2017-01-24 Tutkija Eeva Puumala: Turvapaikkaprosessi on liian jäykkä

[Afrikan kirjeenvaihtaja]

Turvapaikkaprosessi liian raskas

Eeva Puumalan tutkimusaihetta pidettiin turhana, kun hän vuonna 2006 alkoi haastatella turvapaikanhakijoita

Turvapaikkaprosessi on liian jäykkä vastaamaan muuttoliikkeen vaihteluihin. Tutkija Eeva Puumala sanoo, että yli 30 000 turvapaikanhakijan määrä Suomessa vuonna 2015 osoitti järjestelmän ongelmallisuuden.

– Hallinnan mekanismit eivät toimi eivätkä pysty vastaamaan muutokseen, koska muuttoliike hakee nopeasti uusia suuntia. Ihmiset vaihtavat reittiä ja mukautuvat. Geneven sopimus pakolaisuudesta ei ehkä toimi sellaisenaan tapauksiin, joissa liikkuvuuden syyt ovat moninaiset, Puumala sanoo.

Eeva Puumala sai kuulla tekevänsä turhaa työtä ja tutkivansa marginaalista ilmiötä, kun hän vuonna 2006 alkoi kerätä aineistoa B-luvan ja kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneista. Silloin määrät olivat 3000 hakijan tasolla.

Kukaan ei enää pidä Eeva Puumalan tutkimustyötä turhana. Hän väitteli yhteiskuntatieteiden tohtoriksi vuonna 2012 ja työskentelee tutkijatohtorina Tampereen yliopiston rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus Taprissa. Arvostettu brittikustantamo Routledge julkaisi joulukuussa Puumalan väitöskirjan pohjalta muokkaaman tutkimuksen turvapaikanhakijoista.

Turvapaikkamenettelyn osapuolet tyytymättömiä

Turvapaikanhakijat ja maahanmuuttoviraston työntekijät olivat molemmat tyytymättömiä turvapaikkaprosessiin jo vuonna 2011, kun Eeva Puumala keräsi aiheesta laajan kyselyaineiston. Syyt tyytymättömyyteen olivat erilaisia, mutta molemmat kokivat, ettei prosessi palvellut tarkoitustaan.

– Viranomaiset kokevat, että puhutteluista on vaikea saada sentyyppisiä kertomuksia ulos, mitä tarvittaisiin. Turvapaikanhakijat taas esittävät, että heitä ei ole kuultu tai heidän tarinansa ei tullut kuulluksi siten kuin he olisivat toivoneet.

Tutkimuksensa uusimmassa vaiheessa Puumala pääsi videoimaan turvapaikkapuhutteluja. Hän aikoo verrata toisiinsa videoituja puhutteluja, niistä tehtyjä haastatteluraportteja ja prosessin päätteeksi syntyviä turvapaikkapäätöksiä.

Puumala pyrkii ymmärtämään dynamiikkaa, mikä liittyy turvapaikanhakijan saapumiseen ja siihen prosessiin, mikä käydään viranomaisten ja laillisen hallinnan koneiston kanssa. Hän haluaa tietää, miten prosessi heijastuu turvapaikanhakijoihin ja millaisia seurauksia sillä on heidän kotoutumiselleen ja kyvylleen kokea, että heillä on joku paikka Suomessa.

Ongelma turvapaikkapuhutteluissa on siinä, että hakijalla ei yleensä ole esittää mitään kirjallista dokumenttia vaiheistaan, kuten pidätyksistä, vangitsemisista tai pahoinpitelyistä. Vuorovaikutus perustuu suulliseen kommunikaatioon, joka toteutuu tulkin välityksellä.

Puumala pitää hämmästyttävänä sitä, että turvapaikkaprosessin usein ajatellaan olevan automaatio, vaikka se pohjautuu vuorovaikutustilanteelle, joka sellaisena on aina altis väärinkäsityksille.

Turvapaikkapuhuttelun toteuttaminen vaikeaa

Turvapaikkapuhuttelussa on kaikki riskitekijät, mitä vuorovaikutustilanteeseen voi yleensä liittyä. Osapuolilta puuttuu yhteinen kieli ja yhteinen kulttuuri.

Turvapaikkapuhuttelun hallinnollinen muoto on hyvin tiukka. Tavoitteena on selvittää kertomuksen perusteet turvapaikkapäätöstä varten. Viranomainen ohjaa keskustelua kohti päämäärää, jota hakija ei välttämättä ymmärrä.

– Se on monenkeskinen vuorovaikutustilanne. Kertomus välittyy tulkin kautta molempiin suuntiin. Kerrotun ja kirjoitetun tarinan ero on aika mielenkiintoinen, Eeva Puumala sanoo.

Onko prosessi niin mahdoton, ettei siinä voikaan onnistua?

– En usko mihinkään ideaalitilanteeseen. Se on kuitenkin ihmisten toimintaa, joka on riippuvainen sekä haastattelijan, haastateltavan että tulkin ominaisuuksista. Ei ole sellaista sabluunaa, joka sopisi kaikkiin.

Puumalan mukaan vuorovaikutus helpottuisi, jos ihmiset olisivat samalla tasolla. Hakijoita voitaisiin informoida paremmin, jotta he ymmärtäisivät, mistä tilaisuudessa on kysymys.

Turvapaikkapuhuttelun kieli on teknistä ja oikeudet ja velvollisuudet epäselviä. Hakijoiden on vaikea ymmärtää juridisia termejä, jotka käännetään heille lennosta. Vastausten kirjaamisen tavat voivat vaihdella. Nonverbaalin viestinnän kirjaamiselle ei ole tarkkoja ohjeita.

Tehdäänkö haastattelujen ongelmien vuoksi vääriä turvapaikkapäätöksiä?

– Sitä on mahdotonta arvioida, mutta haavoittuvainen tämä tilanne on, koska se on ihmisten toimintaa, Puumala sanoo.

Maahanmuuttoviraston työntekijät tulivat viime kesänä julkisuuteen ja kertoivat ongelmistaan ja ylhäältä tulevasta poliittisesta paineesta. Heidän on vaikea saada aikaan kertomuksia annetussa ajassa. Puhuttelujen järjestäminen ja arvion tekeminen on raskasta työtä.

Turvapaikkapuhuttelut muuttuivat vuosina 2015–16, eivätkä hakijat enää automaattisesti saa oikeusavustajaa mukaan puhutteluun valvomaan etujaan. Nyt asian selvittäminen on usein kokonaan viranomaisen vastuulla.

Kiristykset eivät lähteneet maahanmuuttoviraston sisältä vaan ulkopuolisista paineista. Rajoitteet tulevat hallituksen turvapaikkapoliittisesta toimenpideohjelmasta.

Vuoden 2015 kriisi ei tullut yllätyksenä

Suomeen tuli vuonna 2015 ennätysmäärä turvapaikanhakijoita lähinnä Irakista ja Afganistanista. Monet suomalaiset yllättyivät mutta eivät aivan kaikki.

– Ei se kauhean yllättävää ollut, sillä oli niin paljon ihmisiä valmiudessa lähteä liikkeelle. Aivan tasan tarkkaan kukaan ei osannut ennakoida, milloin se tapahtuu, Eeva Puumala sanoo.

Syyrian kriisi ja Lähi-idän levoton tilanne ennakoivat tuolloin, että väkeä on pian tulossa Eurooppaa kohti. Viranomaiset tekevät Puumalan mukaan aika tarkkaa ennakointia siitä, paljonko mahdollisesti liikkeelle lähtevää väestöä milläkin alueella on.

Puumala sanoo, ettei muuttajilla itselläänkään ollut selkeää kuvaa siitä, mihin he menisivät lähdettyään kotimaastaan. He saivat matkansa aikana uutta tietoa siitä, missä on samanmaalaisia ihmisiä. Oli ymmärrettävää suunnata maihin, joissa olisi tuttuja ihmisiä.

– Salakuljettajat eivät myöskään aina kerro, mihin matka suuntautuu, eikä kuljetettavalla henkilöllä näin itsellään ole mahdollisuutta välttämättä edes vaikuttaa, mihin kohdemaahan hän päätyy.

Suomessa syntyi jyrkkä vastakkainasettelu maahanmuuton vastustajien ja kannattajien välille.

– Ei se ollut pelkästään Suomelle tyypillinen ilmiö. Sitä samaa nähtiin ympäri Eurooppaa. Ei se ollut suomalainen vika tai ongelma, että mielipiteet kärjistyivät. Kyllä polarisaatiota oli nähtävissä myös muualla.

Puumala sanoo, että puhe pakolaiskriisistä tai hallitsemattomasta tulvasta synnytti kielteisiä mielikuvia. Pelko ja arkuus uuden edessä eivät hänen mukaansa ole yksinomaan pahasta, mutta kriisimetaforan poliittinen käyttö on eri asia, sillä se heijastuu eri väestöryhmien suhteisiin.

Yllyttikö tiedonvälitys vastakkainasetteluun?

– En tiedä, oliko se tietoista, koska asian mittakaava tavallaan oli yllätys, Puumala sanoo.

Suomessa oli totuttu ajattelemaan, ettei tämä ole kovin houkutteleva maa ja että tänne tulee vain vähän ihmisiä. Se synnytti kontrastin ja ruokki Puumalan mielestä vastakkainasettelua.

Puumala välttää puhumasta turvapaikanhakijoista uhreina tai uhkana. Myöskään pakolaistulvasta tai kriisistä ei pitäisi puhua. Se on kuitenkin erittäin todennäköistä, että tulijoiden määrä taas jossakin vaiheessa lisääntyy.

Eeva Puumala: Asylum Seekers, Sovereignty, and the Senses of the International: A Politico-corporeal Struggle. Routledge 2016.

Tampereen yliopisto

[Blanc73]

Puumala sanoo, että puhe pakolaiskriisistä tai hallitsemattomasta tulvasta synnytti kielteisiä mielikuvia.

Puumala välttää puhumasta turvapaikanhakijoista uhreina tai uhkana. Myöskään pakolaistulvasta tai kriisistä ei pitäisi puhua.

Eikö akateemisesta maailmasta löydy yhtään ainutta asiantuntijaa tai tutkijaa, joka suhtautuu pakolais/maahanmuuttokysymykseen asiallisen pragmaattisesti ilman ideologisia värilaseja? Onko tutkijan tehtävä sanoa miten asioista pitäisi puhua?

"Kielteisiä mielikuvia"? 30 000 lähi-itätaustaisten aikamiespoikien invaasiossa ei ole mitään muuta kuin kielteistä. Edes mikroskoopilla en löydä asiasta mitään positiivista.

[Alarik]

Turvapaikkaprosessi liian raskas

Turvapaikkaprosessi on liian jäykkä vastaamaan muuttoliikkeen vaihteluihin. Tutkija Eeva Puumala sanoo, että yli 30 000 turvapaikanhakijan määrä Suomessa vuonna 2015 osoitti järjestelmän ongelmallisuuden.
– Hallinnan mekanismit eivät toimi eivätkä pysty vastaamaan muutokseen

Samaa mieltä, hyvä tutkimusaihe. Järjestelmä on ongelmallinen, ja vain siksi ne tulijatkin tänne tulevat.

Minustakin turvapaikkaprosessin tulisi pystyä palauttamaan asiattomat kuljeskelijat paaaljon joustavammin ja moninaisemmin keinoin kotiinsa rakentamaan sinne parempaa tulevaisuutta koko ihmiskunnalle. Palauttamisten mekanismien tulisi olla hallittuja, eikä kaikenmaailman paperittomia saa päästää pyörimään minne sattuu.

[guest8096]

Hei, hetkinen. Nyt kun Trump on valittu presidentiksi, niin tällainen suvaitsevaisuus on vanhanaikaista. Nyt ei pidä saivarrella mistään turvapaikkapuhuttelusta, vaan keskittyä miettimään miten maahan jo päästetty huijariporukka saadaan ulos ja äkkiä.

[Kim Evil-666]

Se näissä tutkijoissa ihmetyttää, kun kuitenkin olevinaan tutkijoita ovat, että miksi ongelmista ei koskaan puhuta niiden oikeilla nimillä.

Kun katsoo tämän "tulvan" aiheuttamaa rikosten aaltoa ympäri Eurooppaa, välttäisin käyttämästä sanaa kriisi, tämä on suoranainen katastrofi, ihan kaikilla mittareilla.

[ISO]

On, ehdottomasti on liian jäykkä.

Pitäis olla mahdollista saada käännytyspäätös vielä saman päivän aikana, kun tavarat on vielä purkamatta. Siitä olis näppärää lähteä kotimatkalle samoilla silmillä.

[Gunnar Hymén]

en lukenut muuta kuin tuon jäykkyyden ja tuli mieleen muutama asia, jos tuo olisikin ollut kysymys:

- kurpitsavankkuritarinat menee läpi
- mitä jäykkää on siinä, että kaverilla voi olla 3-5 eri nimeä ja paperit sen mukaan, ihan nyt vaan miltä sattuu tuntumaan
- voi olla kotoisin ihan mistä vaan, faktoista piittaamatta
- ainoa jäykkyys on palautusten hitaus

[Roope]

Puumala sanoo, että puhe pakolaiskriisistä tai hallitsemattomasta tulvasta synnytti kielteisiä mielikuvia. Pelko ja arkuus uuden edessä eivät hänen mukaansa ole yksinomaan pahasta, mutta kriisimetaforan poliittinen käyttö on eri asia, sillä se heijastuu eri väestöryhmien suhteisiin.

Yllyttikö tiedonvälitys vastakkainasetteluun?

– En tiedä, oliko se tietoista, koska asian mittakaava tavallaan oli yllätys, Puumala sanoo.

Suomessa oli totuttu ajattelemaan, ettei tämä ole kovin houkutteleva maa ja että tänne tulee vain vähän ihmisiä. Se synnytti kontrastin ja ruokki Puumalan mielestä vastakkainasettelua.

Puumala välttää puhumasta turvapaikanhakijoista uhreina tai uhkana. Myöskään pakolaistulvasta tai kriisistä ei pitäisi puhua. Se on kuitenkin erittäin todennäköistä, että tulijoiden määrä taas jossakin vaiheessa lisääntyy.

Sanoja ei pidä valita eikä asioita hyssytellä vain sillä perusteella, että kaikilla olisi kivaa ja vältettäisiin ikävä vastakkainasettelu. Joskus vastakkainasettelu on hyvä ja toivottava asia muutosten aikaansaamiseksi.

Vastoin tutkijan kummallisia puheita kielteisten mielikuvien syntyminen oli etenkin tässä tapauksessa täysin perusteltua, sillä tapahtuneen seuraukset olivat Suomessa ja Euroopassa monin tavoin äärimmäisen kielteisiä. Tapahtumat eivät olleet hallinnassa, kyseessä oli selvästikin kriisi ja turvapaikanhakijoiden loputtomalta ja yhä kasvavalta (pahimmillaan Suomeen 4 000 viikossa) tuntunut vyörytys Euroopan ja Ruotsin läpi oli ja on edelleen uhka.

Jos uhkat onnistutaan lakaisemaan maton alle, ei myöskään synny julkisuuden kautta painetta ryhtyä tarvittaviin politiikan muutoksiin. Juuri niin Suomessa kävi, kun hallitus ryhtyi kesällä ja syksyllä 2015 politiikan muuttamisen sijaan muokkaamaan valtamedian ja viranomaisten kautta julkisuutta mieleisekseen. Tapahtuneeseen jätettiin reagoimatta ja välttämättömät maahanmuuttopolitiikan kiristykset jäivät tekemättä.

Vuoden 2015 tapahtumat johtuivat Suomen osalta juuri siitä, ettei Euroopan löysimmän turvapaikkapolitiikan kiristyksiin tunnettu olevan painetta, koska "Suomessa oli totuttu ajattelemaan, ettei tämä ole kovin houkutteleva maa ja että tänne tulee vain vähän ihmisiä". Sehän ei ollut totta, vaan pelkkä valtamedian ylläpitämä kupla. Vastaavasti nyt media pitää meteliä Suomen suorastaan epäinhimillisestä turvapaikkapolitiikasta, vaikka Suomi on omien toimiensa osalta edelleen aivan yhtä haavoittuva uudelle hallitsemattomalle vyörylle kuin kaksi vuotta sitten.

[Perttu Ahonen]

Se näissä tutkijoissa ihmetyttää, kun kuitenkin olevinaan tutkijoita ovat, että miksi ongelmista ei koskaan puhuta niiden oikeilla nimillä.

Ongelmista ei puhuta niiden oikeilla nimillä, koska agenda.

Ajatellaanpa vaikka Suomen tilannetta ja turvis kysymystä.

Suomeen tuli "yllättäen ja pyytämättä" 30 000 turvapaikanhakijaa ja sitten uusi normaali 6000-10000/vuosi.  Montako rikosta nämä turvapaikanhakijat ovat tänä aikana tehneet ja paljonko yleinen turvallisuus on sen myötä heikentynyt?

Entä toisen polven matut ongelma kulttuureista. Paljonko on heidän aikaansaamia rikoksia ja turvattomuutta?

Ja sitten ne jotka saivat kielteisen turvapaikka/oleleskelulupa päätöksen ja jotka kieltäytyvät poistumasta maasta ja joiden viranomaiset sallivat olla suomalaisessa yhteiskunnassa laittomasti.

Miten laittomat maassa oleskelijat hankkivat toimeentulonsa?
Arvataampa, ensin harmittomammat tavat.

1. Erilaisten "hyvien tahojen" avustuksin.
2. Keräämällä panttipulloja.
3. Kerjäämällä.

Ja sitten harmilliset.

1. Ryöstelemällä
2. Olemalla pimeää työvoimaa.
3. Varastamalla.
4. Kauppaamalla varastettua tavaraa.
5. Huumekaupalla.
6. Prostituutiolla.

Ja näitä laittomia maassa oleskelijoita on tuhansia. 

Entä miten koko kyseessä oleva ongelma olisi voitu ja voitaisiin ennaltaehkäistä?

Yksinkertaisesti palauttamalla rajavalvonta ja estämällä turvapaikkateollisuus.

Miksi ongelman annetaan olla?

Koska jotkut hyötyvät siitä taloudellisesti (vokkiparonit, SPR, jne.)

Koska poliittinen agenda = punavihreät/liberalistit ja monikultturismi.

Nyt tilanne on kuitenkin se, että maailmassa on syntynyt uusi maailman järjestys.

Edellinen uusi maailman järjestys syntyi, kun itäblokki hajosi. Silloin syntyi punavihreä liberalistinen ja monikultturistinen uusi maailman järjestys.
Nyt on tapahtunut korjausliike ja överiksi mennyt punavihreä liberalistinen monikultturistinen maailman järjestys on korjautunut konservatiivisella ja kansallismielisellä maailman järjestyksellä. 

[Vaniljaihminen]

Periaatteessa turviksilta voitaisiin aivan vaan rehellisesti kysyä ovatko nämä oikeasti pakolaisia, vai ovatko he pelkästään nostelemassa sossutukia mahdollisimman monesta Euroopan maasta. On niin monta poliitikkoa, jotka ajaisivat joka tapauksessa heidän asiaansa ilman että näiden edes tarvitsisi valehdella. Niin moni poliitikko keskittyykin vain olemaan sellainen minotaurus, joka avoimesti syö suomalaisia eikä edes häpeä tunnustaa sitä. Se on aivan normaalia koska 'me olemme niin syyllisiä ja pahoja että meitä pitää rangaista tms.'

Ei siinä tietenkään mitään järkeä ole, mutta tarvitaanko sitä jos ääniä tulee.

[Oto Hascak]

Puumala sanoo, että puhe pakolaiskriisistä tai hallitsemattomasta tulvasta synnytti kielteisiä mielikuvia. Pelko ja arkuus uuden edessä eivät hänen mukaansa ole yksinomaan pahasta, mutta kriisimetaforan poliittinen käyttö on eri asia, sillä se heijastuu eri väestöryhmien suhteisiin

Kun ollaan taloudellisesti kestämättömässä tilanteessa ja nähdään välttämättömyydeksi ottaa maahan käytännössä elätettäviksi terveitä 20-40 vuotiaita miehiä, niin mistä muusta kuin hallitsemattomasta tulvasta tässä voisi puhua?

En vaan ymmärrä, vaikka oikein pinnistän. Olisiko tässä nyt sitten ikään kuin ollut onnistunut ratkaisu, että termit pakolaiskriisi ja hallitsematon tulva olisi korvattu vaikkapa termeillä sateenkaarimahdollisuus ja rakkausaalto?

Jos ihminen ei pidä p*skasta, niin muuttuuko se p*skan maku yhtään miksikään, jos kyseiselle tuotteelle keksitään joku kivempi nimi? Retorinen kysymys, johon en tutkijalta odota yksinkertaista kyllä tai ei vastausta.

[ISO]

Puumala sanoo, että puhe pakolaiskriisistä tai hallitsemattomasta tulvasta synnytti kielteisiä mielikuvia.

Ylivoimaisesti eniten kielteisiä mielikuvia ja kielteisiä ajatuksia herätti viranomaisten ja poliitikkojen täydellinen kykenemättömyys tilanteen edessä.

Ratkaisua haettiin valehtelemalla ihmisille, peittelemällä ongelmien olemassaoloa, ja lopulta vaatimalla ihmisiä vaikenemaan ja alistumaan kohtaloonsa, vaikka seuraukset olivat hyvin tiedossa kaikilla jotka asiaa hivenenkin verran viitsivät selvittää miten maailmalla on käynyt vastaavassa tilanteessa.

Sitä paitsi, tulva oli hallitsematon, mikään taho ei sitä edes yrittänyt estää, kaikki vaan levittelevät käsiään ja totesivat ettei mitään voi tehdä.

[Eisernes Kreuz]

Kieli on valtaa. Lainaanpa aina vain ajankohtaisempaa George Orwellia:

"But if thought corrupts language, language can also corrupt thought."

Juuri tuohon jälkimmäiseen pyritään tällä tarkkaan harkitulla kielellä ja tiettyjen sanojen välttelyllä. Minulla aina alkavat hälytyskellot soida, kun joku tutkija yrittää ohjata keskustelua ja rajoittaa sananvapautta tuolla tavalla.

Sanakirjassa määritellään sana kriisi seuraavalla tavalla:

Kriisi

kärjistynyt, vaarallinen tilanne, käänne(kohta), murros.

On kyllä ihan perusteltua puhua kriisistä tilanteessa, jossa miljoonat ihmiset vyöryvät hallitsemattomasti Eurooppaan. Kielteisiä ajatuksia taas ihan luonnollisesti syntyy kielteisistä tapahtumista. Ja niitä todellakin on tämän kriisin yhteydessä saatu kokea jatkuvasti.

Pelkkä sanan tutkija kuuleminen synnyttää nykyään minussa kielteisiä mielikuvia, kun on kyse tästä aihepiiristä.

Mitä systeemin jäykkyyteen tulee, niin onhan se ehdottomasti liian jäykkä. Kestää aivan liian kauan käännyttää maasta turvapaikkashoppailijat, eikä kaikkia saada täältä edes väkisin poistettua, vaikka päätös olisikin kielteinen.

Väitän, että tilanne ei ole edelleenkään viranomaisten hallinnassa. Ruotsin rajan yli voi vieläkin tulla kuka tahansa ja vaatia itselleen turvapaikkaa. Suomi on siis epäsuvereeni valtio, joka ei itse kontrolloi sitä, kuka saa rajan ylittää ja millä perusteella.

[Jääpää]

Juu, vaikee saada h a l u t t u j a kertomuksia ulos..Oon kuullu huhuja, että niissä on autettu ihan kiitettävästi->Turvapaikka myönnetty.
..dokumentteja valh...vaiheistaan; niin, voisi olla este, mutta kun ei ole-> Turvapaikka myönnetty.

Tutkis nyt vaikka erilaisten lumien kolattavuutta, se on ilmiö ja välttämättömyys näillä leveysasteilla, kaikesta muusta voidaan luopua poliittisella, tai # itsesuojeluvaisto päätöksellä.

Mikä arvostettu?  Joku turhuuden ..
https://www.routledge.com/

Kenenhän rahoilla ja k e l l e tuo arvostettavastijulkaisee, Soros? Tilasiko UT/Tapri heti 10 000 kpl oppikirjoiksi tätä älynluomusta?
Entä Migri, joko siellä luodaan parempia käytänteitä ylitarkastajien ohjenuoraks...
v..tu  joo, turha kysymys.

[Java]

Kyllä kielteiset mielikuvat syntyvät ihan katselemalla kun afgaani lauma perseilee ostarilla!