Itsenäisyysraha, ei valtiollista kehitysapua

[Vapautus]

Jari Ronkainen piti eduskunnassa perussuomalaisten ryhmäpuheenvuoron 27.6.2017. Suomen Uutisten mukaan hän "kertasi perussuomalaisten arvoja ja mottoa: Ensin suomalainen työ ja yrittäminen. Jos rahaa ja aikaa jää, sitten maailmanparantaminen." Tämä ei ole uskottava pohja poliittiselle toiminnalle, sillä siitä puuttuu konkretia. Siitä ei selviä, milloin rahaa ja aikaa on jäänyt riittävästi tai että kuinka paljon apua perussuomalaiset on valmis antamaan, kun aika on sopiva.

Aiemmin kesäkuussa Matti Putkonen oli kommentoinut kehitysapua Huomenta Suomen haastattelussa 12.6.2017. Tyypillisen(?) heikosti valmistautuneiden toimittajien tentissä Putkonen esitti: "Valtion talouden pitää olla ylijäämäinen. Sen jälkeen ruvetaan katsomaan, onko meillä mahdollisuutta". Ainakin ylijäämäisyysvaatimus on selkeä, jos loppuosa ei.

Itse kuitenkin toivon puolueiden – ehkä Perussuomalaisten johdolla – ottavan toisen suunnan kehitysapuun. Kun meillä on joka tapauksessa eriäviä mielipiteitä kehitysavusta, onko siihen liittyvät päätökset pakko ajaa läpi vähemmistön mielipidettä vastaan?

Onko kehitysapu asia, josta kansalaisen ei tulisi päättää itse vaan josta pitäisi päättää hänen puolestaan?

Oletetaan, että Suomen kehitysapumenot ovat n. 1 miljardi euroa vuodessa. Viime vuonna ne olivat vähemmän, mutta aikaisempina seitsemänä vuotena hieman päälle miljardin. (https://www.kepa.fi/vaikuttamistyo/kehitysrahoitus/kehitysyhteistyotilastot) Suomessa on tällä hetkellä n. 5,5 miljoonaa asukasta. Tämä tarkoittaa, että kansanedustajat ottavat jokaiselta suomalaiselta – vauvasta vaariin, työttömästä työlliseen – n. 180 euroa vuosittain ja antavat sen eteenpäin kehitysavun muodossa. Mitä jos he antaisivat tämän päätäntävallan takaisin kansalaisille?

Sen sijaan, että kansalaiset eivät koskaan näe tuota 180 euroa tilillään, annetaan se heille takaisin. Kutsutaan sitä itsenäisyysrahaksi tai joulurahaksi, ja myönnetään Suomen itsenäisyyspäivänä. Jokainen päättää itse, käyttääkö rahan kehitysapuun, hyväntekeväisyyteen, ruokaan, lääkkeisiin, säästöön tai mihin vain. Jokainen päättää oman 180 euronsa käyttämisestä, kukaan ei saa päättää toisten.

Tämä käytäntö tietysti lopettaisi valtiollisen kehitysavun myöntämisen. Samalla se antaa lisää valtaa ja vapautta jokaiselle suomalaiselle. Mikäli valtio kokee kehitysapuun ja hyväntekeväisyyteen lahjoittamisen kannustettavaksi asiaksi - kuten mielestäni tulisi kokea - se voi tukea näitä toimia esimerkiksi verohelpotuksin.

Onko Perussuomalaisessa puolueessa – tai muissa – kiinnostusta lähteä tielle, joka vähentää heidän valtaansa ja lisää kansalaisten?

[Hornsmith]

Kehitysapu on lisenssiraha jolla lunastetaan hyvän ihmisen, hyvän maan ja hyvän kansan status. Väärinkäytöksistä, välistävedosta ja rahankäytön yleisestä tehottomuudesta suhteessa tarkoitusperiin ei välitetä. Rahaa työnnetään menemään jotta kilpi kiiltää ja kansainvälistä hyväksyntää ropisee. Itse en kaipaa kansainvälistä hyväksyntää, eikä minulla ole mitään erityistä hinkua olla mitenkään hyvä ihminen, joten tänne ne 180 eur Kiitos. 

[Mika]

Verorahoilla maksettava kehitysapu on erinomainen peruste sille, ettei anna rahaa mihinkään vapaaehtoiskeräykseen kehitysmaiden hyväksi.

[Vapautus]

Kehitysapu on lisenssiraha jolla lunastetaan hyvän ihmisen, hyvän maan ja hyvän kansan status.

Monelle asia on varmasti näin. Itse en näe sitä pahana, jos sen tekee omilla rahoillaan. En pidä sitä hyvänä, jos sen haluaa tehdä muiden rahoilla.

Verorahoilla maksettava kehitysapu on erinomainen peruste sille, ettei anna rahaa mihinkään vapaaehtoiskeräykseen kehitysmaiden hyväksi.

En uskalla olettaa kantaasi tuon pohjalta - enkä ole kanssasi eri mieltä - mutta sait minut miettimään, mikä lienee hommalaisten näkemys kehitysavun suhteen yleensä? Ymmärrän, että suurin osa on sitä mieltä, että kehitysapua maksetaan liikaa. Toisaalta moni on sitäkin mieltä, että kehitysavun määrää voisi nostaa, jos vastineeksi kiristetään maahantulon ehtoja. On selvää, että demokratiassa toimitaan enemmistöpäätöksillä, mutta samalla tulisi olla selvää, ettei enemmistöpäätöksiä tehdä siellä, missä niille ei ole tarvetta. Kehitysapu on mielestäni asia, jossa päätäntävallan voisi jättää yksilölle, enemmistön sijaan.

Uskon, että päätäntävallan (= rahan) palauttamisella olisi kaikupohjaa myös äänestäjäkunnassa.

Viitaten Ronkaisen ja Putkosen puheisiin: mikäli Perussuomalainen puolue on toisaalta sitä mieltä, että kehitysavun tulee kuulua valtiolle, olisi mielestäni suoraselkäistä kertoa milloin sitä annetaan (esim. ylijäämävaatimus) ja miten paljon.

[Eisernes Kreuz]

Niin kauan kuin oma valtiontaloutemme on näin vinoutuneella pohjalla ja aivan törkeän alijäämäinen, yhteistä rahaa ei minusta pitäisi jakaa senttiäkään ulkomaille. Nykyinen kehitysapujärjestelmä on tosin muutenkin kovasti ongelmallinen, sillä hankkeiden hyödyllisyyden kanssa on vähän niin ja näin ja kaiken lisäksi YK:n mukaan korruptio syö kaikesta avusta tuntuvan osan. (Tosin Suomen viranomaisten mielestä korruptio-ongelma ei koske meitä, vaikka suomalaisten rahoittamien hankkeiden valvonta ei ole sen parempaa kuin muidenkaan, joten uskoo ken tahtoo.)

Viime kädessä kehitysmaiden on kuitenkin itse otettava vastuu omasta kehityksestään. Osa niistä onkin jo pystynyt siihen varsin hyvällä menestyksellä. Kestävää ja aitoa kehitystä ei voida rakentaa vuosikymmenestä toiseen jatkuvan, käytännössä loputtoman ulkomaisen avun varaan.

[Impi Waara]

Useaa suomalaista kehitysyhteistyöhanketta 80-luvun lopulta alkaen seuranneena, näen kehitysavun hukkaan heitettynä. Ei auta, että "opetetaan kalastamaan ja annetaan siihen välineet", jos vastaanottajamaalla ei rahkeet riitä käynnistetyn toiminnan pyörittämiseen. Korruptio ja rikolliset toimijat vievät varat ja "pelit ja vehkeet".  Apu toimii tasan niin kauan, kun on joku valvomassa.

Mitä tulee Suomen mahdollisuuksiin jakaa velkarahaa muihin maihin... Samaan aikaan kuitenkaan velkaa ei voida ottaa, jotta heikoimmassa asemassa olevia suomalaisia autettaisiin...

http://velkakello.fi/

Ei, me emme maksa velkaa. Me otamme velkaa...