Claas Relotius (Der Spiegel) - väärensi juttujaan

[Aukusti Jylhä]

Jos mocuttaa työkseen, pitää argumentoinnissa turvautua puolitotuuksiin, valheisiin ja suoranaisiin satuihin, koska faktat eivät koskaan ole mocuttajien puolella. Tämä on hommalaisille aivan selvä, eikä tästä uutisesta yllättyneitä liene montaakaan.

Suomalainen journalismijengi tulee tekemään kaikkensa jutun unohduttamiseksi. Yksikään ei ota tästä opiksi, vaan sama fake news jatkuu lehtien uutisoinneissa ja pääkirjoituksissa. Rasismi-megafonin volumea vain käännetään pykälää kovemmalle.

Tässähän olisi mainio paikka tervehdyttää alaa, mutta journalismijengi on niin läpimädännyttä puna-vihreää mössöä, että ei tule tapahtumaan. Kukaan ei uskalla.

[Alabama]

Relotiuksen satu nimeltään Kuninkaan lapset, jonka avulla niitä avustusrahoja kerättiin:

"Kohtaloita
Ahmed ja Alin ovat 10- ja 11-vuotiaita, kun heidän vanhempansa kuolevat Aleppossa. He pakenevat Turkkiin ja tekevät siellä työtä, erossa toisistaan, romunkerääjänä ja ompelijana. Joskus unessa heille ilmestyi Angela Merkel..."


Toisille ilmestyy unessa Madonna, toisille pyhimys nimeltään Angela Merkel... journalistien röyhkeydellä ja ihmisten herkkäuskoisuudella ei tunnu olevan mitään rajoja.

Relotius myös kertoo useita kuukausia kestäneen rasittavan uurastuksensa jälkeen saaneensa aikaan lasten adoption erään lääkäripariskunnan perheeseen Niedersachsenissa.




http://www.spiegel.de/kultur/gesellschaft/fall-claas-relotius-reporter-taeuschte-leser-offenbar-mit-spendenaufruf-a-1245226.html

[ApuaHommmaan]

Itselle tulee tästä ensimmäisenä mieleen Riku Rantala. Nyt jo paljastunut kirja, jota hän ei ollutkaan kirjoittanut vaikka kirjoittajaksi nimettiinkin. Tuet Startup Refugeesin kautta jne. Jos joku kunnolla tutkisi, niin tuskinpa paljon totuutta tunkiosta löytyisi. Ei tutkita, koska Suomessa kukaan ei tutki mitään koska se olisi ikävää.

[törö]

The 'report', published by the Swiss magazine Reportagen in June 2016, tells a tale of two young people – Dimitri and Valeria – who became members of the rebranded police force of post-Maidan Ukraine. Given the recent revelations over his fictional reporting, it's now unclear whether Relotius met the duo in reality, but the story makes for a very compelling read indeed.

It states that each day before going on patrol, Dimitri and Valeria have been coming to the center of Kiev to pray near the "altar" erected in memory of those who died during the 2014 Euromaidan unrest. The two were among the protesters back then, it reveals, describing how they recall burning buildings, the "smell of corpses," a man "with a child in his arms" shot dead beside an old well – and a ruined wall, where dozens were "slayed by snipers" and "rolled over by tanks."

Wait, what? Given that the majority of victims in Kiev – both protesters and law enforcement officers – were killed over two days of murky clashes in February 2014, the "smell" of dead bodies appears to be a little of an exaggeration. No "old wells" could immediately be found in central Kiev, and there's nothing to back up the story about a "man with a child" either.

But most glaring of all, no "tanks" were ever deployed to curb the city unrest, so the "ruined wall" part was made up in its entirety. In reality, the police unsuccessfully tried to use light APCs to storm some barricades, but the vehicles were pelted with Molotovs and burnt down. At least the "burning buildings" part holds some water, as some central Kiev sites, including the Trade Unions Building, were indeed put to the torch.

Describing the old bribery mindset the new police officers have been supposedly battling, Relotius managed to make another, quite outlandish, mistake. The article says that the new police force was in use not only in the capital city of Kiev, but in other major cities, namely "in Kharkiv and Donetsk, in Lviv and in Odessa."

The problem is, at the time of publication, the eastern city of Donetsk had for two years been under the control of anti-Kiev rebels, who rejected the Euromaidan coup, proclaimed their own republic, and had actual tanks and warplanes sent to crash them into submission – with only limited success.

https://www.rt.com/news/447227-spiegel-reporter-fake-news-ukraine/

[DuPont]

Tämä mediahuijaus ei tule suomalaisten ammattijournalistien listalla olemaan keskeisimpiä aiheita. Koska...

[l'uomo normale]

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005944053.html?fbclid=IwAR3jiweQa2yh1qijsky-6Mf6HQAUL_wTtyOaMTXB3o7Jpk5hHz3pHd8BtAs

Kaius Niemi HS
Julkaistu: 21.12. 17:14
MUISTAN edelleen sen epäuskoisen hämmennykseni. Fiksuna pitämäni hollantilainen toimittaja oli juuri ehdottanut, että olisin kirjoittanut sepitteellisen haastattelun.

Kesällä 1999 Jugoslavian ilma­pommi­tukset olivat hiljan päät­ty­neet Bal­ka­nilla. Päiväni oli kulunut haastattelemalla albaanisissejä Kosovossa. Uutiskiire oli kova. Mietin ääneen, ehtisinkö vielä seuraamaan vetäytyvien serbiperheiden tilannetta.

Ilmeenkään värähtämättä tuo toimittaja ehdotti ratkaisuksi valehtelua. "Kyllähän sinä tiedät, mitä he sanovat. Keksi päästäsi nimet, ja juttu on kasassa."
....

VIISITOISTA vuotta sitten vierailin ensimmäistä kertaa The New York Timesin toimituksessa kansainvälisen toimittajaryhmän kanssa. Lehti oli tuolloin samankaltaisessa tilanteessa kuin Der Spiegel on juuri nyt. Päätoimittaja Howell Raines ja toimituspäällikkö Gerald Boyd olivat eronneet, kun lehden toimittaja Jayson Blair oli osoittautunut valheellisten juttujen sarjatehtailijaksi.

Kaksi kuukautta aikaisemmin nimitetty uusi päätoimittaja Bill Keller kuvaili, kuinka pitkä matka lehdellä olisi edessään maineensa palauttamiseksi. Haavat olivat vielä auki. Tapauksen aiheuttaman šokin pystyi aistimaan toimittajien kanssa keskustellessa.

.....

The New York Timesin esimerkki osoittaa, että vaikeastakin tilanteesta on mahdollista nousta. Ero yleisessä ilmapiirissä on silti melkoinen verrattuna viidentoista vuoden takaiseen.

Luottamus mediaan on heikentynyt. Viestimet ovat aktiivisten politisoituneiden hyökkäysten kohteena erityisesti sosiaalisessa mediassa.

...

Laadunvarmistus ja sen kehittäminen ovat jatkuva prosessi, myös Helsingin Sanomissa.

VIIME päivinä on keskusteltu muun muassa siitä, ajavatko tietyt journalistisen kerronnan muodot kohti valheellisuutta. Altistaisiko esimerkiksi narratiivinen eli tarinallinen kerronta väärennöksille ja valheille?

Itse en usko tähän, jos toimituskulttuuri on eettisesti terveellä pohjalla. Samojen eettisten normien ja laatukriteereiden tulee läpäistä kaikki journalistisen kerronnan eri muodot. Toisin sanoen: yleisön on kyettävä aina luottamaan siihen, että viestimet perustavat tietonsa varmistettuihin lähteisiin.

Luottamuksen ytimessä on myös läpinäkyvyys. Jokaisen toimittajan – niin aloittelevan journalistin ja kokeneen tähtitoimittajan kuin päätoimittajankin – on kyettävä kaikissa tilanteissa perustelemaan journalistiset valintansa ja juttujensa sisältö Journalistin ohjeita vasten.

Läpinäkyvyys tarkoittaa myös sitä, että tiedotusväline oikaisee tekemänsä virheet viipymättä.

KULUNEELLA viikolla Julkisen sanan neuvosto juhli 50 vuoden taivaltaan. Puheenjohtaja Elina Grundström esitti juhlapuheessaan huolensa muun muassa suomalaisten viestinten vähenevistä toimitusresursseista.

Laadukkaan toimitustyön edellytyksenä on kyky käsitellä ja tarkastaa jutut riittävällä tavalla ennen julkaisua. Der Spiegelin tapaus osoittaa, kuinka vakavasta asiasta on kyse.

Toimittajan ei tule pahassakaan paikassa päätyä tekemään yhtä ainoaa kompromissia suhteessa totuuteen.

Olen vuosien mittaan käyttänyt Kosovo-esimerkkiä journalistien koulutustilaisuuksissa. Kantavana ajatuksena on ollut se, että toimittajan ei tule pahassakaan paikassa päätyä tekemään yhtä ainoaa kompromissia suhteessa totuuteen.

Sekä Jayson Blair että Claas Relotius ovat esimerkkejä toimittajista, joille houkutus hyödyntää valheita oli käynyt liian suureksi. Lopulta molemmat upposivat sepitteidensä mukana. He myös aiheuttivat mittavaa vahinkoa tiedonvälityksen uskottavuudelle.

Niin kauan kuin kansalaiset pitävät riippumatonta tiedonvälitystä avoimen demokratian kulmakivenä, toimitusten on lunastettava päivittäin lupaus faktaperusteisuudesta. Jos medialla ei ole yleisönsä luottamusta, sillä ei ole jäljellä mitään.

Ei tainnut olla aiemmin. Onhan niitä huijaritoimittajia ollut. Jotkut ovat kirjoittaneet muistelmansa ja Stephen Glass nimisestä juttujaan keksineestä toimittajasta tehtiin kokoillan teatterielokuva 2000-luvun alussa:

https://m.youtube.com/watch?v=LTeK1v6Qx_I

Kohistaan, kauhistellaan, syntipukit löydetään ja pannaan eroamaan, ja sittten jatketaan vastuullisena mediana uuteen kohuun asti. Elleivät mediat lopulta havaitse eettistaloudellisesti tehokkaimmaksi keskittyä "Katso söpöimmät kuvat kotikissoista  harrastamassa seksiä omistajansa kanssa!"-journalismiin.

[Siili]

Hesarillahan oli aikanaan hieman pienempi juksaustapaus, mikä tuotti (hetkellisen) nöyrtymisen, tai ainakin näennäisen sellaisen.  Seuraavasta linkistä pääsee aika hyvin kiinni tapahtumiin:

https://eioototta.fi/nain-rikot-journalistin-ohjeita-hesarin-tapaan/

Alkuperäinen artikkeli:

https://www.hs.fi/ura/art-2000002573808.html

[repsikka]

Relotiuksella on tasan yksi hiuksenhieno mahdollisuus pelastaa kasvonsa edes muutamien ihmisten silmissä:
Hän voisi selittää tempauksensa vain keinoksi paljastaa  valtamedian valheellisuus, vähän samaan tapaan kuin se valefeministiporukka.
Voisi vinkata, joka tietää sp-osoitteen !
https://www.hs.fi/nyt/art-2000005854286.html

[Atte Saarela]

Amerikkalaisessa pikkukaupungissa Spiegelin toimittaja todettiin huijariksi jo kauan sitten – "Oikein olivat vain asiat, jotka lapsikin pystyy googlaamaan"

Kaksi amerikkalaisen pikkukaupungin Fergus Fallsin asukasta kävi järjestelmällisesti läpi jo puolitoista vuotta sitten, mitä saksalaisen Der Spiegel -lehden toimittaja Claas Relotius oikein oli kirjoittanut heidän kotipaikkakunnastaan reportaasiinsa.

FERGUS FALLS on 14 000 asukkaan pikkukaupunki Yhdysvaltojen Minnesotassa. Relotius todella vieraili paikkakunnalla tarkoituksenaan kirjoittaa laaja reportaasista siitä, millaisesta mielenmaisemasta ja yhteiskunnallisista oloista Trumpin kannatus Yhdysvaltain presidentinvaaleissa oikein kumpusi.

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005946661.html

[guest11919]

Kaius Niemi ei pöyristelynsä keskellä huomaa, että sekin on ongelma, jos jo etukäteen on selvää mitä haastateltavat tulevat sanomaan. Onko sittenkään pahempaa se, että joku keksii päästää henkilöt sanomaan nämä tyhjänpäiväisyydet, vai että kyseiset tyhjänpäiväisyydet ovat tomittajan mielestä hyvää journalismia?

[Alabama]

Spiegelin amerikanvastaiset jutut lisääntyivät rajusti Trumpin tullessa USA:n presidentiksi. Voidaan hyvällä syyllä epällä sitä, että Spiegelin johdon taholta jopa vaadittiin tällaisia juttuja. Amerikkaa ja eritoten Trumpia solvataan Euroopassa tauotta lähes joka mediassa: "Trump pettää, solvaa, uhkailee, valehtelee omille sotilaille päin naamaa, valehtelee kaikille tuhansia kertoja, tuhoaa mm. Euroopan/Naton/maailman/talouden/ilmaston/luonnon/omatkin kansalaiset/Väli-Amerikan köyhät/Mexikon lapset/oman vaimonsa/Lähi-Idän rauhanneuvottelut/ jopa Israelin ( ) jne. jne...

Nyt Amerikka kuitenkin iskee takasin satiirin muodossa 

[foobar]

Kaius Niemi ei pöyristelynsä keskellä huomaa, että sekin on ongelma, jos jo etukäteen on selvää mitä haastateltavat tulevat sanomaan. Onko sittenkään pahempaa se, että joku keksii päästää henkilöt sanomaan nämä tyhjänpäiväisyydet, vai että kyseiset tyhjänpäiväisyydet ovat tomittajan mielestä hyvää journalismia?

Jos haastatellut taas sanovat jotain odottamatonta heidän valikoinnistaan huolimatta, voidaan heidän kommenttinsa laittaa jättämättä lehteen.

Haastateltavien valikoinnista tulee mieleen se Ylen bravuuri: kehitysmaaprofessori Pia Polsan käyttö satunnaisena kaduntallaajana Helsingin Rautatieaseman ympäristössä. Yleensä titteleillä hankitaan uskottavuutta, mutta kun Polsa sanoi että "me tarvitaan ulkomaalaisia tähän maahan" (hänen omille kursseilleen kenties?), se onkin yhtäkkiä satunnaisen kaduntallaajan, ei proffan mielipide.

Hesarin ja Ylen uskottavuus voisi parantua merkittävästi jos he käyttäisivät kierojen konstien käsikirjaansa vähemmän omien agendojensa ajamiseen. Ilmeisesti kuitenkin jokainen vedätys josta ei jää kiinni on palkinnon paikka. Eikä Polsa-tapauksestakaan noussut keskustelua, koska mediatalot päättävät pitkälti itse siitä mikä niiden mielestä on lukijoiden harhaanjohtamista. Yleisesti ottaen mikään mistä ei jää kiinni ei tunnu olevan.

[Jorma M.]

Suomalaiset paskavastuujournalistit eivät muuta teekään kuin väärentävät juttujaan.

Jokainen pääkirjoitus ja kolumni on laadittu Sorosin, EU-komission, Merkelin, Sipilän tai Orpon myöntämä potentiaalinen etuus mielessä.

[Jaska Pankkaaja]

Suomalaiset paskavastuujournalistit eivät muuta teekään kuin väärentävät juttujaan.

Jokainen pääkirjoitus ja kolumni on laadittu Sorosin, EU-komission, Merkelin, Sipilän tai Orpon myöntämä potentiaalinen etuus mielessä.

Niin ja vähintääkin se oma työpaikka mielessä.. YTeetä pukkaa vähän joka mediassa ja Treen tiekkari työntää taatusti oikeamielistä ja muorta toimittelijaa työmarkkinoille koko ajan. Siinä alkaa kaljuuntuvat harmaahapset laskeskella että kun pitäisi vielä olla niitä kiintiöihmisiäkin toimittelijoina niin mitenkähän MUN käy seuraavissa YTeissä.. 

EDIT PS: Sitten vielä huolisuukkien naispuoliset rapalanaamaiset punatukkavalaat ja jakkukalkkunat; kiitos älläähin ja ilmamastonmuutoksen nyt on todellinen valttiässä jaettu kätöseen; MEETOOO!!!111 On siinä leninnaamaisella wanhalla kommarilla tukalat paikat.. 

[foobar]

Suomalaiset paskavastuujournalistit eivät muuta teekään kuin väärentävät juttujaan.

Jokainen pääkirjoitus ja kolumni on laadittu Sorosin, EU-komission, Merkelin, Sipilän tai Orpon myöntämä potentiaalinen etuus mielessä.

Puhdas valehtelu ja juttujen fabrikointi taitaa kuitenkin olla aika harvinaista koska pelko jäädä kiinni on ehkä Suomessa suurempi kuin isommissa maissa.

Haastateltujen tiukka agendapohjainen valikointi, heidän taustojensa valikoiva piilottelu, kaikkien haastattelujen kommenttien valikointi agendaperustein, epäsuorien tulkintojen suosiminen suorien lainausten sijaan, ja kaikki tällainen peli vaikuttaa kuitenkin suomalaisissa journalistipiireissä - varsinkin sitä enemmän mitä enemmän mennään vihervasemmistolaiselle laidalle - olevan suorastaan pääasiallinen toimintatapa sen sijaan että kyseessä olisi vain pieni moraalinen laiskuus. Tietojen ja tietolähteiden panttaus, valikointi ja todennäköisesti virheellisen tai puutteellisen aikaisen tiedon hyväksikäyttö (ja myöhemmin täydentyneen epämiellyttävän tiedon väheksyminen) agendan pönkittämisen nimissä kuuluvat myös tähän työkalupakkiin.

Näistä "kiinni jääminen" on vähemmän konkreettista ja enemmän tulkinnanvaraista kuin se, että juttujen sisältöjä olisi yksinkertaisesti keksitty tyhjästä. Tästä "vapaudut vankilasta" -kortista suomalaiset journalistit pitävät tiukasti kiinni pelivälineenään, ja sitten ovat hämmästyneitä kuinka uskottavuus laskee vaikka he joltain pitkälti itse määrittelemältään tekniseltä katsantokannalta ovat noudattaneet journalistin ohjeita "rehellisesti."

[Alabama]

Tässä Fergus Fallsin asukkaat analysoivat 11 valetta, joiden kautta Relotius salakavalasti manipuloi lukijoita tukemalla kliseiden avulla median syöttämiä uskomuksia Trumpin äänestäjistä ja perusamerikkalaisista ylipäänsä takapajuisina, vulgaareina ja sotimista haluavina öykkäreinä.

https://medium.com/@micheleanderson/der-spiegel-journalist-messed-with-the-wrong-small-town-d92f3e0e01a7

[Lalli IsoTalo]

Lisään @foobar in hyvään listaan vielä valokuvamanipulaation. Satojen saapuvien potentiaalisten kurkunleikkaaja-kimpparaiskaajien  joukosta löydetään aina se rätti-irmeli 4-vuotiaan syyrialaistyttärensä kanssa, joka sulattaa suomalaisten sydämet.

[foobar]

Lisään @foobar in hyvään listaan vielä valokuvamanipulaation. Satojen saapuvien miesten joukosta löydetään aina se rätti-irmeli 4-vuotiaan syyrialaistyttärensä kanssa.

Tänään Hesarin verkkoetusivulla komeilee meritaksipalveluun liittyen kuva kahdesta pienestä afrikkalaispojasta. Jos kuva ylipäänsä liittyy suoraan uutisen sisältöön, on mahdotonta uskoa että se olisi edustava otos tulijoista. Agendan kannalta se toki on parempi kuin kuva jossa näkyy vain kymmenittäin 20-30-vuotiaita mustia miehiä.

[Alabama]

Lisään @foobar in hyvään listaan vielä valokuvamanipulaation. Satojen saapuvien miesten joukosta löydetään aina se rätti-irmeli 4-vuotiaan syyrialaistyttärensä kanssa.

Tänään Hesarin verkkoetusivulla komeilee meritaksipalveluun liittyen kuva kahdesta pienestä afrikkalaispojasta. Jos kuva ylipäänsä liittyy suoraan uutisen sisältöön, on mahdotonta uskoa että se olisi edustava otos tulijoista. Agendan kannalta se toki on parempi kuin kuva jossa näkyy vain kymmenittäin 20-30-vuotiaita mustia miehiä.

Googlasin sanoilla Flüchtlinge ja Mittelmeer.

Melkein pelkkiä miehiä lähes kaikissa kuvissa. Näitä käytetään usein mikäli kysymyksessä on pelkkä info, esim. 200 maahanmuuttajaa rantautunut Sisilian rannikolle (realistinen journalisti)/200 nälkäistä ja palelevaa pakolaista pelastettu hukkumiskuolemalta (suvakkijournalisti). Mikäli suvakkijournalisti tai tietyt instituutiot kuten YK haluaa "analysoida" asiaa syvemmälle, valitaan lisukkeeksi aina positiivisia tunteita herättävä kärsivästä lapsesta kuten tässä YK:n propagandajutussa "Eurooppa: Joka päivä hukkuu kaksi pakolaislasta Välimereen".

[Jepulis]

Claas Relotiuksen ainoa synti suvakkien näkökulmasta oli jäädä kiinni.

^Jos olisin valokuvaaja ja haluaisin rahaa kuvista, enkä vain dokumentoida 'todellisuutta', niin enpä taitaisi lähteä kuvaileen tuonne puistoon tarassua, jossa 10 muslimiäijää kuolaa parin pissaliisan ympärillä.

Saattaisin mieluummin mennä köyhimmän näkösen pissaliisan kanssa juttelemaan hätistäen tarassuloiset hetkeksi sivummalle ja pyytää häntä laittaa rätin päähän puiston penkille, yksi sylilapsi siihen hetkeksi. Varmaan joku ohikulkeva suvakkiämmä halukkaasti lainaa omaansa hyvään tarkoitukseen, onhan hän rasmuksesta kuullut, että tarkoitus pyhittää keinot. Samalla saa tilavan ja mauttoman kaavun peittämään tytön länsimaisen asun. Surunkaihoinen ilme löytyy pyytämättäkin pissaliisalta, joskin hänen oikea tunnetilansa on krooninen kyllästyminen, onhan juttu kestänyt jo 3 minuuttia. Taustaksi pilvinen ilma ja vähän koleaa näyttäisi olevan. Sitten pitää enää kuvasta maskata lapsimorsiamen nenärengas ja kasvotatuoinnit mutta peittävän rätin takia se on yksinkertaista. Jotain pitää keksiä vielä pissaliisan kännykälle, josta hän ei edes lavastuksen aikana suostu luopumaan.

Niinpä kuvaotsikoksi itsestäänselvä valinta onkin: Lapsimorsian Jasmin saa tiedon kodin pommituksesta - evätäänkö nyt turvapaikka?  Nyyh! Ihan itkettää tässä, niin traaginen kohtalo Jannalla, anteeksi Jasminilla (nimi muutettu). 

Kun samaiset "lehtikuvaajat" on tarpeeksi härskejä siirtääkseen pöllönpoikasia pesästä hakkuuaukealle, kai edeltävän kuvauksen voi olettaa arkikäytännöksi. Claas Relotiuksen tapauksesta voi vain todeta, että se jäi kiinni liiallisen härskeyden takia. Ei hän ole tätä tapaa itse keksinyt vaan kyseessä on toimituskunnan parissa valitseva valehtelun kulttuuri. Kulttuuria ympäröi sisäpuolisten suojamuuri. Ei hän oikeasti vahingossa ole niitä palkintoja voittanut vaan yhtenä heistä. Palkinto tuli aiheesta ja oikein.

Kysymys ei ole valehdellaanko meille enää Relotiuksen jälkeen. Kysymys on, miten paljon paremmin meille valehdellaan. 

[l'uomo normale]

Tässä Fergus Fallsin asukkaat analysoivat 11 valetta, ...

https://medium.com/@micheleanderson/der-spiegel-journalist-messed-with-the-wrong-small-town-d92f3e0e01a7

Luin jutun. Sen kirjoittaja oli Oregonin Portlandista kotiseudulleen palannut liberaali hipsterihkö, joka organisoi kaikkia community aktiviteetteja ja mitä lie työkseen. Relotius teki ehkä sen verran taustatyötä, että valitsi kohtuullisen kivan paikkakunnan, joka oli tuon Relotiuksen jutusta kirjoitetun artikkelin mukaan luovan luokan muuton kohde ja joka oli selvinnyt ilmeisen kohtuullisesti maaseudun rakennemuutoksista. Relotius oli jutun mukaan tyyppi, joka ei hirveästi tykännyt hengailla ihmisten kanssa, eikä ehkä olisi niin pärjännyt oikeasti karussa ja kurjistuneessa tuppukylässä, jossa olisi tultu kyselemään mitä oikein olet tekevinäsi.

Huijaaminen ja ihmisten yläpuolelle asettuminen ja kaikkien halveksuminen on varmaan koukuttavaa ja saattaa tulla aina tarve tehdä yhä pitemmälle meneviä ja epäuskottavampia huijauksia.

[kivimies]

Relotiuksen työnantajana toiminut Der Spiegel julkaisi meritaksijärjestö Sea-Watchia ylistävän jutun, jossa syytetään Libyan rannikkovartiostoa ihmissalakuljetuksesta, vaikka se vie pelastamansa takaisin Libyaan, eikä Eurooppaan, kuten Sea Watch tekee.

[tweet]1147221209236611072[/tweet]

Konekäännös:

Perhaps the most important part in our cover story @DerSPIEGEL @SPIEGELONLINE on #Rackete: Umar accuses the EU, accuses the so-called Libyan coastguard. If what he says is true, the Libyan coastguard worked with smugglers - and we fund them 👇

[Billy Hill]

Relotiuksen työnantajana toiminut Der Spiegel julkaisi meritaksijärjestö Sea-Watchia ylistävän jutun, jossa syytetään Libyan rannikkovartiostoa ihmissalakuljetuksesta, vaikka se vie pelastamansa takaisin Libyaan, eikä Eurooppaan, kuten Sea Watch tekee.

Perhaps the most important part in our cover story @DerSPIEGEL @SPIEGELONLINE on #Rackete: Umar accuses the EU, accuses the so-called Libyan coastguard. If what he says is true, the Libyan coastguard worked with smugglers - and we fund them 👇

Mielisairaus saa aivan uusia ulottuvuuksia, kun kehdataan ääneen väittää että ihmissalakuljettajat kuskaavat väkeä Libyasta rannikolta takaisin Libyan rannikolle. Ja todisteeksi tarjotaan se, että Libyan rannikkovartiosto kuljettaa omilta aluevesiltään kumiveneillä seilaavia seikkailijoita mantereelle.