Halla-ahon suurstrategia: sotilaallista liittoutumista täkyksi Kokoomukselle?

[Uimakoulutettava]

Ruotsi ei täytä sivulauseen asettamaa ehtoa ("jossa muiden puolueiden välillä ei ole jyrkkiä vastakkainasetteluja"), ei ainakaan siinä merkityksessä kuin Suomi.

Ruotsissa on olemassa jyrkkä vastakkainasettelu eli oppositiossa kasvava Ruotsidemokraatit v. Puolue. Ilman sitä koko Puolue täyttäisi ilomielin kaikki Monikulttuurin sanelemat ehdot.

Halla-ahon johtamien Perussuomalaisten on siis toivottavaa olla jatkossa flirttailematta konsensuksen ja kompromissien kanssa.

[pneuma]

Aiheeseen liittyen, täyttäkääpä HS:n kuntavaalikone (https://www.vaalikone.fi/kunta2017/helsinki) siten, että vastaatte täysin samalla tavalla kuin Halla-aho (https://www.vaalikone.fi/kunta2017/helsinki/ehdokas/5475/).
On nimittäin aika valaiseva se vastaus, mikä sieltä tulee:
"Vastausten perusteella sinulle sopivin puolue on kokoomus, josta sopivin ehdokas on Dani Niskanen"

Eri eduskuntapuolueiden kokonaisvastaavuudet Halla-ahon vastausten kanssa ovat tällaiset:
Kokoomus 78 %
Perussuomalaiset 76 %
Kristillisdemokraatit 70 %
Keskusta 69 %
RKP 68 %
SDP 61 %
Vihreät 59 %
Vasemmistoliitto 53 %

Pidän aika erikoisena, jos leimataan joksikin kaukaa haetuksi pölhöksi salaliittoteoriaksi sellainen ajatus, että Halla-aho saattaa hyvinkin olla pyrkimässä yhteistyöhön sen puolueen kanssa, joka on monessa suhteessa lähempänä hänen mielipiteitään kuin hänen oma puolueensa! Taitaa olla niin, että monet näkevät asian siten kuin toivovat, että se olisi eikä siten, mikä olisi realistista.

[f-35fan]

Ei sellaisesta politiikasta tule mitään jossain vain kirjoitellaan maanisesti kymmeniä sivuja tyhjiä saivarteluja päivässä kuin hyppykupan riivaamana.
Nämä tyypit keskipakovoima heittää armottomasti uloimmalle kiertoradalle Pluton seuraksi (vai onko löydetty vieläkin ulompi planeetta?).
Täältä palstaltakinlöytyy useampi esimerkki.

Politiikan mannerlaatat liikkuvat tiettyjen tapahtumien ja vaalien surauksena. Ei ole mitään järkeä tavoitella kuuta taivaalta vaan odottaa ja valmistautua siihen että olosuhteet ovat otollisia.
Ei kannata alkaa taistelemaan tuulimyllyjä vastaa vaan ajoittaa tuloskunto sinne missä sillä on merkitystä.

Halla-ahon strategia tähtää niin suureksi puolueeksi että se on pakko ottaa huomioon. Kuten Ruotsissa Ruotsidemokraatit ovat tehneet, Tanskassa Danske Folkepartiet sekä Norjassa Fremskrittpartiet. Kaikilla näillä on suuri vaikutusvalta.
Meillä Suomessakin olisi voinut olla näin, mutta meidät petettiin diplomaattipassista ja 30 hopearahasta. Ei anneta enää Väyrysen tehdä "Soineja".

[Roope]

Pidän aika erikoisena, jos leimataan joksikin kaukaa haetuksi pölhöksi salaliittoteoriaksi sellainen ajatus, että Halla-aho saattaa hyvinkin olla pyrkimässä yhteistyöhön sen puolueen kanssa, joka on monessa suhteessa lähempänä hänen mielipiteitään kuin hänen oma puolueensa!

Ei tuo ole pölhö salaliittoteoria vaan voisi olla ihan fiksua ja normaalia poliittista peliä. Pelimerkit ja tarjolla olevat vaihtokaupat eivät kuitenkaan olisi ainakaan sellaisia kuin ensimmäisessä viestissä esitit, koska EU/liittovaltio-asetelma on olennaisesti toisenlainen.

Lisäksi viime kesän petoksen ja arvopohjapuheiden jäljiltä tulee jatkumaan pitemmän aikaa luottamuspula, joka ei rajoitu vain Sipilään ja Orpoon henkilöinä vaan puolueiden koko johtoon, joka on ollut tarkkaan harkittujen linjanvetojen takana. Sopimista mutkistaa sekin, että jossain lähitulevaisuudessa Kokoomuksen johtoasemiin noussee Jan Vapaavuori, joka aivan erityisesti vihaa Halla-ahoa ja maahanmuuttokriittisiä perussuomalaisia.

[Taikakaulin]

Kukaan ei tiedä Halla-ahon strategiaa, paitsi Halla-aho itse. Hän ei hae pikavoittoja, vaan suuria saavutuksia pitkällä tähtäimellä.

Halla-ahokin tekee virheitä, mutta ne virheet ovat syntyneet siitä, että Halla-aho on olettanut muiden ihmisten olevan älykkäämpiä ja reilumpia kuin ovatkaan.

Tämän ketjun otsikon mukainen peliliike olisi nimenomaan sitä pikavoittojen hakemista, joten nato-teoria voidaan unohtaa. Toki saahan täällä jauhaa *askaa niin paljon kun haluaa.

Puheenjohtajuudesta:

Paras tähän saumaan. Kyllä Jussi osaa televisiossa esiintyä myös, eikä pelkästään kellarikirjoitella. Itse en jaksa katsella yksiäkään vaalitenttejä, ellei siellä ole Halla-aho servaamassa vastustajia täysin maanrakoon. Syksyn maakuntavaaleja ja vaalitenttejä odotellessa!

Laurankin aika tulee vielä, mutta timanttia pitää hioa hiukan.

[writer]

Aiheeseen liittyen, täyttäkääpä HS:n kuntavaalikone (https://www.vaalikone.fi/kunta2017/helsinki) siten, että vastaatte täysin samalla tavalla kuin Halla-aho (https://www.vaalikone.fi/kunta2017/helsinki/ehdokas/5475/).
On nimittäin aika valaiseva se vastaus, mikä sieltä tulee:
"Vastausten perusteella sinulle sopivin puolue on kokoomus, josta sopivin ehdokas on Dani Niskanen"

Eri eduskuntapuolueiden kokonaisvastaavuudet Halla-ahon vastausten kanssa ovat tällaiset:
Kokoomus 78 %
Perussuomalaiset 76 %
Kristillisdemokraatit 70 %
Keskusta 69 %
RKP 68 %
SDP 61 %
Vihreät 59 %
Vasemmistoliitto 53 %

Pidän aika erikoisena, jos leimataan joksikin kaukaa haetuksi pölhöksi salaliittoteoriaksi sellainen ajatus, että Halla-aho saattaa hyvinkin olla pyrkimässä yhteistyöhön sen puolueen kanssa, joka on monessa suhteessa lähempänä hänen mielipiteitään kuin hänen oma puolueensa! Taitaa olla niin, että monet näkevät asian siten kuin toivovat, että se olisi eikä siten, mikä olisi realistista.

Kokoomus joko syö Halla-ahon kannatuksen tai tuhoaa Halla-ahon jos hän pyrkii yhteistyöhön kokoomuksen kanssa

Yksittäisten kokoomuslaisten kanssa hyvissä väleissä olo on ihan OK ja jos suurempi osa kokoomuslaisista kehittyy maahanmuuttokriittisiksi tai edes light-maahanmuuttokriittisiksi niin hyvä juttu.

Kuitenkin, ainoa tapa Halla-aholle menestyä on syödä sekä kokoomuksen, demareiden kuin erityisesti keskustankin kannatusta ja nostaa persut yli 20%.

Yli 20% yhteistyö sitten taas kelpaa kokoomukselle mutta silloin pitää olla tavoitteet jotka liittyvät maahanmuuttokriittisyyteen. Jos tavoitteet liittyvät omaan uraan niin sitten käy Soinit eli saa diplomatti-passin ja ministeri-audin ja parin vuoden työpaikan mutta kaikki menee alta.

Halla-aholla on potentiaalia vaikka pääministeriksi mutta se vaatii pitkää uskottava duunia.

[pneuma]

Halla-ahon strategia tähtää niin suureksi puolueeksi että se on pakko ottaa huomioon. Kuten Ruotsissa Ruotsidemokraatit ovat tehneet, Tanskassa Danske Folkepartiet sekä Norjassa Fremskrittpartiet. Kaikilla näillä on suuri vaikutusvalta.

...johtuen aivan erilaisista poliittisista asetelmista ja poliittisesta kulttuurista (kuten blokkipolitiikka), joka tekee muiden Pohjoismaiden kokemukset epäoleellisiksi. Minkä olen jo selittänyt

tuolla: https://hommaforum.org/index.php/topic,124699.msg2822530.html#msg2822530
tuolla: https://hommaforum.org/index.php/topic,124699.msg2822735.html#msg2822735
ja tuolla: https://hommaforum.org/index.php/topic,124699.msg2822040.html#msg2822040

On ihan puhdasta fantasiaa ja toiveajattelua, että Suomessa perussuomalaiset voisi nousta niin suureksi puolueeksi, että se olisi pakko ottaa huomioon. Suomalaisilla puolueilla on niin vankka kokemus keskinäisestä yhteistyöstä, että ne voivat aina halutessaan pelata perussuomalaiset ulos vallasta, jos niitä vain huvittaa tehdä niin.

Ruotsin tilanteeseen liittyen voidaan esittää kaksi lisähuomiota: 1) Tulosten valossa ei siltä näytä, että Ruotsidemokraatit olisi onnistunut hyvin - vaikka maahanmuuttopolitiikkaa onkin kiristetty paljon, siitä voidaan sanoa, että liian vähän liian myöhään. 2) Sitä paitsi voidaan kysyä, missä määrin Ruotsin kiristykset johtuivat nimenomaan ruotsidemokraateista ja missä määrin siitä, että maan vastaanottojärjestelmä vain alkoi olla natisemassa liitoksistaan niin että oli pakko tehdä jotain, vaikkei olisi halunnut. Vielä Reinfeldtin aikana ruotsidemokraattien olemassaolo saattoi tehdä maahanmuuttopolitiikkaa jopa löysemmäksi kun moderaateilla oli tarve osoittaa äänestäjille, että ruotsidemokraatteja äänestämällä ei voi vaikuttaa maahanmuuttopolitiikkaan.

[Uimakoulutettava]

Homman ruotsalaissiiven suurin päänsärky näyttää olevan Halla-ahon onnistuneet valinnat puolejohdossa. Mikä näkyy jo selvänä kannatuksen nousuna. Tästä on hyvä jatkaa kohti eduskuntavaaleja.

Homman kartalta tipahtaneella mestarikulttisiivellä vaikuttaa edelleen olevan vaikeuksia hahmottaa sitä, että terveessä demokratiassa (vrt. timokratia)

1. Äänestäjät valitsevat puoluejohdon, ei päinvastoin

2. Äänestetyt toimivat äänestäjiensä äänenä

3. Äänestyksen kohteena on politiikka, eivät poliitikot.

[sivullinen.]

Politiikan mannerlaatat liikkuvat tiettyjen tapahtumien ja vaalien surauksena. Ei ole mitään järkeä tavoitella kuuta taivaalta vaan odottaa ja valmistautua siihen että olosuhteet ovat otollisia.

Tätä olen yrittänyt myös painottaa. Varsinkin nykyisessä tilanteessa, jossa tapahtuu paljon ja valtiojohto on poikkeuksellisen heikkoa, todellisuus johtaa maata ja tekee mitä haluaa. Siihen pitäisi varautua ja sen varalle pitäisi tehdä suunnitelmia. Kun brexit tuli, tuntui kuin Juha Sipilä ei olisi uhrannut sekuntiakaan sen vaihtoehdon pohdintaan etukäteen. Jälkeenpäin tämä näkemys on vain vahvistunut, ja tuskin hän vieläkään on käyttänyt montaa tovia sen pohtimiseen, mitä brexit lopulta tuo eteen päivämäärän saavuttua. Hänellä on omat suosikkihankkeensa ja hän ajattelee vain niitä. Tietenkin hän siinä sivussa huomioi omaa suhdettaan julkisuuteen, puolueeseensa, hallitukseen ja muihin päivittäin tapaamiinsa henkilöihin. Todellisuuden katsomiseen hänellä ei riitä aika, ja sellainen ei ole ollut tapana suomalaisessa politiikassa pitkiin aikoihin, koska maamme on ollut "poikkeuksellisen vakaa" viimeiset kaksikymmentä vuotta. Olemme eläneet historian loppua sen ajan; mitään ei ole tapahtunut ja kaikki päätökset on lykätty tulevaisuuteen. Tämä on ollut se aikakausi, josta jäsen pneuma on lukenut kirjoja, joka on kestänyt nyt noin 25 vuotta, ja jonka varaan ei minusta enää kannata mitään rakentaa, koska se on loppumassa. Se alkoi Neuvostoliiton hajoamisesta ja on päättymässä Eurostoliiton hajoamiseen.

Huomattavaa myös on, ettei tilanne ole pinnan alla ollut yhtä vakaa kuin pinnan päällä. Lähes kaikki ymmärtävät, ettei nykymeno voi jatkua kovin kauaa, ja pinnan alla on jo pitkään vaadittu muutosta. Jopa Vihreät ovat luvanneet valtion velkaantumisen lopettamista jo vuoteen 2010. Silti edes sen kasvua ei ole saatu kuriin. Tämä hallitus taas yrittää sitä ja säästöt on laskettu saatavan Sotesta. Voin kertoa jo etukäteen, ettei niitä tule. Kreikan kohdalla peli vihellettiin jossain vaiheessa poikki ulkoisten voimien päätöksellä. Sitä monet pelkäävät ja siksi haluavat muutosta, vaikka pelkäävät pienimmänkin muutoksen aiheuttavan ketjureaktion, jota he eivät halua. Henkilövaihdoksia on tästä johdosta tehty paljon -- ja persujen nouseminen puoluekenttään Jytkyssä oli isoin muutos Suomen puoluekartassa 50 vuoteen --. Esimerkiksi Keskusta vaihtoi puheenjohtajaa pari vuotta sitten ja otti siihen tehtävään ensimmäisen kauden kansanedustajan, jolla ei ollut poliittista uraa. Se oli harvinainen temppu. Keskusta oli kriisissä. Juha Sipilä ei ole mikään pitkän linjan poliitikko. Hän on osallistunut poliittiseen keskusteluun vähemmän aikaa kuin iso osa hompansseista. Hän myi vielä stereoita Halla-ahon kirjoittaessa jo Scriptaa. Hän ei ole kokenut tehtävässään. Antti Rinne tuli sosialistien johtajaksi ammattiliitosta; hänkään ei ollut poliitikko sitä ennen.

Eniten painetta muutoksiin on kuitenkin ollut Kokoomuksessa. Täällä asennoidutaan Petteri Orpoon kuin hän olisi asemassaan ikuisesti. Sitä hän tuskin tulee olemaan. Hän on nyt ollut tehtävässä puolitoista vuotta. Sitä ennen Kokoomusta johti Alexander Stubb -- joka oli oikea lehdistön suosikkipoika --. Hän oli tehtävässään yhden vuoden; lehdistö kylläistyi nopeasti ja äänesti hänet pois asemasta. Katainen häntä ennen oli kauemmin. Mutta hänen hallituksensa kaatui -- tai minihallitusneuvottelujen jälkeen vaihtoi lähes kaikki ministerinsä ja jatkoi samoin puoluein eri henkilöillä --. Siinä samassa kaatuivat Sote-sopu ja kuntauudistukset. Nyt Kokoomus on saanut uuden Sote-sovun aikaan uusin ehdoin. Jos se kaatuu, lähtee Orpo; siinä ei odoteta edes puoluekokouksen päätöstä. Jos kerran Kokoomus haluaisi enemmän Eurostoliiton yhteistä puolusta kuin Natoa tällä hetkellä, ja siksi siitä ei kannata kauppaa käydä, niin kävisikö Sote? Se näyttäisi minusta olevan tällä hetkellä Kokoomukselle jopa Eurostoliittoa rakkaampi. Mitä muita pelimerkkejä Halla-aholla on ollut Naton lisäksi? Entä miten maailman muutokset vaihtoehtoja luovat ja niihin vaikuttavat? Muistetaan, ettei kukaan puhunut yhtään mitään Eurostoliiton yhteisestä puolustuksesta ennen Trumpin valintaa, ja siihen hetkeen asti Nato oli Kokoomukselle ensisijainen sotilaallinen vaihtoehto. Trumpin valinnasta on nyt aikaa hieman yli vuosi eli ei niin kauaa. Asioita tapahtuu paljon.

Eurostoarmeijaa ei myöskään ole kovin pitkälle pohdittu vaikutuksiltaan; siinä se on sosialistisen toimitavan mukainen. Se on kuin Lissabonin strategia, joka ei tapahtunut koskaan. Se on puhtaasti vastaveto Trumpin valinnalle, ja huono sellainen. Äskettäin nousi esiin eräs kriittinen kohta koko hankkeessa, josta ei tietenkään Suomen sosialistinen lehdistö ole sanonut sanaakaan. Kyse on ydinaseista. Ranskalla niitä on. Saksalla ei viime vuosisadan sotahistorian johdosta niitä saa olla missään nimessä. Ranska ja Saksa eivät siten voi toimia saman sodanjohdon alaisuudessa -- ainakaan jos se sodanjohto on saksalainen --. Joko eurostoarmeijasta tulee puhtaasti kansallisiin armeijoihin nojaava epäyhtenäinen voima, joka olisi Eurostoliiton liittovaltiokehityksen kannalta hyvin outo ratkaisu, tai sitten Ranska luopuu ydinaseistaan -- tai sitten YK:n Turvallisuusneuvosto hyväksyy Saksan ydinasevaltioksi, jota se ei tee, koska se perustettiin Saksan hävittyä sodan estämään Saksan uusi nousu --. Vai eroaisikovatko Saksa ja Ranska ensin YK:sta? Nämä kaikki ovat täysin mahdottomia ajatuksia. Totuus on, ettei eurostoarmeijaa voi tulla, mutta siitä voidaan puhua; sellaista on eurostopolitiikka: paljon sanoja mutta vähän villoja. Siksi kannattaa luvata sillekin tukea, jos saa yhtään mitään vastineeksi. Nyt on hyvä hetki tehdä brest-litovskit: Tehdä erittäin huono sopimus pitkällä tähtäimellä lyhyen tähtäimen etujen saavuttamiseksi, koska tietää Saksan kaatuvan ja pitkän tähtäimen kohtien muuttuvan täysin arvottomiksi.

[Phantasticum]

Phantasticumin esille nostama Halla-ahon suhtautuminen Venäjä-pakotteisiin ja Venäjään ylipäänsä (jota itse en pidä mitenkään huonona asiana!) on taas yksi esimerkki asiasta, jossa Halla-aho on lähempänä Kokoomusta kuin mitään muuta suurempaa puoluetta, mukaanlukien omansa, ja sitä kautta yksi lisäsyy sille, miksi Halla-aho saattaisi haluta yhteistyökumppaniksi nimenomaan Kokoomuksen.

En niinkään ajatellut tässä Venäjä-pakotteita vaan EU:n puolesta puhumista. Jos toteaa jokaisen EU:n jäsenmaan ajattelevan itsekkäästi vain omaa etuaan, se tarkoittaa samaa kuin se, että EU:n etu menee Suomen edun edelle. Jos pakotteiden lisäkiristäminenkään ei haittaisi, siinäkin tapauksessa jonkun muun etu menee Suomen edun edelle. Tätä on aivan turha yrittää tulkita muulla tavoin.

Suunnilleen kaikki politiikan kommentaattorit odottavat, että tänä vuonna pannaan EU:ssa iso pyörä päälle ja katsotaan, mihin asti päästään. Vielä Italian vaalit ja sitten baanan pitäisi olla auki. Kokoomus on hankkeen takuumies Suomessa ja PS eduskuntapuolueista ainoa vastustaja.

Onko? Ennen kesäkuun 2017 tapahtumia joka ainoa perussuomalainen oli iloisesti mukana kaikessa siinä, mitä hallitus ikinä keksikin tehdä. Nyt perussuomalaiset uskaltavat olla taas eri mieltä, kun takarivin sanomiset kaikuvat kuuroille korville.

Pelkästään timokratiaan vetoaminen ei mielestäni yksin selitä sitä, että kukaan ei sanonut mitään silloin, kun sen aika olisi ollut. Päinvastoin. Perussuomalaiset olivat muiden mukana kaatamassa Väyrysen euroaloitteen. Kun eduskunnassa on keskusteltu taakanjakopolitiikasta, perussuomalaiset ovat olleet mukana kannattamassa hanketta (linkki). Edustaja Eerola vielä vahvisti tämän radiohaastattelussa, jossa hän kertoi ihan hyvillä mielin suhtautuvansa siihen, että jokaisessa Euroopan maassa olisi samat käytännöt (linkki).

Eivätkö kenenkään hälytyskellot soi? Edes kilahda? Entä jos perussuomalaiset eivät sittenkään ole sitä, mitä he antavat ymmärtää olevansa?

Jos loivennetaan tässä ketjussa esitettyä salaliittoteoriaa sillä tavoin, että perussuomalaiset ja Halla-aho etunenässä eivät mielistelisi kokoomusta tukemalla Nato-jäsenyyttä vaan puolueena perussuomalaiset olisi liukumassa kokoomuslaiseen suuntaan. Halla-ahohan ei ole koskaan salannut sitä, että myös kokoomus olisi hänelle mieluinen.

Perussuomalaiset olisi siis jonkinlainen kokoomuksen junttiversio maahanmuuttokriittisyydellä höystettynä. Euro- ja EU-kritiikki olisi sinänsä aitoa, koska kritisoitavaa todella löytyy, mutta puolueen todellisena tavoitteena ei kuitenkaan olisi erota EU:sta tai edes eurosta. Vai uskooko joku tosissaan, että perussuomalaisten ollessa suurin puolue Suomessa käynnistyisi prosessi EU:sta ja eurosta eroamiseen. Se, että puolueessa ei iloittu siitä, että kilpaileva kansallismielinen sai myös reilun kuuden prosentin kannatuksen presidentinvaaleissa, ja yhteenlaskettuna se oli noin 13 %:n kannatus populisteille ja EU-kriittisille voimille, kertoo ikävä kyllä omaa kieltään.