Voiko Suomen politiikan suunta muuttua ja miten?

[Jouko Piho]

Voiko Suomen politiikan suunta muuttua ja miten?

Uskon, että Suomen politiikan suunta voi muuttua ja se muuttuu, mutta tänään sain aivan uuden ajatuksen siitä, miten se tulee tapahtumaan.

Mutta ennen kuin paljastan kuningasajatukseni, kerron siltä varalta, että kaikki eivät tiedä, mitä tarkoitan suunnanmuutoksella. Kyse on yksinkertaisesti nykyisen ylikansallisen EU-politiikan muuttumisesta kansallismieliseen ja isänmaalliseen suuntaan. Sen lisäksi on kyse kulttuurimarxilaisesta arvoliberalismista luopumisesta ja siirtymisestä arvokonservatiivisten eli perinteisten arvojen vaalintaan.

Olen tähän asti ajatellut, että tällaiseen radikaaliin suunnanmuutokseen tarvitaan uusi puolue tai vaikka useampiakin, koska kaikki nykyiset eduskuntapuolueet ovat enemmän tai vähemmän tällä hetkellä harjoitetun globalistisen politiikan kannalla.

Tänään sain ajatuksen, että uusi puolue ei riitä, ei edes, vaikka niitä olisi enemmänkin, jos samalla kuitenkin nykyiset valtapuolueet eli Kokoomus, Keskusta ja SDP jylläävät kuten tähänkin asti, mikä näyttää hyvin todennäköiseltä.

Poliittinen suunnanmuutos onkin sen tähden mahdollinen ainoastaan, jos näissä kolmessa suuressa puolueessa tapahtuu merkittävä linjanmuutos poliittisissa mielipiteissä. Siihen ei tarvita kuin muutaman avainhenkilön ja johtavan mielipidevaikuttajan mielen muuttuminen, niin koko muu puolue seuraisi perässä ja kansa äänestäisi taas sadointuhansin näitä vanhoja puolueita, vaikka ne ajavatkin nyt täysin erilaista politiikkaa kuin ennen.

Miksi uskon tämän olevan mahdollista?

Uskon suurten puolueiden mielenmuutoksen mahdollisuuteen ja jopa täyskäännökseen esim. EU-asiassa sen takia, että sellaisia dramaattisia muutoksia on nähty ennenkin.

Otan kaksi esimerkkiä Suomen lähihistoriasta. Sodan jälkeen hyvin eripuraisessa Suomessa, jossa osa oli voimakkaasti Neuvostoliittoa vastaan, tulivat kuitenkin lopulta kaikki isommat puolueet Urho Kekkosen idänpolitiikan taakse, viimeisenä jopa Kokoomus.

Tämä 1970-luvulla huippunsa saanut kehitys Kekkosen ulkopolitiikan lähes yksimielisestä hyväksymisestä ei ollut 1950-luvulla mitenkään kirkossa kuulutettu varma asia. En ota tässä yhteydessä kantaa siihen, oliko tämä harjoitettu suomettumispolitiikka hyvä vai huono asia, koska se oli mielestäni molempia. Tärkeintä on vain tässä tarkastelussani todeta, että se tapahtui.

Toinen esimerkkini koskee v. 1991 tapahtuneen Neuvostoliiton hajoamisen jälkeistä politiikkaa, kun äskettäin vain itään päin kumartaneet poliitikot alkoivatkin kilpaa kumarrella länteen päin ja Suomi liittyi Euroopan unioniin v. 1995.

Kun edellisessä esimerkissäni Urho Kekkonen oli yksinään muiden puolueiden kannanmuutoksiin vaikuttanut voima, niin tässä toisessa lännettymisen esimerkissäni mielenmuutoksen taustavaikuttajina toimi useampia poliitikoita, lähinnä demareiden Paavo Lipponen, Kokoomuksen Sauli Niinistö ja Keskustan Esko Aho, joka joutui tekemään suurimman työn saadakseen keskustalaiset EU:n kannattajiksi.

Koska Suomen poliittinen suunta on tehnyt täyskäännöksen jo kaksi kertaa viimeisten 70 vuoden aikana, niin uskon, että se voi tapahtua vielä kolmannenkin kerran.

Tulee siis käymään niin, että kaikki suuret puolueet, ja pienetkin perässä, tulevat muuttamaan EU-kantansa tulevina vuosina ja alkavatkin kannattaa eroa EU:sta ja paluuta Suomen täyteen itsenäisyyteen. Myös arvokonservatiivisuus tulee saamaan nykyistä enemmän kannatusta kaikissa puolueissa.

Jos Suomeen sitten syntyy uusia kansallismielisiä puolueita, niin ne tulevat tekemään yhteistyötä mielipiteensä muuttaneiden vanhojen puolueiden kanssa. Suomessa vallitsee jälleen konsensus. Tällä kertaa ei ole kyse yksimielisestä suhtautumisesta itänaapuriin tai Euroopan unioniin. Tällä kertaa on kyse samasta suhtautumisesta Suomeen.

[sologdin]

"Suomessa vallitsee jälleen konsensus. Tällä kertaa ei ole kyse yksimielisestä suhtautumisesta itänaapuriin tai Euroopan unioniin. Tällä kertaa on kyse samasta suhtautumisesta Suomeen."

En pidä mahdottomana, että noin tulisi tapahtumaan; sen verran paljon idioottimaisuuksia tapahtuu silmiemme edessä päivittäin nytkin.  Mutta jos niin käy, Suomen tulevaisuus ei ole suomalaisten käsissä, kuten ei ollut YYA-aikanakaan.  EU:sta irrallaan olemme kahden kesken Venäjän kanssa ja sen aggressioiden, propagandan, solutuksen ja painostuksen armoilla.  Venäjä on ekspansiivinen nyt ja tulee olemaan silloin.  Maatamme tulevat sellaisessa tapauksessa johtamaan uudet ahtikarjalaiset, paavoväyryset, einouusitalot, eevakuuskoski-vikatmaat, kalevisorsat, mattiahteet, erkkituomiojat, ilkkakanervat, ilkkasuomiset ja muut maansa myyjät.  Ja sillä kerralla kaupat voivat onnistua.

[siviilitarkkailija]

Uskon suurten puolueiden mielenmuutoksen mahdollisuuteen ja jopa täyskäännökseen esim. EU-asiassa sen takia, että sellaisia dramaattisia muutoksia on nähty ennenkin.

Minäkin uskon mutta en siksi että poliitikot tai viranhoitajat olisivat nähneet valon vaan siksi koska riittävän moni sotateorian tutkija on nähnyt edessämme häämöttävän yhteskunnamliaen tuhon ja pimeyden. Tätä alkaa olla vaikeampi ja vaikeampi kiistää.

Toinen esimerkkini koskee v. 1991 tapahtuneen Neuvostoliiton hajoamisen jälkeistä politiikkaa, kun äskettäin vain itään päin kumartaneet poliitikot alkoivatkin kilpaa kumarrella länteen päin ja Suomi liittyi Euroopan unioniin v. 1995.

Koska Suomen poliittisessa todellisuudessa selkäranka on vakava haitta ja totuuden puhuminen osoitus poliittisesta kypsymättömyydestä.

Keskustan Esko Aho, joka joutui tekemään suurimman työn saadakseen keskustalaiset EU:n kannattajiksi.

...tai ihan tavallista kepulia petkutuspolitiikkaa. Aho lupasi vaikka mitä ja nyt on maakunnat tyhjiä, palvelut poissa ja kannattavista työpaikoista eu tietoakaan. Mutta silti kepulia äänestetään. No onhan Eskolla kivasti rahaa omissa liiveissään.

Koska Suomen poliittinen suunta on tehnyt täyskäännöksen jo kaksi kertaa viimeisten 70 vuoden aikana, niin uskon, että se voi tapahtua vielä kolmannenkin kerran.

Tulee siis käymään niin, että kaikki suuret puolueet, ja pienetkin perässä, tulevat muuttamaan EU-kantansa tulevina vuosina ja alkavatkin kannattaa eroa EU:sta ja paluuta Suomen täyteen itsenäisyyteen. Myös arvokonservatiivisuus tulee saamaan nykyistä enemmän kannatusta kaikissa puolueissa.

Tai sitten liittovaltio onnistuu Schengenin avulla ajamaan kansalaisoikeudet ja valtioiden turvallisuuden kaaokseen josta se ryhtyy niitä pelastamaan liittovaltion imperiumin ja sen etua ajavan liittovaltion armeijan avulla. Mitä nopeammin eu ajaa Euroopan sotaan, sitä nopeammin se voi yrittää rahastaa ja kerätä itselleen absoluuttisen vallan, imperiumin. Britit vanhana imperiumin alamaisina haistoivat heti mistä eu:ssa on oikeasti kyse. Suomi liityy jokatapauksessa häviäjiin.

Sic vis pacem para bellum...ja eu on tyylipuhdas "rauhanhanke" joita edellisen vuosisadan aikana yritettiin pariinkin otteeseen hirvittävin seurauksin.

Jos Suomeen sitten syntyy uusia kansallismielisiä puolueita, niin ne tulevat tekemään yhteistyötä mielipiteensä muuttaneiden vanhojen puolueiden kanssa. Suomessa vallitsee jälleen konsensus. Tällä kertaa ei ole kyse yksimielisestä suhtautumisesta itänaapuriin tai Euroopan unioniin. Tällä kertaa on kyse samasta suhtautumisesta Suomeen.

Miksi liittovaltion hallintohirviön tarvitsee suhtautua mitenkään maansa toistuvasti pettäviin kokoomuksen ja sosialistipuolueen eu-komissaareihin? Eihän Stalininkaan tarvinnut  välittää paskaakaan vaikka olisi ammuttanut jokaisen neuvostokomissaarin? Olisi toki voinut ja olisi ollut hienompaa, mutta eihän liittovaltion hirviöhallinnossa mokomalla pikkuseikalla kuin komissaarin kotimaalla ole ihmisvainon ja hirviöhallinnon kohdalla ole kuin kosmeettista vaikutusta. Mistä Albert Speer oli kotoisin? Tai Heinrich Himmler? EVVK...omille huuhaa lehdilleen ja valhepropagandan tuottajille esitettiin ethä muka olisi.

[PannuHattu]

Sipilällä on jonkinasteinen näkemys siitä miten muutos tapahtuisi.