Poliisi julkaisee aikaisempaa helpommin etsintäkuulutettujen henkilöiden kuvia

[Afrikan kirjeenvaihtaja]

"Jos rikoksia kertyy, saa naamansa someen" – poliisi on madaltanut etsintäkuulutettujen kuvien julkaisukynnystä

Kynnystä on madallettu nimenomaan vakavista rikoksista epäiltyjen etsintäkuulutettujen kohdalla. Kuvajulkaisukäytännöt nojaavat esitutkintalakiin.

Kaksi etsintäkuulutetun kuvan julkaisua, kaksi onnistunutta kiinniottoa, joista toinen päivien sisällä kuvan julkaisusta.

Viime vuoden loppupuolella Oulun poliisi toi joukkotiedotusvälineisiin ja sosiaaliseen mediaan julki vakavista rikoksista epäiltyjen etsintäkuulutettujen henkilöiden kasvokuvia hyvin tuloksin.

Tulokset ovat Oulun poliisin rikostutkintayksikön rikosylikomisario Markus Kiiskisen mukaan rohkaisevia ja etenkin some on tunnustettu oivaksi avuksi poliisityössä.

– Somen kautta toimintalinjamme on jonkin verran muuttunut, hän toteaa viitaten madaltuneeseen kuvanjulkaisukynnykseen.

Kuvien julkaisu ei ole uusi juttu

Pitääkö madaltunut kuvanjulkaisukynnys ymmärtää suoranaiseksi poliisin toimintakulttuurin muutokseksi? Kiiskisen mukaan toisaalta ei, toisaalta kyllä.

– Ei tämä aivan uusi trendi ole. Poliisihan on sosiaalista mediaa käyttänyt jo jonkun vuoden, niin on mietitty uudemman kerran kuvien julkaisua. Jossain määrin tämä on kuitenkin uusi toimintatapa, sillä vaikeasti tavoitettavien, vakavista rikoksista epäiltyjen kohdalla olemme madaltaneet julkaisukynnystä.

Uutta julkaisuajattelua on kokeiltu aikaisemminkin, Kiiskinen paljastaa.

– Muun muassa Etelä-Suomessa isoissa poliisilaitoksissa tätä tapaa on käytetty jo aikaisemminkin selvästi enemmän kuin meillä. Nyt tämä tapa on enemmän koko valtakunnassa.

Esitutkintalaki taustalla

Etsintäkuulutettujen kuvien jako eri kanaviin ei ole mielivaltaista puuhaa. Poliisihallituksen poliisitarkastaja Jyrki Aho muistuttaa, että useat esitutkintalain 4 luvussa kirjatut periaatteet ohjaavat kyseistä toimintaa.

– Henkilön nimen ja kuvan tutkinnanjohtaja voi antaa julkisuuteen vain jos se on välttämätöntä rikoksen selvittämiseksi tai rikoksesta epäillyn tavoittamiseksi.

– Silloin kun se on välttämätöntä, nousevat esitutkinta- ja suhteellisuusperiaatteet myös mietittäväksi. Minkälainen rikos on, kuinka vakava se on, mikä on poliisin kiire ja intressi saada rikoksesta epäilty kiinni tai miten uusi rikos voidaan estää, Aho jatkaa.

Uhkana kansalaispoliisit?

Onnistuneet kiinniotot olisivat olleet hyvin paljon vaikeampia ilman valppaiden kansalaisten vihjeitä, joita he ovat kuvien julkaisun jälkeen kertoneet poliisille. Voiko vaarana kuitenkin olla turhan innokkaiden, yleistä kiinniotto-oikeutta liian lepsusti tulkitsevien "kansalaispoliisien" ilmaantuminen?

– En usko tähän. Se on kyllä totta, että heti kun näitä kuvia on julkaistu niin aika hyvin on saatu soittoja meidän vihjepuhelimeen. Kansalaiset ovat valppaana, mutta en pelkää ylilyöntejä, Kiiskinen rauhoittelee.

Jyrki Ahokaan ei ole kuullut ylilyönneistä, mutta tunnustaa mahdollisuuden niiden esiintymiseen.

– Kyllähän tällaista katupartiointia on aika-ajoin esillä eri intressien vuoksi, eli epäkohtia saattaa nousta tämän kuvajulkaisu-asian suhteen. Muistutan, että poliisi on se viranomainen, joka voi käyttää pakkokeinoja. Tiedon saaminen kansalaisilta on tärkeää, se tässä kuvajutussa on se ydin.

Some kuuluu poliisin työkalupakkiin

Sekä Aho että Kiiskinen vakuuttavat, että poliisin läsnäolo tulee tulevaisuudessakin näkymään erilaisilla sosiaalisen median alustoilla.

– Poliisi elää samassa maailmassa kuin muut ihmiset. Jos syntyy uusia applikaatioita somemaailmaan, jonne ihmiset menevät, sinne menee poliisikin. Tiedonsaanti ja sen kiireelliyys ohjaavat poliisin verkossa tapahtuvaa toimintaa, Aho perustelee.

Some kuuluu jo poliisin työkalupakkiin. Yhdessä muiden viestintäkeinojen kanssa vakavista rötöksistä epäillyillä karkulaisilla tulee olemaan tukalaa.

– Voin sanoa, että jos ei tule hoitamaan asioitaan ja rikoksia alkaa kertymään, saa naamansa lehteen ja sosiaaliseen mediaan, Kiiskinen sanoo.

Yle

[mmm]

Vaikka yhdeksän raiskaajaa kymmenestä on moniosaajia, posliini somevihakuuluuttaa korkeintaan puolet, koska %uudissana% ja looginen kuperkeikka.

Samaan syssyyn voisi myös päättää mikä on julkisuuden(tunnettavuuden) vaikutus rangaistukseen. Tuollaisella tulevaisuudella kovimmat rikoksentekijät saavat pienimmät tuomiot, kun poliisikin levittelee heidän naamojaan pitkin internetsejä. Ehkä se on tarkoituskin, ei näistä idiooteista mitään tolkkua saa.

[Mursu]

Eikö koko etsintäkuulutuksen idea ole, että se kuulutetaan kansalle. Mikä kuulutus se on, joka pidetään salassa?

[mmm]

Eikö koko etsintäkuulutuksen idea ole, että se kuulutetaan kansalle. Mikä kuulutus se on, joka pidetään salassa?

Aikaisemmin näin ei pääsääntöisesti olla menetelty, eli eiköhän se rivien välinen sanoma ole se, että kenttäpoliisi ei kykene hoitamaan tehtäviään yhtä itsenäisesti ja riippumattomasti kuin tähän asti.
Vahvasti politisoitunut Poha on pöhöttyessään syönyt resursseja perinteiseltä lättäjalkatoiminnalta, ja niiden jäljelle jääneiden oikeiden poliisien funktio on lähinnä kirjoitella ylinopeussakkoja Pastersteinin piiskan alla. Ei niitä oikeita rikoksia kukaan enää selvittele.

[Impi Waara]

Eikö koko etsintäkuulutuksen idea ole, että se kuulutetaan kansalle. Mikä kuulutus se on, joka pidetään salassa?

Salakuulutus ja ollaan etsivinään