Perseily metodina, filosofiana ja elämäntapana

[Eino P. Keravalta]

Olen vahvasti erimieltä kehitysmaalaisten syistä heimo-orientoitumiseen. Eino esittää syyksi luottamisen, toisen ihmisen tuntemisen, mutta syyt siihen ovat paljon raadollisemmat. Heimo-orientoitumista syntyy, koska pienemmissä yksiköissä on helpompi luoda ja ylläpitää eriarvoisuutta, kuin suuremmissa yhteiskunnissa.

Kehitysmaalainen haluaa johtaa yksikköään ja pieniiin ryhmiin jakautuessaan saadaan enemmän johtajia, kuin suurissa yhteiskunnissa. Suuressa yhteiskunnassa on yleensä vain muutamia johtajia ja siten johtajien määrä per kapita on hyvin pieni. Samankokoinen yhteiskunta saattaa heimo-orientoituneessa rakenteessa jakaantua satoihin, jopa tuhansiin heimoihin ja siten merkittävästi suurempaan määrään johtajia.

Pienessä heimossa arvoasteikko syntyy luonnollisesti ja vastaanpanemattomasti. Johtajan jälkeen perhe, sitten sukulaiset ja ystävät, sitten loput, jotka voivat olla hyvinkin alisteisessa asemassa johtajaan nähden. Johtajalla on kuitenkin lähipiiristään johtuen suuri tuki ja osa heimosta talutusnuorassaan, koska vaihtoehtona on joutuminen alimpaan kastiin. Nepotismi pienissä yksiköissä takaa valta-aseman ja edut myös lähipiirille.

Suurissa yhteiskunnissa tätä ei voi tapahtua, kuin marginaalisesti ja silloin kehitysmaalainen kokee olevansa osa alemman kastin massaa ja ilman mahdollisuutta sieltä nousuun.

Heimojen rakenteita ei rasita vaalit, demokratia tai muut johtamisen jakaantumisen esteenä olevat tekniset asiat. Jos johtajuutta ei heimossa ole, niin voidaan perustaa uusi heimo tai haastaa väkivaltaisesti entinen johto.

Kehitysmaalaisten perseily länsimaisissa yhteiskunnissa tai yleensä kaikkialla, johtuu juuri siitä, että pyritään pilkkomaan se riittävän pieniin osiin, jotta johtajuuden tarve tyydyttyy riittävän monelta henkilöltä ja johtajuuden ylläpitäminen pelolla on mahdollista.

Tämä johtajuutta tavoitteleva perseily pitää esim. afrikan maat jatkuvassa kehittymättömyyden muodossa, koska isompia toimivia yksiköitä ei voida luoda. Johtajuustarve on niin suuri, että se menee kehityksen edelle. Johtajuuteen pyrkivä perseilijä tietää, että hän saa itselleen hyvän elintason ja kunnioituksen. Kunnioituksen hän saa pelolla ja elintason, asemaansa kuuluvalla riistämisellä. Kehitysmaalainen ei pysty elämään riistämättä, koska se tuottaa tuloksen helpoiten.

Heimo-orientoituneissa yhteiskunnissa on ainoastaan riistäjiä ja riistettäviä, luottamuksella ei ole asian kanssa mitään tekemistä sen perinteisessä merkityksessä. Jokainen riistetty haluaisi olla riistäjä heimo-orientoituneessa kulttuurissa. Jos ei voimat riitä, niin pysyy ikuisesti riistettynä. Tähän perustuu naisten alistaminenkin kehitysmaalaisten keskuudessa.

Vahvimmalla on valta ja pienissä yksiköissä sen ylläpitäminen on helpointa.

Hieno oivallus, kiitoksia!

Tämä on juuri Homman parasta antia: jos satut keksimään jotain niin ei mene kauaa kun joku jo parantaa ja laajentaa ideaa 

Sanoisin kuitenkin, että oma ajatukseni ja Mehudin idea eivät sulje toisiaan pois, vaan kuvaavat molemmat niitä tekijöitä, jotka saavat kehitysmaalaisen toimimaan funktionaalisesti vain heimorakenteessa, mutta heikosti kehittyneessä ja laajassa, demokraattisessa yhteiskunnassa.

Minä esitin, että heimorakenne tai siihen alitajuisesti pyrkiminen johtuu kahdesta seikasta:

1. Luottamuksen puute itselle tuntemattomiin ihmisiin

2. Heikosti kehittynyt intellekti, joka ei mahdollista abstraktien ideoiden ja universaaliarvojen hahmottamista

Lisäämme vielä Mehudin näkökulman:

3. Pienissä sosiaalisissa yksiköissä voidaan valta saavuttaa helpommin kuin suurissa ja valta-asemia on tarjolla useammalle

Heimorakenne on palvellut kehitysmaalaisen psyykeä paremmin kuin länsimainen laaja yhteiskuntarakenne, koska kehitysmaalaisella on voimakas tarve olla 'isäntä', 'päällikkö', 'johtaja', 'alfa-uros' tai muuten vain kova jätkä ja päällepäsmäri.

Kun kokonainen kansakunta pilkotaan sadoiksi heimoiksi, saa moni päällepäsmäri tilaisuuden olla kova jätkä ja pomo. Tämä on ollut jopa rauhoittava tekijä kokonaisuuden kannalta. Länsimaisessa yhteiskunnassa tätä mahdollisuutta ei ole ja kehitysmaalaisen perseily onkin eräs vastareaktio siihen.

[ISO]

Kehitysmaalaiset perseilevät koska heidän annetaan perseillä.

Tuossa se on tiivistettynä yhteen lauseeseen.

Länsimainen kotouttaminen ei vaan salli perseilyä, vaan se jopa kannustaa kehitysmaalaisia siihen.

Niin kutsuttujen asiantuntijoitten neuvot ja ohjeet on kaikki aivan täysin vääriä, ne johtaa vaan lisääntyneeseen perseilyyn.

Kehitysmaalaisille pitää olla tiukat rajat, niiltä pitää vaatia tiukasti integroitumista meidän kulttuuriimme sekä itsensä elättämistä. Muuten käy niin kuin on käynyt.

[Mika]

Kehitysmaalaiset perseilevät koska heidän annetaan perseillä.

Tuossa se on tiivistettynä yhteen lauseeseen.

Länsimainen kotouttaminen ei vaan salli perseilyä, vaan se jopa kannustaa kehitysmaalaisia siihen.

Näin on, ja kun perseily tuottaa tulosta, kehareilla ei ole suurempaa tarvetta yrittää hankkia asemaa ja toimeentuloa millään rakentavalla tavalla: itseään kehittämällä, opiskelemalla  ja käyttäytymällä normien mukaan. Joka tapauksessa matu saavuttaa Suomessa vaivattomasti monta kertaa korkeamman elintason kuin lähtömaassa olisi mahdollista. 

[Eino P. Keravalta]

Tähän väliin aforismi:

-Perseily on vallankäytön muoto.

[Eino P. Keravalta]

Haluan esittää yhteiskuntafilosofisen kysymyksen:

Missä vaiheessa etnisen ryhmän perseilyyn voi puuttua ja millä keinoin?

Tarkoitan, että jos ajattelemme jonkun yksilön käytöstä, yhteiskunnassamme löytyy keinoja puuttua hänen perseilyynsä ainakin niiltä osin kuin se on laitonta. Tässä ei ole ongelmaa.

Mutta entä, jos kokonainen kansanryhmä keskimäärin tai kokonaisvaikutukseltaan perseilee? Entä, jos jokin kansanryhmä on sukupolvesta toiseen absoluuttinen menoerä, entä, jos tuo kansanryhmä aiheuttaa kokoaan suuremman rikostehtailun, entä, jos se aiheuttaa arjen turvattomuutta, ghettoutumista, jengiytymistä, katuväkivaltaa, entä, jos se aiheuttaa koulujen rapautumista niin, että enää kukaan ei voi niissä oppia? Voiko siihen puuttua? Voiko sitä ennaltaehkäistä?

Nyt joku voi sanoa, että tässä ei ole mitään ongelmaa, että lain koura kyllä tavoittaa ne kansanryhmän jäsenet, jotka perseilevät laittomuuksia tehden.

Ymmärrän. Mutta entä, jos on olemassa kansanryhmä, jonka olemassaolo ja kokonaisvaikutus on sukupolvesta toiseen ympäröivälle yhteiskunnalle taakka niin taloudellisesti kuin sosiaalisestikin? Onko mitään tehtävissä?

Luulen, että jos tuollainen kansanryhmä pysyy kooltaan vakiona, sen kollektiiviperseilyä voitaneen pitkin hampain sietää, jos vain löytyy varat sen elätykseen.

Ongelma tuleekin siinä kohtaa, jos meillä onkin jatkuvasti laajeneva, kollektiiviperseilevä etninen kansanosa, joka kaikilla mittareilla on yhteiskunnalle haitallinen.

Kyse ei enää silloin olekaan joidenkin yksilöiden sakottamisesta tai vankilaan laittamisesta. Kyse on silloin siitä, että isäntäyhteiskunta voi pidemmän päälle luhistua parasiittisen perseilykulttuurin imiessä kaikki resurssit niin, että koko sosiaaliturvajärjestelmä luhistuu ja kenties koko laillinen järjestys rapistuu niin, että koko yhteiskunta luisuu kohti kehitysmaastatusta.

Miten paljon isäntäyhteiskunnan on siedettävä? Miten paljon sen on maksettava? Miten paljon sen lasten on pelättävä? Voiko se puuttua ongelmaan ja miten? Sillä jos mitään ei tehdä ja jos perseilykulttuuri kasvaa populaatioltaan kaksinkertaiseksi joka sukupolven myötä, jotainhan on pakko tehdä, jos tuholta halutaan välttyä.

Paras ratkaisu tietenkin olisi, ettei heimorakenteeseen pyrkiviä perseilykulttuureita otettaisi maahan laisinkaan.

Mutta jos vahinko on jo tapahtunut ja perseilykulttuurin väkimäärä lisääntyy ylittäen lopulta isäntäväestön syntyvyyden, jokainen voi ymmärtää, että myös isäntämaasta tulee lopulta kehitysmaa.

Missä vaiheessa kehityskulkuun voi puuttua ja mitkä keinot olisivat 'sallittuja'?

[Mika]

Mutta jos vahinko on jo tapahtunut ja perseilykulttuurin väkimäärä lisääntyy ylittäen lopulta isäntäväestön syntyvyyden, jokainen voi ymmärtää, että myös isäntämaasta tulee lopulta kehitysmaa.

Missä vaiheessa kehityskulkuun voi puuttua ja mitkä keinot olisivat 'sallittuja'?

Tällaisten kysymysten esittäminen on nykyään vaarallista.  Selvää on, että tilanteeseen pitäisi puuttua silloin, kun ongelmallinen vähemmistö on kokonsa puolesta vielä nujerrettavissa.  Ongelman pitempiaikainen ratkaiseminen tuskin siltikään onnistuu ilman saman tyyppisiä keinoja, joita eräissä totalitaarisissa maissa vuosikymmeniä sitten käytettiin.

[Eino P. Keravalta]

Mutta jos vahinko on jo tapahtunut ja perseilykulttuurin väkimäärä lisääntyy ylittäen lopulta isäntäväestön syntyvyyden, jokainen voi ymmärtää, että myös isäntämaasta tulee lopulta kehitysmaa.

Missä vaiheessa kehityskulkuun voi puuttua ja mitkä keinot olisivat 'sallittuja'?

Tällaisten kysymysten esittäminen on nykyään vaarallista.

Tällaisten kysymysten esittäminen on tosiaan vaarallista. Mutta vielä paljon vaarallisempaa on, jos niitä ei kysytä.

Tässä on yhteiskuntamme sokea piste.

Meillä poliitikot eivät keskustele yhteiskunnallisista uhkatekijöistä, jos niihin liittyy tabu nimeltään 'maahanmuutto'.

Jos poliitikkomme olisivat korkeamoraalisia, meillä puhuttaisiin näistä asioista päivittäin ja oikeilla nimillä.

Mutta koska poliitikkomme ovat roistoja, älykääpiöitä, hyödyllisiä idiootteja ja moraalittomia kusisukkia, näistä asioista ei puhuta, ennenkuin on liian myöhäistä.

Ja kun on liian myöhäistä, puhuminen ei enää auta. Nyt vielä voisi puhua ja laittaa asiat järjestykseen suhteellisen pienin vaivoin ja vahingoin. Mutta koska ongelma on tabu, tullaan menemään vaikeimman kautta. Valitettavasti.

[jka]

Haluan esittää yhteiskuntafilosofisen kysymyksen:

Missä vaiheessa etnisen ryhmän perseilyyn voi puuttua ja millä keinoin?

Keinoja ei ole. Pisin historia on USA:n mustat. Näiden asema ei ole muuttunut miksikään 200 vuoden aikana. Väestöryhmä erottuu edelleen täysin selvästi kaikilla oleellisilla mittareilla: koulutus, työllisyys, sosioekonominen asema ja rikollisuus.

Tähän vastataan aina, että eihän USA ole edes yrittänyt puuttua. No, tähänkin meillä on jo historiaa olemassa. Pohjoismainen "hyvinvointivaltio" lienee ylipäätään kaikista paras puuttumaan jos sellainen ylipäätään on mahdollista. Meillä on jo Suomessakin historiaa 1990-luvun alusta somaleista. Melkein 30 vuoden aikana edes suomalainen malli ei ole kyennyt muuttamaan somaleiden asemaa millään tavalla. Kaikki tilastolliset mittarit huutaa punaista edelleen. Ja somaleitahan on ollut vielä naurettavan vähän ja resursseja "rajattomasti" verrattuna siihen tilanteeseen joka on vasta edessä.

Eli keinoja ei ole. Lopulta ainoa keino pitää yhteiskunta jotenkin kasassa on USA:n malli. Sosiaaliturvasta luovutaan, jokainen menee omillaan ja perseilijät säilötään vankiloihin. Jos ei ole valmis tähän tulevaisuuteen niin ei kannata lisätä maahanmuuttoa väestöryhmissä jotka erottuu jo nyt tilastoissa punaisella, koska mitään keinoja ei ole olemassa tilanteen muuttamiseksi.

[guest8096]

Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee perseilemällä.

[Eino P. Keravalta]

Haluan esittää yhteiskuntafilosofisen kysymyksen:

Missä vaiheessa etnisen ryhmän perseilyyn voi puuttua ja millä keinoin?

Keinoja ei ole. Pisin historia on USA:n mustat. Näiden asema ei ole muuttunut miksikään 200 vuoden aikana. Väestöryhmä erottuu edelleen täysin selvästi kaikilla oleellisilla mittareilla: koulutus, työllisyys, sosioekonominen asema ja rikollisuus.

Tähän vastataan aina, että eihän USA ole edes yrittänyt puuttua. No, tähänkin meillä on jo historiaa olemassa. Pohjoismainen "hyvinvointivaltio" lienee ylipäätään kaikista paras puuttumaan jos sellainen ylipäätään on mahdollista. Meillä on jo Suomessakin historiaa 1990-luvun alusta somaleista. Melkein 30 vuoden aikana edes suomalainen malli ei ole kyennyt muuttamaan somaleiden asemaa millään tavalla. Kaikki tilastolliset mittarit huutaa punaista edelleen. Ja somaleitahan on ollut vielä naurettavan vähän ja resursseja "rajattomasti" verrattuna siihen tilanteeseen joka on vasta edessä.

Eli keinoja ei ole. Lopulta ainoa keino pitää yhteiskunta jotenkin kasassa on USA:n malli. Sosiaaliturvasta luovutaan, jokainen menee omillaan ja perseilijät säilötään vankiloihin. Jos ei ole valmis tähän tulevaisuuteen niin ei kannata lisätä maahanmuuttoa väestöryhmissä jotka erottuu jo nyt tilastoissa punaisella, koska mitään keinoja ei ole olemassa tilanteen muuttamiseksi.

Keinoja ei ole suurtakaan valikoimaa, jos kehitysmaalaispopulaatio pidetään länsimaisen yhteiskunnan sisällä.

Kysymys kuuluukin, miksi kehitysmaapopulaatioita ylipäänsä pidetään länsimaisen yhteiskunnan sisällä kun tiedossa on, että kaikilla mittareilla niiden vaikutus isäntäyhteiskuntaan on negatiivinen?

Eikö olisi viisaampaa alkaa palautella kehitysmaalaisia kotimaihinsa, koska kokemus on osoittanut, että edes vuosisadat tai mitkään hyvinvointivaltion sukupolvia kestäneet tukiohjelmat eivät ole tilannetta miksikään muuttaneet?

[Thalion]

Kysymys kuuluukin, miksi kehitysmaapopulaatioita ylipäänsä pidetään länsimaisen yhteiskunnan sisällä kun tiedossa on, että kaikilla mittareilla niiden vaikutus isäntäyhteiskuntaan on negatiivinen?

Eikö olisi viisaampaa alkaa palautella kehitysmaalaisia kotimaihinsa, koska kokemus on osoittanut, että edes vuosisadat tai mitkään hyvinvointivaltion sukupolvia kestäneet tukiohjelmat eivät ole tilannetta miksikään muuttaneet?

Luulen, että tiedät vastauksen itsekin. Kansakuntia on helpompi hallita ja ohjailla, mikäli väestön keskimääräiset henkiset ominaisuudet (sekä ÄO että individualismi/luovuus) heikentyy. Näin tapahtuu kehitysmaalaisten massasiirtolaisuuden alentaessa Euroopan keskimääräistä aivokapasiteettia. Nykykehitys on hyvä asia sille taholle (tällä hetkellä EU) mikä haluaa Euroopan kansat mahdollisimman kollektiiviseen hallintaan.

USA omaa perustuslaillisesti kenties parhaat lähtökohtaiset valmiudet (lailliset, taloudelliset ja [laskevat] henkiset resurssit) kehittää parempaa maailmaa, mutta sekään ei tule saavuttamaan 50-luvun unelmaansa. Tämä siksi, koska heillä on historiallisten rikosten (orjamarkkinat) seurauksena liikaa (edelleen lisääntyviä) kehitysmaalaisia, jotka puolestaan syövät liikaa resursseja nousevien sosiaalimenojen ja rikollisuuden sekä laskevan yhteiskunnallisen koheesion muodossa.

M: päihtyneen aivokapasiteetin alentamat kirjaimet

[J. Lannan haamu]

Eipä mitä, tuo termi on parempi vaan mitä enemmän sitä ajattelee. Voiko ajatella, että se on sellainen mitä sen teinisarjan Red kuvasi, assonoying. Vähän semmoinen dumbass käyttäytyminen. Asshole ja annoying.

Tässä Eino luo todellisuutta kielen avulla, vähän kun liberalismi etenee niin luulen että muutaman vuoden päästä tuo termi voi olla jo melkein poliittisessa retoriikassa. Mutta hyvää tässä on myös se, miten tuo perseily kattaa monenlaista idioottista käyttäytymistä. Siitä kuinka kovaa mölistään, siitä miten non-verbaalinen käyttäytyminen näyttää ja vaikuttaa tilan haltuunottamiselta. Kaikki suomalaisesta kulttuurista poikkeava rötöstely ja rikos.

Matti Vanhanen sanoi hölmösti taas kerran jossain keskustelussa jossa Simo Grönrooskin oli että mitä tarvetta on tutkia kulttuurillisia eroja. Suunnilleen tuota se tarkoitti. Oikein epämiellyttävällä ja tympeällä äänellä. Monet kulttuurintutkijat ovat todenneet kymmeniä ja kymmeniä kulttuurillisia eroja joista johtuen näitä katastrofaalisia yhteentörmäyksiä sattuu. En tiedä onko suvaitsevaisen mielestä mikään määrä tai laatu liikaa, kun sitä pitää suvaita ja sitä pitää korjata muuttaa tai useassa tapauksessa pitää vaan hyväksyä että se on erilaista. Onko sillä mitään rajaa, pahalta näyttää ettei olisi...Siksi kansallismielisten tulee asettaa rajat ja käytänteet.

[guest8096]

Oikeastaan pahinta mitä ihminen voi tehdä on olla liian kiltti, koska silloin hän ei toteuta itseään vaan kaikenlaiset perseilijät käyttävät häntä hyväkseen ja määräievät häntä kunnes hän masentuu ja tulee itsetuhoiseksi tai vaihtoehtoisesti tajuaa alkaa pitää puoliaan. Samalla tavalla näyttää siltä, että liian kiltti valtio ei pysty toteuttamaan itseään eikä esimerkiksi sivistysvaltio pysty silloin pitämään yllä sivistystä. Nykyiset aivopestyt päättäjät eivät osaa asialle tehdä mitään, mutta ratkaisu voisi olla siinä, että tulevat sukupolvet jossain vaiheessa tajuavat, että tuollaiset asiat kuin viihtyisyys, turvallisuus ja sivistys eivät säily nöyristelemellä eikä monikultturismin nimissä ole mielekästä tuhota niitä ainoita asioita jotka mahdollistavat monikultturismin.

[Eino P. Keravalta]

Sitten seuraa arvopuheenvuoro:

Arvoista puhutaan tai ollaan puhuvinaan nykyisin paljon.

En kuitenkaan ole huomannut julkisuudessa sellaista arvokeskustelua, jossa kysyttäisiin seuraavaa:

Onko moraalisesti katsoen oikein, että itse itsensä elättävän ja omat asiansa hoitavan kansakunnan piiriin asettuu sille etnisesti vieras ryhmä, joka alkaa sille elinikäiseksi elätiksi sukupolvesta toiseen?

Heikommista toki on hyvä pitää huolta, sitä mieltä minäkin olen. Mutta tuo heikommasta huolehtimisen ideaali merkitsee mielestäni sitä, että jokaisella kansakunnalla on velvollisuus huolehtia omista vähäosaisistaan eikä niin, että kokonainen kansakunta asettuu toisen kansakunnan maille ikuiseksi vähäosaiseksi ja autettavaksi.

Miksei tästä asiasta käydä arvokeskustelua televisiossa?

Miksi arvoista puhutaan vain silloin, kun ne kaventavat eurooppalaisten elinehtoja mutta ei koskaan silloin kun ne voisivat turvata heidän oikeutensa?

[Eino P. Keravalta]

Jokainen on kuullut Mahatma Gandhin väkivallattomasta vastarinnasta:

Väkivallattomuus tai väkivallaton vastarinta on moraalifilosofia tai toimintastrategia, jonka periaatteena on kieltäytyä fyysisestä voimankäytöstä sosiaalisen, taloudellisen tai poliittisen muutoksen aikaansaamiseksi. Väkivallaton vastarinta on vaihtoehto alistumiselle ja aseelliselle voimankäytölle, ja sen keinoja ovat muun muassa symboliset protestit, taloudellisesta tai poliittisesta yhteistyöstä kieltäytyminen eli boikotit sekä kansalaistottelemattomuus. ( Wikipedia )

Nyt kehitysmaalaisilla on ase, jota voisimme nimittää perseileväksi vastarinnaksi:

Perseily tai perseilevä vastarinta on moraalifilosofia tai toimintastrategia, jonka periaatteena on kieltäytyä avoimesta sotatilan julistamisesta sosiaalisen, taloudellisen tai poliittisen muutoksen aikaansaamiseksi, mutta joka pyrkii vallankäyttöön ja vallitsevan yhteiskuntarakenteen murtamiseen keinoinaan rikosten tehtailu, yleisten normien halveksunta, julkisen tilan haltuunotto, aggressiivinen pelottelu, häiriköinti, metelöinti, röyhkeys, sosiaalitukien maksimaalinen lypsäminen, valehtelu, naisten ahdistelu ja työn karttaminen.

[Eino P. Keravalta]

Perseilevän vastarinnan filosofiaa harjoittavan 10 kultaista sääntöä:

1. Ole ylimielinen

2. Valtaa tila

3. Pidä meteliä

4. Muodosta jengi

5. Toimi aina omien arvojesi mukaan

6. Älä osallistu yhteiskunnan tukemiseen

7. Saalista vihollisen naisia

8. Valita rasismista

9. Pidä vain omiasi ihmisinä

10. Älä anna vihollisen määritellä rikosta

[alussaolisana]

^ Gangstakulttuurin yksi tavoite on kunnioituksen saaminen. Ongelma on vain se, että kuin sillä koviksella koulun pihalla, "kunnioitus" tarkoittaa pelkoa. Kun ei missään rakentavassa pärjää eikä haluakaan rakentaa, kun se on aina pitkän tähtäimen puurtamista, on jengikulttuuri tapa kyhätä miehen kulissit, kun oikea miehuus jää horisontin taakse.

[Nuivettunut Han-nenetsi]

Perseilevän vastarinnan filosofiaa harjoittavan 10 kultaista sääntöä:
.
.
.
4. Muodosta jengi löyhä kaveriporukka. Älä kutsu, äläkä anna muiden kutsua sitä jengiksi. Vääräuskoisten munaton poliisi ei voi puuttua löyhän porukan kollektiiviseen perseilyyn.
.
.
.

Eino suonee anteeksi yo. 4. säännön muokkauksen ja tarkennuksen.

[Kim Evil-666]

Perseily on yksinkertaisesti itsensä ylentämistä yhteiskunnan, sen sääntöjen sekä jäsenten yläpuolelle. Sen sijaan, että perseilijä pyrkisi erkanemaan yhteiskunnasta ja sen säännöistä, hän pyrkii tuomaan omat sääntönsä niiden tilalle. Tämä on yleistä varsinkin islamilaisten perseilijöiden ollessa  kyseessä.

Islamilainen perseilijä koittaa luoda elintilaa pelon ja väkivallan kautta. Se koittaa muuttaa vastaanottavat, apuaan tarjoavat yhteiskunnat oman arvomaailmansa mukaiseksi mitään kunnioittamatta. Tämän takia maailmassa on monta staniaa. Niiden yhteiskuntarakenteet perustuvat perseilyyn ja sen takia niiden auttamiseksi on vaikea nähdä mitään järkevää keinoa.

Euroopan keino auttaa, on tuottaa perseilijöitä stanioista Eurooppaan. Se on täyttä hulluutta, sillä rajattu perseily on huomattavasti vähemmän haitallista kuin rajaton perseily. Tätä nykyä näyttää siltä, että Eurooppa perseilee itsensä nurin antaessaan perseilijöiden virrata manterelleen lähes estoitta. Eurooppa onkin näemmä omaksumassa perseilijöiden tapakulttuurin nopealla aikavälillä. Eliitti sekä valtamediat toimivatkin jo pitkälle perseilijöiden kynnysmattona.

[guest11919]

Eliitti sekä valtamediat toimivatkin jo pitkälle perseilijöiden kynnysmattona.

Eliitti ei voi olla kynnysmatto, koska se itse järjestää tämän.

Kynnysmatto olemme me.

[Vaniljaihminen]

Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee perseilemällä.

Viisauteen yleensä liitetään hyveellisyys ja sitä ei perseily edusta. Perseilyn "viisaus" yksinomaan on pahuutta, sillä eikö pahuuden tarkoitus ole vain maksimoida oma hyöty riippumatta siitä, mitä kustannuksia siitä toisille koituu.

[guest8096]

Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee perseilemällä.

Viisauteen yleensä liitetään hyveellisyys ja sitä ei perseily edusta. Perseilyn "viisaus" yksinomaan on pahuutta, sillä eikö pahuuden tarkoitus ole vain maksimoida oma hyöty riippumatta siitä, mitä kustannuksia siitä toisille koituu.

Otetaanko sitten vaikka että viekas pääsee perseilemällä. Tai että perseilijä pääsee vähemmällä.

[Eino P. Keravalta]

Eipä mitä, tuo termi on parempi vaan mitä enemmän sitä ajattelee. Voiko ajatella, että se on sellainen mitä sen teinisarjan Red kuvasi, assonoying. Vähän semmoinen dumbass käyttäytyminen. Asshole ja annoying.

Tämä on erittäin hyvä, kiitos tästä  - jossain vaiheessa mietinkin, mitä perseily voisi olla englanniksi ja tämä on kuvaava termi. Joskus kieltä on pakko luoda, onhan sitä luotu jo viimeiset 200 000 vuotta muutoinkin 

Perseily voi olla hyvä termi, koska se ymmärretään laajalti. Lisäksi se ei rajoitu vain yhdenlaiseen negatiiviseen käytökseen, vaan se kattaa kaikenmoisen yhteiskunnan kannalta haitallisen käytöksen aina talousrikoksista ja tyttöjen kopeloinnista sosiaalitukien väärinkäyttämiseen ja moukkamaiseen käytökseen.

Ilmaisu on tietenkin alatyylinen ja siitä voi olla lievää haittaa, mutta toisaalta koska sana itsessään on rujo, se kuvaa hyvin myös perseilyn strategiaa käyttävien mielenlaatua ja eettistä pohjavirettä: inhottava sana inhottavalle asialle.

[Eino P. Keravalta]

Kun siis kohtaat perseilijän, älä aliarvioi häntä.

Hän saattaa vaikuttaa rumalta ja tyhmältä. Hän voi olla lukutaidoton, hän voi haista. Hän voi olla köyhä ja vailla ilmeistä tulevaisuutta.

Mutta sisimmältään hän on suuri yhteiskunnallinen filosofi ja strategi. Ja hän voi voittaa sinut ja sinun kaverisi evoluution suuressa pelissä.

Se ei ehkä hänelle ole täysin tietoista, mutta perseilyn filosofia on hänen atavistisissa geeneissään ja niiden sanelemassa kulttuurissa. Se kumpuaa ihmisen alkukodin ruohoaroilta ja se nousee satoja tuhansia vuosia käydyistä simpanssien laumataisteluista. Sitä sivilisaatio ei ole hionut. Se ei tunne ihmisoikeuksia, ei humanismia. Sovittelu on sille tuntematonta, neuvottelu heikkoutta.

Se haistaa vain veren ja löytää heikot. Se iskee nuijalla päähän muukalaisia. Se on olemassa vain itselleen siinä hetkessä. Se toteuttaa ikuista henkiinjäämisen strategiaa.

Ja sinä olet sille seuraava.

[Demlan it-tuki]

Perseilevän vastarinnan filosofiaa harjoittavan 10 kultaista sääntöä:

1. Ole ylimielinen

2. Valtaa tila

3. Pidä meteliä

4. Muodosta jengi

5. Toimi aina omien arvojesi mukaan

6. Älä osallistu yhteiskunnan tukemiseen

7. Saalista vihollisen naisia

8. Valita rasismista

9. Pidä vain omiasi ihmisinä

10. Älä anna vihollisen määritellä rikosta

suomi-maidan? 

[Tunkki]

suomi-maidan? 

Kuulostaa islamille.

[siviilitarkkailija]

Se haistaa vain veren ja löytää heikot. Se iskee nuijalla päähän muukalaisia. Se on olemassa vain itselleen siinä hetkessä. Se toteuttaa ikuista henkiinjäämisen strategiaa.

Ja sinä olet sille seuraava.

"Älä pelkää isoakaan miestä, ota yhteyttä niin järjestän tasoitusta. Teidän Samuel Colt " Mihin loppui perseily ja tosiasiassa olematon murharikollisuus villissä lännessä  ja perseilijät jäivät Yhdysvaltojen itä-rannikon kaupunkeihin. Missä ovat vielä tänäkin päivänä....ja äänestävät demareita ja katsovat cnn:ää ja pitävät itseään toisia parempana.

[Ernst]

Entä yksilöorientoituneet kulttuurit? Onko niitä olemassakaan?

Varmasti on.

Länsimainen kulttuuri on luullakseni sellainen. Mutta mikään kulttuuri tuskin koskaan on vain jotain yksipuolisesti ja länsimainenkin kulttuuri voi olla yksilöorientoitunut samalla kun se päällekkäin kykenee arvojärjestelmiensä pohjalta katsomaan myös suuria, kansakunnan tasolla olevia kokonaisuuksia.

Tämä edellyttää kulttuurin jäseniltä melko hyvää eli globaalisti yli keskimääräistä abstraktia ajattelukykyä sekä yhtä hyvää ns. tunneälyä.

[EwithAllinPoe]

No mitä sitten, jos ei laita etusijalle itseään, perhettään, sukuaan/heimoaan/yhteisöään, niin mitä sitten laittaa etusijalle? Yhteiskunnan? Isänmaan? Firman jossa työskentelee? Ja kaikki mitataan sitten rahassa, ja siinä, miten paljon on hyödyksi yhteiskunnalle tai jollekin satunnaiselle työpaikalle, jossa sattuu työskentelemään. Eivätkö firmat riistä duunareitaan? Ja toisekseen, monia menestyviä yhteisöjäkin taitaa kuitenkin johtaa jotkut heimolaiset... Lapsetkin tehdään sitten vain yhteiskunnalle ja hyödyttämään sitä. Eli pitäisikö yhteiskunnan ottaa lapset pois vanhemmiltaan heti ja kasvattaa ne laitoksissa, silloin vanhemmatkin voisi keskittyä vain työhönsä. Niinhän monet kai tekeekin. Ja mitä siitä seuraa? No, sitten tarvitaan lisää lapsia - vaikka jostain muualta, kun ihmiset keskittyvät vain hyödyttämään jotain muuta kuin perhettään. Joskus se on kuitenkin parempi ja helpompi vaihtoehto kuin keskittyä perheen edun sijaan parantamaan vaikkapa maailmaa...

[Vaniljaihminen]

No mitä sitten, jos ei laita etusijalle itseään, perhettään, sukuaan/heimoaan/yhteisöään, niin mitä sitten laittaa etusijalle? Yhteiskunnan? Isänmaan? Firman jossa työskentelee? Ja kaikki mitataan sitten rahassa, ja siinä, miten paljon on hyödyksi yhteiskunnalle tai jollekin satunnaiselle työpaikalle, jossa sattuu työskentelemään. Eivätkö firmat riistä duunareitaan? Ja toisekseen, monia menestyviä yhteisöjäkin taitaa kuitenkin johtaa jotkut heimolaiset... Lapsetkin tehdään sitten vain yhteiskunnalle ja hyödyttämään sitä. Eli pitäisikö yhteiskunnan ottaa lapset pois vanhemmiltaan heti ja kasvattaa ne laitoksissa, silloin vanhemmatkin voisi keskittyä vain työhönsä. Niinhän monet kai tekeekin. Ja mitä siitä seuraa? No, sitten tarvitaan lisää lapsia - vaikka jostain muualta, kun ihmiset keskittyvät vain hyödyttämään jotain muuta kuin perhettään. Joskus se on kuitenkin parempi ja helpompi vaihtoehto kuin keskittyä perheen edun sijaan parantamaan vaikkapa maailmaa...

Miten päin tätä nyt pitäisi lukea, kun abstraktiotaso on turhan korkealla. Eikö sitten joku riistä firmojakin?