2019-02-14 Saksalaisjournalisti paneelissa Wienissä: "Saksa on hullujenhuone"

[newspeak]

Kristinuskon olemuksessa puhuttaessa tietyt piirteet ylikorostuvat keskustelussa herkästi. Oli puhe sitten lahkojen erilaisista käytännöistä, puhdasoppisuudesta tai historiasta, unohdetaan helposti, että eroavaisuudet eri suuntauksissa ovat lopulta toissijaisia eri suuntauksien jakaessa kuitenkin suurimman osan käsityksistä. Mikäli näkemyseroja ei tarkoituksellisesti tuoda esille, on kuin näitä eroja ei olisikaan. Identifioitumisella tiettyyn kirkkokuntaan on ollut suuri merkitys historian aikana, mutta samalla on ainoastaan yksi kristinusko, jonka kaikki kristityt jakavat. Yhteisesti jaettu usko onkin se yhteiskunnan kannalta merkittävä tekijä puhdasoppisuuden sijaan. Korkeasta sivistystasosta huolimatta hyvin harva on edes kykeneväinen pureutumaan puhdasoppisuuteen pintaa syvemmältä, eikä toisten vakaumuksen arviointi yleisesti ole muutenkaan kovinkaan hedelmällistä jokaisen kuitenkin keskittyessä omiin arkisiin askareisiinsa myös uskonnollisessa mielessä.

Eri kirkkokuntien perustavanlaatuinen yhtenäisyys sivuuttuu nykyään paradoksaalisesti, kun yhtenäisyyttä haetaankin eri uskontojen väliltä, jolloin kristittyjen keskinäiset näkemyserot ylikorostuvat, mutta eri uskontojen perustavanlaatuiset erot pyyhkäistään maton alle ja keksitään väkisin samankaltaisuuksia toisten uskontojen suhteen. Olivat erot eri uskontojen välillä sitten mitä tahansa, ne ovat väistämättä aina suurempia kuin kristinuskon sisäiset erimielisyydet. Ehkäpä taustalla on se tosiseikka, että ihmiset tuntevat oman historiansa paremmin kuin muiden. Tämä ei tietenkään tarkoita, että historiantuntemus olisi kovinkaan syvällistä. Kuitenkin on muistutettava, että kaksituhatta vuotta kirkkohistoriaa ei ole yhtä kuin kristinusko. Kristinusko ei luettelo paaveista tai filosofeista. Uskon kannalta historia on sivuseikka, vaikka ihmiset ovatkin historian seurausta. Historia jatkuu myös nyt. Puhutaan maallistumisesta, rasismista jne., mutta eiväthän nuokaan ole yhtä kuin kristinusko.

Sivuseikkoihin takertuessa pitäisi muistaa, että ennen kuin kristinuskoa lähdetään välineellistämään pitää olla se kristinusko. Se ei onnistu ilman kristityitä, sillä ilman heitä ei ole kristinuskoakaan. Jos ei ole kristillistä Eurooppaa, tarvitseeko Eurooppaa olla lainkaan? Ketä kiinnostaa kalifaatin pohjoinen periferia, jonne onnenonkijat lähtevät äkkirikastumisen toivossa? Mitä arvoa on jossain kaukaisessa maassa palaveeraavilla päättäjillä, kun itselläkään ei ole mitään arvoa heidän kuvakulmastaan? Mitä arvoa on tuhansien kilometrien päässä olevilla espanjalaisilla sosialisteilla tai ranskalaisella luokkayhteiskunnalla? Eurooppalaisuusko? Mihin se muka perustuu? Ei genetiikkaan ainakaan, sillä mehän olemme siinäkin erilaisia! Historiakin on vain riitaa ja erimielisyyttä toisensa jälkeen. Tiede? Siitähän on tarkoitus vain hyötyä ja joku sitä aina harrastaa jossain. Samahan se on kuka sitä tekee, sillä rihkamakauppias löytää kyllä asiakkaansa. Mitään Eurooppaahan ei olekaan. Pitäkööt tunkkinsa.

[Tavan]

Minusta ongelma ei ole valistuksen ja kristinuskon yhteensovittamisessa, vaan ns. valistuksessa itsessään. Kyseessä on antikristittyjen kehittämä omaa agendaansa palveleva propagandatermi.

Valistuksen lanseeraaminen oli kieltämättä nerokas tapa markkinoida antikristillisyyttä, materialismia, skientismiä, uuspakanuutta, ateismia, yms., mutta olisi kuvitellut myöhemmillä historioitsijoilla kellojen soivan, kun käytännössä ajanjaksot oli edeltäjien toimesta hahmoteltu tyyliin "Pimeä paska-aika, jolloin kaikki oli pielessä, koska kirkko" ja "Kirkas Valistus, jolloin paska-aika lopullisesti väistyi ja ihanuus alkoi"

Melko paksua.

[Jochanan]

Uskontona kristinusko hakkaa islamin suvaitsevaisuutensa takia, ei sen takia, että kristillisyys sinänsä tuottaisi yllä mainittuja hyveitä.  Renesanssi ja Valistus olivat keskeisiä Euroopan kehitystä ajaneita ilmiöitä, eivätkä ne juontuneet suoraan kristinuskosta tai uskonnollisesta eliitistä, ellei siksi lasketa sitä, että tuon ajan sekulaarit uudistajat saivat pitää (useimmiten) päänsä.

Ei mikään historiassa johdu suoraan yhtään mistään. Aina on monia eri osatekijöitä, jotka vaikuttavat lopputulokseen ja loppupeleissä "kaikki vaikuttaa kaikkeen", kuten eräs taloustieteen(kin) professori tapasi kuitata sen sijaan, että olisi tarttunut lillukanvarsiin.

Kristinusko on eräs hyvin merkittävä (ellei merkittävin?) rakennetekijä Euroopan historiassa eikä se ole voinut olla vaikuttamatta kaikkeen, mitä tällä mantereella on tapahtunut. Renessanssi oli "kristillistä ilotulistusta" alusta loppuun ja valistusfilosofeissa oli kristittyjä mukana (esim. John Locke). Ei tietenkään kaikki, mutta valitusaatteeseen(kin) on vaikuttanut hyvin paljon juuri kristillisyys. Katolisen kirkon kritisointi ei ole "epäkristillistä".

Kyllä se vaan on sillä lailla, että ihan jo maailmankarttaa vilkaistaessa, näkee äkkiä, mitkä alueet maailmassa ovat niitä, jotka ovat menestyneitä ja parhaiten kehittyneitä ja johtaneet viime kädessä koko maailman kehitystä: kummallisesti vain kaikki kristilliset alueet! Jos joku väittää, että kristinuskolla ei ole mitään tekemistä asian kanssa tai että sillä on "vain hyvin vähän jos ollenkaan" tekemistä minkään kanssa, on kyllä varsinainen selitysten mestari.     

Kysymys ei todellakaan ole vain "suvaitsevaisuudesta", vaan monesta, monesta, monesta muustakin asiasta, jotka kuuluvat kristillisyyteen, ja jotka kaikki kristilliset kirkkokunnat ovat aina jakaneet. Tietyt perusasiat, jotka ovat kaikille yhteisiä. On ihan turha kiistellä eri kirkkokuntien eroista. Totta kai eroja on, mutta on myös yhteistä.

[Kova luu]

Kristillisen kirkon kriisi koettelee lähinnä Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa. Afrikassa kristinusko on vahvassa nousussa ja siellä kristittyjen määrä kasvaa vauhdilla. Mutta Afrikkalainen kristillisyys on vielä hyvin konservatiivista eurooppalaisesta näkökulmasta katsottuna, sekularismi sitä ei vaivaa. Esimerkiksi homoseksuaalisuuteen suhtaudutaan afrikkalaisessa kristillisyydessä hyvin kielteisesti, samoin naispappeuteen.

[-PPT-]

Kristillisen kirkon kriisi koettelee lähinnä Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa. Afrikassa kristinusko on vahvassa nousussa ja siellä kristittyjen määrä kasvaa vauhdilla. Mutta Afrikkalainen kristillisyys on vielä hyvin konservatiivista eurooppalaisesta näkökulmasta katsottuna, sekularismi sitä ei vaivaa. Esimerkiksi homoseksuaalisuuteen suhtaudutaan afrikkalaisessa kristillisyydessä hyvin kielteisesti, samoin naispappeuteen.

Totta. Ranskan katolisen kirkon papeista suuri osa on nykyisin kotoisin entisistä siirtomaista. Kantaranskalaisia ei kirkonmiehen ura enää kiinnosta.

Muuten, Soinin vouhkasminen Filippiineistä liittynee siihen että siinä maassa katolisuus on vielä voimissaan. Euroopassa kristinusko ja varsinkin katolisuus on kuollut. Kyllä, sekä Puolassa että Liettuassa. Muissa maissa jo paljon aikaisemmin.

[Pullervo]

Ei ole pakko saada jokaista ketjua lukkoon sotkemalla ne aina samaan jankkaukseen ja julistukseen uskonnosta/uskostaan. Ensimmäinen ja viimeinen ystävällinen huomatus asiasta tässä ketjussa.

[IDA]

Kardinaali Marx ei voi muuttaa kirkon oppia ja Saksan "liberaalit" piispat ovatkin saaneet lunta tupaa jo nykyiseltäkin paavilta, kuten hänen edeltäjiltäänkin. Nämä ovat nimenomaan vanhempaa 60-lukulaista papistoa ja ne vaan jaksaa niin kauan kuin ne elää: Niiden suurin tavoite tällä hetkellä on jakaa ehtoollista myös kirkon jäsenten kirkkoon kuulumattomille puolisoille, mutta se tyrmättiin ja nyt ne yrittävät sitä taas uudestaan. Eli ei juurikaan vaikuta monikulttuuristumiseen tämä jahkaus. Marxin poliittiset näkemykset taas eivät velvoita ketään kristittyä.

Tosiasia kuitenkin on se, että mikään kirkko ei muuta Euroopan politiikkaa vaan Euroopan eri maiden kansalaiset muuttavat sen, jos kiinnostusta ja intoa löytyy. Pahaksi ei ole kuulua kirkkoon, rukoilla ja elää kristillistä elämää. Suosittelen lämpimästi. Se ei kuitenkaan muuta politiikkaa kuin politiikkaan sitten mahdollisesti osallistuvien kristittyjen kautta. Sekin on tietysti hyvä huomata mikä on Suomen ja Saksankin toiseksi nuivin puolue.

[Alabama]

Ennen kuin saadaan tämä keskustelu lukkoon kristinuskoanalyyseillä (tosin ihan hyviä sellaisia), niin palaan tähän Wienin varsinaiseen keskustelupaneeliin...

Keskustelun vetäjän klassinen: ...mutta marssivat-han juuri neonatsit Budapestissä ja huusivat: "Juutalaiset ulos!"

H.C. Strache (varakansleri, ministeri, FPÖ): "Olemme kaikenlaista antisemitismia vastaan."

(Minun oma kommentti: Joo, ja voitaisiin mainita vielä, että Unkarissa on vallalla todellinen demokratia, jossa vielä vapaasti saadaan ilmaista mielipiteitä, niitäkin, jotka eroavat hallituksen vastaavista. Länsimaissa sananvapautta vastaan käydään kiivasta sotaa, sitä kiivaampaa mitä ahtaammalle vihervasemmisto joutuu.)


Ley: "...79% muslimeistaa sanoo, että juutalaisiin ei voi luottaa..."

Emme ole matkalla avoimeen yhteiskuntaan, vaan suuntaamme historiasta tuntemaamme antisemitistiseen suuntaan.
Koraania ei tarvitse lukea kovinkaan pitkälle, kun tämä tulee jo esille. Jo suura 2 kehottaa tappamaan juutalaiset. Tämä on ajankohtaista antisemitismiä historiallisen antisemitismin sijaan.

[Alabama]

Vasemmistolaisten suhteesta juutalaisiin kertoo paljon seuraava juttu:

https://www.mena-watch.com/mena-analysen-beitraege/van-der-bellen-und-die-stuetzmauer/

Itävallan presidentti, vihreä Alexander Van der Bellen, käväisi helmikuun alussa Jerusalemissa ja kertoili matkan kokemuksistaan. Näistä voi hyvin lukea rivien välistä vasemmistolaisen ajattelumaailman:

"...te näette videolla taustalla kalliomoskeijan, muurin, (kalliomoskeijan) tukimuurin,..."


"Tukimuurilla" Van der Bellen tarkoitti juutalaisten toista temppeliä ympäröivää muuria, jonka roomalaiset hävittivät vuonna 70 jKr. Me tunnemme kuuluisan muurin kuuluisalla nimellään "Itkumuuri". Presidentin ideologia istuu näemmä niin vahvasti paikoillaan, että edes Israelissa ollessaan tämä ei saa kakaistua ulos suustaan, että jotkin asiat voivatkin viitata maan juutalaiseen historiaan. Van der Bellenin mielestä koko maa on silkkaa Palestiinaa...

[Syämmistynyt]

Kristillisen kirkon kriisi koettelee lähinnä Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa. Afrikassa kristinusko on vahvassa nousussa ja siellä kristittyjen määrä kasvaa vauhdilla. Mutta Afrikkalainen kristillisyys on vielä hyvin konservatiivista eurooppalaisesta näkökulmasta katsottuna, sekularismi sitä ei vaivaa. Esimerkiksi homoseksuaalisuuteen suhtaudutaan afrikkalaisessa kristillisyydessä hyvin kielteisesti, samoin naispappeuteen.

Jos kristinusko oli selittävä tekijä Euroopan nousulle, niin eikö saman pitäisi tapahtua Afrikassakin? Ihmiset ottavat siellä nyt vastuun ja kohottavat maanosan köyhyydestä.  Tämä koituisi hyväksi myös Euroopalle, koska se laskisi painetta muuttaa tänne elintason perässä.

Vähän kyllä epäilyttää, että ihmiset automaattisesti muuttavat koko kulttuurinsa.  Jos teoretisoidaan valtavalla kääntymysaallolla, jossa kaikki muslimit Marokon ja Indonesian välillä käntyisivät kristinuskoon, niin muuttaivatko ihmiset noissa maissa tapansa eurooppalaisiksi?  Eikö kulttuuri ja tavat muotoudu vuosisatojen saatossa muistakin kuin uskonnollisista syistä?

Ehkäpä Eurooppa pelastuu vasta kun tavalliset ihmiset saavat tarpeekseen, ja heitä on niin paljon, että joukkovoima kanavoituu ja näkyy äänestyskäyttäytymisessä.  Ei päättäjät ole ikuisia, jos heiltä katoaa kannatus.

[Alarik]

En pysty nähdä kristinuskoa ratkaisuna enkä hylkäystä syynä nykytilaan. Kehityksen ja modernisaation syy eikä ansio ole kristinuskossa sinänsä, vaan sen kyvystä hyväksyä "uusia tulkintoja" - mutta sama koskee myös muita yhteiskunnan piirteitä eli joku tietty yhteiskunnan sisäinen joustavuus.

Toisaalta nyt näyttää siltä että yhteiskunnan turvallisuus ja vakaus vaatii jossain määrin joustamattomuutta ulkoisia tekijöitä kohtaan. Sekään ei ole uskontotekijä, vaan jonkinlainen yhteiskunnan yleisasenne.

Sitten tullaan nykyiseen ongelmatilanteeseen eli suvaitsevaisuus. Otetaan nyt vaikka tämä esimerkiksi:

...H.C. Strache (varakansleri, ministeri, FPÖ): "Olemme kaikenlaista antisemitismia vastaan."

Ok, hyvä. Mutta miksi tuo koskee kantiksia totaalisesti mutta joitain ulkoa maahanmuuttaneita ääriuskontotulkintoja ei yhtään?

Suvaitsevaisuus (ehkä muukin yhteiskunnallinen asenneilmapiiri?) On kääntänyt vanhan, hyvän menestysreseptin niin, että nyt yhteiskunnassa on totaalinen keskustelemattomuus ja joustamattomuus sisäisesti kansalaisten välillä (ei ole oikeutta ei sanavapautta, koska vastuu) - mutta samalla vaaditaan ja annetaan lähes täydellinen jousto kaikelle ulkopuolelta tulevalle (heillä on oikeus): väestölle, uskonnoille, uskontotulkinnoille, uusille rikostyypeille, jne jne...ja sillä sitten suvaitaan jopa äärimmäisyyksiä että on oikeus vaikka tuoda ulkopuolelta ja toteuttaa uusia tapoja antisemitismiin - tai vaikka että tulijoilla aikamiehillä on oikeus tutustua prinsessoihimme ja päiväkotivierailuihin.

Onko ydinsyynä yhteisöllisyyden supistuminen yksilökeskeisyyteen, vai mikä? Sen kun tietäisi ja mitä asialle sitten tekisi...

[newspeak]

Aloituksen uutisen perusteella kyse ei ollut pelkästään uskontoon liittyvästä sekaannuksesta.

"Me emme puhu todellisista ongelmista, vaan keksimme keinotekoisia ongelmia, kuten sukupuolineutraalin vessan", totesi hän (Broder) paneelikeskustelussa Wienissä.

Näin varmasti onkin niin Saksassa kuin länsimaissa yleensä. Islamin ylikorostuminen keskustelussa on myöskin keinotekoinen ongelma. Todellinen ongelma Euroopan kannalta ei ole islam vaan hallitsematon ja haitallinen maahanmuutto. Maahanmuuttajista sitten keksitään pinnallisia ominaisuuksia, jotka korotetaan itse ongelman yläpuolelle. Lopulta keinotekoisesta ongelmasta tulee todellinen ongelma, mutta tällöin vahinko on jo sattunut eikä siihen voida enää puuttua, sillä nämä keinotekoisista ongelmista johtuvat seuraukset ovat pysyviä tai sellaisiksi tarkoitettuja.

Tätä heijastelee se, että maahanmuutosta puhuttaessa puhutaan nimenomaisesti nettomaahanmuutosta, joka rinnastetaan syntyvyyteen ja kuolleisuuteen, vaikka maahanmuutto on näitä kahta muuttujaa lyhytjänteisempää. Onhan nettomaahanmuuttokin maahanmuuton ja maastamuuton erotus, joka voi olla myös negatiivista. Maahanmuuttoon ei osata suhtautua lainkaan realistisesti. Eräs räikein ylilyönti tapahtui presidentinvaaleissa, kun juontaja kysyi Huhtasaarelta, kuinka paljon matkailijoita Suomi voi ottaa vastaan. Tämä saattoi olla vain huumoria, mutta puhe "turistikriisistä" kertoo synkkää kieltä ikuisuuskeskustelusta, jossa eri ulkomaalaisryhmiä ei osata enää erottaa toisistaan lainkaan.

Sukupuolineutraalit vessat ovat toinen esimerkki täysin todellisuudesta irrallaan olevasta keskustelusta. Sukupuolisuudesta on tehty niin sekava käsite, ettei siihenkään osata suhtautua enää järkevästi. Sukupuolia on samalla ääretön määrä, mutta ne on kaikki sekoitettava samalla yhdeksi. Lopputulos on nolla.

Ympäristökysymyksissä painotetaan niitä osa-alueita, joihin ei voida itse vaikuttaa. Ilmastonmuutoksesta jaksetaan kyllä vouhkata, vaikka olisi välittömämpiäkin ongelmia, joihin tulisi puuttua. Päät hiilijalanjäljessä ja jalat tukevasti sontaliejussa. Kun vesi on myrkyllistä, soijamaito maistuu ihanan raikkaalta.

Jne.

[Lalli IsoTalo]

Mielenkiintoinen myös tuo Broderin väite, että eurooppalaisilla ei ole enää mitään arvoja, kun samaan aikaan ainakin suomalaiset poliitikot horisevat jatkuvasti arvopohjastaan. Mitä mahtanevat sillä tarkoittaa?

Vastaus: n-n-n-n-n-n-n
Hauskat kuvat « Vastaus #33719, https://hommaforum.org/index.php/topic,3.msg3013358.html#msg3013358