2017-10-17 Prof Kanniainen: Hyvinvointi­yhteiskunta ja vapaa maahanmuutto kestämätön yhdistelmä

[skrabb]

Professori Kanniainen: Hyvinvointi­yhteiskunta ja vapaa maahanmuutto ovat kestämätön yhdistelmä
ESSEE: Ihmisoikeuksista ei seuraa oikeus laittomaan maahantuloon.

Vesa Kanniainen
KOTIMAA 17.10.2017 15:27

Viime vuosien aikana maahanmuutto on ollut yksi eniten puhuttaneista teemoista suomalaisessa politiikassa. On puhuttu muun muassa velvollisuudesta hädänalaisten auttamiseen, kehitysavun toimivuudesta ja maahanmuuton taloudellisista vaikutuksista.

Taloustieteen emeritusprofessori Vesa Kanniainen käsittelee tuoreessa Kanavassa maahanmuuttoa ja erityisesti siihen liittyviä taloudellisia kysymyksiä. Suomen Kuvalehti julkaisee kirjoituksen kokonaan.

Sekä Euroopan sisäinen että Euroopan alueel­le tapahtuva maahanmuutto on noussut haasteeksi. Britannian päätös erota Euroopan unionista perustui osaltaan ongelmalliseksi koettuun maahanmuuttoon. Vuonna 2015 maahanmuuttajia saapui Eurooppaan 1,3 miljoonaa, vuonna 2016 1,2 miljoonaa.

Euroopan ulkopuolelta tulevissa maahanmuuttajissa on sekä turvapaikanhakijoita ja sotaa pakenevia että taloudellisin perustein Eurooppaan pyrkiviä.

Münchenin yliopiston yhteydessä toimivan CESifo-tutkimuslaitoksen raportti Migration in the European Union: Too Much of a Good Thing? (EEAG 2015) toteaa, että muuttoliike Euroopan sisällä perustuu pääasiassa taloudellisiin tekijöihin: palkkaeroihin, työpaikkoihin, verotukseen, tulonsiirtoihin ja julkishyödykkeisiin.

Maahanmuuttopaine Euroopan ulkopuolelta on CESifon mukaan pitkäkestoinen. Euroopan on osattava toimia viisaasti ja hyväksyttävällä tavalla.

Toinen sen raportti Immigration and the Refugee Crisis – Can Europe Rise to the Challenge? (EEAG 2017) analysoi maahanmuuttoa sekä humanitaarisesta että taloudellisesta näkökulmasta. Perusviesti on, että Eurooppa on toiminut lyhytnäköisesti.

CESifo arvostelee liittokansleri Angela Merkelin politiikkaa, joka loi virheelliset odotukset siitä, että Eurooppa kykenee sulauttamaan kaikki tänne pyrkivät.
Maahanmuuttokriisin käynnistyttyä Merkel toivotti maahanmuuttajat tervetulleiksi todeten kuitenkin, että kun sota on ohitse, heidän on palattava kotiin.

Suomeen tuli 2015 32 000 turvapaikkahakijaa, joista myönteisen päätöksen on saanut 27 prosenttia ja kielteisen 51 prosenttia. Osa hakemuksista on rauennut.

Vuonna 2016 turvapaikkaa haki 5  600 ihmistä.

Presidentti Sauli Niinistö on todennut, että laittomasti saapuville on käytännössä syntynyt subjektiivinen oikeus rajan ylitykseen, kunhan he lausuvat sanan "asylum". Kielteisten päätösten runsaus ja vapaaehtoinen palaaminen viittaavat siihen, että kaikki tulijat eivät olleet turvapaikan tarpeessa.

Liberalistisen taloustieteen mukaan ihmisten vapaa liikkuvuus merkitsee lähtökohtaisesti valtaisaa hyvinvoinnin lisäystä. Ihmiset hakeutuvat alueille ja tehtäviin, joissa he parhaiten kykenevät hyödyntämään osaamistaan ja tuottamaan itselleen ja perheilleen hyvinvointia.

Kun eurooppalaiset muuttivat USA:han sata vuotta sitten, elanto hankittiin työnteolla. Nykyistä sosiaaliturvaa ei ollut.

Kyseessä oli win–win-tilanne: muuttaneiden elintaso kohentui ja kansantalous sai kasvusysäyksen.

Sama koski suomalaisten maahanmuuttoa Ruotsiin 1960-luvulla: Ruotsi hyötyi työhaluisten ja -kykyisten suomalaisten työvoimasta, joka myös osallistui sosiaaliturvan rahoitukseen.

Historiallisesti siirtolaisuus on ollut hyödyllistä.

Muutto Meksikosta USA:han on tuonut sinne yli 13 miljoonaa ihmistä, joista laittomia maahanmuuttajia on noin 4 miljoonaa. Professori Milton Friedmanin kuuluisan argumentin mukaan se, mitä USA Meksikolta tarvitsee, on laiton maahanmuutto.

Logiikka menee niin, että jos laiton maahanmuuttaja ei ole USA:ssa oikeutettu sosiaaliturvaan, hän joutuu työllistämään itsensä ja tekemään ne työt, joita tavallinen amerikkalainen ei enää halua tehdä. Sen sijaan vapaa muuttoliike ja hyvinvointiyhteiskunta ovat Friedmanin mukaan kestämätön yhdistelmä.

Maahanmuutto vastaa OECD:n mukaan 70 prosenttia työvoiman kasvusta Euroopassa.

Sillä on tutkimusten mukaan palkkatasoa heikentävä, mutta kohtalaisen pieni vaikutus. Toisaalta kulutus lisääntyy, mikä taas vahvistaa työn kysyntää.

Koulutetut ovat haluttuja, kouluttamattomat eivät. Vaikka bruttokansantuote voi kasvaa, henkeä kohden laskettuna se ei kasva, jos tulijoilta puuttuu koulutus.

Niinpä kasvun ja maahanmuuton välillä ei ole todettavissa selkeää yhteyttä. Työmarkkinoille sijoittuvat maahanmuuttajat kuitenkin osallistuvat esimerkiksi eläkejärjestelmän rahoittamiseen.

Maahanmuuton vaikutus julkisen talouden rahoitusasemaan riippuu siitä, missä määrin maahanmuuttajat käyttävät yhteiskunnan tulonsiirtoja ja palveluita ja maksavat veroja. Turvapaikanhakijoihin sitoutuu tyypillisesti enemmän julkisia varoja kuin kantaväestön tarpeisiin.

Massamuutto kohdistuukin niihin Euroopan maihin, jotka ovat luoneet kansalaisilleen vahvimman sosiaaliturvan.

Väestön suurituloisin kymmenes maksaa 42 prosenttia veroista.
[...]
Valtioiden oikeus omiin rajoihinsa ei ole ristiriidassa ihmisoikeuksien kanssa.

Ihmisoikeuksista ei seuraa oikeus laittomaan maahantuloon. Ihmisoikeuksien toteutuminen, suojelun tarpeessa olevien auttaminen ja vähemmistöjen oikeuksien kunnioittaminen voidaan turvata muilla tavoin tehokkaammin.

Oikeus omiin rajoihin ei sulje pois humaania valmiutta reagoida ihmisten hätään. Mukaan on kuitenkin saatava myös ne rikkaat Lähi-idän öljymaat, jotka ovat väistäneet velvollisuutensa.

Siksi Geneven pakolaissopimus vuodelta 1951 ei kelpaa maahanmuuttopolitiikan lähtökohdaksi. Sopimus luotiin toisenlaisiin oloihin, ei kansainvaellusten maailmaan.

On myös osoittautunut, että 70 prosenttia alaikäisiksi ilmoittautuneista tulijoista onkin täysi-ikäisiä.

EU:n nykyisten periaatteiden mukaan myös laittomasti maahan saapuneet ovat oikeutettuja yksilölliseen turvapaikkakäsittelyyn valitusoikeuksineen. Tulijoista suurin osa on ollut nuoria miehiä – heidän puolisonsa ja lapsensa on jätetty lähtömaahan.

"Hyvät ihmiset" ovat perustaneet lobbausjärjestöjä puolustamaan rantautuneita. Kun tulijat edustavat hyvin erilaista ja Euroopan arvojen kannalta usein kiistanalaista normistoa, hyvää tarkoittavat kansalaiset ja heidän järjestönsä vaativat eurooppalaisilta sellaista "suvaitsevaisuutta", jota maahanmuuttajilta ei vaadita.

Viranomaiset ovat arvioineet osia Irakista ja Somaliasta turvallisiksi.

Somaliaan on myös vuosien ajan lähetetty Suomesta lapsia, jotka vanhempien mielestä ovat länsimaistuneet liikaa. Irakiin on palannut vapaaehtoisesti satoja. He eivät siis olleet turvapaikan tarpeessa.

Vapaa kansainvaellus johtaa ongelmiin.
[...]

Koko kirjoitus:
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/professori-kanniainen-hyvinvointiyhteiskunta-ja-vapaa-maahanmuutto-ovat-kestamaton-yhdistelma/?shared=989838-0e285e3f-500

Kaiken sen, mitä Kanniainen kirjoittaa, olemme tienneet täällä jo vuosia sitten!!!


Linkki vaihdettu varmasti maksumuurittomaan versioon.

[valkovuokko]

Loistava kirjoitus.
Kuin Halla-ahon kynästä

[Lumiukko Jeti]

Haluaisin todella lukea kenen tahansa "hyvän ihmisen" vastineen Kanniaisen argumenteille. Siis sellaisen jossa "hyvä ihminen" todella pyrkii argumentein kumoamaan Kanniaisen argumentit. Ei tyypillistä vasemmistoroskaa jossa tunnelmoidaan argumenttien olevan rasismia, pahuutta ja ihmisoikeususkonnon vastaisia. En kuitenkaan aio pidätellä hengitystäni tässä odotellessa.

[SmallFish]

Erityisesti Juhana "Päivätorkku" Vartiaisen vastine olisi hauska lukea.

Tämä on tietenkin toiveunta; paremmat ihmiset eivät halua koskea tähän kirjoitukseen pitkällä kepilläkään, koska tulisivat samalla osoittaneeksi oman ajattelunsa älyttömyydet.

Sekin hiertää hyvisten mieltä, että hommalaiset ja muut maahanmuuttokriitikot ovat tosiaan sanoneet samaa jo vuosia eikä eliitti mielellään myönnä, että netsit ovat olleet koko ajan oikeassa.

[rooster]

Olen jo yli kymmenen vuotta sanonut, että avokätinen sosiaaliturva ja vapaa liikkuvuus on mhdoton yhdistelmä mutta vastaukseksi on tullut "toi on puhdasta mutua", rasistia yms. Nyt saman sanoo professori ja hyvin perusteluin, jos menisi puupäille jo jakeluun. Odotan innolla pöyristymistä ja tyrmäämistä epätieteelliseksi ja rasismiksi.

[Tulevaisuus]

Miksi tämänkin sanomiseen tarvitaan professori, selvä juttuhan tämä on. Eikä sillä ole mitään merkitystä kuka totuuden sanoo ei se muuta mitään suvakin päässä. Ovat puolensa valinneet ja sitä ei mikään muuta ja siksi näitä asioita on turha vääntää aina vain. Suvakilta pitää viedä mokutus mahdollisuudet väkisin ja ensimmäinen mikä tulee mieleen on (muiden) rahat. Kun rahahanat sulkeutuvat niin moku loppuu siihen paikkaan ei kait kukaan oikeasti usko että täällä "suvaitaan" omilla euroilla. Ehei... Kyllä suvakin käsi on syvällä realistin taskussa.

Edit: kirjoitusvirheet korjattu.

[Kulttuurirealisti]

Tällaiset kirjoitukset vaikuttavat siihen poliittiseen keskiryhmään, joka ei ole sekopäistä multikulti-ihannoijaa. Suomessa on vielä niitä, joille perustelut kelpaavat. Haluan uskoa niin. Mutta kirjoituksia pitää tulla vielä iso kasa, ennen kuin suurempaa muutosta alkaa tapahtua.

[Uimakoulutettava]

Loistava kirjoitus.
Kuin Halla-ahon kynästä

Aivan. Sillä perusteella kyseessä onkin sipilöidyssä Suomessa (arvopoh.) vihapuhe ja valeuutinen. 

Sitä paitsi vapaa maahanmuuttohan johtaa Monikulttuuriin. Se on Rikkaus, jolle ei sovi hintaa laskea tai vaihtoehtoja ehdottaa.

[Eino P. Keravalta]

Hämmentävä kirjoitus.

Teksti itse on tosin täyttä asiaa ja samaa saarnaa mekin täällä Hommassa olemme julistaneet jo melkein 10 vuotta.

Mutta hämmentävän siitä tekee se, että tämän päivän Suomessa on outoa lukea professorin kirjoittama, järkevä kannanotto: ei sellaisia montaa kertaa vuodessa saa lukea, aina ei ihan joka vuosikaan. Mutta nyt sellainen tuli.

Kiitokset Kanniaiselle.

[Lahti-Saloranta]

Hämmentävä kirjoitus.

Teksti itse on tosin täyttä asiaa ja samaa saarnaa mekin täällä Hommassa olemme julistaneet jo melkein 10 vuotta.

Mutta hämmentävän siitä tekee se, että tämän päivän Suomessa on outoa lukea professorin kirjoittama, järkevä kannanotto: ei sellaisia montaa kertaa vuodessa saa lukea, aina ei ihan joka vuosikaan. Mutta nyt sellainen tuli.

Kiitokset Kanniaiselle.

Hämmästyttävä kirjoitus tosiaan. Tarkasti ottaen kirjoitus ei tainnut olla professorin kirjoitus vaan ex professorin. Kirjoittaja tuskin on perussuomalainen vaikka kirjoitus on kuin Halla-ahon kirjoittama. Kannisen tekemänä sitä ei taideta pitää rasistisena eikä muukalaisvastaisena

[siviilitarkkailija]

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Ellis_Island

Kun eurooppalaiset muuttivat USA:han sata vuotta sitten, elanto hankittiin työnteolla. Nykyistä sosiaaliturvaa ei ollut.

1. Ameikkaan ei "niin vaan" menty. Yhdysvalloissa on ollut yli 100v sitten maahantulolait. Mm tubi oli välitön hylkäysperuste...jo 100v sitten.

2. Lähes 1/3 ja toisen tutkimuksen mukaan n puolet Amerikkaan lähtijöistä palasi takaisin.  Näistä ei pidetä meteliä elleivät olleet "rikastuneet". Yhdysvaltain kultamaat ovat yhtä kovaa työtä kuin Euroopassa. 100v sitten vielä kovempaa.

Se että hommafoorumissa on puhuttu totuutta valtiopropagandan ja valhemedian vastaisesti jo 10 v vaatii tekemään nämäkin lisäykset väitteisiin Amerikan siirtolaisuudesta.

Elämä on yleensä kaikkialla yhtä kovaa ja siirtolaisten osa on tehdä hirveästi työtä (enemmän kuin alkuuasukkaat) että

A- sopeutuu
B- saa elantonsa
C- voi kertoa tarinoita rehellisesti ja totuudenmukaisesti

Schengen-helvetissä tämä normaali luonnon järjestys on päälaellaan.

[b_kansalainen]

Emeritusprofessorit ja ex-poliisijohtajat uskaltavat kirjoittaa, mitä oikeasti ajattelevat. Virassa olevat eivät uskalla. Sitä on tämän ajan suomalainen sananvapaus.

[Vaniljaihminen]

Hämmentävä kirjoitus se on vielä sikälikin, että tuota aivan samaa sitä ollaan yritetty tankata täällä Kerttu-tädeille, siis sitä että siirtolaisuus USA:han sata vuotta sitten oli täysin erilaista kuin nykypäivän elintasopakolaisuus. Vastaan ei olla saatu kuin että rasistiset ennakkoluulot meillä on liikaa rahaa valkoisen miehen taakkaa..jne 

[Lumiukko Jeti]

Haluaisin todella lukea kenen tahansa "hyvän ihmisen" vastineen Kanniaisen argumenteille. Siis sellaisen jossa "hyvä ihminen" todella pyrkii argumentein kumoamaan Kanniaisen argumentit. Ei tyypillistä vasemmistoroskaa jossa tunnelmoidaan argumenttien olevan rasismia, pahuutta ja ihmisoikeususkonnon vastaisia. En kuitenkaan aio pidätellä hengitystäni tässä odotellessa.

Kävin tutkimassa Rasmus-ryhmässä miten "hyvät ihmiset" ovat Kanniaisen artikkelia kommentoineet. Mitään suurta, syväluotaavaa keskustelua ei ole syntynyt. Kovin yllättävää ei ole että yhtään todellista vasta-argumenttia eivät Rasmuslaiset ole saaneet aikaiseksi. Lähimmäksi pääsi eräs miesoletettu, Jukka nimeltään, joka kommentoi että suljetut rajat ja ikääntyvä väestö ovat myös huono yhdistelmä. Fair enough vaikka Kanniainen ei rajojen sulkemista tekstissään edes ehdottanut.

Tämän lisäksi löytyi:
1. Maahanmuutto ei ole vapaata vaan vittumaisen pikkutarkasti säädeltyä
2. Bangladeshin hikipajoissa tehdään t-paitoja länsimaalaisille kuluttajille
3. Kanniaisen tekstissä ei ole mitään punaista lankaa koska hän on ollut mukana Ajastuspaja Liberan toiminnassa
4. Ihmisoikeudet

Ykköskohta on argumenttina lähinnä naurettava, maahanmuutto on täysin rajoittamatonta ja ainoa sääntely mekanismi on kuunnella lausuuko maahantulija "Asylum" vai ei. Jos lausuu niin maahantuloa ei voida estää. Se siitä pikkutarkasta sääntelystä. Vielä absurdimmaksi argumentti muuttuu kun samat tahot vaativat sinne prosessi-putken toiseen päähän vapaata oikeutta jäädä maahan vaikka "asylum"-virsi ei tutkinnan jälkeen tällaista oikeuta.

Bangladeshin hikipajojen yhteyttä Kanniaisen argumentointiin en aivan tavoita. Olettaisin että tässä on kyseessä "hyvin ihmisten" syyllistämistaktiikka jolla oikeutetaan massiivinen kehitysmaalaisten maahanmuutto koska Bangladeshissa on hikipajoja.

Kanniaisen argumentointien mitätöiminen henkilösyillä on tyypillistä vasemmistoroskaa ja pahimman laatuista syrjintää, jota tosin ei sellaiseksi useimmiten tunnisteta. Henkilön oikeus osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun mitätöidään vetoamalla poliittiseen näkökantaan joka on päinvastainen kuin oma. Tämä nyt ei ainakaan kelpaa minkäänlaiseksi argumentiksi Kanniaisen esiin nostamia pointteja kohtaan.

Viimeinen onkin sitten jo liian ennalta-arvattava. Ihmisoikeudet. Hyvin ihmisten maailmassa tällä kortilla voittaa aina. Siihen ei ole vasta-argumentteja. Tähän loppuun sitten muutama valokuva aliravituista lapsista, kärpäsiä silmissään. Vihaatko sinä lapsia ?

En usko että ko. ketjuun tulee enää enempään vastauksia ja vaikka tulisikin niin eiköhän nämä vasta-argumentit olleet tässä.

[JKN93]

https://www.mustread.fi/artikkelit/essee-professori-kanniaisen-maahanmuuttokritiikki-heittaa-hyvastit-biljoonalle-dollarille/

Essee: Professori Kanniaisen maahanmuuttokritiikki heittää hyvästit biljoonalle dollarille

Heikki Pursiainen vastaa omalla esseellään Vesa Kanniaisen Kanavassa ja Suomen Kuvalehdessä julkaisemaan maahanmuuttokritiikkiin. Hänen mukaansa taloustiede pikemminkin puoltaa maahanmuuttoa kuin toisinpäin.

Tiivistelmä
Taloustieteen emeritusprofessori Vesa Kanniainen kirjoitti vähän aikaa sitten Kanavaan ja Suomen Kuvalehteen maahanmuuttoa kritisoivan esseen.
Kanniaisen johtopäätökset eivät kumpua johdonmukaisesta taloudellisesta analyysistä vaan nihkeästä maahanmuuttoasenteesta.
Kanniainen ei käsittele juuri ollenkaan taloustieteen aiheen kannalta keskeisiä tutkimustuloksia. Nämä ovat:
Ihmisten köyhyys johtuu suureksi osaksi siitä, että he asuvat köyhissä maissa, ei siitä millaisia he ovat.
Maahanmuutto ei juurikaan alenna alkuperäisasukkaiden tulotasoa.
Ihmisten liikkuvuus köyhistä rikkaisiin maihin siis rikastuttaa muuttajia, eikä köyhdytä kohdemaan työntekijöitä.
Kanniainen ilmoittaa, että vapaa maahanmuutto ei sovi yhteen hyvinvointivaltion kanssa edes pohtimatta, olisiko suhteellisen vapaa maahanmuutto yhdistettävissä uudistettuun hyvinvointivaltioon.
Lisäksi Kanniainen käsittelee siirtolaisuuden historiaa valikoivasti, omaksuu maahanmuuttokriitikoilta tuttua kielenkäyttöä ja tulkitsee omistusoikeuksia omalaatuisesti.


Taloustieteen emeritusprofessori Vesa Kanniainen on kirjoittanut pitkähkön esseen maahanmuutosta Kanavaan ja Suomen Kuvalehteen. Kirjoituksen otsikko "Hyvinvointiyhteiskunta ja vapaa maahanmuutto ovat kestämätön yhdistelmä" kertoo aika hyvin kirjoituksen johtopäätöksistä.

Kanniaisen kirjoitus on kirkas esitys maahanmuuttoon varauksellisesti suhtautuvan konservatiivisen suomalaisen näkemyksistä. Kirjoituksen ongelma on kuitenkin se, että se vetoaa monessa kohdassa taloustieteen arvovaltaan samoin kuin Kanniaisen omaan asiantuntijuuteen tunnettuna taloustieteilijänä. Tosiasiassa kirjoituksella on hyvin vähän tekemistä johdonmukaisen taloudellisen argumentoinnin kanssa, mutta paljon tekemistä Kanniaisen nihkeiden maahanmuuttoasenteiden kanssa.

Taloustieteellinen analyysi ei mitenkään itsestäänselvästi päädy Kanniaisen johtopäätöksiin, pikemminkin päinvastoin. Yritän itse hahmotella miten asiaa voidaan lähestyä taloustieteilijän näkökulmasta, millaisia tutkimustuloksia on olemassa ja mitä itse ajattelen asiasta.

1. Kanniaisen epäjärjestelmällinen lähestymistapa
Arvot ja taloustiede
Suhtautuminen maahanmuuttoon on tietysti merkittävässä määrin arvokysymys. Mutta tämän ei tarvitse estää taloustieteellistä analyysiä. Ryhtyessään arvopohdintaan taloustieteilijät katsovat yleensä velvollisuudekseen pukea arvonsa edes jossakin määrin täsmälliseen muotoon. Usein tämä tehdään määrittelemällä ns. yhteiskunnallinen hyvinvointifunktio.

Se on tapa kertoa, kenen hyvinvoinnista taloustieteilijä on kiinnostunut ja millaisen painoarvon hän antaa eri ihmisten hyvinvoinnille. Sosiaalinen hyvinvointifunktio kertoo esimerkiksi kuinka paljon enemmän painoa taloustieteilijä antaa köyhien hyvinvoinnin lisäykselle verrattuna rikkaiden hyvinvoinnin lisäykseen.

Hyvinvointipainojen määrittelyyn ja hyvinvoinnin mittaamiseen liittyy paljon vaikeita kysymyksiä. Olisikin liioittelua vaatia Kanniaista määrittelemään tarkasti oma hyvinvointifunktionsa yleistajuista artikkelia varten. Emeritusprofessorilta voi kuitenkin voi vaatia, että hän kertoo, kenen hyvinvointi on ylipäänsä mukana hänen pohdinnoissaan.

Siis suomeksi sanottuna, kenen hyvinvointia edistävää politiikkaa hän kannattaa. Tähän on kaksi pääasiallista vaihtoehtoa.

Koska maahanmuutto tai pikemminkin ihmisten kansainvälinen liikkuvuus on maailmanlaajuinen kysymys, yksi luonteva lähestymistapa on tarkastella asiaa kaikkien maailman ihmisten hyvinvoinnin näkökulmasta. Jos tarkoituksena on pohtia, millainen politiikka on yleisesti ottaen hyvinvointimielessä hyvää, ei ole mitään syytä ajatella, että yhden ihmisen kärsimys tai hyvinvointi olisi vähemmän arvokasta kuin toisen. Sairaan lapsen parantuminen on yhtä arvokasta riippumatta siitä, kenen lapsi on kysymyksessä.

Suomen ja muiden länsimaiden maahanmuuttopolitiikkaa arvioidessa tämä katsantokanta tarkoittaa luonnollisesti, että sekä muuttajien että vastaanottajien hyvinvointi katsotaan yhtä arvokkaiksi. Esimerkiksi tässä katsausartikkelissa on käsitelty tutkimuksia, jotka on tehty juuri tästä näkökulmasta.

Toinen täysin kunniallinen vaihtoehto on ottaa asiaan asiamiehen tai edunvalvojan näkökulma. Kanniainen voi esimerkiksi ajatella, että hänen tehtävänsä on toimia nykyisten suomalaisten edunvalvojana tai agenttina. Ääritapauksessa edunvalvoja asettaa politiikan tavoitteeksi vain nykyisten suomalaisten hyvinvoinnin lisäämisen. Maahanmuuttajien hyvinvoinnille ei anneta mitään arvoa.

Vähemmän äärimmäisessä tapauksessa edunvalvoja painottaa voimakkaasti nykyisten suomalaisten hyvinvointia maahanmuuttajien, tai pikemminkin mahdollisten tulevien suomalaisten, hyvinvointiin verrattuna. Näin esimerkiksi suhteellisen vauraan suomalaisen pienempi hyvinvoinnin lisääntyminen saa suuremman painon kuin köyhän potentiaalisen maahanmuuttajan suurempi hyvinvoinnin lisääntyminen.

Kuten sanottua, edunvalvojan näkökulman ottaminen on täysin kunniallista. Mutta tähän kuuluu se, että ilmoittaa kenen etua ajaa. Näin muut ymmärtävät, että tarkoitus on arvioida asioita vain näiden ihmisten näkökulmasta. On selvää, että tietyn ryhmän edunvalvojana toimiminen vaikuttaa annettujen suositusten moraaliseen painoarvoon.

Kanniainen ei tee kirjoituksessaan selväksi, onko hänen tarkoituksensa arvioida ihmisten liikkuvuutta ihmiskunnan vai nykyisten eurooppalaisten ja suomalaisten näkökulmasta. Paikoitellen hän tuntuu ajattelevan koko ihmiskunnan hyvinvointia, esimerkiksi todetessaan että liberaalin taloustieteen mukaan "ihmisten vapaa liikkuvuus merkitsee lähtökohtaisesti valtavaa hyvinvoinnin lisäystä". Puhuessaan muuttajien oikeudesta sosiaaliturvaan ja vaikutuksesta julkiseen talouteen, Euroopaan tulevien näkökulma unohtuu.

On siis vaikea arvioida Kanniaisen politiikkasuosituksia jo sen vuoksi, ettei tiedä mitä niillä on tarkoitus edistää.

Kiirehdin sanomaan, että Kanniaisella on toki lupa kannattaa myös edellisistä vaihtoehdoista täysin poikkeavaa, ei-utilitaristista etiikkaa, jota ei voida pukea hyvinvointifunktion muotoon. Hän voi esimerkiksi ajatella, kuten jotkut nationalistit, että "kansoilla" on oikeuksia ja intressejä, jotka eivät ole palautettavissa kansan muodostavien yksilöiden hyvinvointiin. Paikoitellen puhuessaan esimerkiksi "kansan oikeudesta päättää, kenellä on oikeus astua sen rajan yli" Kanniaisen ajattelu tuntuu ainakin liippaavan läheltä tällaista kansallista ajattelua.

Tämäntyyppiseen etiikkaan perustuva ajattelutapa on taloustieteen piirissä kuitenkin erittäin harvinaista. En tunne (tämä voi toki johtua omasta tietämättömyydestäni) yhtään varteenotettavaa taloudellista analyysiä, jossa lähtökohtana olisivat kansojen intressit yksilöiden hyvinvoinnin asemesta. Siksi Kanniaisen olisi ollut syytä rehellisyyden nimissä ilmoittaa, jos hänen eettinen katsantokantansa on tätä tyyppiä.

Näin lukija olisi heti alkuvaiheessa ymmärtänyt, että Kanniaisen taloudellinen analyysi on valtavirrasta voimakkaasti poikkeavaa.

Politiikkavaihtoehdot ovat huonosti määriteltyjä
Toinen asia, jossa Kanniainen ei noudata taloustieteilijälle soveliasta kurinalaisuutta, on politiikkavaihtoehtojen määrittely. Kanniainen ei kerro, mitä politiikkavaihtoehtoja hän tarkkaan ottaen arvioi. Hän ei kerro mitä tarkoittaa "vapaalla maahanmuutolla", joka hänen mielestään ei sovi yhteen hyvinvointivaltion kanssa. Toisinaan tuntuu, että hän kritisoi nykytilannetta, toisinaan taas jotakin epätodennäköistä täysin vapaata maahanmuuttoa.

Aito taloustieteellinen maahanmuuttopolitiikan arviointi lähtisi sen sijaan liikkeelle hyvin määritellyistä politiikkavaihtoehdoista. Yksi vaihtoehto olisi verrata nykypolitiikkaa yhteen huomattavasti tiukempaan ja yhteen merkittävästi vapaampaan vaihtoehtoon. Kumpikin vaihtoehto olisi kuvattu niin tarkasti, että lukijalle olisi selkeää, mitä Kanniainen kritisoi, mitä hän kannattaa ja vaikuttavatko hänen johtopäätöksensä perustelluilta.

Nyt Kanniainen päästää itsensä helpolla maalaillessaan "vapaan kansainvaelluksen" ongelmia kertomatta lukijalle sen paremmin mitä se tarkoittaa tai mitä vaihtoehtoa hän tarkkaan ottaen itse tarjoaa.

Puutteellinen katsaus taloustieteelliseen kirjallisuuteen
Siihen nähden, että tarkoitus on esittää taloustieteeseen perustuvaa ajattelua, Kanniainen viittaa kirjoituksessaan taloustieteelliseen kirjallisuuteen olemattoman vähän.

Lähteenä ovat lähinnä saksalaisen CESifo-tutkimuslaitoksen yhteydessä toimivan EEAG-ekonomistiryhmän vuotuisten talouspolitiikaraporttien maahanmuuttoa käsittelevät luvut vuodelta 2015 ja 2017. Näitä raportteja voi tuskin pitää erityisen kattavina tai tasapuolisina katsauksina maahanmuuton taloustieteeseen. Tämä näkyy sekä lähdeluetteloista että "turvapaikkaturismi"-tyyppisten ilmaisujen käytöstä raporteissa.

Raporttien lisäksi maahanmuuttoa tai ihmisten liikkuvuutta koskevaa taloustieteellistä tutkimusta ei juuri käsitellä. Sen sijaan auktoriteetteina viitataan esimerkiksi Sauli Niinistöön, Pekka Haavistoon ja Osmo Soininvaaraan.

Kanniainen jättää hyvin vähälle käsittelylle kaksi kenties keskeisintä ihmisten liikkuvuutta koskevaa taloustieteen tulosta. Niistä ensimmäistä hän ei edes mainitse. Kyseinen tulos on, että ihmiset ovat suureksi osaksi köyhiä sen vuoksi missä he asuvat, eivät sen vuoksi millaisia he ovat. Tarkempaa tietoa aiheesta on esimerkiksi täällä ja täällä. Saman ihmisen tuottavuus ja siten elintaso voi moninkertaistua yksinkertaisesti muuttamalla köyhästä maasta rikkaaseen maahan.

Toinen keskeinen tulos on, että maahanmuuton vaikutukset kohdemaan palkkatasoon ovat pienet. Kanniainen mainitsee tämän ohimennen. Linkkejä aihetta koskevaan tutkimukseen ja siihen liittyvään kiihkeään tieteelliseen keskusteluun on esimerkiksi tässä lehtiartikkelissa. Myös talouspolitiikan arviointineuvoston vuoden 2016 raportin taustapaperissa on aihetta koskeva laaja katsaus.

Nämä kaksi tutkimustulosta tuottavat selkeän johtopäätöksen. Ihmisten liikkuvuuden potentiaaliset hyödyt ovat valtavat. Ihmisen elintason voi moninkertaistaa vain mahdollistamalla tämän muuton paikasta toiseen ilman, että alkuperäisten asukkaiden hyvinvointi kohdemaassa alenee merkittävästi.

On selvää, että ihmiskunnan rikastuttamisen tällaista liikkuvuutta lisäämällä pitäisi olla kansainvälisen prioriteettilistan kärjessä. Yksi alan johtavista tutkijoista kuvaileekin vapaamman liikkuvuuden hyötyjä jalkakäytävälle lojumaan jätetyiksi biljoonan dollarin seteleiksi.

Liikkuvuuteen liittyy toki ongelmia, joista eräitä Kanniainen nostaa esiin. Silti, pohdinnan keskiössä pitäisi olla ratkaisujen etsiminen näihin ongelmiin epämääräisten uhkakuvien maalailun sijasta.

Käsittelen nyt edellä esittämäni yleisluontoisen pohdinnan perusteella joitakin Kanniaisen esiintuomia seikkoja.

2. Yksipuolinen näkemys maahanmuuton historiasta
Kanniainen myöntää, että historiallisesti siirtolaisuus on ollut hyödyllistä. Hänen mukaansa esimerkkejä onnistuneesta siirtolaisuudesta ovat eurooppalaisten muutto Yhdysvaltoihin "sata vuotta sitten" ja suomalaisten muutto Ruotsiin 1960-luvulla. Samoin meksikolaisten laiton siirtolaisuus Yhdysvaltoihin on hänen mukaansa hyödyllistä. Näitä kaikkia yhdistää Kanniaisen mukaan se, että muuttajille ei ollut tarjolla sosiaaliturvaa.

Tämä on itse asiassa hyvin yleinen ajattelutapa tai ainakin retorinen taktiikka oikeiston keskuudessa. Ihmisten liikkuvuuden historiallisia pitkän aikavälin hyötyjä on mahdotonta kiistää. Siksi väitetään, että toki se siirtolaisuus ennen oli hyödyllistä, mutta nyt ajat ovat toiset. Syynä on hyvinvointivaltio ja tietenkin nykyisten tulijoiden "kulttuuri".

Mutta nostalgisoinnin ongelma on siinä, että kaikki nuo mainitut siirtolaisuuden muodot on yleisesti hyväksytty hyödyllisiksi vasta jälkikäteen. Jokainen Kanniaisen mainitsemista siirtolaisuusaalloista on ollut aikanaan suurten ristiriitojen aihe, meksikolaisten osalta se on sitä edelleen. Esimerkiksi jokainen Yhdysvaltoihin suuntautunut siirtolaisvirta on kohdannut aikanaan rajua vastustusta.

Monet oman aikansa intellektuellit ovat, kuten Kanniainen nyt, kertoneet miksi juuri senhetkinen siirtolaisuus on haitallista, toisin kuin aiempi. Kuitenkin Yhdysvalloissa uudet siirtolaiset on lopulta saatu, toki epätäydellisesti ja vaihtelevasti, integroitua niin, että Kanniainen voi nyt sata vuotta myöhemmin puhua heistä esimerkillisinä "win-win"-siirtolaisina.

Sama koskee muuten myös monia Euroopan ulkopuolelta, esimerkiksi Aasiasta tulleita siirtolaisryhmiä, jotka Kanniainen jättää syystä tai toisesta mainitsematta. Suomalaisten muutto Ruotsiin 1960-luvulla ei sekään sujunut mitenkään kitkattomasti.

Kanniaisen historiallinen katsaus ei siis tee oikeutta sille, että ihmisten liikkuvuuden hyödyt tulevat monesti ilmeisiksi vasta jälkikäteen. Kotoutumisongelmat, hankaus ja kilpailu olemassaolevan väestön kanssa ovat sen sijaan heti nähtävissä. Kanniaisen kirjoituksesta syntyy helposti virheellinen käsitys, että aiempien vuosikymmenten maahanmuutto oli heti sen tapahtuessa kaikkien mielestä ilmeisen hyödyllistä. Todellisuudessa siihen on aina liittynyt samanlaisia ongelmia kuin nykyiseen maahanmuuttoon. Silti se on osoittautunut lopulta ihmiskuntaa suuresti rikastuttavaksi.

3. Kohdemaan talous ja maahanmuutto
Kanniaisen esitys maahanmuuttajien vaikutuksesta kohdemaan talouteen on varsin sekava. Osa väitteistä on erikoisia. Kanniainen myöntää, että tutkimusten mukaan maahanmuutto ei oikeastaan laske jo maassa asuvien palkkoja. Mutta sitten hän kertoo, että "koulutetut ovat haluttuja, kouluttamattomat eivät. Vaikka bruttokansantuote voi kasvaa, henkeä kohden laskettuna se ei kasva, jos tulijoilta puuttuu koulutus".

Tämä on luonnollisesti aivan yhdentekevää maahanmuuton hyvinvointivaikutusten kannalta. Kuten todettua, kehittyneeseen maahan tuleva vähän koulutettu maahanmuuttaja voi työllistyessään moninkertaistaa palkka- ja elintasonsa. Noussutkin palkkataso on kuitenkin todennäköisesti uuden kotimaan keskimääräistä tasoa merkittävästi alempi.

Jos siis ennestään maassa asuvien tulotaso ei muutu, on tällöin matemaattinen välttämättömyys, että uuden kotimaan tulotaso henkeä kohden laskee maahanmuuttajan vuoksi. Mutta tämä ei tietenkään ole huono asia. Kenenkään elintaso ei ole laskenut, mutta maahanmuuttajan elintaso on noussut valtavasti. Uuden kotimaan henkeä kohti laskettu tulotaso on laskenut, koska siellä on uusi, rikastumisestaan huolimatta muita köyhempi asukas.

Yleisemmin, on selvää että kaikkia hyödyttäväkin maahanmuutto köyhistä rikkaisiin maihin todennäköisesti alentaa väliaikaisesti keskimääräistä tulotasoa rikkaissa maissa. Mutta tämä ei tarkoita että kukaan köyhtyy.

Kanniainen kertoo pitkästi julkisesta taloudesta ja maahanmuutosta. Hänen huomionsa on kuultu monta kertaa. Kanniainen kiinnittää huomiota siihen, että työllistymättä jäävät maahanmuuttajat aiheuttavat kustannuksia julkiselle sektorille. Hyvinvointivaltiosta tulee kallis, jos yhä suurempi osa osa väestöstä ei ole työssä. Näitä ongelmia on jo ennestään alhaisen työllisyyden ja väestön vanhenemisen vaivaamassa Suomessa.

Maahanmuuton vaikutukset hyvinvointivaltiossa ovat aitoja huolia. Mutta Kanniaisella ei näytä olevan kiinnostusta pohtia, voitaisiinko sosiaaliturvajärjestelmää ja työmarkkinoita uudistaa niin, että matalan tuottavuuden maahanmuuttajat voisivat työllistyä koko ihmiskuntaa hyödyttävästi. Kanniainen ei esitä mitään näkemyksiä siitä, voitaisiinko eroa humanitäärisen ja työperäisen maahanmuuton välillä työllisyysnäkökulmasta merkittävästi kuroa umpeen.

Kansainvälisen liikkuvuuden suurimmat hyödyt voidaan toki saavuttaa va, jos maahanmuuttajat työllistyvät. Mutta liikkuvuus on aito mahdollisuus nostaa miljoonia ja taas miljoonia ihmisiä köyhyydestä. Siksi on vaikea kuvitella taloustieteilijän pystyvän ajattelevan tässä yhteydessä juuri muuta kuin sellaisia keinoja ja uudistuksia, joilla tuo upea mahdollisuus saataisiin toteutumaan.

Kanniainen ei tunnu olevan kiinnostunut näistä olennaisista kysymyksistä. Hän vain toteaa hyvinvointivaltion olevan este maahanmuutolle, aivan kuin asialle ei voisi tehdä mitään.

Paikoitellen Kanniaisen näkemykset lipsahtavat lähelle epämiellyttävää. Hän esimerkiksi ottaa erityismaininnan kohteeksi maahanmuuttajat, "joilla ei ole lukutaitoa, joiden kulttuuriin kuuluu naisten pysyminen pois työmarkkinoilta, joilla on tavoitteena suuri lapsiluku ja joilla ei ole valmiiksi koulutusta", aivan kuin nämä kaikki olisivat joidenkin ihmisten muuttumattomia ominaisuuksia.

Kanniainen ei siis oikeastaan edes käsittele johtopäätöksensä kannalta olennaisinta kysymystä siitä, millainen sosiaaliturvajärjestelmä olisi yhteensopiva laajamittaisen liikkuvuuden kannalta. Hän käytännössä toteaa, että maahanmuutto ilman mitään sosiaaliturvaa on hyödyllistä, mutta vapaata liikkuvuutta on mahdotonta yhdistää nykyisen sosiaaliturvan kanssa. Vaikka tämä olisi tottakin, mitä voidaan epäillä, pohdinta jää täysin vaillinaiseksi.

Nyt juuri tarvittaisiin myös tarkempaa politiikkavaihtoehtojen määrittelyä. On vaikea sanoa, missä määrin vapaa liikkuvuus on ristiriidassa hyvinvointivaltion kanssa, kun ei tiedetä mitä Kanniainen sillä tarkoittaa. Onko kysymyksessä nykyisen laajuinen maahanmuutto, vai jokin huomattavasti avoimempi politiikkavaihtoehto?

Samoin tässä näkyy Kanniaisen haluttomuus kertoa, kenen hyvinvoinnin kannalta hän liikkuvuutta tarkastelee. Jos hyvinvointivaltio ja liikkuvuus ovat oikeasti mahdottomia yhdistää, täytyisi johdonmukaisuuden nimissä kysyä, kumpi näistä silloin valitaan. Taloustieteilijä, joka pohtii koko ihmiskunnan hyvinvointia, ajautuu tässä aika vaikeiden kysymysten eteen, jotka eivät näytä vaivaavan Kanniaista. Hän valitsee suljetun hyvinvointivaltion liikkuvuuden sijasta ilman pohdintaa.

4. Kehitysapu vastaan maahanmuutto
Kanniainen tarjoaa kirjoituksessaan kehitysapua maahanmuuton korvikkeeksi. Hän kertoo aivan oikein, että köyhyys on vähentynyt merkittävästi viime vuosina. On kuitenkin epäselvää, missä määrin tämä on kehitysavun ansiota.

Kanniainen perustelee kehitysavun paremmuutta maahanmuuttoon verrattuna vetoamalla varsin erikoiseen auktoriteettiin, presidenttiehdokas Pekka Haavistoon. Valitettavasti Kanniaisen ja Haaviston näkemykset eivät saa kauheasti tukea kehitystaloustieteestä.

Kuten jo edellä todettiin, liikkuminen kehittyvästä maasta rikkaaseen maahan voi moninkertaistaa ihmisen tuottavuuden ja tulot ilman merkittävää heikennystä kenenkään muun tuloihin. Mikään kehitysapu ei tietenkään pysty tuottamaan tällaista ilmaista lounasta. Ei ole sellaista kehitysapuhanketta, joka pystyisi moninkertaistamaan ihmisten tulot ilman merkittävää ulkopuolista taloudellista panostusta.

Kehitysapua tarvitaan, mutta siitä ei ole ihmisten liikkuvuuden korvikkeeksi. Monessa tapauksessa paras tapa auttaa ihminen köyhyydestä on päästää hänet muuttamaan rikkaaseen maahan.

Kanniainen puhuu myös aivovuodon ongelmasta. Aivovuotoa on mahdotonta käsitellä jo muutenkin pitkässä kirjoituksessa. Se on kuitenkin monella tavalla ongelmallinen käsite, kuten voi lukea esimerkiksi täältä.

5. "Omistusoikeus" omiin rajoihin
Kauimmaksi taloustieteen ajattelusta Kanniainen astuu puhuessaan "kansojen" oikeudesta päättää "kuka on oikeutettu astumaan valtakunnan rajan ylitse sen kamaralle". Kanniainen perustelee, että kysymyksessä on "omistusoikeus samassa mielessä kuin jokaisella kansalaisella on oikeus omaan kotiinsa, kotirauhaan, omaisuuteensa ja turvallisuuteensa".

Luonnehdinta on ristiriidassa omistusoikeuksien tavanomaisen merkityksen kanssa. Omistusoikeus on liberaalissa perinteessä nimenomaan yksilön oikeus, joka suojaa häntä muilta ihmisiltä ja tietysti erityisesti valtiolta. Rajojen sulkeminen on omistusoikeuden rajoittamista. Se estää ihmisiä myymästä omaisuuttaan kenelle haluavat, käymästä kauppaa kenen kanssa haluavat, kutsumasta taloonsa ketä haluavat ja työllistämästä yrityksessään ketä haluavat.

Omistusoikeuden rajoittaminen tällä tavoin valtion väkivaltakoneiston avulla voi toki olla hyödyllistä, jopa välttämätöntä. Mutta silti on selvää, että kysymyksessä on nimenomaan omistusoikeuden rajoittaminen (muista vapausoikeuksista puhumattakaan), ei omistusoikeuden muoto. Siksi myöskään Kanniaisen vetoaminen omistusoikeuksien hyödyllisyyteen ei mitenkään voi perustella rajojen sulkemista. Itse asiassa päinvastoin, juuri omistusoikeuden ja taloudellisen vapauden hyödyllisyys on argumentti mahdollisimman vapaan liikkuvuuden puolesta.

Toisin kuin Kanniainen väittää, on täysin mahdollista että valtioiden rajat ovat ristiriidassa ihmisoikeuksien kanssa. Itse asiassa ne ovat aina jossakin määrin ristiriidassa keskeisten vapausoikeuksien kanssa.

Tavanomaisessa liberaalissa taloustieteellisessä analyysissä ei myöskään ole olemassa mitään yksilöiden hyvinvoinnista irrallisia "kansojen oikeuksia". Valtioiden ja rajojen olemassaolo pitää perustella ihmisten hyvinvoinnin avulla, kuten kaikki muutkin poliittiset valinnat. "Kansa" ei voi kokea hyvinvointia eikä tehdä päätöksiä, vain ihmiset voivat.

"Kansan" omistusoikeus ei tarkoita mitään. Lisäksi se johtaa hyvin nopeasti epämiellyttäviin kysymyksiin siitä, kenen voidaan katsoa kuuluvan vaikkapa Suomen "kansaan". Kanniainen ajatutuu tässä vähän liian lähelle kansallismielistä kollektivismia, vaikka yrittää käyttää liberaalia puhetapaa.

6. Turvapaikkaturismi ja elintasopakolaisuus
Kanniainen käyttää huolettomasti sellaisia sanoja kuin turvapaikkaturismi. Hän myös toteaa, että monet turvapaikanhakijat "eivät ole suojelun tarpeessa, vaan ovat pyrkineet Eurooppaan elintasosyistä".

Johdonmukainen taloudellinen ajattelu tekee kuitenkin aika vaikeaksi moraalisen erottelun "elintasopakolaisten" ja niin sanottujen "aitojen avuntarvitsijoiden" välillä. Ero on kenties mahdollista tehdä juridisesti kansainvälisten sopimusten ja lakien näkökulmasta, mutta hyvinvointinäkökulmasta tilanne on toinen. Köyhyys ja sairaus ovat aivan yhtä suuria uhkia hyvinvoinnille kuin poliittinen vaino.

On aika yhdentekevää uhkaako sinun ja lastesi tulevaisuutta salainen poliisi, sota vai toivoton köyhyys. Siksi hyvinvointianalyysin eettisestä näkökulmasta elintasopakolaisuuden ja turvapaikan etsinnän välillä ei ole mitään selkeäpiirteistä eroa.

7. Perussuomalaisten paikallisyhdistykseen sopiva kielenkäyttö
Mainitsin jo, että Kanniainen käyttää jatkuvasti ilmaisua "turvapaikkaturismi". Samoin hän puhuu kansainvälisten pakolaissopimusten soveltumattomuudesta "kansainvaellusten" maailmaan. Kanniaisen mielestä pakolaisten oikeuksia ajavat järjestöt ovat "lobbausjärjestöjä".

Kanniainen kertoo, miten "juristit ovat hyötyneet" pakolaisuudesta uusien asiakkaiden muodossa. Hän puhuu lainausmerkeissä "'hyvistä ihmisistä'", jotka ajavat "'suvaitsevaisuutta'" myös lainausmerkeissä.

Kanniaisen mukaan "Lähi-idästä ja Afrikasta tulleet ylikansoittavat Euroopan maat muutamassa vuosikymmenessä", ellei "massamuuttoa hallita". Kokonaisuutena Kanniaisen kielenkäyttö sopisi paremmin perussuomalaisten paikallisyhdistyksen kokoukseen kuin emeritusprofessorin Kanava-lehdessä julkaisemaan artikkeliin.

8. Konservatiiviset yhteisöt liberaalissa yhteiskunnassa
Kanniainen nostaa esille sinänsä aiheellisen kysymyksen konservatiivisista yhteisöistä liberaalissa yhteiskunnassa. On selvää, että esimerkiksi konservatiivisista muslimimaista tulevilla ihmisillä on sopeutumista vaikkapa suomalaiseen yhteiskuntaan. Meillä on oikeus vaatia, että uudet tulijat noudattavat liberaalin ja moniarvoisen yhteiskunnan sääntöjä. Erityisesti naisten ja tyttöjen oikeuksista on pidettävä huolta.

Mitään perustavanlaatuista ristiriitaa konservatiivisten yhteisöjen ja liberaalin yhteiskunnan välillä ei kuitenkaan tarvitse olla. Liberaalissa yhteiskunnassa voi olla rauhassa konservatiivi, vain päinvastainen ei ole mahdollista. Suomessa, New Yorkista puhumattakaan, on nyt jo lukuisia valtavirtaa huomattavasti konservatiivisempia yhteisöjä, joiden jäsenet ovat silti samalla ihan tavallisia kansalaisia.

Outoa kyllä, Kanniainen pitää itselleen vieraiden arvojen suvaitsemista liian suurena vaatimuksena, vaikka juuri tuollainen suvaitsevaisuus on tietenkin liberaalin yhteiskuntajärjestyksen tärkeä peruskivi.

Kanniaisen maalaamat uhkakuvat eurooppalaisen identiteetin ja elämäntavan puolesta ovat aika huonosti perusteltuja. Kun ihmiset muuttavat markkinatalouden ja sosiaalisen vapauden luonnehtimaan länsimaiseen yhteiskuntaan, paine kohdistuu heidän elämäntapaansa, ei alkuperäisasukkaiden. Ja tietenkin kulttuurit ja elämäntavat muuttuvat sekoittuessaan, ei siinä ole mitään ihmeellistä. Liberaalin yhteiskuntajärjestyksen perusteista kiinni pitäminen on tärkeää, mutta maailman muuttumista ei voi estää.

Kanniainen luettelee lukuisia aivan todellisia, osin kammottavia konservatiivisten yhteisöjen piirteitä, kuten lasten ympärileikkaukset, lapsiavioliitot ja naisten alisteinen asema. On selvää, että Suomeen tulijat eivät saa pitää kiinni niistä perinteistään, jotka ovat ristiriidassa ihmisoikeuksien kanssa. Yhtä selvää on, että vastenmielisetkin perinteet seuraavat muuttajia Eurooppaan meidän silmiemme alle, eikä niiden kitkeminen ole yksinkertaista.

Jos asiaa tarkastelee taloustieteen näkökulmasta, tärkeä kysymys on kuitenkin se, parantuuko vai huonontuuko konservatiivisissa yhteisössä alisteisessa asemassa olevien ihmisten tilanne länsimaihin muuton seurauksena. Tuntuu selvältä, että muutto liberaaliin yhteiskuntaan parantaa esimerkiksi naisten mahdollisuuksia vapautua alisteisesta asemasta ja väkivallan uhasta, jos ei heti, niin ainakin seuraavien sukupolvien aikana.

Jos tämä pitää paikkansa, muutto länsimaihin parantaa konservatiivisissa yhteisöissä elävien naisten hyvinvointia. Olisi väärin estää muutto vain siksi, että naisten aseman parantuminen tapahtuu hitaammin kuin toivoisimme, vaatii työtä ja tuo epätasa-arvon kaukaa muualta tänne meidän keskuuteemme.

9. Lopuksi
Taloustieteilijöillä ja taloustieteellä on paljon annettavaa maahanmuuttokeskusteluun. Valitettavasti Kanniaisen essee ei ole taloustieteeseen perustuva puheenvuoro. Se ei perustu järjestelmälliseen analyysiin, läpinäkyviin arvolähtökohtiin, eikä anna edustavaa kuvaa taloustieteellisistä tuloksista. Vaikka Kanniainen pyrkii hyödyntämään tiedettä ja sen arvovaltaa, essee ei silti nouse vähän tavanomaista kirkkaampaa maahanmuuttokritiikkiä korkeammalle tasolle.

[Vaniljaihminen]

Tiivistelmä
Taloustieteen emeritusprofessori Vesa Kanniainen kirjoitti vähän aikaa sitten Kanavaan ja Suomen Kuvalehteen maahanmuuttoa kritisoivan esseen.
Kanniaisen johtopäätökset eivät kumpua johdonmukaisesta taloudellisesta analyysistä vaan nihkeästä maahanmuuttoasenteesta.
Kanniainen ei käsittele juuri ollenkaan taloustieteen aiheen kannalta keskeisiä tutkimustuloksia. Nämä ovat:
Ihmisten köyhyys johtuu suureksi osaksi siitä, että he asuvat köyhissä maissa, ei siitä millaisia he ovat.
Maahanmuutto ei juurikaan alenna alkuperäisasukkaiden tulotasoa.
Ihmisten liikkuvuus köyhistä rikkaisiin maihin siis rikastuttaa muuttajia, eikä köyhdytä kohdemaan työntekijöitä.
Kanniainen ilmoittaa, että vapaa maahanmuutto ei sovi yhteen hyvinvointivaltion kanssa edes pohtimatta, olisiko suhteellisen vapaa maahanmuutto yhdistettävissä uudistettuun hyvinvointivaltioon.
Lisäksi Kanniainen käsittelee siirtolaisuuden historiaa valikoivasti, omaksuu maahanmuuttokriitikoilta tuttua kielenkäyttöä ja tulkitsee omistusoikeuksia omalaatuisesti.

Kannisen tekstiin vastataan tiivistelmässä lähinnä truismeilla sekä suoranaisella puupäisyydellä, jossa kausaliteettien sijaan esitetään pelkkiä korrelaatioita. Lisäksi Pursiainen kohottaa itsensä taloustieteiden auktoriteeteiksi, joka esittää väitteensä nimenomaan keskeisiksi tutkimustuloksiksi eli tieteen todistamiksi faktoiksi.

Vastineeni:

- Köyhyys ei johdu yksinomaan siitä maasta, jossa ihmiset asuvat. Maita ei ole luotu rikkaiksi ja köyhyksi vaan jokaisen maan vauraus perustuu kunkin maan omaan historiaan. Toisten esi-isät ovat olleet puuhakkaita ja toiset ovat keskittyneet ylläpitämään tuottamatonta sekä kehittymätöntä yhteiskuntaa.
- Maahanmuutto ei alenna tulotasoa ja kuinka se voisikaan, kun kyseessä ei ole minkäänlainen työperäinen maahanmuutto. Lisäksi jätetään tarkastelematta, että lisääkö rajaton maahanmuutto köyhyyttä ja maan velkaantumista kokonaisuudessaan sekä miten maahanmuutto vaikuttaa maan yleiseen työllisyystilanteeseen.
- Kolmannessa kohdassa todetaan selkeästi, että elintasopakolaisuutta kutsutaan häpeämättä "maahanmuutoksi". Kokonaisuuden tilalle valikoidaan yksilötaso.
- Mikä on "uudistettu hyvinvointivaltio"? Paitsi jokin demariutopia taas.
- Viimeinen kohta on selkeä leimaamisyritys. Pursiainen harrastaa myös räikeää valikointia.

[Mika]

Hyvinvointiyhteiskunta ja vapaa maahanmuutto kestämätön yhdistelmä

Tämän luulisi olevan itsestään selvä asia.  Ihmiset ovat kuitenkin niin tyhmiä, että sitä on vaikea mitenkään ymmärtää...

[Tommi Korhonen]

Voi juma että sylettää tuollainen Pursiainen.
Onhan tuossa muutamia pieniä oikeutettuja kritiikkejä, mutta pääosin ihan uskomatonta tavaraa.

En nyt tabletilla alla kommentoimaan yksittäisiä lauseita, mutta kyllä ajatus että suomalaisten pitäisi uhrata itsensä globaalin hyvinvoinnin olemattoman marginaalisen parannuksen vuoksi saa kyllä sappeni kuplimaan.
Tai että köyhän, työllistymättömän alaluokan lähes rajaton lisääminen ei olisi keltään pois.

Tai että valtiota ja kansoja ei saisi ajatella itsenäisinä, autonomisina itsestään vastuussa olevina toimijoina koska internationalismi.

Täysin utopista vassari- idealismia.

Lähetetty minun Nexus 7 laitteesta Tapatalkilla

[jka]

En nyt jaksa muuhun puuttua, mutta kun ihan perusasiat on Pursiaisella totaalisen persellään.

Jos siis ennestään maassa asuvien tulotaso ei muutu, on tällöin matemaattinen välttämättömyys, että uuden kotimaan tulotaso henkeä kohden laskee maahanmuuttajan vuoksi. Mutta tämä ei tietenkään ole huono asia. Kenenkään elintaso ei ole laskenut, mutta maahanmuuttajan elintaso on noussut valtavasti. Uuden kotimaan henkeä kohti laskettu tulotaso on laskenut, koska siellä on uusi, rikastumisestaan huolimatta muita köyhempi asukas.

Eihän asia mene noin alkuunkaan. Totta hemmetissä maassa jo asuvien tulotaso laskee maahanmuuton seurauksena. Ensinnäkin matalapalkka-alalle tulee lisää tarjontaa työntekijöistä joka jo suoraan ihan kaikkien taloustieteen oppien mukaan laskee palkkoja kaikilta matalapalkkaduunareilta. Nimenomaan myös niiltä jo maassa olevilta.

Toisekseen kun meillä on 9% työttömyys niin pelkästään tätä kautta tulotaso laskee. Samasta työpaikasta kilpailee nyt myös maahanmuuttaja ja toisen on pakko jäädä edelleen työttömäksi ellemme ole menossa kohti täystyöllisyyttä jota ei ole näköpiirissä. Ilman maahanmuuttoa se yksi työtön olisi ehkä saanut töitä jolloin kokonaiselintaso olisi maassa jo asuvilla parempi kuin ilman maahanmuuttoa.

Talouden rakenteet pitää olla sellaiset että se pystyy työllistäämään kaikki jotta tuo pätisi. Ainoastaan USA:ssa on tällä hetkellä sellaiset rakenteet. Suomi on länsimaiden paskin tässä suhteessa.

Kansainvälisen liikkuvuuden suurimmat hyödyt voidaan toki saavuttaa va, jos maahanmuuttajat työllistyvät. Mutta liikkuvuus on aito mahdollisuus nostaa miljoonia ja taas miljoonia ihmisiä köyhyydestä. Siksi on vaikea kuvitella taloustieteilijän pystyvän ajattelevan tässä yhteydessä juuri muuta kuin sellaisia keinoja ja uudistuksia, joilla tuo upea mahdollisuus saataisiin toteutumaan.

Tämäkin on täyttä potaskaa. Maahanmuutto ei ole ratkaisu miljoonien ja miljoonien ihmisten saamiseksi pois köyhyydestä. Jos katsotaan viimeisen 50 vuoden historiaa niin ainostaan Kiina ja Intia ovat saaneet miljoonia ja miljoonia ihmisiä pois köyhyydestä. Täysin ilman että intialaisten ja kiinalaisten on pitänyt muuttaa länsimaihin. Näin suurta siirtymää pois köyhyydestä kuin pelkästään Kiinassa on tapahtunut ei ole tapahtunut koskaan historiassa, eikä tule enää koskaan edes tapahtumaan. Itsestään selvää on, että kun puhutaan satojen miljoonien ja miljardien ihmisten saamisesta pois köyhyydestä niin ratkaisut on paikallisia, ei globaaliin liikkuvuuteen perustuvia.

[akez]

https://www.mustread.fi/artikkelit/essee-professori-kanniaisen-maahanmuuttokritiikki-heittaa-hyvastit-biljoonalle-dollarille/

Essee: Professori Kanniaisen maahanmuuttokritiikki heittää hyvästit biljoonalle dollarille

(...)
Arvot ja taloustiede

Suhtautuminen maahanmuuttoon on tietysti merkittävässä määrin arvokysymys. Mutta tämän ei tarvitse estää taloustieteellistä analyysiä. Ryhtyessään arvopohdintaan taloustieteilijät katsovat yleensä velvollisuudekseen pukea arvonsa edes jossakin määrin täsmälliseen muotoon. Usein tämä tehdään määrittelemällä ns. yhteiskunnallinen hyvinvointifunktio.

Se on tapa kertoa, kenen hyvinvoinnista taloustieteilijä on kiinnostunut ja millaisen painoarvon hän antaa eri ihmisten hyvinvoinnille. Sosiaalinen hyvinvointifunktio kertoo esimerkiksi kuinka paljon enemmän painoa taloustieteilijä antaa köyhien hyvinvoinnin lisäykselle verrattuna rikkaiden hyvinvoinnin lisäykseen.

Hyvinvointipainojen määrittelyyn ja hyvinvoinnin mittaamiseen liittyy paljon vaikeita kysymyksiä. Olisikin liioittelua vaatia Kanniaista määrittelemään tarkasti oma hyvinvointifunktionsa yleistajuista artikkelia varten. Emeritusprofessorilta voi kuitenkin voi vaatia, että hän kertoo, kenen hyvinvointi on ylipäänsä mukana hänen pohdinnoissaan.

Siis suomeksi sanottuna, kenen hyvinvointia edistävää politiikkaa hän kannattaa. Tähän on kaksi pääasiallista vaihtoehtoa.

Koska maahanmuutto tai pikemminkin ihmisten kansainvälinen liikkuvuus on maailmanlaajuinen kysymys, yksi luonteva lähestymistapa on tarkastella asiaa kaikkien maailman ihmisten hyvinvoinnin näkökulmasta. Jos tarkoituksena on pohtia, millainen politiikka on yleisesti ottaen hyvinvointimielessä hyvää, ei ole mitään syytä ajatella, että yhden ihmisen kärsimys tai hyvinvointi olisi vähemmän arvokasta kuin toisen. Sairaan lapsen parantuminen on yhtä arvokasta riippumatta siitä, kenen lapsi on kysymyksessä.

Suomen ja muiden länsimaiden maahanmuuttopolitiikkaa arvioidessa tämä katsantokanta tarkoittaa luonnollisesti, että sekä muuttajien että vastaanottajien hyvinvointi katsotaan yhtä arvokkaiksi. Esimerkiksi tässä katsausartikkelissa on käsitelty tutkimuksia, jotka on tehty juuri tästä näkökulmasta.

Toinen täysin kunniallinen vaihtoehto on ottaa asiaan asiamiehen tai edunvalvojan näkökulma. Kanniainen voi esimerkiksi ajatella, että hänen tehtävänsä on toimia nykyisten suomalaisten edunvalvojana tai agenttina. Ääritapauksessa edunvalvoja asettaa politiikan tavoitteeksi vain nykyisten suomalaisten hyvinvoinnin lisäämisen. Maahanmuuttajien hyvinvoinnille ei anneta mitään arvoa.

Vähemmän äärimmäisessä tapauksessa edunvalvoja painottaa voimakkaasti nykyisten suomalaisten hyvinvointia maahanmuuttajien, tai pikemminkin mahdollisten tulevien suomalaisten, hyvinvointiin verrattuna. Näin esimerkiksi suhteellisen vauraan suomalaisen pienempi hyvinvoinnin lisääntyminen saa suuremman painon kuin köyhän potentiaalisen maahanmuuttajan suurempi hyvinvoinnin lisääntyminen.

Kuten sanottua, edunvalvojan näkökulman ottaminen on täysin kunniallista. Mutta tähän kuuluu se, että ilmoittaa kenen etua ajaa. Näin muut ymmärtävät, että tarkoitus on arvioida asioita vain näiden ihmisten näkökulmasta. On selvää, että tietyn ryhmän edunvalvojana toimiminen vaikuttaa annettujen suositusten moraaliseen painoarvoon.

Kanniainen ei tee kirjoituksessaan selväksi, onko hänen tarkoituksensa arvioida ihmisten liikkuvuutta ihmiskunnan vai nykyisten eurooppalaisten ja suomalaisten näkökulmasta. Paikoitellen hän tuntuu ajattelevan koko ihmiskunnan hyvinvointia, esimerkiksi todetessaan että liberaalin taloustieteen mukaan "ihmisten vapaa liikkuvuus merkitsee lähtökohtaisesti valtavaa hyvinvoinnin lisäystä". Puhuessaan muuttajien oikeudesta sosiaaliturvaan ja vaikutuksesta julkiseen talouteen, Euroopaan tulevien näkökulma unohtuu.

On siis vaikea arvioida Kanniaisen politiikkasuosituksia jo sen vuoksi, ettei tiedä mitä niillä on tarkoitus edistää.

Kiirehdin sanomaan, että Kanniaisella on toki lupa kannattaa myös edellisistä vaihtoehdoista täysin poikkeavaa, ei-utilitaristista etiikkaa, jota ei voida pukea hyvinvointifunktion muotoon. Hän voi esimerkiksi ajatella, kuten jotkut nationalistit, että "kansoilla" on oikeuksia ja intressejä, jotka eivät ole palautettavissa kansan muodostavien yksilöiden hyvinvointiin. Paikoitellen puhuessaan esimerkiksi "kansan oikeudesta päättää, kenellä on oikeus astua sen rajan yli" Kanniaisen ajattelu tuntuu ainakin liippaavan läheltä tällaista kansallista ajattelua.

Tämäntyyppiseen etiikkaan perustuva ajattelutapa on taloustieteen piirissä kuitenkin erittäin harvinaista. En tunne (tämä voi toki johtua omasta tietämättömyydestäni) yhtään varteenotettavaa taloudellista analyysiä, jossa lähtökohtana olisivat kansojen intressit yksilöiden hyvinvoinnin asemesta. Siksi Kanniaisen olisi ollut syytä rehellisyyden nimissä ilmoittaa, jos hänen eettinen katsantokantansa on tätä tyyppiä.

Näin lukija olisi heti alkuvaiheessa ymmärtänyt, että Kanniaisen taloudellinen analyysi on valtavirrasta voimakkaasti poikkeavaa.
(...)

Toisin kuin Kanniainen väittää, on täysin mahdollista että valtioiden rajat ovat ristiriidassa ihmisoikeuksien kanssa. Itse asiassa ne ovat aina jossakin määrin ristiriidassa keskeisten vapausoikeuksien kanssa.
(...)

Heikki Pursiaisen tarina arvoista on hämärä ja sekava, mutta se on ilmeisesti tarkoituskin, sillä jo kirjoituksen otsikko propagoi totuudenvastaista kuvaa. Se antaa nimittäin ymmärtää, että "hei me tienataan tällä", vaikka tosiasiassa vastaanottava yhteiskunta heittää jopa biljoonia menemään, jos maahanmuutto on vääränlaista. Pelkästään saksalaisia lehtiä vilkaisemalla voi saada tämän selville.

Pursiainen tarinoi pitkään arvoista, mutta niiden suhteen asia on harvinaisen yksinkertainen, sikäli kun puhutaan demokraattisesta valtiosta.

Demokratia perustuu syrjinnän ajatukselle. Vuoden 1789 "Déclaration des droits de l'homme et du citoyen" julistuksen kolmannessa pykälässä todetaan, että "kaikki oikeus vallan käyttöön perustuu pohjimmaltaan kansaan". Demokratia ei ole mahdollinen ilman hyvin määriteltyjä rajoja ja kansalaisia. Kuten Rousseau kirjoittaa l'Émile -teoksensa alussa: "missä ei ole isänmaata, siellä ei voi olla kansalaisiakaan". Kotimaa (Patrie) ja demokratia: Kummassakin on kyse ihmisistä, erityisistä ihmisistä. Demokratia edellyttää syrjintää kansalaisten ja ei-kansalaisten välillä, erottelua kansalaisiin ja ulkomaalaisiin.

Jean-Louis Harouel: Uskonnoksi korotetut ihmisoikeudet tuhoavat kansakuntia

Pursiainen melkein liittyy arvopuheillaan mukaan "No borders, no nations" -porukkaan, mutta ei sitten lopulta uskallakaan sanoa sitä eksplisiittisesti ääneen. Hänen alustuksensa arvoista kuitenkin kellauttaa hänet varsin selkeästi siihen leiriin.

Arvovalintojen osalta asia on harvinaisen yksinkertaista: Ensin oma perhe ja kansa, ja sitten voidaan auttaa muitakin mahdollisuuksien mukaan. Ei tässä sen kummempia teoretisointeja ja kommervenkkejä tarvita.

Pursiainen ilmoittaa myös, että hän ei tunne yhtään varteenotettavaa analyysiä, jossa lähtökohtana olisivat kansojen intressit. Ehkäpä Dani Rodrikilta voisi löytyä tällaista analyysiä?

Miksi kansallisvaltiot ovat hyviä

Kansallisvaltiot ovat kapitalismin paras perusta ja hyper-globalisaatio uhkaa tuhota sen

Dani Rodrik

2.10.2017 artikkeli englanniksi

Tämän päivän populistinen kapina heijastaa sitä syvää kuilua, joka on avautunut globaalin intellektuelli- ja ammattieliitin, sekä tavallisten kansalaisten välillä. Nämä kaksi ryhmää elävät nyt rinnakkaisissa sosiaalisissa maailmoissa ja ne orientoituvat käyttäen erilaisia kognitiivisia karttoja. Silti intellektuelli konsensus, joka toi meidät tämän kuilun äärelle, on pysynyt samana. Valtavirran mielipidejohtajien ehdottamat lääkkeet menevät harvoin pitemmälle kuin eriarvoisuuden ongelmista puhumiseen ja häviäjien aseman hieman parempaan huomioimiseen.

Ongelma piilee kuitenkin syvemmällä, nimittäin eliitin takertumisesta globalistiseen ajattelutapaan, joka vähättelee ja heikentää kansallisvaltioita. Ilman muutosta me voimme päätyä siihen, että ei pelkästään avoin globaali taloutemme, vaan myös liberaali ja demokraattinen järjestelmämme pyyhkiytyvät pois tämän ajattelutavan sokeiden kohtien ja ylilyöntien synnyttämän vastaiskun johdosta.

Intelligentsian keskuudessa kansallisvaltioilla on vähän kannattajia. ...

Edouard Husson/Dani Rodrik: Liberaali globalisaatio tarvitsee kansallisvaltioita

[akez]

https://www.mustread.fi/artikkelit/essee-professori-kanniaisen-maahanmuuttokritiikki-heittaa-hyvastit-biljoonalle-dollarille/

Essee: Professori Kanniaisen maahanmuuttokritiikki heittää hyvästit biljoonalle dollarille

(...)
Nämä kaksi tutkimustulosta tuottavat selkeän johtopäätöksen. Ihmisten liikkuvuuden potentiaaliset hyödyt ovat valtavat. Ihmisen elintason voi moninkertaistaa vain mahdollistamalla tämän muuton paikasta toiseen ilman, että alkuperäisten asukkaiden hyvinvointi kohdemaassa alenee merkittävästi.

On selvää, että ihmiskunnan rikastuttamisen tällaista liikkuvuutta lisäämällä pitäisi olla kansainvälisen prioriteettilistan kärjessä. Yksi alan johtavista tutkijoista kuvaileekin vapaamman liikkuvuuden hyötyjä jalkakäytävälle lojumaan jätetyiksi biljoonan dollarin seteleiksi.
(...)

Ensimmäiseksi voisi miettiä sitä, jotta miten kummassa pelkkä fyysinen paikasta toiseen siirtyminen moninkertaistaisi kaikkien elintason. Riittääkö, että vaihdetaan paikkaa päittäin? Tässä täytyy olla jotakin pielessä. Jos joku tarjoaisi tällaista ihmelääkettä, niin en kyllä ostaisi.

No, katsotaan sitten myös mitä tutkimukset sanovat tästä asiasta.

Michèle Tribalat'in kirja Les Yeux grands fermés käsittelee maahanmuuttoa ja sen vaikutuksia, etenkin julkisen talouden kannalta. Kirjan kappaleessa Maahanmuutto ja julkinen talous (Immigration étrangère et finances publiques, s. 88 alkaen) esitellään eri Euroopan ja Amerikan maissa aiheesta tehtyjä tutkimuksia.

Kun argumentoidaan liberaalimman maahanmuuttopolitiikan puolesta, niin kaksi kysymystä nousee keskeiseksi. 

1) Parantaako nykyinen maahanmuutto julkisen talouden tasetta?
2) Minkälainen maahanmuutto parantaa parhaiten julkisen talouden tasetta?

Tribalatin kirjassa esitellään 12 tutkimusta, joissa näihin kysymyksiin etsitään vastausta. Tutkimuksia referoin Tribalatin kirjassa esitetyn pohjalta pyrkien tuomaan esiin keskeisen sisällön mahdollisimman selkeässä muodossa.

----

Michèle Tribalat, Les Yeux grands fermés, L'immigration en France, Édititions Denoël, 2010.

Michèle Tribalat on INED'in (Institut national d'études démographiques) tutkimusjohtaja, joka on julkaissut lukuisia tutkimuksia ja muita teoksia.

(...)
2. MICHÈLE TRIBALATIN JOHTOPÄÄTÖKSET TUTKIMUKSISTA

Kaikissa maissa tehdyissä tutkimuksista tulee esiin tietty samankaltaisuus. Kun tutkimuksen kohteena ovat puhtaasti kvantitatiiviset tekijät, jotka vaikuttavat demografisiin epätasapainotiloihin, tai kun mukaan liitetään myös työllisyysaste, tai kun tutkitaan vielä mutkikkaampien mallien avulla maahanmuuton vaikutuksia julkiseen talouteen, niin maahanmuutolla ei näytetä voitavan vastata ikääntymiseen ja sen taloudellisiin seurauksiin.

Tarkalleen ottaen yleistä maahanmuuttoa ei ole olemassa, vaan on olemassa erilaisia ominaispiirteitä omaavien erilaisten ihmisten maahanmuuttoa eri kanavia pitkin, jolla seikalla on erittäin suuri merkitys. Vain korkeasti koulutetut henkilöt voivat keventää julkisen talouden kuormaa, mutta ei kuitenkaan siinä määrin riittävästi, että syntyvät budjettirasitteet katoaisivat nopeasti tai edes hyvin pitkällä tähtäimellä, sillä mitä koulutetumpia he ovat, niin sitä korkeampia ovat heidän eläkkeensä.

Lisäksi edellytyksenä on, että maahanmuuttajat työskentelevät koulutustaan vastaavissa tehtävissä, eikä heidän takiaan tulla vähentämään investointeja koulutukseen tai kanta-asukkaiden mielenkiinto korkeakoulututkinnon hankkimiseen lopu. On todettava, että suurimmassa osassa tutkimuksista on kuitenkin mukana myös maahanmuuttovirtojen nettotase, joka huomioi siten korkeasti koulutetun kantaväestön maastamuuton vetovoimaisempiin maihin. 

Näiden maahanmuuton vaikutusta julkiseen talouteen koskevien empiiristen tutkimusten valtava meriitti on siinä, että ne ovat olemassa ja tuovat esiin unohdetut asiat. Yksinkertaiset ja mekaaniset "demografisia tarpeita" koskevat pohdinnat tarvitsevat niitä. Virsi maahanmuuton välttämättömyydestä eläkkeidemme maksamiseksi menettää merkitystään. Tulee vaikeammaksi huutaa avuksi maahanmuuttoa huomisen eläkkeiden maksajaksi ja samalla loukkaantua kaikista sellaisista poliittisista pyrkimyksistä, joiden tavoitteena on valita maahanmuuttajat niiden kriteerien mukaan, jotka ovat hyödyllisiä tämän tavoitteen kannalta. Samoin myös militantit, jotka ajavat maahanmuuttajien kvalifikaatioista piittaamatonta maahanmuuttopolitiikkaa, joutuvat loogisten syiden takia hylkäämään argumenttinsa maahanmuutosta väestörakenteen ja julkisen talouden pelastajana.

Tutkimuksia maahanmuuton vaikutuksesta julkiseen talouteen

Eipä näy sitä biljoonan dollarin seteliä missään. Linkistä löytyy vielä mittava määrä tutkimuksia ja artikkeleja, jotka eivät tue Pursiaisen väitteitä.

Ps. Jossakin, muistaakseni norjalaisessa tutkimuksessa, maahanmuutto oli saatu kannattavaksi kaikkien osalta siten, että aikahorisontiksi otettiin 100 vuotta ja oletettiin, että maahantulijoiden jälkeläiset heti seuraavassa polvessa olisivat profiililtaan samanlaisia kuin norjalaiset yleensä. Tämä valitettavasti ei ole empirian valossa totta.

[Tommi Korhonen]

Sovitaanko että koska merkittävä osa kansasta ei ehkä usko, tai ei rasistisuuttaan halua uskoa, noita teorioita, niin antaa pursiaisten hyötyä meidän tyhmien sijaan.
Pursiaiset saavat ottaa kontolleen kaikki maahanmuuton kustannukset, ja järkevinä ja osaavina taloustieteilijöinä saavat sitten vastaavasti kerätä ennustamansa biljoonien eurojen setelit.

Saisivat rasistit nenilleen! Haha, oikein niille!

Lähetetty minun Nexus 7 laitteesta Tapatalkilla

[Punski]

Eikös tällä hommalla ollut just joku artikkeli/uutinen, että työperäinen maahanmuutto, siis halpatyövoiman tuonti (saatavusharkinnan poistaminen) nostaa työttömyyttä ja laskee palkkatasoa? Hitto ku en löydä just tähän hetkeen tuota juttua...

[HDRisto]

Lainattua Akezilta:
"Jossakin, muistaakseni norjalaisessa tutkimuksessa, maahanmuutto oli saatu kannattavaksi kaikkien osalta siten, että aikahorisontiksi otettiin 100 vuotta ja oletettiin, että maahantulijoiden jälkeläiset heti seuraavassa polvessa olisivat profiililtaan samanlaisia kuin norjalaiset yleensä. Tämä valitettavasti ei ole empirian valossa totta".

Norjaan ei olisi ollut ainuttakaan menijää viime vuosikymmeninä ilman Pohjanmeren öljy- ja kaasubisnestä. Ilman sitä norjalaiset kalastaisivat turskaa vieläkin ja olisivat helevetin köyhiä.
(Kovin paljoa ei tummempia lähimmäisiä poraduuneissa näy, varmaankin siksi ettei hermo kestä tiukkoja turvamääräyksiä eikä kovaa työtä 12h päivä / 28 päivää putkeen. Eikä klaani saa olla mukana).

[Lumiukko Jeti]

Pursiaisen kunniaksi on sanottava että hän edes pyrkii argumentoimaan. Suurin osa argumenteista tosin on moraaliin ja altruistiseen ajatteluun pohjautuvia. Osa argumenteista sitten menee päin mäntyä ja suoraan sanottuna kiertelyksi asian ympärillä. Hyvinvointiyhteiskunta kun aina perustuu niihin tulonsiirtoihin. Siis rikkaammilta otetaan ja köyhemmille annetaan. Näin tasataan tuloja. Pursiaisen termeillä "rikastunut mutta yhä köyhä maahanmuuttaja" (=kehitysmaamuslimi) on edelleen niiden tulonsiirtojen nettosaaja ja olemassa olevan tilastotiedon valossa tällaisena säilyy. Kun siis kaikki moraaliseen velvollisuuteen ja "hyvä ihmisyyteen" liittyvät näennäisargumentit on tiputettu pois niin jäljelle jää elätti, jonka elämisen maksavat yhteisvastuullisesti kaikki nettoveronmaksajat (myös tähän kategoriaan päässeet hyötymaahanmuuttajat) ja suomeen veronsa tilittävät yritykset.

Tämä Pursiaisen argumentti oikeastaan osoittaa että ajattelu lähtee menemään pieleen heti prinsiipeistä:

Kanniainen jättää hyvin vähälle käsittelylle kaksi kenties keskeisintä ihmisten liikkuvuutta koskevaa taloustieteen tulosta. Niistä ensimmäistä hän ei edes mainitse. Kyseinen tulos on, että ihmiset ovat suureksi osaksi köyhiä sen vuoksi missä he asuvat, eivät sen vuoksi millaisia he ovat.

Voiko lähtökohta enemmän olla pielessä ? Luku-, kirjoitus- ja ammattitaidoton tyhmä on köyhä koska on luku-, kirjoitus- ja ammattitaidoton tyhmä. Ihan riippumatta missä asuu ja mitkä olivat ne syyt jotka johtivat luku-, kirjoitus- yms-.

Kulttuurilliset, opitut, piirteet rajoittavat myös tehokkaasti monien kansojen vaurastumista. Tiukkaa islamia noudattavissa maissa n. 50% väestöstä on automaattisesti rajattu työmarkkinoiden ulkopuolelle sukupuolen perusteella. Ilman vientitulonlähteitä (kuten öljy) nämä yhteiskunnat ovat ja pysyvät köyhinä. Syy tähän ei ole se että kansa on köyhää koska asuu köyhässä maassa, vaan siksi että ovat köyhiä koska noudattavat tietyntyyppistä kulttuuria. Siirtämällä tämän tietyntyyppisen kulttuurin edustajat Itä-Helsinkiläiseen kolmioon ei muuta tilannetta miksikään, 50% ko. ryhmän työvoimapotentiaalista on edelleen työmarkkinoiden ulkopuolella. Ainoa muutos joka tapahtui oli vastaanottavan yhteiskunnan kannalta negatiivinen, sillä se vain lisäsi elättejä tulonsiirtojen piiriin.

En pysty ymmärtämään näiden Pursiaisten ja Vartiaisten kyvyttömyyttä loogiseen ajatteluun.

[Golimar]

Näiden maahanmuuttoa kannattavien tyyppien höpinät mamutuksen taloudellista kasvua edistävästä vaikutuksesta ovat vieä hullumpia kuin kommunistien jutut.

[Mr.Reese]

En pysty ymmärtämään näiden Pursiaisten ja Vartiaisten kyvyttömyyttä loogiseen ajatteluun.

Minä pystyn. Tarpeeksi iso pino seteleitä ja minäkin voin luopua loogisesta ajattelusta loppuelämäksi. Eikös Vartiainen loikannut jostain toisesta puolueesta kokkareihin? Tuollainen liike kertoo, että ko.niljake pyörii tuolla vain hillotolppien takia. Jos looginen ajattelu ei kasvata lompakkoa, mutta suoranaiset törkeät valheet kasvattaa, niin valinta on helppo.

[akez]

Tämä Pursiaisen argumentti oikeastaan osoittaa että ajattelu lähtee menemään pieleen heti prinsiipeistä:

Kanniainen jättää hyvin vähälle käsittelylle kaksi kenties keskeisintä ihmisten liikkuvuutta koskevaa taloustieteen tulosta. Niistä ensimmäistä hän ei edes mainitse. Kyseinen tulos on, että ihmiset ovat suureksi osaksi köyhiä sen vuoksi missä he asuvat, eivät sen vuoksi millaisia he ovat.

Voiko lähtökohta enemmän olla pielessä ? Luku-, kirjoitus- ja ammattitaidoton tyhmä on köyhä koska on luku-, kirjoitus- ja ammattitaidoton tyhmä. Ihan riippumatta missä asuu ja mitkä olivat ne syyt jotka johtivat luku-, kirjoitus- yms-.

Eikähän tuo asuinpaikka edes merkitse mitään köyhyyden kannalta, sillä esim. Saksassa tehdyssä Bertelsmann säätiön tutkimuksessa tutkijat määrittelivät köyhyydeen seuraavasti: "Tutkijoille köyhyysuhan alainen kotitalous on sellainen, jolla on käytettävissään vähemmän kuin 60% keskimääräisistä nettotuloista". Näin määriteltynä köyhä on köyhä paikasta riippumatta, eikä köyhien siirtely paikasta toiseen voi olla kannattavaa muille kuin harvoille ja valituille "bisneksen sisäpiiriläisille". Köyhä tietysti tienaisi itse siirrettynä enemmän ja voisi lähettää rahaa entiseen kotimaahansa, jolloin sukulaisetkin pääsisivät "rikastumisesta" osalliseksi, mutta silti hän pysyisi edelleen köyhänä uudessa maassa. Tämän koko lystin joutuisivat tietenkin kustantamaan kohdemaan veronmaksajat. Mitä mieltä he mahtaisivat olla asiasta? Onko heiltä edes kysytty mitään?

Asiassa on myös sellainen mielenkiintoinen aspekti, että lehtitietojen mukaan George Soros ja hänen Open Society Foundationinsa käyttää vuosittain miljardi dollaria avoimen yhteiskunnan, vapaan maahanmuuton ja vastaavien hankkeiden edistämiseen. Jos hän olisi todellinen ihmisystävä, niin noilla rahoilla hän voisi antaa vuosittain 1.000 dollaria miljoonalle ihmiselle, jotka näin nousisivat köyhyydestä. Tyhmimmät hetkellisesti, mutta osa pysyvästi. Lisäksi tällä rahanjaolla olisi positiivisia kerrannaisvaikutuksia kyseisessä yhteiskunnassa. Talouden rattaat alkavat pyöriä. Soroksen lisäksi samalla asialla on myös muita merkittäviä suurten kapitaalien kanssa operoivia tahoja.

Köyhien suoran avustamisen sijaan Soros käyttää rahaansa hallitsemattoman maahanmuuton edistämiseen. Saattaisiko Soroksella ja/tai hänen takapiruillaan olla jokin vahva intressi ja taka-ajatus tässä hankkeessa? Onko näille panostuksille ajan mittaan luvassa valtavia tuottoja tai riskinottamisen arvoista tuottopotentiaalia? Jos näiden tahojen motiivi olisi puhtaasti altruistinen, niin ei tuota rahaa silloin kaadettaisi erilaisiin länsimaisiin järjestöihin äärivasemmistoa ja anarkoja myöten vapaan ja hallitsemattoman maahanmuuton lobbaamiseen, vaan se käytettäisiin aivan toisin ja kohdennettaisiin kehitysmaihin.

Lopuksi voi vielä kysyä, että mahtaako Heikki Pursiainen ja hänen ajatuspajansa olla osa tätä lobbauskoneistoa? 

[SmallFish]

On muuten oikeasti mielenkiintoista, miten Pursiainen tuntuu nyt hypänneen päätäpahkaa vasurien kelkkaan. Ilmeisesti seura Mustreadissa tekee kaltaisekseen - pakko leipoa samoja kakkuja mitä muutkin, ettei putoa porukasta.

Muutenkin Pursiaisesta on kyllä päässyt vuosien varrella syntymään vähän vouhka kuva. Ehkä hän ei kovin tarkkaan mieti seuraavia ulostulojaan ja elämänkuvioitaan vaan ratkaisee asiat reippaasti heittäytymällä.

[Econ101]

Muistan lukeneeni jostain Pursiaisen pohtimisia siitä, että kun mehikolainen siirtyy rajan yli ja alkaa tehdä työtä amerikkalaisessa yrityksessä, hänen tuottavuutensa kohoaa merkittävästi. Näin toki onkin, mutta on melkoinen looginen keikaus väittää, että afrikkalaisten köyhyys johtuu siitä, että he asuvat Afrikassa. Jokin tällä Pursiaisellakin niksahtaa päässä kun matuilua pitäisi analysoida.

Toisekseen, usein vedetään esiin se, että tarvitaan väestönkasvua, jotta talous kasvaisi. Ei tässäkään mitään kausaalisuutta ole, päinvastoin. Väestönkasvu ei ole välttämätön ehto talouskasvulle, vaan tuottavuuden kasvu on, siis se kuinka paljon työpanoksella saadaan aikaiseksi. Esimerkiksi Suomessa tehtyjen työtuntien määrä on kutakuinkin sama kuin neljäkymmentä vuotta sitten, kun taas henkeä kohden laskettu kansantuote on yli kaksinkertainen. Vaurauden kasvu on tullut yksinomaan siitä, että tehdyllä työpanoksella saadaan enemmän aikaan.