Presidentti Niinistön puhe vuoden 1918 sodan muistotilaisuudessa Nivalassa

[duc]

https://areena.yle.fi/1-50001742
Kohdasta 17.00 eteenpäin
Alla tekstinä:

Kuluneen kevään aikana olemme viettäneet sisällissotamme muistovuotta. Tunnelmat "Suomisadan" ilosta ja kiitollisuudesta ovat vaihtuneet nopeasti kansallista murhenäytelmäämme muistaviksi ja myös sureviksi. Historian kipukohdat on syytä kohdata yhtä avoimesti kuin ilotkin: Sadan vuoden takaisilla tapahtumilla on merkitystä myös tämän päivän Suomen kannalta eikä ole yhdentekevää miten menneisyyden kanssa tiliä teemme. Yhteiskunnan romahtaminen sisällissotaan on näet pahinta mitä kansakunnalle voi tapahtua. Sen opit on syytä muistaa ja siten varjella vakauttamme aikana joka monin paikoin säteilee ja sykkii epävakautta.

Suomalaiset ovat kuluneen kevään aikana osoittaneet historiantajua ja kypsyyttä: keskustelu sisällissodasta on ollut maltillista. Kipeiden asioiden käsittelyssä maltti on valttia jo siksikin, että elämme aktiivisen informaatiovaikuttamisen aikaa, jolloin kaikkia jakolinjoja pyritään käyttämään hyväksi.

Tänään ei käydä oikeutta sotaan syyllisistä. Sen sijaan kiinnitämme huomiomme siihen, miten Suomi ja suomalaiset löysivät tiensä sodasta sovintoon. Täällä Nivalassa sata vuotta sitten pitämässään puheessa Kyösti Kallio omalta osaltaan viitoitti tietä tähän suuntaan. Me olemme tänään kokoontuneet kunnioittamaan tätä suurta suomalaista, mutta samalla ja ennen kaikkea niitä valintoja ja sitä työtä, jota suomalaiset ovat kuluneen vuosisadan aikana yhdessä tehneet. Tänä aikana olemme yhdessä menestyksekkäästi puolustaneet vapauttamme ja luoneet yhden maailman vakaimmista ja vapaimmista yhteiskunnista, joka on myös liki onnellisin. Ilmakin on täällä puhtainta. Se on pieneltä kansakunnalta suuri saavutus. Se on saavutus, joka viitoittaa tietä myös tulevaan: se velvoittaa meitä omastamme huolta pitämään ja myös maailman asioista jatkossakin vastuuta kantamaan.

Hyvä poliittinen puhe vangitsee aina aikansa ja kuulijansa, mutta samalla kurottaa tulevaan uusia ajatuksia tai latuja aukoen. Tietä näyttäen. Kallion vapaasti pitämä, vain kevyesti luonnostelema puhe Nivalan kirkossa täytti molemmat vaatimukset. Se pidettiin tilanteessa, joka oli vielä erittäin vaikea. Toukokuussa Suomessa laillinen eduskunta oli edelleen syrjäytetty, maassa vallitsi oman käden oikeus teloituksineen ja armeija toteutti pikatuomioita sotatilalakiin perustuen. Vielä huhtikuun lopussa maassa oli ollut kolme hallitusta: Vaasassa Svinhufvudin johtama senaatti, Helsingissä ensin Kyösti Kallion ja sitten E. N. Setälän johtama senaatti ja Viipurissa Kullervo Mannerin diktaattorin valtuuksin johtama kansanvaltuuskunta. Vaasan ja Helsingin senaatit yhtyivät 4.5. ja maalla oli vasta silloin hallitus, joka hallitsi koko maata. Itsenäisyys oli nyt toteutunut käytännössä, eikä vain julistuksena. Valtionpäämiehen instituutio syntyi. Suomen lippu vaihdettiin. Valtiollisen elämän rakennus saattoi alkaa.

Mutta aseiden vaiettua jäljellä oli tehtävistä hankalin: yhteiskunnan jälleenrakennus, luottamuksen palauttaminen ja lopulta sovinto. Tie sodasta sopuun on vaikea, eikä se aina onnistukaan. Tarvitaan viisautta ja malttia, halua sovitella ja sopia. Ennen kaikkea tarvitaan aikaa ja ajan mittaan rakentuvia vahvoja instituutioita, jotka toiminnallaan ansaitsevat kansalaisten luottamuksen ja tuen.

Olen itse puhunut osallisen kansallistunteesta. Tunteesta, että tämä maa ja yhteisö ovat minun siksi, että olen siinä ja siitä osallinen: Nautin sen antamaa tukea ja suojaa ja siitä vastineeksi itse osallistun sen rakentamiseen ja puolustamiseen kykyjeni mukaan. Tämän tunteen juurruttaminen Suomeen itsenäisyytemme alkuvuosikymmeninä on ollut kaiken menestyksemme perusta.

Olisi kuitenkin historian vääristelyä väittää, että Suomessa heti sisällissodan jälkeen oltaisiin ongelmattomasti tai suoraviivaisesti kyetty siirtymään osallisuuden tunnetta ruokkivaan politiikkaan. Mutta joka tapauksessa tärkeitä askeleita siihen suuntaan otettiin. Eräs keskeinen ensiaskel oli juuri Kyösti Kallion Sovinnon puhe. On historian ironiaa, että Kallion puhe ei ole kokonaisuudessaan jälkipolville säilynyt. Mutta sen ydinviesti kaikuu edelleen voimakkaana: vaatimus siitä, että oli ryhdyttävä rakentamaan Suomea, jossa "ei ole punaisia ja valkoisia, vaan ainoastaan isänmaataan rakastavia suomalaisia, Suomen tasavallan kansalaisia, jotka kaikki tuntevat olevansa yhteiskunnan jäseniä ja viihtyvät täällä" on edelleen tenhoava.

Puheiden lisäksi tarvittiin toki myös tekoja. Niitä oli tehty jo sisällissodan alla, jolloin muun muassa kahdeksan tunnin työpäivän säätänyt työaikalaki ja kuntademokratiaa kehittänyt kunnallislaki hyväksyttiin marraskuussa 1917. Kallion valmistelema torpparilaki oli sekin esitelty eduskunnalle jo tammikuussa 1918, mutta sen hyväksyminen lykkääntyi lokakuuhun. Uudistukset jatkuivat myös sodan jälkeen muun muassa yleisen oppivelvollisuuden ja asevelvollisuuden muodossa. Tärkeä askel oli myös Kyösti Kallion nimeä kantava laki vuodelta 1921, joka antoi maata, ja sitä kautta yhteenkuuluvuutta ja toivoa, maattomille.

Myös kansanvalta ankkuroitiin vahvasti tasavaltaisen hallitusmuodon lopulta valinneeseen Suomeen. Suomi oli ainoa ensimmäisen maailmansodan mainingeissa itsenäistynyt maa, joka säilyi itsenäisenä ja kansanvaltaisena halki myrskyisten 1930- ja 1940-lukujen. Suomen vapauden pelastanut talvisodan ihme ei siis syntynyt syksyllä 1939, vaan se synnytettiin omilla valinnoillamme sisällissotaa seuranneiden kahden vuosikymmenen aikana.On historian symmetriaa, että talvisodan aikana Kyösti Kallio oli jälleen keskeisellä paikalla, tällä kertaa tasavallan presidenttinä luotsaamassa omalta osaltaan kansakuntaa läpi vaikean ajanjakson.

Olen todennut, että menneisyyden kanssa on hierottava sopua. Kyseessä on työ, joka ei välttämättä koskaan pääty eikä tule valmiiksi. Jokaisen sukupolven on löydettävä historian keskeiset tapahtumat uudelleen ja annettava niille osin omasta ajastaan kumpuavat merkitykset. Ymmärtämisen ei tarvitse tarkoittaa hyväksymistä. On mahdotonta hyväksyä sitä kaikkea vihanpitoa ja julmuutta, jonka sisällissota suomalaisissa sai aikaan. Mutta meidän pitää pyrkiä ymmärtämään sitä tilannetta joka sisällissodan synnytti. Vain siten voimme varmistaa, että menneisyyden opit pysyvät oikeilta osin mielissämme.

Vuoden 1918 opetus on, että kaikkein tärkein tehtävä kansakunnalle on huolehtia omasta eheydestään ja vakaudestaan. Osallisen kansallistunteesta huolehtiminen on siten tänään aivan yhtä tärkeää kuin sata vuotta sitten ja jokainen meistä on osaltaan edesvastuullinen tässä tehtävässä. Siihen tehtävään, hyvät kuulijat, haluan myös teidät valjastaa. Demokratian vaaliminen on korvaamaton keino sovittaa yhteen erilaiset näkökannat. Hyvä ohje on tämä: Vaikka on erilaisuutta, ja vaikka ihmisillä on toisistaan poikkeavia taustoja, vakaumuksia ja tavoitteita, on heillä kuitenkin oikeus olla asioista eri mieltä. Ja tätä on osattava kunnioittaa, vaikka kuinka itse toisin ajattelisi. Tähän työhön, tähän sovinnon hieronnan asenteeseen Kyösti Kallio kanssakansalaisiaan aikanaan kehotti – sekä Nivalan kuuluisassa puheessaan että johdonmukaisesti muussakin toiminnassaan. Älkäämme sitä unohtako.

[sivullinen.]

Tämänkö Kyösti Kallion -- joka tuohon aikaan oli vain senaattori tai ministeri -- puheen nyt sosialistipropagandistit nostivat kaiken yläpuolelle? Kovin erikoista. Wikipediaankin näkymä tämä puhe on nostettu esiin Kyösti Kallion merkittävänä puheena: Tosin vasta pari kuukautta sitten. Joku voisi epäillä noston liittyneen tähän presidentti Niinistön puheeseen. Ja kovin ovat sosialistipropagandistit joutuneet etsimään löytääkseen puheen, josta ei ole asiakirjalähdettä, ja siinä voidaan siten sanoa käsitellyn ihan mitä tahansa. Suorastaan malliesimerkki propagandasta. Kuulemani mukaan Hitler antoi myös juutalaisten tuhoamiskäskyt pelkästään suullisena, ja niistä ei ole siksi mitään asiakirjalähdettä, ja myös Molotovin-Ribbentropin sopimuksen kirjoittamaton lisäpykälä euroopan jakamisesta on aina esillä kaikkialla. Nämä ovat sentään sotapropagandaa ja sellaisena selitettävissä. Ollaanko nyt sodassa, kun pitää näin räikeää propagandaa tehdä?

Presidentti Niinistö näyttää viime aikoina oikein innostuneen ylistämään sosialismia. Joskus aikoinaan hän piti pahana sitä, että sosialistit vaativat hänen joka puheessaan kertovan nimenomaan Leninin antaneen Suomelle itsenäisyyden; tietenkin hän silloinkin totteli sosialistien käskyä, mutta myöhemmin paheksui sosialistien niin häntä käskeneen. Nyt hän noudattaa edelleen samaa puhujaperinnettään. Kaikki puheen kohdat ovat sosialismin historian käsityksen mukaan tulkittuja: Sosialistinen Suomi on mallimaa, joka on vapaa ja vakaa, ja liki onnellisin; valtionpäämiehen instituutiokin syntyi presidentti Niinistön mukaan tuolloin, vaikka vielä puoli vuotta ajanhetken jälkeen Eduskunta valitsi Suomen kuninkaaksi saksalaisen aatelisen; mitään merkkiäkään Vapaussodan käsitteestä ei presidentti Niinistö esitä, vaikka tuolla nimellä sota kulki aina vuoteen 1945 eli natsien häviöön; punaisten ja valkoisten välisen aatteellisen ristiriidan päättymisen hän samaistaa matujen ja suomalaisten väliseen; ja sovinnon hieronnasta ei Tehokkaan Katumisen vaatijalla pitäisi olla mitään syytä sanoa mitään.

Näin jälleen korostuu presidentti Niinistön suhde sosialismiin -- ja yleisemmin lähes kaikkien kokkareiden suhde siihen --: Ei nyt varsinaisesti sosialismin aatteista välttämättä erityisesti olla mitään mieltä, mutta sosialistien käskiessä tulla lukemaan kirjoitettu puhe sosialismin ylivertaisuudesta, se tietenkin tehdään; näin saadaan sosialisteilta hyväksyntä. Joku sanoisi, että ollaan rähmällään; Sipilä sanoo, että luodaan "eheytymisen ihme". Kunnon virkamiespresidentti -- tai Oy Suomi Ab:n toimitusjohtaja, kuten hän itse itseään nimitti --, tekee tietenkin, kuten toimitusjohtajan kuuluukin: Varmistaa oman menestymisensä edustamansa yrityksen avulla sen eduista välittämättä. Kokkareille Kekkoslovakian aika oli kurjaa, koska silloin kokkarit eivät saaneet laiskanvirkoja ja muita sosialismin poliittiselle eliitille myöntämiä etuja. Kekkosen ajan jälkeen kokkareille on sosialismi maistunut, koska laiskanvirat ja edut juoksevat nyt heille enemmän kuin muille. Aatteista ei niin väliä. Suomen valtio, luonto ja kansa ovat hyviä juhlapuheiden keppihevosia, joilla kunnon kokkari saa itselleen kahmittua kaikkea sitä, mitä Suomen valtiosta, luonnosta ja kansasta irtoaa. Historia minun käsittääkseni ole koskaan kauhean suopeasti suhtautunut sellaiseen toimintaan. Presidentti Niinistö saattaa jäädä historiaan itsenäisen Suomen surkeimpana presidenttinä -- jopa Halosta surkeampana ja sosialistisempana --.

"Sisällissodan" muuten synnytti tilanne, jossa sosialistit olivat joutuneet Eduskunnan hajottamisen ja vaalien jälkeen luopumaan enemmistöstään Eduskunnassa, ja sosialismin aikakausi näytti olevan tulossa päätökseensä Suomessa. Sitten Venäjällä sosialismi nousi yllättäen tsaarin yläpuolelle ja alkoi kuohumaan kaikkialle hajoavan Venäjän alueelle ja laajemminkin -- myös Suomeen --. Tämä innoitti Suomen sosialistit aloittamaan sosialistisen vallankumouksen myös Suomessa. Aivan erillissota ei vuoden 1918 sota siten ollut. Ja epäonnistuneita vallankumouksia kutsutaan yleisesti sodan sijaan kapinoiksi, ja vuoden 1918 kapinaa usein myös punakapinaksi. Varsin toisenlaista perustetta tapahtumille yrittää presidentti Niinistö puheissaan kehitellä. Sinänsä en ole hänen puheistaan enää lainkaan huolissaan: Hän puhuu vain seniileille sosialisteille ja sosialismiin uskovien seurakunnalle; hän puhuu varsin merkityksettömälle joukolle. Suomen sosialistinen lehdistö on jo hävinnyt mediasodan: Valeuutiset eivät enää tavoita kansaa ja vielä vähemmän uppoavat -- ja jokainen propagandapläjäys vain kiihdyttää heidän häviötään --. Presidentti Niinistö voi yrittää puheellaan vaatia sosialismin vastustajia olemaan vaiti, mutta sosialismin vastustajat eivät hänen sanojaan kuule, ja kuullessaankin toteavat niiden olevan pelkkää sosialistien valepropagandaa, jolla tällä kertaa on tarkoitus väärentää totuus vuoden 1918 tapahtumista.

[l'uomo normale]

Nyt sisällissota-nimitus on lopullisesti ilmeisesti virallistettu kansalais- tai vapaussodan sijaan. Lähes sata vuotta siihen meni että saatiin sodalle kaikkien osapuolten jälkeläisten hyväksymä nimi. Joku suomenruotsalainen ajattelija kohahdutti vuosikymmeniä sitten käyttämällä ensimmäisen kerran sisällissota-termiä vuoden 1918 tapahtumista, professori Heikki Ylikangas kannatti voimalkaati sisällissota-nimitystä jullkaistessaan 1918 kirjan" Tie Tampereelle" Tampereen taisteluista keväällä 1918. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ehkä vuoden 1917 käyttö poliittisen agitaation välineenä loppuu nyt, kun viimeinenkin sen ajan omakohtaisesti muistanut on kuollut.

[AcastusKolya]

Vapaussota se on. Kuten Sampo Ahto on todennut, tyypillisesti vapaussodissa on myös sisällissodan piirteitä. Mutta A. F. Airokin sanoi, että vapaussotaa hän taisteli.

[guest14935]

Nyt sisällissota-nimitus on lopullisesti ilmeisesti virallistettu kansalais- tai vapaussodan sijaan. Lähes sata vuotta siihen meni että saatiin sodalle kaikkien osapuolten jälkeläisten hyväksymä nimi.

Unionin ja kansanvaihdon myötä ei taida sopia puhua vapaudesta.
Sisällissota ei kyllä oikein kuvaava ole, kun maa irrottautui toisesta.

[guest15133]

Hyvä puhe Niinistöltä. Mietin tosin, kirjoittaako hän itse nuo pläjäykset tai osallistuuko edes sisällön puolesta kuinka paljon. Siksi mietin, että hän vaikuttaa puheidensa perusteella isänmaalliselta. Mutta silloinhan hänen pitäisi vastustaa liittovaltiokehitystä, mitä taas en ole nähnyt hänen tekevän. Eli mietin, onko hänellä mitään omia arvoja vai onko kaikki päälleliimattua.

[sivullinen.]

On täysin totta, ettei presidentti Niinistö itse kirjoittanut puhettaan, eikä valinnut sen pito paikkaa, eikä keksinyt, miksi sellainen juuri nyt pitäisi pitää, eikä mitään muutakaan. Hän teki niinkuin sosialistit hänen käskivät tehdä. Hän puhuu käskettäessä. Hän on valmis puhumaan ihan mitä tahansa, jos hänen käsketään sellaista puhua. Hän on jopa vähemmän poliittinen toimija kuin Ruotsin kuningas Kustaa, joka ei saisi poliittisiin tapahtumiin osallistua, mutta ei hänen myöskään tarvitse pitää puheita sosialismin propagandan edistämiseksi. Sekin on selvää, että tämä presidentti Niinistön puhe oli puhdasta sosialismia ja sosialistien hänelle laatima.

Pari vuotta sitten presidentti Niinistö kävi Virossa ja "Lisäksi presidentti Niinistö laski seppeleet Viron vapaussodan muistomerkille sekä Suomen puolesta taistelleiden virolaisten vapaaehtoisten eli Suomen-poikien muistomerkille." Viron vastaavasta sodasta hän siten yhä käyttää vanhaa vapaussota nimitystä; tietenkään Viron vapaussota ei nyt aivan samanlainen ollut kuin Suomen vapaussota, mutta aika lähellä silti. Minä en tiedä, mutta epäilen, ettei Virossakaan vuoden 1918 sodasta käytetty missään yhteyksissä neuvostoaikoina vapaussodan nimitystä. Se oli luokkasota tai kansalaissota tai joku muu. Eestin kielellä eli viroksi kodusõda, kodanikusõda, vennatapusõda vai klassisõda. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen sen nimitys kuitenkin vakiintui uudelleen vapaussodaksi -- "vabadussõda" --.

Siinä mielessä voisi olettaa myös sisällissota nimityksen häviävän meillä heti Eurostoliiton hajottua. Tilalle saatettaisiin palauttaa sodan voittaneen puolen käyttämänimitys -- joka on yleinen tapa -- tai sitten täysin puolueeton nimitys, kuten vuoden 1918 tapahtumat tai sota. Minusta presidentti Niinistön sosialismia ylistävä puhe synnyttää nyt sellaista harmia, ettei tämän jälkeen puolueeton nimitys enää ole mahdollinen, jos ja kun Eurostoliitto hajoaa vielä presidentti Niinistön ollessa vallassa. Voisi siten sanoa presidentti Niinistön puheen Nivalassa ratkaisseen vuoden 1918 tapahtumien tulevan nimityksen olevan Vapaussota. Siinä mielessä presidentti Niinistön puhe oli merkityksellinen. Vapaussota on nimittäin Suomen käymistä sodista merkityksellisin -- vaikka meille Talvisota ja Jatkosota vielä nykyään merkityksellisimpinä näyttäytyvät, koska ne ovat viimeksi käydyt sodat ja jokunen niissä nuorena poikana ollut on vielä elossakin --. Jos uskomme Suomen olevan olemassa vielä 2500-luvulla, niin Suomen sotahistoriasta vuoden 1918 Vapaussota tulee olemaan eniten käsitelty, ja sen nimitys vakiintui toisen kerran ja lopullisesti vasta tämän presidentti Niinistön puheen seurauksena. Onko siinä presidentti Niinistön koko presidenttikauden merkittävin teko?