynä! EU:lle tuollaisen joukon ylläpitäminen tulisi hyvin helpoksi.

En tiedä, onko foorumilla sotilaita, jotka voisivat kommentoida asiasta paremmin?

Ei tämä ole mikään mielipideasia, vaan EU:n puolustusyhteistyöstä on jo aikoja sitten sovittu ja sen eteen ovat päättäjät myös tehneet työtä. Puolustusyhteistyön merkittävä osa-alue on juuri armeijakaluston ja -käytäntöjen yhteensovittaminen jäsenmaiden välillä. Tätä on myös Nato- ja pohjoismainen yhteistyö. EU:n nopean toiminnan joukoista eli EU-armeijasta on siitäkin jo päätökset olemassa. Suunta on kohti enenevää integraatiota ja sotavoimia luonnollisesti kehitetään jatkuvasti, koska sotavoimia pitääkin kehittää jo niiden luonteen takia jatkuvasti niiden ylläpitämiseksi ja asevarustelun johdosta. Väittämä, ettei EU:n jäsenmaiden armeijoita olisi mitenkään sovitettu yhteen on siis täysin väärä.

Lisäksi:

Konkreettiset toimet turvallisuus- ja puolustusyhteistyön tehostamiseksi

Eurooppa-neuvosto hyväksyi joulukuussa 2016 turvallisuus- ja puolustusalan täytäntöönpanosuunnitelman. Täytäntöönpanosuunnitelmassa esitetään tulevat toimet EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämiseksi.

EU:n globaalistrategiaan nojautuva täytäntöönpanosuunnitelma keskittyy kolmeen strategiseen prioriteettiin:

    ulkoisiin konflikteihin ja kriiseihin vastaaminen
    kumppanien valmiuksien kehittäminen
    EU:n ja sen kansalaisten suojelu

Konkreettisia toimia näiden tavoitteiden saavuttamiseksi:

    käynnistetään puolustuksen koordinoitu vuosittainen tarkastelu (CARD) puolustusyhteistyön lisäämiseksi jäsenmaiden välillä
    aloitetaan pysyvä rakenteellinen yhteistyö (PRY) puolustusyhteistyön lujittamiseksi niiden jäsenmaiden kesken, jotka haluavat edetä yhteistyössä pidemmälle
    perustetaan sotilaskriisinhallinnan suunnittelu- ja toteutusvoimavara (MPCC) kriisinhallintarakenteiden parantamiseksi
    vahvistetaan EU:n nopean toiminnan välineitä, mm. EU:n taisteluosastoja ja siviilivoimavaroja

https://www.consilium.europa.eu/fi/policies/defence-security/

Euroopan unionin taisteluosastot perustettiin vuonna 2005. Vuodesta 2007 lukien Euroopan unionilla on ollut valmiudessa samanaikaisesti kaksi taisteluosastoa. Kunkin taisteluosaston valmiusvuoro kestää puoli vuotta, jotta edeltää perusteellinen koulutus- ja valmistelujakso. Valmiusvuoron aikana taisteluosasto on keskitettävissä kohdealueelle 10 päivän kuluessa päätöksestä.

Suomi on osallistunut taisteluosastoihin vuodesta 2006 lukien muun muassa ruotsalais- sekä saksalais-hollantilaisjohtoisissa taisteluosastoissa. Taisteluosastoja ei ole toistaiseksi käytetty operaatioihin.

https://puolustusvoimat.fi/kansainvalinen-kriisinhallinta/eun-taisteluosastot

EU:n yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka

Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustusyhteistyön syventäminen vahvistaa Suomen turvallisuutta. Puolustusyhteistyön kehittäminen yhteistyössä EU-instituutioiden kanssa vahvistaa jäsenmaita ja siten Eurooppaa globaalina toimijana.

Yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan pitkän aikavälin tavoite on EU:n yhteinen puolustus. Suomi toimii EU:ssa aktiivisesti yhteisen politiikan kehittämiseksi ja osallistuu sen toteuttamiseen.

https://puolustusvoimat.fi/kansainvalinen-toiminta/eu-yhteinen-turvallisuus-puolustuspolitiikka

Tämän asian nykytilan pitäisi siis olla kaikille selvä riippumatta siitä, mitä kukin haluaa olla tästä mieltä.

[JDiCo]

Ei tämä ole mikään mielipideasia, vaan EU:n puolustusyhteistyöstä on jo aikoja sitten sovittu ja sen eteen ovat päättäjät myös tehneet työtä. Puolustusyhteistyön merkittävä osa-alue on juuri armeijakaluston ja -käytäntöjen yhteensovittaminen jäsenmaiden välillä. Tätä on myös Nato- ja pohjoismainen yhteistyö. EU:n nopean toiminnan joukoista eli EU-armeijasta on siitäkin jo päätökset olemassa. Suunta on kohti enenevää integraatiota ja sotavoimia luonnollisesti kehitetään jatkuvasti, koska sotavoimia pitääkin kehittää jo niiden luonteen takia jatkuvasti niiden ylläpitämiseksi ja asevarustelun johdosta. Väittämä, ettei EU:n jäsenmaiden armeijoita olisi mitenkään sovitettu yhteen on siis täysin väärä.

Ok, olin siis väärässä. Yhteensovittamista on tehty.

Euroopan unionin taisteluosastot perustettiin vuonna 2005. Vuodesta 2007 lukien Euroopan unionilla on ollut valmiudessa samanaikaisesti kaksi taisteluosastoa. Kunkin taisteluosaston valmiusvuoro kestää puoli vuotta, jotta edeltää perusteellinen koulutus- ja valmistelujakso. Valmiusvuoron aikana taisteluosasto on keskitettävissä kohdealueelle 10 päivän kuluessa päätöksestä.

Suomi on osallistunut taisteluosastoihin vuodesta 2006 lukien muun muassa ruotsalais- sekä saksalais-hollantilaisjohtoisissa taisteluosastoissa. Taisteluosastoja ei ole toistaiseksi käytetty operaatioihin.

Kaksi taisteluosastoa tarkoittaa paria tuhatta sotilasta, eli mistään suuresta sotajoukosta ei ole kysymys.

[newspeak]

Tässä kun on kerran tullut puhetta EU:n aseellisesta puolustuksesta, seuraava liippaa läheltä aihetta:

Sudanissa rauhanomaisia mielenosoittajia ampuneet joukot saavat epäsuorasti rahoitusta EU:lta

Suomikin on allekirjoittanut niin kutsutun Rooman julistuksen, jonka mukaan Sudania tuetaan rahallisesti, jotta maa pysäyttäisi ihmissalakuljetuksen Sudanin läpi.

Miten EU liittyy tähän?

Jo ennen vuotta 2015, jolloin Eurooppaan tunnetusti tuli ennätysmäärä turvapaikanhakijoita ja siirtolaisia, EU oli huolestunut rajoistaan.

Loppuvuodesta 2014 EU aloitti Khartumin prosessin (siirryt toiseen palveluun), jonka päämääränä oli pysäyttää siirtolaisia Afrikan sarven maista sekä Sudanista. Sudan on pitkään ollut yksi tärkeimmistä siirtolaisten keskuksista. Se on sekä lähtömaa, määränpää että läpikulkumaa siirtolaisille etenkin Eritreasta, Etiopiasta ja Somaliasta.

Khartumin prosessissa EU julistaa haluavansa päästä kiinni siirtolaisuuden juurisyihin ja pyrkivänsä aina toimimaan ihmisoikeuksia kunnioittaen. 37 EU:n ja Afrikan maata – mukaan lukien Suomi – allekirjoitti niin kutsutun Rooman julistuksen, Khartumin prosessin sopimuksen.

Kriitikot sanovat, että EU käytännössä ulkoistaa rajavalvontansa maille, joiden ihmisoikeustilanne on vähintäänkin kyseenalainen.

Sudanissa yhteistyökumppani oli huhtikuuhun asti Omar al-Bashir, jota siis syytetään rikoksista ihmisyyttä vastaan. Tammikuussa prosessin kiertävä puheenjohtajuus siirtyi Eritrealle ja presidentti Isaias Afwerkille, jonka julma hallinto on ajanut kymmenesosan maan asukkaista pakoon.

Sudanille miljoonia siirtolaisten pysäyttämiseksi

EU on maksanut satoja miljoonia Sudanille, jotta se pitäisi ihmisiä rajojensa sisäpuolella.

Uutinen kokonaisuudessaan: https://yle.fi/uutiset/3-10814108

Liittyy myös erityisesti Välimeren tilanteeseen.