Puolueiden kannatus Suomessa kunnittain ja kuntien sisällä kaupunginosien mukaan

[artti]

mutta olenkin muuten sitä mieltä, että länsimaiset valtiot pitäisi paloitella mahdollisimman itsenäisiin osiin, joista toisissa kansallismieliset voisivat rakentaa vapaata ja vaurasta yhteiskuntaa ilman mädätystä, ja toisissa taas suvaitsevaisto ja bolševikit saisivat oman utopiansa EU:hun kuulumisesta, orjuudesta, mamutuksesta, rappiosta ym. Se vain olisi yksinkertaisesti kaikille niin paljon parempi että ihmisillä olisi paikallisesti sellainen yhteiskuntajärjestelmä kuin haluavatkin, sen sijaan että keskusjohtoisessa valtiossa yritettäisiin demokraattisesti etsiä kaikille sopivaa yhteistä kompromissia.

Suomessahan on Espoo, Vantaa, Kauniainen, Helsinki, pääkaupunkiseutu jaettaisiin nykyisiä kaupunkirajoja pitkin neljään itsenäiseen valtioon, kullekin oma valtio. Helsingissä tuo on havaittavissa kaupunginosien mukaan. Perussuomalaisten kannattajat asuvat Jakomäessä. Kokoomuksen kannattajat kantakaupungissa. Vihreiden kannattajat läntisellä laitakaupungilla. Sosialidemokraattien kannattajat itäisellä laitakaupungilla.

Eduskuntavaalit 2019 suurimmat puolueet kunnittain

Eduskuntavaalit 2019 vaalikarttapalvelu

http://pxnet2.stat.fi/explorer/eduskuntavaalit_2019/km_p_ku.shtml

[kriittinen_ajattelija]

No ei ehkä itsenäisyyttä, mutta olisihan se kait ihan ok jos maakunnilla olisi Suomessakin enemmän itsemääräämisoikeutta vähän kuin USA:ssa eri osavaltioiden välillä. Ainakin jostain näkökulmasta. En oikein itse ota kantaa.

[nurkkakuntalainen]

Desentralisaatio on laaja ja mielenkiintoinen aihe. Kirjoitan siitä nyt hieman kansallismielisyyden näkökulmasta. Monilla kansallismielisillä desentralisaation kannatus tuntuu pysähtyvän EU:n hajoamisen tasolle kun taas kansallisvaltioiden yhtenäisyyttä ja keskusjohtoisuutta harvoin kyseenalaistetaan. Tosin Hommalla ja Muutos 2011-puolueprojektissa lienee suoran demokratian yhteydessä ollut mainintoja subsidiariteettiperiaatteesta ja Suomen Kansa Ensin-puolueen Marco de Witin hallituksen sääntöihin sisältyy kohta paikallisyhteisöjen itsenäisyydestä.

Tulevaisuutta ajatellen kansallismielisten kannattaisi jo etukäteen miettiä suunnitelma B:tä, jos esimerkiksi pyrkimykset matutuksen pysäyttämiseen ja kansakunnan pelastamiseen demokraattisen poliittisen prosessin kautta epäonnistuvat. Jos kansainvaeltajien ja periksiantamattomien suvaitsevaistolaisten osuus väestöstä ylittää 50%, ei ole enää toivoa demokraattisesti pelastaa koko valtakunnan luonnetta alkuperäisväestönsä kotimaana. Mutta osa vanhan kansallisvaltion alueesta voitaisiin säilyttää alkuperäisväestön omana, jos riittävästi porukkaa keskittyy sopiville alueille ja saavuttaa laajan autonomian tai itsenäisyyden. Desentralisaatiota, autonomiaa ja itsemääräämisoikeutta voi olla helpompaa markkinoida uudisväestölle ja suvaitsevaistolle kuin kansallismielisyyttä.

Ghettoutuminen ja white flight ovat olleet jo pitkän aikaa todellisuutta ja radikaalit vasemmistohörhötkin tykkäävät kyhäillä omia autonomisia kommuunejaan. Nuivat ovat jo kauan varoitelleet, miten monietnisyys johtaa levottomuuksiin ja jopa sisällissotiin. Historiassa on esimerkkejä miten monietnisyys on näiden kautta lopulta johtanut separatismiin ja uusien valtioiden itsenäistymiseen. Esimerkiksi Jugoslavia hajosi useiksi itsenäisiksi kansallisvaltioiksi. Rooman valtakunta tuhoutui kansainvaelluksiin. Länsimaat eivät ole vielä sisällissodassa, ja eikö kannattaisi jo hyvissä ajoin miettiä vaihtoehtoisen tien pohjustamista rauhanomaisemmalle ja vähemmän kaoottiselle valtakunnan sirpaloitumiselle?

Yhdysvalloista tunnetaan vasemmiston ja oikeiston välillä käytävä kulttuurisodaksi kutsuttu ilmiö. Kulttuurisodan osapuolten suosio vaihtelee alueellisesti paljonkin. Yhdysvalloissa on myös osavaltioiden itsenäistymiseen tähtääviä liikkeitä esimerkiksi vasemmistolaisessa Kaliforniassa ja oikeistolaisessa Texasissa. Näiden itsenäistymisessä olisi hyvä asia, että oikeistolaiset eivät enää voisi liittovaltion kautta kiusata vasemmistolaisen Kalifornian asukkaita, eivätkä vasemmistolaiset oikeistolaisen Texasin.

Muita mielenkiintoisia näkökulmia desentralisaatioon voisi olla esimerkiksi autonomisten alueiden välinen kilpailu, jaloilla äänestäminen ja niiden vaikutus hyvien järjestelmien ja yhteiskunnallisten kokeilujen menestymiseen ja kehittymiseen, ja huonojen järjestelmien epäonnistumiseen ja pois karsiutumiseen. Toinen hyvä aihe on internetin, kryptografian ja teknologian merkitys Orwellilaisessa keskusjohtoisuudessa, sen vastustamisessa ja kansan vapauden turvaamisessa, sekä mitä puutteita ja parannettavaa niissä olisi. Kirjoitan näistä ehkä myöhemmin lisää.