2017-10-03 YLE: Islamisoitumisen uhka ja uskonnon vapaus (kolumni)

[sr]

Vanhemmat aina siirtävät maailmankuvansa ja arvonsa lapsilleen, sitä kutsutaan kasvattamiseksi. Jos lapsia ei kasvateta muslimeiksi tai kristityiksi, voidaan heidät kasvattaa vaikkapa liberaalihumanisteiksi.

Viimeksimainitun väittäminen neutraaliksi default asetelmaksi ja vastaavasti uskonnollisen kasvatuksen kuvaaminen indoktrinaatioksi on varsin rikasta.

Millä nimellä kutsuisit kasvatusta, jossa lapsi opetetaan suhtautumaan kriittisen skeptisesti kaikkiin ideologioihin, jotka tekevät väitteitä todellisuudesta?

Eli hyväksyn sen, että arvoja (eli miten asioiden tulisi olla) ei Humen giljotiinista johtuen pysty viime kädessä perustelemaan, minkä vuoksi niiden suhteen ei jää juuri muuta vaihtoehtoa kuin se, että vanhemmat opettavat omat arvonsa lapsilleen, mutta uskontoihin ja muihin (esim. poliittisiin) ideologioihin liittyy myös totuusväitteitä todellisuuteen liittyen ja niiden suhteen sanoisin, että joidenkin epistemologisten lähestymistapojen voi sanoa olevan paremmin perusteltuja kuin joidenkin toisten. Jos lapselle opetetaan näitä hyviä epistemologisia keinoja hankkia tietoa todellisuudesta huonojen sijaan, niin hän pystyy kyllä itse selvittämään, minkä ideologian tai uskonnon itselleen omaksuu. Etenkin nykyaikana, kun itse tietoa on määrällisesti valtavasti helposti jokaisen saatavissa, koulujen ja kasvatuksen yleensä pitäisi keskittyä tuohon epistemologiaan, eikä niinkään itse tiedon opettamiseen.

[ikuturso]

Vanhemmat aina siirtävät maailmankuvansa ja arvonsa lapsilleen, sitä kutsutaan kasvattamiseksi. Jos lapsia ei kasvateta muslimeiksi tai kristityiksi, voidaan heidät kasvattaa vaikkapa liberaalihumanisteiksi.

Viimeksimainitun väittäminen neutraaliksi default asetelmaksi ja vastaavasti uskonnollisen kasvatuksen kuvaaminen indoktrinaatioksi on varsin rikasta.

Millä nimellä kutsuisit kasvatusta, jossa lapsi opetetaan suhtautumaan kriittisen skeptisesti kaikkiin ideologioihin, jotka tekevät väitteitä todellisuudesta?

Sanoisin tuota hyväksi kasvatukseksi.

Olen siirtänyt lapsilleni kristilliset arvot. Olen kertonut, että uskon luojajumalaan, mutta käskenyt lapsiani miettimään itse omaa käsitystään maailmasta. Olen opettanut suhtautumaan kriittisesti kaikkiin ideologioihin, jotka tekevät väitteitä todellisuudesta. Myös tiedeuskoon, joka ei todellakaan tarjoa vastausta kaikkeen.

Näissä Valtaojan ja Enqvistien doktriineissa kun toistuu aina se, että tiede jonain päivänä selittää kaiken, kunhan tiede kehittyy tarpeeksi. Tämä ei ole avoin suhtautuminen. Se kategorisesti kieltää kaiken yliluonnollisen. On totta, että maailmanhistoriassa tiede on selittänyt paljon yliluonnollisina pidettyjä asioita. Mutta se, että tiede lopulta selittäisi kaiken on kaltevan pinnan argumentti. Ne valtaojat ja enqvistit on vielä näkemättä, jotka jättäisivät tiedeuskossaan pienenkään mahdollisuuden suhtautua skeptisesti heidän todellisuuteensa ja jättäisi pienenkään mahdollisuuden yliluonnolliselle.

-i-

[sr]

Niin, minusta pienten lasten uskonnollinen kasvatus jäisi todennäköisesti vähemmän rankaksi, jos yleinen lähtökohta olisi se, että ihmisten pitää olla täysikäisiä ennen kuin heidän katsotaan olevan kykeneviä sellaiseen kriittiseen ajatteluun, että osaavat tehdä itsenäisesti päätöksen siitä, haluavatko kuulua johonkin uskontokuntaan vaiko eivät (ihan niin kuin heidän katsotaan vasta tässä vaiheessa olevan kykeneviä tekemään poliittisia äänestyspäätöksiä tai päätöksiä avioliiton solmimisesta).

Pääteekö näkemyksesi myös ideologisiin varhaisnuorisojärjestöihin?  Pitäisikö esimerkiksi linkin takana oleviin järjestöihin liittyä aikaisintaan 18-vuotiaina?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_suomalaisista_poliittisista_nuorisoj%C3%A4rjest%C3%B6ist%C3%A4#Varhaisnuorisoj.C3.A4rjest.C3.B6t

Millä edellytyksillä vanhemmat voisivat sinun ihannemaailmassasi päättää lapsiensa jäsenyydestä erilaisissa järjestöissä?  Pitäisikö kaikkeen järjestötoimintaan pistää K-18-ikäraja?

Ymmärrän lähtökohtasi, mutta pidän lähestymistapaasi hyvin naivina.

Hyvä kysymys ja olen samaa mieltä, että poliittiseen nuorten aivopesuun liittyy täsmälleen samat ongelmat kuin uskonnolliseen aivopesuun.

Vaikka siis luistettaisiin siitä 18:n vuoden ikärajasta muutama vuosi alaspäin, niin joka tapauksessa siis sen jäsenyyden (oli se sitten uskontokunnan tai poliittisen järjestön) pitäisi olla nuoren oma päätös, ei hänen vanhempiensa. Vaikka 15-vuotiaiden nuorten kiinnostus politiikkaan on hyvä asia ja siten heidän liittymisensä puolueiden nuorisojärjestöihin ei ole mikään erityisen suuri ongelma, en pitäisi erityisen hyvänä asiana sitä, että 10-vuotiaita lapsia indoktrinoitaisiin poliittiseen ideologiaan yhtään sen enempää kuin sitä, että heitä aivopestään uskonnolla. Sitä en kuitenkaan lähtisi rajoittamaan, mitä vanhemmat saavat lapsilleen puhua.

Oleellista ei minusta ole niinkään se, että alle 18-vuotias altistuu yleisesti ideologioille, vaan ennemminkin se, että hänet altistetaan vain ja ainoastaan yhdelle ideologialle.

Yleisesti järjestötoiminnassa ei sen sijaan ole mitään pahaa. 7-vuotias voi ihan hyvin kuulua jalkapalloseuraan ilman, että tämä vaikuttaa hänen poliittiseen ideologiaansa tai uskontoonsa mitenkään. Siis tietenkin niin kauan, kun jalkapalloseuran toiminta on jalkapallon pelaamista, ei politiikkaa tai uskontoa.

[Gleb]

Jaa.  Ilmeisesti ympäristömyrkyt tjsp. ovat aiheuttaneet kovasti muutoksia perimässä, kun uskonnollinen ja "hengellinen" skene on länsimaissa muuttunut merkittävästi muutamien satojen vuosien aikana.

Aikaisemmat yhteiskunnat eivät ole vertailukelpoisia nykyaikaan. Silloin uskonnollisuus ja hengellisyys oli kunnollisuuden mittari, eli olit uskova tai olit kusessa.   

Eli n=1.

Olen itse asiassa ollut aktiivisesti aiheen kanssa tekemisissä yli kymmenen vuotta ja vaihtanut siitä kokemuksia satojen, jos en tuhansien, ihmisten kanssa. Uskonnottomasta henkilöstä ei useinkaan saa uskonnollista tai hengellistä, keinoista riippumatta. Tiukan hengellinen kasvatus saattaa olla uskonnottomien henkilöiden kohdalla vahingollista.

[sr]

Minäkin tuomitsen tämän foorumin huippuaktiivisen herra Passiivin pöyristyttävän kaksinaismoralismin ja kehotan häntä välittömästi parantamaan tapansa!   

Oletko noin laiska lukija ja uskot sen väitteeni kasteen puolustelusta muslimien jutuilla vasta, kun esitän tarkat lainaukset niihin kirjoituksiin?

Koska todennäköisesti olet niin, tässä ole hyvä:
https://hommaforum.org/index.php/topic,123299.msg2742226.html#msg2742226
https://hommaforum.org/index.php/topic,123299.msg2742244.html#msg2742244
https://hommaforum.org/index.php/topic,123299.msg2742306.html#msg2742306
https://hommaforum.org/index.php/topic,123299.msg2742313.html#msg2742313

Voit poimia tuolta kirjoittajien nimimerkit, niin ei tarvitse viljellä tuota sinulle tyypillistä herra Passiivi -roskaa. Itse en noita lainauksia alkuperäiseen postaukseeni pannut, koska a) niitä oli useampi ja b) kejtu oli siinä vaiheessa niin lyhyt, että oletin kaikkien lukijoiden lukeneen ne alkupään postaukset muutenkin.

[sr]

Ilta-Sanomat kertoo että Saudi-Arabia on mukava paikka.

Miten tuon jutun lukemalla tulit tuohon johtopäätökseen? Minusta se oli lista asioita, jotka olivat varsin ikäviä elämälle.

Oikeastaan ainoa positiivinen asia, joka siitä jäi käteen, oli se, että työelämässä eteneminen on siellä yhtä helppoa naisille kuin miehille. Suunnilleen kaikkiin muihin kohtiin liittyi jotain negatiivista.

[Gleb]

Näissä Valtaojan ja Enqvistien doktriineissa kun toistuu aina se, että tiede jonain päivänä selittää kaiken, kunhan tiede kehittyy tarpeeksi. Tämä ei ole avoin suhtautuminen. Se kategorisesti kieltää kaiken yliluonnollisen. - - Ne valtaojat ja enqvistit on vielä näkemättä, jotka jättäisivät tiedeuskossaan pienenkään mahdollisuuden suhtautua skeptisesti heidän todellisuuteensa ja jättäisi pienenkään mahdollisuuden yliluonnolliselle.

Valtaoja ei - yllättäen - täysin tyrmää jumalan olemassaolon mahdollisuutta

- Raamatun harmaahapsiseen jumalaan ja ihmetekoihin en usko, mutta takaportti on jätettävä auki. Maailmankaikkeutemme on niin nuori, ettei kaikkia vastauksia tiedetä.

Valtaoja jättää takaportin auki

[Siili]

Minäkin tuomitsen tämän foorumin huippuaktiivisen herra Passiivin pöyristyttävän kaksinaismoralismin ja kehotan häntä välittömästi parantamaan tapansa!   

Oletko noin laiska lukija ja uskot sen väitteeni kasteen puolustelusta muslimien jutuilla vasta, kun esitän tarkat lainaukset niihin kirjoituksiin?

Koska todennäköisesti olet niin, tässä ole hyvä:
https://hommaforum.org/index.php/topic,123299.msg2742226.html#msg2742226
https://hommaforum.org/index.php/topic,123299.msg2742244.html#msg2742244
https://hommaforum.org/index.php/topic,123299.msg2742306.html#msg2742306
https://hommaforum.org/index.php/topic,123299.msg2742313.html#msg2742313

Voit poimia tuolta kirjoittajien nimimerkit, niin ei tarvitse viljellä tuota sinulle tyypillistä herra Passiivi -roskaa.

En todellakaan ymmärrä, miksi revit pelihoususi jäsen Glebin puolesta.  Hän ei viitannut mihinkään threadiin alkupään kirjoittajiin, vaan "hommalaiseen kulttuuriin" yleensä:

Tämä onkin yksi piirre hommalaisessa kulttuurissa, joka tökkii. Oman kulttuurin kyseenelaiset toimet ja käytännöt oikeutetaan, koska muualla on räikeämpää.

Minusta se on tyhjänpäiväistä yleistä päivittelyä.  Jos pyrkimys on aidosti parantaa keskustelun tasoa, moitteet on kohdistettava yksilöön.  Vai kuvitteletko, että forumin paskanpuhujat parantavat tapansa, kun heidän yhteisöään syyllistetään? 

[ikuturso]

Näissä Valtaojan ja Enqvistien doktriineissa kun toistuu aina se, että tiede jonain päivänä selittää kaiken, kunhan tiede kehittyy tarpeeksi. Tämä ei ole avoin suhtautuminen. Se kategorisesti kieltää kaiken yliluonnollisen. - - Ne valtaojat ja enqvistit on vielä näkemättä, jotka jättäisivät tiedeuskossaan pienenkään mahdollisuuden suhtautua skeptisesti heidän todellisuuteensa ja jättäisi pienenkään mahdollisuuden yliluonnolliselle.

Valtaoja ei - yllättäen - täysin tyrmää jumalan olemassaolon mahdollisuutta

- Raamatun harmaahapsiseen jumalaan ja ihmetekoihin en usko, mutta takaportti on jätettävä auki. Maailmankaikkeutemme on niin nuori, ettei kaikkia vastauksia tiedetä.

Valtaoja jättää takaportin auki

Tänks @Gleb, Tämä on jäänyt minulta väliin. Viime aikoina mies on ollut Huhtasaarta arvostellessaan jotenkin ehdottomamman tuntuinen. Tosin voi olla että sekotan Enqvistin lausumiin. Liekö hänelläkin takaportti...

-i-

[Gleb]

Tosin voi olla että sekotan Enqvistin lausumiin. Liekö hänelläkin takaportti...

Enqvist pitää kysymystä Jumalasta yhdentekevänä, jolloin mahdollinen takaporttikin lienee henkilölle yhtä yhdentekevä. 

[sr]

Meinaatko, että lapsi pitäisi kasvattaa ilman, että yrittäisi iskostaa tähän yhtään omia ihanteitaan ja uskomuksiaan?  Sanoisin, että "mission impossible". 

Lapselle omien ihanteiden opettamatta jättäminen on todennäköisesti mahdotonta. Sen sijaan on mielestäni mahdollista se, että ei tyrkytä heille omia uskomuksiaan siitä, mitä todellisuus on, vaan jättää sen heidän itsensä selvitettäväksi. En tarkoita tällä arkipäiväisiä itsestäänselvyyksiä tyyliin "hauki on kala", vaan elämän isompia kysymyksiä, kuten onko Jumalaa olemassa, onko elämää kuoleman jälkeen, onko elämää muualla maailmankaikkeudessa, jne. Korkeintaan voi kertoa, että minä uskon näin, mutta maailma on täynnä ihmisiä, jotka uskovat toisin ja että yhteiskunnassamme vallitsee uskonvapaus, joka tarkoittaa sitä, että jokainen saa itse vapaasti valita sen, mihin uskoo. Onko tämä linja sinusta mahdoton?

Onko sinulla tai onko joskus ollut omia lapsia?

Itselläni on ja olen heidän suhteen koittanut soveltaa tuota yllä kuvaamaani linjaa. Lapseni siis kannattavat samaa jalkapalloseuraa kuin minä (Tämä menee niiden ihanteiden piikkiin. Siihen, mitä seuraa pitäisi kannattaa, ei ole tietenkään mitään objektiivisesti oikeaa vastausta). Olen kertonut heille oman uskonnollisen kantani, mutta myös sen, että jotkut toiset ihmiset uskovat toisin. Lapseni ovat sen verran nuoria, etten tässä vaiheessa halua sen syvemmin asiaan mennä. Tässä vaiheessa riittää, että he oppivat siitä, mihin ihmiset ympäri maailmaa uskovat, mikä minusta pitäisi olla koulun uskonnonopetuksen sisältö kaikille riippumatta heidän uskontokunnastaan tai uskonnottomuudestaan.

[sr]

Mihin moraalikoodistoon jatkossa kansakuntana nojaamme, jos vapautamme eettisen relativismin paineelle kansankirkon aseman? Kaiken ollessa suhteellista käytännössä se asettaa jokaisen moraalisen kysymyksen yksilön harkintaan, eivätkä yleiset ylevät periaatteet enää ohjaa ajattelua. Näen vahvan uskonnon aseman suojaavan yksilöä, vaikka tottakai se on samalla kertaa rajoittavaa.

Ei "hyvän" tai "oikean" moraalikoodiston (miten nuo nyt määritelläänkin, veikkaan meillä joka tapauksessa olevan varsin pitkälle samaan suuntaan kuuluvia ajatuksia) opettaminen vaadi sitä, että siihen pläjäytetään juttuja Jeesuksesta ja Jumalasta ja ennen kaikkea sitä, että vaaditaan lasta uskomaan, että ne jutut ovat totta.

Se, miten ihmisten tulisi elää, jotta saamme hyvän ja toimivan yhteiskunnan ei ole relativismia, mutta se ei myöskään vaadi tuekseen mitään Jumalaa sanelemaan kymmentä käskyä (joista todellisuudessa vain pari on laissamme ihmisten toimintaa ohjaamassa).

Siinä missä moraalikasvatus aloitetaan lapsuusiässä uskonnonopetus kuuluu jo päiväkoti- ja kouluikäisille, en näe tässäkään mitään väärää.

Miksi sen moraalikasvatuksen pitäisi olla uskonnonopetusta, jossa käydään läpi totuusväitteitä, kun taas moraalikasvatuksessa käydään läpi asioita liittyen siihen, miten asioiden pitäisi olla?

Se opetus ei ole kouluissa/päiväkodeissa tunnustuksellista vaan lähinnä pohdiskelevaa, eettiseen ajatteluun ja kysymyksiin ohjaavaa.

Öh, jos ei ole kyse tunnustuksellisesta uskonnonopetuksesta (eli ei opeteta, että Jeesus nousi kuolleista. Piste.), vaan kyse on moraalisesta pohdiskelusta, niin mihin sitä uskonnon osuutta tuossa tarvitaan? Eikö tuollainen "uskonnonopetus" ole juuri vain ja ainoastaan moraalikasvatusta?

Tärkeää tässä nimenomaan on mielestäni se, että yhteisö uskoo - ja yhteisö uskoisi samalla tavalla. Nyt olemme menossa yhä vaan enemmän kohti yhteiskuntaa, jossa on pieniä uskonnollisia ryhmittymiä, keskenään eripuraisia sellaisia, konsensusta uskonasioihin tai lopulta edes niihin eettisiin pohdintoihin ei saada aikaiseksi mitenkään.

En näe tuossa mitään ristiriitaa. Eettisiä pohdintoja voidaan ihan hyvin käydä ja päästä niissä jopa yhteisymmärrykseen, vaikka Jumalan olemassaolosta tai Jumalan luonteesta olisi ihmisillä hyvinkin poikkeavia käsityksiä. Toiseksi, yleensä ne, jotka ovat vaatimassa sitä, että kaikki uskovat samaan, vaativat yleensä sitä, että kaikkien muiden pitäisi muuttaa uskonsa siihen, mitä he itse uskovat, eikä niin, että he itse muuttaisivat uskonsa siihen, mihin joku muu uskoo.

USA:n synty on erinomainen esimerkki siitä, miten uskonvapaus on paalutettu jo heti lähtökohtaisesti perustuslakiin, mutta tämä ei estänyt samanlaista arvomaailmaa perustajien kesken. Vaikka perustajat lähtivät siitä, että jokainen päättäköön itse, mihin uskontoon uskoo (pääosin kyllästyttyään siihen, miten Euroopassa kuningas määräsi, mihin kukin uskoo), heillä oli hyvin vahva yhtenäisyyden tuntu siitä, mitkä perusarvot ovat asioita, joiden varaan toimiva liberaali demokratia pitää rakentaa.

[sr]

Eli n=1.

+1. Kun näin jälkikäteen ajattelen asiaa, niin minun on oikein helppo ymmärtää, miksi lapsena minut saatiin uskomaan Jumalaan, vaikken nyt uskokaan. Tässä tosin vanhempieni rooli oli minimaalinen ja koululla, jossa siihen aikaan oli tunnustuksellista uskonnonopetusta, aamut aloitettiin rukoilulla ja ennen ruokaa rukoiltiin, oli paljon suurempi merkitys.

[sr]

Ateistin näkökulmasta kaste pitäisi olla ihan sama, kun lapsi liitettäisiin lapsena saman urheiluseuran jäseneksi kuin missä äiti ja isäkin ovat. Tai harrastuskerhon. Puhumattakaan aatteellisista yhdistyksistä.

Ei ole kyse samasta. Urheiluseura ei ohjaa lapsen ajattelua ja sitä käsitystä, mitä todellisuus on. Aatteelliset järjestöt jossain määrin tekevät niin, mutta niissäkin painopiste on ennemminkin siellä "miten asioiden tulisi olla" kuin siellä, miten ne ovat. Uskonnollisissa yhteisöissä taas ylivoimaisesti tärkeintä on usko siihen, miten asiat ovat. Kristinusko on tästä paras esimerkki. Oleellista ihmisen kannalta ei ole se, miten hyvän ja moraalisen elämän hän elää, vaan se, uskooko hän Jeesuksen ylösnousemuksen vai ei.

Vanhemman tehtävä on kasvattaa lapsensa. Yleensä vanhemmat kasvattavat lapsensa omaan arvomaailmaansa, josta lapsi ehkä poikkeaa itse aikuistuessaan. Joku voi kasvattaa lapsensa vihreäksi vegaaniksi, mutta vanhemmiten lapsesta tulee V8:lla ajava lihansyöjä. Joku vie lapsensa jo lapsena hirvimetsälle, mutta lapsesta tulee vegaani. Joku vie lapsensa kirkkoon, mutta tästä tulee ateisti.

Vegaani opettaa lapselleen, että eläinten tappaminen on väärin. Metsästäjä opettaa lapselle, että eläinten ampuminen on oikein. Jos kristitty opettaa lapselleen vain, että on oikein, että rakastat vihollisiasi, niin tämä vertautuisi noihin kahteen. Jos hän opettaa, että Jeesus nousi kuolleista, hän tekee väitteen todellisuudesta, ei ota kantaa moraalikysymykseen. Tässä ero. Noissa moraaliarvojen opettamisissa ei ole mitään pahaa. Sen sijaan en näe mitään syytä, miksi lapselle pitäisi opettaa uskoon perustuvia totuusväitteitä todellisuudesta.

Ateistisesta näkökulmasta, jonka mukaan mitään jumalia ei ole olemassa, kirkkoon kuulumisen ei tulisi olla yhtään sen kummempi asia kuin lapsen liittämisestä kultapossukerhon jäseneksi. Vaikka lapsi jätettäisiin liittämättä kirkkoon kasteen kautta, niin se ei vaikuttaisi siihen, miten vanhemmat kasvattavat omat lapsensa.

Ei todellakaan ole sama asia kuin kultapossukerho. Kultapossukerhossa ei lapsia indoktrinoida tiettyjen maailmankaikkeutta koskevien totuusväitteiden suhteen. Siellä voidaan korkeintaan antaa ohjeita, että säästäminen on hyvä asia, missä ei siinä ole mitään pahaa, kuten ei ole siinäkään, että uskova opettaa lapselleen omia moraaliarvojaan.

Tässä onkin se että kritisoimalla kastetta ateistit itse asiassa haluavat puuttua aikuisten oikeuteen kasvattaa lapset oman arvomaailmansa mukaan.

Ei pidä paikkaansa. En halua puuttua vanhempien oikeuteen opettaa lapsilleen sitä, mikä heidän mielestään on moraalisesti oikein ja mikä väärin. Tätä he voivat opettaa ihan hyvin ilman sitä, että lapsi otetaan uskonnollisen yhteisön jäseneksi ja siellä hänelle opetetaan, että Jeesus nousi kuolleista, Muhammed sai Koraanin Allahilta tai mitä uskoon perustuvia totuusväitteitä nyt sitten opetetaankin. Suosittelen, että pohdit mielessäsi, mitä eroa noilla kahdella asialla on.

[Mursu]

Lapsikaste on toki ongelmallinen, koska siihen liittyy juridinen kuuluminen kirkkoon ja verovelvollisuus. Sen sijaan ajatus, että uskonnollinen kasvatus loukkaisi yksilönvapautta on outo. Yksilönvapauteen kuuluu vapaus kasvattaa lapset haluamallaan tavalla, kunhan se ei ole selkeän haitallista. Ateistina toki haluaisin, ettei lapsille kerrottaisi satuja totena, mutta en näe, että valtion tehtävä on pakottaa lapsia uskonnottomuuteen.

Vasemmalla laidalla yksilönvapaus nähdään hyvin yksilökeskeisenä lapsiakin ajatellen. Oikealla laidalla näkemys on enemmän perhekeskeinen. Lapsi ei voi kasvattaa itseään, joten valinta todellisuudessa on perheen ja valtion välillä.

[Porcius]

Eihän ateismikaan perustu mihinkään muuhun kuin uskomukseen siitä, ettei jumalaa/jumalia/korkeampia voimia ole olemassa. Ateismin opettamisesta lapsille ei ulista, koska se nähdään jotenkin "edistyksellisenä". Sitä paitsi ateismi johtaa nihilismiin, koska ateismi ja ihmisen vapaa tahto eivät ole sovitettavissa yhteen.

Oikeastihan ainoa perusteltavissa oleva ja järkevä suhtautuminen näihin asioihin on agnostismi, jolloin ei oteta todisteiden puutteessa kantaa puoleen tai toiseen.

[sr]

Eihän ateismikaan perustu mihinkään muuhun kuin uskomukseen siitä, ettei jumalaa/jumalia/korkeampia voimia ole olemassa. Ateismin opettamisesta lapsille ei ulista, koska se nähdään jotenkin "edistyksellisenä". Sitä paitsi ateismi johtaa nihilismiin, koska ateismi ja ihmisen vapaa tahto eivät ole sovitettavissa yhteen.

Tarkalleen mihin ateismilahkoon ateistit ottavat lapsensa 0-vuotiaana?

Ja mihin "ulinaan" nyt oikein viittaat? Yllä kirjoitin, että lapsille juuri kuuluisi opettaa uskonnoista ja uskonnottomuudesta ihan riippumatta siitä, kuuluvatko vanhemmat johonkin uskontoon vaiko eivät. Minusta tuo olisi "edistyksellistä" (jos tätä termiä haluaa käyttää). Ongelmat liittyvät yhden kannan monopolisointiin lapsille uskonnosta puhuttaessa.

Tuota viimeistä lausetta saat kyllä avata ja perustella.

Oikeastihan ainoa perusteltavissa oleva ja järkevä suhtautuminen näihin asioihin on agnostismi, jolloin ei oteta todisteiden puutteessa kantaa puoleen tai toiseen.

Agnostismi ei ole ristiriidassa ateismin kanssa. Agnosti sanoo, ettei tiedä, onko Jumalaa olemassa vai ei. Ateisti sanoo, ettei usko Jumalan olevan olemassa. Ihminen voi ihan hyvin olla molempia samanaikaisesti. Periaatteessa jumaluskovakin voi olla agnosti, mutta heitä veikkaisin olevan pienempi osa uskovista kuin mitä ateisteista on agnosteja.

[Alaric]

Tästä ketjusta EI tule mitään yleistä ateismi/agnostismi/kristinusko -vääntöä. Mikäli tekee mieli alkaa vertailla paremmuuksia, niin tehkää se jossain muualla kuin tällä foorumilla.

Ketju menee lukkoon hyvin herkästi, jos jatkuu samaa rataa kuin nyt. Tarkkana.

[sr]

Tästä ketjusta EI tule mitään yleistä ateismi/agnostismi/kristinusko -vääntöä. Mikäli tekee mieli alkaa vertailla paremmuuksia, niin tehkää se jossain muualla kuin tällä foorumilla.

Ketju menee lukkoon hyvin herkästi, jos jatkuu samaa rataa kuin nyt. Tarkkana.

Ainakaan oma tarkoitukseni ei ollut tässä ketjussa vääntää noiden asioiden paremmuudesta, vaan ainoastaan keskustella siitä, mitä uskonnoista pitäisi lapsille opettaa, eli käydä tuota keskustelua ottamatta kantaan siihen, onko joku uskonto vai ateismi "oikeassa". Onko tämä keskustelu sallittua vai kiellettyä?

[ikuturso]

Ei pidä paikkaansa. En halua puuttua vanhempien oikeuteen opettaa lapsilleen sitä, mikä heidän mielestään on moraalisesti oikein ja mikä väärin. Tätä he voivat opettaa ihan hyvin ilman sitä, että lapsi otetaan uskonnollisen yhteisön jäseneksi ja siellä hänelle opetetaan, että Jeesus nousi kuolleista, Muhammed sai Koraanin Allahilta tai mitä uskoon perustuvia totuusväitteitä nyt sitten opetetaankin. Suosittelen, että pohdit mielessäsi, mitä eroa noilla kahdella asialla on.

Mitä jos opettaa, että uskoo Jeesuksen nousseen kuolleista. Ei että Jeesus nousi kuolleista.

Suosittelen, että pohdit mielessäsi mitä eroa noilla kahdella on.

Tässä uskonnonvapauskysymyksessä tulee taas esille se, että ateistit luulevat uskovaisten elävän jossain virtuaalitodellisuudessa. Kyllä me elämme tässä samassa todellisuudessa, jossa voimme koskettaa ja rakastaa toisiamme, meihin kaikkiin vaikuttavat painovoima ja muutkin fysiikan lait, fyysinen ruumiimme vanhenee ja maallinen vaelluksemme päättyy joskus. Se mitä uskomme tapahtuneen joskus ja mitä kuvittelemme kenties tapahtuvan kuoleman jälkeen ei muuta tätä todellisuutta, comprende?

Kun puhutaan kristillisestä kasvatuksesta, joku tulee aina puuttumaan johonkin terminologiseen kikkailuun tai näkemyseroon uskonnon vaikutuksesta ihmisen jokapäiväiseen elämään, joka tekee kristillisestä kasvatuksesta muuten hyvän, mutta...
Niin tuo mutta tarkoittaa, että jos vain jättäisit sen Jumalan pois. Se taas ei ole uskonnonvapautta rakkaat ystäväni.

-i-

Lukaisinpa pikaisesti aiheesta gravitaatioaallot. Einstein kehitti teorian gravitaatioaalloista ja nobelin saaneet tutkijat väittivät löytäneensä ne. Tuon löydön jälkeen Esko Valtaoja kommentoi IS:n artikkelissa: "Uskoisin, että nyt todella löydetty" Innostunut Valtaoja on varovainen, mutta luottavainen
Eli tässä vaiheessa Valtaojakaan ei opeta gravitaatioaaltojen olevan olemassa, vaan opettaa Einsteinin teoriaa, jonka mukaan ne on olemassa ja kertoo uskovansa siihen, että ne on löydetty. Tässä tiedemaailman esimerkki siitä, mitä eroa on sillä että sanoo: Näin on, tai Uskon että näin on.

[duc]

Jari Ehrnroothin tekstit ovat kiinnostavia. Hän on nostanut tässä ja myös aiemmin ja toisaalla esiin merkittäviä ongelmia nykyisen länsimaisen yhteiskuntajärjestyksen ja perinteisen islamilaisen, toisaalta myös kristillisen, yhteiskuntajärjestyksen kesken. Perinteinen kristillinen yhteiskuntamalli joutui antamaan periksi Euroopassa viimeisen puolen vuosituhannen aikana. Taistelutta tuo muutos ei tapahtunut. Taistelu on edessä myös muslimien perinteisen järjestelmän suhteen, ja tuo taistelu on oleva rajumpi kuin kristittyjen kesken. Suurin syy on islamin luonne-ero kristinuskon suhteen.

Jaan lähtökohtaisesti Ehrnroothin käsityksen, että uskonnonvapauslainsäädännön tulisi ennen kaikkea suojella yksilön vapautta valita, ei uskonnollisen yhteisön oikeutta säilyttää perinteiset tapansa. Toisaalta kuten on esitetty, vanhemmat ovat kasvatusvastuussa lapsistaan ja siten luonnollisesti siirtävät myös uskonnollisia käsityksiä lapsilleen. Yhteiskunnan ei tule puuttua siihen, ellei kasvatus ole sisällöltään tai luonteeltaan lainvastaista. Yhteiskunta on oppivelvollisuuslainsäädännöllä pyrkinyt vaikuttamaan omalta osaltaan kansalaistensa ajattelumaailmaan ja moraaliin. Ihanne lienee toimiva yhteistyö kotikasvatuksen ja koulun välillä. Jokaisella (uskonnollisella) yhteisöllä on siirtymäriittinsä, jolla lapsi otetaan yhteisön jäseneksi. Riittiin liittyy aina opetus. Jos mietitään ns. kristillistä kastetta, ovat lapsikasteen kannattajat päätyneet yksinkertaistaen asian selittäen järjestykseen, ensin kaste sitten opetus (=rippikoulu ja konfirmaatio), kun taas aikuiskasteen kannattajat järjestykseen, ensin opetus sitten kaste. On käytännössä mahdotonta ilman totalitaristisen valtion syntymistä valvoa, mitä vanhemmat tai edes uskonnolliset yhteisöt tarkkaan ottaen opettavat.

Toisaalta Ehrnroothin käsitys on ja on ollut merkillisen pinnallinen uskonnoista ja niiden sisällöstä. Lisäksi hän näyttää kuvittelevan koulun opetustyön ratkaisevan ongelmat:

Uskonnon vapauden edistämiseksi tulisi koululaitoksessa siirtyä opettamaan neutraalia ja pakollista uskontotietoa kaikille. Tällainen tietoaines olisi valistava vastavoima sille yksilön henkisen vapauden ennakoivalle riistolle, johon kaikki lapsia uskovaisiksi koulivat uskonsuunnat de facto syyllistyvät.

Vaikka tässäkin lähtökohtaisesti kannatan ns. uskontotiedon opettamista kaikille tasapuolisesti, on hyvin vaikea ellei mahdotonta välttää konflikti kodin ja vanhempien uskonnollisen yhteisön sekä koulun kesken. Koulun ja sitä kautta valtion kannalta helpoin tilanne olisi, jos kansalaiset olisivat kulttuurisesti mahdollisimman yhtenäinen joukko. Siksi monikulttuuri-ideologia ja yhtenäisen lainkuuliaisen kansalaisjoukon aikaansaaminen on kuin ampuisi itseään jalkaan. Nyt ei näytä, että länsimaissa osattaisiin pitää varansa ja kansalaisen turvallisuus ja vapaus yhteiskunnassa ylläpidettäisiin, kuten Ehrnrooth toivoo:

länsimaiden on pidettävä varansa ja mentävä eteenpäin valitsemallaan vapautumisen tiellä.

[Alaric]

Tästä ketjusta EI tule mitään yleistä ateismi/agnostismi/kristinusko -vääntöä. Mikäli tekee mieli alkaa vertailla paremmuuksia, niin tehkää se jossain muualla kuin tällä foorumilla.

Ketju menee lukkoon hyvin herkästi, jos jatkuu samaa rataa kuin nyt. Tarkkana.

Ainakaan oma tarkoitukseni ei ollut tässä ketjussa vääntää noiden asioiden paremmuudesta, vaan ainoastaan keskustella siitä, mitä uskonnoista pitäisi lapsille opettaa, eli käydä tuota keskustelua ottamatta kantaan siihen, onko joku uskonto vai ateismi "oikeassa". Onko tämä keskustelu sallittua vai kiellettyä?

Siitä vaan, mutta mikäli lähtee jankkaamiseksi, kuten sinun kanssasi usein on tapana, niin keskustelu vihelletään poikki. Äläkä helvetissä tee niitä kilometrin pituisia lainausperseilyjä, niitä ei lue erkkikään.

[sr]

Mitä jos opettaa, että uskoo Jeesuksen nousseen kuolleista. Ei että Jeesus nousi kuolleista.

Suosittelen, että pohdit mielessäsi mitä eroa noilla kahdella on.

Niillä on hyvin suuri ero, minkä vuoksi tuo edellinen on ihan ok (siinä, missä pidän ok:na sitä, mitä yllä kuvasin omille lapsilleni opettavani). Juuri tästä syystä koulun nykyinen uskonnonopetus, jossa opetetaan lapsille siitä, mitä eri ihmiset uskovat (tai ovat uskomatta) on myös ok. Tämä on kuitenkin eri asia kuin uskonnollisen yhteisön jäseneksi ottaminen, jossa lapsi pannaan sanomaan uskontunnustusta tai vähintäänkin asiat opetetaan niin kuin ne minulle aikoinaan koulussa opetettiin, eli Jeesus nousi kuolleista, eikä kristityt uskovat, että Jeesus nousi kuolleista.

Tässä uskonnonvapauskysymyksessä tulee taas esille se, että ateistit luulevat uskovaisten elävän jossain virtuaalitodellisuudessa. Kyllä me elämme tässä samassa todellisuudessa, jossa voimme koskettaa ja rakastaa toisiamme, meihin kaikkiin vaikuttavat painovoima ja muutkin fysiikan lait, fyysinen ruumiimme vanhenee ja maallinen vaelluksemme päättyy joskus. Se mitä uskomme tapahtuneen joskus ja mitä kuvittelemme kenties tapahtuvan kuoleman jälkeen ei muuta tätä todellisuutta, comprende?

No, tuo on kyllä aika liberaali tulkinta kristinuskosta, jos ajatus on se, että Jeesuksen ylösnousemuksella ja siitä seuraavalla pelastuksella ei ole mitään vaikutusta siihen, miten tätä maailmaa katselee. Tuollaista Jumalaa olen itse yleensä kutsunut ns. big bangin taakse ajetuksi Jumalaksi ja se on toki aika lailla yhteensopiva sen kanssa, että ei usko maailmankaikkeuden menoon vaikuttavaa Jumalaa olevan lainkaan olemassa, eikä aivotoimintaan liity mitään materiaalitonta sielua, yms. En epäile lainkaan, etteikö tuollaisiakin uskovia olisi olemassa, mutta ainakin itse ymmärrän tunnustuksellisen uskonnonopetuksen olevan jotain muuta, vähintäänkin nyt sitä, että silloin 2000 vuotta sitten fysiikan lait eivät päteneet, vaan tapahtui jotain fysiikan lakien vastaista.

Lukaisinpa pikaisesti aiheesta gravitaatioaallot. Einstein kehitti teorian gravitaatioaalloista ja nobelin saaneet tutkijat väittivät löytäneensä ne. Tuon löydön jälkeen Esko Valtaoja kommentoi IS:n artikkelissa: "Uskoisin, että nyt todella löydetty" Innostunut Valtaoja on varovainen, mutta luottavainen
Eli tässä vaiheessa Valtaojakaan ei opeta gravitaatioaaltojen olevan olemassa, vaan opettaa Einsteinin teoriaa, jonka mukaan ne on olemassa ja kertoo uskovansa siihen, että ne on löydetty. Tässä tiedemaailman esimerkki siitä, mitä eroa on sillä että sanoo: Näin on, tai Uskon että näin on.

Niin, siis oleellinen ero tiedemaailman uskon ja uskonnollisen uskon välillä on siis se, että tiedemaailman usko on kiinni siitä, miten vakuuttavia todisteet käsiteltävän asian suhteen ovat. Gravitaatioaallot ennen viime vuotta (vai milloin se LIGO-havainto nyt tehtiin) olivat vain tulos yhtälöiden pyörittelystä. Nyt niistä on ainakin yksi havainto. Siitä huolimatta tiedemiehet ovat aina hyvin varovaisia tekemään varmaa johtopäätöstä, että asia olisi noin. Mitä enemmän todisteita asian puolesta kertyy, sitä vahvemmaksi tiedemiesten usko sen puolesta kehittyy. Tuon Valtaojan lausunnon ainakin itse tulkitsen niin, että hän haluaa varmistua siitä, ettei gravitaatioaalloista tehtyjen mittausten kohdalla oltu tehty mitään virhettä. Eli hän uskoo, että LIGO-porukka oli tehnyt mittauksen oikein ja sitä myöten meillä on todisteita gravitaatioaaltojen olemassaolosta. Ja tietenkin mitä enemmän niitä mittauksia tulee ja etenkin toisistaan riippumattomista lähteistä, niin sitä suuremmaksi tulee se varmuus, että kyse on todellisesta havainnosta.

[Gleb]

Veikka Lahtinen ottaa kantaa Ehrnroothin kolumniin.

Ylen kolumnisti tuo Hommaforumin sinunkin näytöllesi

Jari Ehrnrooth on kirjoittanut nyt vuoden ajan kolumneja YLE uutisten verkkosivuille. Ehrnrooth herätti huomiota vuosi sitten ensimmäisellä kolumnillaan, jossa hän puhui yhteiskunnan tuista riippuvaisista ihmisistä vapaamatkustajina. Ehrnrooth on Ylelle hyödyllinen hahmo samalla tavalla kuin Sanna Ukkola: sopivan provokatiivinen ja kurin ja kontrollin puolella kaikenlaista laiskottelua ja heikkoutta vastaan. Hän tuo Ylen kolumnistipalettiin särmikkyyttä, mikä tarkoittaa tässä maailman ajassa halua haukkua köyhiä ja pilkata ihmisoikeusliikkeitä.

Ehrnrooth on myös kirjoittanut useamman tekstin uskonnosta, joista uusin on otsikoitu "Islamisoitumisen uhka ja uskonnon vapaus". Tämä teksti on sisällöltään ennalta arvattava. Kiinnostavan kirjoituksesta kuitenkin tekee se, että sen kautta on mahdollista osoittaa jotain oleellista asiantuntijuudesta mediassa ja samalla Ehrnroothin asemasta Ylellä.

Aloitetaan epäolennaiselta vaikuttavasta asiasta, eli Ehnroothin tekstin allekirjoituksesta. Se menee näin:

Kirjoittaja on kirjailija ja filosofi, kulttuurihistorian dosentti Turun yliopistossa ja sosiologian dosentti Helsingin yliopistossa. Syntyi Koitereella, kirjoittaa Munkkiniemessä, juoksee Keskuspuistossa.

Ehrnrooth profiloidaan asiantuntijaksi mitä moninaisimpien titteleiden kautta. Ei ole tavallista mainita uutissivuston kolumnissa useita eri dosentuureja. Myös "filosofi"-titteli saa kulmakarvat nousemaan. Munkkiniemeläisyys taas sijoittaa kirjoittajan luontevasti sivistysporvarien jatkumoon. Ehrnroothin tittelisarja tuntuu olevan yritys vakuuttaa, että vaikka olisit eri mieltä, hän on kuitenkin asiantuntija, ja siksi sinun kannattaa kuunnella. Asiantuntijuus korostuu esimerkiksi hänen poliittisen sijoittumisensa ohi.

Mutta mitä itse teksti sitten paljastaa?

Kirjoituksessa Ehrnrooth tarkastelee islamia suhteessa länsimaihin ja arvioi, miten yhteiskunnan pitäisi suhtautua tällaiseen ilmiöön. Teksti etenee akateemisen kuivasti, esittää kolme "loogisesti" asetettua kysymystä uskonnon ja vapauden suhteesta, referoi filosofi John Lockea ja päätyy lopulta loppupäätelmään.

Se on, että länsimaiden on "pidettävä varansa" suhteessa islamiin.

Teksti etenee kuivasti, mutta sillä on selvä politiikkansa. Jo otsikossa tapahtuu oleellinen poliittinen asemoituminen: tarkastelun lähtökohta on Euroopan "islamisoituminen", jota ei määritellä itse tekstissä mitenkään. Tämä käsite tulee lähelle ennen kaikkea moneen kertaan kumottuja "eurabia"-teorioita, joissa oletetaan virheellisten väestömallien pohjalta, että islam olisi valtaamassa Euroopan. Islamisoitumisen käsite on tuttu ennen kaikkea äärioikeiston foorumeilta, ei akateemisesta tutkimuksesta.

Ehrnroothin akateeminen tyyli peittää myös sen, että hän tarkastelee islamia monien oikeistokonservatiivien tavoin monoliittina, yhtenä stabiilina kokonaisuutena. Tämä tulkinta on ilmiöiden materiaalisuutta ja historiallisuutta painottavasta kulttuurintutkimuksellisesta näkökulmasta hyvin ongelmallinen. Islam on hänelle "arvojärjestelmä", ei siis joukko paikallisia ja historiallisesti muuttuvia uskontulkintoja. Islam on yksi kokonaisuus, joka on ristiriidassa toisen kokonaisuuden, "länsimaisen arvojärjestelmän" kanssa. Tämä tarkastelutapa on paitsi äärimmäisen jäykkä, myös idealistinen (sanan filosofisessa merkityksessä): konflikteissa on kyse ennen kaikkea aatteiden konflikteista. Tällä logiikalla esimerkiksi terrorismissa ei ole kyse siitä, että joukko elämäänsä kyllästyneitä näköalattomia toisen polven maahanmuuttajia löytää jotain tekemistä suuresta jihadismiunelmasta, vaan terrorismissa on kyse siitä, että "islamilainen arvojärjestelmä" joutuu konfliktiin länsimaisen kanssa.

Ehrnrooth mainitsee, että "islamilaisessa kulttuuripiirissä ei ole muodostunut yhtään liberaalia demokratiaa". Hän jatkaa kovin sanankääntein:

Jäämme siis odottamaan islamilais-arabialaisen kulttuurin uudistumista ja näyttöä siitä, että puolikuun arvojärjestelmä ei ole vastakkainen sille yksilön vapauden ja oikeuksien arvojärjestelmälle, joka on syntynyt juutalais-kristillisen kulttuurin piirissä. Sehän olisi voittouutinen paitsi ihmisoikeuksille myös maailmanrauhalle.

Yksi islamilais-arabialainen kulttuuri. Yksi perussuomalaisten puheenjohtajan tavoin vinoileva tupladosentti, filosofi ja kirjailija. Ehrnroothin tarkastelussa länsimaat ovat vapauden ja oikeuksien arvojärjestelmä. Hän maalaa suurella pensselillä, pelkistää kaiken aatejärjestelmiksi. Tässä olisi tietenkin helppo luetella sellaisia asioita kuin Yhdysvaltojen kaksi miljoonaa vankeudessa elävää ihmistä, eurooppalaisen rasismin satojen vuosien historia ja niin edelleen. Oleellisempaa kuitenkin on kysyä, mitä Ehrnroothin kirjoittamistavan perusteella voidaan päätellä asiantuntijuudesta ja sen toiminnasta mediassa.

Ehrnroothin kirjoittelu on hyvä osoitus siitä, miten muodollisella koulutuksella ja asemalla on mahdollista tehdä helpommin nieltäväksi sellaisia sisältöjä, jotka ovat akateemisesti kiistanalaisia, tutkijayhteisön marginalisoimia ja poliittisesti syvästi ongelmallisia. Kirjailija, tupladosentti ja filosofi voi ladella ihan samanlaista tekstiä kuin Hommaforumin hiukan keskimääräistä lukeneempi muukalaispelkoinen trollikäyttäjä. Mediassa kuitenkin aseman saamiseen riittää Ehrnroothin kaltaisen kirjoittajan kohdalla kaksi asiaa: 1) Muodollinen asiantuntijuus edes jollain alueella 2) Riittävä provokatiivisuus ja halu astua oman asiantuntemusalueen ulkopuolelle. Ehrnrooth on kiinnostava, koska hän puhuu kuin Halla-aho mutta ei johda puoluetta, ja täten on hiukan enemmän "neutraali" asiantuntija.

Ehrnroothin tekstin allekirjoitus, jossa luetellaan hänen tittelinsä ei siis ole ollenkaan epäolennainen. Se on "vapaudu vankilasta" -kortti, jonka avulla äärioikeistofoorumin kieli valuu säännöllisen kolumnipaikan kautta valtiollisen median uutissivulle. Eikä kukaan edes huomaa mitään.

https://lahtinenveikka.wordpress.com/2017/10/05/ylen-kolumnisti-tuo-hommaforumin-sinunkin-naytollesi/

[törö]

Mun mielestä kannattaisi alkaa puhua liberalisaatiosta, koska keskeisin ongelma tässä on se, että äänessä ovat kaikkein typerimmät ainekset, jotka pyrkivät muuttamaan maailman autistisilla jaaritteluillaan sellaiseksi, missä itse haluaisivat elää.

ISIS on sodassa näiden tällaisien kanssa, mutta ne eivät itse pysty tajuamaan sitä, vaikka ISIS yrittää parhaansa mukaan kertoa niille siitä. Se kuuluu puheista ja sen voi lukea julkaisuista ja Balatclanin iskulla selvästi yritettiin alleviivata sitä, koska se alkoi sillä hetkellä kun sekakäyttäjät alkoivat esittää biisiään nimeltä Kiss the Devil ja se oli luonteeltaan puhdasta jihadia, jota ei muualla olla nähty. Kuffareille pidettiin oikeudenkäyntejä ja teloittamisen lisäksi näitä kastroitiin.

Charlie Hebdon isku oli toinen selvästi liberaaleja vastaan suunnattu isku, mutta siinä ei ehditty pitää oikeudenkäyntejä.

Muuten tällaista toimintaa ei ole esiintynyt vaan kyse on ollut sodasta, jossa voi kuolla kuka tahansa, joka sattuu olemaan väärässä paikassa. Ei ole edes ollut pyrkimystä ottaa panttivankeja tuomittavaksi.

Ranskalaiselle kirkkolaitokselle ilmoitettiin vihollisuuksista käymällä leikkaamassa papilta pää irti, mutta ketään muuta ei tapettu, vaikka sen olisi voinut tehdä samalla vaivalla, koska kristittyjä täytyy kohdella reilummin.

Lähi-idän kansat ovat kovia haukkumaan toisiaan, mutta toisiensa uskontoja ne eivät mielellään loukkaa, ja asia on aina ollut näin. Se ei ole mitään abstraktia kulttuuria vaan rotuun kuuluva piirre eivätkä liberaalit saa niitä koskaan innostumaan tällaisesta käyttäytymisestä.

On aivan turha yrittää muuttaa näitä asioita selittelemällä ja jakamalla sananvapauspalkintoja uskontoja häpäisseille ja kaikkein pahin virhe on yrittää näyttää hyvää esimerkkiä häpäisemällä omaa uskontoaan, koska silloin putoaa ihmiskunnan ulkopuolelle.

Tanskassa luultavasti tapahtuu lähiaikoina, koska siellä yritetään taas saada muslimit uskomaan, että Muhammedin pilakuvat ovat tärkeä osa sivistynyttä yhteiskuntaa. Niiden julkaisemisen aikoihin siellä ei tapahtunut paljon mitään, koska jihadistikaan ei ole ihan mahdoton tapaus. Se ymmärtää kyllä, että kulttuurierojen tajuaminen voi olla vaikeaa ja sen takia Charlie Hebdokin sai pilkata Muhammedia niin kauan, että se alkoi vaikuttaa lähinnä väsähtäneeltä, mutta tässä vaiheessa voi jo lähteä listimään Tanskan kuffareita, koska niistä pilakuvista on yritetty tehdä poliittisesti korrekteja jo yli vuosikymmenen ajan.

Liberaalien on mahdotonta tajuta, että arabi voi pitää heidän ajattelutapaansa yhtä vastenmielisenä kuin he pitävät arabien ajattelutapaa, joten näinkin typerän virheen voi sitten tehdä.

Mä en ainakaan jää suremaan jos kostoisku tapahtuu, koska mä en ole syntynyt sietämään ääretöntä typeryyttä ihan loputtomiin. Jossain vaiheessa riemuidiootti on kehitellyt tilanteen niin pitkälle, että se on yksin vastuussa seurauksista.

[Roope]

Veikka Lahtinen ottaa kantaa Ehrnroothin kolumniin.

Teksti etenee kuivasti, mutta sillä on selvä politiikkansa. Jo otsikossa tapahtuu oleellinen poliittinen asemoituminen: tarkastelun lähtökohta on Euroopan "islamisoituminen", jota ei määritellä itse tekstissä mitenkään. Tämä käsite tulee lähelle ennen kaikkea moneen kertaan kumottuja "eurabia"-teorioita, joissa oletetaan virheellisten väestömallien pohjalta, että islam olisi valtaamassa Euroopan.

Islamisaatio on ilmiönä kiistaton tieteellinen fakta, paitsi tietenkin jos sen määrittelee Veikka Lahtisen tavoin olkiukkomaisesti haluamansa "eurabia"-teorian kautta.

Islamisoitumisen käsite on tuttu ennen kaikkea äärioikeiston foorumeilta, ei akateemisesta tutkimuksesta.

Käsite voi olla tuttu nettifoorumeilta, mutta se on peräisin akateemisesta tutkimuksesta.

Ehrnroothin akateeminen tyyli peittää myös sen, että hän tarkastelee islamia monien oikeistokonservatiivien tavoin monoliittina, yhtenä stabiilina kokonaisuutena. Tämä tulkinta on ilmiöiden materiaalisuutta ja historiallisuutta painottavasta kulttuurintutkimuksellisesta näkökulmasta hyvin ongelmallinen. Islam on hänelle "arvojärjestelmä", ei siis joukko paikallisia ja historiallisesti muuttuvia uskontulkintoja. Islam on yksi kokonaisuus, joka on ristiriidassa toisen kokonaisuuden, "länsimaisen arvojärjestelmän" kanssa. Tämä tarkastelutapa on paitsi äärimmäisen jäykkä, myös idealistinen (sanan filosofisessa merkityksessä): konflikteissa on kyse ennen kaikkea aatteiden konflikteista.

Jonkinlaisia yleistyksiä on keskustelussa pakko tehdä, jos ylipäätään halutaan puhua suurista uskonnoista tai aatteista, vaikka niistä löytyy liki loputtomasti variaatioita.

Islamissa on eri suuntauksia, mutta on perusteltua tarkastella sitä yhtenäisenä valtaenemmistön suuntauksien yhteisten piirteiden ja toisaalta länsimaisista arvojärjestelmistä poikkeavien piirteiden osalta. Tällaisia piirteitä ovat esimerkiksi kaikille merkittävimmille islamin suuntauksille yhteinen käsitys islamilaisesta laista ja islamistisesti johdetusta yhteiskunnasta.

Tällä logiikalla esimerkiksi terrorismissa ei ole kyse siitä, että joukko elämäänsä kyllästyneitä näköalattomia toisen polven maahanmuuttajia löytää jotain tekemistä suuresta jihadismiunelmasta, vaan terrorismissa on kyse siitä, että "islamilainen arvojärjestelmä" joutuu konfliktiin länsimaisen kanssa.

Nämä näkökulmathan eivät ole ristiriidassa toistensa kanssa, päinvastoin.

Ehrnrooth mainitsee, että "islamilaisessa kulttuuripiirissä ei ole muodostunut yhtään liberaalia demokratiaa". Hän jatkaa kovin sanankääntein:

Jäämme siis odottamaan islamilais-arabialaisen kulttuurin uudistumista ja näyttöä siitä, että puolikuun arvojärjestelmä ei ole vastakkainen sille yksilön vapauden ja oikeuksien arvojärjestelmälle, joka on syntynyt juutalais-kristillisen kulttuurin piirissä. Sehän olisi voittouutinen paitsi ihmisoikeuksille myös maailmanrauhalle.

Yksi islamilais-arabialainen kulttuuri. Yksi perussuomalaisten puheenjohtajan tavoin vinoileva tupladosentti, filosofi ja kirjailija. Ehrnroothin tarkastelussa länsimaat ovat vapauden ja oikeuksien arvojärjestelmä. Hän maalaa suurella pensselillä, pelkistää kaiken aatejärjestelmiksi.

Niin? Jos Veikka Lahtinen haluaa nihilistisesti kiistää länsimaisten arvojen ja yhteiskuntien erot verrattuna islamilaisiin kulttuureihin ja islamistisiin yhteiskuntiin, niin turha ainakaan vedota tutkijoihin, sillä hän jää näkemyksensä kanssa kovin yksin.

Suurin osa tekstistä onkin sitten Ehrnroothin asiantuntijuuden kyseenalaistamista ja vihjailuja hänen porvarillisuudestaan ja jopa äärioikeistolaisuudestaan, minkä pitäisi kumota kaikki Ehrnroothin sanomiset. Tuollainen lällättäminen voi onnistua koulun pihalla, mutta ei täällä netissä. Lällätyksestä, asiavirheistä ja epäloogisuuksista riisuttuna Lahtisen tekstistä ei jää jäljelle oikein mitään.

[Eisernes Kreuz]

Lahtinen voisi antaa esimerkin yhdestä liberaalista demokratiasta, joka on syntynyt islamilaisessa kulttuuripiirissä. Se tekisi hänen vuodatuksestaan heti astetta uskottavamman. Hän ei kuitenkaan voi antaa sellaista esimerkkiä, sillä niitä ei yksinkertaisesti ole olemassa.

Euroopassa käynnissä oleva demografinen muutos on myös fakta, jonka kuka tahansa voi havaita perehtymällä tilastoihin. Kehitys kuitenkin vaihtelee maittain, eikä esimerkiksi Suomessa ole vielä lainkaan yhtä selvää kuin vaikkapa Britanniassa, Ranskassa tai Ruotsissa. Islam on myös kiistatta Euroopan nopeimmin kasvava uskonto (ja itse asiassa koko maailman).

Lahtisen kaltaisten ihmisten ongelma on se, että he ovat ideologisista syistä päättäneet olla näkemättä mitään ongelmallista tai huolestuttavaa siinä tilanteessa, mihin Eurooppa on joutunut vuosikymmeniä harjoitetun hyvin liberaalin maahanmuuttopolitiikan seurauksena. Sen sijaan hän näkee ongelmana ne ihmiset, jotka ovat aloittaneet keskustelun tästä ilmiöstä, ja pyrkii varsin tyypilliseen tapaan leimaamaan heidät äärioikeistolaisiksi rasisteiksi (jos hän olisi oikeasti seurannut Hommaforumin keskusteluja, hän tietäisi, että ei täällä moniakaan todellisia äärioikeistolaisia tapaa).

Lahtinen korostaa perus- ja ihmisoikeuksien merkitystä, mutta ei kuitenkaan kykene näkemään sitä ristiriitaa, mikä väistämättä vallitsee liberaalin länsimaisen ihmisoikeusajattelun ja kokonaan toisenlaisista lähtökohdista ponnistavan islamilaisen arvomaailman välillä. Tämä on hyvin tyypillistä monille länsimaisille ns. Hyville Ihmisille. Islam on heille valtava sokea piste, eikä siitä ole lupa käydä kriittistä keskustelua.

Ominaista on myös se, kuinka Lahtisen ajattelutapaa edustavat ihmiset yhtäältä monin tavoin vihaavat länsimaita, mutta toisaalta kuitenkin turvautuvat diskurssissaan jatkuvasti länsimaissa syntyneisiin perus- ja ihmisoikeuksia korostaviin yhteiskuntafilosofisiin käsityksiin.

[Golimar]

En ymmärrä miten tai miksi länsimaissa annetaan tuo iljettävän ideologia levitä kuin syöpä?

[tweet]916231255557132290[/tweet]

https://fi.wikiquote.org/wiki/Winston_Churchill

"Kuinka kauhistuttavia ovatkaan kiroukset, jotka muhamettilaisuus lan­gettaa kannat­tajilleen! Ei ole ainoastaan fanaattista kiihkoa, joka ihmi­sessä on yhtä vaarallista kuin vesikauhu koirassa, vaan myös tämä hir­veä fatalistinen apa­tia. Vaikutukset ovat ilmi­selviä monissa maissa. Ajat­tele­mattomia tapoja, huo­limattomia maanviljelysjärjes­telmiä, lais­koja kau­pan­käyn­ti­mene­telmiä ja omai­­suu­den turvat­tomuut­ta tapaa kaikki­alla, missä profeetan seuraajat hallit­sevat tai asuvat. Alhainen sensu­a­lismi riistää tältä elämältä sen viehkeyden ja sivis­tyneisyyden; tulevalta sen ar­vokkuuden ja pyhyyden. Se tosiasia, että muhamettilaisen lain mu­kaan jokaisen naisen on kuu­luttava jollekin miehelle tämän ab­soluut­ti­sena omaisuutena, joko lapsena, vaimona tai jalkavai­mona, vii­västyttää väistämättä orjuuden lopullista häviämistä aina siihen asti, kunnes isla­min us­ko on lakannut olemasta suuri voima ihmisten keskuu­dessa. Yksit­täiset musli­mit saattavat toki osoittaa loistavia ominaisuuk­sia, mutta tämän uskonnon vaikutus halvaannuttaa sen seuraa­jien sosi­aalisen kehi­tyksen. Maailmassa ei ole voi­mak­kaam­paa taannuttavaa voimaa. Muha­met­tilaisuus on taistelunhaluinen ja käännytystä har­joit­tava uskonto, joka on kaik­kea muuta kuin kuolemaisillaan. Se on jo le­vinnyt kautta Keski-Afrikan tuottaen pelottomia taistelijoita joka askel­mal­laan. Ja jos kris­tin­uskoa eivät suojelisi tieteen vahvat käsivarret — tie­­teen, jota vas­taan se oli tur­haan taistellut — mo­der­nin Euroopan sivilisaa­tio saattaisi romahtaa, samoin kuin romahti muinai­­sen Rooman sivilisaa­tio."
Kirjassaan The River War

[Roope]

Aluksi Ehrnrooth ihmettelee, miksi vasemmiston annettiin ottaa hallitusvalta vaivaisella 56 paikan kannatuksella.

Tästä hän päätyy jotenkin siihen, että Eurooppa ja Yhdysvallat eivät voi yhdistyä vahvaksi länsimaista yksilön vapautta puolustavaksi voimaksi, elleivät länsimaiden oikeiston liberaalit ja konservatiivit voi yhdistyä.

Ehrnroothin mukaan Halla-aho on oikeassa islamilaisen kulttuurin vahingollisista vaikutuksista, mutta länsimaiden yhdistymisen islamia, kommunismia ja autoritäärisyyttä vastaan estää Halla-ahon edustama kansallismielisyys, josta on siksi luovuttava.

Jari Ehrnroothin kolumni: Vahvistuva oikeisto tarvitsee yhdistävän aatteen

On pakko ihmetellä, miksi oikeisto on niin avuton ja hajanainen, kirjoittaa Jari Ehrnrooth.

Laskutaitoiset ovat ihmetelleet, mikä Suomen oikeistoa vaivaa. Uudessa eduskunnassa vasemmistopuolueilla on vain 56 paikkaa. Silti maahan syntyi hallitus, jota johtaa ay-demari ja jossa vaa'ankielenä keikkuu laitavasemmisto.

Monien mielestä tällainen on kansanvallan pilkkaamista. Onhan pelkästään perussuomalaisilla, kokoomuksella ja keskustalla yhteensä 108 kansanedustajaa. Kun tähän lisätään pienet ei-sosialistiset puolueet, porvarillinen hallitusvalta olisi lujalla perustalla.

[...]

Samaan aikaan Suomessa koko puoluekenttä hokee sosialismiin perustuvaa pakotetun yhteisvastuun koodikieltä. Keskusta ja kokoomuskin ovat omaksuneet sosiaalietiikakseen kollektivistisen tulontasauksen ja avokätisen ihmisoikeusidealismin.

Siksi meillä sosiaaliturvasta asumistukineen on muodostunut elinkeino ja myös maahan saapuvien on helppo käyttää järjestelmää hyväkseen. Yksilönvastuusta ja vapaudesta, ihmisyyden vaatimuksista, elintapapolitiikasta ja suorituskyvyn nostamisesta ei puhu juuri kukaan.

Vasemmistoliberaali henki leijuu Arkadianmäen ilmatilassa ja taikoo valtikan pois porvariryhmien käsistä. Jos suomalaiset oikeistopuolueet särkisivät taian ja yhdistyisivät blokiksi, vasemmistolla tuskin olisi asiaa hallitukseen.

Mielestäni meillä, jotka edustamme enemmistöä ja tahdomme yhteiskunnan uudistamista ilman sosialistista painolastia, on oikeus odottaa, että lumous pian haihtuu ja historiallinen aloite siirtyy pois vasemmistolta, joka edustaa enää neljännestä kansasta.

Suomen suurimman oikeistopuolueen, perussuomalaisten puoluekokouksessa puheenjohtaja Jussi Halla-aho nosti esiin globalisaation ja nationalismin välisen vastakkainasettelun. Hänen mielestään kansallismieliset ja vihreät kasvattavat kannatustaan, koska ne edustavat tätä uutta erottelua johdonmukaisesti.

Niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa oikeisto onkin edennyt juuri nationalistisin äänenpainoin. Tästä riemuitaan etenkin Pekingissä, Moskovassa ja Teheranissa, koska kansallinen eriytyminen hajottaa lännen ja tekee siitä heikon.

[b]Vaikka Halla-ahon diagnoosi esimerkiksi islamilais-arabialaisen kulttuurin vahingollisista vaikutuksista länsimaiseen vapauteen osuu oikeaan, hänen hoitokeinonsa – uusnationalismi – johtaa vaivasta toiseen[/b], sillä globalisaation aikakaudella oikeiston konservatiiviset ja liberaalit voimat eivät voi yhdistyä kansallismielisyyden alle.

Pienet yksiköt ovat herttaisia ja joskus hyvin innovatiivisia, mutta historian pitkässä linjassa vahvoja ovat olleet vain suuret kokonaisuudet, imperiumit. Jos toivomme että länsi voittaa kulttuurien kamppailun ja uuden kylmän sodan, meidän on haluttava ylivoimaista valtakeskittymää, jonka taakse koko länsi liittoutuu.

Lopulta kysymys on siitä, mikä aate voi yhdistää sekä konservatiivisen että liberaalin ajattelun. Nähdäkseni se voi tällä vuosisadalla olla vain historiatietoinen westernismi tai positiivinen oksidentalismi (ihanteellinen länsimielisyys), jossa ylikansallisten länsimaisten arvojen puolustaminen on kaikkein tärkeintä. Mehän olemme ainoa kulttuuri joka on synnyttänyt yksilön vapauteen nojaavan kansanvallan. Jos me emme voita kamppailua ihmiskunnan arvojohtajuudesta, vapaus häviää.

Globalisaation aikakaudella kulttuurimme on todella hätää kärsimässä, ellei synny länsimaisen vapauden kansainvälistä liittoa, joka kykenee torjumaan paitsi islamin myös konfutselais-kiinalaisen kommunismin ja venäläisjohtoisen itäisen autoritäärisyyden vaikutuksen. Tässä maailmanhistoriallisessa tilanteessa kansallinen itsesuojelu edustaa avutonta ja riittämätöntä toimintamallia länsimaisten arvojen turvaamiseksi ja edistämiseksi.

Yksilön vapauteen uskova länsi voi siis tulla great again, vahvaksi jälleen, vain jos se onnistuu kokoamaan voimansa. Siihen me emme tarvitse eripuraista kansallismielisyyttä, vaan vahvaa Eurooppaa, vahvaa Amerikkaa ja niiden lujaa yhteistyötä.

Jari Ehrnrooth

Kirjoittaja on kirjailija ja filosofisesti suuntautunut kulttuurin tutkija. Hän on kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti. Syntyi Koitereella, kirjoittaa Munkkiniemessä, juoksee Keskuspuistossa.

Yle 11.7.2019

Eli Suomeen sovellettuna kunhan Perussuomalaiset luopuu oikeistoliberaaleja inhottavasta kansalismiellisyydestä, niin oikeisto voi yhdistyä ja ottaa vallan. Sitten aurinko paistaa ja oikeisto ryhtyy yhtenä rintamana puolustamaan länsimaisia arvoja kuten sananvapautta ja vastustamaan islamisaatiota, mitä perussuomalaiset ovat tähän asti tehneet aika yksin.

Ihanko oikeasti?

[kivimies]

Muutama huomio:

Ehrnrooth ei ilmeisesti halua laskea Vihreitä mukaan vasemmistoon, vaikka puolue haluaa nostaa edellisten tavoin sosiaaliturvaa ja veroja. 

Mikä se Ehrnroothin vaatima "ylivoimainen valtakeskittymä" on. Ettei se vaan ole EU-liittovaltio, jossa on rajoittamaton vapaa liikkuvuus, EU-armeija, yhteinen budjetti ja velat. Vaiko edellisen ja Yhdysvaltain, Kanadan, Australian, Uuden Seelannin superliittovaltio, jossa on samat asiat. Miten tuollainen edistää suomalaisten vapautta tai hyvinvointia, ei mitenkään. Siksi Ehrnrooth pelotteleekin lukijoitaan Kiinan ja Venäjän uhalla, että he kannattaisivat hänen ajatuksiaan.

Toisekseen, perussuomalaiset eivät olleet niitä, jotka kieltäytyivät porvariyhteistyöstä, vaan Sipilä ja Orpo, jotka heittivät PS:n ulos hallituksesta arvopohjaan vedoten. Keskusta meni Sdp:n kanssa mielellään hallitukseen.