Uudista sanomalehti - uudistat itsesi, aivosi ja yhteiskuntasi

[aivo]

Luonto loi ihmisen yksilöiksi, joille jokaiselle aivot luovat oman maailmansa. On myös yhteinen ulkomaailma, mutta sen koemme vain omien aivojemme ja yksilöllisen historiamme kautta eli kaiken sen, mitä olemme nähneet, kuulleet, kokeneet ja lukeneet elämämme aikana.

Nykyisin television kuva ja puhe ja sanomalehtien otsikot ja teksti luovat maailman jokaisen yksilön tajuntaan riippumatta siitä, missä he ovat. Erityisesti televisiossa maailma on loputon määrä tuttuja tai tuntemattomia, puhuvia tai puhumattomia kasvoja ja ihmisiä tai syystä tai toisesta yhteen kerääntyneitä ihmisjoukkoja.

Yhdessä Internetin kanssa televisio ja sanomalehdet määrittävät pitkälle sen miten koemme maailman kukin omassa tajunnassaan. Aivojen erillisyydestä johtuen ei ole kuitenkaan yhtä ja samaa maailmaa kaikilla vaan se, miten maailman koemme ja ymmärrämme, voi poiketa suurestikin siitä, miten sinä, minä  tai lukemattomat muut maailmansa kokevat ja ymmärtävät.

Aivojen erillisyys ei ole välttämättä mitään yleistä tietoa. Yksilö ajattelee helposti, että sanomalehden ja television kautta tajuntaan tuleva tieto on jotakin yleistä ja objektiivista tietoa maailmasta. Kuitenkin tarjottu tieto on aina jonkun henkilön kirjoitettu tai puhuttu näkemys jostakin, joka vain levitetään parhaimmillaan satojen tuhansien lehtien levikillä ja suurin piirtein samat asiat toistetaan puhuttuna televisiossa samalla kun itse yhteiskuntaa ja sen ihmisiä pidetään pelkkänä tekstin lukijana tai television katsojana.

Mikäli sanomalehti toimisi avoimena viestintävälineenä, jokainen aivotutkija voisi heti huomenna tuoda esille aivojen erillisyyden, sen vaikutuksen ja merkityksen kaikkeen mutta, koska sanomalehden ei tarvitse huomioida yhteiskunnassa olevia tietoja, käsityksiä, näkemyksiä tai tulkintoja, ihmisyhteisössä säilyy illuusio yhteisestä maailmasta, totuudesta  ja todellisuudesta sen sijaan että, maailma ja sen asiat nähtäisiin yksittäisten aivojen käsityksinä.

Sanomalehdet edustavatkin ihmismaailman erikoisuutta: sen henkilöt katsovat tietävänsä, mitä yhteiskunnassa ja maailmassa tapahtuu eikä ajatustakaan uhrata sille, että myös muilla voisi olla asioihin sanomista. Voi vain kysyä, mihin lehden henkilöiden tulkinta- ja tietämisoikeus perustuu, koska he ovat samanlaisia yksittäisiä ihmisiä kuten kaikki muutkin ja näkevät maailmasta yhtä vähän kuin kaikki muutkin. Mutta vain lehden henkilöillä on lupa kertoa, miten asiat ovat, vaikka lukijoita voisi kiinnostaa yhtä hyvin muiden kuin toimittajien tulkinnat asioista ja tapahtumista.

Siitä, että kukin yksilö kokee päässään ja tajunnassaan olevan maailman oikeaksi ja todelliseksi, ei ole varsinaista haittaa yksilöiden keskinäisessä kanssakäymisessä. Yksilöt eivät useinkaan edes huomaa olevansa eri mieltä milloin mistäkin asiasta tai puhuvansa jostakin, mitä lehti tai televisio on heille kertonut. Sitä vastoin, jos yksilö sattuu olemaan sanomalehden tai television toimittaja, hänen henkilökohtainen totuutensa tai käsityksensä jostakin leviää saman tien miljooniin aivoihin ilman, että näillä on oikeutta epäillä mitään.

Sanomalehden vaikutus ja valta yhteiskunnassa rakentuu erityisesti sille, että lehdellä on oikeus päättää, mitä julkaisee, mutta samalle tuo oikeus antaa yksittäisille ihmisille oikeuden sanella, mitä miljoonat muut ihmiset saavat maailmasta tietää ja mitä eivät. Jos lehden toimittaja sattuu erehtymään jossakin, me emme edes tiedä siitä, koska kukaan ei saa toimittajan tulkintoja tai näkemyksiä korjata tai epäillä.

Vaikka henkilö pitäisikin totena kaikkea sitä, mitä sanomalehden tai tv:n toimittaja hänelle kertoo, jo pelkästään se, ettei toimittajia voi arvioida tai kritisoida, nostaa toimittajat normaalin arvostelun yläpuolelle puhumattakaan siitä, että annamme heidän vapaaehtoisesti rajoittaa tietämistämme eli jättäydymme sen tiedon ulkopuolelle, joka mahdollisesti on saatavilla.

Lehden oikeudella päättää itse, mitä julkaisee, on toinenkin merkitys. Yhteiskunnassa olevat yksilöt eivät pysty käytännössä viestimään keskenään muuten kuin suullisesti pienissä porukoissa ja jos joku kertoo julkisuudessa jotakin, joka poikkeaa toimittajan tai ylipäänsä jonkun luomasta kanonisoidusta tulkinnasta, hän joutuu helposti lehteä hallitsevien henkilöiden riepottelemaksi.

Sanomalehden kirjallinen viestintä, sanankäyttö ja levitys jäi yhteiskunnissa vahingossa yksittäisten ihmisten käsiin, jolloin poliittisissa, sosiaalisissa ja taloudellisissa ongelmissa saatetaan ajautua tilanteeseen, joka tapahtui esim. Syyriassa puhumattakaan siitä, että eteläisellä pallonpuoliskolla muhii maapalloa ja yhteiskuntia mullistava vuosikymmeniä kestänyt ihmislajin lisääntymisvauhti, mikä sekin rakentuu sille, etteivät yksilöt pysty viestimään yhteiskunnissaan.

Kaiken keskiössä on vähäpätöiseltä näyttävä sanomalehti, joka antaa lehteä hallitseville henkilöille mahdollisuuden levittää omassa päässään olevia käsityksiä miljooniin aivoihin ja kuten henkilöillä on tapana, he pitävät omaa käsitystään oikeana. Vaikka nyt on Internet ja valtavasti tietoa yhteiskunnasta ja maailmasta sen yksilöissä, kirjoissa ja Internetissä, lehtitalot ovat jääneet jonnekin menneisyyteen. Yhteiskunnan tietämistä suoraan hyödyntävälle sanomalehdelle ei ole kuitenkaan varsinaista estettä. Siitä ei vain päästä keskustelemaan lehden omilla sivuilla, jolloin siitä ei tiedetä.

Sanomalehden oikeus julkaista vain sitä, mitä itse haluaa, estää ihmisyhteisöä ja sen yksilöitä astumasta erillisten aivojen synnyttämään todellisuuteen, jossa vain yksilöt voivat ajatella ja tietää jotakin. Heitä on sinänsä valtava määrä, mutta tällä hetkellä vain toimittajien totuus leviää samaan aikaan kun lehdellä on itsessään mahdollisuus vastaanottaa tekstejä ja palautetta yhteiskunnaltaan, mikä ominaisuus televisiosta ja muista viestintävälineistä puuttuu.

Tekstien ja palautteen vastaanottaminen yhteiskunnalta vaatii lukijaraatia ts. sitä, että jotkut vuorollaan lukevat, arvioivat ja valitsevat lehdessä julkaistavat kirjoitukset tarjottavaksi lehden omien tekstien lisäksi mutta, jotta raati voitaisiin perustaa, ihmisten olisi herättävä siihen, että  joku  tietää aina jotakin, mitä muut eivät tiedä. Se, että henkilöt voivat kirjoittaa Internetissä, ei merkitse vielä muutosta ihmistajuntaan, koska vaikka Internetin avulla voi löytää lukijoita, nämä pysyvät erillisinä tietämättä toisistaan mitään olipa heitä sitten tuhat tai miljoona.

Vasta lehden sivuilla joku näkemys tai tieto jostakin voi tulla julkiseksi ja niin kauan kun lukijaraatia ei ole olemassa valitsemassa tekstejä julkaistavaksi, on se merkki siitä, että yhteiskunnan lukemattomat ja näkymättömät ihmiset pysyvät omassa yksilötason maailmassaan ilman, että pyrkisivät käyttämään toistensa tietämistä hyväksi lisätäkseen omaa tietämistään.

Kaikki vain sen takia, että sanomalehti syntyi kauan ennen Internetiä, jolloin ihmiset kasvoivat ja tottuivat sen luomaan maailmaan. Niinpä meillä on sanomalehti, jonka sivut täyttyvät nykyisin valtavista mainoksista, kuvista, ajanvietteestä ja siellä täällä olevista teksteistä otsikoineen.

Se, mikä lehdestä puuttuu, on yhteiskunta eli me. Nykylehti onkin lähinnä lehteen palkattujen, samana pysyvien henkilöiden tekstien ja myytävien mainosten levitysväline. Vaikka jotkut muutkin saavat esiintyä yleisönosastossa, sitä he tekevät vain lehden sallimana. Ulkopuolista tahoa, joka seuloisi ja valikoisi yhteiskunnassa olevaa tietoa, ei ole. Emme voi myöskään osallistua yhteiskunnassa käytävään keskusteluun joko kirjoittajana tai lukijana, koska välinettä siihen ei ole. Kaikki keskustelut, mitä yhteiskunnissa ja maailmassa käydään, tapahtuvat suljettujen ovien sisällä toimittajien ja ihmisten ulottumattomissa, heiltä piilossa.

[Titus]

Luonto loi ihmisen yksilöiksi, joille jokaiselle aivot luovat oman maailmansa.

Ihmisen tietoisuus itsestään oli luonnon ja evoluution suurin virhe.

[guest8096]

^ No mutta tämähän on kuristavan synkkä näkökulma asiaan ja onneksi sen voi nähdä monella muullakin tavalla. Itsetietoisuus on hieno asia, jonka rinnalla koko materialistinen maailma on pelkkää kuvitelmaa.

[Jääpää]

 Toimittajien todellisuus, poliitikkojen todellisuus ja minun todellisuuteni; Mikä näistä ei kuulu joukkoon?

Mitä haluat kysyä Juha Sipilältä?

Miten kulkee hallituksen kolmipyörä nyt, kun yksi pyöristä vaihtui siniseen? Miltä näyttää Eurooppa, kun Katalonia tahtoo eroon Espanjasta?

Elina Päivinen

Ranskan presidentti haluaa EU:sta tiiviimmän, mihin suuntaan unionia viedään? Entä viritteleekö Helsingin pormestari kapinaa maakuntauudistuksen kaatamiseksi?

TV1:n Ykkösaamussa lauantaina 7.10. klo 10.05 on vieraana pääministeri Juha Sipilä (Kesk.). Jari Korkki haastattelee.


Mitä haluat kysyä?

https://yle.fi/uutiset/3-9866783

Mitä haluat kysyä?

Kuinka katalonialaisten oikeus nyt vain isille suunnattuun perhevap... NO EI!!

Miksi Sipilä, ja Sipilän hallitus salli , ja sallii edelleen, Ruotsista saapua Suomeen henkilöitä, joilla ei ole mitään oikeutta saapua/ängetä,  Kansainvälisten sopimusten, EU-lakien, Suomen lakien, eikä varsinkaan YK:n alkuperäiskansojen suojelusopimuksen, turvallisuuden, moraalin...aivottoman kusiaisen järjenjuoksunkaan mukaan,  Suomeen?

Yksinkertainen kysymys minun todellisuudestani.
Vastaus saa olla monimutkainenkin, kunhan se perustelee tämän rauhanajan suurimman rikoksen suomalaisia kohtaan.
(Eikä nyt tule kyllä sodanajaltakaan yhtä katalaa tekoa mieleen..Ehkä Stalinin yritys kansanvaihtoon, mutta oliko Stalin suomalainen? )
Se, että tämä jatkettu rikos suomalaisia vastaan on jonkun valtionpetosrikoksen jatkumoa, ei ole nyt tärkeätä tässä kohtaa, vaan se:

Miksi Juha Sipilä tekee tätä rikosta? Miksi Juha Sipilä ei lopeta tätä rikosta? Koska Juha Sipilä lopettaa tämän rikoksen? Mitä Juha Sipilä aikoo tehdä korjatakseen vahingot ja palauttaakseen kansalaisten luottamuksen hallintoon?

Kysyykö Jari Korkki tätä?

JK. Anteeksi, pitäisi varmaan olla oma ketjunsa, mutta liippaa kuitenkin ja nyt on kiire kauppaan.
(Keskikuran myynti loppui juuri ja sitä aikaa kaupassa on aina niin vähän..)