Kysymys oikeistolaisesta ja vasemmistolaisesta talouspolitiikasta

[Nikolas]

Homman parviälyltä voi kysyä kaikenlaista, ja tällä kertaa kysymys on siitä, mikä itse asiassa määrittelee oikeistolaisen tai vasemmistolaisen talouspolitiikan.

[Nikolas]

Suonette anteeksi että pompotan. Haluan runsaasti vastauksia.

[Hiilivety]

Suonette anteeksi että pompotan. Haluan runsaasti vastauksia.

Mutta kun nuo vaihtoehdot ovat epäilyttäviä.

[IDA]

Homman parviälyltä voi kysyä kainenlaista, ja tällä kertaa kysymys on siitä, mikä itse asiassa määrittelee oikeistolaisen tai vasemmistolaisen talouspolitiikan.

Itse pitäisin oikeana talouspolitiikkana sellaista, joissa perheet pystyisivät vaurastumaan työn avulla ja pikku hiljaa vaikka itsenäistymään työnantajista. Oikeistolaista se olisi siinä mielessä, että se kunnioittaisi yksityisomaisuutta, mutta kai vasemmistolaista siksi, että sellainen politiikka väistämättä vaatisi sosiaalipolitiikkaa, joka ei keskittyisi tasa-arvoisiin yksilön oikeuksiin, vaan perheiden, sukujen ja yhteisöjen oikeuksiin. Itselleni kuitenkin nimenomaan tuon suuntainen on määritelmä oikeistolaiselle talouspolitikalle osana laajempaa oikeistolaista ja kommariuden vastaista politiikkaa. Aika pitkälle varmaan Saksan CDU/CSU:n talouspoliikka voisi olla realistinen malli, johon Suomessa voisi soveltaen pyrkiä tosin muistaen, että eivät nekään siellä saa näkemyksiään sellaisinaan läpi.

[koodari-inssi]

Vasemmistolainen keskittyy tukien jakamiseen, keskiluokan verotuksen ja sääntelyn kiristämiseen. Kilpailu on melkeinpä tuntematon käsite tai kirosana. Vasemmistossa sen sijaan uskotaan suunnitelmatalouteen ja tuloerojen minimointiin kireällä verotuksella ja tukiaisilla.  Maailmanhalaaminen on tärkeää myös: kaikki tuki myös maan rajojen ulkopuolelle on mahdollista ja jopa suotavaa.

Oikeistolainen keskittyy vähentämään sääntelyä ja talouden kehittämiseen kilpailulla. Veropohjaa pyritään laajentamaan kannustamalla työntekoon ja yrittämiseen. Yhteiskunta toki auttaa heikompia maansa kansalaisia mutta tukien jakamisella kaikkeen/kaikille ei ole perusteita. Parhaiten kansalaisia autetaan varmistamalla, että he pärjäävät ilman tukia.

Tästä voi päätellä, että maa on täynnä vasemmistolaisia poliitikkoja; jopa kokoomuksessa.

[Lalli IsoTalo]

"Yksityisen pääoman kunnioitus on keskeistä oikeistolaiselle talouspolitiikalle."

Varsinkaan keskiluokan omaisuutta tuskin on kunnioitettu juuri koskaan juuri missään: on kaikenlaista omaisuusveroa mitä ihmeellisimmillä nimikkeillä. Jos et maksa valtion mafialle suojelumaksua, et saa pitää "omaisuuttasi". Onko se edes omaisuutta, jos sitä ei omista, vaan siitä pitää maksaa "vuokraa", useinkin saamatta mitään tilalle.

Se mitä yleensä pidetään "oikeistolaisena" talouspolitiikkana on suurpääomaa suosivaa sääntelypolitiikkaa. Joten sellaista mitä ei nähdäkseni ole olemassa, en äänestä.

Joten äänestin "vasemmistoa".

Köyhillä ei ole, rikkaat eivät anna, ottakaamme siis keskiluokalta.

[Jorma M.]

Tärkeä ja kiintoisa kysymyksenasettelu.

Koska "oikeistolainen" -termi on moniselitteinen, niin katsoin "vasemmistolaisen" talouspolitiikan tunnusmerkin pätevämmäksi.


(Ylipäätään "oikeisto" on aika kirjava termi. Jonkun mielestä persut on oikeistoa, jonkun mielestä Sasi/Vartiainen/RKP on oikeistoa...)

[Mika]

Se mitä yleensä pidetään "oikeistolaisena" talouspolitiikkana on suurpääomaa suosivaa sääntelypolitiikkaa.

Juuri tämä mielleyhtymän takia puhun itse mieluummin ei-vasemmistolaisesta enkä oikeistolaisesta.   

[Micke90]

Ainakin perinteiseen markkinatalouteen on kuulunut se, että niin voitot ja pääomat kuin tappiotkin ovat yksityisiä. Lisäksi julkisen sektorin tehtävät hoidetaan markkinoiden ulkopuolella.

[Golimar]

Kleptokratia ("varkaiden valta") viittaa hallintoon, joka on niin korruptoitunut, että varastaminen on institutionalisoitu. Kleptokratiassa lähes kaikki hallituksen mekanismit on tarkoitettu verottamaan kansaa, jotta kleptokraatit saisivat lisää varoja ja että "hallitus" pysyisi vallassa. Kleptokraatit käyttävät usein rahanpesua ja salaisia pankkitilejä peittääkseen laittomat tulonsa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kleptokratia

https://www.veronmaksajat.fi/Palkka-ja-elake/Veroprosentit/veroprosentit-2018/

Klientti (lat. cliens) oli antiikin Rooman yhteiskunnassa vapaasyntyinen henkilö, joka oli toisen henkilön, patronuksen tai toisen suvun suojeluksessa. Vastaavasti klientti auttoi patronusta tarvittaessa, esimerkiksi äänestämällä häntä virkoihin. Klienttijärjestelmä lienee syntynyt jo 800-luvulla eaa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Klientti

Kokoomus lähti vaaleihin "työväenpuolueena" ja kehitteli mainostoimiston kanssa oman "mainosbarbiensa". Mikäs on sen liikuttavampaa kuin sisar hento valkoinen. Syntyi Sari Sairaanhoitaja, jonka palkkakuopan puolue lupasi peittää sadan euron seteleillä. "500 euroa kuukaudessa olisi sopiva korotus", tuumi puoluesihteeri Taru Tujunen ja puoluejohtaja Jyrki Katainen nyökkäili.

Kokoomus nousi kevään 2007 vaalituloksen myötä hallitukseen.

https://www.mtv.fi/uutiset/ekstra/artikkelib/mtv-reportaasi-hoitajien-historiallisesta-palkkataistelusta-10-vuotta-haavoja-haukkuja-ja-tinkimattomyyden-voitto/6606726#gs.X8wAJyw

[Supernuiva]

Ainakin perinteiseen markkinatalouteen on kuulunut se, että niin voitot ja pääomat kuin tappiotkin ovat yksityisiä. Lisäksi julkisen sektorin tehtävät hoidetaan markkinoiden ulkopuolella.

Vaan nyt on mukaan tullut ajatus "too big to fail", jonka avulla tappiot sosialisoidaan - kunhan firma on tarpeeksi iso, mutta mahdolliset voitot ovat yksityisiä. Minusta on yksiselitteisesti väärin, että verotuksella tuettuja toobigtofaileja ei sosialisoida, minkä jälkeen ne myytäisiin uudestaan sijoittajille.

Perintöverotusta voidaan myös pitää sosialisoinnin yhtenä muotona. Enkä oikein tiedä, että mihin markkinatalouteen kuuluu se, että riittävän suuret ylikansalliset firmat voivat välttää verot. (Pörriäinen yhtenä esimerkkinä.)

[ikuturso]

Katson oikeistolaisen talouspolitiikan viittaavan kokoomuslaiseen talouspolitiikkaan (ainakin Suomessa). Tämä ei kunnioita yksityisomaisuutta, vaan on täyttä korporaatiokommunismia. Toki julkiset osakeyhtiöt ovat "yksityisomistuksessa", mutta sillä ei ole mitään yhtymäkohtaa esim. yksityisyrittäjyyteen, maatalouteen, jossa maatilat ovat yksityisiä yrityksiä tms.

Tämän päivän "oikeistolaisuus" on rahan vallan kunnioittamista, jossa on aivan sama, mistä raha tulee, kunhan se ei ole valtiollista yhteisomistusta. Tosin kokoomuslainenkaan ei tiedä omistaako pörssiyhtiötä joku valtio tai yhteisö vai yksityisomistajat. Tämän päivän oikeistolaisuus ei ole yritysten tukemista vaan korporativismiä.

Vasemmistolaisuus taas haluaisi elättää kaikki maailman ihmiset valtion rahoilla. Ja kun valtiolta loppuu raha, niin valtion omistuksia vastaan lainataan rahaa liikepankeilta, jotka taas ovat oikeistolaisen politiikan helmiä. Siis vasemmistolaisuus on tänä päivänä välillisesti oikeistolaisempaa kuin oikeistopolitiikka, koska se ei enää perustu korporaatioiden omistukseen, vaan liikepankkien omistukseen, jotka tämän politiikan tuloksena lopulta omistavat myös valtiot.

Kumpikin äärilaita on paskaa paskaa paskaa. Minä olen oikeassa. Seuratkaa minua.

-i-

[Veikko]

Noin karkeassa jaottelussa yksityisten pääomien "kunnioitus" on keskeisempää oikeistolaisessa talouspolitiikassa, mutta koska talouselämän sääntely on myös keskeistä viimeisen sadan vuoden aikaisessa oikeistolaisessa talouspolitiikassa, niin tuo sääntely ei ole niin leimaa-antavaa pelkälle vasemmistolaiselle talouspolitiikalle.

Globalisoituneessa taloudessa ei kuitenkaan voi juuri puhua käyttäen oikeisto- vasemmisto määritelmiä, sillä globalisoituneessa taloudessa pääomat lentävät yli rajojen kuin kulkusirkat tai "pakolaiset" ja tekevät niiden lailla tuhojaan niin lännessä kuin idässäkin. Harvat valtiot ovat pysytyneet hillitsemään tätä omaksi hyväkseen - ehkä vain Japani tai Kiina. Eikä tässä ole valtion näennäisellä poliittisella suunnalla merkitystä; Pinnallisesti sosialistisen Kiinan pääomat toimivat samalla tavalla globaalisti kuin vaikka Yhdysvaltojen. Tehokkaammin vain, johtuen vahvasta kotimaisesta tuotannosta ja omistuspohjasta.

[Perttu Ahonen]

Suomessa talouspolitiikka ja voittojen ja tappioiden vastuut on mennyt aikatavoin niin, että suurten tekijöiden voitot ovat suurten tekijöiden omaisuutta ja suurten tekijöiden tappiot kantaa veronmaksat.

Pienet ja keskisuuret yritykset taas vastaavat omista voitoista ja tappioista.

Työntekijät taas ovat työläisiä ja työntekijänä työnteolla ei Suomessa rikastu. Oman asunnon ostaminenkin on useille pienituloisille työntekijöille lähes mahdotonta metropolialueella.  1980-luvulla oman asunnon ostaminen oli tavanomaista, jopa pienipalkkaisilla työntekijöillä PK-seudulla.

Välistävetäjät voittavat aina.

[tyhmyri]

Varsin paha kysymys.

Puhtaimmillaan oikeistolainen talouspolitiikka on "pro-business" eli suurten pääomien etujen ajaja. Markkinatalouden kanssa sillä on aika vähän tekemistä. Eräänlaista 1700/1800-lukujen vaihteen säätelemätöntä kapitalismia siis.

Markkinatalous, jossa on yrittämisen vapaus ja selkeät pelisäännöt, edellyttää selkeitä lakeja, vahvaa oikeuslaitosta ja suurten pääomien määräysvallalle ainakin jossain määrin immuunia julkista valtaa. Markkinatalous toimii vain mikäli julkinen valta rajoittaa varsin vahvasti suurten toimijoiden toimintavapauksia.

Oikeistolaiseksi talouspolitiikaksi helposti tulkitaan markkinamyönteisyys. Markkinamyönteisyys on kuitenkin vasemmistolaisen hapatuksen liudentamaa kapitalismia. Muun muassa se, että työläinen ja suuren yrityksen toimitusjohtaja ovat lain edessä periaatteessa samanarvoisia, oli alun perin kumouksellinen ja hyvin vasemmistolaisena pidetty ajatus.

Sopimusvapaus, elinkeinovapaus, suhteellisen tasainen tulonjako, yms olivat aikoinaan aatteita, joita oikeisto vastusti tiukasti. Esimerkiksi Adam Smith (joka on joidenkin mielissä muuttunut oikeistolaisen talousajattelun perikuvaksi, vastoin sitä mitä herra kirjoitti) kannatti aikoinaan moni suorastaan vallankumouksellisia ajatuksia kuten progressiivista verotusta, tasaista tulonjakoa, elinkeinovapautta yms vasemmistolaista hapatusta.

Looginen jatkumo noille valistusajan talousajattelijoille on omistuksen ja tulonjaon tasaus. Anarkismi ja kommunismi ovat aatteellisessa mielessä ehkä sitä puhtainta vasemmistolaista talouspolitiikkaa. Niillä taas on markkinatalouden kanssa yhtä vähän tekemistä kuin kovalla kapitalismilla.

Jaottelu on tietyssä mielessä menettänyt merkitystään. Esimerkiksi kokoomus ajaa vahvemmin markkinamekanismien heikentämistä kuin vaikkapa vasemmistoliitto (esimerkkinä kokoomukselle ylivoimaisen rakkaat yritystuet, jotka ovat loistoesimerkki pro-business -politiikasta). Samanaikaisesti demarit ovat huomattavasti innostuneempia vapaista markkinoista kuin persut tai vihreät.

Ranskassa niin sanottu äärioikeisto ajaa protektionistista politiikkaa ja valtion vahvaa osallistumista talouteen eli perinteisesti vasemmistolaisena pidettyä talouspolitiikkaa. Samalla taas paperilla enemmän "vasemmalla" oleva Macron haluaa purkaa valtion säätelyä ja vahvistaa yritysten vapauksia.

Menee siis aika vaikeaksi.

[Perttu Ahonen]

Trump taitaa olla edelläkävijä uudessa talousajattelussa. Lähtökohtaisesti pitää ajatella oman maansa parasta, tehdä kahdenvälisiä kauppasopimuksia ja käydä erityisesti kauppaa lähialueen kanssa, sillä se nostaa koko lähialueen ostovoimaa ja siten hyödyttää kaikkia lähialueen valtioita.

Eli oikeastaan nykytilanne on se, että protektionismi ja oman maan etu ensin ajattelu on voittajan tie ja aikaisemmin vallaneliitin tienä on ollut uusliberaali globalistinen kaupankäynti, jossa häviäjiä ovat olleet kansallisvaltiot ja voittajia ylikansalliset korporaatiot yms toimijat.

[tyhmyri]

Käytännön politiikan kannalta Trump on vetänyt ihan republikaanien normisettiä muiden kuin vapaakauppasopimusten osalta.

Muilta osin Trump on ollut ilmiömäisen pro-business.

[vastarannan kiiski]

Mielestäni molemmat kysymyksen määritelmät ovat oikein, ja kuvaavia.

Ei kai sitä kysytty kumpi on "parempi" tai minkälainen Suomi on?

Hyvin oikeistolaisessa yhteiskunnassa jokainen saa määrätä itse miten omaisuuttaan käyttää. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on osavaltioita joissa omalle tontilleen saa rakentaa mitä haluaa (omakotitalon, kerrostalon, kaupan tms), ei ole kaavoitusta häiritsemässä. Samoin autoaan saa muutella hyvin vapaasti, ei tarvi käydä muutoskatsastuksissa.

Vastaavasti hyvin vasemmistolaisessa yhteiskunnassa kuten Neuvostoliitto oli, talouselämä on täysin valtion kontrollissa.

[Nikolas]

Katson oikeistolaisen talouspolitiikan viittaavan kokoomuslaiseen talouspolitiikkaan (ainakin Suomessa).

Ajattelinkin kysymystä laatiessani enemmän sellaista universaalimpaa katsantokantaa tähän asiaan eikä niinkään yksinomaan Suomen poliittista historiaa ja puolueita.

Ei kai sitä kysytty kumpi on "parempi" tai minkälainen Suomi on?

Mitään sellaista ei kysymykseen ollut tarkoituskaan sisällyttää.

[Ajattelija2008]

Kyselyssä olevat vaihtoehdot ovat vaikeasti ymmärrettäviä, mm. yksityisen pääoman kunnioitus.

Minun mielestäni oikeistolaista politiikkaa on markkinoiden vapauttaminen ja sosiaaliturvan vähentäminen. Yksityisen ihmisen on saatava toiminnastaan markkinahinnan mukainen korvaus eikä valtio saa viedä suurta osaa rahoista.

Valtiota tarvitaan oikeistolaisessa politiikassa valvomaan sitä, että markkinoilla vallitsee oikeasti vapaa kilpailu eikä muodostu kartelleja. Ammattiliitot olisivat laittomia oikeistolaisessa valtiossa, koska ne ovat työn kartelleja.

Veroaste on Suomessa erittäin korkea. Siinä mielessä Suomi on vasemmistolainen valtio. Sen sijaan markkinoiden vapauteen Suomessa pyritään nykyään toisin kuin vielä 1970-luvulla. Suomi on siinä suhteessa siirtynyt oikeistolaiseen suuntaan ison harppauksen. Globalisaatio on oikeistolaista politiikkaa.

Itse olen aina ollut oikeistolainen, mutta en kuitenkaan äärioikeistolainen. Äärioikeisto kannattaa mm. halpatyövoiman vapaata liikkuvuutta ja sosiaaliturvan purkua. Kokoomus on nykyään äärioikeistolainen puolue ja äärioikeistolaisia löytyy jopa Vasemmistoliitosta. Perussuomalaisissa ei ole äärioikeistolaisia, mikä onkin syy siihen, miksi valemedia nimittää perussuomalaisia äärioikeistoksi.

[Nikolas]

Lukitsin äänestyksen. Eiköhän tuo tulos ole näillä numeroilla aivan riittävän selvä.

Distributismi edellyttää yksityistä pääomaa kuten kapitalismikin, mutta jotta distributismin aikomus ei käytännössä päätyisi kapitalismiin, tarvitaan talouselämän sääntelyä. Onko siis distributismi oikeistolaista, vasemmistolaista vai onko se riittävän selvästi kumpaakaan? Tämä oli mielessäni kun ryhdyin kysymään Homman parviälyltä. Tulkitsen äänestyksen tulosta siten että distributismi ei ole selvästi vasemmistolaista eikä selvästi oikeistolaistakaan.

Oletan että ihmiset yleisesti ottaen eivät halua minkään poliittisen ismin äärimmäistä muotoa talouspolitiikkaan vaan järkevä talouspolitiikka on jonkinlainen käytännöllinen välimuoto.

• Äärimmäisessä sosialismissa mitään yksityistä pääomaa ei ole, ja sellainen järjestelmä edellyttäisi toimiakseen vähintään hyvin toimivan sääntelyjärjestelmän. Kaikki valta keskittyy suoraan poliittiselle eliitille.
  
  
• Äärimmäisessä kapitalismissa ei ole minkäänlaista talouselämän sääntelyä eikä yhteistä pääomaa, ja yksityinen pääoma saa vapaasti kasautua ja liiketoiminta monopolisoitua. Valta keskittyy vähitellen pääoman suuromistajille.
  
  
• Äärimmäisessä distributismissa kaikki pääoma on yksityistä, ja vahvan talouselämän sääntelyn avulla yksityisten pääomien omistus pidetään tasaisesti jakautuneena. Vallan keskittymistä ei suvaita.

[Nikolas]

Jatkoksi edelliseen:


Jos pääoman yksityisomistus olisi määräävä kriteeri, distributismi olisi ehdottomasti oikeistolainen talouspoliittinen oppi. Mutta jos tähän luokitteluun vaikuttavat muutkin kriteerit, kuten talouselämän sääntely, distributismi ei ole selvästi oikeistolaista (eikä varsinkaan äärioikeistolaista).

[Alabama]

,,Heritage Foundation" USA:sta julkaisee vuosittain kansainvälisen ,,Taloudellisen Vapauden Indeksin" (,,Index of Economic Freedom"), johonon listattu 178 valtiota. Arvio perustuu neljään pääkategoriaan:

•   Oikeusvaltioperiaate (omistusoikeudet, korruptiovapaus)
•   Valtion suuruus (verolasti, valtion menot)
•   Säännöstön tehokkuus (firmojen vapaus, työn vapaus, rahaliikenteen vapaus)
•   Markkinoiden avoimuus (kaupankäynnin vapaus, sijoittamisvapaus, talouden (rahoituksen) vapaus)

What is economic freedom?

Economic freedom is the fundamental right of every human to control his or her own labor and property. In an economically free society, individuals are free to work, produce, consume, and invest in any way they please. In economically free societies, governments allow labor, capital, and goods to move freely, and refrain from coercion or constraint of liberty beyond the extent necessary to protect and maintain liberty itself.

https://www.heritage.org/index/ranking


Vapaat maat:

Singapore, Uusi Seelanti, Australia, Sveitsi, Irlanti


Suurimmaksi osaksi vapaat:

8. Viro
10. Tanska
11. Islanti
15. Liettua
17. Suomi
21. Ruotsi
28. Norja


Melko vapaat:

39. Espanja
41. Puola
55. Unkari
64. Ranska
68. Italia
96. Kreikka


Pääasiassa ilman vapautta:

98.-160 useita Afrikan maita


Vapaudet tukahdetettu ("Repressed"):

mm. Algeria, Iran, Eritrea, Sudan

hännänhuippuna kommunistivaltiot: Kuuba, Venezuela ja Pohjois-Korea

[ohkurin_narsi]

Heh, laitanpa lusikan tähänkin soppaan.

Oikeisto - vasemmistoajattelu ei ole riittävää ollenkaan enään. Pitää ottaa mukaan muita akseleita, joista ehkä tässä oleellisin on totalitarismi-liberalismi. Muita akseleita on esim populismi-elitismi.

Maailmalla systeemi on kääntynyt selkeästi totalitaristiseen suuntaan. Korporatismi on tavallaan totalitaristista - harvainvaltaa, isäntärenkikulttuuria. Toki ääriliikkeen sekä oikealla että vasemmalla ovat aina painottaneet totalitaristisia periaatteitaan (yhteiskunta ennen yksilöä jne).

Taloudellinen liberalismi on kuta kuinkin kadonnut kartalta - jopa sen kehdosta Yhdysvalloista. Eli että omalla työllä ja tarmolla on mahdollisuus vaurastua, ja päättää omista asioistaan ilman että mikään valtio on tekemässä puolestasi tulonsiirtoja.
Vasemmistolainen näkökulma talousliberalismiin lienee erityisesti ekonomistien suosima torikauppa, missä hinnat muodostuvat markkinoilla - mutta bisnes on niin pientä kuitenkin että kukaan ei sinällään rikastu....

Minun ongelmani poliittisesti on että olen oikeistoliberalisti - ei ole oikeastaan mitään säällistä puoluetta minulle. Hjallista en siedä.

[Alex Jones]

Kyllä nuo kaksi ovat oikein. Kokoomus on vasemmistolainen puolue, eikä Suomessa ole oikeistolaista puoluetta. Yksikään puolue ei tietääkseni aja verojen alentamista leikkaamalla julkisen sektorin kokoa pienemmäksi.

Vasemmistolaisista huvittavimmat ovat ne jotka kutsuvat itseään libertaarisosialistiksi. Ainoa vaan, että sosialismia ei voi implementoida olematta autoritäärinen.

[Pallopääkissa]

En tykkää termeistä "oikeisto" tai "vasemmisto", koska ne tuntuvat tarkoittavan nykyään eri asioita kuin 60-70 vuotta sitten. Mutta käytän niitä selvyyden ja ymmärrettävyyden takia. Tarkoitettakoon tällä sitten "klassista" oikeistoa ja vasemmistoa niin kuin se käsitettiin vaikka 1950-luvun Suomessa.

Taitaa olla niin että jos haluaa tulojen ja menojen olevan tasapainossa, sitä pidetään nykyään oikeistolaisena talouspolitiikkana. Ennen taisi olla niin että oikeisto kannatti budjettitasapainon lisäksi myös budjettiylijäämää. Oikeisto lähtökohtaisesti vastusti verojen kiristyksiä ja velanottoa. Termi fiskaalikonservatismi lienee sopiva termi tähän?

https://en.wikipedia.org/wiki/Fiscal_conservatism

Muutkin poliittiset suunnat kuin oikeisto voivat kannattaa budjettitasapainoa ja budjettiyljäämää. Ero oikeistoon on siinä että ne suuntaavat budjetin rahat eri tavoin. Niiden käsitys verotuksesta, julkisen sektorin roolista ja koosta poikkeavat oikeistosta.

Joku joka tietää enemmän saa kertoa historiallisista taustoista. Onko tuossa maakohtaisia eroja vai onko sama ollut kaikkialla.

*****

Kokoomus ei ole se Karin kypäräpappi mitä se oli 1960-luvulla. Kokoomus ei ole oikeistolainen, kansallismielinen eikä isänmaallinen. Se ei ole konservatiivinen eikä traditionalistinen.

Se ei kannata markkinataloutta vaan kaverikapitalismia. Se ei kannata budjettitasapainoa eikä budjettiylijäämää. Se on valmis verojen kiristyksiin ja lisävelan ottoon.

[Pallopääkissa]

Onko kaverikapitalismille oma ketju vai sopiiko tämä tänne? Modet voi siirtää jos tarvii.

Suomen kielessä törmää termeihin korporatismi ja monopolikapitalismi. Hommaforumin keskustelussa esiintyvät termit korporaatiokommunismi, korporaatiososialismi ja sääntelysosialismi.

Englannin kielestä löytyvät termit pro business, big money, big business, crony capitalism jne. mitä niitä onkaan. Näillä tarkoitetaan varmaankin kaverikapitalismia. Sen sijaan pro market ei ole sama kuin pro business, vaan sitä pidetään vastakohtana. Bisneksen teko kun ei edellytä markkinoita tai markkinaehtoisuutta. Lalli on näistä termeistä varmaan paremmin perillä? @Lalli IsoTalo

Jussi Halla-aho on sanonut että kokoomuslainen markkinatalous on sellaista missä verorahoja siirretään yksityisille yrityksille. Suomen perusta julkaisi selvityksen Veroja, velkaa ja kaverikapitalismia.

Tästä heräsi kysymys mistä johtuu että kokoomukseen liitetään talousosaaminen ja markkinatalouden kannatus? Tämä johtuu varmasti vanhoista mielikuvista ja kokoomuksen taitavasta imagon rakennuksesta ja viestinnästä.

Kaverikapitalismi on sama kuin regulaatiomarkkinat eli säännellyt markkinat. Luodaan lainsäädännöllä pakko hankkia jotain, esim. paskalaki pakotti ostamaan puhdistuslaitteet. Laitevalmistajat saivat näin rahaa. Toinen on korttikurssit kun tämä ja tuo vaatii että pitää olla kortti suoritettuna että voi tehdä jotain hommaa. Ensiksi korttikurssien pitäjät saavat näin rahaa. Toiseksi ne joilla ei ole korttia, suljetaan pois markkinoilta, jotka on varattu kortillisille. Regulaatiomarkkinoilla rajoitetaan markkinoilla toimivien yritysten määrää ja hankaloitetaan uusien yritysten tuloa.

Onko kunnallinen kaavoitusmonopoli kaverikapitalismia? Asuntojen hinnat ja vuokrat eivät noudata kysynnän ja tarjonnan lakia koska kysynnän nousu ei johda tarjonnan nousuun. Siksi hinnat ja vuokrat voivat nousta. Kunnat voivat tahallaan pihtailla tonttitarjonnan ja rakennuslupien kanssa. Jos tarjonta noudattaisi kysyntää, silloin hinnat ja vuokrat eivät nousisi.

[Hamsteri]

Suomalainen kapitalismi on sitä, että teet 1500 eurolla kuussa duunia boomer miljonäärille, koska "minäkin tein nuorena" "Älkää olko laiskoja". Jos jokin menee huonosti niin valtiolta pöllitään rahat.

Suomalainen sosialismi on sitä, että elät 1500 eurolla sossulla tai saat jonkun sossua haitallisemman julkisen duunin, jossa leikit tekeväsi työtä. Jos jokin menee hyvin tai huonosti niin valtiolta pöllitään rahat.

Ihan sama mitä teet niin kaikki on boomer ja somali pyramidihuijaus joka tapauksessa.

[Lalli IsoTalo]

Otan asiaan kantaa sen verran, että sääntelysosialismilla voidaan paitsi pakottaa kaikki ostajat ostamaan jotain, myäs pakottaa kaikki tuottajat/myyjät ostamaan jotain.

Jos alan kiinteitä kustannuksia lisätään vaikkapa miljoonan pakkoinvestoinnilla, se ei tunnu missään miljardin liikevaihdossa, mutta se tuntuu viiden miljoonan liikevaihdossa niin paljon, että liiketoiminta muuttuu tappiolliseksi. Tällä tavoin vanha raha suojelee itseään uusilta yrittäjiltä, ja ajaa pk-yrittäjät pois alalta.

Seuraa oligolistinen tilanne, jossa suuret pelaajat voivat joko jakaa markkinat keskenään, ja hinnoitella ne itselleen sopivalla tavalla, tai sitten sopia hinnoista samoilla markkinoilla. Kilpailun vähentyminen tarkoittaa voittojen lisääntymistä. Extrabonuksena kilpailu lisääntyy tuotannontekijäsektorilla, ts. pk-sektorilta vapautuu alalle työvoimaa, joka tarkoittaa yleensä palkkatason laskua. Win-win!

Usein on kuultu puhetta kaunista markkinataloudesta, mutta liekö sellaista puhtaassa muodossaan koskaan ollut missään?

Kilpailun lisääntyminen tarkoittaa voittojen pienenemistä. Kilpailua vähennetään sääntelyllä. Sääntelyä saavat aikaan kunnan, kaupungin, maakunnan ja maan poliitikot. Näin ollen kaupallisten toimijoiden intressissä on sekaantua politiikkaan. Näin siis "kapitalistit" haluavat enemmän yhteiskunnan sekaantumista talouselämään, siis enemmän "sosialismia", ja enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa koneistoon, siis poliitikkoihin, keinoilla joihin en nyt puutu. Yhteenveto: suurkapitalistit haluavat sääntelysosialismia, joka on myrkkyä pk-sektorille.

Keskiluokkaa siis ahdistellaan oikealta ja vasemmalta. Niin kauan systeemi perustuu näennäisdemokratiaan, ns. "kapitalistien" kannattaa ylläpitää tilannetta, jossa vasemmistoa äänestetään tarpeeksi paljon.

^^^

Mottohan tässä on jotain sellaista kuin "vähemmän korruptiota, tai enemmän mahdollisuuksia osallistua siihen!"

[Lalli IsoTalo]

Oikeisto - vasemmistoajattelu ei ole riittävää ollenkaan enään. Pitää ottaa mukaan muita akseleita, joista ehkä tässä oleellisin on totalitarismi-liberalismi.

Nelikenttä rulettaa.

[Lalli IsoTalo]

Onko kaverikapitalismille oma ketju vai sopiiko tämä tänne?

Matias Turkkila: Poliittiset virkanimitykset ovat kaverikapitalistien omia veikkausvoittotarinoita

Päätoimittaja Matias Turkkila pohdiskelee esitelmässään suomalaisen kaverikapitalismin syvintä olemusta. Esitys ei päästä katsojaansa helpolla, mutta sen aikana muotoutuu uudenlainen tapa vastata muun muassa kysymyksiin: miksi asuminen ja liikkuminen on täällä niin kallista, miksi suuryritykset menestyvät ja pienet eivät, millä tavoin kansanvallan puolustusmekanismit on yksi kerrallaan kytketty pois päältä, ja miksi poliittisia virkanimityksiä tehdään.

Matias Turkkila (ps.) kirjoittaa hyväveli-verkoston toimintatavoista Suomen Perustan uutuusteoksessa Veroja, velkaa ja kaverikapitalismia. Turkkila esitteli omaa osuuttaan perjantain Tuumaustunnilla.

Veroja, velkaa ja kaverikapitalismia: https://www.suomenperusta.fi/wp-content/uploads/2018/05/Veroja-velkaa-ja-kaverikapitalismia-PDF.pdf

Turkkila: Luulitko asuvasi markkinatalousmaassa?
https://www.youtube.com/watch?v=UiN-7XVOo3U&t=3s

[Tavan]

Lallin nelikentän mukaan natsit olisivat olleet talouspoliittisesti oikeistolaisia. Natsit olivat oikeistolaisia monessa suhteessa, mutteivät suinkaan talouspoliittisesti. Talouspolitiikan liiallinen tuijottaminen tapaa vääristää sekoittaa oikeiston ja vasemmiston mielekästä ymmärtämistä. Jaottelussa vasemmistoon ja oikeistoon on ennemmin kyse siitä onko ihanteena tasa-arvo vaiko hierarkisuus.

[Lalli IsoTalo]

Lisää nelikenttää. Kuva Matiaksen kirjaosuudesta sivulta 216.

[Lalli IsoTalo]

Lisäsin näihin numerointeja ja luetelmaviivoja.

Yhteistä näille kaikille [monopoleille on]:
1) monopoli- tai lähes-monopoliasema,
2) pakottavalla lainsäädännöllä luotu erikoisasema,
3) epäterve suhde valvojan ja valvotun välillä,
4) yleviin ja yleishyödyllisiin verukkeisiin vetoaminen, 5)
toimijoiden roolit sekaisin.

5. Kaverikapitalismin valttikortti: regulaatiomassa, 236.
"Mitä enemmän sääntelyä, sen parempi meille. Voimme palkata vaikka kokonaisen kerrostalon kerroksen täyteen juristeja ja asiantuntijoita toteuttamaan säädösten vaatimuksia. Pienemmät kilpailijat eivät voi, ja niin ne poistuvat alalta. Mitä korkeampi säädöskuorma, sen vähemmän kilpailua. " 
- Muistinvarainen lainaus erään suomalaisen pörssiyhtiön hallituksen puheenjohtajalta parin vuoden takaa.

6. Kaverikapitalistin hihaässä: vetoa tunteisiin
Regulaatiolla  voidaan  siirrellä  pieniä  ja  keskisuuria  varallisuusmassoja  omien  intressipiirien  eduksi  tai  toisten  piirien  haitaksi.  Mutta  todella  suuriin tempauksiin on otettava tunnetta mukaan. Seuraavassa esitetty malli on koeteltu kaikkialla länsimaissa, ja sitä näkee käytettävän jatku-vasti myös Suomessa. Tempun nimi on Unohdettu Mies - Forgotten Man.
...
... Yale-professori William Graham Sumnerin 1883 julkaisemasta pohdin[ta], joka tunnetaan nimellä Unohdettu mies (engl: "Forgotten man"). Se on ällis-tyttävän käyttökelpoinen ajatusmalli kokonaisuuksien hahmottamiseen vielä  tänäkin  päivänä.  Mallissa  on  neljä  henkilöä,  kutsumme  heitä  ni-millä A, B, C ja X. Malli on seuraavanlainen.

UNOHDETTU MIES • FORGOTTEN MAN

1. Ympäristöään tarkkaileva henkilö A havaitsee, että on olemassa jokin ongelma, jonka takia henkilö X kärsii.

2. A keskustelee B:n kanssa. He ehdottavat uutta lakia, jolla päästään eroon ongelmasta.Uudessa laissa määrätään siitä, miten A, B ja C auttavat X:ää.

C on unohdettu mies, forgotten man. Hän on se, joka aina joutuu maksamaan muiden päätöksistä. C pakotetaan toteuttamaan se, mitä A ja B hyväksi katsovat. Hän ei voi vaikuttaa siihen, miten hänen rahojaan käytetään X:n hyväksi.

On toki hienoa, että A havaitsee muiden ihmisten ongelmia. Ja sekin on oikein, että A ja B auttavat yhdessä X:ää.

3. Mutta C:llä ei ollut asi-assa sananvaltaa. Hänen ainoa roolinsa on auttaa X:ää tavalla, josta A ja B ovat keskenään sopineet. 

4. Koska A ja B voivat sopia asioista keskenään, he voivat palkata toinen toisensa hoitamaan ongelmaa. Tai he voivat esittää järjestön, säätiön tai viraston perustamista, jonka johtoon ja suoritusportaaseen he nimeävät itsensä tai oman viiteryhmänsä jäseniä.

5. Unohdetulla miehellä ei ole juuri toimintamahdollisuuksia. Jos hän protestoi,  A  ja  B  voivat  aina  sulkea  hänen  suunsa  moittimalla  häntä  huonoksi ihmiseksi, koska hän ei halua auttaa hädänalaisia.

Pariisin ilmastosopimusta voi tarkastella monesta eri näkökulmasta.  Yksi  niistä  on  tämä:  ilmastosopimuksen  tarkoituksena  on  pakottaa jokainen hylkäämään nykyinen kulkuvälineensä ja kannustaa häntä hankkimaan uusi.

Lisäksi ilmastovelvoitteiden säntillinen noudattaminen  käytännössä  pakottaa  jokaisen  länsimaiden  ihmisen  varustamaan  kotinsa kalliilla energiansäästölaitteilla. Vanhat romunne eivät enää kelpaa,  hankkikaa  uusia. 

Ei  ole  ihme,  että  teollisuus  on  ympäristöemootioliike vihreiden ohella niin innoissaan ilmastoapokalypsioista, joiden vitsaukset  on  kopioitu  Mooseksen  kirjasta.
- Vedenpaisumus, 
- kärventyminen,
- ötökät,
- maailmanloppu.

Tutun kuuloista?   Lähestytään  kokonaisuutta  Forgotten  Manin  kielellä: 

1. Neuvostojärjestelmän  kaaduttua  isännättömäksi  jääneet  ryhmät  (A)  löytävät  ekoaatteen ja ihastuvat erityisesti sen kiehtovaan todisteluketjuun jonka ydinväite on, että maapallon lämpötila ei pysy vakiona.

2. Monimutkaisilla laskelmilla ennustetaan, että joitain saaria saattaa vuosikymmenten kuluttua jäädä veden alle, jolloin saarten asukkaat (X) luonnollisesti kärsisivät.

3. Ekoliike A ja liike-elämämyönteinen ryhmä (B) löytävät yhteisymmärryksen liittyen korkealentoiseen suunnitelmaan, jossa
- teollisuusmaiden kaikki teknologiasovellukset, tuotantoketjut, liikennevälineet ja energiaratkaisut  menevät  uusiksi, 
- kehitysmaille  lahjoitetaan  sata  miljardia  vuosittaista  ilmastorahoitusta, 
- kehitysmaita  autetaan  siirtymään  vihreään  teknologiaan  sekä 
- länsimaat  ajavat  oman  vanhakantaisen  teollisuutensa alas ja
- käynnistävät uuden ekoteollisuuden veronmaksajien suosiollisella  avustuksella. 

4. B  toimittaa  laitteet,  veronmaksaja  (C)  kustantaa  lystin. 

5. Ympäristösektorin  globaalin  luonteen  varjolla 
- kansallista  päätösvaltaa  siirretään  enenevissä  määrin  globaaleille  päätöksentekomekanismeille,
- globaali tulonjako tasoittuu länsimaiden keskiluokan valtavin uhrauksin.

Toimenpiteiden tavoitelista on hämmästyttävän samanlainen  kuin  sillä  yhteiskuntajärjestelmällä,  jonka  nimiin  A  vannoi  ennen Neuvostoliiton kaatumista.

[Lalli IsoTalo]

7.3.3 Itse itseään valvoen s.251

Suomessa  on  tultu  tilanteeseen,  jossa  finanssialan  toimijat  osallistuvat  finanssialan sääntelyä koskevan lainsäädännön valmisteluun.

Vakuutusyhtiöt osallistuvat vakuutusalan säännösten valmisteluun ja eläkeyhtiöt omaansa. Häntä heiluttaa koiraa. Ilmiö tunnetaan  nimellä  Sääntelijän  kaappaus  (engl:  "Regulatory capture").

Käsitteen kehitti taloustieteen nobelisti George Stigler. Kyse on siitä, että tahot, joita lainsäädännöllä ylipäätään pitäisi valvoa, osallistuvat lainsäädännön valmisteluun vaikuttaen lopputulokseen niin voi-makkaasti, ettei lopputuloksena voi enää puhua valvonnasta vaan suosimisesta.   

Sääntelijän  kaappauksessa  ei  ole  kyse  lainsäädäntöprosessiin  pikkuviasta vaan George Mason - yliopiston Adam Thiereriä lainatakseni suuren mittakaavan poliittisesta ongelmasta, jonka Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson tunnisti jo vuonna 1913. 

Suomessa asiasta ei puhuta lainkaan. .... Sen sijaan, että tilannetta yritettäisiin korjata, akateeminen tutkimus on saanut  rinnalleen  politisoidun  strategisen  tutkimuksen. Tämä  tarkoittaa suomeksi sitä, että yhä kasvava joukko tutkijoita valjastetaan liehittelemään  vallanpitäjien  suosikkihankkeita  ja  verhoamaan  tieteen  kaapuun niitä politisoituja tutkimustuloksia, joilla kansalaisille epäedullisia hankkeita halutaan perustella. 

Poliittiselle järjestelmälle alistettu strateginen tutkimus on lähisukua Ylelle – kumpikaan ei ole aidosti riippumaton vaan kytketty talou-dellisin sitein toimeksiantajaansa.  Tutkimuksen valjastamisesta poliittisiin tarkoituksiin käytetään nimitystä Politicization of science.

[Lalli IsoTalo]

Sovelletaan Forgotten man -teoriaa  sekä  kaksoisfunktioteoriaa  kolmeen erilaiseen keskustan hankkeeseen, s. 258