2017-10-01 Lapin Kansa: Saamelaisten kallojen mittaamisesta ja rotubiologiasta

[Vaniljaihminen]

Uutuuselokuva nykypäivän narratiiviin sovitettuna. Pitäisikö kallonmittaukselle läheinen geenitutkimus kieltää? Löytyykö haastattelusta ristiriitaisia ideoita?

https://www.lapinkansa.fi/vapaalla/saamelaisveri-elokuvan-tahti-lene-sparrok-saamelaisten-kallojen-mittaamisesta-ja-rotubiologiasta-se-oli-tabu-200429892/

Lapin Kansa

Saamelaisveri-elokuvan tähti Lene Sparrok saamelaisten kallojen mittaamisesta ja rotubiologiasta: "Se oli tabu"

Markus Määttänen

Rotubiologia oli 1600-luvulla kehittymään lähtenyt pseudotiede, johon tyhmät, ylemmyydentuntoiset miehet tuhlasivat aikaa ja energiaa pitkälle 1900-luvun puoliväliin saakka muun muassa Saksassa, Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa.

Pohjoismaissa rotubiologiasta joutuivat eniten kärsimään saamelaiset, joiden kalloja ja pituuksia mittailtiin ahkerasti varsinkin 1930-luvulla.

Kallojen mittailu, kuten koko rotubiologia oli silkkaa huuhaata. Mitään tieteellistä arvoa näillä ihmisarvon loukkauksilla ei ollut. Pahaa oloa ne kyllä saivat aikaan.

Perjantaina ensi-iltaan tulevassa elokuvassa Saamelaisveri poronhoitajatyttö Elle Marja joutuu kallon mittaamisen ja ruumiinmuotojensa valokuvaamisen kohteeksi 1930-luvun Ruotsissa. Silloin maassa toimi Rotubiologian tutkimuslaitos.

Tutkimuslaitoksen päätehtävä oli estää ruotsalaista valtaväestöä sekoittumasta saamelaisiin ja suomalaisiin, joita pidettiin ruotsalaisia alempina ihmisinä.
Rotubiologiasta vaiettiin

Rotubiologian tutkimuslaitos lopetettiin vasta vuonna 1958. Ruotsalaisessa tieteenhistoriassa rotubiologiasta vaiettiin pitkään. Myös saamelaisille aihe on ollut vaikea.

–Olen kyllä ollut tietoinen saamelaisiin kohdistuneesta rasismista, mutta en rotubiologiasta. Se on teema, josta emme koskaan puhuneet. Se oli tabu, sanoo Elle Marjaa näyttelevä Lene Sparrok.

Sparrok, 19, on eteläsaamelainen poronhoitoammattilainen. Saamelaisveressä hän tekee ensimmäisen elokuvaroolinsa. Kyse on hengästyttävän voimakkaasta roolityöstä.

Sparrokin kasvot kannattelevat koko elokuvaa ja porautuvat syvälle mieleen. Hänen hahmonsa Elle Marja tahtoo peittää saamelaisuutensa, opiskella opettajaksi Upsalassa (missä myös Rotubiologian tutkimuslaitos toimi) ja sulautua valtaväestöön.

Assimilaatio, eli valtaväestöön sulautuminen on saamelaisille myös arka aihe.

–Melkein jokaisessa saamelaisperheessä on joku, joka on lähtenyt. En halua puhua siitä. Kuvauksissakin kaikkein vaikeinta oli päästä sisään siihen, että Elle Marja vihaa sitä, mitä minä rakastan. Onneksi nykyisin voit olla opettaja ilman, että sinun pitää valehdella ja peittää saamelaisuutesi.
Alkuperästään ylpeä

Lene Sparrok iloitsee olevansa ensimmäistä sukupolvea, joka voi olla avoimesti ylpeä saamelaisuudestaan. Hänen äidinkieltään eteläsaamea puhuu vain 500 ihmistä, mutta Sparrokin mukaan monet kielensä unohtaneet ovat alkaneet nyt elvyttää eteläsaameaan ja alkuperäiskulttuuriaan.

Myös valtaväestön suhtautuminen saamelaisiin on muuttunut, mutta ei aina välttämättä hyvään suuntaan. Sparrokia huvittaa esimerkiksi se, että poronhoito nähdään usein söpönä puuhasteluna eläinten kanssa.

–Se on rankkaa työtä tunturissa. Päivät ovat joskus 20 tuntia pitkiä. Siinä pitää olla vahva. Olen tehnyt sitä koko ikäni, Sparrok sanoo.

Saamelaisveri on kerännyt Ruotsissa yli 180 000 katsojaa ja ihastuttanut muun muassa Venetsian, Göteborgin, Tokion ja Seattlen elokuvafestivaaleilla ja on ehdolla Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinnolle.

Kun Lene Sparrok matkustaa elokuvan mukana maailmalla, hänen poikaystävänsä ja perheensä vastaavat hänen porotokastaan Norjan Namsskoganissa.

Poronhoitoon liittyvät myös suurimmat haasteet saamelaisten elämässä tällä hetkellä.

–Meidän pitää yhä taistella oikeuksista maa-alueisiimme, mikä on ihan hullua, koska niistä joutuivat taistelemaan myös isoisämme ja -äitimme. Se on sama juttu niin Norjassa, Ruotsissa kuin Suomessakin.

–Uhkana ovat esimerkiksi jättimäiset tuulivoimalat. Niitä nimitetään vihreäksi energiaksi. Minusta ne eivät ole yhtään vihreitä. Ne tuhoavat poroalueitamme, Sparrok muistuttaa.

Entäpä elokuvauran jatko? Nähdäänkö Sparrokia Saamelaisveren jälkeen vielä valkokankaalla?

–Toivottavasti pystyn tekemään molempia. Rakastin näyttelemistä ja varsinkin kuvauksia, mutta tunnen, että poronhoito on enemmän minua kuin näytteleminen.

Elokuvasta enemmän linkissä.