Ruotsalaiset uskottelivat de Gobineaulle suomalaisten olevan mongoleja

[törö]

Jos tätä analysoidaan pelkästään geenien pohjalta, niin perimää on tullu vähän Lähi-idästäkin, mutta mistään ei voi tietää varmasti, että keiltä se on peräisin ja mitä taipumuksia siitä on saatu.

Maanviljelys-elinkeinon leviämisen mukana Eurooppaan tuli väkeä Lähi-Idästä. Kun tämä migraatio tapahtui, seemiläiset olivat vielä jossain etelässä pöpelikössä piilossa.

Mv-migraatioiden porukat lienevät olleet nykyisen Kaukasian jäännöskansojen näköisiä.

Tuo on itse asiassa hyvin autistinen ajattelutapa, koska autisti lähtee siitä, että kaikki ihmiset ovat samanlaisia. Tosiasiassa kansa koostuu hyvin erilaisista yksilöistä, joten jos vaikka italialainen mafiaperhe muuttaa Savoon, niin sen mukana ei siirry italialaista muotoilua vaan aivan muita taipumuksia.

Maanviljely tuli tänne paljon ennen kuin paljon muuta, mikä on saanut alkunsa samoilta tienoilta. Vaikka Romanovien killuttimia tehneet suomalaiset kultasepät olivat hyviä tässä myöskin Lähi-idästä levinneessä taidossa, mutta niiden taipumukset olivat myöhempää alkuperää kuin suomalaisien taipumukset maanviljelyyn, koska kädenjälki ylitti muinaisien maanviljelilöiden taidokkaiksi kehutut tekeleet.

Tässä on takana ihan eri evoluutio, jossa taipumukset ovat levinneet ja niihin on sekoittunut muuta hyödyllistä ja lopputulos on jotain sellaista, mitä muinoin ei ollut olemassa, ja näin on saavutettu se tilanne, että Lähi-idässä ihastellaan eurooppalaisia mekaanisia kelloja, jotka ovat pääosin ranskalaisen kultasepäntaidon tuotetta, vaikka pohjalla ovat Lähi-idästä tuleet taipumukset.

Samalla tavalla Suomen yrittäjähenki on keskittynyt Pohjanmaalle, koska siellä on ollut vilkkaimmat kauppayhteydet. Yrittäjäkin on vain yhdenlainen talonpoika, mutta paljon kehittyneempää mallia kuin kaskenpolttaja, mille tasolle suurin osa suomalaisista onnistui tällä saralla kehittymään, koska yrittäjä on myös käsityöläinen tai jotain muuta, mitä pelkkä maanviljelijä ei ole. Peltoa ei tarvita, koska osataan tehdä muutakin kuin viljellä sitä, mutta tavat ovat silti hyvin samanlaiset.

Nykyinen suomalainen arkkitehtuuri muodostuu samoin erilaisista vaikutteista. Osittain se muistuttaa linnavuoria ja muita muinaisjäännöksiä, mutta siinä on myös tämä foinikialainen elementti, joka pistää silmään kun sitä vertaa muiden Euroopan maiden rakentamiseen, koska se on yleensä sukua roomalaisien arkkitehtuurille. Roomalaiset eivät vain tulleet tänne asti, mutta foinikialaiset kävivät täällä käytässä kauppaa, ja sen takia arkkitehtuurissa näkyvät niiden vaikutteet.

[Kari Kinnunen]

Mie luulen, jotta net ovat siellä vain kateellisempi kuin muualla. Siksi pitää koko ajan niin p:sti yrittää ja muita kusettaa.

No, notta maassa kuitenkin asioita tapahtuu ja talotkin on maalattu. Toisin kuin länsi-Venäjällä, elikkä miesie maassa.

[törö]

Samalla tavalla Suomen yrittäjähenki on keskittynyt Pohjanmaalle, koska siellä on ollut vilkkaimmat kauppayhteydet.

Mie luulen, jotta net ovat siellä vain kateellisempi kuin muualla. Siksi pitää koko ajan niin p:sti yrittää ja muita kusettaa.

Kusettaminen onnistuisi paremmin menemällä mukaan politiikkaan ja perustamalla yrityksiä, joille voi junailla tukia ja bisneksiä. Pohjanmaalla kuitenkin suositaan sitä, että pärjää omillaan, ja naureskellaan ruotsinkieliselle pohjanmaalle, joka pysyy sitkeästi köyhempänä, vaikka yritykset saavat kaikki mahdolliset tuet.

[IDA]

Tuo on tavallaan outoa, että tieto tuolloin kulki pelkästään Ruotsin kautta, kun dominikaanit saarnasivat Suomessa suomeksi jo 1250 - luvulla ja kohtuullisen paljon suomalaisia opiskeli Euroopan yliopistoissa. Jotain siinä välissä on täytynyt tapahtua

[törö]

Tän voit tarkistaa ihan keneltä tahansa, joka on pitänyt yrittäjäkursseja ympäri Suomea: muualla into on laimeaa, mutta Pohjanmaalla paikat loppuvat kesken.

[Pekka Kemppainen]

dominikaanit saarnasivat Suomessa suomeksi jo 1250 - luvulla

Suomessa oli jo ennen 1250 piispa, joka ei ollut Ruotsin arkkipiispan alainen. Enemmän on ollut, kuin suomenkielisiä saarnoja. Vatikaanin arkistossa on jotain kirjeenvaihtoa Suomeen, joka siis kulki Vatikaani-Suomi, ei Ruottin kautta.

[ismolento]

Tän voit tarkistaa ihan keneltä tahansa, joka on pitänyt yrittäjäkursseja ympäri Suomea: muualla into on laimeaa, mutta Pohjanmaalla paikat loppuvat kesken.

Jonkun tutkimuksen mukaan osa eteläpohjalaisista on vallonien jälkeläisiä, jotka jostain hämärästä syystä ajautuivat Pohjanmaan tasangoille. Ehkä joku Ranskan keisari tyhjensi sinne paikallista ylijäämäväestöä ruotsalaisten neuvosta. Ruotsillahan oli läheiset suhteet Ranskaan muutama satavuotta sitten.

Nuorna miesnä suoritin asevelvollisuuteni Pohjanmaan jääkäripataljoonassa Vaasassa ja jo silloin kiinnitin huomiota joidenkin eteläpohjalaisten poikien poikkeavaan ulkomuotoon. Pitkiä salskeita tummatukkaisia kavereita, jotka poikkesivat selvästi keski- ja pohjoispohjalaisista pojista.

[Pekka Kemppainen]

Jonkun tutkimuksen mukaan osa eteläpohjalaisista on vallonien jälkeläisiä, jotka jostain hämärästä syystä ajautuivat Pohjanmaan tasangoille.

Ranskan protestantteja l. hugenotteja pakeni kiihkoluterilaiseen Ruotsiin uskontovainoa, ja toivat ammattitaitonsa mukanaan. Ruukkeja perusteltiin juuri silloin koko Svean valtakunnassa. Pohjanmaalla raudanvalmistus, mm. Lesti-joen laaksossa, oli kotimaisen ammattitaidon varassa, mutta Uudellemaalle tuli näitä hugenotteja.

Ehkä Östermyran ruukki värväsi näitä tulokkaita.

Etelä-Pohjanmaan murteessa on "x-tekijä", joka ei ole hämäläis-, karjalais- tai lounais-murteiden jäljiltä, eikä vanhaasta germaanista eikä ruotsista. Joskus puhutaan "keltogermaanista" so. keskieurooppalaisesta vaikutteesta.

Eräät vanhat eteläpohjalaaset sukunimet, kuten Fränti, on tulkittu "vanhoiksi sotilasnimiksi". Ne eivät ole sitä, vaan tuon keskieurooppalaisen so. länsigermaanisen vaikutteen jättämiä.

Vimpelissä on tummahkoja konkkanokkia, jotka on herättäneet huomiota ja puheita. Heillä on myös näitä ei-ruotsalaisia germaaninimiä.

[Huscarl]

Etelä-Pohjanmaan murteessa on "x-tekijä", joka ei ole hämäläis-, karjalais- tai lounais-murteiden jäljiltä, eikä vanhaasta germaanista eikä ruotsista. Joskus puhutaan "keltogermaanista" so. keskieurooppalaisesta vaikutteesta.

Eräät vanhat eteläpohjalaaset sukunimet, kuten Fränti, on tulkittu "vanhoiksi sotilasnimiksi". Ne eivät ole sitä, vaan tuon keskieurooppalaisen so. länsigermaanisen vaikutteen jättämiä.

Vimpelissä on tummahkoja konkkanokkia, jotka on herättäneet huomiota ja puheita. Heillä on myös näitä ei-ruotsalaisia germaaninimiä.

Satakunta/E-Pohjanmaa on saletisti ollut merovingiajalla joku frankkien siirtokunta. Tuolta ajalta on löydetty Euroopasta n. 80 hienoa rengasmiekkaa, joista peräti 14 on Suomesta. Nuo miekat viittaavat mielestäni johonkin primitiiviseen ritarisäätyyn, ehkä paikallisiin "merikuninkaisiin" jotka ovat menneet palvelukseen jollekin merovingiprinssille. Clovisin kuoltuahan tämän pojat aloittivat loputtomat perintösodat Gallian herruudesta, joten niihin karkeloihin riitti halukkaille palkkasotureille keikkaa.

These swords were prestigious, prized possessions, probably reserved for kings and high nobility.  The ring is interpreted as a symbolic "oath ring". The design appears to have originated in the late 5th century, possibly with the early Merovingians, and quickly spread to England (from the earliest phase of Anglo-Saxon presence) and Scandinavia. Some 80 examples of ring-hilted swords have been found in Europe, 14 of those in Finland.

https://en.wikipedia.org/wiki/Migration_Period_sword#Ring-sword

[Vaniljaihminen]

Eräät vanhat eteläpohjalaaset sukunimet, kuten Fränti, on tulkittu "vanhoiksi sotilasnimiksi". Ne eivät ole sitä, vaan tuon keskieurooppalaisen so. länsigermaanisen vaikutteen jättämiä.

Joo, ja sitten sellainen nimi kuin Fossi, kansanparantajien suku, on luultavasti peräisin saksalaisesta nimestä Voss, eikä niinkään ruotsalaisesta nimestä Forss, vaikka sellaiseksi sitä on selitetty.

Helavyö - kyllä se minusta voisi palautua merovingitaiteeseen. Pohjanmaalla on jyrkkiä kulttuurisia eroja: itseäni huvittaa kun esim vaasalainen tai oululainen pitää itseään "pohojalaisena", mieluummin puhuisin ainoastaan jostain Härmän, Kauhavan ja Lapuan seuduista sinä varsinaisena häjyjen Pohjanmaana.

[P]

Etelä-Pohjanmaan murteessa on "x-tekijä", joka ei ole hämäläis-, karjalais- tai lounais-murteiden jäljiltä, eikä vanhaasta germaanista eikä ruotsista. Joskus puhutaan "keltogermaanista" so. keskieurooppalaisesta vaikutteesta.

Eräät vanhat eteläpohjalaaset sukunimet, kuten Fränti, on tulkittu "vanhoiksi sotilasnimiksi". Ne eivät ole sitä, vaan tuon keskieurooppalaisen so. länsigermaanisen vaikutteen jättämiä.

Vimpelissä on tummahkoja konkkanokkia, jotka on herättäneet huomiota ja puheita. Heillä on myös näitä ei-ruotsalaisia germaaninimiä.

Satakunta/E-Pohjanmaa on saletisti ollut merovingiajalla joku frankkien siirtokunta. Tuolta ajalta on löydetty Euroopasta n. 80 hienoa rengasmiekkaa, joista peräti 14 on Suomesta. Nuo miekat viittaavat mielestäni johonkin primitiiviseen ritarisäätyyn, ehkä paikallisiin "merikuninkaisiin" jotka ovat menneet palvelukseen jollekin merovingiprinssille. Clovisin kuoltuahan tämän pojat aloittivat loputtomat perintösodat Gallian herruudesta, joten niihin karkeloihin riitti halukkaille palkkasotureille keikkaa.

These swords were prestigious, prized possessions, probably reserved for kings and high nobility.  The ring is interpreted as a symbolic "oath ring". The design appears to have originated in the late 5th century, possibly with the early Merovingians, and quickly spread to England (from the earliest phase of Anglo-Saxon presence) and Scandinavia. Some 80 examples of ring-hilted swords have been found in Europe, 14 of those in Finland.

https://en.wikipedia.org/wiki/Migration_Period_sword#Ring-sword

Isoisän äidin sukujuuret  menevät Satakuntaan ja osin sieltä Ruotsin kautta Keski-Eurooppaan. Isoisäni, salskea savolaispoika oli keskimäärin  päätä ikäluokkaansa pidempi. Konkkanokkainen ja tumma. Vähän välimerellisen oloinen pitkänenäinen kapea ja pitkäkasvoinen gigolo. Ikääntyessään vieläkin enemmän eteläeurooppalaisen oloinen.. tummine kovine karvoituksineen. Joku DeGaulle kasvoiltaan on lähellä.

Nykyinen mamuperäinen naiseni näki valokuvia isoisästäni ja pohti kuka tuo etelä-eurooppalainen on? Ei ole suomalainen..

Ja nyt itsekin vasta sillä silmällä katselin. Joo. Joku Etelä-Ranskalainen, espanjalainen tai välimerellinen .. :-)

Itsellänikin on hiukset aikalailla jäykkää laatua. Isoisällä olivat kuin rautalankaa, kuulemma.

[ikuturso]

Vaikka suomalaisia sanottiin mongoleiksi ja keskinkertaisiksi ja todettiin ettei ne voi rakentaa koskaan sivistynyttä yhteiskuntaa, niin vain tuli "lottovoitto syntyä suomeen" ja Nokia-ilmiöt ja monet PISA-voitot.

Vaikka sanotaan ettei rotuja ole, ja vaikka joitain kansoja kuinka sanotaan geneettisesti 99,9999999999%:sti samanlaisiksi ja täysin samanveroisiksi kanssamme, silti he asuvat savimajoissa ja parantavat tauteja syömällä albiinovauvojen raajoja ja sisäelimiä.

Rasismilla ja tosiasioiden tunnustamisella on eroa.

-i-

[Pekka Kemppainen]

Joo, ja sitten sellainen nimi kuin Fossi, kansanparantajien suku, on luultavasti peräisin saksalaisesta nimestä Voss, eikä niinkään ruotsalaisesta nimestä Forss, vaikka sellaiseksi sitä on selitetty.

Nämä nimet on tutkijan mukaan huonosti sovitettavissa muinaisruotsiinkaan, länsigermaaniin sensijaan hyvin.

[kelloseppä]

...
Ranskan protestantteja l. hugenotteja pakeni kiihkoluterilaiseen Ruotsiin uskontovainoa, ja toivat ammattitaitonsa mukanaan. Ruukkeja perusteltiin juuri silloin koko Svean valtakunnassa. Pohjanmaalla raudanvalmistus, mm. Lesti-joen laaksossa, oli kotimaisen ammattitaidon varassa, mutta Uudellemaalle tuli näitä hugenotteja.

Ehkä Östermyran ruukki värväsi näitä tulokkaita.
...

Vallonit saapuivat Ruotsiin pääosin kahdessa suuressa muuttoaallossa tietoisen värväyksen houkuttelemina 1610-20-luvulla lähinnä Sedanin alueelta ja 1630-50-luvulla lähinnä Liegen alueelta. De Besche ja erityisesti de Geer-vallonisuvut olivat pääosin suuroperaation takana, jonka taustalla oli se, että Ruotsin valtiovallan tietoisena pyrkimyksenä oli kehittää Ruotsin tavattoman runsaista ja helposti hyödynnettävissä olleista metalli- ja polttopuuvarantoja kehittämällä tarmokkain toimenpitein Ruotsin metalliteollisuutta, erityisesti aseteollisuutta. Itseasiassa tämä projekti onnistuikin äärimmäisen hyvin; ilmeisesti paremmin kuin kukaan olisi 1600-luvun alkupuoliskolla edes uskaltanut kuvitella. Ruotsiin muuttaneiden vallonien kokonaismäärä lienee ollut noin 1000 - 1200 perhekuntaa, joista toki muutamat eksyivät Suomenkin harvoihin ja kovin pieniin ruukkeihin.

Falander (1808 alkaen Wasastjerna) perusti Östermyran ruukin vasta 1798, joten sen henkilökunnan suoraa yhteyttä esim. 1600-luvun puolenvälin Ruotsiin muuttaneiden vallonien kanssa on aika vaikea nähdä.

PS Oheinen luettelo Ruotsin rautaruukeista antaa oivan käsityksen mittakaavaerosta Ruotsin ja Suomen rautaruukkien suhteen (Ruotsin kupariteollisuus vielä päälle):
https://sv.wikipedia.org/wiki/Lista_%C3%B6ver_j%C3%A4rnbruk_i_Sverige

[Impi Waara]

Sukututkimuksen kautta on valottunut tuo valloonien leviäminen Suomessa olleisiin ruukkeihin. Saman perheen saattaa löytää kirkonkirjoista useammassa ruukissa. Osa tulleista oli katolisia ja oli hyvin yleistä, että seppäsukujen jäsenet avioituvat keskenään. Löytyy myös perhekuntia ja aikuistuneita lapsia, jotka palasivat Ruotsiin. Siksi olisin kiinnostunut tietämään, mihin perustuu arvio Suomeen muuttaneiden määrästä?

[kelloseppä]

Sukututkimuksen kautta on valottunut tuo valloonien leviäminen Suomessa olleisiin ruukkeihin. Saman perheen saattaa löytää kirkonkirjoista useammassa ruukissa. Osa tulleista oli katolisia ja oli hyvin yleistä, että seppäsukujen jäsenet avioituvat keskenään. Löytyy myös perhekuntia ja aikuistuneita lapsia, jotka palasivat Ruotsiin. Siksi olisin kiinnostunut tietämään, mihin perustuu arvio Suomeen muuttaneiden määrästä?

Muutama huomio itse kysymykseen.

- Puhuin lähinnä Uudenkaupungin rauhaa edeltävästä tilanteesta, koska en tunne sen jälkeistä tilannetta kuin varsin summittaisesti.
- Suomen rautaruukkien yhteenlaskettu tuotanto oli suuruusluokkaa 3-4 % Ruotsin rautaruukkien yhteenlasketusta tuotannosta 1600-luvun lopulla, sekin pääosin Ruotsista tuodusta malmista jalostettuna. Täten ei ole oletetettavaa, että Suomeen olisi muuttanut merkittävästi rautaruukkien suhteellista tuotanto-osuutta suurempaa osuutta valloneja; etenkin, koska osa valloneista työskenteli myös kuparin ja muiden värimetallien parissa.
- Ruotsin aseteollisuus keskittyi 1600-l lopussa muutamaan suureen valimoon (tykit) ja jatkojalostuslaitokseen (pienruutiaseet ja kylmät aseet), jotka pystyivät tarjoamaan erityisen ammattaitaitoiselle metalliväelle varsin kilpailukykyisen palkan ja yleiset olosuhteet.

Yleisiä huomioita

Ylipäätään ammattitaitoisen "metalliasiantuntijoiden" keskenään avioituminen oli ongelma valtiolle, joka pyrki pitkin 1600-lukua yhä voimakkaammiin velvoittaa "teknisiä avainhenkilöitä" avamaan ammattiosaamisensa saloja, mm. pyrkimällä velvoittaa pitämään oman suvun ulkopuolisia oppipoikia, ts. käytännössä ruotsalaisia oppipoikia. Tämä pyrkimys saavutti jo strategisen merkitystason karoliiniselle armeijalle, kun Kalle XII:n lähdettyä sotaretkilleen armeijan tarve kenttäolosuhteissakin päteville (ase)sepille muodostui nopeasti huutavaksi. Toinen perustavaa laatua ongelma oli toki Ruotsin aseviennin ja siitä saatavien tullitulojen tyrehtyminen sodan aikana ja sodan pitkittyessä Ruotsin valtio pyrki yhä luovemmin keinoin ohittamaan maailmanmarkkinoilla raudan ja kuparin kansainvälistä tukkukauppaa hallinneet hollantilaiset.

[sivullinen.]

Ylennyksen mongoleista arjalaisiksi saimme muuten vasta välirauhan jälkeen kun Jatkosodassa liityimme natsien kanssa samaan joukkoon. Itsenäisyyden alkutaipaleella kukaan ei edes yrittänyt -- tai edes ymmärtänyt yrittää -- väittää meidän olevan jotain muita.

Kaikki johtavat natsit olivat käyneet koulunsa keisarillisen Saksan oppikirjoja päntäten. Mitä niissä kerrottiin Euroopan kansojen etnogenesiksesta, se perustui professori Gustav Kossinnan teorioihin. Kossinna opetti, että saksalaiset (=germaanit) ja suomalaiset ovat joskus asuneet lähekkäin, ja ovat samaa alkuperää.

Nyt tuli taas niin paljon uutta -- ja täysin uskomatonta -- tietoa, etten usko. Kaikkiin johtaviin natseihin voisi lukea myös Adolf Hitlerin, joka eli nuoruutensa Itävallan puolella ja opiskeli keisarillisen Itävalta-Unkarin oppikirjoista jotain muuta oppia kuin saksalaista oppia. Kossinnasta en ole koskaan kuullutkaan. Etnogenesis kuulostaa jo sanana siltä, ettei sitä ole käytetty kuin uudemman ajan sosialistiopuksissa; aiemmin puhutiin Vagina Gentiumista. Germaanit ja suomalaiset eivät koskaan ole asuneet lähekkäin ja Kossinan teoriat eivät Wikipedian mukaan edes sellaista väitä.

Yritin siis jopa googlailla ja etsiä tietoa väitteidesi tueksi. Epäonnistuin täysin. Vaikka halusin uskoa, en kyennyt uskomaan. Siihen kohtaan minä vedän viivan. Kun lisätään tähän hyvinkin epämääräiset -- ja kovin tieteelliseen asuun puetut -- teoriat haploryhmistä ja muusta dna-teorioista, voin todeta tämän ketjun olevan puhtaasti sitä itseään. Tiede loistaa poissaolollaan ja hyvät kuvitelmat täyttävät sen tilan. Eipä siinä mitään. Moni tykkää tunnelmoida hyvien kuvitelmien parissa, ja siksi elokuvat, sadut ja legendat ovat suosittuja. Joskus jopa innokas tunnelmointi muuttuu innokkaaksi tutkimiseksi, jolloin siitä saadaan suuri hyöty. Saa nähdä, miten tämän asian kanssa käy.

Äläkä Pekka ota itseesi kritiikistäni. Yritän vain pudottaa sinua takaisin maanpinnalle. Moni liian mukava mies kokee pelkkää selkääntaputtelua ja kannustusta aina; myös silloin kun on menossa tietämättään suden suuhun. Harva kokee mukavan miehen oikaisemisen olevan siitä syntyvän mielipahan arvoista. Vielä useammin sama kohtalo on kuninkailla; kuninkaat saavat kulkea vaikka alasti ja hovi ylistää asuvalintaa. Sinun teoriasi ja juttusi ovat nyt vailla totuuspohjaa eli alasti. Se on minun valistunut mielipiteeni; ota se sellaisena vastaan vihastumatta.

[Vaniljaihminen]

Joo, ja sitten sellainen nimi kuin Fossi, kansanparantajien suku, on luultavasti peräisin saksalaisesta nimestä Voss, eikä niinkään ruotsalaisesta nimestä Forss, vaikka sellaiseksi sitä on selitetty.

Nämä nimet on tutkijan mukaan huonosti sovitettavissa muinaisruotsiinkaan, länsigermaaniin sensijaan hyvin.

Toinen esimerkki nimistä on tietenkin kuuluisa isokyröläinen kellomestari Könni, sehän on ilmiselvä König. Mitään järkevää ruotsalaisnimeä siitä ei saa johdetuksi. Pohjalaiset talonpoikaisnimet yleensä ovat kuitenkin tyyliä Ylitalo, Välitalo ja Alatalo, kaikki ne joissa on löydettävissä jokin erikoisempi sävy herättävät heti huomion. Varsinkin silloin, kun kyseinen suku on asunut alueilla ikiajoista lähtien ja niitä ei voi selittää pelkällä maahanmuutolla.

Isokyrö - todella mielenkiintoinen ellei peräti mykistävä paikka. Kannattaa käydä tutustumassa.

Minä en suomalaisia kuitenkaan pidä germaaneina, paitsi korkeintaan näitä frankkilaisia. Germaanien ja hämäläisten välissä on monia kansoja ja näiden sukuhaaroja, ja näistä ei ole aivan selvää kuka on muna ja kuka on kana.

[Pekka Kemppainen]

Ruotsiin muuttaneiden vallonien kokonaismäärä lienee ollut noin 1000 - 1200 perhekuntaa, joista toki muutamat eksyivät Suomenkin harvoihin ja kovin pieniin ruukkeihin.

Läntisen Uudenmaan ruukit taidettiin perustaa juuri heidän avullaan, Niin muistan lukeneeni.

Suomessa oli jo ennen ruotsinvaltaa valmistettu rautaa kotitarvetuotantona, ja 1700-luvulla Svean valtakunnan kuninkaallinen vuori-insinööri Carl Rinman teki piirustukset modernista pienmasuunista, "rautahytistä". Näitä piirustuksia levitettiin koko maahan tuotannon tehostamiseksi.

Pohjanmaalla, mm. Lestijärvellä, rautaa oli nostettu, masunoitu, ja toimitettu joen alajuoksulle harkkoina ja kankina. Paikallinen laivanrakennus sai siitä nauloja yms. -mitä laivaan tarvittiin. Laivoja oli rannikolla rakennettu kaupallisesti viimeistään 1500-luvulla, Olaus Magnuksen mukaan.

Lestijärven nimi saattaa liittyä muistoon järviraudan nostamisesta, ja paikallisesta valmistuksesta:

AD 1552: Asiakirjoissa Lestipyheierffui ja Lestin järffui.
AD 1668: Lästijervi.
Ruotsin sana blästra = nahkapalkeet, liittyen ahjoihin ja masuuneihin.
Rietz: Dialektlexikon, AD 1862-67: Sana bläster tarkoittaa myös 'paikkaa, missä järvimalmia sulatetaan seppäraudaksi'.
Ruotsin sana bläster, bläst muuttuu suomalaisessa ympäristössä muotoon lest-, Lesti. Saarijärvellä muotoon Leustu.
Suomen ruotsinkielisellä rannikkoseudulla 'bles-' esiintyy paikannimissä niillä paikoilla, joissa on nostettu suomalmia.
Ruotsissa löytyy yhä 195 'Bläst-' -liitteistä paikannimeä, ja vielä kaksi 'Lest-' -nimeä: "Strömstadin kunnan suolaakson nimi Lestingsmyran. Uppsalassa on suo nimeltään Lestommen – 'sulatto-uuni'."

Rinmanin rautahytti oli periaatteessa samanlainen, kuin mitä oli käytetty, mutta siitä oli piirustukset. Kansa oli tehnyt vastaavia mutu-tuntumalla ja perinteellä. Vanhin löydetty raudanvalmistus on Rovaniemeltä. Tietotaito tuli Ananjinon kulttuurista myöhemmiltä syrjääneiltä.

Rinmanin piirustuksten mukainen rautahytti on rakennettuna jossakin.

[Pekka Kemppainen]

Kossinnasta en ole koskaan kuullutkaan.

Aina oppii jotain uutta. Gustav Kossinna nyt sattui olemaan oman aikansa saksankielisen tiedemaailman auktoriteetteja, ei edellä aikaansa mutta aikalaiskäsitysten muovaajia.

Aivan toiseen asiaan mennäkseni, YDNA-linjoista ja genetiikasta on vähän niinqon turhaa kertoa henkilöille, jotka eivät tunne peruskäsitteistöä ja sanastoa.

[SmallFish]

Koko juttu tiivistettynä:

Ruotsalaiset, samoin kuin Iltasanomien toimittajat, ovat parantumattomia kusipäitä.

[Paawo]

SUOMALAINEN rotukiihkoilu ...

Rotukiihkoilua en ole aikuisiälläni havainnut missään. Kiihkeimmäksi luokiteltavaa "keskustelua", joka edes jossain määrin läheltä liippaa, on välillä tullut luettua Jari Tervon jostain syystä tunteman patoutuneen vihan sävyttämistä yksinpuheluista sekä jossain määrin myös vasemmistolaisten vappupuheissa.

Viimeksi taisivat rotukiihkoilijat olla huutamassa jonkun wannabe-radiotoimittajan sketsille ja tiernapojille.

[Pekka Kemppainen]

SUOMALAINEN rotukiihkoilu ...

Rotukiihkoilua en ole aikuisiälläni havainnut missään.

Ainoat kiihkoilijat ovat suomalaisuutta vastaan rodullisin perustein agitoivat, jotka nimittävät itseään "suvaitsevaisiksi". Toisinaan he paljastavat rodulliset motiivinsa, mm. väittämällä suomalaisia #sisäsiittoisiksi. Väite on perätön, ja lisäksi kohdetta loukkaavaa #vihapuhetta.

[kelloseppä]

...
Toinen esimerkki nimistä on tietenkin kuuluisa isokyröläinen kellomestari Könni, sehän on ilmiselvä König. Mitään järkevää ruotsalaisnimeä siitä ei saa johdetuksi.
...

Ilmajoella vaikuttaneesta Könnien -kellonrakentajasuvusta olen jotain vähäsen lukenut; kaikkien tunnettujen Könnien kellonrakentajien kirkon-, henki- ja perukirjat olen käynyt läpi sekä selannut muutamia tuomiokirjasarjoja ja muita alkuperäislähteitä läpi.

Itselleni täysin tuntemattomasta isokyröläisestä Könnin kellomestarista varmaankin nim. Vaniljaihminen kertonee lisää.

...
Läntisen Uudenmaan ruukit taidettiin perustaa juuri heidän avullaan, Niin muistan lukeneeni.

Suomessa oli jo ennen ruotsinvaltaa valmistettu rautaa kotitarvetuotantona, ja 1700-luvulla Svean valtakunnan kuninkaallinen vuori-insinööri Carl Rinman teki piirustukset modernista pienmasuunista, "rautahytistä". Näitä piirustuksia levitettiin koko maahan tuotannon tehostamiseksi.
...

Läntisen Uudenmaan 1600-l perustettujen rautaruukkien perustamisen pohjana oli täysin virheellinen, mutta varsin toiveikas oletus, että malmia saataisiin riittävän helposti paikan päältä riittävät määrät sekä se, että malmi olisi jalostettavissa yhtä helposti kuin Ruotsin puolella löytyvä malmi. Siksi jo varsin varhain näihin ruukkeihin alettiin tuoda pääosa malmista merikuljetuksin Ruotsista. Järki malmin rahtaamisessa piili siinä, että jo 1660-70-luvulla joissain Ruotsin rautaruukeissa polttopuun hankintakustannukset pitkittyneiden kuljetusetäisyyksien vuoksi muodostuivat kannattavan toiminnan pullonkaulauksi ja ilmiön pelättiin yleistyvän äärimmäisen vaikeaksi ja laajaksi ongelmaksi.

1762 syntynyt Carl Rinman sai 1792 tehtäväkseen kehittää Suomen järvi- ja suomalmin jalostusta uusimmin puhallusmenetelmin ja viipyi Suomessa vuoteen 1799 asti saaden arvonimen jo 1793 arvonimen "bergmästäre" ja seurasi tunnetumpaa isäänsä Eskilstunan vapaakaupungin johdossa. Rinmanin Suomen tehtävä puolestaan liittyi sadassa vuodessa paikoin jo varsin vaikeaksi ongelmaksi muodostuneen rautaruukkien polttopuun saannin ongelman ratkaisemista siten, että toivottiin talonpoikaisen pientuotannon Suomenkin puolella osittain vastaavan malmin ensijalostamisesta, jonka jälkeen raakajaloste rahdattaisiin "varsinaisiin" ruukkeihin jatkojalostettavaksi. Tämä idea palveli samalla varsin hyvin "hyödyn aikakauden" yleistäkin suurta pyrkimystä talonpoikaisen (pien)teollisuustuotannon kehittämisen kasvattamiseen myös mm. kalkinpolton ja tiiliruukkien kaltaisessa muodossa; ts. alkeellisimman teollisuustuotannon laajentamista yhä suuremmassa määrin lämpöenergian, eli polttopuun, lähteiden aivan viereen. Carl Rinmanin suurin anti tähän yleiseen pyrkimykseen oli juuri nim. Pekka Kemppaisen mainitsema "pienmasuuni".

[Pekka Kemppainen]

...
Läntisen Uudenmaan ruukit taidettiin perustaa juuri heidän avullaan, Niin muistan lukeneeni.

Suomessa oli jo ennen ruotsinvaltaa valmistettu rautaa kotitarvetuotantona, ja 1700-luvulla Svean valtakunnan kuninkaallinen vuori-insinööri Carl Rinman teki piirustukset modernista pienmasuunista, "rautahytistä". Näitä piirustuksia levitettiin koko maahan tuotannon tehostamiseksi.
...

Läntisen Uudenmaan 1600-l perustettujen rautaruukkien perustamisen pohjana oli täysin virheellinen, mutta varsin toiveikas oletus, että malmia saataisiin riittävän helposti paikan päältä riittävät määrät sekä se, että malmi olisi jalostettavissa yhtä helposti kuin Ruotsin puolella löytyvä malmi. Siksi jo varsin varhain näihin ruukkeihin alettiin tuoda pääosa malmista merikuljetuksin Ruotsista. Järki malmin rahtaamisessa piili siinä, että jo 1660-70-luvulla joissain Ruotsin rautaruukeissa polttopuun hankintakustannukset pitkittyneiden kuljetusetäisyyksien vuoksi muodostuivat kannattavan toiminnan pullonkaulauksi ja ilmiön pelättiin yleistyvän äärimmäisen vaikeaksi ja laajaksi ongelmaksi.

Muistelen, että polttoaine kuljetettiin ruukeille hiileksi poltettuna isoilla lotjilla. Hiili siis saatiin metsistä. Tervanpolttoalueilla hiili oli muun toiminnan sivutuote.

1762 syntynyt Carl Rinman sai 1792 tehtäväkseen kehittää Suomen järvi- ja suomalmin jalostusta uusimmin puhallusmenetelmin ja viipyi Suomessa vuoteen 1799 asti saaden arvonimen jo 1793 arvonimen "bergmästäre" ja seurasi tunnetumpaa isäänsä Eskilstunan vapaakaupungin johdossa.

Hyvä löytö!

Rinmanin Suomen tehtävä puolestaan liittyi sadassa vuodessa paikoin jo varsin vaikeaksi ongelmaksi muodostuneen rautaruukkien polttopuun saannin ongelman ratkaisemista siten, että toivottiin talonpoikaisen pientuotannon Suomenkin puolella osittain vastaavan malmin ensijalostamisesta, jonka jälkeen raakajaloste rahdattaisiin "varsinaisiin" ruukkeihin jatkojalostettavaksi.

Niin kerrotaan tehdynkin, mutta paikalliset sepät ostivat osan omaan käyttöönsä.

Tämä idea palveli samalla varsin hyvin "hyödyn aikakauden" yleistäkin suurta pyrkimystä talonpoikaisen (pien)teollisuustuotannon kehittämisen kasvattamiseen myös mm. kalkinpolton ja tiiliruukkien kaltaisessa muodossa; ts. alkeellisimman teollisuustuotannon laajentamista yhä suuremmassa määrin lämpöenergian, eli polttopuun, lähteiden aivan viereen. Carl Rinmanin suurin anti tähän yleiseen pyrkimykseen oli juuri nim. Pekka Kemppaisen mainitsema "pienmasuuni".

Katsoin, #rautahytin rekonstruktio on Lohtajalla, paikallismuseossa. Sillä voi tehdä rautaa, jos joku viitsii. Uudellamaalla, Urjalasta Karkkilaan ajellessa, löytyi kylämuseo, jossa oli kenkälaatikollinen järvimalmia.

Ruukit joutuivat ostamaan polttoaineen, talolliset saattoivat käyttää oman metsänsä roskapuuta, ja myydä rautaharkot halvemmalla.

[kelloseppä]

...

Lyhyesti:

Eräät 1600-luvun Ruotsissa yleiset masuunityypit vaativat polttopuulla viikon-kahden esilämmityksen, jonka jälkeen vasta malmi, puuhiili ja kalkkikivi panostettiin masuuniin. Myös on muistettava, että raaka-aine jalostusprosessinsa aikana usein lämmitettiin kahteen, jopa kolmeen kertaan, jotta lämmityskerta lämmityskerralta eteenpäin jalostettu lopputulos oli valmis halutussa muodossa maailmanmarkkinoille. Toki osin puuhiili saatiin tervanpolton sivutuotteena, mutta Ruotsissa sitä hiillostettiin myös lehtipuusta suoraan rautaruukkien käyttöön. Rautaruukkien toimiluvissa painotettiin vahvasti ruukin oman metsäomaisuuden riittävyyttä; esim. Ruotsin suurimman tykkivalimon, de Geerin Finspångin ruukin, metsäomaisuus oli suurimmillaan yli 78 manttaalia tai de Geerin Leufstan ruukkikokonaisuuden, maaomisuus oli yli 135 manttaalia; ts. tämän kokoluokan ruukkiekosysteemeillä oli kymmenin tuhansin hehtaarein metsää suorassa omistuksessaan ja silti ne ostivat sekä polttopuuta että puuhiiltä.

Puhumme Pekka Kemppaisen kanssa mahdollisesti osin ristiin oletettavasti siitä syystä, että ounastelen hänen enemmän puhuvan suomalaisesta 1700-1800-luvun vaihteen lähinnä pienten suomalaisten rautaruukkien tilanteesta ja minä puhun lähinnä 1600-jälkipuoliskon Ruotsin suurien rautaruukkien tilanteesta. Luonnollisesti vuosien 1650-1800 välisenä aikana ruotsalainen suuren mittakaavan rautaruukkiteollisuus kehittyi monin tavoin teknisesti ja ennen kaikkea polttoainetaloudellisemmaksi.

[Pekka Kemppainen]

Puhumme Pekka Kemppaisen kanssa mahdollisesti osin ristiin oletettavasti siitä syystä, että ounastelen hänen enemmän puhuvan suomalaisesta 1700-1800-luvun vaihteen lähinnä pienten suomalaisten rautaruukkien tilanteesta ja minä puhun lähinnä 1600-jälkipuoliskon Ruotsin suurien rautaruukkien tilanteesta.

Niinpä on tehtykin. 1500-luvun puolelle menee sitten tämä laivateollisuutta palvelleen Lestijärven pienmasuuni-toiminta, ainakin paikannimen perusteella:

AD 1552: Asiakirjoissa Lestipyheierffui ja Lestin järffui.
AD 1668: Lästijervi.
Ruotsin sana blästra = nahkapalkeet, liittyen ahjoihin ja masuuneihin.
Rietz: Dialektlexikon, AD 1862-67: Sana bläster tarkoittaa myös 'paikkaa, missä järvimalmia sulatetaan seppäraudaksi'.

Ruotsalaisessa tarkastelussa blest -sanueelle on löydetty taustaa: Ur-germansk-kielimuotoon sana on rekonstruoitu asuun *blaestaz, *blaestes. On pääteltävissä, että se on kuvannut #lietsomista so. palkeiden käyttöä. Sana on tämän mukaan siirtynyt kantagermaanista kantasuomeen.

Bläst-lietsoa-Lesti sanue on kiinnittynyt seudun suurimman (järvimalmia antavan) järven nimeksi, ja sana on syrjäyttänyt myös joen mahdollisen aiemman nimen. Tämä kertoo raudanvalmistuksen pitkästä perinteestä, ja myös viittaa tuotteen jakeluun.

Nyt jää paradoksiksi, miksi teknologiseen perussanastoon kuuluva #lietsoa on laina germaanista, jota ei puhuttu Suomen raudantuotannon vanhimmilla alueilla.

Järven nimi olis ehkä voinut vaihtua, jos rautateollisuus on tuonut sinne runsaasti työvoimaa ja ostajia ennen  1500-luvun loppupuoliskoa. Bläst-lest on Ruotsin puolella kiinnittynyt vain pienehköihin (=myöhään nimettyihin) maastokohteisiin, seudun suurin järvi on harvinaisuus tässä seurassa.

Voi ehkä jotenkin mahtua mahdollisen rajoihin, että seudun ensimmäiset talonpoikais-asukkaat antoivat tuon nimen, koska Lestijärvi kiinnosti juuri raudan, ei mahdollisten viljelysmaiden takia. Nyt jää ihmeteltäväksi, miksi myöhäinen lainasana on yleensä käytössä. Rautatekniikkkahan tuli itäisiltä kielisukulaisilta esm. Ananjinosta, eikä heillä ole voinut olla  kantagermaanien kanssa yhteistä sanaa.

Kantagermaanin blaestaz omaa muistaakseni etymologian omassa kieliympäristössään? Jotain puhaltamista tms. Ruotsin puolella esiintyy kuitenkin suomalainen lest-.

Suomalaisilla on oma kuparia tarkoittava sana #vaski, joka elää ja voi hyvin vuosituhantisesta iästään huolimatta. Sana lienee ilmaantunut Äänisen-Karjalan metallikulttuurissa, joka oli sama kuin Suomen alueen senhetkinen kulttuurivaihe, tyypillinen kampakeramiikka.

Vanhin suomalaisen valmistama metalliesine, kuparitaltta, on muistaakseni kansallismuseossa. Tulee vaan mieleen, että kupariakin työstettäessä on ahjon lämpötilaa nostettu palkeilla puhaltamalla l. lietsomalla.