Korkeakoulujen lukukausimaksut, stipendit ja tutkintotehtailu

[U-käännös]

Olen seitsemän vuotta odottanut, että otsikon aihe putkahtaisi esille Hommaforumilla tai luottamieni kansanedustajien kautta. Koska asiaa ei ole rehellisesti käsitelty mediassa, kansanedustajieni suulla eikä liioin Hommaforumilla, niin kirjoitan aiheesta tänne alustuksen. Jos aihe kiinnostaa lukijoita, niin voin kirjoittaa asiasta tänne enemmänkin viitemateriaalin kera.

Yritin aikoinaan korjata epäkohtia edellisessä työpaikassani, mutta avoin keskustelu tutkintotehtailuun liittyneistä epäkohdista ei herättänyt vastakaikua opistoni laitoksen johdossa eikä tiedekunnankaan tasolla. Sain ongelmien esiintuomisesta sitä vastoin varoituksen urani katkeamisesta, jos yritän asioiden tilaan vaikuttaa. En riskeeraa uraani, joten kirjoitan nimettömänä. Toivottavasti julkinen keskustelu saa asioita liikkeelle. Luottamani kansanedustajat eivät uskaltaneet paria rohkaisevaa s-postikeskustelua lukuunottamatta tehdä asialle mitään.


Vihreiden vaatimus EU/ETA-alueen ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksuista sai minut ärsyyntymään, koska EU:n ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevat opiskelijat saavat opiskella jo nyt ilmaiseksi suomalaisissa korkeakouluissa. Tätä mahdollisuutta on itse asiassa tarjottu koko sen ajan (10 v), mitä olen ollut opistoilla työsuhteessa. Lukukausimaksut eivät ole muuttaneet asiaa mitenkään - kv-opiskelijoille jaettuja stipendejä itse asiassa vain nostettiin lukukausimaksun verran useimmissa opistoissa.

Mediassa runsaasti esillä olleet, hallituksen vuosina 2015-2016 lanseeraamat lukukausimaksut ovat savuverho, jolla korkeakouluissa harjoitettua tutkintotehtailua yritetään peitellä. Todellisuudessa EU/ETA-alueen opiskelijoille maksetaan stipendejä, jotka kattavat sekä opistojen veloittamat lukukausimaksut sekä elämisen Suomessa. Tämä stipendijärjestelmä on jopa kirjattu hallitusohjelman liitteeseen 6 (sivu 21), josta jokainen voi asian tarkistaa. Alla suora lainaus kyseisestä dokumentista. Lähdelinkki: https://valtioneuvosto.fi/documents/10184/1427398/Ratkaisujen+Suomi_FI_YHDISTETTY_netti.pdf

Maksut ulkomaisille korkeakouluopiskelijoille (29.40.50)

Otetaan käyttöön lukukausimaksut  EU/ETA-alueen ulkopuolelta tuleville korkeakouluopiskelijoille. Hyöty jätetään korkeakouluille.

Edellyttää stipendijärjestelmän luomista EU/ETA-alueen ulkopuolelta tuleville opiskelijoille. Stipendijärjestelmässä tulee huomioida alla oleva opintojen nopeuttamiseen tähtäävä toimenpide siten, että vaikutus stipendinsaajiin vastaa muille opiskelijoille opintojen lopussa tulevaa maksua.

Lukukausimaksujen perimistä on kovasti mainostettu koulutusvientinä, josta ulkomailta tulevat opiskelijat maksavat meille. Oikeasti annamme kehitysapua, joka varsin suurelta osin ohjautuu mm. MENA-maista, Intiasta, Bangladeshista, Nepalista ja Venäjältä tuleville korkeakouluopiskelijoille. Asia selviää esim. CIMOn raporteista ja korkeakoulujen omista kv-opiskelua koskevista julkaisuista. Pikaisena esimerkkinä vaikka Lapin yliopiston oma uutinen (julk. 7.6.2016), jonka mukaan 76 % heidän kv-opiskelijoista tulee EU/ETA-alueen ulkopuolelta.

Amerikkalaiset, japanilaiset, korealaiset ym. kehittyneistä maista saapuvat kv-opiskelijat ovat varsin harvinaisia EU/ETA-alueen ulkopuolisille suunnatuissa tutkinto-ohjelmissa. Suomi ja suomalaiset korkeakoulut eivät heitä kiinnosta. Sopivasti valikoidulla viestinnällä asia saadaan toki näyttämään erilaiselta ulkopuolisille.

Miksi suomalaiset korkeakoulut haalivat EU/ETA-alueen ulkopuolelta opiskelijoita, erityisesti maisterivaiheen opiskelijoita? Syy on yksinkertainen: Suomalainen korkeakouluverkko rakennettiin aikoinaan suurien ikäluokkien kokoa vastaavaksi, eikä korkeakouluverkkoa ole karsittu riittävästi ikäluokkien pienentyessä. Asiasta on varovasti mainittu mm. CIMOn raporteissa. Yliopistot saavat valtiolta rahaa sen mukaan, kuinka paljon heiltä valmistuu opiskelijoita. Jos valmistuvien opiskelijoiden määrä on liian alhainen, tulee opistolle rahoitusvaikeuksia. Tyhjiä luentosaleja ei tietenkään kannata tukea, joten korkeakoulu tai sen alainen laitos saatettaisiin pahimmassa tapauksessa myös sulkea opiskelijapulan takia. Valtio maksaa valmistuneista opiskelijoista riippumatta heidän kansalaisuudestaan, joten opiskelijapulasta kärsivät laitokset täyttävät paikkojaan ulkomaalaisilla tutkinto-opiskelijoilla. Maisterivaiheen kv-opiskelijat ovat kaikkein kannattavampia, sillä tutkinnon tekeminen vie noin 2 vuotta. Maisteritutkinto on siis kaikkein nopein keino paikata opiskelijavajetta.

Opiskelijapula vaihtelee korkeakouluittain, mutta empiirisesti voin sanoa ongelman olevan kaikkein akuutein pienemmissä, periferiassa sijaitsevissa korkeakouluissa. Myös isommat korkeakoulut, kuten Helsingin yliopisto, harrastavat kv-opiskelijoilla tutkintotehtailua, sillä toiminnasta saa lisärahoitusta opistolle. Ulkopuolisille toiminta markkinoidaan kansainvälisyytenä ja koulutusvientinä, josta kaikki hyödymme.

EU/ETA-alueen ulkopuolisille opiskelijoille maksettavat stipendit ovat rahamääriltään pääsääntöisesti perittävän lukukausimaksun verran (vaihtelee opistoittain) plus kahden vuoden elinkustannukset (noin 10 000 euroa). Uteliaat voivat katsoa kv-ohjelmia ja stipendien rahamääriä tarkemmin mm. seuraavien sivustojen takaa:

Helsingin yliopisto: https://www.helsinki.fi/en/admissions/faq-tuition-fees-and-scholarships

Jyväskylän yliopisto: https://www.jyu.fi/en/apply/masters-programmes/tuition-fees-and-scholarships#jyu-scholarship-programme-for-students-liable-to-pay-tuition-fees

Googlaamalla esim. hakusanoilla Finland university stipend amount löytyy lisää esimerkkejä stipendien rahamääristä, lukukausimaksun täysimääräisestä kattamisesta stipendillä sekä yleistä tietoa opistojemme kv-ohjelmista. Tieto on tarkoitettu ulkomaalaisille, joten paras tapa hakea tietoa on englanti.


Jos näillä pääsisi alkuun keskustelussa. Lisää PDF-dokumentteja ja linkkejä löytyy kyllä aiheesta, ja toivotan muutkin foorumin jäsenet tutkimaan mm. CIMOn suomenkielisiä raportteja ja yliopistojen omia julkaisuja aiheesta. En vielä päässyt edes puhumaan tutkintotehtailun lieveilmiöistä, joissa rahoituksen ja tutkintomerkintöjen saaminen ajaa opistojen eettisten ohjeiden ja moraalin edelle... EU/ETA-alueen ulkopuolisten opiskelijoiden kohdalla on tullut myös ikävä kyllä huomattua, että läheskään kaikki opiskelijat eivät tulleet Suomeen ilmaisen opiskelun perässä. Osalle stipendiohjelmaan osallistuminen on toiminut porttina päästä EU-alueelle.

Mainitsen tässä kohtaa, että osa EU/ETA-alueen ulkopuolisista opiskelijoista on aidosti kiitollisia ilmaisesta koulutuksesta. Seassa on ollut myös todella lahjakkaita opiskelijoita, joiden kanssa on ollut ilo tehdä töitä. Itseäni tosin harmittaa se tosiasia, että he ovat todellisuudessa olleet vain pelinappuloita suomalaisten korkeakoulujen selviytymispelissä. Osa rehellisistä kv-opiskelijoista yritti aikoinaan jopa puuttua havaitsemiinsa epäkohtiin opistollamme, kun he alkoivat pelätä oman maineensa puolesta. Ikävä kyllä opiston johto ei halunnut asioihin puuttua.


Lopuksi muutamia kysymyksiä, joita jokainen voi pohtia:

1. Haluammeko maksaa verovaroista ulkomaalaisten opiskelun ja elämisen Suomessa, vaikka heidän työllistyminen suomalaisille työmarkkinoille on ollut heikkoa? Asiasta on kirjoittanut aiemmin mm. Helsingin sanomat. (Jos joku referoisi puolestani tänne uutisia aiheesta, niin se auttaisi keskustelussa eteenpäin.)

2. Voisiko korkeakouluverkkoa supistaa tai korkeakoulujen rahoitusmallia muuttaa nykyisestä, jotta korkeakoulujen ei tarvitsisi kikkailla kv-opiskelijoilla rahoituksen ja hengissä selviämisen varmistamiseksi?

3. Yritin pari vuotta sitten jäljittää, kuinka paljon EU/ETA-alueen ulkopuolisten opiskelijoiden kouluttaminen vuodessa suunnilleen maksaa suomalaisille. Päädyin noin 100 miljoonaan euroon per vuosi sillä julkisella tiedolla, mitä sain käsiini. Onko tämä summa liikaa, vai voimmeko hyväksyä tämän kehitysapuna, jolla tarjoamme joillekin yksilöille paremman tulevaisuuden?

Asiallista, kiihkoilematonta keskustelua asiasta toivoen,

U-käännös

[Edit: kirjoitusvirheitä]

[Ernst]

Kiitos, kun tuot perehtymääsi myös maahanmuuttoon liittyvään asiakokonaisuuteen ns. sisäpiiritietoa.  Luen juttusi vielä uudelleen. Yksi yksityiskohta pisti silmääni: miten kv-maisteriohjelman voi suorittaa kahdessa vuodessa?

[U-käännös]

Miten kv-maisteriohjelman voi suorittaa kahdessa vuodessa?

Suomalaiset yliopistot värväävät ulkomailta opiskelijoita, joilla on jo paikallinen kandidaattitutkinto tai vastaava tutkinto suoritettuna. Näin opiston ei tarvitse kouluttaa kv-opiskelijaa ensin kandiksi, johon menisi aikaa noin kolme vuotta.

Sekä suomalaisen että kansainvälisen maisteritutkinnon tavoitesuoritusaika on noin 2 vuotta. Aikataulu toki joustaa, jos opiskelijan vauhti on hitaampi. Aloitusviestin linkkien takaa löytyy oppilaitoskohtaisesti tietoa asiasta englanniksi.

Näin ennen lukukausimaksujen käyttöönottoa (noin 2010) johdolle suunnattuja dioja, kuinka opistot saivat valtiolta rahaa per valmistunut opiskelija (vanha opistojen rahanjakomalli): Kandista sai noin 6000 euroa, suomalaisesta maisterista noin 20 000 euroa. Kansainvälisen maisterin valmistumisesta opisto kuittasi suunnilleen 25 000 euroa, minkä ansiosta opisto kykeni maksamaan elinkustannukset kattavia stipendejä EU/ETA-alueen ulkopuolelta tuleville opiskelijoille: kun kv-opiskelija valmistui, tienasi opisto siis nettona noin 15 000 euroa (25 000 €  - 10 000 € = 15 000 €).

Kuten tutkinnoista maksettavista rahasummista ja tutkintojen suoritusajoista voi päätellä, oli opistoille kaikkein kannattavinta tuottaa maistereita kuin kandidaatteja. Koska meininki opistoissa ei ole hirveämmin muuttunut lukukausimaksujen käyttöönoton jälkeen, täytyy korkeakoulujen rahanjakomallin olla hyvin pitkälti samanlainen kuin ennen lukukausimaksuja. Tappiota yliopistot eivät varmasti tee kv-ohjelmillaan.

En ole etsinyt uusinta opistojen rahoitusmallia, kun varoituksen saaminen johdolta lopetti aikoinaan tehokkaasti innon penkoa asioita.

[Edit: typo ja lisäys]

[Jäniksenkäpälä]

On aihetta pariinkiin otteeseen käsitelty. En tosin muista enkä jaksa käydä kaivelemaan. Olen itse tietoinen jo vuosituhannen vaihteen seutuvilla olevista väärinkäytöksistä, joissa ulkkareita jatkuvasti pusketaan putkesta läpi laatuvaatimuksista välittämättä. Hommassa on joitakin opetusalalla olevia ihmisiä, jotka ovat kertoneet kaikenmoisista sekoiluista ulkkareiden kanssa.

Vanhassa opinahjossani jo kauan sitten pakotettiin suomalaisopiskelijoita ottamaan ulkkareita projektiryhmiin väkisin, koska kaikki tiesivät heidän olevan käytännössä kuollutta painoa. Opettajat tietävät, että heidän on pakko päästää ulkkarit kursseista läpi mistään vaatimuksista välittämättä. On myös ollut paljon tapauksia, joissa EU-alueelle päässyt "opiskelija" on kadonnut välittömästi ilmoittautumisensa jälkeen.

Olisi kyllä kiva, jos tätä asiaa pengottaisiin järjestelmällisesti. Itse olen hyvin pienen otoksen jäljiltä varma, että 100 Meuroa ei riitä tähän sekoiluun.

[Samuel Kielosto]

Lopuksi muutamia kysymyksiä, joita jokainen voi pohtia:

1. Haluammeko maksaa verovaroista ulkomaalaisten opiskelun ja elämisen Suomessa, vaikka heidän työllistyminen suomalaisille työmarkkinoille on ollut heikkoa? Asiasta on kirjoittanut aiemmin mm. Helsingin sanomat. (Jos joku referoisi puolestani tänne uutisia aiheesta, niin se auttaisi keskustelussa eteenpäin.)

2. Voisiko korkeakouluverkkoa supistaa tai korkeakoulujen rahoitusmallia muuttaa nykyisestä, jotta korkeakoulujen ei tarvitsisi kikkailla kv-opiskelijoilla rahoituksen ja hengissä selviämisen varmistamiseksi?

3. Yritin pari vuotta sitten jäljittää, kuinka paljon EU/ETA-alueen ulkopuolisten opiskelijoiden kouluttaminen vuodessa suunnilleen maksaa suomalaisille. Päädyin noin 100 miljoonaan euroon per vuosi sillä julkisella tiedolla, mitä sain käsiini. Onko tämä summa liikaa, vai voimmeko hyväksyä tämän kehitysapuna, jolla tarjoamme joillekin yksilöille paremman tulevaisuuden?

Ketjun aihe on minuakin askarruttanut viime vuosina, aina kun mediassa on ollut puhetta mukamas maksullisesta opiskelusta EU:n ulkopuolisille. Hyvä kun ketjun avaaja on perehtynyt asiaan. Lyhyet vastaukset kysymyksiisi.
1. En halua maksaa. Vaikka työllistyisivätkin, tämä on silti osa monikulttuuristamista ja väestönvaihtoa.
2. Voi supistaa. Tai jos ei haluta supistaa, niin mieluummin rahat suomalaisten tutkijoiden ja opiskelijoiden hyväksi.
3. Katso kohta 1.

[Tabula Rasa]

Samanlainen urakalla kouluputken läpi tungetaan pahnanpohjimmaisia myös amiksissa, ja ilmeisesti lähihoitaja-tutkintoa mahdollisimman lyhyenä on kaavailtu haittamatujen yms ongelmatapausten ulostusputkena työmarkkinoille. Noiden osaamisellahan ei tee käytännössä mitään, mutta koska koululaitos saa rahoituksen valmistuneista, menevät kaikki jotka eivät pinnaa yli puolta vuotta putkeen, läpi. Tyyliin putkineekeri, jolle putken pituuden mittaaminen ja mittaan leikkaaminen oli ylivoimainen tehtävä. Jokainen voi miettiä haluaisiko tällaisen osaajan rassaamaan lavuaarejaan.

Koulutuksen laatupainotus pitäisi tulla vaikkapa siten että siirtymä-ajan jälkeen koulun rahoitus tulee esim 5-10v sitten kyseisestä koulusta valmistuneiden tulojen mukaan, eli jos koulukas makaa 5v jälkeen vielä sossun tuilla, niin nolla euroa koululle, ja jos taas tienaa 100k +/vuosi niin bonusta sen verran kuin sen alan normaalin palkkatason päälle kaveri pääseekään. Näihin suhdeluku/vertailu suoraan verottajan tiedosta.

Seinistä on turha maksaa, ja turhaa hajasijoittamista ei tarvita jos ei ole opiskelijoita. Se sitten että esim Kuopion lääkiksessä lisättiin viime vuonna aloittajapaikkoja neljättäkymmenettä ja rahaa koulutukseen ei senttiäkään lisää, ei tiloja, opettajia, tarpeistoa yms. Jolloin yksilöllinen opetus jäänee varsin kyseenalaiseksi kun per opettaja kasvatetaan oppilasmäärää ja tuloksena opettajalla ei ole tiloja mihin kasvaneen ryhmän veisi, millä harjoittaisi tai aikaa per oppilas huomattavasti vähemmän. Eli suuntaaminen oikein. En tiedä mitkä alat ovat turhia ja huonosti vetäviä(mitä nyt ilmiselvät feminatsiperseilyt) mutta kaiketi siitä joku tai jotkut fiksut ottaisivat selvää rakentaisivat opintojen suunnittelun parhaan oppimistuloksen saavuttamiseksi halutulle ryhmäkoolle.

Mutta joo, periaatteessa turhia opistoja pois, ja systeemit toimimaan opinnoissa olisi se suuntamihin haluaisin. Valitettavasti suomilaivan kipparit näkyvät ajavan vastakkaiseen suuntaan.

[ÄmTeeAa]

Kiitoksia aloittajalle tästä avauksesta.

Et ole ainoa, joka tätä pelleilyä on ihmetellyt. Hyvin harva (venäläisiä, kiinalaisia, korealaisia ja japanilaisia lukuunottamatta) EU ja USA:n ulkopuolelta tuleva opiskelija on millään tavalla hyödyllinen koulutettava Suomelle. Heitä ei pitäisi ottaa yliopistoihin, koska ainoa juttu mitä siitä seuraa, on tason laskeminen, ja kantiksien häviäminen alueelta, sillä jokainen tajuaa, että lukiotason tavaralla yliopistomaailmassa ei kauheasti ole odotettavissa mahtavia työpaikkoja jatkossa.

Asia näkyy ulkomaalaisten osalta sitten siinä, että yritykset eivät heitä palkkaa, yleensä tuppaavat oppimaan ensimmäisestä kerrasta. Ainoastaan poikkeustapauksissa kun voidaan olettaa heidän oikeasti pysyvän muiden tahdissa, voidaan harkita ottamista mukaan. Kun olen luennoinut eräässä kansainvälisessä yliopistossa, voin sanoa suoraan, että näkemäni afrikkalaiset ja Lähi-Idästä saapuneet eivät ainakaan kuulu yliopistoon ollenkaan. Heidän paikkansa olisi ammattikorkeassa, jos sielläkään.

Kaikessa tässä on kyse siitä, että yliopistojen rahoitus perustuu pitkälti valmistuneiden määrään, ei laatuun. Tämä malli ei vaan yksinkertaisesti toimi Suomessa. Se mitä pitäisi tehdä, on puolet tiedekunnista pellolle heti samantien, ja kurssien tasojen nosto reippaasti. Sen jälkeen sisäänottokiintiöt jaetaan kolmella. Rahoitukseen ei tarvitse koskea. Seurauksena on osaamis- että tutkimuksen tason merkittävä nousu. Julkaisuvaatimuksien määrää vähennetään, ja vaaditaan tasokkaampia julkaisuja.

Olin ottaa tämän puheeksi Lahdessa PS:n jäsenkokouksessa, mutta valitettavasti en kerennyt pitämään puheenvuoroani. Sen verran kommentoin vielä tähän päälle, että suurten ikäluokkien määrä on vasta osatotuus. Toinen osio tulee 90-luvulla tehdyistä koulutuspoliittisista virheistä, joidenka mukaan 30 % väestöstä olisi korkeakoulutettava. Tämä on ihan täysin hullu ajatus! Emme tarvitse 30 % korkeakoulutettuja, joista joka toinen voi olla hyödyllinen yrityksille. Nämä ihmiset pääsisivät työelämään paljon paremmin ammattikorkeasta, jolle sillekin pitäisi tehdä vastaava uudistus. Ja ihan samalla linjalla ammatikouluihin asti. Aikanaan 90-luvulla suomalainen asentaja (ammattikoulu) vastasi insinööriä (ammattikorkeakoulu) ulkomailla. Meidän pitäisi palata enemmän tähän malliin takaisin, sekä otettava oppisopimuskoulutus ihan kunnolla takaisin.

Korkeakoulutus kannattaa antaa niille, jotka kykenevät sen hallitsemaan. Muiden puskeminen siihen lokerikkoon hidastaa heidän pääsyä ammattiinsa, ja oppimaan töitä käytännössä, ja etenemään sitä kautta.

[Will Rogers]

Tärkeä aihe keskusteltavaksi täällä. Luonnollisesti ulkomaalaiset eivät Suomessa työllisty, sehän on ihan tarpeeksi vaikeaa kantasuomalaisille korkeakoulutetuillekin. Moni joutuu jäämään ns. hanttihommiin tai pyörimään lyhytaikaisissa työsuhteissa vaikka oman alan hommiin pääsisivätkin. Länsimaiden ulkopuolelta tulleita ei mikään firma palkkaa. Julkinen sektori voisi palkata, mutta kun se pakkoruotsitodistus puuttuu niin ei voi. Tämä tosin pitää valtion hommat kantasuomalaisten käsissä mikä on sinänsä hyvä juttu.

Hallituksen ja OPM:n tasolla on kyllä ymmärretty yliopistoja olevan liikaa, mutta asiaan on tartuttu väärinpäin, yhdistämällä Itä-Suomen ja Tampereen yliopistot. Tämän luullaan tuovan säästöjä, vaikka se on vain lisännyt henkilökunnan määrää. Mutta kun kukaan ei uskalla tehdä listaa lakkautettavista opinto-ohjelmista ja tutkimussuunnista. Se olisi kuitenkin ainoa tie, tai sitten yliopistot saavat kyllä vapaasti touhuta, mutta hommatkoot rahat siihen muualta kuin veronmaksajilta.

[Supernuiva]

Korkeakoulutusta ei pitäisi nähdä työttömyyden poistamisen välineenä, koulutusmäärien kasvattaminen 1990-luvulla kun juonsi osin juurensa tähän ajatukseen.

Koulutusmääriä pitäisi muutoinkin ohjata sen mukaan, miten valmistuneet työllistyvät KOULUTUSTA VASTAAVIIN TEHTÄVIIN. Aallon kuppamatalasta valmistuu kuppatieteiden maistereita, jotka tekevät valmistumisen jälkeen töitä kaupassa hyllyttäjinä. Siinä on koulutus ollut hyödyksi! Tittelihän on tosin kaupan alalla usein magee, voisi luulla suuremmaksikin tirehtööriksi tittelin perusteella kuin mitä on.

[U-käännös]

Hyvä havaita, että täällä on ainakin muutamia muita korkeakoulutettuja jotka ovat joutuneet seuraamaan tutkintotehtailua lähietäisyydeltä. Toivotaan, että meidän avautuminen saisi vaikka edes Matias Turkkilan kiinnostumaan asiasta. Vastuullinen media^TM ei ole ollut kiinnostunut asiasta, vaikka kollega yritti aikoinaan ottaa yhteyttä jopa MOT-ohjelmaan laitoksellamme esiintyneistä väärinkäytöksistä. Meillä laitos alkoi katsomaan jopa plagiointia ja tenttivilppiä läpi sormien, jotta huonoimmat kv-oppilaat saatiin valmistumaan. Tähän ei saanut meillä puuttua, tai tuli johtoportaalta sanomista.

Nykyisellä työnantajalla tilanne ei onneksi ole vielä näin paha, mutta paine kasvattaa valmistumismääriä on suuri.

Herättelen keskustelua vielä havainnoillistavalla CIMOn graafilla, josta näkee kv-opiskelijoiden määrän kasvun ja suhteellisen osuuden korkeakouluopiskelijoiden määrästä vuosina 2008-2017. Kansainvälisiä tutkinto-opiskelijoita on noin 7 % kaikista Suomen korkeakouluopiskelijoista. Korkeakouluopiskelijoita oli vuonna 2017 kaikkiaan 297 000 kpl. Lisäksi on toki vaihto-opiskelijoita, vierailevia tutkijoita ym., joita ei ole listattu CIMOn graafeihin.

Valtio budjetoi vuonna 2017 korkeakouluopetukseen ja tutkimukseen 3,3 miljardia euroa.* Noista CIMOn kv-opiskelijamääristä ja valtion budjeteista voinee Homman väki haarukoida karkeasti jonkinasteisen ylärajan sille, kuinka paljon kansainvälisten opiskelijoiden koulutus maksaa valtiolle vuodessa. Totuus lienee jossain aiemmin mainitsemani 100 miljoonan euron ja 230 miljoonan euron välillä per vuosi.

Työstän viikolla vielä lisää materiaalia tänne. Jos teillä on kysymyksiä, niin jättäkää niitä ketjuun. Voin yrittää etsiä vastauksia ja vastailla oman kokemukseni perusteella kysymyksiin, kunhan se ei riko anonymiteettiäni.

*Lähde: https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/TalousarvioMietinto/Sivut/VaVM_35+2016.aspx

[kelloseppä]

Aiemminkin Hommassa on ollut puhetta ns. järjettömistä koetuista koulutusohjelmista ja järjettömän suuriksi koetuista opiskelijamääristä jne...

Konkreettinen yksityiskohtainen ehdotus vaikkapa ensivaiheen supistuksista siten, että supistettavat koulutusohjlemat, supistetavat opiskelijamäärät ja supistuksissa saavutettavat säästöt tulevat yksilöityä.

Muutoin keskustelu jää liian yleiselle tasolle. Minäkin jopa osaan sanoa, että toisaata ns. valmistuu liikaa ns. korkeakoulutettuja ns. kortistoon tai kotiäideiksi ja toisaalta aivan liian vähän ammattikoulutettuja oman alansa käytännön ammattilaisia. En vain tiedä kummassa päässä koulutustarjontaa se ensimmäiseksi perattava onglema on. Epäilen, että se aivan ensimmäinen, mutta yhteisesti vaiettu ongelma, onkin pätevien ja hyviä oppimistuloksia oppilaissaan saavuttavien opettajien ja ohjaajien huutava puute molemmissa päissä koulutustarjontaa.

edit kirotusvihteitä

[U-käännös]

Jatkan kansainvälisillä korkeakouluopiskelijoilla tapahtuvan tutkintotehtailun käsittelyä. Ohessa olisi tiivistelmää ja CIMOn (Opetushallituksen) julkaisemia taulukoita kv-opiskelijoiden heikosta työllistymisestä Suomen työmarkkinoille. Esittelen samalla virallisissa raporteissa(kin) mainittuja vetovoimatekijöitä, jotka houkuttelevat EU/ETA-alueen ulkopuolisia opiskelijoita Suomeen.

Vuonna 2016 kansainvälisiä korkeakouluopiskelijoita oli Suomessa 21 016 kappaletta eli aiemmin yllä mainitut 7 % Suomen opiskelijapopulaatiosta. Näistä 21 016 opiskelijasta 77 % eli noin 16 000 kappaletta oli saapunut Suomeen EU/ETA-alueen ulkopuolelta. Tärkeimmät kv-opiskelijoiden tulijamaat vuonna 2016 olivat Venäjä, Nepal, Kiina ja Vietnam. (Lähde: Opetushallitus, Faktaa Express 2018, https://www.oph.fi/download/190926_Faktaa_express_6A_2018.pdf)

Opetushallitus oli vuonna 2017 laatinut kv-opiskelijoille kyselyn, jossa selvitettiin heidän motiivejaan opiskella Suomessa. Kyselyn tuloksiin pääsee tutustumaan yläpuolen PDF-linkistä. Otin lähteestä alapuolelle kuvakaappauksen, johon on listattu keskeisiä vetovoimatekijöitä. Kyselyn tuloksissa näkyy varsin selvästi, että maksuton opiskelu ja stipendirahat houkuttavat ulkomaalaisia opiskelijoita Suomeen (tärkeä asia 87 %:lle vastaajista). Myös mahdollisuus saada pysyvä oleskelulupa Suomesta houkutti tulijoita (tärkeä 66 %:lle vastaajista).

Opetushallituksen havainnot ovat linjassa omien havaintojeni kanssa, kun olen jututtanut työpaikkani kv-opiskelijoita aiheesta: Suomalaisiin korkeakouluihin tulisi erittäin vähän ulkomaalaisia opiskelijoita, jos tulijat joutuisivat aidosti maksamaan saamastaan opetuksesta. Maksuhalukkaat oppilaat suuntaavat kansainvälisesti tunnettuihin korkeakouluihin Yhdysvaltoihin tai Keski-Eurooppaan.

Aiemmalla työnantajallani pakistanilaiset ja bangladeshilaiset opiskelijat kertoivat jopa avoimesti, että he tulivat Suomeen ainoastaan opiston maksaman stipendirahan ja viisumin takia. Elämällä säästeliäästi ja tekemällä opiskelun ohessa hanttihommia mm. siivoojina, lehdenjakajina ja pitseria-apulaisina he pystyivät kartuttamaan merkittävät säästöt kotimaahan paluuseen mennessä. Suoritettavalla tutkinnolla ei ollut heille mitään arvoa. Epätoivoinen työnantajani joutui värväämään näin matalalla opiskelumotivaatiolla varustettuja oppilaita laitoksellemme, koska laadukkaampaa opiskelija-ainesta ei hakeutunut opistoomme.

Kansainväliset opiskelijat työllistyvät heikosti suomalaisille työmarkkinoille. Muun muassa Opetus- ja kulttuuriministeriön alainen CIMO on tutkinut kv-opiskelijoiden työllistymistä, ja todennut työllistymisasteen muutamaa erityisalaa (esim. lääkärit) lukuun ottamatta heikoksi. Liitteessä kaksi (katso alla) on CIMOn taulukkodataa aiheesta. EU/ETA-alueen ulkopuolelta saapuneista opiskelijoista vain noin 35 % työllistyy Suomessa. (EU-alueelta tulevista opiskelijoita sentään 58 % työllistyy.) Työllistymiseksi tosin katsotaan mikä tahansa virallinen työpaikka eli valmistunut kv-insinööri saattaa kaunistaa akateemisia työllisyystilastoja esim. etnisestä ravintolasta käsin. Mainittu ravintolaesimerkki on poimittu Tekniikan Akateemiset TEK -lehdestä (julk. 23.3.2018).

Tarkempaa, alakohtaista kv-opiskelijoiden työllistymisdataa on saatavilla alapuolen lähteestä:
CIMO/Opetushallitus, Vuonna 2014 tutkinnon suorittaneiden ulkomaalaisten tilanne vuonna 2015, http://www.cimo.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/cimo/embeds/cimowwwstructure/163249_tutk_suorit_tilanne_2015.pdf

Aiemman työnantajani valmistuneista kv-opiskelijoista en ole yhdenkään kuullut työllistyneen koulutustaan vastaaviin töihin Suomessa: Muutamaan heistä olen törmännyt mm. SOLin siivoojina, pitseriatyöntekijöinä ja lehdenjakajina. Valmistumisen jälkeinen ura on siis jatkunut aiemmin mainituissa matalapalkkatöissä. (Vastaavista ihmiskohtaloista on kirjoittanut myös esim. Helsingin Sanomat, joten ongelma on laaja.)

[Edit: typot]

[Roope2]

Asiallinen ja esilläpidettävä aihe. Kyllähän tuo lukukausimaksu ja opintojen kustantaminen käy kehitysavusta, jos niin halutaan nähdä, mutta kuuluu samaan hyötykategoriaan kuin paskahuusien rakentaminen Afrikkaan.

Se lienee itsestään selvää (paitsi emmakareille), että kun diplomi on taskussa tai aika on loppu, niin kamat kassiin, kotiin ja sassiin. Jos joku työnantaja jää kaipaamaan, niin auttavat taatusti viranomaispaperitöissä. Eihän  Nokian kulta-aikana ollut kovin paljon meteliä ulkolaisen työvoiman liikkuvuusongelmista. Porukkaa tuli ja meni niin, että pyöröovien akseleita jouduttiin rasvaamaan päivittäin.

Meidän junttien kansainvälistymisen tason nostoon ei ole vaikutusta, vaikka diploominsa saaneita nepalilaisia, srilankalaisia, bangladeshlaisia tai vietnamilaisia notkuisi päivät pitkät asumistukikämpissä Kela-Gold perstaskussa tai käsilaukussa. Siihen tarvitaan muuta lääkettä, mikäli ylipäätänsä sairautta on havaittavissa.

Tuo opiskelijapaikkamäärä on mielenkiintoinen kysymys. Nyt Sipilän leikkausten jäjiltä jokainen tiedostava kynnelle kykenevä on kaikkien valtakunnassa vallitsevien ongelmien ratkaisuksi esittänyt koulutus- ja tutkimuspanoksen lisäämistä. Ja sitten joku onneton nostaa kätensä pystyyn ja kertoo mielipiteenään, että meillä on liikaa aloituspaikkoja ja opinahjoja...   

[AcastusKolya]

Uusimmassa Tekniikan Maailmassa oli koodaripulajuttu. Jutussa sanottiin, että yliopistossa tietotekniikkaa pääsee opiskelemaan vain pitkän matikan lukiossa valinnut. Pitääkö em. paikkansa ja jos pitää, kuka idiootti on vastuussa noin typerästä säännöstä?

[U-käännös]

Kiitos kommenteista, Roope2. EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden koulutuksen vertaaminen kehitysapuun on itse asiassa Turun yliopiston biologian professori Mikko Nikinmaan lanseeraama. Hän kertoi kv-opiskelijoilla toteutetusta tutkintotehtailusta suorasanaisesti aikoinaan Ylioppilaslehdessä (julk. 29.4.2012). Kirjoitusta on referoitu ja kommentoitu aiemmin Hommaforumilla ketjussa 2012-04-29 Ylioppilaslehti: Ulkomaalaiset opiskelijat edellä. Kirjoitus on edelleen ajankohtainen, joten poimin vanhasta jutusta keskeiset osat alapuolelle. Korostukset omiani.

Ulkomaalaiset opiskelijat edellä

Miten tehdään maisteri biologian kandidaatista, jolla ei pysy maisteriohjelman alkaessa pipetti kädessä?

Opetushenkilökunnan uhrautumisen avulla. Huippua tällaisesta opiskelijasta on vaikea tehdä. Turun yliopiston biologian professori Mikko Nikinmaa lyttää yliopistojen virallisen kansainvälistymisstrategian.

"Tämä on käytännössä kehitysapua."

Nikinmaa on opettanut kymmenen vuotta englanninkielisen ympäristötieteen maisteriohjelman opiskelijoita. Ulkomaalaisten opiskelijoiden kirjava taso aiheuttaa hänen mukaansa opetushenkilökunnalle harmaita hiuksia. Kaikki kandidaatit eivät ole saaneet kotiyliopistoistaan yhtä hyviä eväitä kuin länsimaiset opiskelijat.

"Ongelmia aiheuttaa, kun kandidaattivaiheessa ei ole tehty yhtään käytännön labratyötä, nähtykään pipettiä. Yritämme saada kaikki opinnoista läpi, mutta työmäärä on vähintään viisinkertainen verrattuna suomalaisiin opiskelijoihin." [sanoo Nikinmaa]
...
Strategian mukaan Suomi tarvitsee huippuyliopistoja, jotta kilpailukykymme säilyisi. Koska huippuyliopistot ovat kansainvälisiä, pitää suomalaisyliopistojen kansainvälistyä. Suomalaisyliopistot ja OKM katsovat, että huipuksi tullaan houkuttelemalla mahdollisimman paljon ulkomaalaisia opiskelijoita.

Nikinmaa pelkää, että kansainvälistymistavoitteiden huumassa suomalaisnuoret unohdetaan.

"Ihminen, joka ei osaa mitään, on yliopistolle arvokkaampi pelkästään siksi, että hän on ulkomaalainen."

Viime vuosina englanninkielisiä maisteriohjelmia on noussut kuin sieniä sateella kansainvälistymistavoitteiden täyttämiseksi.

[...]Ensi vuonna käyttöön tuleva yliopistojen rahoitusmalli antaa rahaa valmistuvista ulkomaalaisista maistereista ja tohtoreista.

Tutkijoiden etujärjestönä toimiva Tieteentekijöiden liitto pelkää, että tämä voi johtaa ulkomaalaisten jatko-opiskelijoiden suosimiseen.

"Kun verrataan, otetaanko suomalainen vai ulkomaalainen, otetaan ulkomaalainen, koska se vaikuttaa rahoitukseen", tuumii toiminnanjohtaja Eeva Rantala.

Pahimmillaan rahoituskriteerit voivat johtaa riman laskuun ulkomaalaisten opiskelijoiden kohdalla. Tällöin koko kansainvälistymisen perusajatus, yliopistojen tason parantaminen, asettuu kyseenalaiseen valoon. Mikko Nikinmaan mielestä näin on jo käymässä.

"Asiasta käydään käytäväkeskusteluja, mutta johtavat tahot ovat kansainvälisyyden lumoissa kansainvälisyyden vuoksi."
...
Lahjakkaita ihmisiä voidaan saada Suomeen vain tunnetuilla, huipputason opinto-ohjelmilla. Jos ulkomaalaisten opiskelijoiden määrää kasvatetaan itsetarkoituksellisesti, laatua on Nikinmaan mukaan vaikeaa pitää yllä.

Linkki koko artikkeliin: https://ylioppilaslehti.fi/2012/04/ulkomaalaiset-opiskelijat-edella/

Nikimaan lausunnoista on kulunut kohta seitsemän vuotta, mutta samoja kv-opiskelijoihin liittyviä ongelmia esiintyy edelleen korkeakouluissa: Joidenkin kehitysmaista rekrytoitujen kv-opiskelijoiden osaamistaso voi olla edelleen niin heikko, ettei kv-opiskelijoiden valmistuminen opiston määrittelemässä tavoiteajassa olisi mahdollista ilman vippaskonsteja. Esim. aiemmalla työnantajallani laboratorioharjoituksia jouduttiin helpottamaan, jotta kv-opiskelijat saatiin puskettua pakollisista tutkintoon sisältyvistä kursseista läpi. (Suomalaiset maisteriopiskelijat nostivat asiasta tosin myöhemmin äläkän laitoksellamme, minkä johdosta laboratorioharjoituksia helpotettiin tasa-arvosyistä myös suomalaisopiskelijoille.)

Olen kuullut ja ikävä kyllä joutunut myös todistamaan tilanteita, joissa suomalainen ohjaaja on haamukirjoittanut pro gradu -tutkielman heikkolahjaiselle kv-opiskelijalle. Nikinmaan pelot koulutuksen laadun putoamisesta eivät siis ole olleet perättömiä. Pelkään itsekin, että pidemmän päälle tutkintotehtailu murentaa suomalaisten korkeakoulututkintojen uskottavuuden kun korkeakouluista valmistuu väkeä kyseenalaisin taidoin ja metodein.

Ongelmaa on hyvin hankala korjata sisältä päin, kun ongelma on sekoitus Nikinmaan mainitsemaa kansainvälistymisideologiaa ja edellä mainitun ideologian alle peiteltyä opistojen hengissäselviytymisstrategiaa. Korkeakoulujen henkilökunnalla pelissä on omat työpaikat, joten epäkohtia ei mieluusti tuoda julkisuuteen talon sisältä. Mukaan astuu myös hyvin nopeasti paikallispolitiikka, jos joku ehdottaa korkeakouluverkoston karsintaa.

Pyrin kirjoittamaan aiheesta vielä lisää loppuviikosta.

-----

Hieman OT: AcastusKolyan kysymykseen löysin Opintopolku.fi-sivustolta vastauksen, että ohjelmoinnin LuK+FM- ja TkK+DI-tutkintoihin voi hakea myös ilman pitkän matematiikan yo-kirjoituksia. Hyvin sujuneella pitkän matematiikan yo-kirjoituksella saa toki hakuvaiheessa etumatkaa muihin hakijoihin nähden. Oppilaitosten välillä voi toki olla paikallisia eroja hyväksymiskriteereissä.

[Edit: muotoiluvirhe]

[Topi]

Yksittäistapaus mutta kuitenkin...
Oli meillä töissä yksi tekniikan tohtori (ihan oikea, pätevä ja muutenkin hyvä tyyppi) joka ei ollut lukiossa edes käynyt.

[U-käännös]

Sain vihjeen, että parin viikon takaisessa paperisanomalehdessä olisi juttu korkeakoulujen avokätisistä stipendiohjelmista kv-opiskelijoille. Kävin vihjeen perusteella kirjastossa penkomassa lehtiarkistoja. Onnekseni kyseistä sanomalehteä vielä tilattiin tämän kaupungin kirjastoon.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on artikkelin perusteella vihdoin alkanut huomata, millaista itsekeskeistä pelleilyä korkeakoulut ovat harrastaneet kv-opiskelijoilla kansainvälistymisen ja koulutusviennin varjolla. Alla on keskeiset lainaukset toimittaja Minna Harmaalan 18.2.2019 Keskisuomalaiseen kirjoittamasta artikkelista (kirjain kirjaimelta tänne kopioituna). Korostukset omiani. Omat kommenttini ja vapaamuotoista lisäreferaattia uutisesta löytyy jutun alapuolelta. (Kunnioitan näin Keskisuomalaisen tekijänoikeuksia materiaaliin.)

Anteliaiden apurahamallien aika voi olla pian ohi

Korkeakoulut antoivat maksuvelvollisille ulkomaisille opiskelijoille apurahoja aluksi niin avokätisesti, että ministeriö älähti.

Laki on velvoittanut korkeakoulut perimään lukukausimaksuja EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta syksystä 2017, mutta osa korkeakouluista on kiertänyt säädöstä maksamalla ulkomaisille opiskelijoille avokätisesti apurahoja.
...
Apurahojen kriteerit ovat vaihdelleet korkeakoulujen välillä hurjasti: osa jakaa niitä vain parhaille opiskelijoille, osa on vapauttanut jokaisen uuden opiskelijan ainakin ensimmäisen vuoden maksuista.

Tilanne on hiertänyt niitä korkeakouluja, jotka haluavat tehdä lukuvuosimaksuista aidon tulonlähteen. Väliraportista selviää, että ministeriökään ei avokätistä apurahapolitiikkaa hyvällä katso. Yksi toimenpide-ehdotuksista onkin apurahakokonaisuuksien uudistaminen vastaamaan lain tarkoitusta.

Kun Uutissuomalainen tammikuussa kysyi korkeakouluilta, aikovatko ne noudattaa suositusta tai noudattavatko sitä jo nyt, 61 prosenttia vastasi myöntävästi. [...]
...
Anteliaiden apurahalinjausten taustalla on ollut pelko ulkomaisten opiskelijoiden kaikkoamisesta. [...]
...
Lukuvuosimaksuista on kaavailtu korkeakouluille mukavaa tulovirtaa. Ensimmäisen vuoden nettotuotto jäi kuitenkin melko vaatimattomaksi, OKM:n keräämien tietojen mukaan yhteensä noin 2,7 miljoonaan euroon. Uutissuomalaisen kyselyn mukaan summa noin tuplaantui kuluvana lukuvuonna, kun maksajienkin määrä on isompi.

Vertailun vuoksi, korkeakoulujen valtionrahoitus on yli 2,5 miljardia.
...

Vapaamuotoista referointia ja omia havaintojani lehdessä käsitellyistä asioista:

Keskisuomalainen kertoo, että vain noin joka neljäs kv-opiskelija maksoi täyden lukuvuosimaksun tarkastelujaksolla OKM:n selvityksen mukaan. Tässä asiassa kannattaa tosin muistaa, ettei lukukausimaksun perimisellä ole mitään virkaa, jos opisto kuitenkin antaa kv-opiskelijalle lisästipendiä perimänsä lukukausimaksun maksamiseen (katso aloitusviestini ja linkit asiasta). Lukukausimaksu on tällöin puhdasta hölmöläisten peiton jatkamista ja rahatukkujen siirtoa taskusta toiseen. Ulkopuoliselle voidaan tällöin kuitenkin väittää, että kv-opiskelija maksoi opiskelustaan. Onneksi OKM vihdoin näyttäisi havainneen tämän kikkailun. Ainakin 10 vuotta siihen menikin...

Keskisuomalaisen uutisessa korkeakoulut olivat nostaneet esille myös huolen, että jos kv-opiskelijoille ei makseta muhkeita stipendejä, niin he eivät tule opiskelemaan Suomeen. Tämä on opistojen mukaan haitallista Suomelle, koska menetämme tällöin "paljon tuoreita näkökulmia ja suomalaisten opiskelijoiden mahdollisuuksia kansainvälistyä kotimaassa". Mikäli mm. yläpuolen viestiini referoidut prof. Nikinmaan kokemukset täysin taidottomista luonnontieteiden kandidaateista laboratorioharjoituksissa sekä kv-opiskelijoiden huomattavasti korkeampi riski syyllistyä mm. plagiointiin ja tenttivilppiin ovat niitä kaivattuja "tuoreita näkökulmia", niin voin allekirjoittaa huolen.

(Jos joku vetoaa kv-opiskelijoiden puolustuksena muutamiin julkisuudessa esillä olleisiin suomalaisopiskelijoiden vilppitapauksiin, niin tapahtunut rike ei oikeuta muita tekemään samaa rikettä.)

Aiemman työnantajani leivissä huomasin, etteivät suomalaiset tutkinto-opiskelijat arvostaneet uutisessa mainittuja "mahdollisuuksia kansainvälistyä kotimaassa", kun kontaktit kv-opiskelijoihin olivat hyvin yksisuuntaisia. Erityisesti laboratorioharjoituksissa suomalaiset opiskelijamme joutuivat usein toimimaan bangladeshilaisten, pakistanilaisten, intialaisten ja afrikkalaisten oppilaidemme epävirallisina apuopettajina, kun opetushenkilökunta ei yksinkertaisesti ehtinyt opastamaan kaikkia heikon lähtötason omanneita kv-opiskelijoita. Johtomme teki epätoivoisessa suomalaisopiskelijapulassa myös sen virheen, että kansainvälisiä maisteriopiskelijoita rekrytoitiin laitoksellemme valtaisia määriä samoilta seuduilta:  Kv-opiskelijamme muodostivat täten maanmiehiensä kesken omia kuppikuntia, jolloin heidän ja suomalaisten välille ei muodostunut liiemmin vuorovaikutusta ja kaverisuhteita. Kun vaihdoin työnantajaa, oli laitokseni maisterivaiheen aktiivisista opiskelijoista 60 % kv-opiskelijoita, joista kaikki olivat EU/ETA-alueen ulkopuolelta. Tästä ei ymmärrettävistä syistä pahemmin hiiskuttu opiston ulkopuolelle.

Keskisuomalaisen uutisen lopussa mainittiin myös aiemmin mainitsemani ongelma, etteivät valmistuneet kv-opiskelijat löydä Suomesta töitä. Osa korkeakouluista aikoo lehden mukaan parantaa kv-opiskelijoiden integraatiota suomalaiseen yhteiskuntaan tarjoamalla mm. Suomen kielen opetusta A2/B1-tasolle. Lehdessä myös nostettiin esiin huoli, että suomalaiset työnantajat syrjivät vieraskielisillä nimillä ja poikkeavalla kulttuuritaustalla varustettuja työnhakijoita rekrytoinneissa.


Muutama kommentti koskien lehtileikkeen katkelmia:

Uutissuomalaisen selvityksen mukaan vain 61 % korkeakouluista aikoo siis toimia stipendien jakamiseen liittyvien suositusten mukaan. Tämä viitannee siihen, että 39 % korkeakouluista kärsii pahasta suomalaisopiskelijoiden puutteesta tai rahoitusvajauksesta: näillä opistoilla ei yksinkertaisesti ole tämän hetken rahoitusmallin takia muita mahdollisuuksia, kuin tehtailla tutkintoja ilmaisen koulutuksen perässä Suomeen hakeutuvilla kv-opiskelijoilla - tai sulkea ovensa. Valmistuvista kv-opiskelijoista laitos saa rahaa, jonka turvin kv-opiskelijalle voidaan maksaa kaikki kulut kattavia stipendejä ennakkoon. Tämä tietysti vaatii, että stipendin saanut kv-opiskelija todellakin valmistuu laitokselta, tai opiston oppilaaseen "sijoittama" stipendi menee hukkaan. Tämä luo omalta osaltaan lisäpaineita oppilaitoksille saada heikkolahjainen kv-opiskelija keinoja kaihtamatta valmistumaan.

Pelkään pahoin, että aiempi työnantajani lukeutuu tähän 39 %:n joukkoon. Aiemmalla työnantajallani oli akuutti pula valmistuvien opiskelijoiden määrissä, koska noin 70-80 % laitoksellamme aloittaneista suomalaisopiskelijoista keskeytti opintonsa. Kv-maisteriohjelmassamme yli 95 % opiskelijoista sai suoritettua maisteritutkinnon loppuun tavalla tai toisella, kompensoiden opiskelijapulaa. Ilman kv-kikkailua laitos olisi suljettu.

Olin henkilökohtaisesti yllättynyt, että lukukausimaksut ovat Keskisuomalaisen mukaan tuottaneet jopa nettotuottoa kaikesta tutkintotehtailusta huolimatta. Opistot ovat saaneet siis kerättyä oikeasti rahaa pieneltä joukolta kv-opiskelijoita. Kuten toimittaja Harmaala uutisessa kuitenkin korostaa, ovat lukukausimaksuista kerätyt rahasummat mitättömiä (muutama miljoona vuodessa) korkeakoulujen vuosittaisiin ylläpitokuluihin verrattuna (noin 3 miljardia euroa vuodessa). On vielä erittäin pitkä matka tilanteeseen, jossa kv-opiskelijoiden lukukausimaksut korvaisivat edes kv-ohjelmien omat, Suomen valtiolle kaatuvat kustannukset (arvioni mukaan 100-230 miljoonaa euroa per vuosi).


Lopuksi

Kuten olen aiemmin jo kirjoittanut, suomalaiset korkeakoulut eivät pääsääntöisesti kiinnosta kehittyneiden maiden lahjakkaita opiskelijoita - ei edes vaikka heille maksettaisiin kaikki opinto- ja asumiskulut. Suosittelisin tästä syystä vakavasti kv-opiskelijoiden rekrytoinnissa "less is more" -periaatetta: Otetaan tänne vain ne lahjakkaat kv-opiskelijat, jotka ovat valmiita opetuksesta maksamaan. Kansainvälisyys on mielestäni huono itseisarvo. Jos välttämättä haluamme kouluttaa kehitysmaiden ihmisiä, niin tehdään tämä sitten läpinäkyvästi kehitysavun momentilta. Muutos vaatii tosin korkeakoulujen rahoitusmalliin korjausta, jotta opistot voisivat keskittyä määrän sijasta laatuun. Suomalaisten opiskelijoiden paikoitellen valtaisat keskeyttämisprosentit pitää myös saada kuriin, jottei korkeakouluja kuormitettaisi tarpeettomasti epämotivoituneilla opiskelijoilla (Tämä osittain johtuu nuorisotakuusta, joka pakottaa nuoret hakemaan opiskelupaikkoja sanktioiden pelossa).


Uskoisin, että olen nyt kertonut kaikki keskeiset asiat tähän ketjuun, jotka voin julkisesti kirjoittaa näkyville korkeakouluissa tapahtuvasta tutkintotehtailusta anonymiteettini säilyttäen. Laitan tänne tarvittaessa lisää tietoa ja lähteitä, jos sopivaa materiaalia tulee vielä vastaan. Kiitokset kaikille, jotka ovat seuranneet ketjua.

U-käännös

[Edit: pari sanaa puuttui, korjattu viittaus]

[Roope]

Tutkinnon suorittaville ulkomaalaisille oleskelulupa valmistumisen yhteydessä? – Ay-pomo: "Pitäisi olla itsestään selvää"

Ammattiliitto Pron puheenjohtajan Jorma Malisen mukaan Suomessa tutkinnon suorittaville ulkomaalaisille opiskelijoille tulee myöntää tutkinnon valmistumisen yhteydessä automaattisesti oleskelulupa. Malinen korostaa myös TE-toimistojen roolia työllistymispalveluiden kehittämisessä.

Hän viittaa työ- ja elinkeinoministeriön aiemmin tällä viikolla julkistamaan työmarkkinanäkemykseen, jossa esitettiin keinoja työllisyysasteen nostamiseksi. Siinä osaavan työvoiman saatavuuden turvaaminen nostettiin yhdeksi strategiseksi painopisteeksi Suomen työmarkkinoiden tulevaisuuden kannalta.

Malinen jakaa ministeriön huolen osaavan työvoiman turvaamisesta.

"Osaaminen on ollut, ja tulee aina olemaan pienen kansakuntamme tärkein ase kansainvälisessä kilpailussa", hän kommentoi.

Ammattiliitto Pro esittää osaavan työvoiman saatavuuden vahvistamiseksi, että Suomessa tutkinnon suorittavien ulkomaalaisten opiskelijoiden tulisi saada tutkinnon valmistumisen yhteydessä automaattisesti oleskelulupa.

"Pitäisi olla itsestään selvää, että näistä osaajista meidän on kyettävä pitää kiinni. Tietenkään tämä ei yksinään ole riittävä toimenpide, mutta tässä on kyse yksinkertaisesta ratkaisusta, joka on hyvä ja oikeudenmukainen kaikille osapuolille. Suomi tarvitsee osaavaa työvoimaa, ja tässä on kyse ihmisistä, jotka ovat paitsi niitä kovasti kaivattuja osaajia, ovat he myös jo integroituneet osaksi suomalaista yhteiskuntaa", Malinen toteaa.

Uusi Suomi 2.3.2019

Aiemman työnantajani valmistuneista kv-opiskelijoista en ole yhdenkään kuullut työllistyneen koulutustaan vastaaviin töihin Suomessa: Muutamaan heistä olen törmännyt mm. SOLin siivoojina, pitseriatyöntekijöinä ja lehdenjakajina. Valmistumisen jälkeinen ura on siis jatkunut aiemmin mainituissa matalapalkkatöissä. (Vastaavista ihmiskohtaloista on kirjoittanut myös esim. Helsingin Sanomat, joten ongelma on laaja.)

[AcastusKolya]

Koulutukseen liittyen: Ohessa tilastoa vuodelta 1990 eli naisten osuus korkeakouluihin hyväksytyistä opiskelijoista. Mikä lienee tilanne nyt? Herää myös kysymys, että mikä huuto nousisi, jos jonkin alan opiskelijoista 97 % olisi miehiä...

[U-käännös]

Kaivoin Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) sivuilta tulevaa korkeakoulujen rahoitusmallia käsittelevän julkaisun. Uusi rahoitusmalli on hyväksytty OKM:ssä 17.1.2019 ja se astuu voimaan 1.1.2021. Käsittelen tässä kirjoituksessa erityisesti jäsen ÄmTeeAa:n esiin nostamia ongelmakohtia korkeakoulujen rahoitusmallista. Uusi rahoitusmalli ei valitettavasti ole korjaamassa näitä ongelmia. Rahoitusmallia koskeva julkaisu löytyy OKM:n sivuilta: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161252/okm35.pdf?sequence=1&isAllowed=y

ÄmTeeAa nosti tässä ketjussa esiin, että korkeakoulujen opiskelijapulaan vaikuttaa ikäluokkien pienentymisen ohella ideologia, jonka mukaan 30 % nuorista on korkeakoulutettava. Uusi rahoitusmalli menee tässä asiassa vielä pidemmälle: Nyt vaatimus on nostettu yli 50 prosenttiin nuorten ikäluokasta. Tämä tavoite olisi saavutettava vuoteen 2030 mennessä. Ohessa asiaa koskeva sitaatti OKM:n dokumentista:

[...]Myös Suomi tarvitsee tulevaisuuden osaamistarpeisiin vastaamiseksi lisää osaajia ja korkealaatuista ja monimuotoista korkeakoulutusta, tutkimusta ja innovaatiotoimintaa sekä vahvaa kansainvälistymistä ja kytkeytymistä muualla tuotettuun uuteen tietoon.
...
Lokakuussa 2017 valmistunut laajassa yhteistyössä valmisteltu korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio Ehdotus Suomelle: Suomi100+ asettaa tavoitteiston korkeakoulujen kehittämiselle vuoteen 2030. Visiossa tavoitteeksi on asetettu Suomen osaamis- ja koulutustason nostaminen. Tavoitteena on, että vuonna 2030 vähintään 50 % nuorista aikuisista suorittaisi korkeakoulututkinnon, jatkuva oppiminen olisi mahdollista elämän eri tilanteissa ja korkeakoulujen koulutustarjonta olisi joustavasti eri käyttäjäryhmien hyödynnettävissä. Suomen TKI-intensiivisyys vahvistuisi ja 4 % bruttokansantuotteesta käytettäisiin TKI-toimintaan. Korkeakoulujen kansainvälistyminen, eri toimijoiden muodostamat osaamiskeskittymät ja kytkeytyminen globaaleihin verkostoihin vahvistaisivat korkeakoulujen laatua sekä Suomen vetovoimaa ja kilpailukykyä.
...

Yli 50 prosentin korkeakoulutusaste nuoremmille ikäluokille kuulostaa yliampuvalta: Korkeakoulu ei yksinkertaisesti sovi kaikille ihmisille. Tällä hetkellä korkeakoulujen pääsykokeet ja hakukriteerit karsivat kaikkein soveltumattomimmat hakijat pois korkeakouluista, mutta korkeakoulupintonsa keskeyttäneitä on silti runsaasti. Tästä huolimatta OKM aikoo mataloittaa korkeakoulujen hakukriteerejä seuraavasti:

...
Valtioneuvoston esityksen mukaan pääsyä korkeakoulutukseen helpotettaisiin. Korkeakoulujen yhteishaun ja erillisvalintojen käyttöaloja selvennettäisiin ja erillisvalintoihin luotaisiin joustavan valinnan mahdollisuus. Joustavaa valintaa voisi hyödyntää erityisesti valittaessa opiskelijoita yhteishaussa täyttämättä jääneille opiskelupaikoille. Yhteishaku säilyisi pääväylänä korkeakouluopintoihin. Myös ylempään ammattikorkeakoulututkintoon pääsyä helpotettaisiin  siten, että tutkinto-opiskelijoiksi otettavilta vaadittaisiin kahden vuoden työkokemus aiemman kolmen vuoden sijaan. Kansainvälistymistä tuettaisiin mahdollistamalla  joustoa kansainvälisenä yhteistyönä järjestettävien ylempien korkeakoulututkintojen tavoitteelliseen suoritusaikaan.
...

Uuden korkeakoulutusasteen tavoittamiseksi OKM muuttaa myös korkeakoulujen rahanjakokriteerejä. Tulevaisuudessa valmistuneiden opiskelijoiden lukumäärä on painoarvoltaan 30 prosenttia jaettavasta yliopistorahoituksesta. Lisäksi tohtoritutkintojen määrän perusteella jaetaan 8 % rahasta (aiemmin 9 %). Uudessa mallissa lisärahaa saa myös opiskelijoiden työllistymisestä, mutta kyseisen kriteerin osuus jaettavista rahoista on varsin vaatimaton: vain 4 %. Yliopistojen uusi rahanjakomalli on nähtävillä liitteessä 1.

Ammattikorkeakouluissa valmistuneiden opiskelijoiden määrä on painoarvoltaan 56 % jaettavasta rahoituksesta. Lisäksi ylempien ammattikorkeakoulututkintojen määrän perusteella jaetaan 6 % rahoituksesta. Opiskelijoiden työllistymisen ja työuraseurannan perusteella jaetaan 6 % ammattikorkeakoulujen rahoituksesta. Ammattikorkeakoulujen tuleva rahoitusmalli on liitteessä 2.

Opiskelijoiden työllistyminen ei ole siis järin suuri murhe korkeakouluille uudessa(kaan) rahanjakomallissa. Tutkintotehtailulle on tämän vuoksi hankalaa nähdä loppua. Uutta rahoitusmallia ovat kritisoineet myös Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n Hanna Tanskanen ja Tieteentekijöiden liiton Petri Koikkalainen. He ovat kritisoineet mallin liiallista tulosperusteisuutta OKM-julkaisun liitteessä 4 seuraavasti:

...
Luonnoksessa ehdotetut rahoitusmallit perustuvat kansainvälisesti poikkeuksellisen korkeaan tulosrahoituksen osuuteen, ja sen tulospainotteisuus on lisääntymässä entisestään. [...]
...
Vahvasti tulos- ja kilpailuorientoituneen mallin perusongelmat juontuvat sen tavasta asettaa yliopistot ja ammattikorkeakoulut tutkimus- ja koulutussuoritteiden tuottajan asemaan opetus- ja kulttuuriministeriön ollessa tilaaja. Korkeakoulujen on tuotettava ministeriön määrittelemiä suoritteita ylläpitääkseen määräävältä rahoittajalta saamaansa tulovirtaa. Lisäksi ne joutuvat kilpailemaan toisiaan vastaan ylläpitääkseen suhteelliset osuutensa eri indikaattoreiden muodostamista rahoituskoreista.
...
Vahvasti tulos- ja kilpailuorientoituneessa järjestelmässä ministeriön rooli kysynnän määrittelijänä ylikorostuu. Toiminnallisia linjoja määritellessään yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen katse kohdistuu liiaksi hallinnollisesti asetettuihin tulosmittareihin, kun sen pitäisi kohdistua tutkimuksen kansainvälisen ja kansallisen kentän asettamiin haasteisiin ja niiden lisäksi yritysten, kansalaisyhteiskunnan, julkishallinnon ja muiden keskeisten sidosryhmien tarpeisiin.
...

Hakukriteerien madaltaminen nostanee ainakin jossain määrin korkeakoulututkinnon suorittavien määrää, mutta kuinka tulee käymään laadulle? Omilla työnantajillani on ollut jo nyt ongelmia opetushenkilökunnan riittävyyden kanssa, kun suomalaisia kandidaattiopiskelijoita pitää suurien keskeyttämisprosenttien takia hyväksyä ylimäärin opistoon. Valtion tavoittelema yli 50 %:n korkeakoulutusaste johtanee myös korkeakoulututkintojen arvon romahdukseen ja korkeakoulutettujen työttömyystilastojen pahenemiseen.

Rahoitusmalleissa kannattaisi korostaa paljon voimakkaammin opiskelijoiden koulutusta vastaavaa työllistymistä, jotta koulutukseen sijoitetuille verovaroille saataisiin mahdollisimman paljon vastinetta. Uusi malli astuu voimaan 2021, joten OKM ehtisi tekemään vielä parannuksia rahoitusmalliin.

[Optimi]

Tämä lienee sopiva ketju. Kertokaapa, oi Homman parviäly, miten tämä yhtälö on mahdollinen:

Vuoden 2018 ylioppilaat 29 480 kappaletta (kevät 26 780 ja syksy on noin 2700).
Kevät 2019 ylioppilaita noin 25 200 kpl.

Korkeakoulujen kevään 2019 yhteishaussa haettavana oli noin 48 000 aloituspaikkaa, mikä on suunnilleen saman verran kuin vuotta aikaisemmin. Aloituspaikoista vähän yli puolet on ammattikorkeakouluissa.

Ulkomaalaisia opiskelijoita on noin 20 000, joten jos opiskeluajaksi oletetaan vaikka neljä vuotta, niin aloittajia on vuosittain 5 000.
https://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/ulkomaalaisten-opiskelijoiden-maara-lisaantynyt-rajusti-2000-luvulla-lukukausimaksujen-kayttoonotto-ei-johtanut-opiskelijakatoon/816245/
Mutta kuitenkin hakijoita on vuosittain noin 150 000. Ymmärrän, että toisen asteen koulutuksellakin voi hakea korkeakouluun, mutta onko loput tuplatutkintoa hakevia ja alan/tutkintosuunnan vaihtajia? Tottakai mukana on paljon edellisinä vuosina ilman paikkaa jääneitä, mutta silti hakijamäärä tuntuu poskettomalta, kun jo pelkästään yliopistoissa on aloituspaikkoja liki jokaiselle uudelle ylioppilaalle.

Pitäisikö toinen tutkinto olla maksullinen? Ja toista tutkintoa suorittava ei veisi korkeakouluun ensi kertaa hakevan aloituspaikkaa (tutkintotahti on kuitenkin erilainen, kun tuskin tarvitsee suorittaa kaikkia perusopintoja, kuten kielet jne.). Pitäisikö pääsykokeista luopua, jolloin halukkaat pääsisivät alkuun kokeilemaan ovatko oikealla alalla ja karsinta tapahtuisi vaikka ensimmäisen vuoden aikana?

[RP]

Mutta kuitenkin hakijoita on vuosittain noin 150 000. Ymmärrän, että toisen asteen koulutuksellakin voi hakea korkeakouluun, mutta onko loput tuplatutkintoa hakevia ja alan/tutkintosuunnan vaihtajia? Tottakai mukana on paljon edellisinä vuosina ilman paikkaa jääneitä, mutta silti hakijamäärä tuntuu poskettomalta, kun jo pelkästään yliopistoissa on aloituspaikkoja liki jokaiselle uudelle ylioppilaalle.

Tuon mukaan hakijoista 79% hakee ensimmäistä korkeakoulupaikkaansa (ja toisaalta viidennes paikosta on maisteri tai ylempiä AMK-tutkintoja, joihin pohjatutkinto on hakuedellytys)
https://beta.oph.fi/fi/uutiset/2019/korkeakoulujen-kevaan-yhteishaussa-oli-151-800-hakijaa
-

[Optimi]

Kun on tuo eläke lähempänä kuin yo-kirjoitukset, niin yhteishaku ei oikein ole hallussa...
Eli selitys taitaa löytyä täältä: https://opintopolku.fi/wp/valintojen-tuki/yhteishaku/korkeakoulujen-yhteishaku/nain-haet-yhteishaussa-korkeakouluun/

"Kevään yhteishaussa on kaksi erillistä hakuaikaa, mutta voit silti hakea yhteensä korkeintaan kuuteen koulutukseen."
Joten hakemalla yhteishaussa vaikka kolmeen paikkaan muuttuu tilaistoissa kolmeksi hakijaksi?

[U-käännös]

Roope oli referoinut toiseen Homma-ketjuun ansiokkaasti YLEn klo 7:n uutisia (30.9.2019), jossa sivuttiin tarvetta korkeakouluttaa ulkomaalaisia nuoria Suomessa. "Tyypilliseksi esimerkiksi" kansainvälisestä opiskelijasta YLE oli valinnut kolumbialaisen Juliana Tobon, joka oli tutkinnon suorittamisen jälkeen saanut työpaikan Suomesta markkinointikonsulttina. Samanaikaisesti YLE ihmetteli, miksi Julianan kaltaiset kv-opiskelijat eivät kelpaa suomalaisille työmarkkinoille. Syyksi YLE oli löytänyt kulttuurierot sekä suomalaisten työnantajien kyvyttömyyden tunnistaa valmistuneiden kv-opiskelijoiden osaamista. Vai että näin olisi asia YLEn mukaan...

Olen tässä ketjussa jo sivunnut muutamaan otteeseen, mikä kv-opiskelijoiden "kulttuuriero" saa suomalaiset työnantajat harkitsemaan tarkoin kv-opiskelijan palkkausta: Osasyynä on korkeakoulujen tutkintotehtailu, joka sallii kansainvälisten opiskelijoiden valmistumisen hyvin heikolla osaamistasolla ja pahimmillaan vilpillisin keinoin. Tässä ketjussa on mainittu mm. kurssien läpipääsyvaatimusten laskeminen, opinnäytetöiden plagioinnin sekä tenttivilppitapausten katsominen läpi sormien ja jopa haamukirjoittajien käyttäminen opinnäytetöissä. Tätä toimintaa suosii kolme seikkaa:


1. Ylivoimainen enemmistö (yli 75 %) kansainvälisistä tutkinto-opiskelijoista saapuu Suomeen EU/ETA-alueen ulkopuolelta (lähde: OPH, 2018), jossa rehellisyydelle ei valitettavasti anneta yhtä paljon arvoa kuin Suomessa. Vuonna 2017 yleisimmät kv-opiskelijoiden lähtömaat suuruusjärjestyksessä olivat Venäjä, Vietnam, Kiina, Nepal, Intia, Viro, Pakistan ja Bangladesh (lähde: OPH, 2018). Näissä valtioissa arkipäivän korruptio on huomattavasti Suomea yleisempää, minkä johdosta kv-opiskelijat ovat suomalaisia huomattavasti alttiimpia sortumaan vilppiin. Tätä seikkaa on varovasti korostettu esim. Jyväskylän yliopiston plagiointi- ja vilppitapausten menettelyohjeissa vuodelta 2013, jossa mainitaan opiskelijan kulttuuritaustan yhteys vilppialttiuteen. Ohessa suora sitaatti kyseisestä menettelyohjeesta, joka on tallennettu Docplayer.fi-sivustolle. Suomalaisten epätavallisen voimakkaasta rehellisyydestä mainitsi jopa YLEn haastattelema Juliana Tobon.

Erityistä huomiota on kiinnitettävä kansainvälisten opiskelijoiden ohjaamiseen. Asianmukaisen tieteellisen kirjoittamisen säännöt eivät kaikissa kulttuureissa ole samanlaisia, eikä kaikkialla ymmärretä tutkijan oikeuksia omaan tutkimukseensa yhtä yksilökeskeisesti kuin meillä. Opettajan ei tulisi vain tyytyä kertomaan länsimaisen tiedeyhteisön toimintatavoista, vaan niistä pitää myös keskustella opiskelijoitten kanssa.

Lähdelinkki: https://docplayer.fi/20331652-Menettelytapaohjeet-vilpin-ja-plagioinnin-ehkaisemiseksi-opiskelussa-seka-vilppi-plagiointitapausten-kasittelemiseksi.html

2. Kehitysmaista saapuvien opiskelijoiden lähtöosaamistaso on usein merkittävästi vastaavan koulutustason omaavaa suomalaisia alhaisempi, minkä seurauksena kehitysmaiden opiskelijoilla on usein ongelmia seurata suomalaisille opiskelijoille kehitettyä opetusta. Tästä syystä kv-opiskelijoille on tavallisesti kehitetty erillisiä tutkinto-ohjelmia, joiden vaatimustaso on vastaavaa suomalaista tutkinto-ohjelmaa matalampi. Olen läpikäynyt kyseistä aihetta ketjun aiemmissa kirjoituksissa.


3. Korkeakoulut ovat yleisesti varsin haluttomia puuttumaan vilppitapauksiin, koska puuttuminen vähentäisi tutkinnon suorittaneiden opiskelijoiden valmistumismääriä ja siten oppilaitosten saamaa rahoitusta Suomen valtiolta. Korkeakoulujen nykyistä sekä 1.1.2021 voimaan astuvaa uutta rahoitusmallia olen käsitellyt ketjun aiemmissa viesteissä.


Olen itsekin joutunut todistamaan mm. intialaisen oppilaan tenttivilppiä ja kiinnijäännistä seurannutta todistajan uhkailua. Vilppitapaus ei johtanut yliopiston sääntöjen mukaiseen kurinpitomenettelyyn, koska laitoksen johtaja ei halunnut vaarantaa opiskelijan valmistumista ja sitä kautta opiston rahoitusta. Olen joutunut myös seuraamaan lähietäisyydeltä tapausta, jossa erään EU/ETA-alueen ulkopuolisen kv-opiskelijan pro gradu -tutkielman kirjoitti suurimmilta osin hänen ohjaajansa: Oppilas oli kyvytön tuottamaan tekstiä tai kuvitusta opinnäytetyöhönsä ilman plagiointia. En valitettavasti uskalla antaa tarkempaa tietoa tapauksista.

Vaikka näistä ongelmista ei pahemmin haluta hiiskua oppilaitosten ulkopuolelle, niin tietoa kyllä tihkuu korkeakouluista työnantajille "puskaradion" kautta - ja viimeistään parin pahasti pieleen menneen rekrytoinnin välityksellä. Kun työnantajat tajuavat, ettei erinomaisin arvosanoin suomalaisesta korkeakoulusta valmistunut kv-opiskelija osaakkaan tutkintotodistuksessa ilmoitettuja aiheita, joutuvat korkeakoulutetut ulkomaalaiset nopeasti epäilyksen alaisiksi. Vastoin YLE-uutisten toimittaja Pauliina Toivasen luuloja, suomalaiset työnantajat saattavat olla hyvinkin tietoisia Suomessa koulutettujen kansainvälisten opiskelijoiden osaamisesta - Se voi olla täysin olematon virallisista tutkintopapereista huolimatta.


Ratkaisuehdotuksena päättäjille tarjoaisin edelleen korkeakoulujen rahanjakomallin perusteellista korjausta, jossa painotetaan valmistuvien opiskelijoiden määrän sijasta voimakkaasti laatua ja opiskelijoiden työllistymistä koulutusta vastaaviin tehtäviin. Tämä lopettaisi tehokkaasti kansainvälisillä opiskelijoilla tapahtuvan tutkintotehtailun ja palauttaisi luottamusta suomalaisiin korkeakoulututkintoihin. Toivottavasti Perussuomalaiset uskaltaisivat ottaa kopin tästä ongelmasta, joka kytkeytyy sekä maahanmuuttoon että verovarojen väärinkäyttöön.

[Edit: pari täsmennystä, oikoluku]