Sosiaalinen koheesio

[Kynämies]

Menet nyt vikaan siinä, mitä sosiaalisella koheesiolla tarkoitetaan. Minusta sillä ei tarkoiteta sitä, miten kaksi toisensa jo hyvin tuntevaa ihmistä suhtautuvat toisiinsa, vaan ennen kaikkea sitä, miten kaksi toisilleen tuntematonta yhteisön jäsentä suhtautuvat toisiinsa (tai laajemmin, miten suhtaudutaan kaikkien itselleen tuntemattomien yhteisön jäsenten kohteluun yhteiskunnassa). Maissa, joissa on korkea sosiaalinen koheesio, luotetaan satunnaiseen itselleen tuntemattomaan yhteisön jäseneen enemmän kuin maissa, joissa on matala sosiaalinen koheesio. Arskaan suhtaudutaan tietenkin Arskana niiden kaikkien hänen tuntevien toimesta ihan riippumatta siitä, mikä ympäröivän yhteiskunnan koheesio on.

Tällä laajemmalla tuntemattomiin yhteisön jäseniin liittyvällä koheesiolla on nykyisessä yhteiskunnassa, jossa yhteisöt koostuvat miljoonista tai kymmenistä miljoonista ihmisistä, paljon suurempi merkitys kuin sillä oli jossain maatalousyhteiskunnassa, jossa ihmiset tunsivat suunnilleen kaikki toiset ihmiset, joiden kanssa olivat missään vuorovaikutuksessa.

Sosiaalisella koheesiolla tarkoitetaan ihmisten välillä vallitsevaa yhteishenkeä, joka kumpuaa koetusta yhteisöllisyydestä. Mikäli kohtaan tuntemattoman ihmisen, en tiedä, onko meillä mitään yhteistä. Mikäli kohtaan suomalaisen, meitä yhdistää suomalaisuus.

Koheesiota voi toki käsitellä minkä tahansa kokoisissa ryhmissä, mutta ok, aiheen puitteissa on ihan fiksua keskittyä siihen yhteiskunnalliseen tasoon. Kansakunnan tasolla Turkki toimii hyvänä esimerkkinä kovan luokan koheesiosta, toisin kuin puhdas luottamusanalyysi antaa ymmärtää. Vaikka maassa on Suomea matalampi luottamus toisiin, nämä lyöttäytyivät yhteen rintamaan kukistamaan kapinalliset tuossa vuosi takaperin. Epäilen vahvasti, että rauhalliset ja omissa oloissaan viihtyvät suomalaiset nousisivat barrikaadeille samalla tavoin mikäli armeija nyt marssisi eduskuntaan.

Toki luottamus on yksi yleinen ilmiö tiiviissä yhtenäisissä ryhmissä, ei siinä mitään. Yritän vain sanoa, että se ei ole absoluuttinen koheesion mittari, vaan muitakin tekijöitä täytyy ottaa huomioon.

En ihan ymmärrä, mitä tarkoitat sillä, että koheesio olisi tänä päivänä jotenkin oleellisempaa kuin ennen vanhaan? Se, että saamme nykytekniikan avulla helpommin kontaktin planeetan kaukaisiinkin kolkkiin, ei kuitenkaan vaikuta omaan elämäämme juuri ollenkaan. Verot maksetaan edelleen Suomen valtiolle ja vain Suomen laeilla on meille omakohtaista merkitystä. Liittovaltiota tai maailmanvaltion mallia kannattavat tahot varmaankin kaipaavat tähän muutosta, mutta tämän päivän maailmassa vain oman yhteiskunnan sisäinen koheesio on merkittävää. Tietysti on kiva, jos muiden kanssa tulee toimeen.
Kyseenalaista on myöskin se, syntyisikö oletettuun liittovaltiounioniin Euroopan laajuista yhteishenkeä. Nykyisten merkkien valossa tilanne näyttää pikemminkin päinvastaiselta.

Aivan, mutta ryhmää ei enää nyky-yhteiskunnassa voi enää mitenkään keinotekoisesti pitää pienenä. Miljoonista ihmisistä koostuvat suurkaupungit tarkoittavat välttämättä sitä, että ihmisten on pakko olla jatkuvasti vuorovaikutuksessa itselleen tuntemattomien kanssa. Ja sitten vielä isommissa valtioissa ja valtioliitoissa määrä kasvaa entisestään. Keinot siihen, miten 5.5 miljoonaa suomalaista saadaan puhaltamaan yhteen hiileen, eivät voi lähteä siitä, miten ryhmä pidetään niin pienenä, että kaikki yhteisön jäsenet tuntevat toinen toisensa henkilökohtaisesti.

Aiemmassa viestissäni kävinkin läpi alati suurempia ryhmäkokoja. Eihän suurkaupungissa elo kuitenkaan juurikaan poikkea pikkukylästä. Käyt kaupoissa ja kahviloissa, käytät erilaisia palveluita paikallisissa liikkeissä ja kommunikoit useamman ihmisen kanssa. Paikalliskulttuurin ja kielen tunteminen riittää mainiosti, joka useimmissa tilanteissa onkin itsestäänselvyys.

Mikäli viittaat jälleen Euroopan Unioniin, sama argumentti pätee. Vaikka veroäyrini menisikin espanjalaisten elättämiseen, mitään koheesiota ei tarvita, kun käyn ostamassa kahvit Rautatientorin ärrältä. Se, tunnenko ärrän tyttöä nimeltä, on täysin merkityksetöntä. Pääasia on, että kommunikaatio pelaa ja raha vaihtaa omistajaa sopimuksen mukaisesti.

Kansallisvaltion mittakaavassa tosiaan tarvitaan laajempia käsitteitä ihmisten yhdistämiseen, tästä olemme samaa mieltä.

Itse väittäisin, että EU-maat eivät aja lähellekään yhtä härskisti omaa etuaan kuin satunnaisesti poimitut 28 maata maailmasta. Mutta olet ihan oikeassa, että sosiaalinen koheesio eu-kansalaisten kesken ei ole yleisesti yhtä korkea kuin se on maiden sisällä. Tämän parantaminen olisi varmasti unionilla tekemistä.

Varmaankin näin. Minusta on luonnollista, että jokainen valtio ajaa omaa etuaan. Tämä näkyy sitä selvemmin, mitä mahtavammasta valtiosta on kyse. Yhdysvallat ja Venäjä ovat harva se päivä uutisotsikoissa.

Minun kritiikkini uskontoa kohtaan koski sitä, että mihin ihmeeseen tarvitaan niitä kalajuttuja, jos todellisuudessa vain halutaan puhua moraalista. Moraalisia arvoja on mahdollista asettaa ihan puhtaasti maalliselta pohjalta ilman mitään tarvetta lähteä sotkemaan peliin ihmetekoja, maailman luomista seitsemässä päivässä, jne. Tässä puhtaassa moraalitarkastelussa ilman uskonnon taakkaa vältytään kaiken lisäksi siltä, että jotkut koittavat käyttää uskontoa oman moraalikäsityksensä ajamiseen.

Ongelma on siinä, että ei ole olemassa mitään objektiivista, ehdotonta moraalikäsitystä. Köyhä oikeuttaa nälkään varastamisen itselleen. Muslimi oikeuttaa vähäpukeisen vääräuskoisen raiskaamisen itselleen. Valtiosalaisuuksien vuotaja oikeuttaa tietovuodon itselleen. Moraali on subjektiivinen käsite. Täten tarvitaan jokin ulkoinen kehys, jonka pohjalta käsitys oikeasta ja väärästä voidaan luoda. Minä nyt vain pidän kristillistä versiota toimivana perustana.

Kalajutut eivät ole minulle sinänsä merkityksellisiä, niihin saa uskoa tai olla uskomatta. Kristillisyyttä itsessään pidän kuitenkin varsin hyvänä vastapainona syövän tavoin leviävälle islaminuskolle. Jo aiemmin perustelin, kuinka uskonnollisuutta tarvitaan ihmisen perusluonteen takia. Uskonnollisten ihmisten määrä myös suhteellisesti katsottuna kasvaa, mikäli pew-tutkimuslaitoksen mystisiin ennustuksiin on uskominen. Näyttää siis selvältä, että usko ei tule menettämään merkitystään, vaan pikemminkin valtaa alaa entisestään. Jos johonkin kuitenkin uskotaan, on hyvä korostaa uskoa, joka on toiminut erittäin edistyksellisen länsimaisen yhteisön taustavoimana.

Ok, jos heitetään loogisuus ja rationalisuus roskakoriin, niin sittenhän keskustelu voidaan saman tien lopettaa tähän. Eihän meillä ole mitään syytä suosia loogisesti perusteltuja argumentteja hyvän yhteiskunnan rakentamiseksi, jos logiikalla ei ole mitään arvoa. Miksi massa käyttäytyisi loogisesti jos yksilöt eivät? Saati rauhallisesti. Itse väittäisin, että juuri massat on mahdollista saada tappamaan toisia ihmisiä, vaikka yksilöt eivät sellaiseen olisi valmiita. Sodankäynti on tästä hyvä esimerkki. Väitän siis, että ennemminkin yksilötasolla ihmiset ovat hyväluontoisempia kuin mihin heidät on osana massaa mahdollista saada ryhtymään. Maailmanhistorian suurimmat vääryydet eivät ole yksilöiden toimia, vaan ryhmien.

Lainaus lähti nyt hiukan irralleen asiayhteydestä. Heti tuon pätkän jälkeen heitin ilmoille esimerkkejä tilanteista ja yhteisöistä joissa ihmiset toimivat järjenvastaisesti. Loogisia argumentteja fiksun ja toimivan yhteiskunnan eteen on tehty läpi historian, ei sitä mihinkään tarvitse lopettaa. Nämä järjettömästi toimivat autonpolttajat ovat se ongelma. Kun järkipuhe ei auta, heille pitäisi saada jotain rakentavaa sisältöä elämään. Pykäisivät vaikka kirkkoja.
Olet ihan oikeassa siinä, että massat ovat se vaarallisempi ilmiö. Valtavissa ihmisjoukoissa yksilön identiteettikäsitys hämärtyy ja henkilö alkaa nähdä itsensä kollektiivin kautta. Ryhmäpaine vie mennessään ja joukkohurmoksessa taulutelkkarien ryöstely alkaa tuntua ihan kivalta.

On selvää, että kommunismi ei toimi diktorisena systeeminä yhtään mitenkään. Sen sijaan kommunismin perusajatus, kaikki kykyjensä mukaan, kaikille tarpeittensa mukaan, tulee todennäköisesti ainoaksi mahdolliseksi tavaksi organisoida yhteiskunta siinä vaiheessa, kun keinoäly ja robotit kehittyvät niin, että tavallisten ihmisten työlle ei enää löydy kysyntää. Yhteiskunta, joka on rakentunut sen varaan, että jokainen terve jäsen pystyy tarjoamaan markkinoille työpanoksensa, jonka myynnillä pystyy elättämään itsensä, menee pahemman kerran jumiin siinä vaiheessa, kun suuren osan ihmisiä työpanokselle ei ole enää lainkaan kysyntää. Tai olen kiinnostunut kuulemaan, miten tuossa yhteiskunnassa voi jonkun toisenlaisen hyödykkeidenjakotavan toteuttaa.

Enkä usko edes kovin monen "puhdasta" kommunismia NL:n romahtamisen jälkeen edes ajaneen. Pääosin vasemmiston tavoite on ollut koittaa estää tuloerojen kasvua ja hyvinvointivaltion alasajoa.

Meillä lienee erilainen näkemys ihmisen perimmäisestä luonteesta. Perustan raadollisen ihmiskuvani historian hirmutekoihin. Ihminen on aina ihminen, välittämättä siitä, minkälaisia hilavitkuttimia meillä on käytössämme. Mao oli varmasti oikein mukavaa juttuseuraa teekupposen ääressä. Todelliset kasvot tulivat sitten esiin, kun lähdettiin toteuttamaan suurta harppausta. Pikku hinta, mitä nyt parista maajussista ja onhan se Kiina tänä päivänä niin komia kuin olla ja voi, meille kans.

Siitä robottien ylläpitämästä utopiasta voidaan puhua sitten, kun se on todellisuutta. Näin sivuhuomiona robotiikka on tosiaan kiehtovaa ja itseänikin kiinnostaa nähdä, minkälaisia edistysaskeleita ihmiskunta saavuttaa tämän myötä.

Olet ihan oikeassa, että ihmisillä on hyvin usein vinouma sen suhteen, miten ottavat informaatiota vastaan asioista, jotka saavat heidän itsensä toivoman asian näyttämään huonolta. Monikulttuurin ihannoijat eivät tietenkään ole tässä yksin, vaikka toki tällä forumilla painopiste on yleisesti heidän väärässäolollaan hehkuttaminen.

Toki. Kupla-ajattelu pätee meihin kaikkiin. Niin minuun kuin sinuunkin. Onkin välillä ihan tervettä haastaa itseään ja näkemyksiään. Itse esimerkiksi muutin vuosikymmeniä kestäneen aborttikantani, kun kuulin vastapuolen argumentteja ja katsoin asiaa uudesta vinkkelistä. Eri aihe, kuitenkin.

Haastavaa on tosin käydä keskustelua ihmisten kanssa, jotka eivät ole rehellisen ja avoimen keskustelun kannalla. Mikäli tarkoitus on vain osoittaa oman kannan pätevyys, syyllistyy helposti yksipuolisen tiedon julkituontiin. Oma lukunsa ovat vielä ne, jotka tarkoituksenmukaisesti yrittävät johtaa ihmisiä harhaan. Putinin trolleista puhutaan, mutta on naiivia kuvitella, etteikö informaatiovaikuttamista tapahtuisi kaikkialla. Meitä on moneksi.

Nyt astut varsin heikolle jäälle. Siis tarkalleen kuka ohjaa ja mistä tiedämme, ettei tämän ohjaajan kohdalla ole kyse ihan samasta, eli uskosta ajamansa asian erinomaisuuteen? Itse näen esim. kristinuskossa valtavia puutteita sen ajaman moraalin suhteen, pahimpana tietenkin se, että loppujen lopuksi kaikki pahat teot, olivat ne miten kamalia tahansa, saa anteeksi vain sillä, että uskoo Jeesuksen ylösnousuun ja tämä on loppupelissä se, millä on mitään merkitystä (iänkaikkinen elämä on tietenkin äärettömän paljon tärkeämpi juttu kuin lyhyt elinkaari maapallolla). Siihen on toki päälle kasattu kaikenlaista höttöä, jonka joukossa on hyviäkin asioita, mutten näe mitään syytä, miksei niihin hyviin asioihin olisi mahdollista päästä ilman, että tuota moraalisesti täysin kestämätöntä perusajatusta pitäisi raahata mukana.

Ja tietenkin siis edelleenkin kristinuskon perusongelma on se, mihin jo alunperin uskonnoissa viittasin, eli jotta koko touhulla olisi mitään pohjaa, on pakko uskoa niihin kaikenmaailman kalajuttuihin ym. uskomattomilta kuulostaviin tarinoihin, joille ei ole minkäänlaisia todisteita. Jos uskonnosta siivottaisiin kaikki uskomisjuttu, niin sitten se voisikin ehkä toimia sosiaalisen koheesion välineenä, mutta nykymuodossa se vain heikentää yhteiskunnan liitoksia, koska tietenkään ne, jotka eivät usko kalajuttuun, eivät sitten myöskään usko siihen, että ne meidän tulisi noudattaa moraalisääntöjä, joiden perustelu ei ole se, että ne olisivat yleisesti ihmisten mielestä hyviä moraalisääntöjä, vaan se, että se kalataikuri piti niitä hyvinä sääntöinä.

Historia on hyvä viitekehys. Miksi muuttaa mallia, joka on toiminut vuosisatojen ajan? Annan pelolle valtaa ja totean, että nykyinen liberaali humanismi hajoittaa enemmän kuin yhdistää ja täten tuomiopäivän pasuunaa on aiheellista paukuttaa. Kun kaikki saavat elää kuin pellossa ja toteuttaa itseään ihan miten lystäävät, koheesio on kovalla koetuksella.
Tämähän ei tietenkään tarkoita, että kehitys pitäisi pysäyttää. Muutosta ja modernisaatiota on aina hyvä harjoittaa, mutta kontrolloidusti ja harkiten. Toisaalta, mistäpä sitä tietää.. Ehkä sateenkaariperheet ja nelikymppiseksi bilettäminen tulee nostattamaan läntisen maailman sanoinkuvaamattomiin sfääreihin.

Pyrin lähestymään uskontoa yhteiskunnallisena ilmiönä agnostisesta näkökulmasta. Tunnepitoinen juupas-eipäs pökeltäminen ei hyödytä ketään ja ketju on lukossa ennen kuin ehtii kolmannelle haistattelukierrokselle. Maailmanlaajuisesti uskonto on kuitenkin merkittävä tekijä, vaikka Suomessa tämä ei näy. Kupla-ajattelu saa meidät herkästi kuvittelemaan, että usko on vähäpätöinen asia. Jos sinulla on yhdeksän kansainvälistä tuttavaa tasaisesti ympäri maailmaa, tilastojen valossa sinun lisäksesi korkeintaan yksi heistä on ateisti tai agnostikko. Loput kahdeksan ovat uskovaisia.

Mielestäni Trumpin tyylistä voi ottaa mallia, kun siitä ohjauksesta kyselit. Miehen politiikassa talous on selvästi keskiössä, uskonto tulee lähinnä kylkiäisinä. Jenkkilä katolisena kristillisenä maana tietysti arvostaa presidentin puheita ja Ameriikan yhteishenki sen kun kasvaa. Puolassa kävi samoin, teemat tuli valittua oikein.

Moraalista mainitsinkin jo tähän liittyen tuossa ylempänä.

Koti, uskonto ja isänmaa. Mitäpä vikaa tuossa on noin Suomen koheesion kannalta?

Edit: Ei se jenkkilä nyt puhtaan katolinen olekaan.

[tyhmyri]

Kansakunnan tasolla Turkki toimii hyvänä esimerkkinä kovan luokan koheesiosta, toisin kuin puhdas luottamusanalyysi antaa ymmärtää. Vaikka maassa on Suomea matalampi luottamus toisiin, nämä lyöttäytyivät yhteen rintamaan kukistamaan kapinalliset tuossa vuosi takaperin.

Oletko nyt ihan varma siitä, että et kirjoita puhdasta paskaa?

Turkin niin sanotusta vallankaappauksesta on nimittäin useita erilaisia näkemyksiä.

Esimerkiksi minun mielestäni niin sanotulla kaappauksella ei ollut edes teoreettisia mahdollisuuksia onnistua. Mikäli olen oikeassa, niin mitä siitä voi päätellä?

[Kynämies]

Oletko nyt ihan varma siitä, että et kirjoita puhdasta paskaa?

Turkin niin sanotusta vallankaappauksesta on nimittäin useita erilaisia näkemyksiä.

Esimerkiksi minun mielestäni niin sanotulla kaappauksella ei ollut edes teoreettisia mahdollisuuksia onnistua. Mikäli olen oikeassa, niin mitä siitä voi päätellä?

Viitannet siihen teoriaan, jonka mukaan Erdogan itse viritteli koko jutun sementoidakseen valtansa?

Voi olla, mutta tästä ei ole nähdäkseni varmaa näyttöä. Pidän yhtä todennäköisenä sitä, että Erdoganin lämmitellessä välejä jälleen Putiniin päin, länsimieliset tahot päättivät keikauttaa venettä.

Mikäli Turkkia ei voi käyttää esimerkkinä, Iranissa vallitsee aika laaja yhteisymmärrys mitä tulee Israeliin ja jenkkilään. Luottamus ei välttämättä ole kovassa huudossa, mutta uskoisin tilanteen tullen tuon kansakunnan puhaltavan melkoisella tarmolla yhteiseen hiileen.

Kyse on siis viime kädessä siitä, että sosiaalisen koheesion mittarina luottamus ei ole ainoa oikea. Paikallinen kulttuuri on myös merkittävä tekijä. En kuitenkaan kiistä sitä, etteikö luottamuksen mittaamisella saisi kohtuullisia käsityksiä kansan koheesion tasosta.

[O. M. Hietamaa]

Jenkkilä katolisena maana [...]

Amerikan Yhdysvaltain väestöstä paavilaisia on n. 21 % ja protestantteja n. 46 %, joten käytit oletettavasti sanaa katolinen sen ei-uskonnollisessa merkityksessä.

[tyhmyri]

Mikäli Turkkia ei voi käyttää esimerkkinä, Iranissa vallitsee aika laaja yhteisymmärrys mitä tulee Israeliin ja jenkkilään. Luottamus ei välttämättä ole kovassa huudossa, mutta uskoisin tilanteen tullen tuon kansakunnan puhaltavan melkoisella tarmolla yhteiseen hiileen.

Millä perusteella päättelet tai oletat, että luottamus ei ole kovassa huudossa Iranissa?

Väite on nimittäin sen verran kovaa kamaa, että perusteluja mielestäni vaaditaan.

[Kynämies]

Amerikan Yhdysvaltain väestöstä paavilaisia on n. 21 % ja protestantteja n. 46 %, joten käytit oletettavasti sanaa katolinen sen ei-uskonnollisessa merkityksessä.

Jaa. Pewiä penkomalla annetaan ymmärtää noin 7/10 laskevansa itsensä kristityksi. Ok, katolisuudesta puhuminen meni metsään, myönnetään. Tuppaan niputtamaan eri kristilliset lahkot samaan kehykseen, uskon ydinopetusten ollessa kuitenkin samankaltaisia. Vastaavasti en tee suurtakaan eroa Shiojen ja Sunnien välillä.

To be sure, the United States remains home to more Christians than any other country in the world, and a large majority of Americans – roughly seven-in-ten – continue to identify with some branch of the Christian faith.

Millä perusteella päättelet tai oletat, että luottamus ei ole kovassa huudossa Iranissa?

Väite on nimittäin sen verran kovaa kamaa, että perusteluja mielestäni vaaditaan.

Ihan tuon aloitusviestin tutkimuksen myötä. Turkkilaisten luottamus on sieltä häntäpäästä ja Iranin ollessa maantieteellisesti kohtalaisen lähellä ja myös voimakkaan uskonnollinen, oletan samantyyppisen luottamustason ilmenevän sielläkin.

[AJIH]

Totta kai tilanne voi taantua. Vaikka taloudelliset tekijät olivat esimerkiksi Rooman Imperiumin luhistumisessa oleellisia, niin merkittävä osa kuviossa oli kristinuskon tuoma yhteiskunnallinen hajaannnus.

Roomalainen yhteiskunta oli hyvin erilainen kuin meidän yhteiskuntamme. Nepotismi ja lahjukset olivat se normaali tapa, millä yhteiskunta toimi. Ihan virallisestikin.

Muutama asioita pohtiva tuttu on rinnastanut Rooman Imperiumin tuhon ja länsimaisten yhteiskuntien tulevan tuhon. Rooman Imperiumin osalta merkittävä osa tuhoa oli uusi uskonto. Nyt Euroopassa vanha järjestys natisee liitoksissaan koska uusi uskonto.

Yhteiskunnan toimivuus ja yhteiskunnallinen koheesio väkisin heikkenee kun uusi uskonto valtaa markkinoita. Elinvoimaisempi uskonto syrjäyttää heikomman. Sosiaalinen koheesio totta kai tuhoutuu tuossa vaiheessa. Se joko korvautuu uudella tai ei korvaudu.

Kristinuskolle on käymässä maallistuneessa ja suvaitsevassa Euroopassa sama kuin roomalaisten vanhoille uskonnoille kun kristinusko vyörytti.

Historia toistaa itseään.

Kristillinen Rooma säilyi aina 1400-luvulle saakka. Lännessä taas Rooman keisarikunnan herättivät henkiin uudestaan kristityt, vaikkakin hetkellisesti. Rooman tuhosivat vieraat kansat ja se tosiasia, että Rooman ydinalueet eivät Länsi-Rooman tuhoutuessa olleet tuottaneet minkäänlaista henkistä virikettä. Rooma tuhoutui, koska Roomaan tunkeutui vieraita kansoja, jotka eivät halunneet olla roomalaisia. Eikä kukaan ollut aikoihin uskonut roomalaisten jumaliin Rooman tuhoutuessa.

Sinänsä toki on totta, että nykyinen väestöllinen kehitys on seurausta haitallisista ideologioista, joista ensisijaiset ovat hedonismi ja nihilismi, jotka molemmat näyttävät olevan seurausta kuolemattoman sielun kieltämisestä.

[Veikko]

Kun tulijat tappoivat toisiaan jo kotimaissaan, niin miten ihmeessä se koheesio olisi täällä jotenkin parempi?

Suomessa on käsittääkseni Länsi-Euroopan korkein henkirikosaste, mutta tämä ei silti estä Suomea olemasta kärkisijoilla sosiaalisen koheesion suhteen.

Eri lähteiden mukaan Suomen henkirikosaste on Suomessa 3-7:ksi korkein EU:ssa ( seitsemänneksi korkein HELDAn henkirikoskatsauksen 2016 mukaan*). Se on yli  EU:n keskiarvon, mutta käsityksesi ovat taas tavanmukaisen liioiteltuja tai muuten vain vääriä.

Mutta pääasia kuitenkin on, että on kyse aivan eri asiasta; useimmissa tulijamaissa eri väestörymät tappavat toisiaan - ja oman ryhmästänsä jäseniä "kurinpidollisista" syistä - kymmeniä sukupolvia vallinneen uskonnollisen tai etnisen vihan ja suorastaan mielipuolisen kiihkomielisyyden vuoksi. Ihan todellisen, murhanhimoisen vihan ja kiihkomielisyyden. Sitä kutsutaan nykyjään kaunistellusti "kulttuuriksi" maahanmuuttoa edistävien piireissä.

Mitä ilmeisintä kuitenkin on, että tuollaista kulttuuria kantavat henkilöt eivät pääse siitä eroon vain muuttamalla joukoittain johonkin muuhun maahan. Parhaimmillaankin se etsii vain uusia kohteita ympäriltään toteuttaakseen itseään, jota taas kaunistellen kutsutaan "radikalisoitumiseksi".

* https://helda.helsinki.fi/handle/10138/160000

[Titus]

https://www.flashback.org/t2797241p26

Tänä vuonna lukema kesäkuun lopussa on 79, joka on enemmän kuin koko vuonna 2012.  Mutta ei olla huolissamme, kyseessä on varmasti vain tilastollinen heitto, ja viime vuosisadan laskeva trendi varmasti palautuu jo ensi vuonna. Aivan varmasti!

Koska uutisesi on jo päivän vanha, niin nykyinen luku on 81.

[sr]

Suomessa on käsittääkseni Länsi-Euroopan korkein henkirikosaste, mutta tämä ei silti estä Suomea olemasta kärkisijoilla sosiaalisen koheesion suhteen.

Eri lähteiden mukaan Suomen henkirikosaste on Suomessa 3-7:ksi korkein EU:ssa ( seitsemänneksi korkein HELDAn henkirikoskatsauksen 2016 mukaan*). Se on yli  EU:n keskiarvon, mutta käsityksesi ovat taas tavanmukaisen liioiteltuja tai muuten vain vääriä.

Niin, huomaa, kirjoitin Länsi-Euroopan, en EU:n (jossa on joukko Itä-Euroopan maita mukana). Antamasi lähteen mukaan Suomen edellä ovat seuraavat EU-maat henkirikosten yleisyysjärjestyksessä:Latvia, Liettua, Viro, Romania, Kypros, Bulgaria. Jos siis katsotaan Länsi-Euroopan maita ("vanhat" EU-maat, Sveitsi ja Pohjoismaat), joihin Suomi yleensä kulttuurisesti assosioidaan, ei Itä-Eurooppaan, niin Suomi on tosiaan ykkönen, eikä väitteessäni siis ole mitään väärää. Lähin aidosti länsieurooppalainen maa Suomen jälkeen on listalla Pohjois-Irlanti, jossa tehdään 80% siitä henkirikosmäärästä kuin Suomessa ja jokainen tietää, minkälainen varsin kireä tilanne eri väestönryhmien välillä siellä on ollut viimeiset, no, 100 vuotta ainakin. Ja siis jopa sen Suomi pesee henkirikosluvuissa.

[sr]

Sosiaalisella koheesiolla tarkoitetaan ihmisten välillä vallitsevaa yhteishenkeä, joka kumpuaa koetusta yhteisöllisyydestä. Mikäli kohtaan tuntemattoman ihmisen, en tiedä, onko meillä mitään yhteistä. Mikäli kohtaan suomalaisen, meitä yhdistää suomalaisuus.

Niin, siis tässä kontekstissa tarkoitetaan tietenkin sillä tuntemattomalla ihmisellä sitä, että elätte samassa yhteiskunnassa. Jos hän joku kaukaa tullut turisti, niin se ei liity asiaan, mutta kyllä sosiaalinen koheesio koskee myös suomalaisten keskuudessa eläviä ulkomaalaisia. Jos lapsesi käy samaa koulua kuin naapurissa asuvan ulkomaalaisen lapsi, niin se kyllä yhdistää teitä, vaikka olisittekin eri kansalaisuutta.

Koheesiota voi toki käsitellä minkä tahansa kokoisissa ryhmissä, mutta ok, aiheen puitteissa on ihan fiksua keskittyä siihen yhteiskunnalliseen tasoon. Kansakunnan tasolla Turkki toimii hyvänä esimerkkinä kovan luokan koheesiosta, toisin kuin puhdas luottamusanalyysi antaa ymmärtää. Vaikka maassa on Suomea matalampi luottamus toisiin, nämä lyöttäytyivät yhteen rintamaan kukistamaan kapinalliset tuossa vuosi takaperin. Epäilen vahvasti, että rauhalliset ja omissa oloissaan viihtyvät suomalaiset nousisivat barrikaadeille samalla tavoin mikäli armeija nyt marssisi eduskuntaan.

No, tuon esimerkin pidemmälle tonkiminen veisi kyllä keskustelun aika lailla sivupolulle, joten jäädään nyt sitten vain erimielisiksi asiasta. Minä väitän, että suomalaiset nousisivat vastustamaan sotilasvallankaappausta. Väitän jopa, että koko kaappauksen järjestäminen Suomen armeijalla, joka koostuu asevelvollisista, olisi hyvin vaikeaa juuri siksi, että sotilaita itseään ei olisi mahdollista saada kaatamaan demokraattista valtaa.

En ihan ymmärrä, mitä tarkoitat sillä, että koheesio olisi tänä päivänä jotenkin oleellisempaa kuin ennen vanhaan?

Juuri siksi, että ihmiset, joiden kanssa olememe tekemisissä, ovat todennäköisemmin sellaisia, joita emme tunne entuudesta kuin mikä oli tilanne eläessämme jossain pienessä maatalousyhteisössä. Kun ihmiset tuntevat toisensa, ei yleisellä yhteiskunnan sosiaalisella koheesiolla ole niin väliä, koska tiedämme henkilökohtaisesti, voimmeko luottaa siihen toiseen ihmiseen vaiko emme. Kun emme tunne toisiamme, olemme sen varassa, miten yleisesti tunnemme yhteiskunnan suhteen. Jos emme yleisesti luota kanssaihmisiin, joita emme henkilökohtaisesti tunne, emme myöskään luota siihen satunnaiseen ihmiseen, jonka kanssa joudumme vuorovaikutukseen ja päinvastoin.

Aiemmassa viestissäni kävinkin läpi alati suurempia ryhmäkokoja. Eihän suurkaupungissa elo kuitenkaan juurikaan poikkea pikkukylästä. Käyt kaupoissa ja kahviloissa, käytät erilaisia palveluita paikallisissa liikkeissä ja kommunikoit useamman ihmisen kanssa. Paikalliskulttuurin ja kielen tunteminen riittää mainiosti, joka useimmissa tilanteissa onkin itsestäänselvyys.

Suurkaupunki eroaa pikkukylästä laadullisesti juuri siksi, että pikkukylässä todennäköisesti tunnet jokaisen vastaantulijan henkilökohtaisesti, kun taas suurkaupungissa satunnainen vastaantulija on todennäköisesti sinulle henkilökohtaisesti tuntematon ihminen. Tässä ympäristössä juuri sosiaalisella koheesiolla on paljon merkittävämpi vaikutus sen suhteen, miten hyvin pystytte luottamaan toisiinne.

Otetaan esimerkki. Menet pikkukylässä Esson baariin. Jos se pikku-rikollinen Arska sattuu olemaan siellä, et jätä lompakkoasi pöydälle vessassa käynnin ajaksi, vaikka muuten niin voisitkin tehdä, koska luotat siihen, että kaikki muut baarissa olijat ovat sellaisia, jotka eivät varasta pöydälle jätettyä lompakkoa. Suurkaupungin kahvilaan mennessä et tunne siellä ketään. Riippuen kaupungista, todennäköisesti käyttäydyt eri tavoin juuri liittyen siihen, mikä sosiaalinen koheesio on.

Varmaankin näin. Minusta on luonnollista, että jokainen valtio ajaa omaa etuaan. Tämä näkyy sitä selvemmin, mitä mahtavammasta valtiosta on kyse. Yhdysvallat ja Venäjä ovat harva se päivä uutisotsikoissa.

Mikä on "valtion etu"? Minusta tällaista käsitettä ei ole olemassa, on vain valtion A sisällä asuvien ihmisten etu ja tämä ei mitenkään välttämättä maksimoidu maksimoimalla valtiojohdon etua. Paras esimerkki tästä on tietenkin sotiminen, joka on riivannut Eurooppaa vuosisatoja ennen EU:n syntymistä. Sota voi olla valtiojohdon kannalta hyvä juttu, muttei ole sitä juuri koskaan kansalaisten kannalta.

Ongelma on siinä, että ei ole olemassa mitään objektiivista, ehdotonta moraalikäsitystä. Köyhä oikeuttaa nälkään varastamisen itselleen. Muslimi oikeuttaa vähäpukeisen vääräuskoisen raiskaamisen itselleen. Valtiosalaisuuksien vuotaja oikeuttaa tietovuodon itselleen. Moraali on subjektiivinen käsite. Täten tarvitaan jokin ulkoinen kehys, jonka pohjalta käsitys oikeasta ja väärästä voidaan luoda. Minä nyt vain pidän kristillistä versiota toimivana perustana.

Toivottavasti tajusit, että sanoessasi "minä nyt vain pidän kristillistä versiota toimivana" toimit ihan yhtä subjektiivisesti kuin kuka tahansa muu, joka pitää omaa oikean käsitystä oikeana. Juuri tämä on avainasia. Ei ole mitään objektiivista, ehdotonta moraalikäsitystä. On erinäköisiä subjektiivisia käsityksiä asiasta, joista vaikkapa tuo sinun käsityksesi on yksi. Kun tämä lähtökohta hyväksytään, huomataan, ettei mitään uskontoa tarvita siihen väliin, vaan saman tien ne subjektiiviset oikean käsitykset voidaan rakentaa täysin maalliselta pohjalta. Kun tehdään subjektiivinen valinta, että kristillinen moraali on parempi kuin islamilainen, toimitaan täysin yhtä subjektiivisesti kuin valittaessa, että "nälkään varastaminen on oikein". Tai jos pystyt minulle vääntämään, missä se objektiivisuus tässä astuu kuvaan, niin kerro ihmeessä.

Kalajutut eivät ole minulle sinänsä merkityksellisiä, niihin saa uskoa tai olla uskomatta.

Aivan, mutta sittenhän täsmälleen sama koskee niitä moraalijuttuja. Niistäkin voi valita ne, jotka ovat omasta mielestä hyviä (vaikkapa kultainen sääntö) ja heittää roskakoriin ne, jotka ovat omasta mielestä huonoja (homot pitää kivittää). Jos tuo "uskotaan sokeasti kaikki, mitä uskonto sanoo" -periaate heitetään sivuun, niin uskonto ei siis luo yhtään sen vankempaa pohjaa, kuin se, että yleisesti omaksutaan yhteisössä vallitsevat moraalinormit, koska pidetään niitä hyvinä. Jotta uskonnolla olisi mitään objektiivista voimaa, niin sitten pitäisi kaikkien uskoa myös ne kaikki kalajututkin ja minun alkuperäinen kritiikkini koski juuri tätä. Ainakaan itseäni on täysin mahdotonta saada uskomaan niitä kalajuttuja ja jos minun pitäisi sitten omaksua kristinuskon moraaliohjeet siksi, että ne kalajutut nyt vaan jonkun mielestä ovat totta, niin tämä olisi minulle vain heikompi perustelu niiden moraaliohjeiden puolesta kuin se, että annettaisiin rationaalinen perustelu, että esim. yhteiskunta toimii paremmin, ja tuottaa paremman hyvinvoinnin jäsenilleen, jos siellä noudatetaan seuraavia moraaliohjeita, mutta tässä ei ole enää mistään objektiivisesta kyse.

Kristillisyyttä itsessään pidän kuitenkin varsin hyvänä vastapainona syövän tavoin leviävälle islaminuskolle.

Ok. Itse en ymmärrä, miksi meidän pitäisi valita näiden kahden välillä. Miksi meidän pitää valita se, jossa on niitä kalajuttuja, joihin ei kukaan enää uskokaan, sen sijaan, että heittäisimme kyseisen painolastin kokonaan sivuun ja poimisimme niistä kristinuskon moraaliohjeista ne, joita pidämme hyvinä. Tai kysytään näin, että jos et olisi kristitty, niin miksi valitsisit islamin sen sijaan, että olisit ateisti? Eli tarkalleen mihin sitä kristinuskoa tarvitset islamiutesi välttämisessä?

Jo aiemmin perustelin, kuinka uskonnollisuutta tarvitaan ihmisen perusluonteen takia.

Enkö minä ole ihminen, kun en usko mihinkään uskontoon (ja siis siitä huolimatta kykenen aivan hyvin elämään yhteisössä hyväksyttyjen moraalinormien mukaan)? Miten tämä on mahdollista?

Nämä järjettömästi toimivat autonpolttajat ovat se ongelma. Kun järkipuhe ei auta, heille pitäisi saada jotain rakentavaa sisältöä elämään. Pykäisivät vaikka kirkkoja.

Miksi? Mikseivät vaikkapa pelaisi jalkapalloa (ja siten pitäisi itseään hyvässä fyysisessä kunnossa ja sitä kautta kuormittaisivat vähemmän terveydenhoitojärjestelmää) tai veisivät vanhuksia ulkoilemaan tai mitä tahansa oikeasti hyödyttävää sen sijaan, että rakentaisivat kirkkoja, joiden ainoa funktio on se, että palvotaan jotain Jumalaa, jonka olemassaolosta ei ole edes mitään todisteita?

Meillä lienee erilainen näkemys ihmisen perimmäisestä luonteesta. Perustan raadollisen ihmiskuvani historian hirmutekoihin. Ihminen on aina ihminen, välittämättä siitä, minkälaisia hilavitkuttimia meillä on käytössämme. Mao oli varmasti oikein mukavaa juttuseuraa teekupposen ääressä. Todelliset kasvot tulivat sitten esiin, kun lähdettiin toteuttamaan suurta harppausta. Pikku hinta, mitä nyt parista maajussista ja onhan se Kiina tänä päivänä niin komia kuin olla ja voi, meille kans.

Ei ongelmana ole se, millainen henkilö Mao yksilönä oli (ei käsittääkseni mitenkään mukava, muuten), vaan siitä, miten hänen villitsemänsä massat toimivat. Nämä massat toimivat toisin kuin olisivat toimineet yksilöinä ja siis moraalisesti katsoen huonommin. Yksilöinä he eivät olisi murhanneet siinä mitassa toisia ihmisiä kuin murhasivat ollessaan osana ryhmää ja luullessaan tekevänsä juuri "objektiivisesti" oikein.

Siitä robottien ylläpitämästä utopiasta voidaan puhua sitten, kun se on todellisuutta. Näin sivuhuomiona robotiikka on tosiaan kiehtovaa ja itseänikin kiinnostaa nähdä, minkälaisia edistysaskeleita ihmiskunta saavuttaa tämän myötä.

Ei tuo muutos tietenkään yhtenä hetkenä tapahdu, vaan kyse on vähittäisestä muutoksesta, joka on todennäköisesti jo alkanut (päätellen siitä, että mediaani-ihmisen reaalipalkat jäävät koko ajan jälkeen siitä, miten keskimääräinen tuottavuus kehittyy). Minusta meidän tulee alkaa keskustella siitä, miten tuossa tulevaisuuden yhteiskunnassa oikein organisoimme asiat ennemmin liian aikaisin kuin liian myöhään, koska liian myöhäiseksi sen jättäminen johtaa varmuudella sisäiseen konfliktiin.

Historia on hyvä viitekehys. Miksi muuttaa mallia, joka on toiminut vuosisatojen ajan?

Niin, siis sekularismi (eli valtion ja kirkon erottaminen toisistaan) on todellakin toiminut viimeiset pari sataa vuotta loistavasti siellä, missä se on toteutettu. Toinen juttu on sitten tiede, joka on osoittanut joitain uskonnon sisältämiä väitteitä (sanotaan vaikka luomisteoria) kategorisesti vääräksi. Tällöin nojaaminen siihen, että ihmiset edelleen uskovat näihin vääräksi todistettuihin asioihin, ei ole mikään erityisen hyvä viitekehys yhteiskunnalle.

Annan pelolle valtaa ja totean, että nykyinen liberaali humanismi hajoittaa enemmän kuin yhdistää ja täten tuomiopäivän pasuunaa on aiheellista paukuttaa. Kun kaikki saavat elää kuin pellossa ja toteuttaa itseään ihan miten lystäävät, koheesio on kovalla koetuksella.

Minusta liberaali humanismi ei tarkoita sitä, että jokainen saa elää kuin pellossa. Liberalismin lähtökohta on se, että mitä tahansa saa tehdä, kunhan se ei riko toisten oikeutta tehdä mitä tahansa. Tämä liittyy vaikka siihen luottamukseen. Se, että rikkoo toisen ihmisen kanssa tehtyä sopimusta, rikkoo juuri liberalismin perussääntöä, koska siinä on rikkonut toisen ihmisen vapautta. Juuri liberaali humanismi on johtanut etenkin henkirikosten valtavaan romahdukseen suunnilleen kaikissa länsimaissa. Se taso, jolla henkirikollisuus tällä hetkellä liberaaleissa länsimassa on, on alempi kuin todennäköisesti missään koskaan ihmiskunnan historian aikana.

Tämähän ei tietenkään tarkoita, että kehitys pitäisi pysäyttää. Muutosta ja modernisaatiota on aina hyvä harjoittaa, mutta kontrolloidusti ja harkiten. Toisaalta, mistäpä sitä tietää.. Ehkä sateenkaariperheet ja nelikymppiseksi bilettäminen tulee nostattamaan läntisen maailman sanoinkuvaamattomiin sfääreihin.

Noista kristinusko ei puutu kuin edelliseen. On hyvin vaikea perustella, miksi sateenkaariperhe olisi jotenkin huono asia yhteiskunnan kannalta. Jos sinä pystyt, niin jatka aiheesta Homo-diskon puolella. Nelikymppiseksi bilettäminen taisi olla sitä, mitä Jeesus itsekin teki. Ainakaan mikään oppi ei kerro, että hän olisi asettunut sijoilleen, perustanut perheen ja ryhtynyt harrastamaan pysyvää ammattia, vaan hänen evankeliumeihin kirjattu touhuilunsa oli erinäköistä hippeilyä ympäri Palestiinaa.

Maailmanlaajuisesti uskonto on kuitenkin merkittävä tekijä, vaikka Suomessa tämä ei näy. Kupla-ajattelu saa meidät herkästi kuvittelemaan, että usko on vähäpätöinen asia. Jos sinulla on yhdeksän kansainvälistä tuttavaa tasaisesti ympäri maailmaa, tilastojen valossa sinun lisäksesi korkeintaan yksi heistä on ateisti tai agnostikko. Loput kahdeksan ovat uskovaisia.

Voi pitää paikkaansa, mutta tämä perustelu uskonnon hyvyyden puolesta on suunnilleen samanlainen kuin se vanha juttu kärpäsistä ja paskasta. Eli kuuntelen mielelläni uskomisen puolesta annettuja rationaalisia argumentteja, mutta vain se, että moni ihminen on uskova, ei kyllä perustele mitenkään sitä, miksi minun pitäisi sellaiseksi ryhtyä tai miksi minun pitäisi kannattaa sitä, että yhteiskunnan koossapitävä voima pitäisi siitä uskonnosta ammentaa.

Koti, uskonto ja isänmaa. Mitäpä vikaa tuossa on noin Suomen koheesion kannalta?

Uskonnosta olen jo oman kantani antanut yllä, joten en siihen palaa. Kodissa ei tietenkään ole mitään vikaa, vaan uskon siihen, että perhe on edelleen se taso, jolle yhteiskunnan perusta on järkevää rakentaa. Yksi syy sille, miksi kannatan homoliittojen sallimista on juuri se, että tällä saadaan homotkin tämän saman mallin sisään. Isänmaassakaan ei sinällään ole mitään vikaa, jos tällä tarkoitetaan solidaarisuutta toisia yhteiskunnan jäseniä kohtaan. Valitettavasti historian valossa se on usein tarkoittanut sotimista toista isänmaata olevia vastaan ja tätä kammoksun, kun olen kuitenkin itse saanut elää koko elämäni rauhan oloissa ja vain tv:n välityksellä seurannut sodan kauhuja. Ja tämä maailmassa, joka on pullollaan ydinaseita, joiden käyttö sodassa nostaisi ihmisten kärsimykset vielä pari astetta korkeammalle. Jos isänmaan vaikutusta ihmisten manipulointiin kannattamaan sotimista saadaan pidettyä kurissa jatkossakin, niin olen siitä valmis aika paljon uhraamaan muiden asioiden suhteen. Vaikka sitten joku byrokraatti Brysselissä sitten olisikin liikaa.

[Kynämies]

Niin, siis tässä kontekstissa...

Härregud. Keskustelu menee aivan puuroksi jos ruvetaan napsimaan yksittäisiä lauseita sieltä täältä ja sivuutetaan samalla toinen mokoma. Samalla koko touhusta häviää äkkiä punainen lanka. Eihän johonkin esimerkkiin rakentavasta toiminnasta kannata keskittyä, vaan siihen, mitä sillä esimerkillä ajetaan takaa. Ne aiemmin mainitut kirkot olivat siis vain havainnollistava tapa käsitellä toimintaa, joka voittaa autojen polttamisen. Saahan sitä vaikka valaa asfalttia tai tutkia kasvinjalostusta jos ei rakentaminen inspiroi. Kirkot nyt kävivät mielessä kun uskosta on tässä koheesiokeskustelussa ollut juttua.

Noin muutoin olen mielestäni esittänyt kantani jotakuinkin kattavasti. Suosittelen lukemaan aikaisemmat viestini tässä ketjussa läpi vielä uudestaan jos jotain on jäänyt epäselväksi.

Toki mikäli jokin nyt erityisesti askarruttaa, passaa kysyä.

[DuPont]

Mikäli Turkkia ei voi käyttää esimerkkinä, Iranissa vallitsee aika laaja yhteisymmärrys mitä tulee Israeliin ja jenkkilään. Luottamus ei välttämättä ole kovassa huudossa, mutta uskoisin tilanteen tullen tuon kansakunnan puhaltavan melkoisella tarmolla yhteiseen hiileen.

Millä perusteella päättelet tai oletat, että luottamus ei ole kovassa huudossa Iranissa?

Väite on nimittäin sen verran kovaa kamaa, että perusteluja mielestäni vaaditaan.

Totta kai islamissa juutalaisvastaisuus elää vahvana, koska juutalaisuus teologisesti kyseenalaistaa islamia. Hehän eivät pidä muhista profeettana, vaan pellenä. No, ehkä eivät pellenä, mutteivät profeettana. Muhiksen (=islamin) juutalaisviha pohjautuu juuri siihen, ettei "kirjan kansa" hyväksynyt häntä.

"sr" tuolla edellä yritti mielestäni ohittaa tuon kysymyksen siitä, että homogeenisyys juuri on asia, joka parhaiten luo yhteisölle yhteenkuuluvuutta, päinvastoin kuin yhteiskunta, joka koostuu erilaisista pienyhteisöistä. Itse suosisin pitkälti kristillistä kulttuuria ja sen arvo- ja moraalikäsityksiä, koska nuo ovat toimineet varsin hyvin Euroopassa ja Länsimaissa. Enemmän hyvää ovat yhteiskuntiimme tuoneet kuin pahaa. Pelkästään siksi kristillinen länsimaa- ajattelu on aika hyvästä. Olen aika pragmaatikko, hyvää on se malli joka luo hyvää, en halua sitoutua ideologioihin tai dogmeihin. Mutta siksikin/siltikin länsimainen kristillisyys on luonut fiksuimpia yhteiskuntia maailmassa, aika harva kykenee kilpailemaan?

[Siili]

"sr" tuolla edellä yritti mielestäni ohittaa tuon kysymyksen siitä, että homogeenisyys juuri on asia, joka parhaiten luo yhteisölle yhteenkuuluvuutta, päinvastoin kuin yhteiskunta, joka koostuu erilaisista pienyhteisöistä. Itse suosisin pitkälti kristillistä kulttuuria ja sen arvo- ja moraalikäsityksiä, koska nuo ovat toimineet varsin hyvin Euroopassa ja Länsimaissa. Enemmän hyvää ovat yhteiskuntiimme tuoneet kuin pahaa. Pelkästään siksi kristillinen länsimaa- ajattelu on aika hyvästä. Olen aika pragmaatikko, hyvää on se malli joka luo hyvää, en halua sitoutua ideologioihin tai dogmeihin. Mutta siksikin/siltikin länsimainen kristillisyys on luonut fiksuimpia yhteiskuntia maailmassa, aika harva kykenee kilpailemaan?

Kristinusko on suhtautunut kohtuullisen suvaitsevaisesti ideologioihin, jotka ovat kyseenalaistaneet sen itsensä.  Toki jokainen itseään kunnioittava skeptikko muistaa kaivaa esiin ristiretkien ja inkvisition tapaiset (lähes eilispäivän) tapahtumat, mutta kaiken kaikkiaan kristinuskoon sisään rakennettu toleranssi (esimerkiksi anteeksianto, poskenkääntö ja maallisen vallan kunnioittaminen) selittävät mielestäni pitkälle sen, miksi valistuksen aikakausi syntyi keskelle kristillistä kulttuuria, eikä esimerkiksi muslimien keskuuteen. 

[Saturnalia]

Hesarin yhden jutun kommentiksi kirjoitin - ei ole vielä julkaistu - että miksi nykyään ei ole muodikasta puhua työväenluokasta, mutta silti yhä yleisemmin puhutaan white trashista? Usein lainausmerkeissä, mutta kuitenkin. Puheen white trashista ilmeisesti koetaan olevansa jonkinlaista sitoutumista oikeaan arvopohjaan, tai jotakin. Toisin sanoen, vaikka yhteiskuntaluokista ei haluttaisi puhua, niin näyttää siltä että tarve määritellä luokat jollakin toisella termillä silti pysyy. Luokkamäärittelyn tarve tuntuu säilyvän vaikka luokista ei puhuttaisi luokkatermeillä.

Olen sen verran vanhanaikainen, että mielestäni on neutraalimpaa ja jopa poliittisesti sitoutumattomampaa puhua työväenluokasta kuin puhua white trashista tai jostain elämänkoululaisista tai mitä koheesiota tuhoavia eufenismeja liberalismi onkaan jo keksinyt välttääkseen puheen luokista.
Amerikkalaisella oikeistolla ei myöskään näytä olevan mitään ongelmaa käyttää taajaan termiä working class. Siksikin puhun yhä yhteiskuntaluokista, se on yksi työkalu lähestyä todellisuutta.

En luokista puhumista mitenkään erityisesti rakasta, mutta kyllä niistä on parempi puhua kuin korvata termi jollakin huonommalla, kuten white trashilla. Tarve purppaista tästä syntyi siksi, kun olen huomannut että esimerkiksi Hesari on alkanut käyttää white trash-termiä yhä yleisemmin. Tuollaisella termillä ei todellakaan ylläpidetä yhteiskunnan koheesiota. Jopa alaluokka on mielestäni humaanimpi termi kuin white trash.

Agnostikkona näen kristinuskon eräänlaisena tarinana pojasta, ja sudesta. Se on tarina, jolla on moraalinen sisältö. Siinä pyritään tarinan keinoin antamaan moraalinen opetus, opetuksia. Keskustelua siitä ovatko nuo tarinat totta pidän samanlaisena kuin keskustelua siitä, olivatko poika ja susi ihan oikeasti olemassa elävässä elämässä. Välittääkö kukaan? Luterilaisen kulttuurin perinnettä on, että kysymys henkilökohtaisesta uskosta ylikorostuu. Katollisuushan on enemmän sellaista wink wink-juttua, jossa pyritään vain pitämään vanhat tavat ja arvopohja elossa. Tikulla silmään.

Toki sillä hetkellä kun aikuinen kertoo tuon tarinan lapselle, niin aikuisen täytyy antaa vaikutelma että tarina on totta. Muuten oppi ei mene perille niin hyvin. Uskonnot ovat pyrkimys yhteisiin arvoihin tarinan kautta. Tässä mielessä kirkko voisi olla vaikka Poika ja susi-kirkko nimeltään. Se opettaisi sitten vain sen tarinan sisältämää opetusta. Sitten osa kritisoisi, ettei poikaa ja sutta oikeasti ollut. Varmaan ei, mutta sillä ei ole suurta väliä. Tärkeämpää on pyrkimys yhteiseen arvopohjaan, jota joskus kulttuuriksikin kutsutaan. Tarinat kuulua kertoa vakavalla naamalla.

[Siili]

En luokista puhumista mitenkään erityisesti rakasta, mutta kyllä niistä on parempi puhua kuin korvata termi jollakin huonommalla, kuten white trashilla. Tarve purppaista tästä syntyi siksi, kun olen huomannut että esimerkiksi Hesari on alkanut käyttää white trash-termiä yhä yleisemmin. Tuollaisella termillä ei todellakaan ylläpidetä yhteiskunnan koheesiota. Jopa alaluokka on mielestäni humaanimpi termi kuin white trash.

Luulenpa, että suomalaisen tiedostavaiston mielestä sosiaalisen alaluokan kantis on huomattavasti enemmän itse vastuussa tilanteestaan kuin saman luokan mamu, joka kuvataan pääasiassa (tahdottomana) uhrina.  Siksi tiedostavaisto katsoo, että on passelia kutsua kantista yleistävällä hieman halventavallakin termillä.  Kuvitelkaapa itse, millainen haloo syntyisi, jos käytössä olisi esimerkiksi termi "black trash".   

[Kynämies]

Millä perusteella päättelet tai oletat, että luottamus ei ole kovassa huudossa Iranissa?

Väite on nimittäin sen verran kovaa kamaa, että perusteluja mielestäni vaaditaan.

Totta kai islamissa juutalaisvastaisuus elää vahvana, koska juutalaisuus teologisesti kyseenalaistaa islamia. Hehän eivät pidä muhista profeettana, vaan pellenä. No, ehkä eivät pellenä, mutteivät profeettana. Muhiksen (=islamin) juutalaisviha pohjautuu juuri siihen, ettei "kirjan kansa" hyväksynyt häntä.

Islamin ja juutalaisuuden välinen tunne taitaa olla molemminpuoleista. Opinkappaleet tietysti menevät ristiin, mutta lisäksi poliittinen ilmapiiri kiristää välejä entisestään. Yhteinen vahva vihollinen tietysti omalla tavallaan pönkittää molempien tahojen yhteishenkeä. Jäin kuitenkin ihan miettimään tuota Iranin yleistä luottamustasoa. Turkkiin rinnastaminen oli kuitenkin aika köykäinen heitto enemmän tai vähemmän takki auki. Kaivelinkin vähän ja pari mielenkiintoista paperia tuli vastaan.

Israelilainen Shmuel Bar analysoi teoksessaan Iranilaista kulttuuria kohtalaisen laajasti. Pientä varausta kannattaa ehkä noudattaa tuota lukiessaan, sillä pienimuotoista asennoitumista on havaittavissa. Objektiivinen ote ei taida olla ihan tapissa. Viihdyttävää tekstiä kuitenkin. Pari otetta kuvaamaan teoksen henkeä:

it  remains  the  only overtly  radical  state  in  the  region  with  a  proclaimed  ideological  anti-American agenda; it is the sole Shiite regime and the active "exporter" of Islamic radicalism and terrorism, not only to Shiite, but also to Sunnite Islamic movements; and it is actively involved in attempts to disrupt the Israeli-Arab peace process. Above all of these, Iran is  worthy  of  special  interest  as  a  regional  power  capable  of  creating  high  levels  of tension  in  the  sensitive  area  of  the  Persian  Gulf, and  as  a  country  with  an  advanced clandestine nuclear weapons program.

Myrkyllinen ja ihmisvastainen mörkö, selvästi. Herkutellaan vielä vähän.

These  perceptions  have  contributed  to  a  tendency  in  Iranian  political  thinking towards conspiracy  theories,  which  attribute  the  course  of  contemporary  Iranian history  to  evious  Machiavellian-type  machinations of  coalitions  of  enemies  and foreign  powers  (primarily  Great  Britain,  the  USA,  Israel  and  the  Jews)  by  use  of ubiquitous   secret   associations   and   intelligence   organizations.   The   belief   in conspiracies  also  renders  Iranians  receptive  to  implicit  threats  even  over  and  above the actual credibility of the threat. 

No joo. Oli miten oli, sivulla 11 käsitellään epäluottamusta tarkemmin.

Individualism  has  been  seen  as  the  source  of  another  major  trait  frequently attributed  to  the  Iranian  –  suspicion  and  mistrust of  anyone  outside  one's  immediate inner  circle,  and  especially  of  anyone  in  power,  of  governments,  and  of  foreign powers.

(...)

The sociologist Raymond D. Gastil put together a   list   of   ten   "beliefs,   attitudes   or   dispositions" which   characterize   Iranians (specifically  middle  class  Iranians  in  the  city  of
Shiraz,  where  he  performed  his study).  Most  of  these  beliefs  express  a  form  of  mistrust:  men  are  by  nature  evil, power-seeking, and irrational (mistrust of human motivations); everything is in a state of  flux  and  change  (mistrust  of  stability); (...)

Paatoksellisuudesta huolimatta kyllä tuon voinee allekirjoittaa, paikallisia paremmin tuntematta. En välttämättä sitoisi epäluuloisutta kuitenkaan individualismiin, vaan niihin vieraitten valtiomahtien vihamielisyyteen.
Koska Iranilla on monia mahtavia vihollisia, onhan tuollainen kyyninen kyräily ihan järkeenkäypää. Tekeleessä käydään lisäksi läpi iranilaisten ylpeyttä omasta kulttuuristaan, mallia persialaiset matot ja muu taide. Huolimatta epäluuloisuudesta vieraita valtoja kohtaan, tuo porukka varmaankin on aika hyvää pataa keskenään johtuen juuri vihollisista, kulttuurista ja kansallismielisyydestä.


Tuo dokumentti kun ei taustansa puolesta kuitenkaan ihan täysin vakuuta, toinen läpyskä jota vähän selailin oli tämmöinen Turkista tullut turaus. Simppeli parikymmensivuinen powerpointtiin kelpaava esitys. Alussa tehdään mielestäni tärkeä havainto:

As the fabric and structure of the Iranian society is different than its counterparts in Europe, generalized conclusions do not make sense for Iran.

Kyldyyritausta kannattaa huomioida. Allekirjoitan.
Tutkimus toteaa, että lähiympäristön jakaessa samantasoinen tulo-ja koulutustaso, luottamus on korkeampaa. Mikäli oma status poikkeaa vahvasti keskiarvosta kumpaankaan suuntaan, alkaa arvuuttelu naapurin touhuista. Mielenkiintoinen sivuhuomio on shia-väestön keskuudessa vallitseva epäluottamus. Kuta enemmän shioja provinssissa, sitä epäileväisempiä ollaan. Johtuneeko uskonsodan lietsomisesta saatanallista länttä vastaan vai mistä, paha sanoa. Usko vaikuttaa, etnisyys taas ei. Yllättävää.

"sr" tuolla edellä yritti mielestäni ohittaa tuon kysymyksen siitä, että homogeenisyys juuri on asia, joka parhaiten luo yhteisölle yhteenkuuluvuutta, päinvastoin kuin yhteiskunta, joka koostuu erilaisista pienyhteisöistä. Itse suosisin pitkälti kristillistä kulttuuria ja sen arvo- ja moraalikäsityksiä, koska nuo ovat toimineet varsin hyvin Euroopassa ja Länsimaissa. Enemmän hyvää ovat yhteiskuntiimme tuoneet kuin pahaa. Pelkästään siksi kristillinen länsimaa- ajattelu on aika hyvästä. Olen aika pragmaatikko, hyvää on se malli joka luo hyvää, en halua sitoutua ideologioihin tai dogmeihin. Mutta siksikin/siltikin länsimainen kristillisyys on luonut fiksuimpia yhteiskuntia maailmassa, aika harva kykenee kilpailemaan?

Pragmaattinen lähestymistapa on hyvä. Mielestäni on selvää, että mitä enemmän yhteisiä arvoja, tapoja ja uskomuksia ihmiset jakavat keskenään, sen yhtenäisemmiltä he tuntuvat. Tietysti kannattaa muistaa, että eri yhdistävät tekijät painottuvat eri tavalla. Suomalainen nyt vaikkapa voi suhtautua toiseen maanmieheensä peruspositiivisen välinpitämättömästi lähtökohtaisesti, mutta sodan tullen tukea toinen toistaan henkensä uhalla. Kaveria ei jätetä, joskus sanottiin.
Vastaavasti se kansalliskaveri voidaan hylätä täysin, jos tämä tekee jonkin vastenmielisen rikoksen jota ei voi hyväksyä, esimerkiksi lapsenraiskauksen. Muslimeilla vastaavaa vastenmielisyyttä voisi herättää vaikka islaminuskon jättäminen.

Riippuu yhteisöstä ja arvoista, mikä sitoo eniten. Kristillisyys, mistä nyt on reippaasti väännetty, ei tyypillisesti ole kovin ehdoton. Sikälikin se on hyödyllinen. Siitä voi irtisanoutua, ilman pään menettämisen pelkoa.

[Uimakoulutettava]

En luokista puhumista mitenkään erityisesti rakasta, mutta kyllä niistä on parempi puhua kuin korvata termi jollakin huonommalla, kuten white trashilla. Tarve purppaista tästä syntyi siksi, kun olen huomannut että esimerkiksi Hesari on alkanut käyttää white trash-termiä yhä yleisemmin. Tuollaisella termillä ei todellakaan ylläpidetä yhteiskunnan koheesiota. Jopa alaluokka on mielestäni humaanimpi termi kuin white trash.

Mitä koheesiota?

Tokihan olen paitsi natsi, rasisti ja fasisti, myös white trashia!

Siis kun äänessä on oikein tiedostavainen suvaitsevaisto eli Helsingin Sanomat, YLE, maakunnallinen sanomalehtilehti eli vihollismedia, hallitusoppositio, valtiokirkko tai intelligentsia eli Pirkkalan akatemia osana Eurostoliiton virallista totuutta.

Totta kai Helsingin Sanomat tuntee poliittiset vihollisensa. Meneillään on infosota ja taistelu länsimaisesta yhteiskunnasta, ei tässä mitään sen kummempaa.

Edit.

Anteeksi, täytyy täsmentää ehkä liian jyrkkää lausumaani Helsingin Sanomista. Kiitos kannettavan pakkoveron, tokihan RepoRadio eli YLE:n Iso Paja on nuivien ensisijainen poliittinen vihollinen päivittäisillä mokutuspläjäyksillään.

Terveiset stalinistien lastenlapsille! Teette tärkeää kansanvalistustyötä jo ties kuinka monennessa sukupolvessa! Haleja ja pusuja!

[duc]

- -
Jos sitten mennään siihen, minkä asioiden itse uskon olevan toimivia sosiaalisen koheesion luojia jälkiteollisessa yhteiskunnassa, niin se on ennen kaikkea se luottamus kansalaisten keskuudessa siihen, etteivät toiset kansalaiset huijaa heitä. - -

Heureka! Taqqiya on sinulle höpöhöpöä, koska tahdot luottaa, ettei sinua tahallaan huijata. Itse asiassa käsityksesi kristinuskon kalajutuista ko. uskonnolle oleellisina uskonkohteina ovat höpöhöpöä. Eikä moraalinormisto ole kristinuskon ydin toisin kuin vaikka islamin, siksi uskonnollinen laki on saanut taipua maallisen lain edessä. Uskoo ken haluaa.

Asiasta kukkaruukkuun, kukkaruukusta asiaan: Uskontososiologia on tutkinut tätä koheesiokysymystä viimestään Emile Durkheimista lähtien ja kutsunut ilmiötä nimellä kansalaisuskonto tai yhteiskuntauskonto. Alla eräs määritelmä:

Kansalaisuskonto on kansakunnan yhteenkuuluvuuden ilmaus, joka ylittää kirkkokuntien, kansallisuuden ja uskonnollisuuden luomat rajat. Kansalaisuskonnolla on omat yhteisölliset edustuksensa. Niiden avulla sen jäsenet kunnioittavat kansallisesti merkittävien tapahtumien muistoa ja uudistavat sitoutumisensa yhteiskuntaa kohtaan. (Meredith McGuire)

Tämä on kauheaa uskontotiedettä, joka kuvittelee tietävänsä mitä ei tiedä. Siitä huolimatta peukku tämän tärkeän ketjun aloittamisesta.

[duc]

Kommunistinen ideaali kaatuu loogiseen mahdottomuuteensa: resurssit ovat rajalliset, ihmisen tarpeet rajattomat. Reaalitodellisuudessa tarpeita on rajoitettava resurssien mukaan. Sen seurauksena runsauden yhteiskunta ei toteudu kuin Star Trek -todellisuudessa. Kommunistitkin joutuvat tyytymään ns. sosialistiseen ideaaliin eli proletariaatin diktatuuriin, jossa resurssit jaetaan suoritusten mukaan ja toiset ovat etuoikeutetumpia kuin toiset. Sr:lle kiitokset (ideologisen) positionsa esittelemisestä. Sitä taustaa vasten argumentaatiosi (ongelmat) avautunevat peremmin. Mutta ketjun aiheeseen:

On toki kiinnostavaa pohtia, mikä olisi "liima", joka sitoisi kansalaiset parhaiten yhteen. Monia näkökulmia on esitetty täällä ja uskontososiologisessa keskustelussa. Poimin monista hyvistä yhden alle, joka on sekä ajankohtainen että eräs tärkeimmistä "liiman" ainesosista.

- -
Ilman yhtenäistä tapakulttuuria, syntyisi helposti kiistoja ristiriitaisten käyttäytymismallien takia ja sosiaalinen koheesio hajoaa.
- -

Tapakulttuuri syntyy yhteisön jäsenten tavalla tai toisella historiansa aikana omaksumista arvoista, normeista, uskomuksista jne. Tämä on toki helposti yleistettävissä, kuten tutkimuksessa tapana on (kansalais)uskonnoksi. Ongelmana tässä on, kuten on nähty, että monet ymmärtävät uskonnon väärin, kapeasti tai kammoksuvat koko sanaa niin paljon, että eivät kuuna kullan valkeana suostu olemaan missään tekemisissä ko. ilmiön kanssa määriteltäisiin se miten tahansa, kuten kansalaisuskonnoksi. Jos jollakin olisi absoluuttinen vastaus tähän koheesiokysymykseen, hän tekisi konsulttina hyvän tilin. Kyynisesti voisi myös historiallisesta näkökulmasta todeta, että kun hallitsijoilla on ollut sisäpoliitiittisia ongelmia, niin kansa yhtenäistämiseksi on aloitettu sota naapurimaata vastaa. Sota kansakunnan liimana on kuin krapularyyppy: Hetken aikaa ollaan yhteisessä rintamassa, vaan sodan jälkeen vihataan vielä enemmän.

Yhdysvallat on paraatiesimerkki yhteiskunnasta, jossa on olemassa kansalaisuskonto koheesiota jotenkin ylläpitävänä ilmiönä, mikä on aina näkynyt USA:n presidenttien retoriikassa. Tästä kiinnostuneille suosittelen perusteosta Catherine L. Albanese: America, Religions, and Religion. Albanesen tiivistys ilmiöstä on:

Kansalaisuskonnolla tarkoitetaan uskonnollista järjestelmää, joka sijaitsee kirkkojen vieressä. Sillä on oma oppi tai uskontunnustus, siveellinen ulottuvuus sekä rituaaleja ja muita tunnistettavia tunnuksia, jotka ovat yhteydessä poliittiseen valtioon.

Jos joku tuntee tutkimushistoriallista intoa aiheeseen (ja vanhaan ranskan kieleen/vallankumoukseen), valistusfilosofi Jean Jacques Rousseau oli ensimmäinen, joka käytti

käsitettä kansalaisuskonto (religion civile) - -  ensimmäistä kertaa - - vuonna 1762 ilmestyneessä teoksessaan Yhteiskuntasopimuksesta

eli Du contrat social ou principes du droit politique.

[tyhmyri]

Ihan tuon aloitusviestin tutkimuksen myötä. Turkkilaisten luottamus on sieltä häntäpäästä ja Iranin ollessa maantieteellisesti kohtalaisen lähellä ja myös voimakkaan uskonnollinen, oletan samantyyppisen luottamustason ilmenevän sielläkin.

Eli oletat ilman minkäänlaista dataa tahi tutkimuksia. Ok, käy se niinkin.

Iran on monessa mielessä melkoinen hirviö (minusta Iran on lähes kiltti verrattuna Saudi-Arabiaan, joka on todellinen roistovaltio). Mutta mielenkiintoisella tavalla mullahien valta ja vastuu valtion hoidosta on merkittävässä määrin tylsyttänyt kovinta uskonnollista paatosta. Toisaalta jos ottaa uskonnollisen ylivallan annettuna tosiasiana, niin maa on yllättävän toimiva monessakin mielessä.

Iranilaiset eivät ole arabeja, mikä selittää monta eroa. Mielenkiintoista on myöskin se, että Iranin lainsäädäntö tunnustaa virallisiksi uskonnoiksi kristinuskon, zarahustralaisuuden ja juutalaisuuden. Iranissa taitaa olla isompi ongelma olla sunni kuin vaikkapa juutalainen (juutalaisten määrä Iranissa on nykyisin kai jossain 10'000 tienoilla tai enemmän kun vielä viitisen kymmentä vuotta sitten juutalaisia asui Iranissa yli 100'000).

Toisaalta Iranin toiseksi suurin uskonto on joidenkin lähteiden mukaan Bahai. Iran on aika ikävä paikka olla Bahai-uskontoa tunnustava vaikka uskonnon suurista johtajista moni onkin Iranista kotoisin.

Tuollaisessa ympäristössä en pitäisi ollenkaan outona jos yhteiskunnan koheesio olisi heikko. Mutta perustelua oletuksille voisi toivoa.

[Siili]

Jos ihmisiltä menisi kysymään, että miten on rikollisuus kehittynyt viime vuosikymmeninä, niin suurin osa todennäköisesti sanoisi sen suhteen tilanteen pahentuneen. Kuitenkin jos katsotaan vaikka pahinta rikostyyppiä (ja sitä, jonka kohdalla ei ole tapahtunut mitään vaihtelua sen suhteen, mitkä asiat tulkitaan kyseisiksi rikoksiksi ja mitä ei), eli henkirikoksia, niin ne ovat menneet n. puoleen siitä, mitä olivat vielä 1990. Myös varkaudet ovat vähentyneet tuosta ajasta. Kuinka moni ihminen on näistä tietoinen? Väitän, että varsin harva, koska media yleensä viittaa kintaalla tällaisille hyvään suuntaan meneville uutisille ja keskittyy yleensä vain siihen, mitkä asiat ovat menossa huonoon suuntaan.

Tällä vuosikymmenellä kehitys ei ole ollut Ruotsissa henkirikosten suhteen niin auvoista kuin annat ymmärtää:

https://www.bra.se/brott-och-statistik/brottsutvecklingen/mord-och-drap.html

Onko täysin mahdotonta, että jotkut asiat voisivat jopa taantua entisessä kansankodissa?   Miten tällaiseen mahdolliseen taantumiseen on suhtauduttava?  Riemuittava, että tilanne on kuitenkin parempi kuin 50 v sitten?

Edit:  Ruotsalaisessa Flashbackissä on reaaliaikainen tilasto, jota myöhemmin korjaillaan, mikäli henkirikokseksi epäilty kuolema paljastuukin muunlaiseksi kuolemaksi:

https://www.flashback.org/t2797241p26

Tänä vuonna lukema kesäkuun lopussa on 79, joka on enemmän kuin koko vuonna 2012.  Mutta ei olla huolissamme, kyseessä on varmasti vain tilastollinen heitto, ja viime vuosisadan laskeva trendi varmasti palautuu jo ensi vuonna. Aivan varmasti!

Tukholman alueella on tänä vuonna tapettu 46 ihmistä, kun koko viime vuonna vastaavalla alueella pistettiin kylmäksi 26 ihmistä:

http://www.aftonbladet.se/nyheter/krim/a/v0174/46-mord-i-stockholm-hittills-i-ar-polisen-oroad

Poliisilla on kuulemma idea, miten estää ampumiset, mutta se ei halua vielä kertoa ehdotuksen yksityiskohdista:

Ett nytt förslag kring hur polisen ska jobba för att förhindra fler skjutningar kommer att tas upp i Stockholmspolisens ledningsgrupp under denna vecka.
Gunnar Appelgren vill inte avslöja några detaljer i förslaget men säger att det stora antalet mordutredningar riskerar att "choka hela utredningssystemet".

Ehkäpä Pohjolan onneloissa elämisen laatu voi sittenkin (vastoin kansankodin luonnonlakia?) taantua, ainakin paikallisesti? 

[Siili]

Jos ihmisiltä menisi kysymään, että miten on rikollisuus kehittynyt viime vuosikymmeninä, niin suurin osa todennäköisesti sanoisi sen suhteen tilanteen pahentuneen. Kuitenkin jos katsotaan vaikka pahinta rikostyyppiä (ja sitä, jonka kohdalla ei ole tapahtunut mitään vaihtelua sen suhteen, mitkä asiat tulkitaan kyseisiksi rikoksiksi ja mitä ei), eli henkirikoksia, niin ne ovat menneet n. puoleen siitä, mitä olivat vielä 1990. Myös varkaudet ovat vähentyneet tuosta ajasta. Kuinka moni ihminen on näistä tietoinen? Väitän, että varsin harva, koska media yleensä viittaa kintaalla tällaisille hyvään suuntaan meneville uutisille ja keskittyy yleensä vain siihen, mitkä asiat ovat menossa huonoon suuntaan.

Tällä vuosikymmenellä kehitys ei ole ollut Ruotsissa henkirikosten suhteen niin auvoista kuin annat ymmärtää:

https://www.bra.se/brott-och-statistik/brottsutvecklingen/mord-och-drap.html

Onko täysin mahdotonta, että jotkut asiat voisivat jopa taantua entisessä kansankodissa?   Miten tällaiseen mahdolliseen taantumiseen on suhtauduttava?  Riemuittava, että tilanne on kuitenkin parempi kuin 50 v sitten?

BRÅ julkaisi rikosstatistiikkaa henkirikosta vähäisempien rikosten osalta vuosilta 2005 - 2016:

https://www.bra.se/nytt-fran-bra/arkiv/press/2017-11-15-fler-privatpersoner-utsatts-for-brott.html

Teen saman kysymyksen kuin jäsen "sr":  kuinka moni ihminen on näistä tietoinen?  Olisiko oltava huolissaan sosiaalisen koheesion puolesta?

[Roope]

BRÅ julkaisi rikosstatistiikkaa henkirikosta vähäisempien rikosten osalta vuosilta 2005 - 2016:

https://www.bra.se/nytt-fran-bra/arkiv/press/2017-11-15-fler-privatpersoner-utsatts-for-brott.html

Teen saman kysymyksen kuin jäsen "sr":  kuinka moni ihminen on näistä tietoinen?  Olisiko oltava huolissaan sosiaalisen koheesion puolesta?

Etenkin näitä ruotsinkielisiä harva klikkaa, joten lainaan tähän olennaisimman:

Mellan 2012 och 2016 har utsattheten för bedrägerier ökat från 3,0 till 4,3 procent. Under samma period har utsattheten för sexualbrott ökat från 0,8 till 2,4 procent, och utsatta för trakasserier har ökat från 4,1 till 5,5 procent.

Unga kvinnor 16-24 år är den grupp som är mest utsatt för sexualbrott, 14 procent av de unga kvinnorna uppgav att de hade utsatts för minst ett sådant brott under 2016. Bland män i samma åldersgrupp uppgav 1,2 procent att de hade utsatts. Sexualbrott innehåller ett brett spann av händelser, från blottning och andra ofredanden till våldtäkter.

– Unga kvinnor är inte bara mer utsatta för trakasserier, de utsätts också oftare för sexualbrott. I NTU finns dock inte svaren på varför en brottstyp ökar, därför behövs analyser för att få bättre kunskap om orsakerna till ökningen, säger Åsa Strid, biträdande enhetschef på Brå.

Toisin sanoen Ruotsin valtakunnallisen turvallisuuskyselyn (NTU) mukaan seksuaalirikosten uhreiksi joutuneiden määrä on kolminkertaistunut neljässä vuodessa 2012-2016. 14 prosenttia 16-24-vuotiaista ruotsalaistytöistä ilmoitti joutuneensa vuoden aikana ainakin yhden seksuaalirikoksen uhriksi.

[Siili]

Toisin sanoen Ruotsin valtakunnallisen turvallisuuskyselyn (NTU) mukaan seksuaalirikosten uhreiksi joutuneiden määrä on kolminkertaistunut neljässä vuodessa 2012-2016. 14 prosenttia 16-24-vuotiaista ruotsalaistytöistä ilmoitti joutuneensa vuoden aikana ainakin yhden seksuaalirikoksen uhriksi.

BRÅ on (ainakin virallisesti) ymmällään, mistä nousu rikostilastoissa johtuu:

I NTU finns dock inte svaren på varför en brottstyp ökar, därför behövs analyser för att få bättre kunskap om orsakerna till ökningen, säger Åsa Strid, biträdande enhetschef på Brå.

Suomessakin ollaan virallisissa piireissä ilmeisen haluttomia arvelemaan, mistä kasvu Suomen seksuaalirikosluvuissa viime vuosina johtuu.  Miten olis ilmoitusherkkyyden kasvu?