2018-10-25: Yle ”Kun vapaudesta tuli vankila”-kolumni

[Elemosina]

Lukemisen arvoinen kolumni Janne Saarikiveltä.

Janne Saarikiven kolumni: Kun vapaudesta tuli vankila

Unelmoin maailmasta, jossa ihmiset puolustaisivat toistensa vapautta sen sijaan, että he puolustavat omaa leiriään, kirjoittaa Janne Saarikivi.
...
Tiesimme, että diktatuurit kaatuvat, tai että seksuaalivähemmistöt ja seksi vapautuvat. Että päihteet vapautuvat. Että siirrytään maailmanjärjestykseen, jossa ihmiset ymmärtävät, että toisia ihmisiä ei kannata eikä voi määräillä.

Mutta kävi ihan toisin. Ei tullut vapauden valtakuntaa. Tuli muukalaisvastaisuutta, valeuutisia ja uutta puritanismia.

Tuli ensinnäkin näitä Timo Soinin plokeja. Tuutteja, joiden sanoma on, että vapaus on hömpötystä. Että homot ja dosentit haluavat viedä lapsiperheen kaasugrillin ja tuoda ituja tilalle. Että ennen miehet oli miehiä, ja nykyisin naiset ja jopa homotkin määräilevät.

Tuli valtioita, jotka perustuvat tällaiselle "ideologialle". Venäjä, jossa 1990-luvun puolivälissä nostelin vapauden maljoja, muuttui salaisen palvelun agentin johtamaksi valemediastaniksi. Sen olemassaolon suuri ideologia on, että meillä on ydinpommeja ja ulkomailla on homoja. Tätä sanomaa toistellaan televisiosta hurraavalle kansalle.

Internetin oli määrä mahdollistaa tiedon kulku maailman laidalta toiselle ja kaataa salailevat hallitukset. Mutta se loi maailman, jossa huhua ja tietoa ei voi erottaa toisistaan ja valheita luodaan toimistotalossa virkatyönä.

Samaan aikaan kaikkein vapaimmissa oloissa elävät ykkösluokan ihmiset, länsimaiden lukeneisto, tuhoaa vapautensa riitelemällä sanoista. Se pohtii tuleeko vanhaa taidetta sensuroida, jos siinä esiintyy kasvonsa mustanneita valkoisia miehiä tai raiskauskohtaus, joka ei sovi nykykäsitykseen seksuaalisesta tasa-arvosta. Kun taulun nimi on Neekerit, se asettaa sen viereen selitteen, että anteeksi, mutta varokaa hieman, tämä on taideteos, ja sellaisessa voi joskus olla kaikenlaista.
- - -
Se irtisanoo ministerin, joka on viestitellyt suttuisen näköisen naisen kanssa, vaikka ministeri ja nainen ovat molemmat vapaita aikuisia ihmisiä. Se kauhistelee toista poliitikkoa, joka on käynyt homobaarissa, että eikö hän ymmärrä mainehaittaa, ja kolmatta, joka on käynyt ihan vain baarissa.

Se hyllyttää tv-ohjelmat, joissa vilahtaa intiaanien päähine, samapa se, missä merkityksessä, irtisanoo paniikinomaisesti miehen, joka on kahdeksan vuotta sitten kirjoittanut homojen eheyttämisestä. Se kauhistelee joulupukkia näyttelevää miestä, joka on kirjoittanut yksityisviestissä rumia sanoja.

Näin on sivistyneistö samalla asialla kuin Trump ja trollitehtaat, luomassa maailmaa, jossa vapautta ja erilaisuutta ei siedetä. Se on maailma, jossa rakastamme omaa oikeassaolemistamme enemmän kuin toisten vapautta olla kanssamme eri mieltä.
- - -
Unelmoin maailmasta, jossa ihmiset puolustaisivat toistensa vapautta sen sijaan, että he puolustavat omaa leiriään, liberaaleja tai konservatiiveja. Jossa hyvään käytökseen ei kuulu osallistuminen toisten mielipiteistä pöyristymiseen. Jossa kukaan ei kirjoita sosiaaliseen mediaan "omg, mitä mä just luin" ennen kuin on hengittänyt hitaasti viisi minuuttia.
...
https://yle.fi/uutiset/3-10405897

[Histon]

Kirjoituksessa on hieno viesti, vaikka kirjoittaja kuuluukin aika selvästi Siihen Toiseen märehtijälaumaan.

[ISO]

Ongelma on se, että nuo joita tässäkin artikkelissa puolustellaan ja suojellaan ja paapotaan, ei tule tänne hyvissä aikeissa, vaan pahoissa.

Unelmamaailmassa oliskin varmasti toisin, mutta oikeassa maailmassa ei ole.

Sen vuoksi pitää olla valmis puolustamaan sitä hyvää mitä on onnistuttu rakentamaan, muuten se viedään meiltä pois.

Kommunismi perustuu ajatukseen että ihminen on lähtökohtaisesti hyvä, niin ei valitettavasti ole, ihminen on itsekäs ja ahne, köyhä siinä missä rikaskin, valmis tekemään mitä vaan saadakseen itselleen sen mikä nyt on toisille.

[Faidros.]

Muukalaisvastaisuudesta voi kyllä syyttää ihan muukalaisia itseään. Lompsivat suvakkien avustuksella vapaasti Suomeen ja täyttävät vankilat.

[Roope]

Olihan tuossa ihan asiaakin, mutta...

Ajattelen nuoruuttani, 1980- ja 1990-luvun vaihdetta. Itä-Euroopassa diktatuuri toisensa jälkeen romahti. Ihmiset kävelivät läpi muurin, jota pidettiin ikuisena. Valtio, jolla oli 10 000 ydinpommia ei kyennyt pidättelemään asukkaitaan, jotka halusivat matkustaa vapaasti, lukea vapaasti ja tavoitella vapaasti rikkautta.

Sukupolvelleni oli itsestään selvää, että vapaus lisääntyy. Sinne, missä oli ollut rautaesirippu, saattoi nyt reilata. Vladivostok oli ollut kaukainen piste kartalla, yhtäkkiä joku oli liftannut sinne.

Tiesimme, että diktatuurit kaatuvat, tai että seksuaalivähemmistöt ja seksi vapautuvat. Että päihteet vapautuvat. Että siirrytään maailmanjärjestykseen, jossa ihmiset ymmärtävät, että toisia ihmisiä ei kannata eikä voi määräillä.

Mutta kävi ihan toisin. Ei tullut vapauden valtakuntaa. Tuli muukalaisvastaisuutta, valeuutisia ja uutta puritanismia.

Ei tullut muukalaisvastaisuutta, vaan muukalaisvastaisuus määriteltiin uusiksi. Edes vihreät ja kommunistit eivät olisi 1980-luvulla julkisesti kannattaneet sellaista maahanmuuttopolitiikkaa kuin Suomen nykyinen pääministeri ja sisäministeri. 40 000 turvapaikanhakijaa olisi pidetty kauhukuvana, joka toteutuessaan kaataa hallituksen ja mobilisoi armeijan sulkemaan rajat.

Internetin oli määrä mahdollistaa tiedon kulku maailman laidalta toiselle ja kaataa salailevat hallitukset. Mutta se loi maailman, jossa huhua ja tietoa ei voi erottaa toisistaan ja valheita luodaan toimistotalossa virkatyönä.

Tämä on taas sitä "totuudenjälkeinen aika"-hömppää, joka kuulostaa naurettavalta aikuisen ihmisen suusta. Valheita on tehtailtu ja totuutta peitelty läpi historian. Tieto on helpommin saatavilla ja tarkistettavissa kuin koskaan. Kuten ennenkin, tieto ja totuus ei vain kiinnosta useimpia ihmisiä yhtä paljon kuin hyvältä kuulostava tarina.

Se irtisanoo ministerin, joka on viestitellyt suttuisen näköisen naisen kanssa, vaikka ministeri ja nainen ovat molemmat vapaita aikuisia ihmisiä.

Kanervaa ei erotettu, koska hän viestitteli suttuisen näköisen naisen kanssa, vaan koska hän ministerinä valehteli tapahtuneesta ja sotkeutui valheisiinsa vetäen hallituksen mukanaan.

Ja me, jotka synnyimme outona hetkenä, jolloin vapaus näytti olevan maailmassa lisääntymässä, ymmärsimme kaiken aivan väärin.

Sinä ja jotkut kaverisi, ei koko sukupolvi.

[Roope]

Länsimaisista arvoista ei kannata paljon ylpeillä

Länsimaiseen arvoyhteisöön kannattaa suhtautua kriittisesti, sillä arvomme tuovat ja ylläpitävät paitsi vapautta myös tuhoa ja ristiriitoja, kirjoittaa Janne Saarikivi.

MUISTAAKO joku sellaisen asian kuin länsimainen arvoyhteisö? Ennen joulua siitä ilakoitiin. Turvallisuuspoliittisessa selonteossa sekä presidentin ja pääministerin puheissa olimme osa tätä ikiaikaista viiteryhmää. Oi onnea!

Donald Trumpin palattua valtaan puhe länsimaisista arvoista tuntuu yhtä kaukaiselta kuin yya-sopimus. Kuka haluaa kuulua samaan arvoyhteisöön Trumpin kanssa – länsimaiden johtajan, joka uhkailee liittävänsä asevoimin alueeseensa milloin tuon ja milloin tämän alueen? Joka yrittää sisäistä vallankaappausta?

Mitä edes ovat länsimaat? Miksi sellaisista puhutaan? Mitä voisivat olla länsimaiset arvot?

[...]

Antiikista innoituksen saaneita järjestelmiä luotiin renessanssin ja valistuksen jälkimainingeissa myös Britanniassa ja Ranskassa. Valtaa jaettiin, mutta ei kaikille. Pisimmälle demokratiaihanne vietiin Yhdysvalloissa, jonne vuonna 1776 perustettiin valtio ilman kuningasta ja valtionuskontoa. Se oli äärimmäisen radikaali ajatus.

Kaikkien tasa-arvo ei silti toteutunut. Tänä keväänä juhlitaan Berliinin raunioilla 80 vuotta sitten imperialistisesta rotusortodiktatuurista saavutettua voittoa. Samalla sivuutetaan se seikka, että myös natsien voittajavaltioita voisi kuvata aivan samoin.

Voittoisaan Winston Churchillin Britanniaan kuului puoli Afrikkaa ja Intia. Niissä ei demokratia juuri kukkinut. Yhdysvalloissa oli vallalla räikeä rotuerottelu. Mustat ja valkoiset eivät edes natseja vastaan sotiessaan kelvanneet samoihin joukko-osastoihin. Ja Neuvostoliitto – no niin.

[...]

LÄNSIMAISET arvot tekivät mahdolliseksi esimerkiksi Amerikan valloituksen. Yhdysvaltojen demokratia on pystytetty historian suurimman kansanmurhan hinnalla. Sen tieltä hävitettiin satoja kieliä ja kymmeniä miljoonia ihmisiä. Heidät olisi toki haluttu orjuuttaa, mutta valitettavasti he kuolivat nopeasti Euroopasta saapuneisiin tauteihin. Tilalle tarvittiin orjia Afrikasta. Heistäkin jopa kaksi kolmasosaa kuoli ennen kuin saapui edes perille.

Eräs Yhdysvaltojen alkuperäiskansojen jälkeläinen opetti minulle, mitä tarkoittaa USA. Se on United States of Amnesia, unohduksen yhdysvallat. Maa, joka levittää kaikkialle omaa käsitystään vapaudesta, ja unohtaa juurensa, jotka ovat kansanmurhassa ja orjuudessa.

[...]

Kysykää länsimaisista arvoista Afrikan ja Latinalaisen Amerikan asukkailta, Yhdysvaltojen alkuperäiskansoilta tai edes saamelaisilta. Varsin monet eivät näe länsimaissa demokratiaa, ihmisoikeuksia ja vallan kolmijakoa vaan ahneutta, imperialismia ja rasismia. He näkevät kaiken syövän, kaiken mittaavan ja arvottavan ja kaiken hyödyntävän faustisen moolokin. Se ei jätä kiven päälle kiveä vaan hintalapun.

[...]

Sulavia jäätiköitä, lajikatoa ja ydinpommeja ei suunniteltu saamelaiskulttuurissa, zenbuddhalaisessa luostarilaitoksessa eikä edes ortodoksisissa pappisseminaareissa. Ne ovat länsimaisen arvoyhteisön – tieteen, yritystoiminnan ja innovoinnin – hedelmiä. Ne ovat sitä vielä silloinkin, kun ne iskevät länsimaita vastaan Kiinasta tai Venäjältä.

Ollaan siis arvopohjaisia realisteja. Suhtaudutaan länsimaiseen arvoyhteisöön kriittisesti. Arvomme tuovat ja ylläpitävät paitsi vapautta myös tuhoa ja ristiriitoja. Emme ehkä osaa elää ilman niitä, mutta tuskin niillä kannattaa liikaa ylpeilläkään.

Helsingin Sanomat 16.2.2025

Ja Saarikiven kriittisyys ja moralisointi perustuu mihinpä muuhunkaan kuin juuri länsimaisiin arvoihin.

Orjuus eri muodoissaan ja ihan oikea rasismi eli rotusorto ovat osa normaalia elämänmenoa Afrikassa ja Aasiassa, eikä kukaan kirjoittele siellä maan suurimpaan lehteen pääkirjoitussivulle, että hei, meillä on ihan paskat arvot.

[Mäyräkoira]

Ja Saarikiven kriittisyys ja moralisointi perustuu mihinpä muuhunkaan kuin juuri länsimaisiin arvoihin.

No wellihousu ei toki muuta uskalla. Jokohan se kirjailija jari tervo on muuten tohtinut heitellä Koraania, niinkuin raamattua heitteli?