Espoossa ei saa enää kokeita kotiin – taustalla vanhempien huolimattomuus

[Golimar]

KOULU Jatkossa koenumerot kirjataan pääsääntöisesti Wilmaan.
Espoolaiset koululaiset eivät enää automaattisesti saa kokeitaan kotiin vanhemmille näytettäväksi. Espoon kaupunki on ohjeistanut kouluja kirjaamaan koetulokset ja muut arviointipalautteet jatkossa Wilmaan. Osa kouluista on lähettänyt vanhemmille Wilma-viestin aiheesta.

Kokeet eivät läheskään aina palaudu takaisin koululle."
– Joudumme muuttamaan nykyistä käytännettämme kokeiden viemisestä koteihin, koska kokeet eivät läheskään aina palaudu takaisin koululle, Wilma-viestissä perustellaan.

Kouluilla on velvollisuus säilyttää oppilaiden alkuperäiset koepaperit lukuvuoden ajan.

– On oppilaan oikeusturvan kannalta tärkeää, että arviointi on hyvin dokumentoitua ja myös kokeet ovat säilössä koululla, ohjeistusta perustelee va. opetuspäällikkö Hanna Talola Espoon kaupungilta.

Huoltajat voivat kuitenkin aina halutessaan pyytää opettajalta kokeen tai kopion kokeesta. Kokeisiin saatetaan palata joskus esimerkiksi siitä syystä, että oppilas tai huoltaja pyytää perusteluja arviointiin.

Talolan mukaan nyt tehdyllä ohjeistuksen muutoksella halutaan hyödyntää myös Wilman tarjoamia mahdollisuuksia oppilaan arviointiin ja palautteen välittämiseen. Wilman arviointityökaluja on kehitetty niin, että myönteisen palautteen antaminen tuntimerkintöjen kohtaan olisi helppoa ja nopeaa. Wilmassa opettajilla on mahdollista antaa myös sanallista palautetta.

– Uuden opetussuunnitelman mukaan opettajien tulisi antaa arviointipalautetta läpi lukuvuoden. Arvioinnin pitäisi tapahtua päivittäisessä vuorovaikutuksessa opettajan ja oppilaan välillä. On tärkeää, että tämä tieto kulkee myös vanhemmille, Talola sanoo.

Viimeespoolainen eroisä tappeli kaupungin kanssa siitä, onko hänellä oikeus saada lastensa kokeet nähtäväksi. Yhteishuoltajuudessa olevat lapset veivät kokeet äidille, ja isä joutui pyytämään kokeita koululta. Erimielisyyttä kaupungin kanssa oli myös siitä, pitääkö kokeista maksaa kopiointimaksua. Asiaa on käsitelty aluehallintovirastossa ja Helsingin hallinto-oikeudessa.

– Millään yksittäistapauksella ei ole yhteyttä ohjeistukseen, vaan kyse on arviointikulttuurin kehittämisestä ja arviointipalautteen dokumentoinnista, Talola sanoo.

http://www.lansivayla.fi/artikkeli/477006-espoossa-ei-saa-enaa-kokeita-kotiin-taustalla-vanhempien-huolimattomuus

[Ant.v2]

Viimeespoolainen eroisä

Ovatko viimeespoolaiset jokin uskonlahko?

Minun mielestäni kuulostaa ihan hyvältä uudistukselta, joskaan en tuosta kokeiden säilyttämisvelvollisuudesta mitään tiennytkään. Ja tuskin kyse on pelkistä vanhempien unohduksista, eiköhän koululaisetkin kokeita hukkaa ties minne. Vanhemmille ei ehkä haluta näyttää huonoja numeroita ja silläkin lailla kokeita "katoaa".

Omalta kohdalta muistan, miten yläasteen loppupuolella ruotsinkokeeni olivat aina myöhässä. Muissa aineissa koulumenestys oli oikein kiitettävää, mutta ruotsista sain olemattoman kiinnostuksen vuoksi vitosia. Niinpä ruotsin koe piti aina kääriä nippuun kympin ja ysin kokeita ettei äidillä ollut mutisemista.

[Joker]

Kuulostaa taas jälleen siltä että lapsen eronneet vanhemmat, joilla on yhteishuoltajuus, kiistelevät asioista keskenään eivätkä osaa hoitaa keskinäisiä asioitaan asiallisesti. Tämän jälkeen aletaan kiukutella viranomaisille ja valittaa pikkuasioista aviin ja ho:een.

Äiti olisi voinut ottaa lapsukaisen kokeesta vaikka kännykkäkuvan ja lähettää sen samantien isälle tarkisteltavaksi. Myös vähän vanhempi lapsi voisi itse ottaa kuvan ja lähettää sen sille huoltajalle joka asuu muualla.

Ongelma ratkaistu, eikä "eroisän" tarvitsisi tapella kaupungin kanssa. Olisiko se niin vaikeaa?

[MustaLeski]

Uudistus on hyvä, tällä tavalla kaikki lapseen ja kouluun liittyvä on helposti samasta paikasta luettavissa eikä itsenäistä kirjanpitoa tarvitse tehdä jos sille on tarvetta. Uutisesta kuitenkin huomaa, ettei aikuiset taaskaan osaa käyttäytyä kuin aikuiset. Oma mies on usein matkoilla, se kestää noin minuutin ottaa kuva tytsän kokeista yms. ja lähettää se joko puhelimeen tai sähköpostiin, ettei isä jää mistään paitsi vaikka ei kotona olekaan. Tämän ei pitäisi olla vaikeaa erotilanteissakaan.

[P]

Kuulostaa taas jälleen siltä että lapsen eronneet vanhemmat, joilla on yhteishuoltajuus, kiistelevät asioista keskenään eivätkä osaa hoitaa keskinäisiä asioitaan asiallisesti. Tämän jälkeen aletaan kiukutella viranomaisille ja valittaa pikkuasioista aviin ja ho:een.

Äiti olisi voinut ottaa lapsukaisen kokeesta vaikka kännykkäkuvan ja lähettää sen samantien isälle tarkisteltavaksi. Myös vähän vanhempi lapsi voisi itse ottaa kuvan ja lähettää sen sille huoltajalle joka asuu muualla.

Ongelma ratkaistu, eikä "eroisän" tarvitsisi tapella kaupungin kanssa. Olisiko se niin vaikeaa?

Ihan hyvä uudistus. Vei mahdollisuuden lähivanhemman kiusantekoa ja nollaamiselta. Sehän tuossa on ollut taustalla. Ei se niiden kokeiden näyttämisen vaikeus isälle ole voinut johtua kuin äidin pelleilystä. Tarkoituksellisesta halusta eristää toista vanhempaa lapsen koulunkäynnistä.

[Bellerofon]

Kuulostaa taas jälleen siltä että lapsen eronneet vanhemmat, joilla on yhteishuoltajuus, kiistelevät asioista keskenään eivätkä osaa hoitaa keskinäisiä asioitaan asiallisesti. Tämän jälkeen aletaan kiukutella viranomaisille ja valittaa pikkuasioista aviin ja ho:een.

Äiti olisi voinut ottaa lapsukaisen kokeesta vaikka kännykkäkuvan ja lähettää sen samantien isälle tarkisteltavaksi. Myös vähän vanhempi lapsi voisi itse ottaa kuvan ja lähettää sen sille huoltajalle joka asuu muualla.

Ongelma ratkaistu, eikä "eroisän" tarvitsisi tapella kaupungin kanssa. Olisiko se niin vaikeaa?

Tämäpä se. Lueskelin juttua ja sama asia nousi heti mieleen. Näitä on Suomenmaa täynnä. Samaa asiaa sivuttiin jossain vaiheessa, kun oikeusistuimien käsittelymaksuista puhuttiin. Tässäkin on selkeästi vain kiusanteosta kysymys eikä mistään muusta.

[RP]

Kai tuohon on ollut syynsä. Nykyisellään (Helsingissä) näen kuitenkin mielummin sen itse kokeen (erikseen pyytämättä), jolloin näkee pelkän numeron lisäksi sen, mikä sujui hyvin, ja mikä ehkä vähän huonommin.

[antero]

Olisko liian vaikeaa skannata skidin tekemä koe tarkistuksen jälkeen.
Sitten arkistoi sen paperin.
(Tai jopa kokeen tarkistus sähköseen versioon.)
Jakelu kotiin/huoltajille sähkösenä.
Tai printtinä/kahtena/kolmena lapsen lapaseen.

Tai voihan sen printtipaperirahan käyttää räkänokkasossumamuihin vokissa.


Voi vitun suomi 2017 ja tietoyhteiskunta.   

[Haplotaxida]

Kuin myös ihmetyttää se, etteikö niitä kokeita saisi järjestelmällisesti skannattua Wilmaan tai vaihtoehtoisesti niin, että koulu säilyttäisi sähköisen kopion omissa suljetuissa ja sisäisissä järjestelmissään (tietoturvan kannalta ehkä parempi vaihtoehto)?

Ainakin itse vanhempana kokisin tärkeämmäksi tarkkailla lapsen koevastauksia, kuin numeroita tai opettajan arvioita. Tarvittaessa sitten keskustellen lapsen kanssa, palautetta ja tukea antaen, rakentavasti. Pitkällä tähtäimellä.

[JJohannes]

Tsekkaavatko vanhemmat nykyään lastensa kaikki kokeet?

Minun lapsuudessani homma meni muistaakseni niin, että ala-asteella jotkut kokeista piti näyttää kotona ja pyytää vanhemmilta allekirjoitus, mutta lähinnä sen takia, että vanhemmat pystyivät seuraamaan, että lapsen koulumenestys ei mennyt ihan päin helvettiä.

Ylä-asteella ja siitä eteenpäin useita kokeita ei missään vaiheessa enää palautettu edes oppilaalle. Opettaja vain kertoi, että sait kasin tai ysin plussan tai mitä sitten saikaan.

[porrasaa]

Viimeespoolainen eroisä

Ovatko viimeespoolaiset jokin uskonlahko?

Minun mielestäni kuulostaa ihan hyvältä uudistukselta, joskaan en tuosta kokeiden säilyttämisvelvollisuudesta mitään tiennytkään. Ja tuskin kyse on pelkistä vanhempien unohduksista, eiköhän koululaisetkin kokeita hukkaa ties minne. Vanhemmille ei ehkä haluta näyttää huonoja numeroita ja silläkin lailla kokeita "katoaa".

Omalta kohdalta muistan, miten yläasteen loppupuolella ruotsinkokeeni olivat aina myöhässä. Muissa aineissa koulumenestys oli oikein kiitettävää, mutta ruotsista sain olemattoman kiinnostuksen vuoksi vitosia. Niinpä ruotsin koe piti aina kääriä nippuun kympin ja ysin kokeita ettei äidillä ollut mutisemista.

Harmi kyllä minulla ei ole lapsia joten en ota kantaa tuohon miten nykyisin voisi olla. Itse kirjoitin sen nimen omatoimisesti joten eivät kadonneet minnekään. 
Ei sillä että numerot niin huonoja olisi olleet, vaan mitäpä sitä nyt tollasilla häiritteen ketään. En muista millä luokalla sen aloitin mutta koskapa nimi oli alusta alkaen saman näkönen niin eipä tuosta huomautuksia tullut.

Tsekkaavatko vanhemmat nykyään lastensa kaikki kokeet?

Minun lapsuudessani homma meni muistaakseni niin, että ala-asteella jotkut kokeista piti näyttää kotona ja pyytää vanhemmilta allekirjoitus, mutta lähinnä sen takia, että vanhemmat pystyivät seuraamaan, että lapsen koulumenestys ei mennyt ihan päin helvettiä.

Ylä-asteella ja siitä eteenpäin useita kokeita ei missään vaiheessa enää palautettu edes oppilaalle. Opettaja vain kertoi, että sait kasin tai ysin plussan tai mitä sitten saikaan.

Laiskoiksi ovat opettajat ryhtyneet jos eivät viitsi palauttaa eli tarkastaa ollenkaan.

[porrasaa]

Olisko liian vaikeaa skannata skidin tekemä koe tarkistuksen jälkeen.
Sitten arkistoi sen paperin.
(Tai jopa kokeen tarkistus sähköseen versioon.)
Jakelu kotiin/huoltajille sähkösenä.
Tai printtinä/kahtena/kolmena lapsen lapaseen.

Tai voihan sen printtipaperirahan käyttää räkänokkasossumamuihin vokissa.


Voi vitun suomi 2017 ja tietoyhteiskunta.   

Ilmeisesti ne ei viitti tarkastaa niitä, summanmutikassa pärstäkertoimen perusteella jokin numero vähän sinnepäin, minimi seiska?

[guest1783]

Eihän kokeen alkuperäiskappaleen välttämättä tarvitse oppilaan kotona käydä, mutta olen kyllä sitä mieltä, että vähintään oppilailla ja ainakin vielä ala-asteikäisten oppilaiden vanhemmillakin pitää olla mahdollisuus nähdä koe ilman erillistä pyyntöä  Aiemmissa viesteissä onkin jo mainittu, miten sen voisi sähköisesti toteuttaa. Ihan oppilaan oikeusturvaan kuuluu nähdä arvosteltu koe jo pelkästään siksi, että voi hän voi tarkistaa, onko kokeen pisteet laskettu oikein. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun omilla lapsilla on käynyt niin, että opettaja on laskenut väärin kokeen pisteet yhteen tai joku tehtävä on jäänyt kokonaan pisteyttämättä. Omallekin kohdalle on käynyt niin ja vielä yliopistossa opiskellessakin.