Kirja Lauri Karén: Aatos Erkko, yksityinen valtiomies

[repo]

Otava on julkaissut toimittajana työskennelleen Lauri Karénin kirjoittaman elämänkerran Aatos Erkosta. Kirjan nimi on Aato Erkko, Yksityinen valtiomies. Otava mainostaa kirjaa sillä, että kirja olisi ainoa Aatos Erkon itsensä tarkastama ja hyväksymä elämänkerta itsestään. Julkaisun ehtona on ollut, että kirja julkaistaan vasta Aatos Erkon poismenon jälkeen. Kirja on tulossa mm. kirjastoihin tai jo saatavilla joistain kirjastoista, kun selailin parin kirjaston aineistopalveluja. Linkki Otavan kirjatietoon:

https://otava.fi/kirjat/9789511325994/
ISBN: 9789511325994

Avaan tälle kirjalle oman ketjun siinä toivossa, että hommailijat laittaisivat kirjan omalle lukulistalle ja lukemisen jälkeen saisimme hommailijoiden näkemyksiä, huomioita ja mielipiteitä kirjasta tähän ketjuun. Toinen tarkoitus ketjulle on toimia keräyspisteenä mielenkiintoisille nostoille muualta, mitä kirjasta ja sen tarjoilemasta kuvasta Aatos Erkon toimintaan puhutaan. Aloitan itse näillä nostoilla.

Verkkojulkaisussa Oikea Media blogia julkaiseva Juha Ahvio on kirjannut blogiinsa kirjaesittelyn ja ennakkotiedon hänen tulevasta luennosta kirjasta. Luento on kuultavissa myös kristillisuskonnollisen radiokanava Patmoksen lähetyksenä. Luennosta ja radiolähetyksestä laitoin tiedon Homman ketjuun "Tv- ja radiovinkkejä käyttäjiltä".

Blogi: Juha Ahvio, pe 20.04.2018 16:04

Salaperäisen suomalaisen voimahahmon taustat paljastuvat

[...]
Lauri Karénin Erkko-elämäkerta on ehdottomasti lukemisen arvoinen teos. Ensinnäkin siksi, että teos kuvaa ja tulkitsee Erkon henkilöä ja hänen kansainvälisiä vaikutusyhteyksiään Erkon itsensä hyväksymällä tavalla. Teos tuo arvovaltaisella tavalla esiin sen, miten Erkko itse työnsä ja mediavaikuttajan tehtävänsä näki. Toiseksi siksi, että teos osoittaa Erkon yhteyksien kansainväliseen eliittiin olleen aiemmin tiedettyäkin vahvemmat ja kattavammat.

Erkko oli taloudellisesti muista riippumaton rahamies, mediavaikuttaja ja internationalistinen globalisti. Jos me suomalaisina ja isänmaallisina kristittyinä haluamme ymmärtää oman isänmaamme viime vuosikymmenien ja varsinkin tämän päivän kehityskulkuja ja niitä perimmäisimpiä syitä, joiden seurausta Suomen ja Euroopan nykytilanne pitkälti on, meidän on oltava selvillä etenkin Aatos Erkon aikanaan edustamien tahojen pyrkimyksistä ja tavoitteenasetteluista.

Karénin uusi Erkko-kirja valaisee näitä suunnitelmallisia pyrkimyksiä ja tavoitteenasetteluita poikkeuksellisen selkeästi, avoimesti ja arvovaltaisesti.
[...]

(Lainauksen korostukset minulta.)

Talouselämä -julkaisu julkaisi tänään kirjasta lyhyen esittelyjutun.

https://www.talouselama.fi/uutiset/te/7aa81f92-2707-3576-b7a1-8e378f311063

Kirja maalaa Aatos Erkosta kuvan miehenä, joka oli ylitse muiden kyvyssään ennakoida tulevaa
22.4.2018 16:00 Yrittäminen Politiikka Yhteiskunta

Talouselämässä vuoden 2014 lopulla toimituspäällikkö Olli Ainola arvioi Antti Blåfieldin Loistavat Erkot ja Leena Liukkosen Aatos -kirjoja otsikolla "Hullu Erkko ja hänen kompleksiset päätoimittajansa". Blåfieldin mukaan päätoimittajat eivät aikoinaan taipuneet Aatos Erkon pöhköimmille ideoille eikä Hesarin selkäranka murtunut.
[...]

Helsingin Sanomat ei juuri noteerannut pääomistajansa toimia kansainvälisillä kentillä. Karén taas suitsuttaa Erkon verkostoja ja kulissien takaista toimintaa voimalla. Hän käy huolella lävitse Erkon toimet ja läheiset suhteet moniin kansainvälisiin vaikuttajiin kuten Henry Kissingeriin ja Rupert Murdochiin sekä Ruotsin kuningasperheeseen.
[...]

Kustantajille Erkon viesti on yhä ajankohtainen: tiedonvälityksellä tulee olla oma agendansa, eikä sitä saa alistaa lyhytnäköiselle sammon taonnalle.

Erkon mysteeriä kirja ei murra.

(Lainauksen korostukset minulta.)

Te:ltä varsin erikoinen kehystys kirjalle, lukija voi harhautua ajattelemaan ettei Aatos Erkolla olisi ollut mitään vaikutusta tai korkeintaan vähäinen vaikutus Sanoma-mediatalonsa toimitukseen, koska päätoimittajat ja toimitukset olisivat olleet resistenttejä Erkolle.

Erkko tuskin on ollut ilman vaikutusta, että HS:ää kutsutaan Pravdaksi tänä päivänä. Jos ei muuten, niin vaikuttamalla, että avainhenkilöiksi valitaan konservatiivien sijaan internationalisteja, kulttuurimarxisteja ja liberaaleja, jotka taas ovat pitäneet huolen organisaation täyttämisestä agendaan sopivilla  henkilöillä heidän asemasta alaspäin.

Miten Erkko vaikutti Sanomassa, kirja tuskin tulee paljastamaan tai edes vihjaamaan. Kuitenkin tänä päivänä elämme Suomessa, jossa ehkä pieni osa suomalaisista on herännyt näkemään, millainen valhemedia, tai agendamedia, suomalaisia ympäröi. Vain internet ja sen some-viestintä saa vuotavan halkeaman aikaan. Osa suomalaisista, ehkä enemmistö, todennäköisesti ei voi vieläkään uskoa todeksi valtamedian nykytilaa. Auttaako tämä kirja ymmärtämään tilaa paremmin?

[Lalli IsoTalo]

Erkko oli internationalistinen globalisti, jolla oli vahvat ja kattavat yhteydet kansainväliseen eliittiin.

Superkommunisti-kapitalisti, siis.

[ApuaHommmaan]

Ei ole mikään muuttunut Sanomatalossa. Ylipäätään nykyinen massiivinen menestyvien ihmisten hehkutus on Erkon ja hänenkaltaistensa perintöä.  Jossa toimittaja käskytetään kirjoittamaan peräaukonnuolentajuttuja julkkiksista kymmenen päivässä,  että saadaan tuotteistetut ihmiset vuolemaan hunajaa Sanomalle.

Alaikäisten osalta aivan erityisen kuvottavaa toimintaa.

[repo]

Hankamäeltä jälleen erinomainen kirjoitus. Hankamäki käsittelee myös Karénin kirjaa.

https://beta.oikeamedia.com/o1-67510

Blogi: Jukka Hankamäki, ti 15.05.2018 18:08

Median shamaanit, rasputinit ja harmaat eminenssit

Median tuottaminen ei ennen vanhaan estänyt rikastumista, ja syntyi lehtikeisareita, kuten Randolph Hearst, Rupert Murdoch ja Suomessa Urpo Lahtinen sekä Aatos Erkko ja hänen sukunsa.

Muutamilla suurilla liidereillä on tapana kirjoituttaa autorisoituja elämäkertoja, jotka päähenkilö itse hyväksyy – enkä nyt tarkoita Maria Roihan kirjaa Jussi Parviaisesta (Tammi 2018), jonka shamanismista on Jari Sarasvuo on antanut perin erilaisen eikä lainkaan imartelevan todistuksen omaelämäkerrassaan Välähdyksiä pimeässä ja pimeitä välähdyksiä (Otava 2005, luku 6).

Sen sijaan tarkoitan Lauri Karénin teosta Aatos Erkko – Yksityinen valtiomies (Otava 2018), joka kustantajansa mukaan on ainoa vuonna 2012 kuolleen Aatos Erkon hyväksymä elämäkerta itsestään. Teoksen kirjoittaja sattui menehtymään ennen kirjan kohdehenkilöä jo vuonna 2006, ja teos julkaistiin postuumisti tänä keväänä.

Teoksen rinnalla ilmestyi myös filosofian tohtori Aleksi Mainion kirja Erkon kylmä sota – Helsingin Sanomat Moskovan varjossa (Siltala 2018), joka perustuu historiantutkimukseen ja muun muassa Päivälehden arkiston hiljattain avautuneen Erkko-kokoelman käyttöön.

Hankamäen kirjoitus käsittelee valtamediaa paljon laajemmin kuin vain Karénin kirjan verran. Hankamäki listaa kirjoituksensa pohjana käyttämänsä kirjallisuuden lopussa, joten kirjoitus ei ole kirja-arvio Karénin kirjasta.

Nostan pari mielenkiintoista kohtaa Hankamäen kirjoituksesta tähän (korostukset minulta).

Henkilökohtaisella tasolla kontakti Yhdysvaltoihin ilmeni Aatos Erkon ja ulkoministeri Henry Kissingerin kanssakäymisessä. Karénin mukaan Kissinger kävi Suomessa Aatos Erkon henkilökohtaisena vieraana ainakin kolmesti. Asia, josta ei paljoa puhuta, piilee vastauksessa kysymykseen, miksi Erkon kaveriksi kaikista valikoitui juuri Kissinger. Asia selittynee molempien juutalaisuudella – teema, josta ei paljoa puhuta, ilmeisesti poliittisen korrektiuden vuoksi, vaikka itse asiassa ei mitään salailemista olekaan.

Lauri Karénin kirjoittaamassa ja Aatos Erkon hyväksymässä elämäkerrassa näitä henkilökohtaisia taustoja valaistaan hämmästyttävän paljon.

"Kissinger vaati 1970-luvun loppupuolella yhdestä Helsingin Sanomille tarjotusta artikkelisarjastaan niin kuvottavan hinnan, että lehti kieltäytyi maksamasta sitä. Sarjan osti sittemmin Uuden Suomen taloushallinto sille tyypilliseen tapaan toimituksen mieltä kysymättä. Se vauhditti osaltaan Uuden Suomen menoa konkurssiin sillä seurauksella, että Kissingerillä on ollut roolinsa myös Suomen lehdistön mielenkiintoisessa historiassa.Sveitsissä Kissingerin on kerrottu laskuttaneen 50 000 sveitsin frangia jokaisesta julkisesta esiintymisestään puhumattakaan matkajärjestelyistä, joiden on oltava loistoluokkaa. Kissingerin tuttavuus voi perustua toisin sanoen vain molemminpuoliseen hyötyyn." (Karén 2018, s. 161)

Tälle ei voinut muuta kuin nauraa, en sillä että kyseenalaistaisin Kissingerin vaikutuksen suomalaiseen mediakentään tai väheksyisin. Jotenkin tuosta tuli mieleeni meemi 70- ja/tai 80-luvuilta, "rähmällään olo", johon tänä päivänä on sairastunut erityisesti Kokoomus ja sen kannattajakunta suhteessaan EU:hun.

"Viralliseksi yhteistyöksi muunnettuna se tapahtui 1992, jolloin Erkosta tuli Murdochin jättiläismäisen News Corporation -mediaimperiumin hallituksen jäsen. Se näki Aatos Erkossa paitsi kaikkien osapuolien hyväksyttävissä olevan media-alan tuntijan myös järkevän talousmiehen [...]." (Karén 2018, s. 160)

Helsingin Sanomat teki Aatos Erkon aikakaudella paljon töitä Suomen liittämiseksi Euroopan unioniin. Aivan kuten Mauno Koiviston muistelmista (osat 1 ja 2) voidaan lukea, ratkaisu tapahtui pitkälti turvallisuuspoliittista syistä, toisin sanoen yleisen edun vuoksi, kun haluttiin välttää Suomi-neidon jääntiä daamiksi Venäjän kainaloon.

Aatos Erkkoa väitetään harmaaksi eminenssiksi, jota oli vaikea saada kiinni, joka ei pyrkinyt vaikuttamaan lehden toimituspolitiikkaan ja joka otti harvoin kantaa. Tässä ei kuitenkaan näy vallan poissaolo vaan sen läsnäolo. Omistaja-kustantajan ei tarvitse vaikuttaa aktiivisesti, kun pelkkä läsnäolo luo vallan ilmapiirin kaikkialle, ja syntyy voimakas arvausten varainen kirjoitusnormatiivi, jota pitää noudattaa.

Esimerkiksi Seppo Heikinheimo kertoo omaelämäkerrassaan Mätämunan muistelmat (1997), miten

"syntyy voimakas arvausten varainen kirjoitusnormatiivi" on mielenkiintoinen näkemys. Jotenkin en vain enää usko, että tämän kaltainen normi säätelee suomalaisen valtamedian toimitusten journalismia. Sen sijaan uskon, että tähän viattomien selitysten oljenkorteen kyllä tartutaan ja siitä voi vielä tulla uusi valtamedian narratiivi, jos valtamedia, sen toimitukset ja omistajaohjaus joutuvat somen, kansalaisvaikuttamisen ja taloudellisten paineiden ristipaineessa kriittiseen itsetarkasteluun, jotta saavat lunastettua uskottavuutta takaisin.

Viimeiseksi Hankamäen kirjoituksessa hyppy tähän päivään ja päivänpolttavaan aiheeseen. Jotenkin tämä lainaus Hankamäen kirjoituksesta edustaa hyvin somen kauneutta, jos me itse somessa tapaamme rankuttaa, ja valtamedia säestää, somen rumia puolia .

Nyt, kun yliopistolliset mediatutkijatkin ihmettelevät, millä tavoin täysosuma nimeltä MV-lehti (jonka akronyymia en tässä ryhdy avaamaan) on ollut ylipäänsä mahdollinen, on hyvä huomata, että  sananvapauden idea, oikeutus ja tehtävä on aina ollut sen ongelmallisuudessa. Ongelmattomien asioiden sanomiseen kun ei tarvita mitään vapautta. Sananvapauden olemus on vertikaalinen: suojata hallintoalamaisia viranomaisvallan ja tuomiovallan sanktioilta ja sensuurilta.

Paikallislehti Kokemäkeläiseen kirjoittanut nuori lausui aiheesta harvinaisen kypsään tapaan jutussaan "Maailman onnellisin maa vainoaa toisinajattelijaa":

(Hankamäen kirjoituksessa linkki myös Kokemäkeläisen juttuun ja moniin muihin lähteisiin.)