Kristinusko Euroopan viimeinen toivo?

[Uimakoulutettava]

Aika pieni on toivo jos kirkon varassa ollaan

Tältä osin toivoa ei ole ja Suomen antikristillis-kulttuurimarxistisella kirkolla ei ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa.

Toisin kuin Euroopan mokuttavat kirkot, populistiset poliitikot käyttävät kristillisyyttä kansallisvaltioiden ja kulttuurin ylläpitämiseen. Tämä on yhteiskunnallisesti Euroopan tärkein tavoite elämänkatsomuksiin katsomatta.

[Juoni]

Höpöhöpö tämä mikään rotukysymys ole. Muhamettilaisuus ei ole rotu, vaan helvettiin johtava eksytys.

Ei niin, eikä myöskään mitenkään välttämättä katastrofaalinen uskonto  ilman ongelmallista geeniperimää, kuten voidaan havaita vaikkapa bosniakkien, tataarien, kazakkien tai malesialaisten tapauksesta. Myös lähinnä kieltään vaihtaneista bysanttilaisista koostuva Länsi-Turkki on aivan kelvollinen paikka, vaikka musulmaaneja ovatkin.

Kysymys on siis ideologinen/uskonnollinen, rotukysymys tämä ei ole pätkääkään.

Mitä suurimmassa määrin nimenomaan rotukysymys, koska nimenomaan lähi-itäläiset/pohjois-afrikkalaiset ovat ongelma, eivät niinkään "muslimit" sinänsä, kuten yllä lyhyesti selitin.

Mustalaiset eivät ole Euroopalle edes toissijainen ongelma, niin vähäpätöinen heidän vaikutuksensa on suuntaan tahi toiseen, että kannattiko heitä edes esimerkiksi nostaa?

Itseasiassa mustalaiset ovat ainankin Bulgariassa ja Romaniassa kaikkea muuta kuin vähäpätöinen ongelma, mutta ei ongelman laajudeen esittely ollut tarkoitukseni, vaan vastaesimerkin avulla osoittaa miten tärkeä rotu eli geeniperimä on: Suomea äidinkielenään puhuvat ja protestanttista uskoa tunnustavat suomenmustalaiset eivät mainituista kulttuurisista seikoista huolimatta käyttäydy kuten kantaväestö.

Tai vastaavasti Afrikasta löytyy brittien ja saksalaisten jäljiltä protestanttisia maita joihin on kopioitu länsimaalaistyyppiset instituutiot, kuten parlamentaarinen demokratia ja vallan kolmijako. Namibia, Botswana tai Kenia eivät silti muistuta kovinkaan paljon Saksaa, Hollantia tai Norjaa.

Mikään rotu ei tuhoa Eurooppaa, ideologiat tuhoavat.

...kuten voidaan havaita esim. germaanista englantia äidinkielenään puhuvista, protestanttisista afro-amerikkalaisista:

https://www.youtube.com/watch?v=DVxeW1WLWpY

Naurettavaa väittää että mikään rotu muka voisi Eurooppaa tuhota.

[Totti]

Ristiretkiä oli aika vaikea perustella kristillisyydellä. Mikään raamatussa ei varsinaisesti tue niitä. Toisaalta ristiretkiä oli useita kappaletta aika lyhyessä ajassa, joista vain ensimmäinen onnistui. Loput oli vaihtelevasti fiaskoja tai täydellisiä katastrofeja erinäisten sotastrategisten sekoilujen takia.

Aivan hyvin voi perustella kristinuskolla.

Miten?

Kyllä kristinuskoon kuuluu aivan täysin olennaisena osana myös aseilla käytävä sota vihollista vastaan, joka ajaa omia pahoja päämääriään.

Kristinuskossa ei ole mitään olennaista doktriinia, jolla voisi perustella sotaa.

Minä puhun nyt kristinuskona aatteena, joka jotenkin tukisi Euroopan (kulttuurin ja elämäntavan) pelastumista.

Uhkahan on massamaahanmuutto islamilaisista maista, jonka seurauksena eurooppalainen sekulaarinen elämäntyyli halutaan lakkauttaa islamistisen fundamentalismin hyväksi.

Kristinuskon pasifismi ja avointen sydänten doktriini suorastaan kannustaa Eurooppaa tekemään itsemurhaa muslimien edessä. Tämä on historiallinen tosiasia, joka on myös voimassa nykypäivänä kirkon täydellisenä antautumisena islamin edessä.

Sinä sotket kristinuskon aatteen muutamaan sotaherraan, joka on torjunut islamin etenemisen Eurooppaan muutaman kerran. Ensimmäinen lienee Kaarle suuri, joka Toursin taisteluissa pysäytti muslimien etenemisen Ranskaan v. 732.

Sitä ennen muslimit olivat tunkeutuneet syvälle Eurooppaan ja vallanneet koko Espanjan. Toursin jälkeen muslimit pysäytettiin muutama kerta lisää, joka pelasti lähinnä Euroopan sydänmaat. Periferia kuten Espanja, Turkki, Balkan, Unkari ja Kreikka oli jo menetetty muslimeille tässä vaiheessa.

Kaikki jotka taistelivat muslimeja vastaan, olivat kristittyjä mutta he olivat myös sotilaita eikä mitään nunnia, jotka rukousnauha kädessä anoi muslimit häipymään Jeesuksen nimessä.

On yksinkertaisesti historiallinen tosiasia, että kristinusko ei ole koskaan pelastanut Euroopan muslimeilta. Sellaista ideologista taistelua ei koskaan olla käyty.

Ennen kuin Eurooppa alkoi puolustautua Islamin valloitukselta silloin oli koko Eurooppa romahduksen partaalla, koska naivistinen tulkinta kristinuskosta.

Tämä väite ei yksinkertaisesti pidä paikkansa. Kristillinen maailma oli varsin menestyksekäs ennen kun islam aloitti valtakautensa 600-luvun lopulla (tässä viittaan historiallisiin tosiasioihin, ei islamin tekstien sepitelmiin).

Muslimit valtasivat ensin koko kristityn Lähi-idän, joka oli huonosti puolustettu koska puolustukselle ei juurikaan ollut tarvetta. 700-luvun alussa muslimit tunkeutuivat Espanjaan, joka oli varsin menestyksekäs ja edistyksellinen kristillinen visigoottinen valtakunta.

Sen jälkeen Välimeri tukittiin rosvoilulla, joka ohjasi Euroopan kaupan maihin kalliille reiteille. Alkoi ns. synkkä keskiaika eli pitkä taloudellinen laskukausi. Seuraavaksi muslimit nappasivat kristilliset reunavaltiot yksi toisensa jälkeen kunnes Eurooppa oli jo kutistunut paljon tullessa 1400-1500-luvulle.

Ajalleen menestyvä kristillinen maailma tuhoutui näin hyvin nopeasti islamin miekan alla ja jäljelle jäi olennaisesti vain hard-core pohjoisempi Eurooppa, joka oli tottunut sotimiseen jatkuvien sisäisten kiistojen takia.


Tosiasia on, että islamin väkivaltaista uskomusoppia vastaan ei voi taistella muulla tavoin kun väkivallalla. Muslimeilla on uskontonsa puitteissa legitimoitu väkivallan käyttö eikä mikään pasifistinen ideologia tai hyvä tahto voi pysäyttää tällaista oppia.

Historiallisesti Islam on ottanut takapakkia vain ja ainoastaan silloin kun on isketty lujaa takaisin ja tuhottu heidän armeijansa, siis ihan konkreettisesti tuhottu taistelukentällä.

Nykyinen islamilainen armeija on Lähi-idän massamaahanmuutto, jota mm. kristitty kirkko pyrkii edistämään kaikin tavoin.

Kysyn, miten kirkossa juokseminen ja rukoileminen voi pelastaa Euroopan tältä invaasiolta, jota kirkko aktiivisesti pyrkii ylläpitämään Jeesukseen vedoten?

[IDA]

Kristinuskossa ei ole mitään olennaista doktriinia, jolla voisi perustella sotaa.

Oikeutetun sodan "doktriini" kyllä muokattiin nykyiseen muotoonsa 1200 - luvulla. Sitä ennenkin se oli olemassa.

Maahanmuuttoonkin oli yhtenäisen kirkon aikoina paljon realistisempi suhtautuminen kuin mitä nykyisellä, sekulaarilla yhteiskunnalla on:

http://walkinginthedesert.com/2016/10/20/a-thomistic-understanding-of-immigration-in-the-context-of-a-catholic-state/

[Juoni]

Ristiretkiä oli aika vaikea perustella kristillisyydellä. Mikään raamatussa ei varsinaisesti tue niitä. Toisaalta ristiretkiä oli useita kappaletta aika lyhyessä ajassa, joista vain ensimmäinen onnistui. Loput oli vaihtelevasti fiaskoja tai täydellisiä katastrofeja erinäisten sotastrategisten sekoilujen takia.

Aivan hyvin voi perustella kristinuskolla.

Miten?

Kyllä kristinuskoon kuuluu aivan täysin olennaisena osana myös aseilla käytävä sota vihollista vastaan, joka ajaa omia pahoja päämääriään.

Kristinuskossa ei ole mitään olennaista doktriinia, jolla voisi perustella sotaa.

Niin, mutta siitä huolimatta sillä on onnistuttu perustelemaan mm. Etelä-Ranskan kataarien sukupuuttoon hävittäminen 1200-luvulla, jolloin paavin Innocentus III julisti ristiretken heitä vastaan. Kataarit kun olivat sitä mieltä että kaikki materiaalinen on saatanallista ja vain hengellinen jumalallista, joten myös katolisen kirkon koko omaisuus oli saatanallista. Sitähän kirkko ei tietenkään voinut sulattaa.

Niinikään kristinuskolla on onnistuttu perustelemaan inkvisition toiminta kidutuksineen ja elävältä polttamisineen, sekä 1500-luvun uskonpuhdistajien teloitukset. Mm. tsekkiläinen Jan Hus poltettiin roviolla. Italialainen oppinut Giordano Bruno rohkeni mennä väittämään että maa kiertää aurinkoa ja tämähän olisi nakertanut katolisen kirkon arvovaltaa ja uskoa paavin erehtymättömyyteen, joten Bruno kohtasi loppunsa roviolla vuonna 1600. Galileo Galilei tunsi tapauksen ja tästä syystä johtuen perui puheensa saaden pitää henkensä.

Lisäksi kirkolta onnistui myös 1600-luvulla täyteen mittaansa roihahtaneiden noitavainojen perusteleminen.

Sinä sotket kristinuskon aatteen muutamaan sotaherraan, joka on torjunut islamin etenemisen Eurooppaan muutaman kerran. Ensimmäinen lienee Kaarle suuri, joka Toursin taisteluissa pysäytti muslimien etenemisen Ranskaan v. 732.

Oli Kaarle Martel. Kaarle Suuri oli hänen lapsenlapsensa, joka kruunattiin paavin toimesta Rooman keisariksi 25.12.800.

Ennen kuin Eurooppa alkoi puolustautua Islamin valloitukselta silloin oli koko Eurooppa romahduksen partaalla, koska naivistinen tulkinta kristinuskosta.

Tämä väite ei yksinkertaisesti pidä paikkansa. Kristillinen maailma oli varsin menestyksekäs ennen kun islam aloitti valtakautensa 600-luvun lopulla (tässä viittaan historiallisiin tosiasioihin, ei islamin tekstien sepitelmiin).

Muslimit valtasivat ensin koko kristityn Lähi-idän, joka oli huonosti puolustettu koska puolustukselle ei juurikaan ollut tarvetta. 700-luvun alussa muslimit tunkeutuivat Espanjaan, joka oli varsin menestyksekäs ja edistyksellinen kristillinen visigoottinen valtakunta.

Sen jälkeen Välimeri tukittiin rosvoilulla, joka ohjasi Euroopan kaupan maihin kalliille reiteille. Alkoi ns. synkkä keskiaika eli pitkä taloudellinen laskukausi. Seuraavaksi muslimit nappasivat kristilliset reunavaltiot yksi toisensa jälkeen kunnes Eurooppa oli jo kutistunut paljon tullessa 1400-1500-luvulle.

Tämä on kieltämättä selitysvoimaisempi tulkinta, kuin ainankin omana kouluaikanani opetettu germaanien kansainvaellusten aikaansaama pimeä keskiaika. Ei sillä etteivätkö germaanit olisi Roomaa ryövänneet, mutta jonkin aikaa räyhättyään asettuivat (uudeksi) aristokratiaksi. Edelleenhän kaikki Euroopan kuninkaalliset ja ylhäisaateliset ovat germaaneja.

Tuo arabien suorittama Välimeren kaupankäynnin blokkaus selittää mm. sen miksi luku- ja kirjoitustaito hävisi varhaiskeskiajalla Euroopasta monin paikoin: Egyptistä saatu papyrus oli toiminut kirjoitusalustana antiikin aikaan, mutta kun sitä ei enää arabien johdosta saatu niin ei ollut mille kirjoittaa. Eläinten nahasta tehty pergamentti kun on ilmeisistä syistä johtuen ylettömän kallista ja varsinaista paperia opittiin valmistamaan vasta myöhemmällä keskiajalla.

Ajalleen menestyvä kristillinen maailma tuhoutui näin hyvin nopeasti islamin miekan alla ja jäljelle jäi olennaisesti vain hard-core pohjoisempi Eurooppa, joka oli tottunut sotimiseen jatkuvien sisäisten kiistojen takia.

Ja tuotakin ns. Karolista Eurooppaa ahdistelivat pohjoisesta viikingit ja idästä unkarilaiset.

Tosiasia on, että islamin väkivaltaista uskomusoppia vastaan ei voi taistella muulla tavoin kun väkivallalla. Muslimeilla on uskontonsa puitteissa legitimoitu väkivallan käyttö eikä mikään pasifistinen ideologia tai hyvä tahto voi pysäyttää tällaista oppia.

Miten tuo selittää bosniakkien, tataarien ja kazakkien käytöksen?

[ApuaHommmaan]

Tosiasia on, että islamin väkivaltaista uskomusoppia vastaan ei voi taistella muulla tavoin kun väkivallalla. Muslimeilla on uskontonsa puitteissa legitimoitu väkivallan käyttö eikä mikään pasifistinen ideologia tai hyvä tahto voi pysäyttää tällaista oppia.

Kyllä voi taistella muullakin tavoin.

Jeesuksen sanoin:
"Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan."

Ja tuo miekka on Jumalan sana vääräuskoisia vastaan. Kulttuurisota ei sen kummempaa.

Toki siihen sisältyy myös oikeutetun sodan doktriini taustalle. Ei Euroopalla ole mitään syytä jäädä sitä kehityksessä huomattavasti jäljessä olevien jyräämäksi.

Kristinuskosta esitetään propagandistisesti tällä hetkellä vain sen armopuoli, joka on aikamoisen kaukana siitä todellisuudesta mitä se on. Esimerkiksi: voiko ihminen antaa anteeksi, jos joku ei anteeksi pyydä? Ei voi toki voi löytää sisäisen mielenrauhan niin, että häntä ei enää häiritse häntä kohtaan väärin toimineen teot.

[kelloseppä]

...
Ei niin, eikä myöskään mitenkään välttämättä katastrofaalinen uskonto  ilman ongelmallista geeniperimää, kuten voidaan havaita vaikkapa bosniakkien, tataarien, kazakkien ... tapauksesta.
...

...

Tosiasia on, että islamin väkivaltaista uskomusoppia vastaan ei voi taistella muulla tavoin kun väkivallalla. Muslimeilla on uskontonsa puitteissa legitimoitu väkivallan käyttö eikä mikään pasifistinen ideologia tai hyvä tahto voi pysäyttää tällaista oppia.

Miten tuo selittää bosniakkien, tataarien ja kazakkien käytöksen?

Edellä olevasta saa sellaisen kästyksen, että esim, bosniakit, tataarit ja kazahit ovat jotenkin erilaisia, jotenkin rauhanomaisempia muslimeita kuin jotkut toiset muslimiryhmät.

Jos käsitykseni nim. Juonen näkemyksestä on oikea, pyydän nim. Juonta avaamaan hieman lisää moista väitettään.

Eräs oletettavasti bosniakkikäsitys omasta muslimiviiteryhmästään on esim. tällainen:

www.youtube.com/watch?v=HqT5YxVJDTk&list=PL5ZUniE1DTI0i5LcHKnpeQ3NjYyCkX5C8

[Juoni]

...
Ei niin, eikä myöskään mitenkään välttämättä katastrofaalinen uskonto  ilman ongelmallista geeniperimää, kuten voidaan havaita vaikkapa bosniakkien, tataarien, kazakkien ... tapauksesta.
...

...

Tosiasia on, että islamin väkivaltaista uskomusoppia vastaan ei voi taistella muulla tavoin kun väkivallalla. Muslimeilla on uskontonsa puitteissa legitimoitu väkivallan käyttö eikä mikään pasifistinen ideologia tai hyvä tahto voi pysäyttää tällaista oppia.

Miten tuo selittää bosniakkien, tataarien ja kazakkien käytöksen?

Edellä olevasta saa sellaisen kästyksen, että esim, bosniakit, tataarit ja kazahit ovat jotenkin erilaisia, jotenkin rauhanomaisempia muslimeita kuin jotkut toiset muslimiryhmät.
Jos käsitykseni nim. Juonen näkemyksestä on oikea, pyydän nim. Juonta avaamaan hieman lisää moista väitettään.

Suomen tataarit ovat olleet maassa muina miehinä ja naisina +150vuotta. Missä ongelmat? Bosnialaiset eivät loista rikostilastoissa sen enempää kuin kaakkois-aasian islaminuskoisista maistakaan tulevat.

Eräs oletettavasti bosniakkikäsitys omasta muslimiviiteryhmästään on esim. tällainen:

www.youtube.com/watch?v=HqT5YxVJDTk&list=PL5ZUniE1DTI0i5LcHKnpeQ3NjYyCkX5C8

Ja oletettavasti Suomesta löytyy vaikkapa Helvetin Enkeleitä ja Bandidoseja.

[kelloseppä]

...

Vai on nim. Juonella esittää perusteet Suomessa majailevan populaation suhteen. Hyvä näin. Nim. Juoni voisi myös tutustua ruotsalaisiin rikostilastoihin esim. bosniakkien tiimoilta.

Bosnian sisäisen meno on aikamoisen tulehtunutta, mihin ei ole yksin syynä bosniakit, mutta ehkä heidän halukkuutensa muuttaa pois Bosniasta kuvastaa parhaiten bosniakkien käsitystystä omasta Bosniastaan.

Tataarien suhteen myönnän nim. Juonen pointin osittain olevan sangen pätevä mm. Tatarstanissa, jossa muslimiväestö sai neuvottelemalla kohtuullisen hyvät sopimuksen Moskovan keskusvallan kanssa paikallisen uskonnollisen autonomian suhteen. Toki ehdoton edellytys tälle oli Moskovan poliittis-sotilaallisen ylivallan ehdoton tunnustaminen ja alistuminen sille.

Eikös se ollut juurikin Kazakstan, jossa Nursultan sai huimaavat 97,75 % äänistä pressanvaaleissa 2015. Nim. Juoni ilmeisesti kokee tällaisenkin vain virkistävänä poikkeuksena muslimimaiden enemmistössä, kun kerran jopa vaalejakin ihan järjestetään.

No, ihan aikuisten oikeasti: se miten, jokin etninen ryhmä toistaiseksi Suomessa käyttäytyy, ei välttämättä kerro lainkaan siitä, millainen meno on sellaisessa valtiossa tai autonomisessa alueessa, jossa ko. ryhmä itse hallitsee itseään.

Enkä edes yllä mennyt lainkaan historiaan vaan pitäydyin suunnilleen nykypäivässä.

Joten, nim. Juoni, pyydän esittämään perusteita väitteillesi.

[AJIH]

Ristiretkiä oli aika vaikea perustella kristillisyydellä. Mikään raamatussa ei varsinaisesti tue niitä. Toisaalta ristiretkiä oli useita kappaletta aika lyhyessä ajassa, joista vain ensimmäinen onnistui. Loput oli vaihtelevasti fiaskoja tai täydellisiä katastrofeja erinäisten sotastrategisten sekoilujen takia.

Vastavuoroisesti islam on valloittanut kristillisiä ja muiden uskontojen maita systemaattisesti 1400 vuoden ajan. Välillä on otettu takapakkia mutta trendi on ollut eteenpäin.

Eurooppa on oikeastaan ainoa kolkka jossa ollaan onnistuneesti vastustettu islamia. Ei tosin raamattu vaan miekka kädessä.
Niillä sodilla oli kuitenkin hyvin vähän tekemistä kristillisyyden kanssa vaan islam torjuttiin erinäisten kuninkaiden vetämien sotaretkien puitteissa, joissa toki vedottiin Jeesuksen nimeen muttei lainkaan hänen oppeihinsa.

Kristinusko ei tosiasiassa koskaan ole onnistunut torjumaan islamin etenemistä. Se on korkeintaan tekosyy yhdistyä sotaan islamia vastaan. Aatteellisesti se on kuitenkin täysin hampaaton islamia vastaan.

Kristillisyys ei siis pelasta Eurooppaa vaan sen tekee täysin muuttunut politiikka tai sota.

Kysymys ei ole siitä, että onko välineenä risti vai miekka. Vaan, että välineenä on risti ja miekka. Mitä tulee islamin etenemisen torjumiseen, niin tältä osin viestisi osoittautuu vääräksi jo yksinomaan sillä, että tarkastelee Espanjan (sotahuutonaan "Santiago y cierra, España!"), Portugalin, Balkanin, Venäjän, Armenian, Maltan, Sisilian, Italian, Itävallan tai Ranskankin historiaa. Tietenkin sen tosiasian merkityksen, että nuo maat eivät ole muslimialueita, vaikka muslimeilla niihin oli hinku, voi yrittää kiistää, sillä, että kristikunnan saavutukset luetaan yksittäisille "sotaherroille" samalla kun muslimeista puhutaan yhtenä islamilaisena magmana. Kaksilla korteilla pelaamista se tosin olisi.

Muslimien Levantin valtaukseen liittyy ilmeisesti Kreikkalais-Roomalaisen keisarikunnan käymä sota Persiaa vastaan juuri ennen sitä ja sen jälkeinen rutto. Visigoottien Espanja oli sisäisesti hajanainen tuohon aikaan. Lisäksi aatelisto oli rappeutunut - vähän kuin nykyinen Eurooppa ilmeisesti.

Oikeutetusta sodasta esimerkiksi: http://files.libertyfund.org/pll/quotes/130.html tai http://dhspriory.org/thomas/summa/SS/SS040.html#SSQ40OUTP1. Löytyy helposti myös muilla suurilla kielillä. Suomalaisiin tapauksia löytänee tutustumalla talvisodan aikaiseen kirkkohistoriaan. Miksi muuten luulet, että puolustusvoimilla on kenttäpappeja?

P.S.
Aina kun puhutaan tataareista, on muistettava, että heitä on alle tuhat eli vähemmän kuin 1000.

[Mika]

Sanoisin mieluummin, että Euroopan viimeinen toivo on pikainen palaaminen siihen kristillis-konservatiiviseen arvomaailmaan, joka Euroopassa vallitsi vielä muutama vuosikymmen sitten. Ikävä kyllä sellaista ei ole näköpiirissä.  Itä-Eurooppa (Tsekki, Puola, Unkari, Baltian maat) onneksi sentään vielä taistelee moku-uskonnon leviämistä vastaan.

[Vaniljaihminen]

Suomalaisiin tapauksia löytänee tutustumalla talvisodan aikaiseen kirkkohistoriaan. Miksi muuten luulet, että puolustusvoimilla on kenttäpappeja?

Miksi sinä luulet että oli kenttäpappeja? Se on se parempi kysymys.

Jos otetaan vertailuun kenttäpapit ja rauhanarmeijan politrukit, niin huomaat että ketkä olivat niitä selkään ampuvia terroristeja ja kummat lähinnä niitä, ketkä välittivät kaatuneiden kotiin viemisestä ja muun asiankuuluvan surutyön hoitamisesta. Ennen sotaa suurin osa suomalaisista oli evlut kirkon jäseniä eikä sodan tarvinnut keskeyttää sitä, mitä ei armeijaa varten oltu edes luotu.

[kelloseppä]

Sanoisin mieluummin, että Euroopan viimeinen toivo on pikainen palaaminen siihen kristillis-konservatiiviseen arvomaailmaan, joka Euroopassa vallitsi vielä muutama vuosikymmen sitten. Ikävä kyllä sellaista ei ole näköpiirissä.  Itä-Eurooppa (Tsekki, Puola, Unkari, Baltian maat) onneksi sentään vielä taistelee moku-uskonnon leviämistä vastaan.

Slovakia, Ex-jugot (Slovenia, Kroatia, Serbia, Montenegro, Makedonia, Bosnian serbit), Bulgaria, Romania, Moldova, Ukraina, Valko-Venäjä ja Venäjä lienevät myös kohtuullisen vähän mokutettuja valtioita. Elleivät ne ole myös eurooppalaisia valtioita, niin mitä sitten?

Mielestäni tulee olemaan aivan väistämätöntä eurooppalaisuuden tulevaisuudessa myös se, että ns. eurooppalaisuus tullaan osin määrittelemään uudestaan; myös esim. Suomen näkövinkkelistä. EU-Eurooppa tulee yhä enemmän erkanemaan ns, perinteisistä eurooppalaisista arvoista, samoin euro-atlanttinen poliittinen liike, jolloin mitä jää jäljelle? Yhä enenemässä määrin aiemmin ns. itäeurooppalaiseen kehykseen liitetty hivenen "vanhanaikainen, kapean näköalan omaava nurkkapatriotismi" kokee renessanssin. Monien läntisten tarkkailijoiden jo menneisyyteen tuomitsemasta, henkisesti läntisimmästä Euroopasta jo osin hävinneestä, näkökulmasta tulee uudestaan keskeinen osa ns. islamista vapaan läntisen Euroopan eurooppalaisuutta.

Toki myönnän, että osin tuollainen tulevaisuus on eurooppalaisen avoimen yhteiskuntien perheen unelman kellon osittaista kääntämistä hivenen taaksepäin, mutta suurin syy siihen on mokutushulluus, ei hitaan valtioliiton muotoisen etenemisen kannattajien.

On aivan turha kuvitella, että mokutushulluus leviäisi kaikkialle Eurooppaan. Ei leviä. Pimeyden hälvettyä uudestaan itseään rakentava läntinen Eurooppa tulee olemaan hivenen toisenlainen arvoiltaan kuin pimeyteen vajonnut läntinen Eurooppa. Vasta silloin Venäjää on syytä aivan tosissaan varoa.

[Totti]

...

Mitä tulee islamin etenemisen torjumiseen, niin tältä osin viestisi osoittautuu vääräksi jo yksinomaan sillä, että tarkastelee Espanjan (sotahuutonaan "Santiago y cierra, España!"), Portugalin, Balkanin, Venäjän, Armenian, Maltan, Sisilian, Italian, Itävallan tai Ranskankin historiaa. Tietenkin sen tosiasian merkityksen, että nuo maat eivät ole muslimialueita, vaikka muslimeilla niihin oli hinku

Moni mainitsemasi maa on ollut islamin hallussa. Siis lähinnä Euroopan periferia kuten aikaisemmin totesin. Se, että ne eivät enää ole islamilaisia on ihan toinen tarina, joka pitkälti liittyy islamilaisen maailman sisäisiin ongelmiin.

Pääsyy Euroopan reunamaiden luovuttamiselle takaisin kristityille, ei ole kristinuskon hurja ja vakuuttava voima, vaan se tosiasia, että islamilainen maailma (kalifaatti / kalifaatit) oli venyttänyt itsensä niin suureksi, että se oli mahdoton hallita keskitetysti.

Islamilainen hegemonia sortui samoihin ongelmiin kun kaikki imperiumit: jatkuvat sodat näännyttävät kassaa, korruptio, epäpätevä johto ja pitkät etäisyydet.

Islamin sisäänrakennettu erityisongelma on riippuvuus jizya-verosta, joka taas edellyttää jatkuvasti lisää vääräuskoisia vallattavaksi. Jos maita ei saa lisää verotulot laskevat ja koko järjestelmä luhistuu.

Islamilaisen järjestelmän heikkous ja uupuminen johti lopulta siihen, että kristityt pystyivät pitkien kuluttavien sotien jälkeen ottamaan takaisin monia valloitettuja alueita, esimerkiksi Unkarin. Tosin islam jäi moneen paikkaan elämään kuten Albaniaan, jossa yli puolet väestöstä on edelleen muslimeja.

voi yrittää kiistää, sillä, että kristikunnan saavutukset luetaan yksittäisille "sotaherroille" samalla kun muslimeista puhutaan yhtenä islamilaisena magmana.

Islam on siis tosiasiassa vallannut suuren osaa Eurooppaa jo keskiajasta lähtien. Mutta muslimit pysäytettiin ottamasta koko kakun muutamassa merkittävässä taistelussa kuten esim. Tours v. 732, Lepanto v. 1571, Wien v. 1683.

Näiden taisteluiden voitot voidaan olennaisesti pistää muutaman sotaherran (kuninkaan / kenraalin) piikkiin koska ne olivat luonteeltaan lyhyitä kenttätaisteluita (toisin kun nykyään vuosia kestävät sodat), jotka aiheuttivat valtavia tappioita muslimeille ja viivyttivät tai pysäyttivät heidän etenemisen lopullisesti.

Haluan korostaa, että tämä keskustelu koski kristinuskoa Euroopan pelastajana (islamin pysäyttäjänä) ideologisella tasolla. Se, että moni, joka on taistellut Euroopan puolesta on ollut kristitty, on eri asia.

Kukaan ei kiistä sitä, että kristityt armeijat ovat usein pelastaneet Euroopan, mutta he eivät ole tehneet sitä aatteeseen vaan sotataitoihin tukeutuen. Ts. se ei ollut kristinusko joka on pelastanut Euroopan, vaan sotilaat.

Palatakseen otsikon kysymykseen, niin kristinusko ei siis missään nimessä ole Euroopan viimeinen toivo. Se ei pasifistisena uskontona koskaan ole ollut sitä eikä tule olemaankaan.

[Profit]

Uskonnollisuus lisääntyy, jos länsimaat köyhtyvät nykyiseltä kulutustasoltaan, mikä on aivan överi verrattuna muuhun maailmaan.

[sivullinen.]

Jäsen Totti toi keskusteluun kokoomuslaisen kristinuskon tulkinnan. Siinä kristinusko ja sosialismi on sovitettu yhteen taloudellisen edun nimissä. Käytännössä Kokoomus on taloudellisen edun nimissä luopunut myös kahdesta muusta perinteisestä arvostaan eli kodista ja isänmaasta. Nimikin on vaihtunut Kansallisesta Kokoomuksesta Korporaatiokommunistiseen Kokoomukseen -- ainakin tarkkaavaisen seuraajan mielestä --. Kristinuskon suhteen on tehty kenties suurin takinkäännös. Snellmannin Valtio-opin mukaan kristinuskon tärkein tehtävä on pitää perhe ehyenä. Nykyinen Kokoomus ajaa perheen tuhoamista kaikin keinoin viimeksi perhevapaauudistuksen nimissä, joka jälleen veisi perheen askeleen lähemmäs valtion holhousta ja sosialismia. Kokoomuksen mielestä nyt sosialismi ja suunnitelmatalous tuntuvat olevan taloudellisesti parempia kuin markkinatalous, jonka toimivuus perustuu enintään uskoon markkinoiden näkymättömään käteen. Kokoomus ei ainakaan ole euroopan viimeinen toivo.

Muutamat jo ehtivät huomauttaa, ettei kristinusko nyt oikeasti ole mikään rauhanuskonto eikä koskaan ole ollut. Lisäisin tähän huomautusten sarjaan nimenomaan Neuvostoliiton tuoneen meille tämän pasifismin; Aseistakieltäytyjäliittokin on sosialistien järjestö; Neuvostoliiton ydinaseetkin olivat rauhan ydinaseita;  ja Neuvostoliitto perustettiin Lenin julistaessa sodan sodalle -- eli lopun Ensimmäiselle Maailmansodalle hinnalla millä hyvänsä --. Näin julistuksissa kommunismi se vasta rauhanaate onkin. Buddhalaisuus on myös rauhaa enemmän kuin kristinusko. Islam taas on oikea rauhanuskonto (tm). Kaikki ovat silti valmiit sotimaan ihmiskunnan hyvän puolesta, ja se tarkoittaa aina sotimista oman aatteen puolesta.

Jos joku rauhanjärjestö pitäisi nyt nimetä, niin "rauhan unioni" Eurostoliitto se on: Se julistaa joka tilanteessa tuoneensa eurooppaan rauhan ajan aattellisen esikuvansa Neuvostoliiton tapaan. Rauhan julistaminen on häviäjän merkki. Voittaja osoittaa aina sotilaallisella voimallaan taistelun tarpeettomuuden. Si vis pacem, para bellum. Amerikassa Trump on ottanut tämän ohjenuorakseen ja tulee kristinuskon nimessä tuomaan rauhan maan päälle. Näin ei ole syytä mihinkään huoleen. Sosialismi ja suunnitelmatalous eivät ole kestäviä rakennelmia. Vain Jumala tietää, miksi sosialismi ei toimi, mutta kaikki tietävät, ettei se toimi. Oikeastaan sosialismi toimii niin kauan kuin rahaa ja jaettavaa riittää. Sosialismi loppuu heti kun rahat loppuvat. Tämän voisi kristillisen sananparren mukaan esittää sanoin Jumala koettelee vaan ei hylkää. Siinä on euroopan viimeinen toivo.

Jumala on puolellamme ja Jumala johtaa meitä. Jumala on Taivaan Isä ja Luoja. Hän on Herra ja Sebaot, Kaikkivaltias, Korkein ja Kuningasten Kuningas. Kaikki tämä johtuu vain siitä, että vanhassa kreikan kielessä tittelien sijaan käytettiin tuollaista tittelitöntä nimitys tapaa. Olen usein pohtinut, pitäisikö jäsen Alaricia kutsua keskustelunvalvoja Alariciksi myös muualla kuin Opettaja, opettaja -ketjussa -- vai pitäisikö keskustelunvalvojaa kutsua opettajaksi tuon ketjun nimen perusteella --. Entä pitäisikö James Hirvisaarta kutsua Jamekseksi -- jolloin tunnelma olisi tuttavallinen -- vai Hirvisaareksi vai entiseksi kansanedustaja Hirvisaareksi? Tämä on täysin tarpeetonta pohdintaa, mutta vaivaa mieltäni usein. Tämä on se, mitä teologiaksi nykyään kutsutaan.

Eli teologia -- erityisesti kristillinen -- on täysin turhaa pohdintaa sanojen vivahteista. Sieltä ei voi löytyä toivoa mihinkään suuntaan. Sen perusteella on ainoastaan mahdollista jälkeenpäin hävittää vanhan uskonnon rippeet. Näin sosialismi on tehnyt kristinuskolle väärentämällä sen käsitteet, ja näin sosialismille tullaan tekemään sen hajoamisen myötä. Tätä on tehty jo täällä esimerkiksi alkamalla kutsua tiettyjä maahanmuuttajia rikastajiksi; siinä rikastamisen käsite on tulkittu toisin kuin sosialistien alkuperäisissä esityksissä. Nyt on kysyttävä, voidaanko kerran teologiaksi ja hengettömäksi tehty usko uudelleen parantaa eläväksi; voiko kerran sosialismin tuhoama kristinusko nousta? Muutamat jo väittivät näin käyneen, mutta minusta se ei onnistu. Voidaan pelastaa ne osat kristinsuskosta, joita ei ole pilattu, mutta kerran pilattua ei voida korjata. Paluu vanhoihin kristillisiin arvoihin ei enää onnistu. On keksittävä uudet arvot, jotka ovat niiden kanssa yhtenevät, mutta vapaat historian painolastista. Tällaista oletin myös Orbanin ehdottavan -- ja tyrmäsin hänen ehdotuksensa vain, koska se pyrki luomaan koko euroopan kattavan yhteisen arvopohjan, joka minusta ei ole tavoiteltavan arvoinen tai edes mahdollinen --.

Vielä lopuksi ehdotan yhtä uudenlaista suhtautumista vanhojen arvojen uudelleen muotoilun hengessä. Sosialistit julistivat ensin katholilaisuutta, sitten kosmopolitanismia ja nyt globalismia. He ovat aina hävittyään uudelleen keksineet pyhän arvonsa yleismaailmallisuudesta. Samoin he ovat yrittäneet uudistaa lysenkolaisuutta epigenetiikan nimissä ja taivaan niskaan putoamista ilmastonlämpenemisen nimissä. Kansallismielisten on tärkein arvo taas on selkeästi kansa. Silti me usein paheksumme sosialisteja, suvakkeja ja kokkareita. Heitä ei pitäisi paheksua; he ovat osa kansaamme. Jos me lopettaisimmekin vihaamasta heitä ja alkaisimme rakastamaan heitä? Eikö se olisi itsestään selvä tie kansallismielisyyden voittoon. Järjeltään heikko sosialistien aivopesemä suvakki kykenee kyllä vastustamaan pahaa rasistinatsia, mutta jos osoittaisikin häntä kohtaan rakkautta, ja rakkauden nimissä selittäisi hänen olevan sosialistien aivopesun uhri, ja lupaisit pelastat hänet, ei hän sitä voisi vastustaa.

Edellä esitetty on kristinuskon yksi tärkeimpiä opin kappaleita: Rakasta vihollistasi. Näin sanoi Jeesus. Vihollisella hän ei tarkoittanut vihollista sodassa, vääräuskoista tai muuta pahantekijää, vaan vain ja ainoastaan poliittisia vastustajia; muinaisessa kreikan kielessä on vihollis-sana oli yhtä monipuolinen kuin Jumala-sana. Yksi Saksan historian merkittävimmistä politiikan tutkijoista, Carl Schmitt, osoitti vihollis-sanan tarkoituksen Jeesuksen puheessa ja otti poliittisten vihollisten rakastamisen oman filosofiansa ydinajatukseksi. Hän voisi olla Saksan CDU:lle se, mikä Snellman on Suomen Kokoomukselle: vanha oppi-isä, jonka opit on unohdettu. Emmekö me voisi hänestä ottaa oppia? Finlandia ehdokkaana olleessa maahanmuuttokriittisistä kertovassa kirjassa mielikuvitushenkilö Ramses Hirvisaari oli ottanut Carl Schmittin lainauksen omaksi tunnuslauseekseen. Tehkäämme kirjasta tosi sotiemme hengessä.

[AJIH]

...

Kukaan ei kiistä sitä, että kristityt armeijat ovat usein pelastaneet Euroopan, mutta he eivät ole tehneet sitä aatteeseen vaan sotataitoihin tukeutuen. Ts. se ei ollut kristinusko joka on pelastanut Euroopan, vaan sotilaat.

Palatakseen otsikon kysymykseen, niin kristinusko ei siis missään nimessä ole Euroopan viimeinen toivo. Se ei pasifistisena uskontona koskaan ole ollut sitä eikä tule olemaankaan.

Esimerkit Euroopasta ilmensivät juuri sitä, että islam torjuttiin. Siinä meni aikaa, mutta niin tehtiin. Jos tätä ei pidä islamin torjumisena, niin silloin kyllä käyttää kieltä eriskummallisella tavalla.

Teet päättelyvirheen, joka liittyy kokonaisuuksien ja sen osien erotteluun. Sinulle islam on yksi epäpersoonallinen aate, joka valloittaa maita ja toimii itsenäisesti, eikä siksi huomioon mukamas tarvitsisi ottaa sitä, että sen perusteella syntyy kokonaisuus inhimillisiä toimijoita, joilla on sotataitoja. Kristinuskon kohdalla sen sijaan osaat nähdä, että aate itsessään ei taistele taistelukentällä (miten se olisikaan mahdollista?) vaan sotilaat, joilla on sotataitoja. Sotataito ja aate kuitenkin ovat eri kategorioissa. Ensimmäinen on käytäntöä, toinen on premissit käytännöille.

Virheellisen päättelyn perusteella, joka tapauksessa, saat asetelman: islam vastaan sotilaat (jotka sattuvat olemaan kristittyjä). Nihiloit tätä kautta täysin epähistoriallisesti kristinuskon motivoivana syynä sille, että taisteluja ylipäänsä käytiin.

Tavoitteena on ilmeisesti nihiloida kristinusko aatteena ylipäänsä, joka tietenkin jättäisi Euroopan aivan tyhjän päälle, ilman minkäänlaista vakaata pohjaa, jonka puolustamiseen eivät riitä kuin ne harvat, jotka ovat eniten takertuneita mielihyväänsä. Nythän elämme mielihyvän kulttuurissa. Tällaisessa kulttuurissa on se heikkous, että mielihyvän puolustaminen on epämiellyttävää, minkä takia se ei koskaan saa aktivoitua joukkoja.

Eurooppa sikäli kuin se on Eurooppa on olennaisesti kristikunta, tärkeimpinä ihanteinaan totuus ja hyvän tekeminen. Siihen liittyy ihmisluonnon tunnistaminen, minkä seurauksena on ajatus miehestä, naisesta ja lapsesta - pyhästä perheesta -, ja samalla silti sen muistaminen, ettei paratiisia maan päällä.

Oikeutetusta sodasta katso esimerkiksi: http://files.libertyfund.org/pll/quotes/130.html tai http://dhspriory.org/thomas/summa/SS/SS040.html#SSQ40OUTP1.

[Punaniska]

Otetaan randomjoukko musuja ja samanlainen otos hedonistiurpoja ja pistetään tappelu pystyyn. Kummat kävelevät voittajina ulos? Uskossaan vahvat vai ämmittyneet hipsterit?

[Totti]

Teet päättelyvirheen, joka liittyy kokonaisuuksien ja sen osien erotteluun.

En tee mitään päättelyvirheitä vaan sinä et ymmärrä kristinuskon ja islamin ideologista eroa.

Sinulle islam on yksi epäpersoonallinen aate, joka valloittaa maita ja toimii itsenäisesti, eikä siksi huomioon mukamas tarvitsisi ottaa sitä, että sen perusteella syntyy kokonaisuus inhimillisiä toimijoita, joilla on sotataitoja.

Kristinuskon kohdalla sen sijaan osaat nähdä, että aate itsessään ei taistele taistelukentällä (miten se olisikaan mahdollista?) vaan sotilaat, joilla on sotataitoja.

Rautalankaa:

Islam sisältää väkivaltaa ja sotaa lietsovia oppeja. Muslimin pyhin tehtävä on käydä sotaa vääräuskoisia vastaan. Siis ihmisten tappaminen islamin nimessä on islamin mukaan parhainta mitä muslimi voi tehdä. Tämä on aivan yksiselitteinen ja keskeinen islamilainen oppi, josta ei ole mitään epävarmuutta.

Mitään vastaavaa ei löydy kristinuskosta. Ei lähimainkaan. Kristinuskossa opetellaan lähimmäisenrakkautta ja toisen posken kääntämistä, siis pasifismia, eli islamin vastakohtaa.

Tästä seuraa automaattisesti, että islam on sotaisa ja väkivaltainen uskonto, jonka verukkeella voi ja myös käydään sotia. Ts. muslimit pystyvät uskontoonsa vedoten käymään sotaa ja taistelevat uskontonsa puolesta, ei itsensä, perheensä, maansa tai kuninkaan puolesta.

Kristillisen armeijan motiivi on tyystin erilainen. Kristitty sotilas ei voi vedota Jeesukseen esimerkkinä sodalle. Se ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Kristitty sotilas taistelee sen takia ensisijaisesti itsensä, perheensä, maansa ja kuninkaansa puolesta.

Se, että sotapropagandassa käytetään kristittyä retoriikkaa ei muuta tätä asetelmaa miksikään. Propagandahan hyvin harvoin on totta. Kristillisyyteen vedottiin sen takia sotatilanteessa vain pinnallisena yhdistävänä tekijänä eikä aatteellisena ohjenuorana sodalle.

Keskiaikaisessa Euroopassahan oli jatkuvia taisteluja kuningaskuntien kesken. Ainoa tapa saada porukka yhdistymään islamin hyökkäystä vastaan oli sen takia joku muu kun maalojaliteetti. Alhaisin yhteinen tekijä oli kristinusko, joka ainakin pintapuolisesti oli kansoja yhdistävä voima.

Ts. uskottiin samaan aatteeseen ja se loi ainakin hetkellistä veljeyttä. Mutta aate itsessään ei sisältänyt oikeastaan mitään, jonka perustella voisi mennä sotaan.

Juuri tämän löysän sidoksen takia ristiretket usein epäonnistuivat. Kristillisyys ei lopulta ollut tarpeeksi vahva side kristillisten armeijoiden välillä, jotta nämä pystyisivät toimimaan yhdessä saraseeneja vastaan. Moni ristiretki kaatuikin johtajakiistoihin ja maalojaliteetteihin missä armeijat hajaantuivat ja alkoivat kiistelemään keskenään.

Tilanne on siis se, että islam on aatteellisesti sotaisa uskonto, joka pyrkii valloittamaan maita. Kristinusko on pasifistinen uskonto, joka ei pyri valloittamaan maita. Kun asetat nämä vastakkain, kristinusko aatteena ei pysty puolustautumaan islamin väkivaltaa vastaan, tämä on teologinen ja historiallinen tosiasia.

Ainoa puolustus kristitylle on jonkinlainen organisoitu sotavoima, joka toki voidaan koota kristillisen symboliikan alle, mutta se ei voi perustella toimensa raamatulla vaan ainoastaan käyttää sitä propagandatyökaluna missä jätetään pasifistiset kappaleet lukematta.

Tavoitteena on ilmeisesti nihiloida kristinusko aatteena ylipäänsä, joka tietenkin jättäisi Euroopan aivan tyhjän päälle, ilman minkäänlaista vakaata pohjaa, jonka puolustamiseen eivät riitä kuin ne harvat, jotka ovat eniten takertuneita mielihyväänsä.

Eurooppa ei ole tyhjän päällä, mutta kristinusko ei ole eikä koskaan ole ollut se  aate, jonka puitteissa islam on torjuttu. Sellaista neuvottelua ja filosofista taistelua uskontojen välillä ei olla koskaan käyty, missä islam olisi torjuttu pelkillä puheilla. Kristinusko ei siis ole eikä voi olla Euroopan toivo.

Eurooppa ei sikäli ollut tyhjän päällä, että kansalaisten puolustustahto oli aina suuri maalojaliteettien kautta. Lojaliteetti omaan porukkaan ja kuninkaaseen oli kehittynyt juuri jatkuvien eurooppalaisten sotien kautta. Sota yhdistää kansaa.

Tämä on pitkälti tilanne edelleen monessa Euroopan maassa vaikkei ne tosiasiassa enää ole kristittyjä, kuten Suomi: suomalaiset eivät ole kovin uskovaisia, mutta maanpuolustustahto on Euroopan korkein. Syy tähän ei ole kristinuskossa vaan historiassa, joka on tehnyt kansan tietoiseksi vaaroista.

[James Hirvisaari]

Otetaan randomjoukko musuja ja samanlainen otos hedonistiapinoita ja pistetään tappelu pystyyn. Kummat kävelevät voittajina ulos? Uskossaan vahvat vai ämmittyneet hipsterit?

Aika rouhea esimerkki  , mutta jokseenkin tuosta on kysymys.

Kun kansakunnan henkinen selkäranka on vahva, vastustuskyky on ilman muuta suurempi. Yksi henkisen selkärangan osa-alue voi olla hengellinen eli Suomen tapauksessa kristillinen. Ja kristillisyys siis voidaan mieltää sekulaarilla tai sakraalilla tavalla, kuten edellä on ollut puhetta. Tapakristillisyys, kulttuurikristillisyys sisältää sekin vahvan, yhteenkuuluvuutta vahvistavan arvolatatuksen.

Toki henkinen selkäranka voi olla muuallakin, kuten esimerkiksi muinaissuomalaisuudessa ja siis omissa juurissamme - toki itsellänikin se on kristillisyyden rinnalla kansaamme identifioimassa. Myös kieli ja yleinen kansallisaate ovat meitä yhteen sitovia tekijöitä.

Mutta kuten viittasitkin, vätyksistä ei ole mihinkään tässä henkien taistelussa. Eiväthän kaikki kykene sotimaankaan, vaikka tilanteen tullen omia pitäisi kyetä puolustamaan raakalaisilta.

[Jaksuhali]

Kristinuskon perusperiaatteissa on niin paljon itsetuhoisia ja kastroivia elementtejä poskien kääntelemis- ja anteeksiannon vaatimuksineen sekä loputtoman armon ajatuksineen että jos kristinuskon perusperiaatteita toteutetaan sanatarkasti se tulee vain buustaamaan länsimaisen kulttuurin tuhoa. [...]

Moni täällä näyttää ymmärtävän Jeesuksen vuorisaarnan ja ilmeisesti kaikki opetukset yhteiskunnallisiksi. Jeesuksen ensimmäiset opetuslapsetkin kuvittelivat vielä ennen ristiinnaulitsemista ja ylösnousemusta Jeesuksen olevan maanpäällinen kuningas ja Israelin roomalaisesta vallasta vapauttava Messias. Jeesus on kuitenkin sydänten kuningas ja taivaallinen kuningas, ei poliittinen johtaja. Toisen posken kääntäminen on ymmärrettävä ohjeeksi henkilökohtaisella tasolla. Toisin kuin islam, kristinoppi erottaa toisistaan jokaisen ihmisen henkilökohtaisen kilvoittelun ja toisaalta maallisen esivallan:

Jeesus sanoi heille: "Antakaa keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on". Ja he ihmettelivät häntä suuresti. Mark. 12:17

Maallisen esivallan (joka ei tuona aikana ollut kirkollinen/kristillinen eikä sen tarvitse olla sitä ollakseen legitiimi) tehtävästä Uusi Testamentti opettaa:

Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. Sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta; ne, jotka ovat, ovat Jumalan asettamat.
Sentähden, joka asettuu esivaltaa vastaan, se nousee Jumalan säätämystä vastaan; mutta jotka nousevat vastaan, tuottavat itsellensä tuomion.
Sillä hallitusmiehet eivät ole niiden pelkona, jotka tekevät hyvää, vaan niiden, jotka tekevät pahaa. Jos siis tahdot olla esivaltaa pelkäämättä, niin tee sitä, mikä hyvää on, ja sinä saat siltä kiitoksen;
sillä se on Jumalan palvelija, sinulle hyväksi. Mutta jos pahaa teet, niin pelkää; sillä se ei miekkaa turhaan kanna, koska se on Jumalan palvelija, kostaja sen rankaisemiseksi, joka pahaa tekee.
Siksi tulee olla alamainen, ei ainoastaan rangaistuksen tähden, vaan myös omantunnon tähden.
Sentähdenhän te verojakin maksatte. Sillä he ovat Jumalan palvelusmiehiä, ahkeroiden virassansa juuri sitä varten.
Antakaa kaikille, mitä annettava on: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia. Room. 13:1-7

Ymmärrykseni mukaan, ja olen Raamattuni lukenut, kristillisen(kin) maan armeija saa sotia ja sen pitää sotia puolustaakseen omiaan. Jos esivalta ei rankaise pahasta eikä puolusta omiaan ulkoiselta uhalta, se tekee väärin. Tällaista löperöyttä joudumme todistamaan ja se on vaarassa hukuttaa koko Euroopan; miksi sitä markkinoidaan meille kristinuskon nimissä, en ymmärrä.

[IDA]

Mutta kuten viittasitkin, vätyksistä ei ole mihinkään tässä henkien taistelussa. Eiväthän kaikki kykene sotimaankaan, vaikka tilanteen tullen omia pitäisi kyetä puolustamaan raakalaisilta.

Raamatussahan on jopa tähänkin ohjeet .

Sotaan lähtiessä valmiiksi kokoontuneilta sotilailta kysyttiin ensin onko heillä jotain sellaisia velvoitteita kotona kuin vastarakennettu talo, juuri solmittu avioliitto, esikoistaan odottava vaimo, elätettävät vanhemmat tms. Jos oli niin sai mennnä kotiin. Sitten kysyttiin ovatko jotkut niin pelokkaita, että eivät uskalla taistella kyseisen vihollisen kanssa. Sellaisetkin saivat mennä vapaasti kotiin. Vasta sitten lähdettiin varsinaiseen sotaan.

Monesti unohdetaan, että Vanhan testamentin kirjat ovat ne kirjoitukset, joista Uudessa testamentissa puhutaan. Myös ne ovat oleellinen osa kristinuskoa ja sen oppia. Rituaalilait kyllä kumottiin.

[Alabama]

Juuri tämän löysän sidoksen takia ristiretket usein epäonnistuivat. Kristillisyys ei lopulta ollut tarpeeksi vahva side kristillisten armeijoiden välillä, jotta nämä pystyisivät toimimaan yhdessä saraseeneja vastaan. Moni ristiretki kaatuikin johtajakiistoihin ja maalojaliteetteihin missä armeijat hajaantuivat ja alkoivat kiistelemään keskenään.

Antaisin Totille kymmenen liketystä koko viestistä, mutta kun ei voi antaa enempää kuin yhden.

Tällä hetkellä tilanne on vielä paljon huonompi kuin aikaisempien islamin vastaisten taisteluiden aikoina. Ei ole olemassa mitään varsinaista yhteistä ideologiaa, joka yhdistäisi kansoja. Kristinusko-ideologian omaa enää vain aina vain pienempi osa Euroopan kansoista. Yksittäisetkin kansat ovat jyrkästi jakautuneita ja kiistelevät keskenään. Tulevaisuus ei näytä hyvältä, kun ainoaa yhteistä ideologiaa, pasifistista kristinuskoa, vastassa on väkivaltaan nojautuva ideologia, joka palkitsee taisteluun yllyttämänsä uskonsoturit kaiken lisäksi kunniapaikalla paratiisissa. Euroopan muista ideologioista mm. sosialismi ja kommunismi ovat selvästi islamin puolella. "Kristilliset" eurooppalaiset joutuisivat samanaikaisesti taistelemaan sekä omiaan että vieraita vastaan.

[Jaksuhali]

Pasifistinen kristinusko? Oxymoroni. Marxistit uskovat maanpäälliseen paratiisiin, kristinuskoon kuuluu käsitys perisynnistä, jonka vuoksi esivaltaa ja sen väkivaltamonopolia tarvitaan rajoittamaan ihmisten mielihaluja.

Molempia kuulee väitettävän: että kristinuskoon liittyisi pasifismi, ja toisaalla että natsi-Saksa olisi ollut kristitty maa. Ei ja ei. 

e: Ymmärrän hyvin, etteivät monetkaan käytä aikaansa henkilökohtaiseen Raamatun tutkiskeluun, vaikka suosittelen sitä kaikille. Syytän vasemmistohenkisiä mädättäjäpappeja siitä, että kristinoppi on niin väärinymmärretty. Luther sanoisi tähän jotain sopivaa, tyyliin että heidät pitäisi ajaa pois kirkosta ja kaupungista (pun int) ja peräänsä pitäisi heittää hevonsontaa.

[l'uomo normale]

Kristinusko ei väkttämättä pelasta eurooppaa, mutta osan eurooppalaisista. Kirkot ja kristittyjen yhteisöt kokoontuvat muuttuneissakin oloissa. Ehtoollisella saa viiniä ja kirkkokahveilla voi salaa sujauttaa kahvin terästeeksi jotain väkevämpää, vaikka muualla olisi jo islamin lait.

[Alabama]

Pasifistinen kristinusko? Oxymoroni. Marxistit uskovat maanpäälliseen paratiisiin, kristinuskoon kuuluu käsitys perisynnistä, jonka vuoksi esivaltaa ja sen väkivaltamonopolia tarvitaan rajoittamaan ihmisten mielihaluja.

Molempia kuulee väitettävän: että kristinuskoon liittyisi pasifismi, ja toisaalla että natsi-Saksa olisi ollut kristitty maa. Ei ja ei.

Kristillisten maiden historia ja kristillinen ideologia täytyy pitää erillään toisistaan. Sotien käymiselle on tyypillistä jonkun ideologian valjastaminen sen käyttöön perustelemaan sotaisaa toimintaa ja kannustamaan sotilaita. Aikaisemmin sotimista tuki usein kristinusko tai "se ihan oikea kristinusko", katolilaisuus tai protestantismi, jesuiitat, IRA jne. Ei-pasifistinen kommunismi on sitävastoin islamin tavoin erinomainen kannustin jo sellaisenaan. Kristinusko ideologiana on pasifistinen ("joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu"), eikä sellaisenaan sovellu sotimisen puoltamiseen, mutta sitä on siitä huolimatta käytetty sodankäynnin perusteluna.

Perisynti, marxilaisten maanpäällinen paratiisi tai Natsi-Saksa eivät liity kristillisen ideologian pasifistisuuteen.

[Bordercollide]

Kristinuskon perusperiaatteissa on niin paljon itsetuhoisia ja kastroivia elementtejä poskien kääntelemis- ja anteeksiannon vaatimuksineen sekä loputtoman armon ajatuksineen että jos kristinuskon perusperiaatteita toteutetaan sanatarkasti se tulee vain buustaamaan länsimaisen kulttuurin tuhoa. [...]

Moni täällä näyttää ymmärtävän Jeesuksen vuorisaarnan ja ilmeisesti kaikki opetukset yhteiskunnallisiksi. Jeesuksen ensimmäiset opetuslapsetkin kuvittelivat vielä ennen ristiinnaulitsemista ja ylösnousemusta Jeesuksen olevan maanpäällinen kuningas ja Israelin roomalaisesta vallasta vapauttava Messias. Jeesus on kuitenkin sydänten kuningas ja taivaallinen kuningas, ei poliittinen johtaja. Toisen posken kääntäminen on ymmärrettävä ohjeeksi henkilökohtaisella tasolla. Toisin kuin islam, kristinoppi erottaa toisistaan jokaisen ihmisen henkilökohtaisen kilvoittelun ja toisaalta maallisen esivallan:

Näihän se on. Jeesuksen opetukset olivat lisäksi aina vertauskuvallisia mutta ne tulkitaan usein kirjaimellisesti.

Tässä yhteydessähän puhutaan kuitenkin nimenomaan henkisestä ilmapiiristä kun vedotaan "kristilliseen kulttuuriin", eikä siitä miten maallinen esivalta johtaa valtiota. Tässä mielessä sillä että Jeesus opetti yksilötasolla ihmisiä kääntelemään poskiaan, antamaan anteeksi, rakastamaan vihollisiaan ja antamaan näille anteeksi - ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentä seitsemän -kertaa, vaikuttaa suoraan siihen millä tavalla se "kristillinen kansakunta" käytännössä reagoi ja toimii kun heille tehdään ikäviä. Tästä on suora esimerkki mm. Tukholman terrori- iskun jälkeen. Jos isku olisi tapahtunut jossakin muussa maassa kuin kristillisessä olisivat kansalaiset taatusti osoittaneet olevansa vihaisia ja vannoneet kostoakin. Kristillinen Tukholma sen sijaan "täyttyi rakkaudesta". Tällainen henkinen tila juontaa juurensa nähdäkseni suoraan kristilliseen käsitykseen että vihaan pitää vastata aina rakkaudella.

Tällainen mentaliteetti voi olla pitkässä juoksussa hyvin itsetuhoinen. Varsinkin jos vihulainen näkee sen alistumisen ja antautumisen merkkinä, omanarvontunnon puutteena, eikä reagoi kuten kristillisen käsityksen mukaan olisi tarkoitus. Tämän vastaa-vihaan-rakkaudella- ajatuksen taustallahan on käsitys että pahaakin tekevän ihmisen sisällä on kuitenkin se joku ihmisyyden siemen joka tuntee huonoa omaatuntoa tehdessään pahaa varsinkin viattomille. Vakaumuksellinen kristillityys tekeekin ihmisistä usein emotionaalisesti epärehellisiä koska he pakottavat itsensä vääntäytymään näihin kristillisiin ihanteisiin ja teeskentelevät olevansa niin kovin rakkaudellisia silloinkin kun tosiasiassa ja de facto heidän tunnemaailmansa on jotain ihan muuta. Pahimmillaan sitten nähdään näitä irvokkaita näytelmiä joissa hirmutekojen jälkeen kansakunta vain rakastaa vihollista ja alleviivaa omaa rakkaudellisuuttaan kuten Tukholman iskun jälkeen kävi. Siinä tullaan marssineeksi aika railakkaasti uhrien ja heidän omaistensa kokeman todellisen ja hyvin konkreettisen kärsimyksen yli ja fokus on pahantekijän traagiessa elämässä, terroristin kokemassa riipaisevassa rakkaudettomuuden kokemuksessa. Tähän perustuu myös se miten hirmutekojakin tehneet ihmiset alkavat näyttää uhreilta, ja heidän mahdollisesti vihaiset uhrinsa näyttäytyvät syyllisinä pahiksina.

[Jaksuhali]

Kristillisten maiden historia ja kristillinen ideologia täytyy pitää erillään toisistaan. Sotien käymiselle on tyypillistä jonkun ideologian valjastaminen sen käyttöön perustelemaan sotaisaa toimintaa ja kannustamaan sotilaita. Aikaisemmin sotimista tuki usein kristinusko tai "se ihan oikea kristinusko", katolilaisuus tai protestantismi, jesuiitat, IRA jne. Ei-pasifistinen kommunismi on sitävastoin islamin tavoin erinomainen kannustin jo sellaisenaan. Kristinusko ideologiana on pasifistinen ("joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu"), eikä sellaisenaan sovellu sotimisen puoltamiseen, mutta sitä on siitä huolimatta käytetty sodankäynnin perusteluna.

Perisynti, marxilaisten maanpäällinen paratiisi tai Natsi-Saksa eivät liity kristillisen ideologian pasifistisuuteen.

Lainaat raamatunkohtaa, jossa Jeesusta ollaan vangitsemassa ja opetuslapsi koettaa puolustaa häntä miekalla. Toimiko opetuslapsi siinä tilanteessa itsenäisesti vai esivallan osana? Esivalta saa tappaa l. sotia ja/tai jakaa kuolemanrangaistuksia, yksilö yksilönä ei saa murhata. Mitä mieltä olet aiemman viestini esittämästä jaosta yksittäisen ihmisen kilvoitteluun vs. esivallan toimintaan? Kumpaan 'kristinusko ideologiana' ottaa kantaa?

Perisynti liittyy pasifismiin siten, että sen näkökulmasta ei voida olettaa ihmisten pystyvän täysin rauhanomaiseen elämään, jolloin sotimattomuuden vaatimus näyttäytyy utopiana. Kristinuskolle vastakkaisissa maailmankuvissa ihminen nähdään pohjimmiltaan hyvänä, jolloin voidaan uskoa jonkinlaisen maanpäällisen paratiisin, kuten kommunismin, olevan mahdollinen.

[Jaksuhali]

Näihän se on. Jeesuksen opetukset olivat lisäksi aina vertauskuvallisia mutta ne tulkitaan usein kirjaimellisesti.

Tässä yhteydessähän puhutaan kuitenkin nimenomaan henkisestä ilmapiiristä kun vedotaan "kristilliseen kulttuuriin", eikä siitä miten maallinen esivalta johtaa valtiota. Tässä mielessä sillä että Jeesus opetti yksilötasolla ihmisiä kääntelemään poskiaan, antamaan anteeksi, rakastamaan vihollisiaan ja antamaan näille anteeksi - ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentä seitsemän -kertaa, vaikuttaa suoraan siihen millä tavalla se "kristillinen kansakunta" käytännössä reagoi ja toimii kun heille tehdään ikäviä. Tästä on suora esimerkki mm. Tukholman terrori- iskun jälkeen. Jos isku olisi tapahtunut jossakin muussa maassa kuin kristillisessä olisivat kansalaiset taatusti osoittaneet olevansa vihaisia ja vannoneet kostoakin. Kristillinen Tukholma sen sijaan "täyttyi rakkaudesta". Tällainen henkinen tila juontaa juurensa nähdäkseni suoraan kristilliseen käsitykseen että vihaan pitää vastata aina rakkaudella.

Tällainen mentaliteetti voi olla pitkässä juoksussa hyvin itsetuhoinen. Varsinkin jos vihulainen näkee sen alistumisen ja antautumisen merkkinä, omanarvontunnon puutteena, eikä reagoi kuten kristillisen käsityksen mukaan olisi tarkoitus. Tämän vastaa-vihaan-rakkaudella- ajatuksen taustallahan on käsitys että pahaakin tekevän ihmisen sisällä on kuitenkin se joku ihmisyyden siemen joka tuntee huonoa omaatuntoa tehdessään pahaa varsinkin viattomille. Vakaumuksellinen kristillityys tekeekin ihmisistä usein emotionaalisesti epärehellisiä koska he pakottavat itsensä vääntäytymään näihin kristillisiin ihanteisiin ja teeskentelevät olevansa niin kovin rakkaudellisia silloinkin kun tosiasiassa ja de facto heidän tunnemaailmansa on jotain ihan muuta. Pahimmillaan sitten nähdään näitä irvokkaita näytelmiä joissa hirmutekojen jälkeen kansakunta vain rakastaa vihollista ja alleviivaa omaa rakkaudellisuuttaan kuten Tukholman iskun jälkeen kävi. Siinä tullaan marssineeksi aika railakkaasti uhrien ja heidän omaistensa kokeman todellisen ja hyvin konkreettisen kärsimyksen yli ja fokus on pahantekijän traagiessa elämässä, terroristin kokemassa riipaisevassa rakkaudettomuuden kokemuksessa. Tähän perustuu myös se miten hirmutekojakin tehneet ihmiset alkavat näyttää uhreilta, ja heidän mahdollisesti vihaiset uhrinsa näyttäytyvät syyllisinä pahiksina.

Muu elämä häiritsee Homma-harrastusta, mutta vastaan tähän lyhyesti:

Erittäin hyvä pointti. Sanoisin kuitenkin, että kyseessä on pikemminkin väärinymmärretty kristillisyys: maallisella tasolla pahantekijää tulee tietenkin rangaista. Jos murhaaja tulisi kirkkoon ja osoittaisi aitoa katumusta, kristityn tulisi antaa hänelle synninpäästö ja jos hän kääntyisi ja tekisi parannuksen, kristittyjen veljien ja siskojen ei pitäisi häntä enää tuomita. Ei toisaalta myöskään vapauttaa yhteiskunnan määräämästä rangaistuksesta. Kuvaamallasi tavalla väärinymmärretty kristinusko on erittäin luotaantyöntävää ja antaa nähdäkseni väärän todistuksen Jumalasta. Jos Jumala vihaa syntiä, niin kuin vihaa, ei voida selitellä parhain päin mitä hirveintä tekoa, vaan se on tuomittava selkeästi ja tekijä on saatettava vastuuseen.

En näe nyky-Ruotsia missään määrin kristillisenä maana, mutta kristityn maan määritteleminen yksiselitteisesti on vaikeaa. Tärkeintä on varmaan nähdä, että on hyvin monenlaisia esimerkkejä ns. kristittyjen maiden esivallan/kansan toiminnasta historiassa ja nykyisyydessäkin.

[Radio]

Kristinuskollakin on ollut synkät hetkensä. Nykymuodoissa ei enää murhata niin paljon ja miekkalähetys inkvisitioineen on loppunut.
Makuasia, mutta kyllä kristinusko islamin voittaa ainakin toivoakseni Suomessa. Ei suurmoskeijalle, kiitos.
Uskonnottomana pidän kristinuskoa eri muotoineen paremmin kuuluvana Suomalaiseen ja eurooppalaiseen kulttuuriin.
Eräs mielipide:
Karl Marx oli sitä mieltä, että uskonto on haitallista ihmiskunnalle, koska se estää alistettuja ihmisiä etsimästä ratkaisua ongelmiinsa, kun uskonto lupaa että uskovaiset saavat palkinnon tuonpuoleisessa elämässä. Marx oli myös sitä mieltä, että uskovaisuus on vastaus vieraantumiseen tai aineelliseen puutteeseen, eikä sitä voida poistaa ennen kuin ihmisten elämä on vapautettu, jolloin uskonto tulee kuolemaan luonnollista tietä.
Uskonto on Marxin mukaan hallitsevan luokan käyttämä väline, jonka kautta ihmiset voivat hetkellisesti saada lievitystä kärsimyksiinsä kokemalla uskonnollisia kokemuksia. Hallitsevan luokan edun mukaista on edistää käsitystä, jonka mukaan ihmisten nykyinen kärsimys tulee johtamaan ikuiseen onneen. Niin kauan kuin kansa uskoo, se ei yritä aidosti ymmärtää ja voittaa kärsimystensä todellista lähdettä.