Kissa pöydälle: toimittajien Persufobia, "objektiivisuus" ja puoluekannat

[nollatoleranssi]

Miten niin pahimmillaan. Vihervasemmistolainen roskaväki tai korporaatiokommunisti saisivat rehellisesti ilmaista asiansa niin totuudenmukaisesti kuin osaavat. Näin asia olisi reilua myös lukijalle jolla ei ole toimittajan ideologiasta mitään tietoa.

Pahimmillaan sen takia, että kohta kaikissa ammateissa yms. voitaisiin kysyä puoluetaustaa.

Meno olisi kuin Venäjällä, että jos et kannata Putinia niin olet häntä vastaan. Sillä perusteella voidaankin sitten päättää että pääsetkö edes julkisuuteen tai saatko esittää omia mielipiteitäsi.

[DuPont]

Uutisten luotettavuusarvo tuskin siitä yhtään paranee, vaikka toimittajien puoluekannat olisivat näkyvästi esillä. Se vain johtaa siihen, että ihmiset kyseenalaistaisivat uutisen luotettavuusarvon pelkästään sen mukaan mikä on toimittajan puoluetausta.

Minusta se olisi vain positiivinen asia. Toimittajien maailmankatsomus ja arvot vaikuttavat uutisoinnin näkökulmaan joka tapauksessa, halusi tai ei. Jos tätä näkökulmaa yritetään avata, kaikki voittavat. Ei mitään kannata purematta niellä.

Konkarijournalisti Pekka Ervasti aikoinaan minulle väitti toimittajien edustavan lähinnä "journalistipuoluetta" antaen ymmärtää heidän toimivan jotenkin irrallaan puolueista ja ideologisista käsityksistä. Uutiset ulkopuolelta tosin osoittavat aivan muuta, koska Suomessakin toimittajat edustavat enemmän vihervasemmistoa kuin aatteen kannatus suomalaisten keskuudessa on. Sama ilmiö kuin mm. Ruotsissa. Toimittajat ovat ihmisiä ja heillä on poliittinen näkemys, haluavat sitä tai eivät.
http://suomenkuvalehti.fi/blogit/polkomfi/viikon-valopaa-matti-putkonen-ps
Jos jotakuta vähänkään kiinnostaa, ks. kommenttiosio (DuPont ja Ervasti).

[siviilitarkkailija]

Miten niin pahimmillaan. Vihervasemmistolainen roskaväki tai korporaatiokommunisti saisivat rehellisesti ilmaista asiansa niin totuudenmukaisesti kuin osaavat. Näin asia olisi reilua myös lukijalle jolla ei ole toimittajan ideologiasta mitään tietoa.

Pahimmillaan sen takia, että kohta kaikissa ammateissa yms. voitaisiin kysyä puoluetaustaa.

kysyä voi nytkin. Se vastaako on jokaisen päätettävissä. Olennaista on vain se että toimittajat ja lehdet voidaan kokonaisuutena luokitella niiden poliittisten näkemysten mukaisesti.

Meno olisi kuin Venäjällä, että jos et kannata Putinia monikulttuuria niin olet häntä vastaan. Sillä perusteella voidaankin sitten päättää että pääsetkö edes julkisuuteen tai saatko esittää omia mielipiteitäsi.

niiku mitä eroo

[Kauhea Ihmismäinen Otus]

Höblähän kritisoi YLEä siitä, että n ja Matias Turkkilan seukkailu vaarantaa YLEn "puolueettomuuden" kun raportoi PS:n tapahtumista.

Kumma kun unohtivat mainita, miten käy, kun HBL:n on raportoitava RKP:n hommista kun mm. Thorsteroid on höblän omistavan säätiön hallituksessa?

[Skeptikko]

[tweet]1687095928682160129[/tweet]

Tästä artikkelista on vielä odottamassa jatkojutut 1980-, 1990-, 2000-, 2010- ja 2020-luvuista.
--
Tutkija: Toimittajista koulutettiin sosialisteja 1970-luvulla

Tutkija: Toimittajista koulutettiin sosialisteja 1970-luvulla
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tutkija-toimittajista-koulutettiin-sosialisteja-1970-luvulla/1805176

Professori Esko Salmisen mukaan vasemmistoradikaalit tavoittelivat "tajuntavallankumousta", jonka osa-alueina olivat joukkotiedotuksen lisäksi koululaitos, tiedemaailma ja taide.

Tampereen yliopiston tiedotusopin laitos oli 1970-luvulla keskeinen väline, kun kommunistit yrittivät siirtää Suomea sosialismiin, esittää professori Esko Salminen. Hänen mukaansa laitoksen päämääränä oli kasvattaa Suomeen toimittajakunta, jonka oikeaoppinen tiedonvälitystyö olisi edesauttanut yhteiskuntajärjestelmän muuttamista neuvostomallin mukaiseksi.

Salmisen kirja Viestinnällä vallankumoukseen julkistettiin tänään Helsingissä. Kirjan mukaan uuden tiedotusajattelun keulakuvat, professorit Kaarle Nordenstreng ja Pertti Hemánus, pyrkivät niin sanotun porvarillisen tiedotushegemonian murtamiseen. Uuden "demokraattisen toimittajakoulutuksen" ihanteena oli "voittava järjestelmä" eli Neuvostoliitto ja Itä-Saksa.
...
Salmisen mukaan toimittajakoulutuksen uudistaminen vasemmiston tarpeiden mukaiseksi oli osa suurta 70-luvun informaatiosodankäyntiä, jonka osa-alueina olivat joukkotiedotuksen ohella myös koululaitos, tiedemaailma ja taide. Vasemmistolaiset tavoittelivat "tajuntavallankumousta", jonka myötä suomalaiset olisivat olleet valmiita siirtymään sosialistiseen yhteiskuntajärjestelmään.
...
Nordenstrengin ja Hemánuksen johdolla Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksen opetus muutettiin vastaamaan marxilaista "tieteellistä maailmankatsomusta". Objektiivisuuden ja sananvapauden käsitteet saivat marxilaisessa opetuksessa uudenlaisen, länsimaisesta käsityksestä perusteellisesti poikkeavan sisällön.
...
Tampereen yliopistossa vasemmistolaista opetusta jatkettiin Salmisen mukaan kuitenkin pitkään vielä taistolaishuuman laannuttuakin.

[Caucasian]

Tiitisen mukaan listalla on Treen yliopiston porukkaa.

[Keza]

Tiitisen mukaan listalla on Treen yliopiston porukkaa.

Syy olla julkaisematta Tiitisen listaa voi osittain johtua siitä, että listalla on liikaa Tampereen tiedotusopin laitoksen porukkaa ja siksi pelko siitä, että tämä tieto voisi avata liian monen suomalaisen silmät näkemään kuinka vinoutunutta "Luotettavan median" uutisointi on. Vasemmiston on tunnetusti erittäin vaikea luopua saavutetuista eduistaan.

[Caucasian]

^kyse on tosiaan 99% todennäköisyydellä vasemmiston eduista, jota julkaisu olisi haitannut suuresti. Ja siksi se on edelleen hyvin kiusallista.

[Skeptikko]

Ja tämä tuore tutkimus myös höysteeksi:

Tutkimus: Uusi toimittajasukupolvi haluaa neutraalin sivustakatsomisen sijaan ajaa yhteiskunnallista muutosta – Suomen lehdistö
https://suomenlehdisto.fi/tutkimus-uusi-toimittajasukupolvi-haluaa-neutraalin-sivustakatsomisen-sijaan-ajaa-yhteiskunnallista-muutosta/

Nuorten toimittajien objektiivisuuskäsitys on muuttumassa aiempaa joustavammaksi. Siinä missä keski-ikäisen toimittajapolven mielestä objektiivisuus syntyy ulkopuolisuudesta ja asioiden riippumattomasta, neutraalista ja kriittisestä raportoinnista, korostuu nuorilla halu valistaa ja ajaa yhteiskunnallista muutosta. Kantaaottavuus sallitaan, kunhan se ei ole puoluepoliittista.

Toimittajien ammattikuvan muutokset käyvät ilmi kansainvälisen Worlds of Journalism Study -kyselytutkimuksen Suomen osuudesta, johon vastasi noin 450 suomalaistoimittajaa. WJS on maailman laajin journalistien ammattiarvoja selvittävä pitkittäistutkimus, jonka Suomen osuus on tehty kahdesti, kymmenen vuoden välein.

Vuosina 2021–2022 kerättyjen tulosten vertailu edellisiin tuloksiin osoittaa nuorten toimittajien ajattelun muuttuneen. Alle 10 vuotta toimittajina työskennelleistä 38 prosenttia pitää yhteiskunnallisten muutosten ajamista hyvin tai erittäin tärkeänä journalismin tehtävänä, mutta yli 30 vuotta alalla työskennelleistä vain 19 prosenttia ajattelee samoin.

Nuorista 51 prosenttia pitää tärkeänä puhua vähemmistöjen ja muiden marginalisoitujen ihmisten puolesta, mutta yli 30 vuotta alalla olleista samaa mieltä on vain 29 prosenttia.

Sukupolven lisäksi myös sukupuoli vaikuttaa aiempaa enemmän toimittajien ammattikäsityksiin ja tavoitteisiin. Naisilla korostuvat yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen liittyvät tavoitteet ja miehillä perinteinen etäisyyttä pitävän vallan vahtikoiran rooli.

Naisille miehiä tärkeämpiä ovat yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen liittyvät tavoitteet: rauhan ja suvaitsevaisuuden edistäminen, ratkaisujen osoittaminen ongelmiin, yleisön tunteiden koskettaminen tarinoilla, vinkkien tarjoaminen arkeen sekä puhuminen yhteiskunnallisen muutoksen ja vähemmistöjen puolesta.

Miehet uskovat naisia enemmän objektiivisen journalismin mahdollisuuteen ja totuuden vaistonvaraiseen saavuttamiseen. He myös kokevat yleisemmin, että journalismissa pitää antaa faktojen puhua puolestaan.
...
WJS-tutkimuksessa selvitettiin Suomessa ensimmäistä kertaa, miten toimittajat asemoivat poliittisen kantansa oikeisto-vasemmisto-akselilla asteikolla 0–10. Kyselyyn vastanneista toimittajista 60 prosenttia sijoitti itsensä keskustasta vasemmalle.

Vasemmalle kallellaan oleminen oli yleisempää rivitoimittajien keskuudessa, kun taas toimitusten ylimmän johdon edustajat asemoivat itsensä todennäköisemmin poliittiseen oikeistoon tai keskustaan.

Toimittajien poliittisen kannan yleistettävyyttä rajoittaa se, että kyselyyn vastasi noin 3 prosenttia suomalaistoimittajista.

[Betonikostaja]

Tampereen yliopistosta on tietysti tullut kommunistitoimittajia jo vuosikymmeniä, mutta tulee niitä muualtakin, esimerkiksi Jyväskylästä. Kommunistit ovat aikoinaan onnistuneet soluttautumaan näihin laitoksiin, ja lopputuloksena on ollut pahasti vinoutunut suomalainen media. Toki oikeistolaisiakin toimittajia on, mutta heidän opiskelutaustansa on yleensä joku muu kuin tiedotusoppi tai journalistiikka, ja vasemmistolaisissa toimittajapiireissä heistä ei pidetä.

Tuo nuorten toimittajien käsitys ammatistaan on kyllä ihan järkyttävä. Toimittajien politikointi on juuri johtanut median luottamuksen rapautumiseen. Aiempien sukupolvien kommunistitoimittajat sentään yrittivät olla uutisissaan objektiivisia ja ilmaisivat mielipiteensä kolumneissaan, mutta nykyiset toimittajat eivät edes yritä. Heille toimittajan työ on täyttä politikointia. Esimerkiksi nuoret naistoimittajat ajavat kiihkomielisesti suvakismia ja kaikenlaista neekeröintiä, vaikkei sille todellakaan ole koko kansan tukea.

Nykyään luotettavimpia ovatkin puoluelehdet, niistä näkökulman tietää jo ennakkoon. Ne ovat kaikki paljon rehellisempiä kuin vaikka nykyinen mädättäjä-Hesari.

[ikuturso]

Tuo nuorten toimittajien käsitys ammatistaan on kyllä ihan järkyttävä. Toimittajien politikointi on juuri johtanut median luottamuksen rapautumiseen. Aiempien sukupolvien kommunistitoimittajat sentään yrittivät olla uutisissaan objektiivisia ja ilmaisivat mielipiteensä kolumneissaan, mutta nykyiset toimittajat eivät edes yritä. Heille toimittajan työ on täyttä politikointia. Esimerkiksi nuoret naistoimittajat ajavat kiihkomielisesti suvakismia ja kaikenlaista neekeröintiä, vaikkei sille todellakaan ole koko kansan tukea.

Eräs tuttu nuori nainen oli lukiossa(?) ollut toimittajaharjoittelijana. Oli kirjoittanut uutis"raportin" ja julkaisi sen myös facessa. Todella taidokkaasti kirjoitettu juttu, mutta sisältö oli täynnä omia mielipiteitä.

Koska nuori, fiksu ja hyvin kirjoitettu, tuli facen täydeltä tykkäyksiä. Taisin olla ainoa, joka kommentoi, että ei pidä sekoittaa raporttia ja reportaasia. Toinen on objektiivinen kertomus tapahtuneesta ja toinen on laajempi selostus, joka voi sisältää kannanottoja ym.
Wikipedia (raportti)

Uutisterminä raportti tarkoittaa asiatyylistä, faktapohjaista ja tiivistä selontekoa uutistapahtumasta. Raportti on eri asia kuin reportaasi, joka on toimittajan tekemä ja muodoltaan raporttia vapaampi ja voi sisältää laajemman kuvauksen aiheeseen liittyvistä taustoista. Reportaasi voi sisältää myös yksityiskohtaista tietoa, toimittajan henkilökohtaisia näkemyksiä tai arveluja sekä haastatteluja.

Tänä päivänä mediassa ei ole enää uutisraportteja eikä tilanneraportteja/katsauksia. Media on muuttunut pelkiksi reportaaseiksi. Olipa tässä eräskin tuttu toimittaja, joka yritti kirjoittaa ensin raportin ja sitten samalle sivulle jollain lisämerkintä tms. nimellä kertoi mitä mieltä on asiasta. Eli toimittaja, jolla oli eturivin paikka laittaa oma "yleisönosastokirjoituksensa" aina omaan lehteensä jutun julkaisun yhteydessä, käytti ikään kuin väärin asemaansa. Kun taas toiset yleisönosastokirjoittajat saattoivat ottaa kantaa vasta seuraavaan lehteen, mikäli kannanottoa edes julkaistiin.

Jos olisin päätoimittaja, kysyisin kaikilta töihin haluavilta toimittelijoilta tietävätkö nämä, mikä ero on raportilla ja reportaasilla. Muistan vielä aikaa, kun ilmeisesti sanomalehtipaperi ja postinkanto oli kallista, kun sanomalehdissä oli uutisraportteja ja sitten jossain kuukausiliitteessä "laajempi reportaasi" aiheesta. Nykyisin sähköinen media sallii blogitekstin mittaisia vuodatuksia joka aiheesta ja niihin samanmielisten "asiantuntijoiden" näkemyksiä. Nuo ovat kaikki reportaaseja, mielipidekirjoituksia, ei uutisraporttia. Hesari ei ole uutislehti vaan blogialusta.

-i-

[Skeptikko]

Toimittajien puoluekantoja olisi edelleen hyvä selvittää, sanoo Ylen hallituksen puheenjohtaja Matti Apunen
https://www.keski-uusimaa.fi/uutissuomalainen/6113634

Matti Apusen mukaan puoluekantojen selvitys parantaisi journalismin läpinäkyvyyttä.

Yleisradion hallituksen puheenjohtaja ja Tampereen yliopiston työelämäprofessori Matti Apunen sanoo, että suomalaisten toimittajien puoluekantoja olisi hyvä selvittää anonyymin kyselytutkimuksen avulla.

[Caucasian]

Toimittajien puoluekantoja olisi edelleen hyvä selvittää, sanoo Ylen hallituksen puheenjohtaja Matti Apunen
https://www.keski-uusimaa.fi/uutissuomalainen/6113634

Matti Apusen mukaan puoluekantojen selvitys parantaisi journalismin läpinäkyvyyttä.

Yleisradion hallituksen puheenjohtaja ja Tampereen yliopiston työelämäprofessori Matti Apunen sanoo, että suomalaisten toimittajien puoluekantoja olisi hyvä selvittää anonyymin kyselytutkimuksen avulla.

No tuossa kävisi niin, kun vihervassari toimittajat älyää, että vastaamalla vihreä tai vas toimittajakunnan bias tuleee ilmi kansalle, niin vastaavatkin, että ei puoluekantaa.

[Siili]

No tuossa kävisi niin, kun vihervassari toimittajat älyää, että vastaamalla vihreä tai vas toimittajakunnan bias tuleee ilmi kansalle, niin vastaavatkin, että ei puoluekantaa.

Apunenhan ehdottaa tuossa anonyymiä kyselytutkimusta. Jos toimittajilta kysyttäisiin mitä puoluetta äänestivät edellisissä vaaleissa, ja jos toimittajat vastaisivat rehellisesti, anonyymistäkin tutkimuksesta saatu data voisi kertoa jotain trendejä nykytoimittajien poliittisista näkemyksistä.  Siinä on kuitenkin paljon josseja.

Pidän hyvin mahdollisena, että voimakkaastikin jotain poliittista aatetta symppaava toimittaja ei liity sitä ajavaan puolueeseen (tai jopa eroaa siitä), ihan vain voimistaakseen objektiivisen toimijan imagoa.  Siksi puolueen jäsenkirjan puuttuminen ei vielä kerro mitään toimittajan poliittisista intohimoista.

[Caucasian]

^niin tuskin monikaan on minkään puoleen jäsen, mutta en luota toimittajien rehellisyyteen ollenkaan, etenkään jos ovat näitä vaikuttamaan pyrkiviä, nehän tietenkin miettivät mitä kannattaa vastata, että mikä edistää aatetta. Vähän niinkuin islamissa, valehtelu on ookoo jos se edistää islamia.

[Pallopääkissa]

Virkamiehen ja toimittajan puoluejäsenyys tai puoluekanta pitäisi mainita aina nimen yhteydessä. Edellyttäisikö se lakia jos ei vapaaehtoisesti mainita? Kysytään Homman lakimieheltä @simppali

Jos kansanedustajan taloudelliset sidonnaisuudet pitää ilmoittaa lain nojalla, samalla periaatteeella pitäisi ilmoittaa virkamiehen ja toimittajan poliittiset sidonnaisuudet.

Sekin pitäisi mainita jos virkamiehen tai toimittajan puoliso, vanhemmat tai lapset ovat jonkin puolueen aktiiveja. Onko kertaakaan mainittu esim. Veli-Pekka Viljasen kohdalla sitä että hänen puoliso Ritva Viljanen on SDP:n jäsen, Vantaan kaupunginjohtaja, ja sisäministeriön entinen kansliapäällikkö?

Virkamiehet ja toimittajat käyttävät merkittävää yhteiskunnallista vaikutusvaltaa, joten näiden poliittiset sidonnaisuudet olisi ehdottomasti laitettava näkyville.