”Valkoisella heteromiehellä ei ole oikeutta olemassaoloon”

[Sator Arepo]

Miksi klassisesta liberalismista loppui löpö ja se ajautui marginaaliin? Miksi (kulttuuri)marxilaisuudesta tuli sitä nykypäivän default liberalismia? Miksi klassinen liberalismi oli tämän tulokaslajin edessä niin hampaaton ja tuli pitkälti sen korvaamaksi poliittisella kartalla?

Kaikki ideologiat ja maailmankatsomukset sisältävät potentiaalin muuttua omiksi irvikuvikseen. Klassinen liberalismi ei ole tässä suhteessa minkäänlainen poikkeus. Siitä voi tietysti aina väitellä, missä määrin tällaiset irvikuvat ovat loogisia johtopäätöksiä ja osoituksia edeltäjiensä todellisesta luonteesta.

Oli miten oli, vasemmistolaisuus käyttää hyvin paljon samoja teemoja kuin klassinen liberalismi, mutta niiden sisältö eroaa radikaalisti. Tasa-arvo on ehkä paras esimerkki. Klassisen liberalismin ihanne on värisokea, neutraali lähestymistapa, joka luo mahdollisuuksien tasa-arvon. Vasemmistolaisuus olettaa, että mahdollisuuksien tasa-arvo johtaa automaattisesti lopputulosten tasa-arvoon eri ryhmien välillä, joten eriävät tulokset ovat todiste syrjinnästä. Paitsi tietysti jos sorrettu ryhmä, kuten naiset, pärjää paremmin kuin miehet. Silloin ollaan hiljaa. Perinteinen liberalismi oli myös varsin individualistista, ja oli vähän nihkeä sen suhteen, että ihmisiin suhtauduttaisiin negatiivisesti heidän rotunsa tai sukupuolensa perusteella. Vasemmistolaisuus suhtautuu myös nihkeästi tuon sortin kielteisyyteen, mutta liittää tämän kollektiiviseen ajattelutapaan, jossa ihmiset ovat ryhmiensä edustajia. "As a lesbian woman of color, I am offended by..." Tämä kaikki siis tarkoittaa sitä, että vasemmistolaisuus voi hyökätä liberalismia vastaan sen omilla argumenteilla, ja tällaista vastaan puolustautuminen on epämukavaa ja hankalaa. Asiaa ei auttanut sekään, että klassisen liberalismin kultakaudella monet ryhmät olivat ihan oikeasti epätasa-arvoisessa asemassa. Käytäntö ei koskaan vastaa täysin teoriaa, mutta ristiriidat syövät silti legitimiteettiä ja kannattajien itseluottamusta.

Klassinen liberalismi ei ole myöskään ihmisen lajityypillistä käyttäytymistä. Rationalismi, kiihkoton ja henkilökohtaisuuksiin menemätön väittely asioiden välillä, skeptisyys omia uskomuksia kohtaan, tribalismin välttäminen... Nämä ovat kaikki asioita, joita pitää harjoitella ja huolella, koska luonnostaan ne eivät meille tule. Vasemmistolaisuus, jossa omat tunteet eivät koskaan ole väärässä, kaikki on poliittista ja kaikki otetaan henkilökohtaisesti, omaa maailmankuvaa ei edes yritetä kyseenalaistaa, ja oma porukka löytyy aina, on taas varsin luontevaa. Jos nuorille ihmisille annetaan mahdollisuus valita raskaan treenin ja lämpimän kylvyn välillä, valtaosa heistä valitsee jälkimmäisen. Se on heille melkoinen karhunpalvelus, mutta tässä on taas yksi liberalismin ihanne (yksilön itsemääräämisoikeus), jonka sisältö on muuttunut. Ennen asia nähtiin niin, että ilman kovaa harjoittelua ihminen ei ole käytännössä kykenevä käyttämään autonomiaa, vaan on kaikenlaisten virtausten vietävissä. Nyt tämä kyky nähdään sisäsyntyisenä ominaisuutena, jopa siinä määrin, että esimurrosikäiset lapset ovat päteviä päättämään sukupuolenvaihdoksista. Vaan, koska ihminen on kaiken muun lisäksi taipuvainen itserakkauteen, totta kai hänelle on mukavampi nähdä asia siten, että hyvät asiat tulevat luonnostaan.

Ihmisellä on myös jonkinasteinen elämää suurempien kokemusten ja merkitysten kaipuu. Joskus se näkyy kulttuurissa enemmän, joskus taas vähemmän, mutta jossain määrin sitä on siellä aina. Klassinen liberalismi on kaikessa skeptisyydessään, kuivassa järkeilyssään ja individualismissaan jokseenkin kyvytön tarjoamaan tätä. Ennen tarjolla oli pääosin kauneutta tavoitteleva taide, ja uskonto. Nyt kristinusko on etenkin Euroopassa huonossa hapessa, ja taiteessa kauneuden tilalle tuli ideaaliksi autenttisuus ja tabujen rikkominen. Mistä idealistinen nuori siis löytäisi näitä suurempia merkityksiä? Poliittisesta fanatismista tietysti. Nykyään sitä on toki tarjolla myös oikealta. Alt-right rakastaa trollaamista (ts. tabujen rikkomista) ja valkoista identiteettipolitiikkaa. Se on mielenkiintoisella tavalla sekä vastareaktio postmodernismia kohtaan, että sen lapsi.

[Vaniljaihminen]

Ehkä Enbusken liberalismi perustuu juuri siihen, että kun kaikkien annetaan tehdä mitä ne haluavat, niin joku tekee lopulta puolivahingossa sen aidosti edistyksellisimmän ratkaisunkin. Sellaisessa toiminnassa ei kuitenkaan ole kovin paljoa taloudellista järkeä, se on ainoastaan jonkinlainen vulgaarin sosiologian ja muodikkaasti joksikin muuksi kuin darwinismiksi kutsutun darwinismin yhteissovellus.

Vasemmistolaisuuden ja liberalismin suurin ero mielestäni on siinä, että vasemmistolaisuudessa ihmiset ovat aina jotakin ja sitten heidän olemisensa tapahtuu ikään kuin oman itsensä funktiota tiedostamatta suorittaen. Liberaali ei ole, hän tekee... Oleminen on aina arvostelma, teko sen sijaan on tosiasia: fakta.

Kylmän sodan päätyttyä ei ole ollut enää niin selkeästi hahmotettavissa se asia, että onko jokin informaatio pohjimmiltaan dialektisen materialismin perustelema vaiko kognitiivisen työn tulos. Moni ei taida vieläkään uskoa, että nykypäivänä maailman kaikkein marksilaisimman informaatiovaikuttamisen maa on yllättäen juuri USA, ei Venäjä tai jokin Itä-Euroopan maa (toki vanhaa kaartia löytyy edelleen). Erona vanhaan marksismiin näyttäisi kuitenkin olevan se, että amerikkalainen marksisti ei kuitenkaan pyri luomaan mitään uutta yli-ihmistä vaan hän pyrkiikin luomaan keskiverto-ihmisen, jolla ei ole kansallisuutta, sukupuolta, omia mielipiteitä tai muuta toisille borgeille liian vaikeasti käsitettävää.

[siviilitarkkailija]

https://m.iltalehti.fi/kotimaa/201711222200551874_u0.shtml

Oletko biseksuaali? kysyy toimittaja Susanne Päivärinta.(Embuskelta)

- En ole. Olen kyllä miettinyt, että pitäisi olla. Joskus teininä oli fiiliksiä, että kiinnostavatko tytöt vai pojat. Ne fiilikset ovat kyllä kadonneet tässä iässä. Toivoisin olevani biseksuaali. Hyvin monet luovat, lahjakkaat ja älykkäät ihmiset ovat. Jollakin tavalla se on älykästä, se murtaa muureja, Enbuske muotoilee vastauksensa.

Paitsi että kysymys on ääliömäinen vastaus on vielä hullumpi. Embuske yksinkertaisesti yhdistää seksuaalisuuntautumisen älykkyyteen, lahjakkuuteen ja luovuuteen. Ei mikään ihme että valhemedia on sekaisin kun moista huttua syötetään vuodesta toiseen. Jopa Päivärinnasta näkee, toimittelijoiden on liian vaikea jättää seksi-media-homoratsastajalta tämän ainoa osaamis/tietämysvarmennuskysymys kysymättä.

Seksuaalisella suuntautumisella ja muilla inhimillisillä ominaisuuksilla kuten älykkyydellä tai luovuudella ei ole korrelaatiota. Tai ei ole muualla kuin valhemedian toimittelijoiden tyhmissä päissä. Selittää senkin miksi ns homomedia ratsastaa Suomen sisäsiittoisessa tarjonnassa vuodesta toiseen.

Kuinka tulla media-viihdetähdeksi Suomessa tai kritiittä hyväksytyksi julistajaksi? Ryhdy homoksi. Suomen homomediatoimittajat hoitaa loput.