Miksi suomalaiset ovat niin huonoja yksilöurheilussa?

[J. Lannan haamu]

Tähän kaipaamme jälleen hommatovereiden analyysiä! Nyt ei tarvitse miettiä rallia tai formuloita (ei ne mitään urheilua ole vaikka pirun kovaa taitoa ja fysiikkaa vaativatkin).

Yleisuhreilussa ja kuntoa ja sisua vaativissa lajeissa ei mene oikein hyvin, ei ole aikoihin mennyt. Tenniksessäkin aika paskoja mutta onneksi on se yksi uus tyyppi kontinenko se oli. Nyrkkeily, ihan paskassa jamassa, samoin paini...ei judokaan ihan taida lähteä...

Mikä ja mitkä mättävät? Ketjun aloittajalla tapansa mukaan on vastaus perusteineen mutta sana on nyt vapaa ja pallo teillä

[Nuivake]

Viinan juonti ja vihapuhe. Noissa kyllä pärjätään!

[td]

Miksi emme olisi paskoja? Ainakaan jos hallitustamme (jonka pitäisi ajaa meidän etuamme) uskoisimme? Meitähän on aivan liikaa, varmaan siinä yksi pieni syy.

(edit: näyttää siltä että kaikin tavoin pyritään estämään että kantasuomalaiset eivät lisääntyisi)

[guest14935]

Kännyt, turvattomat kadut ainakin syinä. Harrastuspaikkojahan riittää vaikka kymmenkertaiselle väestölle.
Rahastakaanhan ei taida jokin juoksu olla kiinni kuten jääkiekko.
Tosin turvattomuus ei oikein selitä sitä miksi afrikassa ja jamaikalla ovat hyviä.

[dothefake]

En ole urheilun tuntija, sen tietää siitä, että jos joku mainitsee kuulemma kuuluisan nimen, enkä ole sitä kuullutkaan, niin heti tiedän, että hänen täytyy olla urheilija.

Joten en myöskään tiennyt, että olemme paskoja yleisyrheilussa, mitä se sitten onkaan.

[Aksiooma]

Eikö juuri lähiaikoina ole tullut uutta tietoa, että me suomalaiset olemme geeniperimältämme hyvin erilaisia muista eurooppalaisista ja sitä kautta muista maailman ihmisistä? Näin ollen voi olla, että meillä on huonot urheilugeenit. Poikkeukset vahvistavat säännön, kuten esimerkiksi Paavo Nurmi, Lasse Viren, Matti Nykänen jne.

Ehkä me suomalaiset emme vaan ole geneettisesti hyviä yleisurheilussa, mutta omistamme muita, paljon tärkeämpiä geenejä, mitkä ovat mahdollistaneet tämän pienen, mutta katajaisen kansakunnan selviämisen kylmässä ja haastavassa elinympäristössä, ajanjaksot Ruotsin ja Venäjän alamaisina, veljessodan ja toisen maailmansodan, maan jälleenrakentamisen, teknologian ja innovaation.

Me saamme olla ylpeitä suomalaisia maailmalla, vaikka yleisurheilussa emme pärjäisikään. Meitä on todella vähän, maailman mittakaavassa, mutta katsokaa mitä ja miten paljon olemme saaneet aikaan.

[Bienveillant]

Suomi on jo kaikilla mittareilla mitattuna valmis valtio, ei täällä tarvitse kenenkään enää ponnistella minkään asian eteen. Raha tulee seinästä, pakolaiset ruotsista jne...kukas sitä enää tässä viitsisi lähteä räntäsateeseen naama irvessä juoksemaan?

[J. Lannan haamu]

^ Nyt alkaa lämmittämään ja kuumottamaan...

[Hamsteri]

Suomalaiset on muita parempia yksilölajeissa. Suomalaisia on vain liian vähän. Jos suomalaisia olisi yhtä paljon kuin kiinalaisia, niin suurin osa voitoista olisi suomalaisten, koska rodullisesti muita parempia.

[Lalli IsoTalo]

Sosiaalidemokratiaa ja kulttuurimädätystä tässä varmaan etsitään. 

[Suntio]

Suomalaiset osaavat olla paskoja myös joukkueurheilussa. Jalkapallo on oma surullinen stoorinsa, mutta myös jääkiekossa ollaan oltu MM- tai olympiafinaalissa noin 11 kertaa ja voittoja on tullut vain säälittävät kaksi.

Joskus vanhaan aikaan saattoi kansallisuustunteesta tulla oikeasti buustia. Nyt se fiilis on lähinnä joku kirosana. Suomi on antanut päätäntävallan pois, myynyt omaisuuttaan kuin joku idiootti. Maidosta on tullut milkkiä jne.

[IDA]

Suomi on jo kaikilla mittareilla mitattuna valmis valtio, ei täällä tarvitse kenenkään enää ponnistella minkään asian eteen. Raha tulee seinästä, pakolaiset ruotsista jne...kukas sitä enää tässä viitsisi lähteä räntäsateeseen naama irvessä juoksemaan?

Tuo ja sitten tietysti se tilastollinen tosiasia, että olemme pieni kansa. Menestyksiä tulee ajoittain, mutta mitään kansainvälistä dominointia on turha odottaa. Mitä enemmän porukkaa sitä enemmän potentiaalisia lahjakkuuksia.

[nollatoleranssi]

Pitkämäki heitti mitaliheiton, mutta taso on koventunut.

Kokonaisuutena ajatellen kaikessa urheilussa on taso noussut ja se on muuttunut ammattimaisemmaksi. Yksilölajit eivät vedä yhtä paljon väkeä, harrastelijoita on enemmän kuin aiemmin ja urheilukentillä on vähemmän väkeä. Muutamat joukkuelajit saavat suurimman suosion.

[Sheo]

Suomi on pinta-alaltaan iso maa. Suomalaisia on vähän. Harrastajamäärät ovat pienet, eikä ole tarpeeksi harrastuspaikkoja. Ei synny kilpailua eikä siten kehitystä.

Lisäksi suomalaiset paneskelevat väärään aikaan.

[Tappivanukas]

Toisilla paremmat doupit ja maksetut testaajat.

[J. Lannan haamu]

Sosiaalidemokratiaa ja kulttuurimädätystä tässä varmaan etsitään. 

Eivät kai nuo sentään ihan kaikkialle ole levinnyt! Eihän...........Mutta jos totta puhutaan niin tulen perustelemaan surkean menestyksen ainakin osittain noiden kautta.

Hyviä vastauksia tullut ja pistää miettimään...

[IDA]

Yksi psykologinen juttu on sitten se, että urheilu yleensä on muuttunut sellaiseksi viihdeshowmeiningiksi, että aikuinen mies ei kehtaa sitä.

[koli]

Legenda lyttää suomalaisyleisurheilijoiden asenteen: "Ei ole edes toivoa"

Pekka Päivärinnan mielestä suomalaiset harjoittelevat liian vähän ja kärsivät uskonpuutteesta.

- Aina meillä on ollut MM-kisoissa jonkinlaista menestystoivoa, mutta nyt ei ole edes toivoa, huokaa juoksijalegenda Pekka "Lätsä-Pekka" Päivärinta.

Hän on seurannut äkämystyneenä tv:stä Lontoon MM-kisoja.

- Suomalainen kestävyysjuoksuvalmentaja kertoi, että 6 000-7 000 juoksukilometriä vuodessa riittää nykyisin. Se ei pidä paikkaansa. Jos pärjätä haluaa, pitää toistakymmentätuhatta kilometriä juosta vuodessa.

Suomella ei ole Lontoossa yhtään kestävyysjuoksijaa ratamatkoilla. Anne-Mari Hyryläinen oli maratonilla. Keskimatkoilla on estejuoksija Camilla Richardsson.

- Meillä pitäisi olla geenit kunnossa kestävyysharjoitteluun. Hiihdon puolella meillä on valtavasti lahjakkuuksia. Suomalaisia juoksijoita ja koko yleisurheilua vaivaa uskon puute ja se, ettei jakseta harjoitella.

Kaikki Lontoossa radalla olleet suomalaiset Minna Nikkanen, Arttu Pajulahti, Kristiina Mäkelä ja Simo Lipsanen jäivät karsintaan. Osa heistä ei ollut edes pettynyt suoritukseensa.

- Kuuntelen hyvillä mielin, kun suomalainen hiihtäjä sanoo haluavansa maailman huipulle. Sellaisia kommentteja en ole suomalaisilta yleisurheilijoilta kuullut.

Päivärinta laittaa tikunnokkaan erityisesti Urheiluliiton valmennusjohdon.

- Liitossa pitäisi olla tulos tai ulos -ajattelumalli. Laitetaan kavereita vaihtoon, kun tulosta ei tule, ja otetaan tilalle innokkaita kavereita, joilla on tietotaitoa ja intohimoa.

http://m.iltalehti.fi//yleisurheilun-mm-2017/201708082200313554_ya.shtml

Liian vähän reeniä, liikaa mukavuudenhalua. Pitää aloittaa jo nuorena reenaamaan tavoitteellisesti.

Ei pidä kuunnella sosiaalitanttoja tai verkkariperttejä, jotka esim väittävät valheellisesti, että aikaisin aloitetulla kovalla voimaharjoittelulla olisi vaikutuksia pituuskasvuun. Kaverini aloitti käymään salilla 10-vuotiaana ja nosteli ihan tavoitteellisesti alusta asti. 14-vuotiaana meni jo penkistä 140kg ja kyykystä 200kg. Tuosta pöyristyttävästä voimaharjoittelusta huolimatta se on nykyään yli 190cm pitkä, eikä jäänyt kääpiöksi.

Mitä nuorempana aloittaa tavoitteellisen ja kovan reenin, sitä parempi on tulevaisuus urheilijana.

[guest14935]

Pitkämäki heitti mitaliheiton, mutta taso on koventunut.

Kokonaisuutena ajatellen kaikessa urheilussa on taso noussut ja se on muuttunut ammattimaisemmaksi. Yksilölajit eivät vedä yhtä paljon väkeä, harrastelijoita on enemmän kuin aiemmin ja urheilukentillä on vähemmän väkeä. Muutamat joukkuelajit saavat suurimman suosion.

On lajitkin vaihtuneet, tullut lumilautailua ym. Itse katselin että onpas paljon yleisöä, monasti yleisurheilua ollut katsomassa varsin pieni määrä. Eihän se suurensuuri laji ole.

[Jorma M.]

Selitys voi olla se että urheilurahoja (urheilijat, valmentajat, lajipäälliköt, urheilujohtajat ja myös urheilutoimittajat) jaetaan vähän samalla tavalla kun budjetti jakaa rahaa julkisiin menoihin tai kuinka valtion laitoksissa saa ylennyksiä ja pääsee turhaksi pomoksi.

Eli se kuka eniten osaa liehakoida ja piehtaroida päälliköiden edessä saa parhaimmat edut. Olen itse vierestä seurannut kuinka absurdia julkisella sektorilla on ollut. Lahjakkuus, ahkeruus, moraali tms ovat viimeisinä jonossa kun ylenemisperusteita jaetaan. Jopa matelu ja (kuvaannollisesti) perseen nuolenta kaikkien nähden ovat normitoimintaa. 

Urheilurahat eivät mene sinne missä niitä tarvittaisiin. Näin epäilen. Oikeasti lahjakkaat nuoret, valmentajat ja sepporädyt tms todenpuhujat häviävät systeemissä.   

[nollatoleranssi]

Suomi on pinta-alaltaan iso maa. Suomalaisia on vähän. Harrastajamäärät ovat pienet, eikä ole tarpeeksi harrastuspaikkoja. Ei synny kilpailua eikä siten kehitystä.

Harrastuspaikkoja löytyy ihan riittävästi, mutta vähemmän on mitään ns. pihapelejä ja omatoimista harrastusta. Harrastustoiminta vetää ainoastaan jos se on ohjattua.

Suomessa on vahva urheilukulttuuri, mutta mitaleille pääsy vaatisi niin luonnollista lahjakkuutta, resurssit, oikeat olosuhteet, niin henkiset kuin fyysiset valmiudet.

[Mehud]

Tutkimuksen mukaan 2 prosenttia Saksalaisista seuraa yleisurheilua ja Suomessa valtaosa. Suomessa on helppoa päästä pumpuliin lillumaan, kun ylittää piiritason ja ylittää kansaivälisten kilpailuiden karsintarajan. Silloin ollaan jo  kansallissankareita ja loppuaika venytellään "aurinkokannella" ja pyöritään medioiden haastatteluissa ja yhteistyökumppaneiden tilaisuuksissa kun on saatu neljä tonnia sponssi rahaa. Missä välissä sitä kerkiää harjoittelemaan?

[Kim Evil-666]

Suomessa ei ole oikein ymmärretty sitä, että jos halutaan menestynyt urheilija, panostus siihen tulee olla 100%.

Ensiksi tulisi luoda järjestelmä, jossa seulotaan lahjakkuudet ja panostetaan heihin kaikilla mahdollisilla rintamilla, joista valmennus ravintotietouksineen, lihashuoltoineen, systemaattisine harjoitteluineen, jne tehdään mahdolliseksi. Tämä vaatii resursseja joita ei ole, tai niitä ei haluta jakaa.

Pääsääntöisesti menestyvän urheilijan, mikäli hän haluaa maailman huipulle, on panostettava ohjatusti koko urheilun kestävä elämänosansa vain ja ainoastaan urheiluun. Mitään oikotietä ei ole, jollet ole jokin aivan poikkeustapaus lahjoinesi.

Kun katsoo esim. Kalevan kisojen urheilijoita ja heidän fyysistä olemustaan ja vertaa sitä maailman huippuihin, on peli jo menetetty, ennen kuin se on edes alkanut.

Elämä on muuttunut liian helpoksi ja "uhrauksia" urheilun eteen ovat valmiita tekemään yhä harvemmat, varsinkin kun puhutaan yksilölajeista. Urheilijoilta puuttuu liiaksi tarvittava kunnianhimo, sekä kyky piiskata itseään päivä toisensa jälkeen. Se kuuluisa SISU on jäänyt aikojen saatossa jonnekin matkan varrelle. Liian monelle urheilijalle tärkein matka on kisamatka.

Kun usein ihmetellään suomalaisten loukkaantumisherkkyyttä, sanoisin että se johtuu pääosin kahdesta seikasta. Ensimmäisenä siitä, että urheilija ei ole riittävän hyvässä kunnossa kestääkseen kuormitusta. Toisekseen siitä, ettei valmennus ole riittävällä tasolla, jolloin harjoitusmäärät/laatu ja urheilijan todellinen fysiikka eivät kohtaa.

Kun vertaa esim. naisyleisurheilijoitamme vastaaviin kansainvälisiin huippuihin kropan tasolla, on ero huikea. Siitä voi jo arvioida hyvinkin pitkälle, onko harjoittelu kaikkinensa ollut kohdillaan. Sama toki koskee miehiäkin, mutta naisissa kropan erot tulevat selvemmin näkyville.

Tämä on valtavan pitkä aihe, mutta sanon noin kiteytetysti, että "helppo aikamme" on tehnyt ihmisistä laiskempia, koskien myös urheilijoita. Tämä on johtanut siihen, että urheilijamassat ovat pienentyneet ja sitä kautta myös lahjakkuuksia on vähemmän. Valmennus ja koko sen järjestelmä on mielestäni myös laajemmin retuperällä. Resurssit ovat nykyurheiluun myös aivan liian pienet, sillä urheilijan tulee keskittyä vain ja ainoastaan urheiluun kaikkinensa. Tämä ei ole Suomessa mahdollista kuin muutamalle harvalle ja valitulle.

Pedantteja urheilijoita, jotka pystyvät itse hoitamaan harjoittelun ja kaiken huoltoon liittyvän siten, että huippu olisi saavutettavissa on aniharvassa. Vallu Kononen oli yksi heistä.

[MacGyver]

Tämä keskustelu taitaa olla herännyt päättyneiden yleisurheilukisojen pohjalta. Heti ensimmäiseksi, tärkeintä ettei Suomen edustajat ole Muhammedeja, joita esim. tuossa naapurissa vilisee yleisurheilun maajoukkueessa. Varmasti olisi jo Suomellakin niitä Afrikan nimiä mukana jos maahanmuutto ei olisi tullut pääosin Somaliasta.
Jos ei oma tuotanto riitä huipulle niin sitten on odoteltava vaan, tämä pieni kansa on kuitenkin menestynyt hyvin kun vähän kauemmas historiaan katsoo. Yleisurheilussa on nyt selvästi heikko vaihe menossa, kun kisoihin ei saada edes osallistujia mukaan.

Ainoa toivoton tapaus Suomen urheilussa tulee joukkueurheilun puolelta, se on tämä jalkapallo. Siihen on satsattu mutta silti turpaan tulee miltä maalta tahansa.

[siviilitarkkailija]

Suomalaiset on hyviä yksilöurheilussa siinä missä muutkin.

Kysyjä pohtii sitä miksi suomalaiset on huonoja olympialajeissa?

Vastaan, koska keskus- ja lajiliitot on täynnä KORPORAATIOKOMMUNISTISEN KOKOOMUKSEN SINNE TUNKEMIA JOHTAJIA KUTEN HUORIPUKKI KANERVA &Co. Näitä kiinnostaa enemmän oman taloudellisen edun, seksipalvelujensa ja suojatyöviran saaminen kuin suomalaisten menestys kisoissa.

Kokoomus EI ole Kodin, Uskonnon eikä Isänmaan asialla politiikassa. Miksi se sitten olisi sitä urheiluliittojen johtopaikoilla. -> urhelijoiden huono menestys kompensoidaan paskojen ja epäisänmaallisten kokoomuspoliitikkojen  huimalla urheilujohtajapalkalla ja toistuvilla nimityksillä.

Siksi.

[Mehud]

Olen itse nähnyt Suomalaisten yleisurheilijoiden harjoittelua aikoinaan hyvinkin läheltä ja se oli pelkkää venyttelyä ja verryttelyä. Neljän tunnin "harjoituksessa" saattoi olla viisi minuuttia tehokasta vetoa juoksijoilla. Samaan aikaan Allan Wells, viimeinen valkoinen 100 metrin olympiavoittaja juoksi viikoittain 30- 60 kilometriä nurmikkojuoksua ja sen lisäksi teki pikajuoksuharjoitukset. Suomessa vaan venyteltiin!

Taitaa sama meno jatkua tänä päivänäkin!

Ja, kun tiedetään, että ylenpalttinen venyttely heikentää ennen kisasuoritusta voimantuottoa ja räjähtävyyttä, niin siitä huolimatta vaan venytellään.

[Limaukkeli]

Yksi iso syy suomalaisten floppaukselle varmaan johtuu osittain siitä, että nykyurheilu on niin ammattimaistunut ja taso on muutenkin sen verran kova ettei isoilla areenoilla menestytä ilman vuosikausien määrätietoista treenausta ja kaiken muun uhrausta. Suomessa tuskin on montaa fiksua ja lahjakasta nuorta, jota haluttaisi uhrata elämän parhaat vuodet ja opiskelut johonkin hyppelemiseen ja heilumiseen kun muutaman vuoden uran jälkeen ei parhaimmillaan jää sitten käteen kuin pari metallinpalaa jos sitäkään. Jenkeissä varmaan urheilijaeläkkeet kohdallaan ja kehitysmaalaisilla muuten elämä niin kurjaa, että urheilu kannattaa.

[Mehud]

Seppo Rädyn sanoin: Sata tonnia käteen niin keihäs lentää sata metriä.

Kun katsotaan maailman menestyneimpiä urheilijoita, on kaikkien takana lähes poikkeuksetta jokin "talli", tai iso sponsori kuten esimerkiksi Red Bull. Se auttaa urheilijaa keskittymään olennaiseen ja toisaalta kannustaa tavoittelemaan menestystä päästäkseen ison sponsorin siipien suojaan.

Toinen vaihtoehto on tietysti totalitaristinen valmennusjärjestelmä, jossa jo synnytyslaitoksella vasemman laidan hyökkääjät, kuulantyöntäjät ja keskipitkien matkojen juoksijat korvamerkattiin ja aloitettiin systemaattinen ja kokonaisvaltainen työ.

Tuo Rädyn lausuma on hieman väärin ymmärretty. Se tarkoitti, että jos hänelle olisi annettu satatonnia käteen, niin hän olisi pystynyt heittämään sen satkun, koska olisi pystynyt pelkästään keskittymään heittämiseen. Muille annettuna se olisi pudottanut tuloksia viidellä metrillä. Nykyheittäjillä kymmenellä metrillä.

Satatonnia pitää antaa jälkikäteen. Silloin on heittäjällä "nälkä". Ja, se pitäisi antaa parhaalle Suomalaiselle heittäjälle suurkisa karsinnan jälkeen. Silloin kaikki tekisivät kaikkensa kisoihin päästäkseen. Toinen satatonnia mitalista!

[Brandis]

Lyhyt vastaus tähän on yksinkertainen; Suomessa ei ole ymmärretty sitä miten iso osa elämää huippu-urheilu on, he eivät 'elä ja hengitä' sitä samalla intensiteetillä kun mitä joissakin muissa maissa tehdään. Entistä formula ykkösten varikkolääkäri Aki Hintsaa lainaten me tuotamme vain osa-aikaisia urheilijoita siinä missä toisten maiden urheilijat ovat sitä mitä ovat kokoaikaisesti.

Elämisen rytmi, ruokavalio, ihmisen ydin, motivaatio, kurinalainen harjoittelu ja koko muu elämä on rakentunutta tukemaan urheilua - ei niin, että urheilemassa tuolla tasolla vain 'käydään', josta palataan muun elämän pariin. Vaan koko muu elämä on rakentunutta sen keskeisimmän intohimon ja pyrkimyksen mukaisesti. Mahdollistaen sen.

[Koepotkupallo]

Suomessa ei ole oikein ymmärretty sitä, että jos halutaan menestynyt urheilija, panostus siihen tulee olla 100%.

Ensiksi tulisi luoda järjestelmä, jossa seulotaan lahjakkuudet ja panostetaan heihin kaikilla mahdollisilla rintamilla, joista valmennus ravintotietouksineen, lihashuoltoineen, systemaattisine harjoitteluineen, jne tehdään mahdolliseksi. Tämä vaatii resursseja joita ei ole, tai niitä ei haluta jakaa.

 

Ai niinku Itä-Saksassa?