Pitäisikö ministerien olla ministerialojensa asiantuntijoita?

[Aimo Räkä]

Tärkeintä on se, että osaa pitää kansalaisten (toimitusjohtaja/osakas) etuja.

Selität kansanedustajien tehtäviä.

[Shemeikka]

"Oman alansa asiantuntija" voi olla ilman akateemista loppututkintoa. Elikkä maisterintutkinto tai edes tohtorin arvo ei automaattisesti tee ihmisestä asiantuntijaa.

[Nikolas]

Sekin seikka, että kansanedustaja voi kuulua hallitukseen, sietäisi tarkistusta. Jo Ranskan suuren vallankumouksen aikainen kansalliskokous määräsi, että sen jäsenet eivät saaneet astua valtion virkaan, ja olen varma siitä, että sellainen säädös valtioneuvoston jäsenyydestä olisi paikallaan myös meidän valtiopäiväjärjestyksessämme ja että se tehokkaasti edistäisi hallitusten pysyväisyyttä. Ainakin olisi kohtuullista, että kansanedustaja joutuessaan hallitukseen automaattisesti vapautuisi eduskunnan jäsenyydestä.

Lähde: Mannerheim, Carl Gustaf Emil: Muistelmat, s. 304. Suom. Lauri Hakulinen. Helsinki: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-23037-3.

Kansanedustajat ovat kansalaisten etuja varjelemassa, jotta valtioneuvosto ei voisi omin päin tehdä mitä tahansa. Eduskunta voi epäluottamuslauseellaan erottaa hallituksen, ja eduskunta myös hyväksyy tai hylkää lakiesitykset. Tähän viitataan lauseella "Hallitus nauttii eduskunnan luottamusta." Kansanedustajien ei tarvitse olla muuta kuin täysi-ikäisiä Suomen kansalaisia, joihin kansalaiset luottavat niin paljon että valitsevat heidät eduskuntaan. Näin ollen kansanedustajilta ei edellytetä sen kummemmin mitään meriittejä vaan eduskuntavaalit yksin ratkaisevat.

Valtioneuvoston ministerit ovat virkamiehiä (tai virkahenkilöitä) ja kuten kaikissa muissakin tärkeissä korkean tason tehtävissä, koulutuksella ja meriiteillä tulee olla suuri merkitys valinnassa. En näe mitään järkisyytä sille, että noin korkeaan asemaan valittaisiin henkilöitä katsomatta heidän koulutustaan, ansiolistaansa, yleistä menestystään ja nuhteettomuuttaan.

Periaatteessa riittäisi, että jostain minimikriteerit täyttävien henkilöiden joukosta eduskunta tai presidentti valitsisi maalle pääministerin ja pääministeri vuorostaan valitsisi kriteerit täyttävien joukosta loput valtioneuvoston ministerit virkoihinsa.

Eduskunta ja valtioneuvosto joutaisivat olemaan täysin toisistaan erillisiä, eikä päällekkäisyyttä tarvita.

[pekka2409]

^^eikös Juha Sipilä sovi hyvin tuohon muottiin?
Diplomi-insinööri eikä mikään höpöhöpöhumanisti, menestynyt liike-elämässä yksityisellä puolella ja noussut miljonääriksi.

Hyvä pointti. Kriteerinä tulisi olla, että "ei saa olla oligarkki". Pudottaa kieltämättä kandidaatteja suomalaisista yrittäjistä, koska ei täällä nykyään juuri muita ole kuin oligarkkeja "käymässä kauppaa" valtion kirstun kanssa..

Ehkä katse pitäisi siirtää niihin yrittäjiin, joita vedettiin ympäri korvia 90-luvun laman aikaan? Voisi harja perkele heilua, kun jos nämä pääsisi valtaan.

https://seura.fi/asiat/seuran-selvitys-juha-sipilasta-tuli-miljonaari-valtion-tuella-ja-harskeilla-tutunkaupoilla/
Liekkö totta vai satua tämä selvitys.

[KTM]

Ilman muuta pitäisi.

Mutta näin tohtorina, professorina ja dosenttina koen kyllä että jos on tohtori on pätevä mihin vain.

Mutta itsellä kun on tutkinto sähkötekniikasta, tietotekniikasta ja kauppatieteiteistä niin on helppo sanoa. Jos on koko elämänsä opiskellut vain yhtä alaa, ei omaisi riittävää näkemystä monesta alasta.

[Raksa_Mies]

Tiettyihin pesteihin tämä istuu, mutta mitenkäs esimerkiksi sopiva liikenneministeri löydetään... tietoliikennetekniikan diplomi-inssi jolla ABCDE-kortti... ja molemmilta aloilta 20 vuoden työkokemus,  vai ?

JOs nyt kuitenkin alentaisi tuota pääsyvaatimusta sille tasolle, että edes ymmärtäisi johtamisesta jotakin. Siinä kohtaa toki putoaisi pihvin lisäksi pois melko joukko muitakin.

Liikenneministerille ei ole mitään hyötyä jostain rekkakortista

[Mika]

Ilman muuta pitäisi.

Mutta näin tohtorina, professorina ja dosenttina koen kyllä että jos on tohtori on pätevä mihin vain.

Mutta itsellä kun on tutkinto sähkötekniikasta, tietotekniikasta ja kauppatieteiteistä niin on helppo sanoa. Jos on koko elämänsä opiskellut vain yhtä alaa, ei omaisi riittävää näkemystä monesta alasta.

Ministeri on yleisjohtaja, jolla pitäisi mielestäni olla hyvä yleissivistys ja omaksumiskyky.  Siitä ei ole haittaa, jos on perehtynyt johtamaansa toimialaan, mutta se ei ole tärkein asia, koska ministeriössä on (tai ainakin pitäisi olla) asiantuntijoita, joiden kanssa voi konsultoida itselleen hankalimmissa kysymyksissä.

Suurin ongelma on se, että useinkaan ei toimita järkevimmällä tavalla, vaan ministeri yrittää ajaa tiettyä linjaa kuin käärmettä pyssyyn pelkästään oman tai puolueensa ideologisen näkemyksen perusteella.

[no future]

Tiettyihin pesteihin tämä istuu, mutta mitenkäs esimerkiksi sopiva liikenneministeri löydetään... tietoliikennetekniikan diplomi-inssi jolla ABCDE-kortti... ja molemmilta aloilta 20 vuoden työkokemus,  vai ?

JOs nyt kuitenkin alentaisi tuota pääsyvaatimusta sille tasolle, että edes ymmärtäisi johtamisesta jotakin. Siinä kohtaa toki putoaisi pihvin lisäksi pois melko joukko muitakin.

Liikenneministerille ei ole mitään hyötyä jostain rekkakortista

Mutta vähintään b-kortti pitäisi silti olla?

[Maastamuuttaja]

Ministereille riittäisi mielestäni vaatimus Koraanin läpilukemisesta ja lukemisen oikein ymmärtämisestä. Nykyhallituksessa yksikään ei  taitaisi läpäistä vaatimusta varsinkaan sen jälkimmäisen edellytyksen osalta. 

[Lalli IsoTalo]

Itse iskisin seuraavat premissit sisään (jos mul' kaikki valta ois):

1. pätevyysvaatimukset asetetaan jo kansanedustajalle.

Olen ennenkin ehdottanut, että kansanedustajien pitäisi osata perustuslaki niin hyvin, että saisivat tentistä minimissään 80 pistettä sadasta. Vasta kun tuo on plakkarissa, alkaa palkka juosta. Ei sitä ennen, eikä takautuvasti. Ministeriltä voisi vaatia 90/100.

Ehkäpä kansanedustajan ehdolla asettuminen onnistuisi vasta kun tentistä on saatu 60/100.

[ApuaHommmaan]

Käytännön tasollahan Suomi pelataan niin, että ministeriön puoluekirjoilla virkaansa päässeet perseraiskaavat kaikki. Mukaanlukien kansan  joka on sanomattakin selvää, mutta myös kansanedustajat ja esimiehinään olevat ministerit. Jälki on Suomessa sitten ollut sen mukaista.

Ei muuttuisi, vaikka ministerit olisivat mitä asiantuntijoita. Jos olisivat vielä niitä asiantuntijoita, niin mistäköhän ne tulisivat. No tietenkin niistä ministeriöistä. Johtaisivat sitten vielä selvemmin itse itseään kommunismin iloisella tiellä mediaa ohjaillen.

Ikävämpi homma, että tälläisessä maassa, jossa hallinto on mitä on, kun ei heitä kiinnosta, on niin kovat veroprosentit.

[kolki]

Ei. Mutta kansansuosio pitäisi olla ja kyky käyttä asiantuntijoita avuksi työssään.

Nyt ministereinä on ollut poliittisia broilereita, jotka eivät ole saaneet vaaleissa tarvittavaa ääntä eduskuntaan noustakseen. Ministereiden tulisi olla kansanedustajia, jotta heillä olisi kansan mandaatti toimia tehtävässä.

Tohtoreita ja korkeasti koulutettuja vaatiessa valta valuu edelleen pienen eliitiksi muodostuvan porukan käsiin. Korkeakoulujen ja etenkin yliopistojen johtoasemat täyttyvät entistä enemmän vasemmistolaisista henkilöistä, jolloin mm. maahanmuuttokriittisellä on huonommat mahdollisuudet saada tutkintoa ja jos kertoo mielipiteensä julki, voi olla että tutkinto torpataan, jolloin kohta meillä päättäjiksi kelpaavia olisi vain kommunistipohjaisten ideologioiden edustajina.

[Totti]

Minusta moni ketjussa sotkee pätevyyden ja aatteen keskenään.

Ministerien pätevyysvaatimus on torpattu argumentilla, että esim. Stubb on koulutettu mutta silti epäpätevä hoitaa salkkuaan koska hänen politiikastaan ei pidetty (ketjussa).

Minusta tämä ajatus on omituinen koska eihän kouluttamaton "väärän" aatteen ministeri ole mitenkään parempi kun koulutettu väärän aatteen ministeri.

On selvä, ettei pelkkä koulutus tee kenestäkään asiantuntijaa ja johtajaa. Mutta yhtä selvää on, että ilman koulutusta on vielä heikommat eväät olla asiantuntija ja johtaja.

Koulutuksen voi toki joskus korvaa elämänkokemuksella eli esim. työkokemuksella, jolloin nämä voidaan rinnastaa toisiinsa. Sen takia oikeampi termi olisi pätevyys eikä koulutus. Käytännössä koulutus on kuitenkin se, jolla pätevyys usein arvioidaan.

Ministerin tulisi johtaa ministeriötään, ja kuten kaikissa johtotehtävissä, ministerillä pitäisi lähtökohtaisesti olla alansa pätevyys (koulutus ja/tai kokemusta), jotta hän ymmärtää mitä hänen ministeriö tekee ja mitä sen kautta voi ja pitää saavuttaa.

Sen lisäksi ministerin tulisi toimia aatteellisesti siitä parlamentaarisesta lähtökohdasta, joka hänelle salkun antoi. Ts. puolueensa ohjelman mukaisesti ja kuten kanasalaiset ovat äänestäneet.

Tämä tarkoittaa, että välillä saamme myös sellaisia ministereitä, jotka eivät toimi järkevästi koska heidän aate antaa heille väärät lähtökohdat (meidän mielestä). Tämä ei kuitenkaan ole argumentti sille, että myös osaamisesta pitäisi luopua.

Pätevyyden vaatiminen ministeriltä todennäköisesti siis kohentaisi hallituksen työn laatua ja sen perusteella sitä pitäisi vaatia.

[siviilitarkkailija]

Mitä jos olemme ymmärtäneet täysin väärin koko asian. Etenkin kun seuraa nuivien hapuilua ja vertaa sitä mm Pariisin ja Saksan kaupunkien täydelliseen epätoivoon ja tuhoutumiseen.

Mitä enemmän suvakkihulluja turvapaikkakriisin ministereiksi, sitä nopeammin kriisi eskaloituu ja joudumme väistämättä anarkiaan ja lopuksi sotatilaan. Ajatus että Schengen-maa ylipäätään kykenee mihinkään rajojen valvontaan tai edes maassaolevien hallintaan on mahdotonta. Suvakkiministeri lähinnä nopeuttaa väistämätöntä eli yhteiskunnan romahdusta ja sitä seuraavan sotatilan ja sotatilahallinnon ilmestymistä.

Mitä jos oikeusvaltiota puolustava nuiva onkin väärässä.  Mitä jos kansainvaelluskriisi on jo täällä...

[orientexpressen]

Ja taas päästiin siihen, että intti pätevöittää puolustusministeriksi ja ajokortti liikenneministeriksi. 

Intissä oppii tetsaamaan ja ampumaan rynnäkkökiväärillä. Kumpikaan ei ole puolustusministerille järin hyödyllinen taito, kun ministeriltä kuitenkin vaaditaan niiden isojen kuvioiden ymmärtämistä, joista tavalliselle intin rivimiehelle hiiskutaan vielä vähemmän kuin edes oman komppanian taktiikasta.

Ajokortilla taas oppii jotain (henkilö)autoliikenteen toiminnasta. Mutta vaikkapa pyöräilyn, joukkoliikenteen, tavarajunaliikenteen, kauppamerenkulun, huviveneilyn ym. suhteen se ei tee sen viisaammaksi kuin ketään muutakaan.

[Puskistahuutelija]

Vastasin pääsääntöisesti kyllä. Se on oltava ministerivalintojen lähtökohta, että valitaan alaa opiskellut ja siinä ansioitunut henkilö. Jos sellaista ei ole saatavilla, pelkkä oma-aloitteinen kiinnostuskin toimii jossain tapauksessa, mutta ei suinkaan kaikissa ministerinpesteissä.

Kuten useasti mainittu minua ennen, oikeusministeri on yksi tällainen. Varatuomari, oikeustieteen maisteri/kandidaatti, hallinnonalaan kiinteästi liittyvä koulutus on erittäin tärkeää. Lindströmin tapaus osoitti, että asioita ei voi kaataa liikaa avustajien niskaan. Ministerillä itsellään pitää olla hihna aina kädessä ja tietää, että milloin annetaan löysää ja milloin kiristetään. Lindströmin tapauksessa hänellä ei ollut hihnaa kädessään, vaan hän itse oli hihnan päässä vedettävänä.

Toinen esimerkki olkoon puolustusministeri. Ehdoton vähimmäisvaatimus pitää olla asevelvollisuuden suorittaminen, sillä koen sen tärkeäksi, että pystyy samaistumaan oman kokemuksen kautta siihen, että mitä varusmiespalvelus näin rauhanajan oloissa on. Myös laajempi ymmärrys sotahistoriasta on tärkeä asia. Siksi pidän käsittämättömänä, että Carl Haglund aikanaan nostettiin puolustusministeriksi.

Mieluiten alla pitäisi olla kuitenkin opinnot Reserviupseerikoulussa. Maanpuolustuskorkeakoulun opinnot ovat jo merkittävä ansio alalla. Onneksi pääsääntöisesti puolustusministeri on ollut RUK:n käynyt ja sotilasarvoltaan upseeritasoa.

Toki on muitakin vastaavia esimerkkejä, mutta en jaksa kaikkia perata tässä.

[Aimo Räkä]

Valtiovarainministeriltä voisi odottaa parempaa pätevyyttä kuin lukion lyhyen matematiikan kuutonen. Talousalan koulutusta ja työkokemusta pitäisi olla hyvin suoritettuna.

[Shemeikka]

Vain maahanmuuttajako kelpaa maahanmuuttoministeriksi?

Itse suosin ministerivalinnoissa väljyyttä. Katsotaan nimityksiä tilanteen mukaan. Jos puolustusministerin tulee olla upseeri, terveysministerin lääkäri, maatalousministerin maajussi jne, mihin salkkuun pätevöittää Jussi Halla-ahon kirkkoslaavin tutkinto?

[Puskistahuutelija]

Eli vain maahanmuuttaja kelpaa maahanmuuttoministeriksi?

Itse suosin ministerivalinnoissa väljyyttä. Katsotaan nimityksiä tilanteen mukaan. Jos puolustusministerin tulee olla upseeri, terveysministerin lääkäri, maatalousministerin maajussi jne, mihin salkkuun pätevöittää Jussi Halla-ahon kirkkoslaavin tutkinto?

Ei. Mieluiten maahanmuuttoministeriksi pitäisi valita joku sellainen, jolla on kosketuspintaa maahanmuuttotyöstä käytännön tasolla. Juho Eerola näin hyvänä esimerkkinä. Hän on tehnyt alaan liittyvää työtä ja sitä kautta omaa kokemusta ja näkemystä hallinnonalaan liittyen.

Halla-aho aloitti Scripta-blogin ylläpidon yli vuosikymmen sitten ja oli todella kaukana mainstreamista mielipiteidensä kanssa. Hän oli suomalaisen maahanmuuttokritiikin edelläkävijä ja hänellä on omakohtaista kiinnostusta ja ymmärrystä asiaan. Katson, että hänen oma tiensä politiikassa on pätevöittänyt häntä asiassa jopa enemmän, kuin mitä korkeakoulututkinnot pystyvät tekemään. Hän kelpaisi maahanmuuttoministeriksi varsin hyvin.

Totta kai nimityksissä on oltava liikkumatilaa, koska tilanne on jokaisten vaalien jälkeen erilainen. Pääsääntöinen päämäärä on kuitenkin oltava, että hallinnonalan kokemusta vaaditaan. Toisissa ministeriöissä se on kuitenkin tärkeämpää kuin toisissa, kuten oikeusministerin ja puolustusministerin pestit, jotka nostin esiin. Urheilu- ja kulttuuriministeri on hyvä esimerkki siitä, että pääsyvaatimukset eivät ole aivan ehdottomia ja tiukkoja koska jokainen ymmärtää, että tämä hallinnonala ei ole sieltä tärkeimmästä päästä. Silti tähän(kin) pestiin olisi hyvä saada molemmat alat tunteva henkilö, mutta usein saadaan vain toisen tunteva tai siitä kiinnostunut (Paavo Arhinmäki esim.)

[Maastamuuttaja]

On surullista, että monet ihmiset tekevät syystä taikka toisesta vääriä uravalintoja. Esimerkiksi tämä Alexander Stubb. Lupaava triathlonisti valitsi politiikan. Yksilönäkökulmasta valinta on jotenkin ymmärrettävä, mutta kansakunnan kannalta erehdys.

[Laskentanuiva]

Vastaus alkuperäiseen kysymykseen: Ei tarvitse.

Perustelu: Ministeri johtaa ministeriötään, joten riittää kun johtamistaidot on kunnossa.
Siellä on asiantuntemusta ja sitä saa tarvittaessa (tietoa) lisää sekä professooreilta että lobbareilta kuin kansalta. Kyky oppia ja omaksua uusia asioita sekä niiden perusteella vetää johtopäätöksiä on tärkeämpi kuin asiantuntemus. Ja tottakai ministerillä olisi syytä olla oma visio ainakin joiltain osin mitä muutoksia lainsäädäntöön pitäisi tehdä.

Jos vaikka oikeusministerinä olisi oikeustieteen nobelpalkittu superhyperprofessori , niin siitä ei ole hitonkaan apua päätöksenteossa jos virkamiehet/ lobbarit jne. jne. vievät ministeriä kuin litran mittaa.

Eli kyky johtaa on tärkein kriteeri ministerillä.
(asiantuntemuksesta toki on aina hyötyä mutta joskus oman alansa paras asiantuntija on liian uppoutunut alaansa, että siitä voi olla jopa haittaa. Kaukaa näkee joskus paljon paremmin lähelle)

[Laskentanuiva]

On surullista, että monet ihmiset tekevät syystä taikka toisesta vääriä uravalintoja. Esimerkiksi tämä Alexander Stubb. Lupaava triathlonisti valitsi politiikan. Yksilönäkökulmasta valinta on jotenkin ymmärrettävä, mutta kansakunnan kannalta erehdys.

Sry OT.

Mutta käsittääkseni Alexilla on oma hillotolppa jo nyt varmistettu loppuelämäkseen.
Euroopan parlamentissa vsta 2004 aina Suomen pääministeriksi asti ja nyt vapautus kansanedustajan työstä 30.7.2017 -> Euroopan investointipankin varapääjohtajaksi. Siltä pallilta muistaakseni sai aika muhkeat " sopeutumis " korvaukset kuten Vapaavuoren kohdalla nähtiin. Eikä Alexin ura tuohon jää.

Siitä toki samaa mieltä, että triathlotistina hän olisi saanut paljon enemmän hyvää tehtyä Suomalaisten eteen- menestyksestä riippumatta...

[Lalli IsoTalo]

Valtiovarainministeriltä voisi odottaa parempaa pätevyyttä kuin lukion lyhyen matematiikan kuutonen. Talousalan koulutusta ja työkokemusta pitäisi olla hyvin suoritettuna.

Mitä vähemmän ministerit tajuavat mistään, sitä hyödyllisempiä heistä tulee kansainväliselle eliitille.

Uutiset, 18.11.2008

Jyrki Kataisesta vuoden paras valtiovarainministeri

Arvostettu brittilehti Financial Times on valinnut Suomen valtiovarainministeri Jyrki Kataisen (kok.) Euroopan parhaaksi valtiovarainministeriksi.

[no future]

Joku mainitsi kannatusta nauttimattomat, eli eduskunnan ulkopuoliset ministerit. Näitähän on viime vuosikymmeninä ollut varsin vähän. Lähinnä tulee mieleen maatalous- ja ympäristö(?)-ministereitä.

[nollatoleranssi]

Ensin saattaisi ajatella, että pitäisi olla alan asiantuntijoita. Mutta melko nopeasti huomaa, ettei kansanedustajia valita heidän sopivuutensa takia kansanedustajiksi ja ministeriksi, vaan pikemminkin kansan luottamuksen takia. Virka tarjoaa tarvittavat asiantuntijat, joiden pitäisi ainoastaan noudattaa poliittisen johdon päätöksiä ja antaa tarvittavat taustatiedot. Tästä syystä ei ministerienkään täydy tietää alasta välttämättä mitään.

[Pro Patria Finlandia]

Ei. Jos paperiduunari on täysin pätevä oikeusministeriksi tai luokanopettaja valtiovarainministeriksi, niin ihan kuka tahansa on pätevä ihan mihin tahansa ministerivirkaan!

Oikeasti äänestin ekaa vaihtoehtoa. Ei tarvitse olla tohtorin tai maisterin tutkintoa, mutta vahva kokemus ja osaaminen tehtävään pitää löytyä.

[IDA]

Tämä koko nykyinen kuvio on luotu nimenomaan lisäämällä jatkuvasti ja hivuttaen asiantuntijavaltaa. On täysin mahdoton ajatus, että 60-luvun demarit, kokoomus tai edes keskusta ja kommarit olisivat hyväksyneet tällaista uskomatonta  pelleilyä mikä nykyisin menee asiantuntijalausunnoin säestettynä läpi ilman, että kukaan osaa edes ihmetellä.

[Lalli IsoTalo]

Tämä koko nykyinen kuvio on luotu nimenomaan lisäämällä jatkuvasti ja hivuttaen asiantuntijavaltaa.

Heh. Muinaisessa Kreikassa virkamiehet valittiin lottoamalla, mm. oligarkian välttämiseksi.

Ostracism: selection and de-selection in ancient Greece

Executive Summary

• Ancient Greek democracy had a number of practices which made it very different from modern democratic systems.

• Elections were regarded as likely to favour the most well-known, usually the richest and best-educated, thus resulting in oligarchy. So citizens were selected for public office by lotteries, in order to increase the chances of ordinary, poor citizens being successful.

• There were some votes to posts which required special expertise, for example military leadership. However, the corollary was severe punishment for inadequate performance by those elected, often death.

• There were also votes for de-selection through the annual possibility of an 'ostracism', in which citizens could write down any name and the 'winner' was sent into exile for ten years, effectively ending their political career.

• It seems likely that this procedure was devised to resolve deadlocks in policy and leadership over very important and highly-divisive issues, especially in foreign policy.

[Mika Mattaa]

Jälkeeni kirjoittanut on valitettavasti oikeassa, joten poistan aiempani.

Tarkastaessani vanhan kaverini tietoja vvm:stä ilmeni, että ne olivat viime vuosituhannelta.

[Econ101]

Kaverisi on puhunut paskaa. Ainakaan VM:n ekonomistikunnasta juuri kellään ei ole puoluekirjaa ja ovat tulleet rekrytoiduiksi meriittiensä tai potentiaalin perusteella (lahjakkaat vastavalmistuneet). Tyypit painavat niska limassa ja tunnit paukkuvat +50-100 h kieppeillä.