Lauri Nurmi: Perussuomalaisten hajoamisen historia (kirja)

[repo]

^Jep. Tuo Marin-kirjahan se närästää. Olin jo täysin unohtanut, että Suomen kuvalehti on osa Sanoma konsernia. Tällä on merkitystä, vaikka joku muuta väittääkin.

Iso virhe on lukea tuosta jutusta vain Lauri Nurmi ja hänen menetelmänsä toimittajana. Kirjoituksen ansiot ovat muulla, jos niitä haluaa nähdä. Tämä "todistelu" oli hykerryttävän vakuuttava:

Jos siellä kuvataan, miten poliitikko soittaa merkittävän puhelun heti aamulla ja vasta sen jälkeen napsauttaa kahvinkeittimen päälle, faktantarkastajalla on [Demokraatin päätoimittaja Petri] Korhosen mukaan heti kysymys.

"Mistä toimittaja tietää, että keitin on napsautettavaa mallia eikä siinä ole hipaisukytkintä?"

Dramatisoiva ote näkyy esimerkiksi, kun Nurmi kuvaa Marin-kirjassaan pääministerin koronakriisin aikana koolle kutsumaa kokousta[...]

Sanoma-konsernin toimituksessa on painettu hiki hatussa töitä, kun juttua varten on tallennettu kilpailevasta Iltalehdestä juttujen eri versioita ja vertailtu, miten ne ovat muuttuneet ilmaisuiltaan ja sanavalinnoiltaan. Onkos meillä tavallisilla kuluttajilla tätä mahdollisuutta? Ei juuri ole ellei toimittaja/toimitus ole suosiollinen osoittamaan suurta totuudellisuuttaan, kuten tämän jutun loppuun on kirjattu jotain julkaisun jälkeisiä muutoksia.

Oliko se foorumin jäsen @Luotsi, joka kertoi jossakin ketjun säikeessä alkaneensa tallentamaan YLEn juttuja omalle palvelimelleen? Olisiko tilausta, että vähän koodailet ja varmistelet DDOS-hyökkäyksiä vastaan tallentimestasi julkisen palvelun? Sanomalta voit säästää jonkun euron, kun heidän ei tarvitse enää pyörittää omaa servua Iltalehden juttuversioiden seuraamiseen. 

Jos SK:n kirjoituksessa tai sen julkaisusta jotain haluan kiittää ja kritisoida, niin ensin ruusut, ne menevät Lauri Nurmelle. Hän uskaliaasti puolustaa omaa journalismiaan ja tietysti hän tekee sen "niin rehellisesti kuin vain osaa"(tm), koska kyseessä on hänen leipäpuu ja uskottavuutensa toimittajana. Risuja annan Sanoman toimitukselle, joka resurssoi jutun tekijäksi Wilhelmiina Palosen. Naistoimittaja, joka on mahdollinen tulisieluinen Sanna Marin fani, onkin tosi uskottava lähtökohta kirjoituksen ja erityisesti kirjoituksen aksiooma Lauri Nurmesta palkittuna toimittajana. Ehkä heillä kohderyhmänä olikin toiset tulisieluiset Sanna Marin faninaiset enkä minä toksinen keski-ikäinen mies. Olisivat laittaneen kirjoittajaksi edes sen kommunisti Yrjön (en muista sukunimeä) tai sen rikollisen Wille Rydmanin upottajan.

Palosen sukunimi ja Wilhelmiinan nuori kuva SK:ssa herättää kysymyksen, onko läheistä sukua Emilia Paloselle ja onko sukurasituksena jonkinlainen poliittinen aktivismi, joka verhotaan journalismin ja tieteen tekemisen taakse?

Valtio-opin Emeritusprofessori Kari Palonen on Emilia Palosen setä, ja hänen äitinsä on entinen päätoimittaja Mai Koivula.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Emilia_Palonen

Emilia Palonen on kerännyt kyseenalaista mainetta tutkijana ja sopivasti mediassa esiintyvänä asiantuntijana, joten nostan tämän löyhän yhteyden esille Demokraatin Petri Korhosen ja SK:n toimittaja Wilhelmiina Palosen innoittamana draaman kaaren jatkuvuudesta suvussa (nimimerkin huomautus: mahdollisesti, tulkitsen vain lähteitäni).

Kaikkinensa, yritän nyt hillitä innostumiseni, minulle Wilhelmiina Palosen, Lauri Nurmen ja Sanoman-konsernin suurin viesti on, että kaikki valehtelevat ja ohjaavat viestiä yrittäen manipuloida yleisöään. Ihan kivat yleisömäärät Lauri Nurmen kirjoituksilla - jos niissä nyt vaikka vähän olikin Lauri Nurmi -lisää. Varmaan vastuullisena toimittajana Wilhelmiina on ne faktatarkistanut.

[P]

^ Kysymys on kyllä hyvä. Pääsääntöisesti Suomen Laatumediassa korppi ei korpin silmää noki.

Perinteinen mediakenttä on kuihtuva ja pienenevä ala - lukuun ottamatta pulleaa verorahoitteista YLE:ä - ja jossa on varmasti menossa soivien tuolien kaltainen leikki ja kyynärpäät terävöityvät kaikilla? Voi olla, että siellä on joku sisäinen juopa jonkun tahon ja Nurmen välillä ja se on saanut luopumaan periaatteesta olla nokkimatta toista korppia (sopulia) simmuihin?

Tai tosiaan Nurmi on suututtanut jonkin ryhmän jostain syystä (Marin kirja?)? Ja voihan olla, että epäilyissä käytetyistä olemattomista "lähteistä" voi olla perää. Voi tietysti vatuttaa niitä viimeisiä, jotka yrittävät edes ulkoisesti noudattaa journalismin muotoja... Vaikka nykyään se yleensä on usein vain ulkoista teatteria.

Kyllähän se juttu on helpompi tehdä lähtemättä kotoa ja ottamatta kehenkään juuri yhteyttä... Mutta annetaan Nurmelle vielä mahdollisuus osoittaa lähteiden käyttö.  Mutta jos esim. Junnila kirjoitusten kohteena ei ole edes saanut yhteydenottoja kommentoidakseen toimittajan väitteitä... Se ainakin rikkoo journalismin periaatteita.