Yhä useampi mies syrjäytyy työelämästä - 79 000 ei tee tai aina edes hae töitä.

[Mr.Reese]

Oma mielenterveys alkoi järkkyä 2015 syksystä eteenpäin. Sitä ennen olin elänyt uskossa, että täällä asuu tolkun ihmisiä. Ärhooceet, Nerg, Orpo, Sipilä ja kumppanit teki minusta työkyvyttömän. Toki sama, ei niitä töitä olisi siltikään, vaikka mentaalinen status olisi vahvasti vihreä. Paitsi matupuhaastelussa, mutta harmittavasti moraali ei mennyt mielenterveyden mukana.

[Jorma M.]

Eikö oikeampi muotoilu olisi että "Yhä useampi mies syrjäytetään työelämästä?

Tunnet useampia miehiä jotka ovat saaneet kenkää työelämästä viisikymppisinä samaan aikaan kun irtisanoja ottaa töihin ilmais-, harjoittelu-, orja- tai työelämääntutustumistyövoimaa.

[maltti on valttia]

Eikö oikeampi muotoilu olisi että "Yhä useampi mies syrjäytetään työelämästä?

Tunnet useampia miehiä jotka ovat saaneet kenkää työelämästä viisikymppisinä samaan aikaan kun irtisanoja ottaa töihin ilmais-, harjoittelu-, orja- tai työelämääntutustumistyövoimaa.

Valkoihoisen miehen syrjäytyminen on (doktriinin mukaan) ainoastaan ja vain miehen omaa syytä.

   Tässä ei kuitenkaan hänen syyllisyydessän ole vielä kaikki, pahinta, pahinta on se että hän on syyllinen muidenkin väristen ihmisten syrjäytymisestä, maailman nälänhädistä, sotimisesta kaikissa maanosissa, Afrikan eroosiosta, mannerjään sulamisesta, auringon palamisesta loppuun ym. Ym.

[kriittinen_ajattelija]

Joka toisella työkyvyttömyyseläkkeelle joutuvalla syy on mielenterveysongelmissa.
Mielenterveysongelmien takia työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien osuus on kasvanut.

Vuonna 1995 noin joka kolmas työkyvyttömyyseläkkeelle jäävä jätti työt mielenterveyden pettäessä. 2015 osuus oli jo noin puolet. Määrä on kasvanut tasaisesti vuosi vuodelta.

– Erityisen huolestuttavaa sekä inhimillisestä että taloudellisesta näkökulmasta on nuorten osuuden kasvu näissä tilastoissa, Mielenterveyspoliittinen neuvottelukunta varoittaa tiedotteessaan.

Mielenterveysongelmat vievät ihmisen työkyvyttömäksi usein aikaisemmin kuin esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinsairaudet. 2015 mielenterveysongelmien takia työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien keski-ikä oli 45,2 vuotta. Se on yli kuusi vuotta aiemmin kuin työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien keski-ikä.

Siinä jää moni työvuosi tekemättä.

Työpaikoilla pitäisi kiinnittää varhaisessa vaiheessa huomiota mielenterveyden häiriöihin ja sovittaa töitä tarvittaessa kevyemmiksi tai vähentää työaikaa, Mielenterveyspoliittinen neuvottelukunta kirjoittaa.

http://www.iltasanomat.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000005107227.html

Laitetaan nyt tähän kun liippaa läheltä aihetta, vaikka ei sukupuolta eritelläkään.

Ei se ole työpaikan vika niinkään, nykyään vaan monilla - etenkin miehillä on olemattomat turvaverkot. Suvut ei enää välitä paskaakaan omistaan ja ja sisäisen muuttovirran takia monet lapsuudenkaverit jakautuu eri puolille Suomea työpaikkojen/koulujen perässä ja uutta kaveriverkostoa on vaikea saada. Näin se menee 1+1, siitä se syöksykierre pikku hiljaa lähtee kohti varhaiseläkettä.

[aethanol]

Miksi ei voitaisi muuttaa palkkajärjestelmää kokonaisuudessaan siten, että työnantajalla olisi varaa palkata työntekijä? Olen ennenkin sanonut ja sanon uudestaan, että palkan sivukulut ovat järkyttävän suuret Suomessa. Jos 79000 tuhatta miestä on joutilaana, ei ratkaisu ole kikkailla apusiivoojan palkkatukijärjestelmällä, vaan laskea palkansivukuluja alemmaksi, että sisämarkkinoilla on varaa maksaa tehdystä työstä. Onhan se nyt saatanan typerää, että lääkärin pitää opetella laatoittamista, jos haluaa uuden kylppärin, kun ei ole varaa maksaa ammattimiehelle.

Näinpä juuri. Teetätin saunaremontin tuossa juuri. Materiaalikulujen jälkeen laskin että olisi voinut olla pois töistä 3-4 kuukautta tekemässä remonttia niin kustannusvaikutus olisi ollut sama. Kuulun kuitenkin palkkatulojen suhteen sinne jonnekin varakkaimman viidesosan joukkoon. Onhan tämä aika älytöntä.

[orientexpressen]

Miksi ei voitaisi muuttaa palkkajärjestelmää kokonaisuudessaan siten, että työnantajalla olisi varaa palkata työntekijä? Olen ennenkin sanonut ja sanon uudestaan, että palkan sivukulut ovat järkyttävän suuret Suomessa. Jos 79000 tuhatta miestä on joutilaana, ei ratkaisu ole kikkailla apusiivoojan palkkatukijärjestelmällä, vaan laskea palkansivukuluja alemmaksi, että sisämarkkinoilla on varaa maksaa tehdystä työstä. Onhan se nyt saatanan typerää, että lääkärin pitää opetella laatoittamista, jos haluaa uuden kylppärin, kun ei ole varaa maksaa ammattimiehelle.

Näinpä juuri. Teetätin saunaremontin tuossa juuri. Materiaalikulujen jälkeen laskin että olisi voinut olla pois töistä 3-4 kuukautta tekemässä remonttia niin kustannusvaikutus olisi ollut sama. Kuulun kuitenkin palkkatulojen suhteen sinne jonnekin varakkaimman viidesosan joukkoon. Onhan tämä aika älytöntä.

Vaikea asia sivukulujen karsimisessa onkin se, että mistä kohtaa työntekijän etuja karsitaan tai mitkä asiat siirretään verovaroista rahoitettaviksi (tietää veronkorotuksia tai säästöjä muualta).

Itse ensisijaisesti lakkauttaisin ainakin pakollisen työterveysvakuutuksen. Työterveyshuolto on vakuutuspohjaisena tehoton järjestelmä (paljon hyödyltään kyseenalaisia hoitoja ja tutkimuksia) ja palvelut voisi likimain yhtä hyvin hakea julkisesta terveydenhuollosta. Julkisen terveydenhuollon kulut toki tämän myötä kasvaisivat, mutta vähemmän kuin mitä työterveyshuollon lopettamisella säästettäisiin.

[siviilitarkkailija]

Ei se ole työpaikan vika niinkään, nykyään vaan monilla - etenkin miehillä on olemattomat turvaverkot. Suvut ei enää välitä paskaakaan omistaan ja ja sisäisen muuttovirran takia monet lapsuudenkaverit jakautuu eri puolille Suomea työpaikkojen/koulujen perässä ja uutta kaveriverkostoa on vaikea saada. Näin se menee 1+1, siitä se syöksykierre pikku hiljaa lähtee kohti varhaiseläkettä.

Muuten olen jokseenkin samaa mieltä mutta tuo loppu. Nyt ihan rehellisesti ja järjellä. Miten sinä luulet että MIKÄÄN eläkejärjestelmä tai sosiaalipalvelutuotanto voi muka ratkaista noin ison tarpeen. Miten "sote"-luukku muka pystyy tuottamaan hylätyille miehille ja päälle maahanimuroiduille nuorten miesten massoille mitenkään heidän tarvitsemiaan eläkkeitä tai edes elämän edellytyksiä.

Ihan puhtaasti populaatioteorian ja miesten elämän arvottomuuden johdosta ajatus että feminismin läpitunkema poliittinen eliitti muka kykenee pieraisemaan tyhjästä puolisot, työpaikat tai EDES RAHAA ELÄMISEEN näin isolle massalle miehiä? Joita eurostoliiton ja Suomen monikulttuurinen yhteiskunta ei kertakaikkiaan tarvi!

En nyt viitsi toistaa ja alleviivata mihin tämä huom muuallakin Euroopassa toteutettu työn ja talouden sekä ihmisarvon uudelleenjako johtaa. Mutta tämän mittaluokan ihmismassoja ei voi hoidella rahalla koska eläkkeitä ei ole (ne edellyttävät työpaikkoja) .  Tätä ilmiötä hoidetaan lopuksi ikivanhalla politiikalla millä tällaiset vääristymät ja turhien miesten massat on ennenkin hoidettu. Toistaiseksi rahaa on myös varhaiseläkkeisiin...mutta ei loputtomasti.

[ikki]

Toinen jonka voisi lakkauttaa on eläkejärjestelmä. Sinne uppoaa valtavia omaisuuksia kyseenalaisilla tuotoilla.

[ApinA]

Toinen jonka voisi lakkauttaa on eläkejärjestelmä. Sinne uppoaa valtavia omaisuuksia kyseenalaisilla tuotoilla.

Ainakin pitäisi uudistaa kovalla kädellä.

Vaikea asia sivukulujen karsimisessa onkin se, että mistä kohtaa työntekijän etuja karsitaan tai mitkä asiat siirretään verovaroista rahoitettaviksi (tietää veronkorotuksia tai säästöjä muualta).

Säästöjä voisi etsiä vaikka turvapaikkakustannuksista tai kehitysapurahoista.

Toisaalta en ole kovin varma tarvitseeko paljoa mistään karsia jos vaikutukset ovat työllisyyteen ovat positiiviset.

[siviilitarkkailija]

Toinen jonka voisi lakkauttaa on eläkejärjestelmä. Sinne uppoaa valtavia omaisuuksia kyseenalaisilla tuotoilla.

Ainakin pitäisi uudistaa kovalla kädellä.

Itse olen sitä mieltä että rahanjako pitää lopettaa ja tilalle tavaroiden ja asuntopalvelujen tarjonta. Yhteisostona kunta voisi tuottaa mm ruokaa halvemmalla ja mm päihteet voitaisiin sisällyttää myös osaksi sosiaalipalvelutuotantoa. Köyhälle köyhänkaljalaatikko kelan yhteistyökumppanilta jne. Mutta vaikka tähän mentäisiin, itse toimettomuuden ja kihisevän vääryyden sekä orjuutusyhteiskunnan ongelmia, kansalaisuuden ja ihmisoikeuksien puutteen seurauksia ei voi sosiaalipalveluin kompensoida.

Vain matuperhe voi päättää että asuu mm Helsingissä, suomalainen yksinäinen mies ei voi...

Suomessa asuvat vapaasti vai ne jotka ovat sosiaalisen asunto-loton huipulla. 80 000+ työtöntä miestä eivät ikinä saa asuntoa kuntien tai vuokrayhtiöiden kautta. Käytännössä ovat jo nyt ns nurkkiin vajonnutta massaa. Joka vuosi heidät ohitetaan sosiaalisen asuntojonon järjestelmässä.

Suomen poliittinen eliitti pumppaa 900+ milj euroa kehitusapuun nyt ja tulevaisuudessa koska sen makselu auttaa UNOHTAMAAN 80 000 työtöntä ja toivotonta suomalaista miestä. Mitä tahansa gepardihatun kusetusta  kunhan ei vaan tarvitse mokoman ihmissaastan jatkuvia ongelmia kuunnella. Tätä on oikeasti eu täynnä. Eu poliittinen eliitti on jo vuosikymmeniä nähnyt erityisesti valkoiset työttömät miehet ongelmaihmisinä joita kukaan ei halua ja joita ilman eu toimii paljon paremmin.

Mitä nopeammin nämä miehet lakkaavat hengittämästä, sitä nopeammin suvaitsevaisuus etenee kohti lopullista voittoa.

[kriittinen_ajattelija]

900 000 suomalaista on työstä poissa – "Meille käy kansakuntana huonosti"

TALOUS Yrittäjien johtomies pitää Suomen suurimpana ongelmana työttömyyttä, joka johtuu ay-liikkeestä.
Suomen yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen puolustaa vahvasti niin kutsuttua paikallista sopimista.

– Meidän poliitikot pelkäävät ammattiyhdistysliikettä kuin ruttoa eivätkä uskalla lähteä haastamaan sitä, Pentikäinen sanoi osuuspankkien ja yrittäjien medialounaalla Turussa.

– Tämä on pitkällä aikavälillä onnetonta, kallista ja epäinhimillistä politiikkaa.

Pentikäisen mukaan myös ay-liikkeen jäsenet haluavat muutosta, mutta ne, jotka istuvat Helsingin liitoissa, eivät halua luopua vallastaan.

– Me yrittäjäjärjestössä ajamme uutta sopimusyhteiskuntaa, uutta kihlausta, jossa yrityksiin annetaan valta sopia, jos siellä niin halutaan. Jos ei haluta, sitten noudatetaan työehtosopimuksia.

– Minulle on jo sanottu, että älä puhu tästä koko ajan, kaikki kyllästyvät, mutta ajattelin puhua tästä niin kauan kuin tämä 30-vuotinen sota on voitettu.

Pentikäinen muistuttaa, että Suomen taloudella on mennyt viimeiset kymmenen vuotta huonosti. Myös keskipitkän aikavälin ennusteet näyttävät vaisuilta.

– Jos me emme tämän parempaan pysty, niin meille käy kansakuntana huonosti.

Hidas kasvu on johtanut siihen, että julkinen talous on velkaantunut viime vuosina hälyttävällä tavalla.

– Jos ja kun tulee uusi talouskriisi, tämmöisellä velkalastilla me olemme todella ihmeissämme.

Pentikäinen huomauttaa, että Suomen väestö ikääntyy ja yhä useampi siirtyy julkisten palvelujen käyttäjäksi.

– Tämänkin takia talouskasvun kiihdyttäminen ja sitä tukevien rakenteellisten uudistusten tekeminen on tärkeää.

Suomen suurin ongelma on Pentikäisen mukaan se, että noin 900 000 suomalaista on työelämän ulkopuolella.

– Minua hämmästyttää, miten vähätellen tähän asiaan suhtaudutaan.

– Jokainen meistä tietää, että työttömyys aiheuttaa syrjäytymistä. Tutkimukset osoittavat, että syrjäytymisellä on taipumus periytyä isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle. Tämä on valtava inhimillinen tragedia.

Yrittäjien toimitusjohtaja mainitsee hyvänä esimerkkinä Saksan.

– Saksassa tehtiin 2000-luvulla työmarkkinauudistuksia. Saksan työllisyysaste on noussut sen jälkeen prosenttiyksikön vuodessa. He lähtivät huonommasta tilanteesta kuin me ja ovat nyt menossa 76 prosentissa. Siellä on tehty ne työmarkkinauudistukset, joita meillä estetään kaksin käsin.

Suomi voisi Pentikäisen mukaan ottaa mallia myös Espanjasta.

– Siellä jouduttiin tekemään isoja rakenteellisia uudistuksia talouteen, ja todella nopeasti Espanjan talous on kääntynyt aivan toisenlaiseen kehitykseen.

http://www.lansivayla.fi/artikkeli/492186-900-000-suomalaista-on-tyosta-poissa-meille-kay-kansakuntana-huonosti#.WLkZ9E_sFnI.facebook

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja Nuorisotutkimusseuran toteuttama "Suomi nuorten kasvuympäristönä" -seurantatutkimus julkaistiin elokuussa 2016. Tutkimukseen koottiin kaikkien Suomessa 1987-syntyneiden, eli noin 60 000 nuoren aikuisen viranomaisrekistereihin tallennetut merkinnät. Tiedot ulottuvat aina vuoteen 2012 asti, jolloin ikäluokka täytti 25 vuotta. Tulokset vahvistivat monia niistä huolista, joita julkisessa keskustelussa on esitetty.

Ikäluokka on vahvasti kahtiajakautunut. Valtaosa voi hyvin, eikä merkkejä pahoinvoinnista ole tallentunut rekistereihin. Lapsuus, peruskoulun suorittaminen ja opiskelupaikan löytäminen oli onnistunut ilman tarvetta ylimääräiselle tuelle. Heidän pärjäämisensä aikuisuuden osalta vaikuttaa lupaavalta.

Huolestuttavan suuri osa ikäluokasta oli kuitenkin kohdannut selkeitä vaikeuksia nuoruudessaan. Ne näkyivät mielenterveyden häiriöinä tai esimerkiksi toimeentulotuen asiakkuuksina. Psykiatrisen diagnoosin oli saanut tai psyykelääkkeitä oli ostanut lähes kolmasosa koko ikäluokasta. Noin 30 prosenttia oli jossakin vaiheessa turvautunut toimeentulotukeen, jonka tarkoitus on viimesijaisena tukena edistää itsenäistä selviytymistä.

Yleinen uskomus on, että nuoriso voi jatkuvasti psyykkisesti huonommin. Ristikarin mukaan on vaikea sanoa varmasti, mistä psykiatristen palveluiden lisääntynyt käyttö tarkalleen ottaen kertoo.

"Se voi johtua myös palveluiden saatavuuden lisääntymisestä ja mielen­terveysongelmien leimaavuuden vähenemisestä. Mielenterveyden häiriöistä kärsivät nuoret hakevat ja saavat hoitoa entistä paremmin."

Psyykenlääkkeitä tai psykiatrista erikoissairaanhoitoa oli saanut lähes kolmasosa koko ikäluokasta. Määrä nousi huimasti 21–25-ikävuoden välillä. Taloudellinen lama, joka oli varjostanut ikäluokan lapsuutta, iski uudelleen 2008 ja teki 1987-syntyneiden itsenäistymisestä entistä vaikeampaa. Nuorisotyöttömyydestä tuli yhteis­kuntapolitiikan keskeisiä kysymyksiä.

"Yhteiskunnan monimutkaistuessa ovat kasvaneet myös vaatimukset siitä, mitä ja kuinka paljon voimavaroja nuori tarvitsee itsenäistyäkseen. Olisi tärkeää pohtia, mitä näin laaja psyykkinen sairastaminen kertoo nuoruuteen liittyvistä ristipaineista, odotuksista, pettymyksistä ja osattomuudesta?"

Paine tuntuu jo monen nuorenkin koululaisen hartioissa: tuoreen tutkimuksen mukaan 12-vuotiaista joka kymmenes on koulussa uupunut ja viisi prosenttia on joko stressaantunut tai koulu-uupunut.

Kela julkisti hiljattain tiedon, jonka mukaan nuorten mielenterveysperusteiset eläkkeet ovat jatkaneet tasaista kasvuaan myös vuonna 2015. Oireilevien nuorten on yhä vaikeampaa pärjätä työelämässä, jossa kilpailu ja vaatimustaso vaikuttavat koventuneen. Hoidon ja avun hakeminen edellyttävät usein voimavaroja tai tukea lähipiiriltä. Heikoimmassa asemassa olevat eivät aina tavoita tarvitsemaansa apua, jolloin ongelmat ehtivät vaikeutua työkyvyttömyydeksi asti.

Työ- ja opiskelukykyä tukevaa kuntouttavaa psykoterapiaa käytti vuonna 1987 syntyneissä useimmiten nainen, jolla on taustallaan ylioppilas- tai korkea-asteen tutkinto. Vanhemman korkeakoulutuksella oli sekä miehillä että naisilla selkeä yhteys psykotera­pian käyttöön. Psykoterapiaan hakeutuminen edellyttääkin aktiivista psyko­terapeutin etsintää ja omavastuuosuuden maksamista.

"Avun saannissa ja löytämisessä on vielä paljon epätasa-arvoa sosioekonomisten ryhmien välillä. Nivelvaiheissa, eli jatkokoulutukseen ja työelämään siirtymisessä tarvittaisiin enemmän tukitoimia", Ristikari sanoo.

http://www.mielenterveysseura.fi/fi/yhteiskunta/mielenterveyspolitiikka/kahden-laman-kasvatit

[Perttu Ahonen]

Minä tässä heitän kirjoittaessani ajatustenvirtaa.

Mitäpä jos länsimainen, Suomi mukaan lukien yhteiskunta ja työskentelymalli ei ole tätä päivää ja ongelmat johtuvatkin siitä?

Heitän radikaaleja ideoita. Olisikohan näistä johonkin?

Yhteiskunta rakentaa edullisia asuntoja, jotka ihmiset voivat vuokrata tai ostaa omistusasunoksi.

Verotusta lasketaan reippaasti  ja kansalaisten holhoamista vähennetään perusteellisesti.

Kansalaispalkka olisi perustulo 

Työaika olisi räätälöitävissä kunkin työntekijän kohdalla joustavasti 12-48 tuntia viikko. Jokainen työntekijä tekisi 8-viikon työvuorosuunnitelman, joka toimisi pohjana jossa 12-48 tunnin vaihteluväli olisi.  Tämä lisäisi työpaikkoja ja mahdollistaisi työntekijöiden toimimisen työssä oman jaksamisensa mukaan.

Jokaisella olisi mahdollisuus pitää 8-lomaviikkoa vuodessa tai olla pitämättä. Lomarahaa ei erikseen olisi, muuta kuin perustulo.

[kriittinen_ajattelija]

Nettirasistin anatomia - murjotut miehet akkavallan Suomessa

Miesten syrjäytymisestä on alettu taas puhua ihan vakavissaan. Viime viikkoina on uutisoitu, että jopa lähes 80 000 parhaassa työiässä olevaa miestä on työn ja koulutuksen ulkopuolella - siis kotona juomassa suruunsa! Ja määrä kasvaa koko ajan.

Keitä nämä miehet ovat? He ovat pienituloisia ja matalasti koulutettuja, joilta Jungnerin kolme pointtia - digitalisaatio, robotisaatio ja globalisaatio - ovat vieneet työpaikat. Itsetunto laskee kun ei koe olevansa hyödyllinen ja parisuhde-elämä kuihtuu kun ei ole varaa tarjota treffeillä, vaikka joku nainen suostuisikin lähtemään työttömän (luuseri!)miehen kanssa kahville.

Korkeakoulutettuja menestyjänaisia ja naisvaltaisilla höpöhumanistialoilla opiskelevia, urheilullisia, työn ja luentosalin väliä polkevia cityvihreitä metroseksuaalimiehiä ei lomautetun raksaduunarin kohtalo kiinnosta. Käy koulut ja hanki pätevyys, sanovat omasta pärjäämisestään päihtyneet hyväosaiset, jotka luulevat, että Suomessa kaikki kuuluvat keskiluokkaan ja menestyminen on vain omasta viitseliäisyydestä kiinni.

Sukupuolentutkimuksen luennoilla paasataan miesvihaa, jonka rohkaisemana nätit ja viehätysvoimastaan vähän turhankin tietoiset opiskelijatytöt viisastelevat lehtien palstoilla miesten "etuoikeuksista". Kun tulevaisuudennäkymänsä menettänyt raksaduunari tästä ärsyytyneenä sitten perjantai-iltana avautuu Facebookissa, heti on rapujuhlilta yllätetty suomenruotsalainen naisprofessori toteamassa Helsingin Sanomissa, että kyllä on vihapuhe yleistynyt ja taas nähdään, miten valkoinen heteromies ei osaa käyttäytyä.

Seuraavalla aukeamalla pällistelee Jani Toivola kalliissa puvussa jossain kantakaupungin hipsteribaarissa kertomassa minkälaisen sorron uhri hän mukavasti ansaitsevana kansanedustajana on kun saa ikävää sähköpostipalautetta aina aika ajoin. Käännät sivua ja näet pitkän jutun maahan saapuneista irakilaispakolaisista, jotka tekevät jatkossa raksaduunarin työt pienemmällä palkalla - asia, joka on janitoivoloiden mielestä suoranainen siunaus yhteiskunnalle. Jutussa vastaanottokeskuksen vapaaehtoiset Jenna ja Julia, molemmat alle 30-vuotiaita, kehuvat eksoottisten ulkomaalaismiesten hyviä käytöstapoja, joista tylsillä suomalaisilla junttipojilla ei ole tietoakaan.

No, sellaista elämä kilpailuyhteiskunnassa on, sanoo viehättävältä tuoksuva vastavalmistunut naismaisteri. Mikseivät miehet ota itseään yksinkertaisesti niskasta kiinni ja tule itsekin yliopistoon nostamaan markkina-arvoaan, niin että ei tarvitse pelätä jäävänsä kakkoseksi kouluttamattomalle ja kielitaidottomalle maahanmuuttajalle? - tai mikseivät miehet edes puhu siivosti ja ilman rasistista kielenkäyttöä?

Siksi, että he ovat miehiä. Ei miehiä opeteta tulemaan toimeen tunteidensa kanssa. Niinä harvoina kertoina kun mies on murtunut, miestä on vedetty turpaan, hänelle on naurettu tai sitten ketään ei vain ole kiinnostanut. Mies huomaa, että paremmin pärjää kun pitää naaman pokerina ja jättää herkistelyn naisille.

Miehillä onkin mielenkiintoinen tapa artikuloida tunteensa yhteiskunnallisina väittäminä. Miehet tietävät politiikasta naisia enemmän, koska he tarvitsevat poliittista retoriikkaa verhotakseen huolensa - myös itseltään. Miehet puhuvat huomattavasti vähemmän henkilökohtaisista asioista kuin naiset. Sen sijaan maahanmuutto- ja talouspuhetta tuntuu riittävän, rikkaammat saattavat kilpakehuskella myös autojensa varustuksilla tai analysoida startup-skenen sijoitusmahdollisuuksia.

Näin miehet ylläpitävät käsitteellistä seinää suhteessa tunteisiinsa kätkeäkseen ne ennen kaikkea itseltään, mutta usein onnistuneesti myös muilta. Mies ei osaa olla heikko, eikä oikein rakastaakaan, koska kukaan ei ole sellaista hänelle opettanut. Mies on tottunut puremaan tiukan paikan tullen hammasta, eikä osaa nähdä omia heikkouksiaan - teräsmiesfantasiaan kasvanut mies ei siksi pyydä apua, vaan räyhää, koska silloin hänelle ei naureta; ei lainkaan, vaan kerrankin otetaan vakavasti.

Naisten ja miesten koulutuserot ovat kääntyneet määrätietoisen feministisen tasa-arvopolitiikan tuloksena miesten tappioksi ja taistelu naisen eurosta on tasannut mies- ja naisvaltaisten alojen palkkaeroja.  Yhä useammat naiset ovat suunnanneet katseensa pois perinteisistä työläismiehistä kohti akateemista maailmaa, ulkomaita ja sen sellaista - sinkkunakin on mukavampaa kuin jonkun kaljamahan kotiorjana. Kaupungistumisen vauhdittamana meille on muodostunut ennätysalhaisesta syntyvyydestä kärsivä sinkku-Suomi ja sukupuolten maailmat ovat eriytyneet. Miehet syrjäytyvät ja naiset ovat liian koulutettuja löytääkseen miehen, jonka kanssa käydä älyllisesti tasavertaisia keskusteluja.

Miehille, jotka ovat muutenkin jääneet jalkoihin työmarkkinoilla, tällä on erityinen seuraus. Heidän ei ole mahdollista hankkia sellaista pitkää parisuhdetta, jossa he voisivat oppia mitä tunteet ovat ja kuinka niihin kannattaa asennoitua. Pahimmillaan ainoa nainen, joka on koskaan sanonut heistä jotain hyvää, on heidän oma äitinsä, eikä hänelläkään ollut tarjota kehuja kovin montaa kertaa. Muiden miesten kesken ei mitään terapiatuokioita varsinkaan vedetä, ellei halua menettää kasvojaan, joten naisten parempien ihmissuhdetaitojen hyvä vaikutus ei pääse tarttumaan syrjäytyneisiin miehiin, vaan heidän ainoa keinonsa sietää maailmantuskaa on juoda kaljaa. Sinkku-Suomi onkin tuottanut omituisen sukupolven narsistisia naisia ja tunnevammaisia miehiä.

Kaiken tämän seurauksena matalasti koulutetuille ja toimeentulovaikeuksiin joutuneille valkoisille heteromiehille, joilla on puutteellinen metakognitio ja huonot vuorovaikutustaidot, on syntynyt vaikutelma, että yhteiskunta on hylännyt heidät, ehkä jopa kääntynyt suoranaisesti heitä vastaan. Eikä tämä kokemus tule ilmaistuksi tavalla, johon koulutettu ja kansainvälinen menestyjien joukko on tottunut.

Se, että hyväosainen, ulkonäöstään huolehtiva liberaali eliitti on kerta toisensa jälkeen yllättynyt Brexiteistä ja Trumpeista kertoo miten erilleen maailmat ovat ajautuneet pärjäävän, naisvaltaistuvan maisteriston ja sinnittelevän miesvoittoisen surkeiston välillä. Liberaali eliitti ajattelee asioita yksilön, yleensä itsensä, näkökulmasta, eikä voi ymmärtää, että toisille rakenteet ovat turvaa eivätkä sortoa ja rajoitetta. Heille maahanmuutto ei ole suuri mahdollisuus ja oppimiskokemus, vaan yksi huoli lisää muiden päälle.

Suvaitsevaisen ja heikolla kieliopilla törkeyksiä huutelevan nettirasistin erottaa tyypillisesti se, että erotuksena jälkimmäisestä, ensimmäisellä on vakituinen parisuhde, työ, korkeakoulututkinto ja ystäviä - tai vähintään realistiset mahdollisuudet saavuttaa nämä kaikki lähitulevaisuudessa. Suvaitsevaisella on unelma. Suunnattoman moni ikäiseni mies ei kysyttäessä pysty kertomaan unelmistaan - miksi tavoitella jotain, mikä on saavuttamattomissa? Eivät he näe itseään tulevana työnjohtajana, aviomiehenä, saati isänä. Päinvastoin näiden asioiden merkitystä vähätellään, ja yritetään tällä tavalla edes jotenkin lievittää synkkää kuvaa ikisinkkuudesta ja paikallaan pysyvästä työurasta kaupan kassana. Toivo tuottaa suvaitsevaisuutta, epätoivo suvaitsemattomuutta.

Liberaalin eliitin ikäväksi Suomessa on aika paljon syrjäytettyjä duunarimiehiä ja kortistoon valmistuneita ammattikoululaisia, joiden elämää tasa-arvoisen avioliittolain kaltaiset suuresti juhlitut uudistukset eivät paranna. Olemattomien tulevaisuudennäkymien keskellä elävä heteromies katkeroituu entisestään, kun jälleen puhutaan niistä kallissa puvuissa keikistelevistä janitoivoloista. Nettiä sensuroivat poliisin vihapuheiskujoukot eivät tilannetta paranna, sillä tyytymättömiä, pettyneitä ja vailla tulevaisuudenuskoa olevia on niin paljon, että heidän nettikirjoitteluaan ei vaienneta vaikka kaikki Suomen poliisit alkaisivat täysipäiväisesti kyttäämään nettirasisteja.

Jos tilanteeseen halutaan etsiä ratkaisua, kelkasta pudonneiden miesten näkymiä olisi kohennettava. Valkoisen heteromiehen hyvinvointiin on feministien ikäväksi välttämätöntä ainakin jossain määrin panostaa, jos yhteiskuntarauhan halutaan pitkällä tähtäimellä säilyvän, ja samalla estää Teuvo Hakkaraisen tai muun viiteryhmänsä edustajan nouseminen uudeksi valtakunnanjohtajaksi. Trump osoitti, että kaikki on mahdollista.

http://milkoaikio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232624-nettirasistin-anatomia-murjotut-miehet-akkavallan-suomessa

[Kari Kinnunen]

Suomessa ei ole oikein töitä enää suorittavalle portaalle. Tai no, tietenkin on mutta suorittavasta työstä saatava korvaus ei enää ole sellainen joka riittäisi suomalaisittain hyvään elintasoon. Duunarin tynarvoa ei enää katsota sellaiseksi, että siitä maksettaisiin niin paljon jotta voisi hankkia talon, auton ja kesämökin. Liettuan ja Latvian ukot tekee homman markkinahintaan.

Suomalainen duunari vain ei raukka ymmärrä, että duunarin palkalla nippis elää. Hän ei ymmärrä, että ei ole syrjäytymistä jos pitää elää sillä mihin kyvyt riittää. Suomalainen sosiaaliturva vielä toistaiseksi mahdollistaa elämisen tekemättä mitään. Aikanaan tämäkin loppuu ja syrjäytyminen siinä samalla.

Duunarin, kuten minun on viisainta sopeutua siihen, että käypänen päiväpalkka on lämmin ateria.

[Saturoitunut]

Blogin esimerkit menestyjistä köllöttelevät kaikki julkisella sektorilla. Ja siitähän onkin todellisuudessa kysymys: miehet ovat työllistyneet viime vuosina näivettymään päästetylle yksityiselle sektorille, kun taas naiset ovat suunnanneet alati paisuvalle julkiselle sektorille. Koulutusaste ei oikeastaan juuri liity asiaan. "Naisistuvasta maisteristosta" moni pääsee tutkinnostaan huolimatta (tai sen takia) lähinnä kassalle tai respaan töihin. Itse asiassa valtaosa heistä työskentelee tehtävissä, jotka on luotu lähinnä vain työllistämään naisistuvaa maisteristoa.

Kirjoituksessa tuntuu myös olevan pieni ristiriita. Naiset kokevat olevansa liian koulutettuja löytääkseen miehen, jonka kanssa käydä älyllisesti tasavertaisia keskusteluja. Toisaalta kuitenkin miehet tietävät politiikasta, taloudesta ja maahanmuutosta naisia enemmän. Tämä miesten parempi tietopohja on blogissa luonnollisesti jotenkin epäilyttävää: sillä varmaan kompensoidaan jotakin. Sofistikoitunut suvaitsevainen taas toteaa maahanmuuton olevan "suuri mahdollisuus ja oppimiskokemus", eikä pohdiskele asiaa sen syvällisemmin, mikä on ilmeisesti älyllisesti ylivertainen tapa käsitellä yhteiskunnallisia ilmiöitä.

Siitä olen kirjoituksen kanssa samaa mieltä, että ihminen on huomattavasti suvaitsevaisempi silloin, kun hänellä itsellään on lokoisat oltavat. Monen tyypin perussuvaitsevaiset hyminät loppuivat vuonna 2015 kuin seinään, kun omille kulmille oltiinkin äkkiä pykäämässä vastaanottokeskusta. Nyt kun tilanne on ohi, he voivat taas hyvillä mielin palata tyhjäpäiseen hyminäänsä.

[stefani]

http://yle.fi/uutiset/3-9528608

– Lähes päivittäin saan kuulla, että minun pitäisi hakea opiskelemaan tai mennä töihin tai johonkin. En kuitenkaan halua tehdä mitään, haluan olla rauhassa. Haluan tehdä mitä haluan. En halua hakea mihinkään. Keskittyisivät muutkin omaan elämäänsä, eivätkä minun.

[Larva]

http://yle.fi/uutiset/3-9528608

– Lähes päivittäin saan kuulla, että minun pitäisi hakea opiskelemaan tai mennä töihin tai johonkin. En kuitenkaan halua tehdä mitään, haluan olla rauhassa. Haluan tehdä mitä haluan. En halua hakea mihinkään. Keskittyisivät muutkin omaan elämäänsä, eivätkä minun.

Tunnen yhden samankaltaisen tapauksen. Vannoi juurikin parikymppisenä, ettei ikinä mene töihin, kun musiikin tekeminen on kivempaa. Ei mennyt montaakaan vuotta, niin reaalielämä iski päin naamaa (tai jotain tapahtui, en tiedä tarkkaan mitä), ja nykyään kaveri on jo vuosia ollut erittäin pätevä ja tyytyväinen vartija.

[Foundation]

Juuson nimi on muutettu asian arkaluonteisuuden vuoksi.

Ei julkisella sektorilla ole työpaikkoja, vaan ainoastaan yksityisellä sektorilla, joten on täysin selvää, kuka siellä ruokapöydässä istuu.

Julkisella sektorilla ei ole vain naisia, vaan myös taloudesta piittaamattomia ja suomalaisia naisia hyysääviä äijäfeministejä, kuten Olli Immonen ja Jussi Halla-aho.

Tanja on kirjoittanut otsikokseen:

Oma valinta elää näin

siitäkin huolimatta, että "Juuso" sanoo seuraavassa:

Hän ei tiedä missä on viiden vuoden päästä, eikä aiemminkaan.

– Tällä hetkellä haluaisin vain olla tekemättä yhtään mitään. Tuntuu, että on pitänyt olla koko ajan menossa, opiskellen ja nyt tämä työkokeilu, johon oli pakko tulla. Toivon, että tämän jälkeen alkaa jakso, jolloin ei tarvitse tehdä mitään, eikä stressata työhöntulemisesta.

https://youtu.be/-sRN-QH6DMI
https://youtu.be/ruD7JJebEY8

Psykologi Minna Eskelisen mukaan hyvät kaverit torjuvat syrjäytymistä.

http://yle.fi/uutiset/3-9513404

[l'uomo normale]

http://yle.fi/uutiset/3-9528608

– Lähes päivittäin saan kuulla, että minun pitäisi hakea opiskelemaan tai mennä töihin tai johonkin. En kuitenkaan halua tehdä mitään, haluan olla rauhassa. Haluan tehdä mitä haluan. En halua hakea mihinkään. Keskittyisivät muutkin omaan elämäänsä, eivätkä minun.

Tunnen yhden samankaltaisen tapauksen. Vannoi juurikin parikymppisenä, ettei ikinä mene töihin, kun musiikin tekeminen on kivempaa. Ei mennyt montaakaan vuotta, niin reaalielämä iski päin naamaa (tai jotain tapahtui, en tiedä tarkkaan mitä), ja nykyään kaveri on jo vuosia ollut erittäin pätevä ja tyytyväinen vartija.

Minua ei ole häiritty yli vuoteen. Uskon että nuo pakkotyöllistämis-työhaluttomuuden-ongelmatiikat ovat samaa sosialistien tyhjästä kohkaamista, kuin julkisuuden kauhistelut Soldiers of Odineista, tai SOTEsta. Tai Jussi Halla-ahon puheenjohtajavalinnasta tai ehkä jopa suurmoskeijasta. Paljon melua tyhjästä peittämään oikeat ongelmat kun rahat on finito.

[Foundation]

Paljon melua tyhjästä peittämään oikeat ongelmat kun rahat on finito.

Miksi peittelet? Sosialismi on antikapitalistinen liike. Sosialistin tarkoitus on hävittää raha, elinkeinoelämä ja herrat.

[Raksa_Mies]

Tämäkin on tietenkin yhteiskunnan vika. Itsellä ei mitään vastuuta.

[stefani]

Aivot aiheuttavat sen, ettei työ kiinnosta, joten se on aivojen vika.

[Tappivanukas]

Kyllä nuo Juusot ja muut lapamadot vituttavat huolella. 15-vuotiaana alkoi tienaaminen, mitään ei ole tilillä, mutta että joutomieheksi näin terveenä vielä, ei ikinä saatana!

Ei koskaan ole menty töihin siksi että halutaan. Nälkä ja kylmä siihen on ajanut, ja irtolaislait. Kun ei ole pakkoa, moni valitsee helpoimmalta vaikuttavan tien.

Oikea ongelma ovat tarpeettomiksi tehdyt miehet, jotka ovat tarpeettomia siksi että ovat biologisia miehiä biologisen miehen kykyineen ja vahvuuksineen. Kunpa pysyisivät poissa jojosta ja pilleripurkilta, veikkaan että alle 10 vuoden tekeviä käsiä tarvitaan taas, vaikkei olekaan naminamitutkintoa ja intersektionaalista pätevyyttä.

[Profit]

Tämäkin on tietenkin yhteiskunnan vika. Itsellä ei mitään vastuuta.

Yhteiskunta jakaa ilmaista rahaa passivoivalla tavalla.

[Näkkileipä]

Tämäkin on tietenkin yhteiskunnan vika. Itsellä ei mitään vastuuta.

Yhteiskunta jakaa ilmaista rahaa passivoivalla tavalla.

Kun suomalainen ei hae/saa töitä se on laiskuutta, asenneongelma, henkilökohtainen valinta... ym.
Kun maahanmuuttaja ei hae/saa töitä se on rasismia, syrjintää, yhteiskunnallinen ongelma.., ym.

[Aurelius]

Ongelmien sysääminen vain kouluttamattoman yhteiskuntaluokan syyksi on epätotuus. Tunnen useita tohtoreita, joiden koulutukseen yhteiskunta on panostanut melkoisen paljon. Moni on työttömänä, vaihtanut alaa tai miettii kouluttautumista matalampi-asteista tutkintoa vaativiin käytännön tehtäviin, koska yliopistoleikkausten jälkeen yliopistopuolen työpaikkoja ei ole ja apurahoja riittää noin yhdelle kahdestakymmenestä. Siivilipuolelta lama vei työpaikat. Tohtorintutkinnon suorittaneen työllistyminen kestää tällä hetkellä kaikista eri koulutusluokista kaikkein pisimpään.

[l'uomo normale]

Juttu on taattua Yle propagandaa ennen vaaleja, uutisissa taas kerrotaan kuin Suomessa on tuhansia työpaikkoja ilman tekijää ja työvoimapula tulee ihan just. Jostain merkillisestä syystä noita työpaikkoja ei vaan haluta ilmoittaa julkiseen hakuun. Mikä sitten lienee syynä.
Juuson kohdalla ymmärrän hänen ratkaisunsa, en minäkään halua tehdä palkatta töitä joita minun rinnallani tekee toinen täydellä palkalla.

Saiko Juuso edes mitään järkeviä työtehtäviä työkokeilussaan? Ylen juttu jättää homman vähän epämääräiseksi:

Työkokeilusta yhdistyksellä Juusolla ei ole oikein mitään sanottavaa. Hommia ei ole ollut, eikä hän keksi mitä olisi voinut tehdä. Neljän viikon työkokeilua pidennettiin viiteen viikkoon, mutta sen jälkeen ei ole jatkoa tulossa. Kotipaikkakunnalla työpaikat ja työkokeilupaikatkin ovat vähissä.

Jos palkkatyötä olisi ja sen vaihtoehtona soppakeittiö, luultavasti Juusollekin työ maittaisi. En ihmettele ettei joku halua lähteä turhaan säilöttäväksi parhaimmillaankin "tyhjää työtä" tekemään.