Polkupyöräterroristit

[kylähullu]

Eniten noissa pyöräpelleissä vituttaa se, että ajetaan ajoradalla vaikka on kevli vieressä

4000€ Hiilikuitumaantiepyörät on niin jäykkiä ja heikkoja iskuille, että niillä ei voi ajaa kunnolla kelvillä. Lisäksi vaihteiden välitykset ja ajoasento tekee hitaasta ja mutkikkaasta ajamisesta pelleilyä. Niissä on myös lukkopolkimet, jossa jalat on lukittu polkimiin, joka tekee pyörän hallinnasta heikompaa alhaisissa nopeuksissa. Autoja on paljon  helpompi ennakoida, kuin kelvillä kulkevia ihmisiä ja koiria. Kelvillä on useammin soraa, joka puhkoo kapeat renkaat ja tekee pinnasta liukasta. Niiden omistajat ajaa usein siirtymät kaupunginlaidalle pyörä auton kyydissä välttäen pahimmat paikat.
Koppipyörät soveltuu vielä huonommin kelville. Tulevaisuudessa sähköavustus tekee pyöristä yhä nopeampia.  Suunta on se että pyöriä tulee yhä enemmän ajoradan pientareille.

https://www.youtube.com/watch?v=7ZmJtYaUTa0

[multa tulille]

Aloitin pyöräilyn uudelleen toissa syksynä. Minua hämmästytti, miten autoilija pelkäsivät minua; henkilöautoilla liikkuneet pysähtyivät hyvissä ajoin, jos oli arvelivat minun ylittävän ajoväylän pyörätieltä käsin, vaikka heillä olisi ollut kaikki oikeus ja he olisivat hyvin ehtineet ajaa ennen minua tienylityspaikan ohi.

Tunnistin viestistäsi heti itseni ratin takana. Kun 4-moottoritie loppuu Helsingissä Koskelaan, jakaudun neljäksi. Yksi tähystää etusektorin, toinen takasektorin, kolmasi hoitaa teknisen ajamisen ja se neljäs johtaa koko hommaa, tekee päätökset ja käskee ne muille Ja lisäksi lähtee tarvittaesa ulos puolustamaan autoa ja muita. Ihan kuin laivastossa. Ajamisesta tulee silla lailla omalaatuista, että se on alisteista kaiikille muille ja erityisesti fillaristeille, kinttukansalle ja lastenvaunuja työntäville säkkivälineen mannekiineille. Sillä suojaan oman asemani taloudellisesti ja oikeudellisesti ja lisäksi mielenrauhani. Fillaristit ovat kaikkein vaarallismipia, koska ne ovat aivan liian nopeita ja ketteriä ja täysin vailla itsesäilytysvaistoa. Kinttukansalta puuttuu se suuri nopeus. Lisäksi fillaristit ovat erittäin riidanhaluisia ja niiden väkivaltakynnys autoa kohtaan on matalammalla kuin käärmeen maha. Helsinki on jo pitkään ollut kaltevalla pinnalla, mutta kaltevuus lisäääntyy koiko ajan. Nää helsingin virheät toimivat aivan kuin kansallissosialistit Saksassa.  Der Fuererkin kertoi mitä kaikkea kivaa ne alkaa tekemään, mutta sitten kun ne pääsi valtaan niin iso ihmetyksen aihe oli, että ne tosiaan tekivät sen mitä lupasivat. Helsingin tilanteesta voidaan valitettavasti syyttää Kokoomusta ja demareita, ettei niiden puoluekoulutuksen ole sisältynyt Mein Kampfin opiskelua. Tai ei ole kerrottu satua pirusta ja pikkusormesta. 

[Saturnalia]

Hauskaa kyllä, itsekin näin mielessäni sen Vauhtitien suojatien lähellä Helsinginkadun risteystä.

Jeps. Elikkä siis tätä tarkoitin:

https://www.google.com/maps/@60.1866479,24.9343168,3a,75y,17.84h,89.07t/data=!3m6!1e1!3m4!1sS_ueFvS6i3vnaXKL33zPEg!2e0!7i13312!8i6656

Tuossa näkee Stadissa just sitä, eli fillaristi ajaa tuossa vasemmalla puolella vieressä 35 km/h samaan suuntaan kuin sinä tai tulee vastaan tuolta, ja kääntyy sitten täysin yllättäen eteen ilman käsimerkkiä tai pelivaraa. Kamikaze-touhua. Sellainen ajokäytös jossa ollaan tietoisesti ja tahallaan huomioimatta toisia rasittaa, ajoi toinen sitten ihan millä tahansa.

[Sibis]

Mun pääni ei sitten millään käänny 180 astetta oikealle jotta voisin nähdä kaukaa trikooreybanvauhtikypärä-kiiturin joka nopiasti saavuttaa minut risteyksessä jossa vihreä valo palaa ja pitäis kääntyä oikealle.

[Punaniska]

Eniten noissa pyöräpelleissä vituttaa se, että ajetaan ajoradalla vaikka on kevli vieressä

4000€ Hiilikuitumaantiepyörät on niin jäykkiä ja heikkoja iskuille, että niillä ei voi ajaa kunnolla kelvillä.

Sitten varmaankin kannattaa ostaa sellainen pyörä, jolla pystyy ajamaan kelvillä.

Itse harrastan fillarointia, ja maantiepyöräni on Columbusta. Hyvin kestää kelvit sekä routamontut, vaikka kuormaa on enemmän kuin tarpeeksi. Jos ei pysty pitämään mieluistaan vauhtia kelveillä, niin sitten menee isommille baanoille, missä ei kelvejä kulje ollenkaan. On kuitenkin täyttä lumihiutalespedeilyä läähättää kahtakymppiä autotiellä kelvin kulkiessa vieressä. Ja näitä näkee aika paljon.

[multa tulille]

Mun pääni ei sitten millään käänny 180 astetta oikealle jotta voisin nähdä kaukaa trikooreybanvauhtikypärä-kiiturin joka nopiasti saavuttaa minut risteyksessä jossa vihreä valo palaa ja pitäis kääntyä oikealle.

Tosta kun tulee Lahden tieltä ja haluaa ajaa Helsingin keskustan eteläosiin niin ainoa vielä (toistaiseksi) vapaa väylä on pudottaa ennen Paavalin kirkkoa alas Valllilankaarelle ja Sörnäisten kuritushuoneen jälkeen  Nesteen aseman luona tulee juuri mainitsemasi paikka, Ajan siitä aika usein.Kun tulee vihreä, ajan just sen verran että saan koslaani pikkuisen poikittain, vauhti pois ja katsotaan ettei näitä mustia kumiohjuksia tule mistään ja sitten äkkiä yli. Siinä suojaa itsensä, koska jos joku fillaristi ajaa alle se on sun syysi. Ja niistä takana olevista tulen avanneista, valoja vilkuttavista ja Alppien postibussien torvia huudattaavista ei tartte välittää. Ne eivät saa sua linnaan eikä bankrottiiin päin vastoin kuin autosi alle ajanut fillaristi voi hyvin tehdä.

Muistakaa käydä äänestämässä.

[Paju]

^ Toinen autoilijan huomiokyvyn rajoilla oleva pyöräilijälle hengenvaarallinen paikka on Hakaniemenkadun ja Sörnäisten rantatien risteys. Kun Hakaniemen siltaa ajaa autolla Kruununhaasta ja kääntyy Miina Äkkijyrkän peltilehmien kohdalta vasemmalle Hakaniemenkadulle, ollaan jännän äärellä.

Oikealta vyöryy Sörnäisten rantatien liikenne viittä-kuuttakymppiä neljää kaistaa, joista kaksi jatkaa suoraan ja kaksi kääntyy Hakaniemeen. Näitä kaikkia on väistettävä. Kauempana olevat liikennevalot onneksi vähän rytmittävät autovirtaa, mutta yksittäisiä autoja tulee jatkuvasti.

Samaan aikaan vasemmalta siltaa pitkin alamäkeen viittä-kuuttakymppiä lasketteville pyöräilijöille liikennesuunnittelija on viisaudessaan suonut kärkikolmioilla merkityn etuajo-oikeuden Hakaniemenkadun ylittävälle pyörätielle.

Kruununhaasta tulevan auton on siis samaan aikaan yritettävä havaita oikealta tuleva nelikaistainen liikenne, suojatietä ylittävät jalankulkijat (nämä kaikki vielä menettelevät) sekä yhtäkkiä auton alle vasemmalta syöksyvä polkupyörä.

Nythän silta on saanut purkutuomion, luultavasti järjestävät tuon risteyksen samalla uudestaan.

[Beef Supreme]

Saisikohan siihen neljään donaan mitenkään puristettua soittokelloa? Kaikkein suurin vaara ovat sukkahousumiehet jotka suhauttavat jalankulkijasta kyynärpäätä hipoen ohi. Juuri ehtii kuulla rengasratinan, sitten jo spandex vilahtaa.

Ottaisivat muut huomioon niin eivät keräisi niin paljon karmaa. T ekat 35 v joka paikkaan aina pyörällä.

[Java]

Saisikohan siihen neljään donaan mitenkään puristettua soittokelloa? Kaikkein suurin vaara ovat sukkahousumiehet jotka suhauttavat jalankulkijasta kyynärpäätä hipoen ohi. Juuri ehtii kuulla rengasratinan, sitten jo spandex vilahtaa.

Tämä, ja tähän kun lisätään pari koiraa niin voisin vaikka maksaa ne soittokellot, tai vaihtoehtoisesti pätkästä spandex miehiä käkättimeen!

[Punaniska]

Hei kundit hei! Hiilaripyörät ja spandexit ovat oma maailmansa, joka aukeaa vain vakavasti otettaville harrastajille. Oodi tosipyöräilijöille: MC SpandX - Performance

[flammee]

No ei siitä soittokellostakaan hirveästi hyötyä ole, kun siihen reagointi voi jopa aiheuttaa vaaratilanteita. Parempi mennä ohi rimputtelematta, jos on tilaa mennä ohi. Lisäksi jo sähköpyöränopeuksilla se reagointinopeus on monesti niin kovin hidasta, että kun 30 metriä aikaisemmin rimputtaa, niin mitään reaktiota ei välttämättä kerkiä näkyä ennenkuin on siinä ihan perässä. Jos rimputtaa aikaisemmin, niin ei ne kuule.

Liikennesääntöjen noudattaminen on siinä mielessä ongelmallista, että aina kun lähestyy ylitettävää ajorataa, niin autot pysähtyy ja jää siihen odottamaan. Sujuvan liikenteen kannalta on siis parempi mennä, vaikka ei olisikaan etuajo-oikeutta.

[Beef Supreme]

Yksinkertainen ratkaisu: tilannenopeus pitää aina sovittaa olosuhteisiin. Jos samalla väylällä on käveleviä tai seisovia ihmisiä, pyörällä ei saa ajaa kolmeakymppiä.

[Oldschoolguy]

Tämä.

Lapsenakin opetettiin, että katso suojatiellä ensin oikealle, sitten vasemmalle, ja vielä kerran oikealle...Se on mielestäni ihan hyvä oppi yhä. Ennen ihmisille opetettiin joustavuutta, eikä pilkunnussimista. Se oli hyvää vanhoissa ajoissa. Kaikkeen suhtauduttiin nopeusrajoituksista lähtien sillai snadin rennosti, hienoa aikaa. Liikenne on vähän sellainen juttu, että saat valita haluatko olla aina oikeassa, vaiko pysyä hengissä. Liikenteessä tärkeintä on sujuvuus, se että jokainen on joustava ja tinkii hieman, eikä tämä nykyinen minäminäminä ja mun oikeus. En vain osaa asennoitua mihinkään ajoneuvoon kovin identaarisesti, en edes moottoripyörääni. En koe olevani muita vastaan ajaessani sillä, tai millään. Vehkeillä on tarkoitus A. päästä jonnekin ja B. pitää hauskaa.

Tämä on alkanut Stadissa yleistyä valitettavasti, etenkin siinä Vauhtitien suojatiellä:

 Kahtena peräkkäisenä päivänä pyöräilijä ajoi jalkakäytävää pitkin rinnallani ja kääntyi ilman suuntamerkkiä suoraan suojatielle eteeni. Jouduin paniikkijarruttamaan tilanteessa. Avasin ikkunan ja huusin pyöräilijälle, että eihän noin voi ajaa. Takaisin tuli keskisormea ja kommentti, että "hei kusipää, mä olin suojatiellä".

Ennen todellakin opetettiin, että liikenne on yhteispeliä ja että vastuu sen turvallisuudesta kuuluu kaikille osapuolille. Milloin kaikki muut paitsi autoilijat vapautettiin tästä vastuusta?

Tämä järjettömyys on johtanut trikookiitäjien ja kännykkäzombien keskuudessa oman vastuuvapautensa häikäilemättömään hyväksikäyttöön. He voivat luottaa siihen, että ovat aina oikeassa ja autoilija väistää, koska nykyään lähtökohtaisesti autoilija on aina syyllinen. Mutta entä jos autoilija ei ehdi väistää? No tuomiohan julistetaan kätevästi jo tapahtumasta kertovassa otsikossa: "pyöräilijä jäi auton alle", "jalankulkija jäi auton alle suojatiellä", jne. Hyvin harvoin nämä uutiset kertovat tapahtumasta tarkemmin, esimerkiksi että oliko kyseessä valoristeys, ja kenelle valot olivat vihreät ja kenelle punaiset. Paitsi tietysti jos autoilija voidaan ristiinnaulita tästäkin. Silti todellisessa elämässä me kaikki voimme omin silmin todistaa jatkuvasti noiden kaikesta vastuusta vapautettujen uhriryhmien vastuutonta liikennekäyttäytymistä, erityisesti suojateillä. Niistä eivät uutisotsikot kerro. Koita siinä sitten autolla liikkumaan joutuvana, etukäteen tuomittuna ja muutenkin liikenneverojesi alle nääntyvänä maksumiehenä, väistellä ja pujotella.

[John Johnson]

Aloitusviestin polkupyöräterroristi on ilmiselvä esimerkki väärästä liikennekäyttäytymisestä ja pyörästä sekä kypärästä päätellen sama sekopää molemmissa videoissa.

Nyt kun tämä on sanottu, voidaan tarkastella asiaa myös hieman toisesta näkökulmasta. Keväiset kelit ovat jälleen saapuneet ja tiellä näkee eri nopeudelle kulkevia kulkuvälineitä aina niistä pelottavista polkupyöristä mopoihin ja lakaisukoneisiin. Psykologisesti on mielenkiintoista, miten 50 kmh-alueella 50 km/h kulkevasta moposta on päästävä ohi hinnalla millä hyvänsä, mutta hieman alle sallitulla nopeudella ajavan auton perässä mennään kiltisti peräkanaa.

Sama myös alhaisen nopeusrajoituksen risteyksissä, miten 30 km/h ajava auto herättää ihan erilaisen reaktion kuin 30 km/h kulkeva polkupyörä. Polkupyörän eteen vielä pitää ehtiä, mutta autoa jäädään odottelemaan.

[Veikko]

Polkupyöräilijöiden vaaraa ja haittaa aiheuttaville liikennesäännöistä piittaamattomuudelle ei ole puolustusta, mutta totta tosiaan on, että Suomi on muutenkin liikennekuttuurisesti villi keski-itä. On aina ollut, eikä liikennekulttuurimme kulttuuririkastuminen ole muuttanut sitä yhtään parempaan suuntaan. Valitettavasti päinvastoin.

Perinteiseen suomalaiseen "liikennekulttuuriin" on kuulunut, että jollakin selvästi poikkeavalla liikennevälineellä ajaminen aiheuttaa säännöllisiä liikenneraivon kohtauksia autoilijoissa. Hämmästyttävän suuri osa kanssa-autoilijoista - vaikka rättäri nyt ei ole "auto", vaan kuljin - on ehdottomasti sitä mieltä, että rättärin ohi on päästävä tilanteessa kuin tilanteessa heti ja välittömästi. Täysin riippumatta siitä, kulkiko kuljin suurinta nopeusrajoitusten sallimaa nopeutta vai ei. Tämä nyt yhtenä esimerkkinä kulkuvälineestä, joka on kuin punainen vaate keskimääräisen suomalaisen autoilijan edessä.

Polkupyöräilijöihin taas keskivertainen suomalainen autoilija suhtautuu niin ylimielisellä piittaamattomuudella, että vain villissä idässä ja todellisissa kehitysmaissa näkee vastaavaa. Niin monessa maassa kuin olen pyöräillytkin, niin aina palatessa muutamat ensimmäiset päivät suomalaisessa liikenteessä ajaminen on ollut pelottavaa. Jos - valitettavasti - huomattava osa polkupyöräilijöistä ei kunnioita liikennesääntöjä, niin vastaavasti melkoinen osa autoilijoista unohtaa myös välittömästi liikennesäännöt kohdatessaan pyöräilijän. Tuohon vain tottuu, kun suomalaisessa liikenteessä ajelee, niin että sitä ei tule erityisesti huomioineeksi ilman vertailukohteita.

[Larva]

Polkupyörät eivät missään nimessä kuulu autoteille. Piste.

Tämän voi perustella silkalla järjellä. Kummasta tulee pahempaa jälkeä: pyöräilijän ja auton törmäyksestä, vai pyöräilijän ja jalankulkijan törmäyksestä? Joskus penskana näin tiensivussa autoilijan töytäisemän pyöräilijän, jolla ei ollut kypärää. Se näky ei unohdu ikinä.

Asia on toki eri sitten, jos jalkakäytävää tai pyörätietä ei ole, vaan joutuu ajamaan maantien vierustaa. Se sallittakoon, mutta typerää ja hengenvaarallista sekin on.

[Punaniska]

Polkupyörät eivät missään nimessä kuulu autoteille. Piste.

Asia on toki eri sitten, jos jalkakäytävää tai pyörätietä ei ole, vaan joutuu ajamaan maantien vierustaa. Se sallittakoon, mutta typerää ja hengenvaarallista sekin on.

Elämää on lähiöiden ulkopuolellakin. Mutta ei välttämättä kelvejä, jotka ovat melko tuore keksintö.

Typeryydestä ja hengenvaarallisuudesta:  Siis fillarointia ei pidä harrastaa, jos ei asu kelvien lähellä?

[Veikko]

Polkupyörät eivät missään nimessä kuulu autoteille. Piste.

Tämän voi perustella silkalla järjellä. Kummasta tulee pahempaa jälkeä: pyöräilijän ja auton törmäyksestä, vai pyöräilijän ja jalankulkijan törmäyksestä? Joskus penskana näin tiensivussa autoilijan töytäisemän pyöräilijän, jolla ei ollut kypärää. Se näky ei unohdu ikinä.

Asia on toki eri sitten, jos jalkakäytävää tai pyörätietä ei ole, vaan joutuu ajamaan maantien vierustaa. Se sallittakoon, mutta typerää ja hengenvaarallista sekin on.

Polkupyörä on ajoneuvo, joka kulkee kaupunkiliikenteessä helposti samaa keskinopeutta kuin autotkin. Ajoneuvona ajoradalla polkupyörän - so. sillä ajavan - on noudatettava samoja liikennesääntöjä kuin muidenkin ajoneuvojen. Ja muiden ajoneuvojen on kohdeltava sitä samanarvoisena ajoneuvona.

Kun näin menetellään, niin mitään ongelmia ei tule. Polkupyörä ei missään nimessä kuulu jalkakäytävälle aikuisten jalankulkijoiden, pienten lasten, rollaattorien, koirantaluttajien ym. seuraan. Eikä myöskään ns. "polkupyöräteille", jotka ovat useimmiten vain kapeita, epämääräisesti merkittyjä viipaleita jalkakäytävästä ja täynnä aikuisia jalankulkijoita, pieniä lapsia, rollaattoreja lykkääviä vanhuksia, koirantaluttajia ym.

Olen lapsesta lähtien pyöräillyt pääkaupunkiseudulla kesät talvet ja kaikkein turvallisin ajorata sekä pyöräilijälle että varsinkin pyöräilijän kanssaliikkujille on ajorata. Ne kaksi kertaa, kun minut on Helsingissä ajettu nurin autoilijan toimesta on molemmat sattuneet pyörätiellä ja pyörätien jatkeella, jonne auto on akkiä ja varoittamatta ensimmäisessa tapauksessa ajanut pihasta kulman takaa ja toisessa tapauksessa varottamatta kääntynyt. Polkupyöräkaistojen pahin - ja suorastaan kammottava - turvallisuusuhka pyöräilijälle - ja muillekin - on lukuisat pimeät risteykset ja kulmaukset, joiden takaa voi tulla mitä tahansa lastenvaunujen työntäjästä jakeluautoon. Ajoradalla ajamalla on pyöräilijällä enemmän tilaa ympärillään väistää, parempi näkyvyys ja paljon parempi mahdollisuus ennakoida liikennetilanne. Pahin uhka siellä on autoilijoiden epäkypsät asenteet.

Suomen lisäksi olen liikennöinyt polkupyörällä muun liikenteen joukossa useimmissa Euroopan maissa ja Kiinassa.

Se, että polkupyöräonnettomuuksien jäljet traumatisoivat joitakin ihmisiä on ikävä asia. Mutta sen parantaminen vaatimalla polkupyörät pois liikenteestä ei ole vähimmässäkään mielessä järkevää.

[Faidros.]

Tämä kuuluu ehdottomasti Homman polkupyöränketjuun.
www.youtube.com/watch?v=ejDK3lYntAw

[Larva]

Polkupyörä on ajoneuvo, joka kulkee kaupunkiliikenteessä helposti samaa keskinopeutta kuin autotkin. Ajoneuvona ajoradalla polkupyörän - so. sillä ajavan - on noudatettava samoja liikennesääntöjä kuin muidenkin ajoneuvojen. Ja muiden ajoneuvojen on kohdeltava sitä samanarvoisena ajoneuvona.

Ainakaan täällä päin eivät kulje samaa nopeutta, vaan reippaasti sen alle, eivätkä yleensä noudata liikennesääntöjä. Jos niille tööttäilee kun ne hissuttelevat keskellä ajokaistaa 20 km/h, vastauksena tulee keskareita ja nyrkin puintia. Mutta me asutaankin böndellä Kehä Kolmosen ulkopuolella.

[provo]Fillariterroristeilla toki on oikeus tehdä just niin kuin haluavat, eikä heidän tarvitse noudattaa liikennesääntöjä, koska he eivät kulje autolla ja ovat siten Parempia Ihmisiä^TM.[/provo]

Typeryydestä ja hengenvaarallisuudesta:  Siis fillarointia ei pidä harrastaa, jos ei asu kelvien lähellä?

No onhan se hengenvaarallista ajaa pyörällä tienpenkalla kun autot suhahtelee ohi 80-100 km/h tuntivauhtia. Vaikka yleensä mitään ei tapahdukaan, niin itse en uskaltaisi, koska autonkin ratissa on vain ihminen ja jos vahinko sattuu, pyöräilijästä jää jäljelle vain märkä läntti. Ja jos vielä jännityskerrointa lisätään ja ajellaan hämärässä tai pimeällä ilman heijastimia - mitä näkee yllättävän paljon -, niin sehän on sama kuin hypätä leijonan häkkiin ja toivoa että se on saanut ruokaa ihan äsken.

[wjp]

Arvoisa hommaveli Veikko. Olen kanssasi samaa mieltä siitä ettei polkupyörä kuulu jalkakäytäville eikä kevyen liikenteen väylille juuri esittämisillä perusteilla. Ajoradalla polkupyöräilijät muodostavat turvallisuusuhkan lähinnä itselleen. Sitä saa mitä tilaa. Sopinee tähän perusteeksi. Jos sallitte, esitän harkittavaksi kaupunkipyöräilyyn pakollista liikennevakuutusta ja kypärättömille sekä kännisille pyöräilijöille korotettua omavastuuta vahingon tapahduttua. Epäilen, en tiedä, että vakuutuksen hinta helposti nousee suuremmaksi kuin esim. pääkaupunkiseudun julkisen liikenteen lippuhinnat. WanhaP

[Punaniska]

Typeryydestä ja hengenvaarallisuudesta:  Siis fillarointia ei pidä harrastaa, jos ei asu kelvien lähellä?

No onhan se hengenvaarallista ajaa pyörällä tienpenkalla kun autot suhahtelee ohi 80-100 km/h tuntivauhtia. Vaikka yleensä mitään ei tapahdukaan, niin itse en uskaltaisi, koska autonkin ratissa on vain ihminen ja jos vahinko sattuu, pyöräilijästä jää jäljelle vain märkä läntti. Ja jos vielä jännityskerrointa lisätään ja ajellaan hämärässä tai pimeällä ilman heijastimia - mitä näkee yllättävän paljon -, niin sehän on sama kuin hypätä leijonan häkkiin ja toivoa että se on saanut ruokaa ihan äsken.

No, jos se touhu on susta typerää ja vaarallista, se ei tarkoita, että se olisi oikeasti sitä. Itse olen ajanut jonkin verran pientareilla ja varsinkin suomirekkakuskit ovat hyviä tyyppejä. Koukkaavat hieman lähestulkoon aina, jos ketään ei tule vastaan. Sama isolla osalla normiautoilijoistakin.

Ihminen saattaa kuolla vaikka aamujaskallakin.

[orientexpressen]

Polkupyörät eivät missään nimessä kuulu autoteille. Piste.

Tämän voi perustella silkalla järjellä. Kummasta tulee pahempaa jälkeä: pyöräilijän ja auton törmäyksestä, vai pyöräilijän ja jalankulkijan törmäyksestä? Joskus penskana näin tiensivussa autoilijan töytäisemän pyöräilijän, jolla ei ollut kypärää. Se näky ei unohdu ikinä.

Asia on toki eri sitten, jos jalkakäytävää tai pyörätietä ei ole, vaan joutuu ajamaan maantien vierustaa. Se sallittakoon, mutta typerää ja hengenvaarallista sekin on.

Sillä, että pyöräilijä kadulla ajaa ajorataa eikä jalankulkijoiden joukossa nimenomaan vältetään myös pyöräilijän ja auton välisiä törmäyksiä. Tämä johtuu siitä, että katuympäristössä huomattava enemmistö onnettomuuksista tapahtuu risteyksissä, erilaisten peräänajojen ja vastaavien ollessa vain pienehkö ongelma.

Jos pyöräilijä ajaa ajorataa, niin hän lähestyy risteystä samasta suunnasta kuin autot, noudattaa oikeanpuoleisen liikenteen periaatetta ja häntä koskevat samat väistämissäännöt kuin autoja. Tämä tarkoittaa sitä, että silloin autojen on olennaisesti helpompi havaita pyöräilijä ja myös pyöräilijän on olennaisesti helpompi havaita autot, mikä vähentää onnettomuusriskiä. Sen sijaan jos pyöräilijä ajaa jalankulkijoiden joukossa (jalkakäytävää tai yhdistettyä jalkakäytävää ja pyörätietä), niin hän lähestyy tavallaan piilossa risteystä tullen sellaisesta paikasta mistä autoilija ei välttämättä oleta kenenkään muun kuin hitaan jalankulkijan tulevan ja myös väistämissäännöt muuttuvat huomattavasti monimutkaisemmiksi kuin ajoradalla ajaessa.

Suomi lienee kutakuinkin ainoa maa maailmassa missä harrastetaan laajemmassa mittakaavassa yhdistettyjen jalkakäytävien ja pyöräteiden (eli "kevyen liikenteen väylien") tekoa katujen varsille. Muissa maissa pienille kaduille ei tavata rakentaa mitään erillistä pyöräilyväylää ja isoilla kaduilla pyöräilyväyläksi maalataan polkupyöräkaistat ajoradalle tai tehdään yksisuuntaiset pyörätiet ajoradan viereen (jotka on erotettu reunakivellä ja korkeuserolla jalkakäytävästä).

[Alapo]

Koko liikenteessä on tällä hetkellä minä-kulttuuri aika vahvasti voimissaan. Koetaan että minä voin tehdä mitä haluan, kun siitä ei ole seurauksia, on kyse sitten varomattomista fillaroijista, punaisia päin juoksevista hätäisistä ihmisistä jotka juoksee siihen maailmankaikkeuden viimeiseen ratikkaan, vilkutta kääntyilevistä tai kaistaa vaihtavista autoilijoista.

Moni muukin on todennut että liikenne on yhteispeliä, mutta nykyisin ei oikeastaan ymmärretä sitä, että raskas kalusto ei yhtä näppärästi pysähdy tai väistä kuin karvalakkimallin audi. Reaktioaika on kaikilla karkeasti sekuntti ja sen jälkeen tehdään toimenpiteet, pysäytetään tai väistetään. Se sekuntti tulee tuolta raskaan liikenteen direktiivimateriaalista. Ja sekuntti on pitkä aika loppujen lopuksi.

Ketjun aloituspyöräilijä on aika perusuuvatti, ei pue näkyvästi millään lailla eikä ehkä halua ymmärtää ettei mies mustissaan märällä asfaltilla ole oikeasti niin helppo havaita kun kuvittelee itse. Monen pitäisi ihan itse olla ratin takana ja yrittää havaita kaikki ne asiat mitä tuolla oikeasti kuuluu havaita, sitten miettiä miten ovat ne pukeutuneet, tummissa vaatteissa olevat häviää melko nopeasti, kevät ja syksyaikaan, sopivasti varjoja, märkää asfalttia, niin on nopeasti täysin näkymätön. Täälläpäin pari pyöräilijää meinasi yhtenä kesänä kokea tarpeeksi monta hengenlähtötilannetta ja sen jälkeen päättivät pukeutua näkyvästi, sen jälkeen on ollut vähemmän stressiä kun heidät oikeasti nähdään. Niistä vois moni ottaa opiksensa, on siinä syynsä että rakennustyömaillakin on ne tietyt värit.

[Paju]

Polkupyörät eivät missään nimessä kuulu autoteille. Piste.

Tämän voi perustella silkalla järjellä. Kummasta tulee pahempaa jälkeä: pyöräilijän ja auton törmäyksestä, vai pyöräilijän ja jalankulkijan törmäyksestä? Joskus penskana näin tiensivussa autoilijan töytäisemän pyöräilijän, jolla ei ollut kypärää. Se näky ei unohdu ikinä.

Asia on toki eri sitten, jos jalkakäytävää tai pyörätietä ei ole, vaan joutuu ajamaan maantien vierustaa. Se sallittakoon, mutta typerää ja hengenvaarallista sekin on.

Jalkakäytävällä pyörällemisen (mikä yli 12-vuotiaille ei olekaan sallittua) voi unohtaa. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi aikuiset haluavat änkeä fillareineen jalankulkijoiden sekaan. Sehän on pelkkää kaikille tienkäyttäjille vaarallista väistelyä, ja aina joku pääsee hengestään (1, 2).

Kevyen liikenteen väylillä on hieman samaa ongelmaa, mutta yleensä ne ovat leveämpiä ja sijainnistaan riippuen melko tyhjiä. Olosuhteista riippuen kunnon pyörätie tai pyöräkaista on ajorataa parempi.

Ajoratapyöräilyn kannalta hankalimpia mielestäni ovat kaupungissa kapeahkot kadut, joissa kulkee kaikkea raitiovaunusta kuorma-autoihin, ja katua reunustavat pysäköidyt autot (esim. Porthaninkatu tai Liisankadun loppupää, joskin noiden kiertäminen edellyttää vain pientä lenkkiä). Taajamien ulkopuolella vaarallisia taas ovat kapeat kiemurtelevat maantiet, joissa ei ole lainkaan piennarta tai näkyvyyttä.

Kaupungin isoilla väylillä yleensä on korttelin toisella puolella hiljaisempi pikkukatu (esim. Mannerheimintie - Urheilukatu), jonne pyörällä kannattaa koukata. Suuremmilla maanteillä taas on kunnolliset, asvaltoidut pientareet.

Ajoradalla pyöräilemisen hyvä puoli on ennakoitavuus. Autot liikkuvat suoraan ja yleensä kääntymiset ja pysähtymiset on helppo havaita etukäteen, toisin kuin jalankulkijoiden. Äärimmäisen harva autoilija haluaa tietoisesti vahingoittaa pyöräilijää. Yhtälailla jalkakäytävällä joku saattaisi tönäistä pyöräilijän näyteikkunasta läpi tai ohiajavan bussin alle.

[Tunkki]

Muinoin kun tällä kylällä (Oulu) oli sallittua mopoiila pyöräteillä ajaminen testasin sitä Pappiksella aikani ja siirryin autojen sekaan sinne pientareelle.
Huomattavasti vähemmän ongelmia ja eteentulevia koiria/lapsia/younameit.

Siellä autotien oikeassa reunassa oli turvallisempi olo, minä ja autoilijat mennään samoilla säännöillä, ja autoilijoita ei ahdista.

[l'uomo normale]

Aloitin pyöräilyn uudelleen toissa syksynä. Minua hämmästytti, miten autoilija pelkäsivät minua; henkilöautoilla liikkuneet pysähtyivät hyvissä ajoin, jos oli arvelivat minun ylittävän ajoväylän pyörätieltä käsin, vaikka heillä olisi ollut kaikki oikeus ja he olisivat hyvin ehtineet ajaa ennen minua tienylityspaikan ohi.

Tunnistin viestistäsi heti itseni ratin takana. Kun 4-moottoritie loppuu Helsingissä Koskelaan, jakaudun neljäksi. Yksi tähystää etusektorin, toinen takasektorin, kolmasi hoitaa teknisen ajamisen ja se neljäs johtaa koko hommaa, tekee päätökset ja käskee ne muille Ja lisäksi lähtee tarvittaesa ulos puolustamaan autoa ja muita. Ihan kuin laivastossa. Ajamisesta tulee silla lailla omalaatuista, että se on alisteista kaiikille muille ja erityisesti fillaristeille, kinttukansalle ja lastenvaunuja työntäville säkkivälineen mannekiineille. Sillä suojaan oman asemani taloudellisesti ja oikeudellisesti ja lisäksi mielenrauhani. ...

Nyt pyöräilijöiden etuoikeutettu asema on virallista, ainakin joissakin tapauksissa. Uusi liikennemerkki:

https://www.iltalehti.fi/autouutiset/a/db00ca4c-ab82-4ddd-bec5-f3b38b5a55ce

Suojatietä ajavan pyöräilijän on aina pitänyt väistää autoa, mutta uusi liikennemerkki muuttaa väistämisvelvollisuuden joissakin risteyksissä.

Uusi suojatiemerkin näköinen liikennemerkki, jossa polkupyörä on suojatiellä, kuvaa autoilijan väistämisvelvollisuutta tietyissä pyörätien ja autotien risteämiskohdissa.

Jo aiemminkin autolla on ollut normaali väistämisvelvollisuus, jos auto on tullut kolmion tai stop-merkin takaa. Muissa tapauksissa, silloin kun auto ajaa suoraan, pyöräilijä on aina ollut väistämisvelvollinen.

Uutta liikennemerkkiä käytetään käytännössä vain korotettujen pyörätienjatkeiden yhteydessä.

Uusi liikennemerkki nähdään yleensä paikoissa, joissa pyörätien jatke on korotettuna.Uusi liikennemerkki nähdään yleensä paikoissa, joissa pyörätien jatke on korotettuna.

– Autoilijalle oman haasteensa tuo se, että uusi väistämismerkki muistuttaa erehdyttävästi suojatien merkkiä, Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen huomauttaa.

Kesäkuun alusta alkaen pyörätien jatke maalataan vain, jos väistämisvelvollisuus ajorataa ylittäviä pyöräilijöitä kohtaan on osoitettu liikennemerkillä tai risteyksessä on liikennevalot.

Jäi vähän epäselväksi minulle.

[keskivertokaveri]

Tuossa samassa uutisessa kohta:
https://www.iltalehti.fi/autouutiset/a/db00ca4c-ab82-4ddd-bec5-f3b38b5a55ce

Kesäkuun alusta alkaen pyörätien jatke maalataan vain, jos väistämisvelvollisuus ajorataa ylittäviä pyöräilijöitä kohtaan on osoitettu liikennemerkillä tai risteyksessä on liikennevalot.

Siirtymäsääntö mahdollistaa tästä poikkeavat merkintätavat vielä kahden vuoden ajan lain voimaantultua.

Periaatteessa suojatiehen on siis maalattu pyörätien jatke, jos autoilijan pitää väistää, mutta koska kahden vuoden siitymäaika, niin ei ole pakollista. Lisäksi lumipeitteisenä aikana ajoratamaalaus ei näy. MIstähän se pyöräilijä näkee, että autoilijan pitääkin väistää häntä, jos liikennemerkki on vain autoilijalle?

[John Johnson]

Mikä tässä eniten huolettaa, että kaikki eivät ymmärrä antaa jalankulkijallekaan tietä, vaikka olisi kuinka tiemerkinnät ja liikennemerkit näkyvissä, niin miten sitten käy kun polkupyörä on ylittämässä tietä?

[Rasvari]

Tuossa samassa uutisessa kohta:
https://www.iltalehti.fi/autouutiset/a/db00ca4c-ab82-4ddd-bec5-f3b38b5a55ce

Kesäkuun alusta alkaen pyörätien jatke maalataan vain, jos väistämisvelvollisuus ajorataa ylittäviä pyöräilijöitä kohtaan on osoitettu liikennemerkillä tai risteyksessä on liikennevalot.

Siirtymäsääntö mahdollistaa tästä poikkeavat merkintätavat vielä kahden vuoden ajan lain voimaantultua.

Periaatteessa suojatiehen on siis maalattu pyörätien jatke, jos autoilijan pitää väistää, mutta koska kahden vuoden siitymäaika, niin ei ole pakollista. Lisäksi lumipeitteisenä aikana ajoratamaalaus ei näy. MIstähän se pyöräilijä näkee, että autoilijan pitääkin väistää häntä, jos liikennemerkki on vain autoilijalle?

Merkkikin on todella samankaltainen suojatie-merkin kanssa. Hämärässä ja pimellä tulee olemaan todella hankala nähdä kumpi on kyseessä.

Toisaalta polkupyöräileviä sukkahousukostajia on syytä aina varoa liikennesäännöistä huolimatta olivat sitten ajoradalla, sen reunassa, kevyen liikenteen väylillä, piha-alueella, junassa tai metsäpolulla.