Bagdadista pohjoiseen -blogi: Vok-ohjaaja avautuu

[MiljonääriPlayboy]

H. Juurakon nyyhkykirjoitus vahvistaa sitä mitä olen jo pitkään uumoillutkin: suvakit ovat täysin menetettyjä tapauksia. Niiden heräämistä on turha odottaa, sitä ei tule tapahtumaan. Koskaan. Totuutta ja todellisutta suorastaan hierotaan H. Juurakonkin naamalle, mutta ei vaan mene jakeluun:

Ollaan muka kuolemaa paossa, mutta silti ollaan keritty narisemaan jo lähes kaikesta mahdollisesta (ruoka, majoitus, palvelijat). Ollaan muka kuolemaa paossa, mutta silti yhdeltä hiekkiksille tuntemattomalta pikku paikkakunnalta toiselle hiekkikselle tuntemattomalle pikku paikkakunnalle siirtyminen aiheuttaa taas lisää märinää. Jumalauta, muutaman sadan kilsan siirto sen jälkeen kun ollaan vaellettu Kela Goldin ääreen tuhansia kilometrejä. Voi muumi, jos elämässä kaikkein tärkeintä on kaupungin diskon valot, niin kyllä tyhmemmänkin pitäisi tajuta kuinka "hädänalaisia" nämä geelitukat todellisuudessa ovat. 

Ja jos jo luodut sosiaaliset verkostot ovat kerran nyt ongelma, niin hei: suljettu säilöönottokeskus ratkaisisi kivasti senkin "ongelman". Silloin ei tulisi mahdollisissa siirtotilanteissa eroahdistusta niihin alaikäisiin teiniritsoihin, joille ollaan avoimen keskuksen asiakkaana ollessa kannettu kaljaa ja hasista toosan toivossa. Ja suljetun säilöönottokeskuksen sijainnilla ei olisi asukkaille muutenkaan väliä: on se sitten kairalla tai Tsadin keskustassa, aivan sama, koska ulos ei olisi pääsyä. Kaikki voittavat/voittaisivat.

PS. Juurakolle vielä tiedoksi, että yhdenkään ananastukan ei ole PAKKO siirtyä Kauhavalle, joten pakkosiirrosta on ihan turha puhua. Jos ei Kauhava miellytä, niin aina voi siirtyä parempien diskojen ääreen Bagdadiin, Mogadishuun, Kabuliin, jne. Ja mitä tulee rahan säästämiseen ja radikalisoitumisen haittojen ehkäisyyn, niin molemmat hoituvat sillä, että paperittomat iPakoloiset yksinkertaisesti jätetään rajan ulkopuolelle ulisemaan asyyliä. Mikään pakko niitä ei ole ottaa Suomeen paapottavaksi.

e:ps lisätty

[L. Brander]

Pallerot ovat muuttaneet kotikaupungeistaan ja kylistään risteilemään Eurooppaan. Kotiin jäi vaimot, lapset, perheet, naapurit, työt jne. Eiköhän tuollainen kivenheitto Kauhavalle suju ihan kuin itsestään.

Kuvitelkaa itse, mitä oma 20-vuotias poikanne sanoisi, jos joutuisi muuttamaan Helsingin palveluiden ääreltä keskelle Pohjanmaata. Mitä hän sanoisi, jos hänet erotettaisiin kaikista ystävistään? Voisiko käydä niin, että omat poikamme saattaisivat turhautua ja osoittaa sen käytöksellään?

Onko niin, että meidän 20-vuotiaittemme tunteet ja tarpeet ovat jotenkin arvokkaampia kuin näiden Evitskogin nuorten miesten?

[Skeptikko]

Turvallisuutemme hinta on liian kallis
Kuvitelkaa itse, mitä oma 20-vuotias poikanne sanoisi, jos joutuisi muuttamaan Helsingin palveluiden ääreltä keskelle Pohjanmaata. Mitä hän sanoisi, jos hänet erotettaisiin kaikista ystävistään? Voisiko käydä niin, että omat poikamme saattaisivat turhautua ja osoittaa sen käytöksellään?

Suunnilleen tuossa iässähän suurin osa miehistä Suomessa joutuu armeijaan ja palveluspaikka aika tyypillisesti ei sijaitse omalla kotipaikkakunnalla, eikä edes välttämättä kovin lähellä sitä. Ja samoihin aikoihin aika suuri osa joutuu opiskeluiden, työn tms takia muuttamaan myös pois kotipaikkakunnaltaan.

Ja monilla tapahtuu tuota ennenkin jopa moneen kertaan näitä "pakkomuuttoja". Jos esimerkiksi isä on armeijassa töissä, niin se tuppaa tietämään näitä muuttoja helposti useampaan kertaankin ennen aikuisikää.

Harvemmin näistä "pakkomuuttoista" suomalaisten kohdalla on kuitenkaan muodostunut mitään turvallisuusuhkaa, vaikka sellainen voikin vähän harmittaa.

[Pentecost]

Kuvitelkaa itse, mitä oma 20-vuotias poikanne sanoisi, jos joutuisi muuttamaan Helsingin palveluiden ääreltä keskelle Pohjanmaata. Mitä hän sanoisi, jos hänet erotettaisiin kaikista ystävistään? Voisiko käydä niin, että omat poikamme saattaisivat turhautua ja osoittaa sen käytöksellään?

Onko niin, että meidän 20-vuotiaittemme tunteet ja tarpeet ovat jotenkin arvokkaampia kuin näiden Evitskogin nuorten miesten?

Olen Pohjanmaalta kotoisin ja juuri veljeni kanssa puhuimme (ns. kestopuheenaihe), että molemmat muuttaisimme, jos vain töitä löytyisi. Voisi olla hiukka pienempikin palkka kun vaan pääsisi lakeuksille takaisin.

Lähäre poika pois härmästä, täälon miähiä

Tietty niitä diskoja ei pahemmin Pohjanmaalla ole, joten tarttee sitten matkustaa johonkin keskukseen diskopalloa ihmettelemään. Tulee kyllä sellainen olo, ettei näistä tulijoista ole miksikään pelastajiksi. Mokomia märkäkorvaisia rääkyjiä. Tollasilla pyyhittäisiin pöytää siellä mistä minä tulen.

Kaikkehen tottuu, paitti puukkohon seljäs ja siihenki tottuu, jos makaa vattallansa

Jos mun tarttis muuttaa Kauhavalle, niin ilmoittaisin perheelle, että nyt lähdetään. Ei siinä sen kummempaa. Tykkäsivät tai eivät. Lähdettävä olis. Mitä tulee tolloon kysymykseen siitä, ovatko omat lapsemme tärkeämpiä niin tollasta ei tartte eres kysyy. Totta maar ovat!

Jos perästä kuuluu niin sitte itketähän muttei etukätehen.

[guest14935]

Kuvitelkaa itse, mitä oma 20-vuotias poikanne sanoisi, jos joutuisi muuttamaan Helsingin palveluiden ääreltä keskelle Pohjanmaata. Mitä hän sanoisi, jos hänet erotettaisiin kaikista ystävistään? Voisiko käydä niin, että omat poikamme saattaisivat turhautua ja osoittaa sen käytöksellään?

Onko niin, että meidän 20-vuotiaittemme tunteet ja tarpeet ovat jotenkin arvokkaampia kuin näiden Evitskogin nuorten miesten?

Olen Pohjanmaalta kotoisin ja juuri veljeni kanssa puhuimme (ns. kestopuheenaihe), että molemmat muuttaisimme, jos vain töitä löytyisi. Voisi olla hiukka pienempikin palkka kun vaan pääsisi lakeuksille takaisin.
Jos perästä kuuluu niin sitte itketähän muttei etukätehen.

Olen mä itsekin valittanut. Kun jouduin entistäkin suurempaan kaupunkiin (töihin.)
- Liikenne
- Ryöstäjät kadulla
- Äkäset ihmiset
- Hinnat
- Pitkät välimatkat
- Keli
tossa noita nyt aluksi, eiköhän asia tullut selväksi. (Melua ei ollut, hiljanen oli talo, nykysin keles pikkukaupungissakin melusta ollut useammassa läävässä, yksiöitä olleet mistä syystä nuorta väkeä asustelee ympärillä.) Paikalliset sanoi jotta turpa kiinni taikka palaa takas.
Ei ole poikaa eikä ole Kauhava tuttu, mutta jos ei osaisi kiitollinen olla siitä että pääsee paremman elintason pariin pienempään kaupunkiin, olisi siinä määrin menetetty tapaus että turha sille olisi puhuakaan.

H. Juurakon nyyhkykirjoitus vahvistaa sitä mitä olen jo pitkään uumoillutkin: suvakit ovat täysin menetettyjä tapauksia. Niiden heräämistä on turha odottaa, sitä ei tule tapahtumaan. Koskaan. Totuutta suorastaan hierotaan H. Juurakonkin naamalle, mutta ei vaan mene jakeluun:

Ollaan muka kuolemaa paossa, mutta silti ollaan keritty narisemaan jo lähes kaikesta mahdollisesta (ruoka, majoitus, palvelijat). Ollaan muka kuolemaa paossa, mutta silti yhdeltä hiekkiksille tuntemattomalta pikku paikkakunnalta toiselle hiekkikselle tuntemattomalle pikku paikkakunnalle siirtyminen aiheuttaa taas lisää märinää. Jumalauta,

Kyllä tässä turha pyytää apua hiekkaneekerijumalalta, syytä olisi siirtyä uskonnolta takaisin omaan Perkeleeseen, ei se hiekkaneekerien jumala välitä valloitettavista alkuperäiskansoista.
Se propagandakirjoittaja tuon kuitenkin kirjoittanut, osanneeko tänne haettujen kieltä edes että tietäisi mitä sanovat.
Noi on jo siinä määrin eri ihmislaji nuo suvakit että minkäänlaista kommunikaatiota niitten kanssa ei voi olla.

[SmallFish]

Turvallisuutemme hinta on liian kallis

Kuvitelkaa itse, mitä oma 20-vuotias poikanne sanoisi, jos joutuisi muuttamaan Helsingin palveluiden ääreltä keskelle Pohjanmaata. Mitä hän sanoisi, jos hänet erotettaisiin kaikista ystävistään? Voisiko käydä niin, että omat poikamme saattaisivat turhautua ja osoittaa sen käytöksellään?

Onko tämä joku vitsi? Valtaosa suomalaisista parikymppisistä miehistä joutuu muuttamaan vähintään puoleksi vuodeksi "keskelle  Pohjanmaata" tai muuta skutsia. Sitä kutsutaan armeijaksi. 

[MiljonääriPlayboy]

Olen Pohjanmaalta kotoisin ja juuri veljeni kanssa puhuimme (ns. kestopuheenaihe), että molemmat muuttaisimme, jos vain töitä löytyisi. Voisi olla hiukka pienempikin palkka kun vaan pääsisi lakeuksille takaisin.

Ja seuraava suuri ironia piileekin juuri tuossa mainitsemassasi työllisyydessä ja työllistymisessä. Siitä Juurakkokaan ei onneksi kehdannut lausua mitään. Tai tajunnut. Tai muistanut.

Yhteiskunnan kannalta on suorastaan tuhoisaa, että esimerkiksi pääkaupunkiseudulle (eli sinne missä työpaikkoja on enemmän) kasataan iPakolaisia, joilla ei ole pienintäkään aikomusta ikinä työllistyä mihinkään ja/tai joihin on lyöty/lyödään lähiaikoina "palautetaan lähettäjällä"-tarra päälle. Työttömyystilastot esim. kolmen suurimman huma-maahanmuuttaryhmän osalta kertovat varsin selvää tarinaa geelipäiden olemattomista työhaluista/työkyvyistä. Kela Gold sen sijaan latautuu taikaseinästä Kauhavalla ihan yhtä hyvin kuin Helsingissäkin

e:työkyvyt

[Malla]

Turvallisuutemme hinta on liian kallis

Kuvitelkaa itse, mitä oma 20-vuotias poikanne sanoisi, jos joutuisi muuttamaan Helsingin palveluiden ääreltä keskelle Pohjanmaata. Mitä hän sanoisi, jos hänet erotettaisiin kaikista ystävistään? Voisiko käydä niin, että omat poikamme saattaisivat turhautua ja osoittaa sen käytöksellään?

Onko tämä joku vitsi? Valtaosa suomalaisista parikymppisistä miehistä joutuu muuttamaan vähintään puoleksi vuodeksi "keskelle  Pohjanmaata" tai muuta skutsia. Sitä kutsutaan armeijaksi.

Joskus sitä kutsutaan myös "opiskelupaikaksi muualla kuin synnyinseuduilla". Osa lapseni alaikäisistä lukiokavereista oli kotoisin noin tuhannen kilsan takaa. Osoittivat sen käytöksellään: tutustuivat uusiin ihmisiin. Muutamasta tuli ikiystäviä, vaikka elämä heitteli joitakuita kauas maailmalle.

[Pullervo]

Isis - feministijärjestö? Siunauksellinen sota emansipoi naiset? Kuinka minä en nyt ihan osta taas tätäkään. Se, mitä tapahtui Euroopassa toisen maailmansodan aikana ja jälkeen vs islamilainen maailma tänä päivänä. Tämä ajatus, että ihminen on ihan samanlainen kaikkialla, ei naiivisti ota huomioon ympäröivän yhteiskunnan ja kulttuurin lastia. Vaikka nuo miehet tuotiin Lähi-idästä Eurooppaan, ei se lähi-itäläisyys karissut mihinkään ja useinmiten he ja vastaanottava yhteiskunta tekevät kaikkensa, ettei se karisisikaan. Ei edes seuraavissa sukupolvissa. Siksi se tulokasnainen on vapaassa Euroopassakin hunnutettu ja vaimona (yhtenä monista?) kotona hoitamassa lapsia ja kokkaamassa miehelleen. Koska kulttuuri+uskonto.

Isis voi ihan vahingossa parantaa naisten asemaa

Irakin, Afganistanin ja Syyrian miehet eivät ehkä vielä ole ymmärtäneet, että he ovat sodan lisäksi kohtaamassa toisenkin suuren mullistuksen: vanha järjestys ja työnjako sukupuolten välillä on pahasti uhattuna.

Sodat ovat hirvittäviä, mutta niillä on ollut myös positiivisia vaikutuksia yhteiskuntiin ja kulttuureihin. Vaatteemme, kodinkoneemme, kulkuneuvomme, lääkkeemme ja jopa ruokavaliomme ovat muokkautuneet käytyjen sotien ansioista sellaisiksi kuin ne nyt ovat.

Sodat vaikuttavat myös ihmistenvälisiin suhteisiin ja sukupuolten rooleihin. Kun Suomessa miehet olivat rintamalla, naiset tekivät miesten työt. Koska melkein kaikki miehet olivat sotimassa, muutos läpäisi koko yhteiskunnan.

...

Afganistanissa, Irakissa ja Syyriassa nainen on ollut sidottu kotiin vielä tiukemmin kuin aikanaan Suomessa. Nyt valtavan suuri osa alueen miehistä on joko sotimassa, kuollut tai odottamassa turvapaikkapäätöksiä ympäri Eurooppaa.

Myös moni kotiin jääneistä miehistä on joutunut vaihtamaan osia vaimojensa kanssa: Ennen vaimot olivat kotinsa vankeja ja miehet liikkuivat kaduilla. Sivupolun asukkaat kertovat, että nykyisin on toisin.

Naisia kunnioitetaan sodankin keskellä, ja he voivat liikkua kaduilla suhteellisen turvassa. Koska etenkin sunnimiesten henki on vaarassa kodin ulkopuolella, naiset, jotka eivät ennen saaneet liikkua kodin ulkopuolella ilman saattajaa, joutuvat nyt hoitamana perheen asiat yksin.

...

Osa perheistä on tullut Eurooppaan, ja voin vakuuttaa, että Sivupolun naiset katselevat erittäin kiinnostuneina eurooppalaisten sisartensa elämää ja kuuntelevat halukkaasti ajatuksia tasa-arosta ja vapaudesta. Heidän päähänsä on istutettu vaarallisia ajatuksia, jotka eivät niin vain sieltä enää katoa, vaikka perheet palautettaisiinkin takaisin.

...

Miehille tilanne on hankala. Osa pitää suomalaista naiskäsitystä ja tasa-arvopuhetta mielipuolisena. Osa kuitenkin uskoo ja ymmärtää vanhojen roolien olevan huonoja. Silti nämäkin miehet joutuvat kamppailemaan oppiakseen uuden tavan olla ja toimia.

Miesten on löydettävä uusi identiteetti ja uusi rooli. Heidät heitettiin varoittamatta keskelle sitä samaa ongelmaa, jota suomalaisetkin miehet joutuvat aika ajoin pohtimaan: "kuka minä olen ja miksi?"

Minulta on kysytty, että jos ihmissuhde lakkaa yhtäkkiä perustumasta valtaan, mihin se sitten perustuu? Jos nainen on vapaa, miksi hän pysyisi miehen rinnalla?

Tuntuu siltä, että joillekin Sivupolun nuorista asukkaista käsitteet rakkaus ja luottamus ovat aivan vieraita. He saattavat yllättyä iloisesti.

https://suomenkuvalehti.fi/bagdadista-pohjoiseen/isis-voi-ihan-vahingossa-parantaa-naisten-asemaa/?shared=311-2535ea7f-500 (23.9.2017)

e: lisää lihavointia

[Roope]

Isis voi ihan vahingossa parantaa naisten asemaa

Irakin, Afganistanin ja Syyrian miehet eivät ehkä vielä ole ymmärtäneet, että he ovat sodan lisäksi kohtaamassa toisenkin suuren mullistuksen: vanha järjestys ja työnjako sukupuolten välillä on pahasti uhattuna.
...
Afganistanissa, Irakissa ja Syyriassa nainen on ollut sidottu kotiin vielä tiukemmin kuin aikanaan Suomessa. Nyt valtavan suuri osa alueen miehistä on joko sotimassa, kuollut tai odottamassa turvapaikkapäätöksiä ympäri Eurooppaa.

Niin pieni osa, ettei kannata tuossa mielessä edes mainita. Noissa maissa kun asuu yli 45 miljoonaa miestä. Mutta olipa taas tarina.

[Mr.Reese]

Tuntuu siltä, että joillekin Sivupolun nuorista asukkaista käsitteet rakkaus ja luottamus ovat aivan vieraita. He saattavat yllättyä iloisesti.

Tai sitten joku nainen tai lapsi voi ullattua vähemmän iloisesti. 

[Pullervo]

Viikon H.Juurakko onkin jo julkaistu. Hulda on saanut palautetta ja vastaa siihen. Idealismi on monella työntekijällä vaihtunut realismiin, mutta Juurakko keikkuu vielä aidan reunalla asian suhteen. Asiakkaat eivät ehkä ihan kaikki olekaan kuolemanvaaraa paenneita hädänalaisia ja vainottuja, vaan systeemiä huijaavia, työntekijöitä ja vokkivapaaehtoisia manipuloivia vaimonhakkaajamisogyynirasistihomofobi-islamistifanaatikkoja. Ei sellaiselle oikein jaksaisi kovin kilttikään olla. Kohtaamisteoria jne.

Miten hyviksestä tulee pahis tai miten ohjaajasta tulee professionaali

[...]

Taannoisen kirjoitukseni kommenteissa myötätuntoa pidettiin epäammattimaisena. Samaa olen kuullut ennenkin, enkä silloinkaan ole ymmärtänyt, mitä pahaa myötätunnossa on. Jos saisin valita, kohtaisin paljon mieluummin empaattisen eli epäammattimaisen sairaanhoitajan tai päiväkodin tädin kuin professionaalin työntekijän, jonka "distanssi" on kohdallaan.

Itse olen enemmän huolissani myötätunnon häviämisestä: siitä, etten jaksa enkä osaa olla enää yhtä ystävällinen kuin ennen enkä jaksa kuulla, mitä asukkaamme oikeasti yrittävät viestiä.

Olen viime aikoina katsonut peiliin. En oikeaan, sillä se on liian masentavaa, vaan siihen, johon ilkeitä ihmisiä tavataan käskeä katsomaan. Ei niin, että kukaan olisi käskenyt. En ole niin ilkeä – vielä. Mutta kerran vilkaisin, ja huomasin kuvassa huolestuttavia muutoksia.

Kun havaitsin samoja piirteitä myös työtovereissani, aloin tutkailla peilikuvaa tarkemmin. Ja kyllä: kerro kerro kuvastin kertoo vääjäämättömän rehellisesti, ettemme enää ole niin kilttejä ja hyväntahtoisia kuin silloin, kun saavuimme Sivupolulle.

Joku voisi sanoa, että idealismi on vain karissut yltämme ja olemme viimeinkin oppineet näkemään totuuden ja toimiaan sen mukaan. Toinen voisi todeta, että olemme uupuneita, emmekä enää käyttäydy niin kuin muutoin käyttäytyisimme. Molemmat olisivat ainakin osittain oikeassa.

[...]

Idealismi on todellakin mennyt. Kun tulimme auttamaan matkasta uupuneita, nälkäisiä ja sairaita pakolaisia, olimme täynnä auttamishalua ja uskoimme, että apuamme otetaan kiitollisina vastaan.

Ensimmäiset pari kuukautta menikin niin. Apuamme tarvittiin paljon ja sitä arvostettiin. Pian akuutein avuntarve kuitenkin pieneni. Samalla väheni se asukkaittemme tuntema ilo, jota avun saaminen synnytti. Pinnalle alkoivat nousta suru, ahdistus, huoli omaisista, katkeruus, pelko ja viha. Turvassa oli aikaa käsitellä pahaa oloa – tai piehtaroida siinä.

Paha olo heijastui luonnollisesti myös Sivupolun asukkaiden käyttäytymiseen. Vihaisia ja ahdistuneita asukkaita ei ollut enää yhtä helppo auttaa kuin hymyileviä ja kiitollisia asukkaita. Onneksi joukossamme oli vanhoja työntekijöitä, jotka olivat jo aikaisemmin kokeneet saman muutoksen. Opimme heidän avullaan ymmärtämän asukkaiden käyttäytymistä.

[...]

Meidän työntekijöiden ymmärrys oli koetuksella. Samoin kuin ruokalakkolööpeistä pöyristyneen kansan: että kehtaavatkin valittaa!

Asukkaamme olivat vihaisia ja ärsyttäviä. Idealismia söi myös se, että apu, jota pystyimme antamaan, oli niin mitätön siihen pahaan verrattuna, jota he olivat nähneet ja kokeneet. Usko omaan työhön hiipui vähitellen.

[...]

Mies lyö vaimoaan niin, että tämä on mustelmilla. Seuraavana päivänä hän tarvitsee työntekijöiltä autokyydin päästäkseen ostamaan kymmenen kilometrin päässä olevasta kaupasta kännykkäänsä puheaikaa. Ei tee mieli auttaa.

Toinen on pyytänyt useaan kertaan päästä sosiaalityöntekijän puheille, koska toivoo tämän voivan nopeuttaa asiansa käsittelyä Migrissä. Hänelle on jo sanottu, ettei sosiaalityöntekijä voi auttaa, mutta hän ei usko. Lopulta mies keksii jonkun toisen asian päästäkseen sosiaalityöntekijän luokse.

Seuraavana aamuna sosiaalityöntekijä tulee henkilöstöpalaveriin ärsyyntyneenä ja sanoo taas kerran, ettei vastaanotolle pitäisi päästää ihmisiä, joiden asia ei kuuluu hänelle. Kun mies tulee pyytämään apua uuden ongelman kanssa. Ketään ei enää huvita.

Kolmas tarvitsisi apua, jotta ei menettäisi työpaikkaansa, mutta jos autamme häntä, muutkin saattavat pyytää apua. Silloin resurssimme eivät enää riitä. Joutuisimme sanomaan ei ja kohtaamaan kiukkua. Ja sehän olisi kiusallista. Niinpä tasa-arvon nimissä mies menettää työpaikkansa ja samalla mahdollisuuden hakea oleskelulupaa työn perusteella, mutta pääasia on, ettei synny yleistä hämminkiä ja lisätöitä meille.

Neljättä autamme, koska hän on mukava, koska uskomme häntä ja koska hänen pulmansa on meidänkin mielestämme oikea. Kohtelemme häntä ystävällisesti ja lempeästi ja katsomme häntä alaspäin niin kuin äiti tai isä katsoo lastaan.

https://suomenkuvalehti.fi/bagdadista-pohjoiseen/miten-hyviksesta-tulee-pahis-tai-miten-ohjaajasta-tulee-professionaali/?shared=315-3f809b52-500 (30.9.2017)

[Uuno Nuivanen]

Idealismi on monella työntekijällä vaihtunut realismiin, mutta Juurakko keikkuu vielä aidan reunalla asian suhteen.

Hän vaikuttaisi syyttävän itseään siitä, että aasiakkaat tuntuvat hänestä mulkvisteilta, eikä sitä, että aasiakkaat ovat mulkvisteja.

[Sibis]

Turvallisuutemme hinta on liian kallis

Kuvitelkaa itse, mitä oma 20-vuotias poikanne sanoisi, jos joutuisi muuttamaan Helsingin palveluiden ääreltä keskelle Pohjanmaata. Mitä hän sanoisi, jos hänet erotettaisiin kaikista ystävistään? Voisiko käydä niin, että omat poikamme saattaisivat turhautua ja osoittaa sen käytöksellään?

Onko tämä joku vitsi? Valtaosa suomalaisista parikymppisistä miehistä joutuu muuttamaan vähintään puoleksi vuodeksi "keskelle  Pohjanmaata" tai muuta skutsia. Sitä kutsutaan armeijaksi.

Joskus sitä kutsutaan myös "opiskelupaikaksi muualla kuin synnyinseuduilla". Osa lapseni alaikäisistä lukiokavereista oli kotoisin noin tuhannen kilsan takaa. Osoittivat sen käytöksellään: tutustuivat uusiin ihmisiin. Muutamasta tuli ikiystäviä, vaikka elämä heitteli joitakuita kauas maailmalle.

On au-pairia, on vaihto-oppilaita, on opiskelijoita, on inter-reilaajia, on "kauas-naituja", on muuttajia lämpöisiin maihin jne.

Mikä mättää paikkakunnan vaihdossa!

[HDRisto]

Tuolta aiempaa, Juurakolta: "He ovat uhka vasta sitten, kun heiltä on viety kaikki mahdollisuudet elää ja noudattaa tämän yhteiskunnan sääntöjä".

No mikä ihme estää irakilaisia ja afgaaneja noudattamasta TÄMÄN yhteiskunnan sääntöjä?. Mikä on vienyt heiltä KAIKKI mahdollisuudet elää?.

Ja tähän satatuhatta näitä: 

[Pullervo]

Rasistinen, tyhmä, sivistymätön, selkärangaton ja valheellinen Suomi hävettää vokkiohjaajaa.

Kielteisen päätöksen saaneille pitäisi luoda jokin vaihtoehtoinen tapa jäädä Suomeen oleskelulupineen ja etuisuuksineen. Ovathan nämä olleet Suomessa jo puolitoista vuotta, joten oleskelulupaa käteen. No, se puolitoista vuotta on mennyt tarinoiden selvittämiseen ja päätöksistä tehtyjen valitusten käsittelyyn. Syytä tulla Suomeen ei alun perinkään ole ollut, ei vainoa, ei mitään. Nämä tulivat turvallisten maiden läpi hakemaan turvapaikkaa, johon ei ole perusteita, ja Migri kyllä tutkii samalla kaikki mahdollisuudet myöntää oleskelulupa, eli kun sitä ei tule, niin hyvästi!

Kuinka tämä huoltosuhteesta jne puhuminen kiertää aina samaa kehää? Taas on Suomi romahtamassa, jos elättejä ei oteta lisää. Hävettävää tyhmyyttä tässä kyllä on jossain kohtaa...

Yhteiskuntamme on sivistymätön, valheellinen, selkärangaton ja tyhmä

Osasin odottaa, että asukkaittemme saamat kielteiset turvapaikkapäätökset aiheuttavat ahdistusta, mutta ahdistus on erilaista kuin kuvittelin. Luulin, että kokisin myötätuntoa ja huolta ihmisistä. Voimakkaampi tunne on kuitenkin häpeä, jota koen oman yhteisöni puolesta.

Poliittisen linjan mukaan Migri tekee liukuhihnapäätöksiä, joissa todetaan ihmisen olevan turvassa, kunhan muuttaa toiseen kaupunkiin. Jos Bagdadissa joku uhkaa tappaa sinut, mene muualle. Se toimisi kyllä Suomessa, mutta se ei toimi Irakissa.

...

Häpeän myös yhteiskuntamme valheellisuutta. Miksi päätöksissä uskotellaan, että henkilö on turvassa, kun me kaikki tiedämme, ettei ole. Olisi rehellisempää ja humaanimpaa sanoa, että me emme halua sinua tänne ja siksi päätimme näin. Ja päätimme näin, koska voimme päättää näin.

Väite, että Afganistan on kyllin turvallinen, että sinne voidaan palauttaa vähemmistöön kuuluvia, vainottuja ihmisiä ei perustu faktoihin. Se on poliittinen päätös.

...

Mietin, ketä poliitikot haluavat huijata turvallisuusmantrallaan. Palautettavat afgaanit kyllä tietävät, mihin heidät palautetaan. Kansainvälinen yhteisökin tietää, vaikka haluaa sulkea siltä silmänsä. Suomalaisista luultavasti kaikki ovat jo valinneet pakolaispoliittisen kantansa, eikä turvallisuus ole enää merkittävä argumentti.

Uskon, että poliitikot haluavat pettää lähinnä itseään. On helpompaa nukkua, kun selittää itselleen palautettujen olevan turvassa.

Häpeän myös poliitikkojemme ja päättäjiemme selkärangatonta tapaa piiloutua muiden selän taakse. Ministeri Risikko totesi, että "meidän täytyy voida luottaa siihen, että arviot turvallisuudesta pitävät paikkansa". Samoin on luotettava siihen, että viranomaiset noudattavat lakia.

Miten niin täytyy voida luottaa? Arviot ovat politiikkaa ja lait poliitikkojen säätämiä. Virkamiehet tekevät käskettyinä mitä vain. Ja käskemättä virheitä. Ei meidän tarvitse luottaa. Emme saa luottaa. Luottamus on tekosyy.

Ennen kaikkea häpeän yhteiskuntamme lyhytnäköisyyttä ja sen toiminnan sisäistä ristiriitaa. Suren kielteisiä turvapaikkapäätöksiä oman maani takia. Sivupolulla asuu ihmisiä, joita Suomi tarvitsisi kipeästi.

Maamme huoltosuhde on surkea ja surkeammaksi muuttuu. Kantasuomalaisten väkimäärä on kääntynyt laskuun. Me tarvitsemme työvoimaa. On täysin järjetöntä lähettää sitä pois.

Sivupolulla asuu ihmisiä, jotka ovat oppineet kielen. He ovat säästäneet mitättömästä kuukausiansiostaan rahaa, jotta voivat suorittaa työturvallisuus- ja hygieniapassit. He ovat onnistuneet hankkimaan itselleen työtä ja silloin, kun heillä ei ole palkkatyötä, he työskentelevät ilmaiseksi suomalaisten remonttimailla ja puutarhoissa. He haluavat tehdä mitä vain. He myös kunnioittavat ja arvostavat vanhoja ihmisiä aivan toisella tavalla kuin suomalaiset ja ovat halukkaita auttamaan.

Opiskeltuaan, työskenneltyään ja tehtyään vapaaehtoistyötä puolitoista vuotta, he saavat kuulla, ettei Suomi halua heitä.

Minä kyllä haluan. Ja haluavat vanhainkodeissa ja omissa asunnoissaan hylättyinä makaavat vanhuksetkin. Ja rakennusfirmat ja siivousfirmat, jotka kaipaavat osaavaa ja ahkeraa työväkeä. Ja lääkäriasemat ja hammaslääkäriasemat, joilla on pulaa kielitaitoisista lääkäreistä. Ja yritykset, joilla olisi käyttöä arabiantaitoisille ekonomeille ja markkinoinnin ammattilaisille. Ja monet, monet muut.

Poliittisesti lienee täysin mahdotonta ajatella, että turvapaikkaprosessin lisäksi luotaisiin toinen mekanismi oleskeluluvan saamiselle.

Mielestäni olisi kuitenkin kaikkien edun mukaista, että ihminen voisi saada oleskeluluvan, jos hän osoittaisi aktiivisesti halukkuutta rakentaa tätä maata. Kielen oppimisesta ja työpaikan hankkimisesta pitäisi olla jotakin hyötyä – osoittaahan se, että ihminen on kykenevä ja halukas lievittämään maatamme vaivaavaa huoltosuhteen kehnoutta.

Mutta se ei onnistu, sillä pelkäämme muslimeita ja arabeja ja tummaihoisia.

Tämä yhteiskunta on rasistinen, vaikkei sitä halua tunnustaakaan. Se ei kuitenkaan hävetä minua. Häpeän tätä yhteiskuntaa, koska se on tyhmä.

https://suomenkuvalehti.fi/bagdadista-pohjoiseen/yhteiskuntamme-sivistymaton-valheellinen-selkarangaton-ja-tyhma/?shared=322-88f40219-500 (5.10.2017)

e: laajennettu hieman lainausta

[pienivalkeapupu]

^ Onpas nuivaa kommenttia ylläolevaan artikkeliin; joten eiköhän kommentointi kohta kielletä kyseiseen artikkeliin 

[Micke90]

Sivupolulla asuu ihmisiä, joita Suomi tarvitsisi kipeästi.

Mihin muka?

Me tarvitsemme työvoimaa.

Mutta emme heikosti koulutetuja sosiaalielättejä.

[P]

Sivupolulla asuu ihmisiä, joita Suomi tarvitsisi kipeästi.

Mihin muka?

Me tarvitsemme työvoimaa.

Mutta emme heikosti koulutetuja sosiaalielättejä.

Juurakkohan itki kantasuomalaisten määrän laskevan. Mutta väkilukuhan kasvaa. Eikö tämä saapunut popula korjaakaan huoltosuhdetta?

[Pullervo]

Taas on vokissa piesty vaimo, joka selvisi pienillä ruhjeilla tällä kertaa, isä etsii tytärtään häpeämurhattavaksi ja seuraa tätä Suomeen, afgaani haluaa palata Afganistaniin ja tarvitsee passin, poika haukkuu vanhaa äitiään koiraksi ja vanha äiti saa sairauskohtauksen, itsemurhia yritetään, mutta niissä ei onnistuta - normimenoa Sivupolulla. Jos näistä korkeakulttuureista jotain pitäisi oppia, niin se, ettei niiden edustajia pidä tänne ottaa tuhoamaan suomalaista elämänmuotoa ja kasvattamaan valtionvelkaa.

Paha päivä Sivupolulla

Päivät Sivupolulla ovat välillä riemukkaita ja välillä raskaita. Ja sitten on päiviä, joita ei tarvitsisi tulla ollenkaan.

(...)

Aamu alkoi sillä, että yritimme selvittää, miksi nuori tyttö oli yrittänyt edellisenä iltana tappaa itsensä pillereillä. Onneksi hänen huonetoverinsa oli huomannut asian ajoissa. Tyttö oli toimitettu päivystykseen, josta hänet palautettiin vatsahuuhtelun jälkeen Sivupolulle. Psykologia hän ei ehtinyt tavata, koska tulkkia ei ollut saatavilla.

Emme onnistuneet ymmärtämään syytä itsemurhayritykseen emmekä auttamaan tyttöä.

Seuraavaksi lohdutimme vanhaa äitiä, jonka poika oli hylännyt hänet ja kutsunut häntä koiraksi. Äiti oli saanut kouristuskohtauksen ja mennyt tajuttomaksi. Sairaalassa epäiltiin, että kyse on stressistä. Lääkäri käski olla stressaamatta ja lähetti naisen takaisin Sivupolulle.

(...)

Lounaan jälkeen minua odotti afgaani, joka ei kestänyt enää. Hän ei ollut nukkunut puoleentoista kuukauteen eikä pystynyt syömään. Nyt hän oli päättänyt lähteä kotiin, muttei tiennyt, mistä saa passin.

Häntä pystyn ehkä auttamaan. Toivottavasti ehdimme lähettää hänet kotiin kuolemaan, ennen kuin hän kuolee vieraassa maassa syömättömyyden ja nukkumattomuuden aiheuttamiin vaurioihin.

Välillä kuulin, että taas yksi vaimo on saanut selkäänsä. Ruhjeet eivät tällä kertaa olleet onneksi kovin pahoja.


Lopun päivää hoidin yhtä nuorta naista turvaan. Hän oli lähtenyt väärää uskonnollista suuntausta kannattavan miehen mukaan, ja nyt isä etsi häntä tappaakseen.

Naisen ystävä lähetti viestin, että isä oli viimeinkin saanut selville tytön olinpaikan ja oli matkustanut Suomeen rukousmaton kanssa. Rukousmattoa hän aikoi käyttää vankilassa sen jälkeen, kun oli täyttänyt Allahin tahdon ja tappanut lapsensa.

Etsimme itkevälle naiselle turvapaikan ja lähetimme hänet pois viimeistenkin tuttujen ihmisten luota. Nyt hän on aivan yksin siellä jossakin ja pelkää.

Omat murheeni ovat jotenkin niin olemattomia.

https://suomenkuvalehti.fi/bagdadista-pohjoiseen/paha-paiva-sivupolulla/?shared=327-3bc1a6b1-500 (9.10.2017)

lisäys. Jostain syystä tämä blogi ei ollut maksumuurin takana eli tämän pystyi lukemaan ilman koodiakin, mutta laitoin tuon koodin linkkiin silti.

[Alaric]

"Taas yksi vaimo on saanut selkäänsä" kuulostaa sellaiselta, että ei taida tosiaankaan olla kovin harvinainen tapaus tuolla.

Kyseinen ohjaaja varmaan silti ajattelee tuota kaikkea perseilyä katsottuaan, että kyllä-hän suomalaiset-kin ja että rukousmattoisäkin saataisiin kyllä luopumaan tappoajatuksistaan täällä, kunhan kotouttamiseen lisätään tarpeeksi resursseja.

[Pullervo]

Kun asia vielä muotoillaan noin, niin siitä saadaan lievä pahoinpitely, joka on asianomistajarikos. Jotenkin veikkaan, ettei kovin moni tph-vaimo vaadi poliisia paikalle ja lähde vaatimaan tph-miehelleen rangaistusta. Isommat ruhjeet ovat sitten tulleet omista kompuroinneista ja mustat silmät ovenpieliin törmäilyistä, kuten kotimaisissakin perheväkivaltatapauksissa selitellään. Tässä olisi vokkien henkilökunnalla ja vapaaehtoisilla tasa-arvo- ja laillisuuskasvatuspaikka. Noissa laitoksissa taidetaan katsoa sormien läpi vähän kaikkien väärinkäytöksiä ja sääntöjen venyttämisiä ja joka suuntaan: henkilökunta asiakkaiden, asiakkaat henkilökunnan, henkilökunta henkilökunnan ja asiakkaat asiakkaiden. Siinä on hyvä lähtökohta sitten integroitua sääntö-Suomeen, kun on opetellut, että valehtelulla pääsee tavoitteisiinsa. Vaikka Juurakko käyttää värikynää jutuissaan, niin aika erikoinen ja vastenmielinen maailma sieltä taustalta paistaa ja paljastuu.

[Shemeikka]

"Bagdadista pohjoiseen" kertoo turhapuron olleen valveilla puolitoista kuukautta. Rohkenen epäillä arabialaisen tarinankerronnan tuotteeksi; sehän olisi maailmanennätysluokkaa valvomisessa. Ennätys on muistaakseni 44 päivää kahvin jne avulla ja 10 päivää kylmiltäään.

[Supernuiva]

"Bagdadista pohjoiseen" kertoo turhapuron olleen valveilla puolitoista kuukautta. Rohkenen epäillä arabialaisen tarinankerronnan tuotteeksi; sehän olisi maailmanennätysluokkaa valvomisessa. Ennätys on muistaakseni 44 päivää kahvin jne avulla ja 10 päivää kylmiltäään.

Eivätkös "a-vitamiinia" vetävät piriveikot ole valveilla pitkiäkin aikoja?

[Skeptikko]

Eivätkös "a-vitamiinia" vetävät piriveikot ole valveilla pitkiäkin aikoja?

Minulla on se käsitys, ehkä jostain sotien aikaisista tarinoista tms, ettei senkään avulla valvominen helposti ainakaan onnistuisi kuin joitain päiviä kerrallaan. Voi toki olla, että käsitykseni on väärä.

[JJohannes]

Ehkä tässä ei kuitenkaan tarkoitettu, että joku on konkreettisesti valvonut ~45 vuorokautta yhtä soittoa vaan että on tuon ajan mennyt jollain parin kolmen tunnin yöunilla tms?

[Shemeikka]

Voi olla, mutta se että nukkuu vähän, ei ole sama kuin valvoa  viikkokaupalla. No, hurjempiakin valheita turpahuuruilta uskotaan.

[Mr.Reese]

Eivätkös "a-vitamiinia" vetävät piriveikot ole valveilla pitkiäkin aikoja?

Minulla on se käsitys, ehkä jostain sotien aikaisista tarinoista tms, ettei senkään avulla valvominen helposti ainakaan onnistuisi kuin joitain päiviä kerrallaan. Voi toki olla, että käsitykseni on väärä.

En löydä juutuubista sitä Silminnäkijä-dokkaria jenkkilän metahörhöistä, jotka kehuskeli valvoneensa 14 vrk putkeen ja dyykanneensa roskiksia(ei tarvetta, mutta kun metasta tuli siihen pakkomielle). Sitten iski niin pahoja harhoja, että piti levätä muutama päivä.

[Rokka]

Naisen ystävä lähetti viestin, että isä oli viimeinkin saanut selville tytön olinpaikan ja oli matkustanut Suomeen rukousmaton kanssa. Rukousmattoa hän aikoi käyttää vankilassa sen jälkeen, kun oli täyttänyt Allahin tahdon ja tappanut lapsensa.

Ehkä hieman on tuota Baghdadin lisää tuossa jutussa, vai on isä nyt lähtenyt Suomeen rukousmatto kainalossa. Kauankos se pakoloisen vaellus sieltä lähi-idästä kestää noin kaiken kaikkiaan tänne Suomeen? Parin kuukauden päästä isä sitten saapuu Suomeen Iphone käärittynä rukousmattoon, passi valitettavasti hukkui matkalla.
Vai perheenyhdistämiselläkö isä sitten haetaan tänne? Selkeää rasismia jos ei perheenyhdistämistä myönnetä kunniamurhan mahdollistamiseksi, sehän kuuluu kulttuuriin.

[ämpee]

Kun asia vielä muotoillaan noin, niin siitä saadaan lievä pahoinpitely, joka on asianomistajarikos. Jotenkin veikkaan, ettei kovin moni tph-vaimo vaadi poliisia paikalle ja lähde vaatimaan tph-miehelleen rangaistusta. Isommat ruhjeet ovat sitten tulleet omista kompuroinneista ja mustat silmät ovenpieliin törmäilyistä, kuten kotimaisissakin perheväkivaltatapauksissa selitellään. Tässä olisi vokkien henkilökunnalla ja vapaaehtoisilla tasa-arvo- ja laillisuuskasvatuspaikka. Noissa laitoksissa taidetaan katsoa sormien läpi vähän kaikkien väärinkäytöksiä ja sääntöjen venyttämisiä ja joka suuntaan: henkilökunta asiakkaiden, asiakkaat henkilökunnan, henkilökunta henkilökunnan ja asiakkaat asiakkaiden. Siinä on hyvä lähtökohta sitten integroitua sääntö-Suomeen, kun on opetellut, että valehtelulla pääsee tavoitteisiinsa. Vaikka Juurakko käyttää värikynää jutuissaan, niin aika erikoinen ja vastenmielinen maailma sieltä taustalta paistaa ja paljastuu.

Näinköhän nämä vokkihenkilöt ovatkin piilorasisteja, jotka koittavat kaikkensa etteivät poloiset turvapaikanhakijat voisi kivuttomasti sopeutua yhteiskuntaan, kun toisena vaihtoehtona olisi opettaa länsimaisia tapoja ja lain kunnioitusta sekä kurinalaista käyttäytymistä joka helpottaisi sopeutumista, tai vaihtoehtoisesti kielteisen päätöksen osuessa kohdalle voisivat viedä tätä länsimaista edistyksellisyyttä sinne kehittymättömään kotimaahan ?