2018-10-02 SKS: tiedonhallintalaki uhkana

[Shemeikka]

Oululainen kansanedustajaehdokas Juha Vuorio on huomioinut Facebookissa uuden tiedonhallintalakiluonnoksen.

Laki haittaisi tiedon saantia ja SKS sanoo sen tarkoituksena on tietojen saannin vaikeuttaminen ja tietojen hävittäminen. Juha Vuorio vertaa lakia Facebookissa romaanin Vuonna 1984 historian muokkaukseen.

Pahoittelen pitkää lainausta Finlitin sivulta. Ties vaikka teksti katoaisi. Linkkiäkään en kännykällä saanut laitettua.

SKS on ollut mukana jättämässä lausuntoa esityksestä uudeksi tiedonhallintalaiksi, koska siinä ohitetaan arkistojen asiantuntemus ja tietoaineistojen kulttuuriperintöarvo sekä tuhotaan avoimen tieteen mahdollisuudet.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ry, Svenska litteratursällskapet i Finland rf ja Yksityiset keskusarkistot – De privata centralarkiven ry ovat jättäneet valtiovarainministeriölle lausunnon esityksestä uudeksi tiedonhallintalaiksi. Lausunnossaan ne ilmaisevat huolensa niistä vaikutuksista, jotka esityksen mukaisella tiedonhallintalailla olisi toteutuessaan asiakirjalliselle kulttuuriperinnölle, tieteelliselle tutkimukselle, asiakirjahallinnalle ja arkistotoiminnalle. Tämän vuoksi ne katsovat, että lakiluonnosta ei tule saattaa eduskuntakäsittelyyn. Kansallisarkisto on jättänyt lakiesityksestä samansuuntaisen lausunnon.

Lausunnon jättäjien mielestä näyttää vahvasti siltä, että lakiluonnoksen yleisenä pyrkimyksenä on tiedon hävittäminen ja siihen pääsyn rajoittaminen.

Lakiluonnoksen mukaan kulttuuriperinnön ja tutkimuksen kannalta keskeisetkin julkishallinnon tietoaineistot saataisiin säilyttää vain, jos samasta aiheesta ei ole riittävästi tilastoaineistoja. Lakiluonnos muodostaa tältä osin vakavan uhan kansalliselle kulttuuriperinnölle, tutkimukselle ja kansalaisten oikeudelle omaan ja sukunsa historiaan. Tilastoaineistot eivät voi missään tapauksessa korvata varsinaisia asiakirjoja tai tietoaineistoja tutkimuksen lähteinä. Jos lakiluonnoksen ehdottamaa mallia olisi sovellettu aikaisemmin, meillä ei esimerkiksi olisi yksityiskohtaista arkistotietoa viime sodissa kaatuneista. Voisimme pelkästään todeta, että kaatuneita oli noin 95.000. Näin lakiluonnoksen käsitys kulttuuriperinnöstä ja sen merkityksestä on puhtaan valtiolähtöinen, sillä se typistää kansalaiset ja yhteiskunnalliset ilmiöt tilastoiksi.

Lakiluonnoksen toteutuminen johtaisi tilanteeseen, jossa esimerkiksi folkloristin tutkimusaineistoiksi tekemät kenttänauhoitukset voitaisiin arkistoida todistusvoimaisuutta ja uutta tutkimusta varten. Sen sijaan haastatellun lapsenlapsi ei pääsisi kahden vuosikymmenen kuluttua kuuntelemaan edesmenneen isovanhempansa ääntä, säveltäjä ei voisi käyttää nauhalla kuuluvaa kansanlaulua taideteoksessaan eikä journalisti voisi tehdä artikkelia hyödyntäen haastattelussa olevia tietoja. Samaan tapaan poliittisen historian tutkijan tekemä poliitikon haastattelu ja kirjallisuuden tutkijan kirjailijahaastattelu eivät olisi käytettävissä lehtijutuissa tai elämäkerran kirjoittamisessa.

Lakiluonnoksen rajaus, jonka mukaan korkeakoulu, jossa tutkimusaineisto on kerätty, on ainoa mahdollinen arkistointipaikka tutkimusaineistoille, on kestämätön ja ristiriidassa valtion avoimen tieteen linjausten kanssa. Suomessa on useita julkisilla varoilla ylläpidettyjä tutkimusinfrastruktuureja. Tämän lisäksi Suomessa on lukuisia muistiorganisaatioita, kuten SKS, SLS ja muut valtionapua saavat yksityisluontoiset keskusarkistot, joihin talletetaan tutkimusaineistoja kunkin hankintapolitiikan ja tutkimusyhteistyön linjausten mukaan. Tällaista yhteistyötä on tehty esimerkiksi SKS:ssa sen perustamisesta 1830-luvulta lähtien.

Kaiken kaikkiaan lakiluonnos on ristiriidassa muun lainsäädännön, valtion avoimen tieteen linjausten ja arkistotieteellisen käsitteistön, vakiintuneiden toimintamallien ja kansainvälisten standardien kanssa. Toteutuessaan se vaikeuttaisi asiakirjahallinnon ja tiedonhallinnan kehittämistä, vaarantaisi kansallisen kulttuuriperintömme ja olisi ristiriidassa julkisuusperiaatteen, kansalaisten tiedonsaantioikeuden, tieteen vapauden ja sananvapauden kanssa. Lisäksi se uhkaisi Suomen asemaa osana kansainvälistä tiedeyhteisöä.