Delingpole: Taisteluopas kulttuurisotaan vuodelle 2017

[Heikki Luoto]

Kopioin tänne Kansalaisen.fi:stä suomennoksen James Delingpolen kirjoituksesta. Hommalle kopioinnin yhteydessä katosi linkit ja muotoilut, jotka ovat Kansalainen.fi:ssä tallella:
https://www.kansalainen.fi/delingpole-taisteluopas-kulttuurisotaan-vuodelle-2017/

Delingpole: Taisteluopas kulttuurisotaan vuodelle 2017

Breitbart-uutistoimiston Lontoon toimiston päällikkö James Delingpolen mukaan 2016 oli hyvä vuosi useimmille meistä – mutta saavuttamamme sillanpääasema ei tarkoita vielä kulttuurisodan voittamista.

Brexitillä ja Donald Trumpilla olemme saavuttaneet vastaavaa kuin Normandian rannikolla vuoden 1944 maihinnousun alussa. Mutta aivan kuten tuolloin, pahimmat taistelut on vielä edessä. Vihollisemme on fanaattinen, päättäväinen ja hyvin järjestäytynyt. Lisäksi he hallitsevat suurinta osaa avainasemista: suuret pankit, suuryritykset, huippulakifirmat, virkamieskunta, paikallishallinto, yliopistot, koulut, valtamedia, Hollywood ... Jos noille paskiaisille annetaan pienikin mahdollisuus, niin ne ajavat meidät takaisin mereen – mikä nykykäsitteillä tarkoittaa Brexitin torppaamista (tai "pehmeää Brexitiä", joka on pohjimmiltaan sama asia) ja veisi pohjan presidentti Trumpin yritykseltä Tehdä Amerikasta Taas Suuri (MAGA).

Käytän tässä sodan analogiaa ensinnäkin siksi, koska toisen maailmansodan analogiat toimivat aina, mutta toisekseen koska taistelumme on todellakin sotaa. Huono uutinen on, että sodat ovat vaikeita, kalliita ja rumia. Hyvä uutinen on se, että olemme oikealla puolella ja tulemme voittamaan. Voitto tulee näin:
Emme koskaan aliarvioi vihollisen pahuutta

Liberaalivasemmisto mielellään kuvaa meidät roistoina. Mutta se on vain heidän projektionsa. Maon Kiinasta Stalin Neuvostoliittoon, Kuubasta Pohjois-Koreaan, historia on täynnä epäonnistuneiden vasemmistojärjestelmien raunioita, jotka olivat yrityksiä tehdä maailmasta parempi ja oikeudenmukaisempi paikka.

Kuten nyt valitettavasti jo eläköitynyt suuruus Thomas Sowell on todennut, "Yleisesti sosialismilla on tilillään niin räikeitä epäonnistumisia, jotka vain intellektuelli voi ohittaa tai jättää huomioimatta." Sosialismin vahingollinen vaikutus jatkuu vielä nykyisinkin. Syyttömiä poikia syytetään perusteetta raiskauksesta yliopistokampuksilla. Muslimitaksikuskit Pohjois-Englannissa sekä muslimimaahanmuuttajien jengit Kölnissä ja muissa Saksan kaupungeissa tekevät todellisia raiskauksia. Sadoilla tuhansilla ihmisillä ei ole varaa kodin lämmittämiseen. Maisemia on tuhottu. Linnustoa on hävitetty hullun uusiutuvan energian politiikan seurauksena. Nobel-palkittu tiedemies menetti työnsä, koska luuserifeministi vääristeli sitä mitä hän oli konferenssissa sanonut naisista. Lapsisukupolvilta evätään tiukka, kurinalainen ja hyödyllinen koulutus. Black Lives Matter -liike synnyttää tarpeetonta väkivaltaa ja jännitettä: Meidän ei pitäisi koskaan antaa korkeasta moraalista periksi sellaisille ihmisille, jotka tekevät kaiken edellä mainitun mahdolliseksi, riippumatta siitä kuinka usein he kertovat miten pahoja, itsekkäitä ja piittaamattomia olemme.
Meidän tulee aina muistaa, että olemme parempia kuin he

Annan esimerkin: Drexelin typerä luennoitsija twiittasi toiveensa, että joulu olisi "valkoisten kansanmurha". Pitäisikö meidän vaatia, että yliopiston hallinto erottaa hänet kerrasta? Tietenkään meidän ei pidä.

Mies on tehnyt korvaamattoman julkisen palveluksen: hän on antanut täydellisen esimerkin siitä, kuinka syvälle vasemmiston arvot ovat akateemiseen maailmaan juurtuneet. Hän on osoittanut mahdollisille Drexelin yliopiston politiikan ja globaalitutkimuksen kursseille Philadelphiaan hakeville, että tulisi harkita uudelleen elleivät he halua äärivasemmiston sekopäiseen aivopesuun. Lisäksi hän on osoittanut vapaiden markkinoiden kaltaisiin vanhanaikaisiin juttuihin uskoville Drexelin alumneille, että heidän ei ehkä sittenkään pitäisi mainita vanhaa opinahjoaan miljoonan dollarin testamenttilahjoituksissaan.

Toki meidän pitäisi ilkeillä ja riemuita, kun käräytämme tuomittavista lausunnoista tuon miehen kaltaisia idiootteja. Mutta ajatus siitä, että joku voisi todella menettää työnsä Twitter-viestin vuoksi pitäisi olla vastenmielistä meille, jotka olemme argumenteissamme oikeassa. Eräs kaikkein vastenmielisimmistä asioista vasemmistossa on sen yritykset rajoittaa sananvapautta. Jos pelaamme samalla tavalla, emme ole heitä parempia. Ja se on pakko todeta: me todellakin olemme parempia.
On käytävä vihollisen kimppuun, eikä jäätävä ei-kenenkään-maalle kyyristelemään<

Minusta yksi parhaista asioista vuonna 2016 oli se tapa millä osoitettiin vääräksi luikurimainen ja löysä latteus, jonka mukaan vaalit "voitetaan poliittisessa keskustassa." Niin monet moitteettoman kohtuulliset, järkevät ja tasapuoliset TV- ja sanomalehtiasiantuntijamme ovat niin usein tätä latteutta toistaneet.

Tämä kelvoton filosofia aiheutti Yhdysvalloissa hirvittävän jatkumon Busheista ja Clintoneista Obamaan. Britanniassa irvokas ja vahingollinen "kolmannen tien" löysäily vei meidät Tony Blairin kautta hänen (perilliseksi tunnustautuvaan) David Cameroniin ja niin edelleen. (Se on myös ajattelutapa joka keksi häpeällisen ja petollisen "pehmeä Brexit" -käsitteen.)

Ei mikään ihme että niin monet meistä ovat kyllästyneet politiikkaan: äänesti sitten vasemmistolaiseksi tai oikeistolaiseksi kuviteltua, niin silti saadaan samat vanhat oman edun ajajat ja sama vanha valtaapitävä liberaalieliitti.

Tietenkin meidän pitäisi aina halveksia liberaalivasemmistoa, koska heidän filosofiansa on moraalisessa konkurssissa, vaarallinen sekä väärä. Mutta joskus ajattelen, että meidän pitäisi ennen kaikkia halveksia löysiä poliitikkoja, jotka ovat muka puolellamme, mutta alituiseen pettävät asiamme. Joskus he tekevät tämän heittämällä susille suorasanaisimmat meistä viestittääkseen kuinka suvaitsevaisia ja hyveellisiä he ovat. Joskus he tekevät tämän hyväksymällä jonkun typerän liberaalin kannan voidakseen osoittaa halunsa kompromisseihin.

Kutsun jälkimmäistä lähestymistapaa "koirankakkajogurtti -harhaluuloksi."

Ajatellaan että konservatiivit pitävät hedelmistä tai hunajasta jogurtissaan. Liberaalit mieluummin söisivät jogurttinsa koirankakan kera, mihin EI ole järkevää mukautua – niin paljon kuin meidän keskusta-konservatiiviset kolumnistit tahtoisivat mukautua sanoen: "Hyvä on. Sopisiko että syömme jogurtin molempien lisukkeiden kera?" Meidän on ymmärrettävä hyvin selvästi, että on olemassa sellaisia asioita kuten oikea ja väärä. Lisäksi aina kannattaa taistella katkeraan loppuun asti oikean asian puolesta mieluummin kuin hyväksyä toiseksi paras vaihtoehto, koska lakimiesten, poliitikkojen, brasilialaiskampaajien, löysien kolumnistien sekä muun liberaalieliitin joukko on kertonut meille, että toiseksi paras on parhainta mitä voimme toivoa.
Esimerkiksi Brexit-asiassa kannatan kuningatar Elisabethia: "'En näe mitään syytä miksi emme voisi vain erota? Mikä on ongelma?'"
Emme koskaan selittele, antaudu tai pyytele anteeksi

Näetkö nyljetyt ruumiit poljetuilla tasangoilla? Nuo kaverit, jotka poikkeuksetta ovat miehiä, ajattelivat vihollisen jättävän heidät rauhaan katumalla tunnustamansa rikokset. Sir Tim Hunt, Saatchi-yhtiön kaveri sekä Rosetta avaruusohjelman "seksistiseen" paitaan pukeutunut kaveri pyysivät anteeksi. Sekös heitä paljon auttoi. Kostonhimoinen liberaalivasemmisto ei halunnut vain nöyryyttämistä vaan täyttä tuhoa.

Tuumankin periksi antaminen niin leppymättömälle ja inhottavalle viholliselle ei ole vain hyödytöntä, vaan tuottaa pahan pettymyksen antamalla heille voimaa jota he eivät ansaitse. Tuorein ikävä esimerkki tästä oli Steve Martin, joka itse asiassa poisti edesmennyttä ystäväänsä Carrie Fisheriä "kauniiksi olennoksi" ylistävän twiittinsä, koska joukko feminatseja valitti twiittiä seksistiseksi esineellistämiseksi.

Tiedän kuinka Sosiaalisen Oikeudenmukaisuuden Soturien noitavainot pelottavat. Kannattaa lukea Vox Dayn Sosiaalisen Oikeudenmukaisuuden Soturien hyökkäyksestä selvitymisen opas. Seuraa Nigel Faragen esimerkkiä ja taistele näitä ihmisiä vastaan viimeiseen luotiin asti (säästäen viimeisen luodin itsellesi). Älä antaudu! (Ja jos tarvitsee muistaa miksi et saa antautua, niin lue tämä teksti, josta olen hyvin ylpeä)
Me nauramme kuoleman edessä

Erään asian olen huomannut liberaalivasemmistolaisista: heillä ei ole huumorintajua.

Tämä on outoa ottaen huomioon sen, että 99,99 prosenttia ammattikoomikoista on liberaaleja. Se on kuitenkin pettämätön totuus. Voit itse todeta sen sosiaalisesta mediasta: kaikki nokkelimmat pilat, hauskimmat meemit, kaikki nasevimmat herjat – ne kaikki tulevat oikealta laidalta, ei vasemmalta. Näin sen pitää ollakin, sillä huumori ei ole ole pelkästään älyllisen ylivallan merkki, vaan se on myös voitontahtoiselta joukkueelta juuri oikea asenne.

Huumori vaatii melko lailla itsensä tuntemista – kyvyn tunnistaa omat heikkoutensa (elintärkeää jos aiot voittaa ne) ja olla suhtautumatta itseensä liian vakavasti. Se on myös merkki siitä, että olet iloinen soturi Andrew Breitbartin kaltaisen sankarin tavoin.

Yritän aina pitää tämän mielessä kun olen mukana raa'assa kamppailussa liberaalivasemmistolaisen kanssa: nasevat piikit osuvat kohteeseen paljon paremmin kuin viha. Kun vihollisesi ottaa itsensä turhan vakavasti, niin mikään muu ase ei ole niin tehokas kuin viiltävä herja. Joskus on vaikea olla suuttumatta, koska vasemmisto on antanut meille niin paljon syitä suuttumiseen. Meidän täytyy kuitenkin vastustaa kiusausta jos vain suinkin voimme, koska muutoin vain vahvistaisimme vihaista karikatyyriä, jollaisen vasemmisto on meistä luonut. Meidän pitäisi kaikkina aikoina muistaa, että näinä kulttuurisotien aikoina me olemme kreikkalaisia kaupunkivaltioita ja viholliset ovat persialaisia. Jos haluat tietää tämän merkityksestä, suosittelen lukemistoksi Victor Davis Hansonin kirjaa Carnage and Culture (Verilöyly ja kulttuuri). Periaatteessa vapaat miehet taistelevat aina paremmin kuin maaorjat, koska heillä on enemmän hävittävää.
Paljastamme säälimättömästi heidän heikkoutensa

Liberaalivasemmistolaiset ovat ihmisiä aivan kuten mekin, tosin hieman vähemmän kehittyneitä. Heidän aivojensa kehitys on pysähtynyt meitä alempaan evoluution vaiheeseen – metsästäjä-keräilijä -vaiheeseen, jolloin me kaikki vaelsimme pitkin tasankoja ohjelmoituna toteuttamaan primitiivisiä vaistojamme.

Tämän vuoksi liberaalivasemmistolainen argumentointi liittyy niin kovin usein pelkkiin tunteisiin logiikan sijaan. He eivät juuri koskaan käy taistelua yksityiskohdilla, vaan käyttävät mieluummin kirjailija-journalisti Vox Dayn "osoita ja rääkäise" -taktiikaksi kutsumaa tapaa, tai sitten he yrittävät vähätellä ja nöyryyttää meitä tunteikkailla mutta merkityksettömillä haukkumasanoilla, kuten "rasisti", "homofobi", "misogynisti", islamofobi" ja "ilmastodenialisti."

He ovat käyttäneet näitä tekniikoita menestyksellisesti vuosikausia, ja kokemuksieni mukaan on vain yksi tehokas tapa vastata tähän: heidän toimintatapansa täytyy tehdä näkyväksi. Täytyy kiinnittää huomio siihen mitä he tekevät, ja sitten se täytyy selittää muille ihmisille.

Tämä on hankalaa: siihen tarvitaan kärsivällisyyttä, rohkeutta ja sitkeyttä – aivan kuten kurinalaisuutta tulituksen alaisena. Viittaan uudelleen kirjoittamani oppaaseen, koska se sisältää kuvauksen vaadittavista tekniikoista ja asenteesta. Alunperin tämä kirjoitus oli vastine suvaitsevaisten Twitterissä suorittamille massahyökkäyksille, joissa he leimasivat meidät oikeistolaiset sydämettömiksi, piittaamattomiksi ja pahoiksi ihmisiksi, jotka käyttäisivät juuri leskeksi jääneen onnetonta asemaa häntä vastaan. Hyökkäykset tulivat 140 merkkiä pitkinä purskeina. Vastaukseen meni lähes 3000 sanaa. Mutta näin se menee: logiikka ja rationaaliset argumentit ottavat paljon enemmän aikaa ja vaivaa kuin tunteelliset halvat laukaukset. Kuitenkin jos emme käytä logiikkaa ja rationaalisia argumentteja, luovutamme taistelukentän osoittelijoille ja rääkyjille.
Kaveria ei jätetä

Diversiteetti on vahvuutemme. Tiedän että tämä kuulostaa tyypilliseltä vasemmistolaiselta höpötykseltä, mutta kuulkaas: konservatiivikokouksessa johon juuri osallistuin Washingtonissa, nainen nousi ylös puhumaan yhteen kokoontuneelle Suurelle Oikean Siiven salaliitolle. Hän oli musta, pukeutunut hieman kuin rakastettava, näsäviisas ja hävytön prostituoidun hahmo 70-luvun Blaxploitaatio-elokuvasta, eikä näyttänyt juurikaan ilmeiseltä republikaanisen puolueen jäseneltä, mutta sellainen hän juurikin oli. Hän oli tullut Kaliforniasta saakka kertomaan: "Älkää hylätkö meitä! Me tiedämme, että jokainen konservatiiviliikkeessä pitää Kaliforniaa vitsinä, mutta 40 prosenttia meistä äänesti Donald Trumpia, ja me tarvitsemme apuanne!" Hän on oikeassa. Toisin kuin vasemmistolaiset – jotka näkevät etniset, seksuaaliset ja uskonnolliset vähemmistöt pääasiassa uhriryhmäasiakkainaan, joita voi holhota ja hyödyntää poliittisen identiteetin luomisessa – me oikealla laidalla "ylistämme monimuotoisuutta" olemalla välittämättä monimuotoisuudesta pätkääkään.

Syy siihen miksi Sowell, Milo ja Krauthammer ovat suuria ei liity siihen, että he olisivat mustia, homoja tai vammaisia ja siten "avuksi" asiallemme, vaan yksinkertaisesti siksi, koska he ajattelevat selkeästi, herkästi ja ovat vetäneet maailman menosta oikeat johtopäätökset. Tuemme omiamme hyvinä ja huonoina aikoina. Me kaikki olemme samanarvoisia, ja meillä kaikilla on samat oikeudet, aivan kuten Yhdysvaltain perustuslain 14. kohta sanoo. Se tarkoittaa sitäkin, että me emme usko positiiviseen syrjintään – mikä on vain yksi syrjinnän muoto, jota inhottavat vasemmistolaiset harrastavat, eivät järkevät ja reilut oikeistolaiset.
Hyökkää aina

Tämä oli enimmäkseen Kuninkaallisen Laivaston taktiikka Napoleonin sotien aikana – jopa ranskalaisten ja espanjalaisten ollessa paremmin aseistettuja ja lukuisampia.

Nykyisin liberaalieliitin iljettävä rakennelma vastaavalla tavalla meitä vahvempi. Jos aiomme – kuten meidän tietysti täytyykin – murentaa sen raunioiksi, niin meidän täytyy taistella yhtä hyökkäävästi kuin Nelson ja Cochrane aikoinaan.

Aivan liian kauan konservatiivit ovat taistelleet puolustustaistelua – käyttäen enemmän aikaa konservatiivisuuden häpeämiseen kuin yhteenottoihin vihollisen kanssa. Kuitenkin viimeinkin ainakin Yhdysvalloissa meillä on johtaja, joka ei pelkää taistelua. Mitä "hyökkää aina" tarkoittaa käytännössä? Tässäpä hyvä esimerkki: äskettäin New York Times julkaisi artikkelin otsikolla "Konservatiivit ottavat 'valeuutisten' väitteillä valtamedian tähtäimeensä".

Jutun kirjoittaja näyttää hieman peruneen väitettään, että konservatiivit käyttäytyvät noin. Varmaan meidän pitäisi tuntea syyllisyyttä kaikista niistä valeuutisista, joita ilkeät oikeistolaiset levittelevät internetissä huijatakseen vähä-älyisiä toimimaan etujaan vastaan äänestämällä Brexitiä ja Donald Trumpia? Emme todellakaan pyydä anteeksi, sillä itse asiassa me oikeistolaiset olemme olleet hyökkäyksen kohteena. Jos joku on syyllinen viimeisten vuosikymmenien aikana tapahtuneiden valeuutisten pumppaukseen, niin se on liberaali eliitti ja heidän äänitorvensa valtamediassa, emme me.

Kaikki on valmista, joten päästetään myrsky raivoamaan.

James Delingpole/Breitbart 1.1.2017

[kriittinen_ajattelija]

En oikein ymmärrä, mikä on konservatiivien ideologinen vastaus liberaalivasemmistolaisuuteen, tämänkään jutun luettuani. Tuntuu, aika usein siltä, että konservatiiviset mukaanlukien alt-right käyttää 99% ajastaan muitten haukkumiseen omien visioiden esittämisen sijaan. Mutta sitähän konservatiivisuus osittain juuri onkin, vastustetaan uudistuksia riippumatta siitä mitä ne on, en vain tiedä kuinka pitkälle sillä päästään "kulttuurisodassa" jossa vastustajalla on selkeä ideologia, oli se sitten islam tai kulttuurimarxismi.

[Heikki Luoto]

^Monissa tilanteissa ei tarvita mitään muodikkaita visioita, koska olemassa oleva systeemi toimii.

[sologdin]

Erinomaista!

Emme koskaan aliarvioi vihollisen pahuutta
Hyökkää aina!

Juuri niin.

[Tavan]

En oikein ymmärrä, mikä on konservatiivien ideologinen vastaus liberaalivasemmistolaisuuteen, tämänkään jutun luettuani. Tuntuu, aika usein siltä, että konservatiiviset mukaanlukien alt-right käyttää 99% ajastaan muitten haukkumiseen omien visioiden esittämisen sijaan.

Minusta taas vaikuttaa, että oikeiston selkeänä omana agendana näyttäytyvät nyt nationalismi ja kristinusko. Siinä positiivinen ohjelma läpivietäväksi. Nuo kun painetaan pohjaan asti niin kulttuurimarksismi ja globalismi tuhoutuvat siinä ohessa.

[kriittinen_ajattelija]

En oikein ymmärrä, mikä on konservatiivien ideologinen vastaus liberaalivasemmistolaisuuteen, tämänkään jutun luettuani. Tuntuu, aika usein siltä, että konservatiiviset mukaanlukien alt-right käyttää 99% ajastaan muitten haukkumiseen omien visioiden esittämisen sijaan.

Minusta taas vaikuttaa, että oikeiston selkeänä omana agendana näyttäytyvät nyt nationalismi ja kristinusko. Siinä positiivinen ohjelma läpivietäväksi. Nuo kun painetaan pohjaan asti niin kulttuurimarksismi ja globalismi tuhoutuvat siinä ohessa.

Itse näkisin tarvetta vähän tarkemmille suuntaviivoille, ehkä jotkut niistä puhuu, mutta harvoin niitä omaan silmään osuu vastaan. Esim. mikä korvaisi nykyisen tyypillisen länsimaisen suvakki mainstream vasemmistoliberaalirappio nuorisokulttuurin, johon suurin osa nuorista länsimaisia uskoo... kristinusko?? Eihän kun murto-osa nuorista ole uskovaisia enää, vaikea nähdä sen tekevän paluuta..
Ja mitä tuo nationalismi tarkoittaa kulttuurisota mielessä?

[UgriProPatria]

Ei muuta kuin astalot tanaan ja uraaata!

[Tavan]

Esim. mikä korvaisi nykyisen tyypillisen länsimaisen suvakki mainstream vasemmistoliberaalirappio nuorisokulttuurin, johon suurin osa nuorista länsimaisia uskoo... kristinusko?? Eihän kun murto-osa nuorista ole uskovaisia enää, vaikea nähdä sen tekevän paluuta..
Ja mitä tuo nationalismi tarkoittaa kulttuurisota mielessä?

Hyviä kysymyksiä! Kristillistä sisältöä täytyy puskea läpi kulttuurisodan rintamalinjoilla suurelle yleisölle eri formaateissa. Kyllä se uppoaa kun kauniisti ja ovelasti paketoidaan. Esimerkiksi 1900-luvun suosituin ja arvostetuin romaani Taru sormusten herrasta on arvoiltaan ja estetiikaltaan umpikristillinen, hartaan kristityn kirjoittama teos. Jopa 60-luvun hipit fanittivat sitä. Narnian tarinat vähän pienemmässä mittakaavassa samma sak. Niin ikään elokuvat kuten Shawshanck Redemption ja Vihreä maili. Jopa Matrixin päähenkilö on Jeesus, Mr. Anderson (=Son of Man) jonka tyttöystävä on pyhä kolminaisuus.

Kristillisyys vetoaa kyllä massoihin kunhan se osataan tarjoilla taitavasti. Nationalismin vetovoima taas kasvaa sitä mukaa kun globalismin tuottama paska räiskyy tuulettimen. Sen osalta kriittinen massa lienee jo saavutettu, minkä johdosta 2016 oli käännekohtavuosi

[Alaric]

^ Eli kristillisyys edustaa siis sinulle oikeastaan jonkinlaista poliittista/kulttuurillista agendaa, joka täytyy hivuttaa massoille tajuntaan vaivihkaa, eikä niinkään aitoa uskoa?

[Tavan]

^Ensin ihmiset houkutellaan ovelin keinoin hyväksymään kristillinen maailmankuva ja arvomaailma. Sen jälkeen osa tulee uskoon. Kristillisessä kulttuurissa/yhteiskunnassa suinkaan kaikki eivät ole uskovaisia.

[Veikko]

Erään asian olen huomannut liberaalivasemmistolaisista: heillä ei ole huumorintajua.

Tämä onkin yksi itseänikin hämmästyttäneitä - ja, todellakin, liberaalivasemmistoa leimaavista asioista. Juuri televisiossa olleesta mainiossa Robert Altmania käsittelevässä dokumentissa Altman kertoi jossain television haastatteluohjelmassa, että Richard Nixon oli lähettänyt hänelle erään kirjansa, johon Nixon oli kirjoittanut ironisen omistuksen: "Uskolliselle tukijalleni, Robert Altmanille".  Altmanhan oli äänekäs Nixonin vastustaja (noin lievästi sanoen). Juontajalle Altman selitti ilmeisen tosissaan ja tohkeissaan, että hän oli ensiksi harkinnut kirjan polttamista, mutta lopulta päätyi polttamaan vain omistuksen sisältäneen etulehden, koska hän ei halunnut, että hänen jälkeläisensä luulisivat tämän perusteellä, että hän olisi joskus tukenut Nixonia! Jessus mikä tampio tuokin lopulta oli, vaikka joidenkin elokuvien perusteella voisi luulla jotain muuta.

[Vaniljaihminen]

Brexitillä ja Donald Trumpilla olemme saavuttaneet vastaavaa kuin Normandian rannikolla vuoden 1944 maihinnousun alussa. Mutta aivan kuten tuolloin, pahimmat taistelut on vielä edessä.

Mä vähän luulen että me olemme vasta vaiheessa puolalainen ratsuväki. 

[Ari-Lee]

↑ Husaareiksi ei meitä voi kutsua. Olivat sen verran tolkun väkeä. Mutta, kyllä me olemme tamperelaisia Suomussalmella talvisodassa. Puku päällä, näppäskengissä valmiina tansseihin, kolmenkymmenen asteen pakkasissa.

[Arvoton]

En oikein ymmärrä, mikä on konservatiivien ideologinen vastaus liberaalivasemmistolaisuuteen, tämänkään jutun luettuani. Tuntuu, aika usein siltä, että konservatiiviset mukaanlukien alt-right käyttää 99% ajastaan muitten haukkumiseen omien visioiden esittämisen sijaan. Mutta sitähän konservatiivisuus osittain juuri onkin, vastustetaan uudistuksia riippumatta siitä mitä ne on, en vain tiedä kuinka pitkälle sillä päästään "kulttuurisodassa" jossa vastustajalla on selkeä ideologia, oli se sitten islam tai kulttuurimarxismi.

Kuten Hommallakin monet todenneet, uskonnot ja -ismit ovat toistensa kaltaisia, l. ne vaativat uskoa, kuten monikulttuuri ja islam todellisuudesta välittämättä. Vastapuolen "ideologia" on se, että pidetään tosiasioista kiinni, eikä ahdeta yhteiskuntaa uskonnon tai ideologian muottiin.

Obama hallintonsa kanssa salli BLM:n ja muut höyrypäiset vasemmiston kansanliikkeet. Hänen ei olisi juuri tarvinnut muuta kuin sanoa mattereista ja yliopistohörhöistä, että ovat väärässä. Samalla tietysti hän olisi hylkinyt hörhökannattajakuntaansa, muttei tajunnut, että olisi saanut korvaavaa arvostusta muualta.

[kriittinen_ajattelija]

Amerikassa ja Itä-Euroopan ortodoksissa maissa Kristinusko on ihan kohtalainen lähestystapa kulttuurisotaa ajatellen, koska siellä on paljon uskonnollisia liikkeitä ennestään, jotka on elivoimaisia. Länsi ja pohjois-euroopassa kristinusko on kuollut eikä se tule takaisin enää, sen varaan on typerää edes yrittää rakentaa mitään.

[Tavan]

kristinusko on kuollut eikä se tule takaisin enää, sen varaan on typerää edes yrittää rakentaa mitään.

Noin ne sanoivat kun Jeesusta mestasivat, noin ne sanoivat kun muslimit valtasivat maailmaa, noin ne sanoivat Ranskan vallankumouksen tiimoilla, noin ne sanoivat Neuvostoliitossa, puhumattakaan miten kristinusko boomaa Koreassa ja Kiinassa, joilla ei ole edes mitään kristillistä historiallista taustaa...

[Kulttuurirealisti]

Minusta taas vaikuttaa, että oikeiston selkeänä omana agendana näyttäytyvät nyt nationalismi ja kristinusko. Siinä positiivinen ohjelma läpivietäväksi. Nuo kun painetaan pohjaan asti niin kulttuurimarksismi ja globalismi tuhoutuvat siinä ohessa.

En oikein tiedä onko kristinusko vahva osa sellaista ohjelmaa. Sekulaareille ja agnostikoillekin pitäisi löytyä tilaa. Luterilaisuuden tuella rakennettu yhteiskunta on kyllä varmaan melkein kaikkien suomalaisten mielestä parempi kuin islamilla johdettu yhteiskunta.

[sologdin]

Amerikassa ja Itä-Euroopan ortodoksissa maissa Kristinusko on ihan kohtalainen lähestystapa kulttuurisotaa ajatellen, koska siellä on paljon uskonnollisia liikkeitä ennestään, jotka on elivoimaisia. Länsi ja pohjois-euroopassa kristinusko on kuollut eikä se tule takaisin enää, sen varaan on typerää edes yrittää rakentaa mitään.

Paremmatkin miehet kuin sinä ovat turhaan mananneet kristinuskon kuolemaa.

[törö]

En oikein ymmärrä, mikä on konservatiivien ideologinen vastaus liberaalivasemmistolaisuuteen, tämänkään jutun luettuani. Tuntuu, aika usein siltä, että konservatiiviset mukaanlukien alt-right käyttää 99% ajastaan muitten haukkumiseen omien visioiden esittämisen sijaan. Mutta sitähän konservatiivisuus osittain juuri onkin, vastustetaan uudistuksia riippumatta siitä mitä ne on, en vain tiedä kuinka pitkälle sillä päästään "kulttuurisodassa" jossa vastustajalla on selkeä ideologia, oli se sitten islam tai kulttuurimarxismi.

Ei kai tässä ole kummallakaan osapuolella muuta päämäärä kuin huutaa, että nuo toiset ovat pelkkiä eläimiä niin kauan, että se alkaa vaikuttaa pätevältä syyltä alkaa riehua.

Suunnittelu on sillä tasolla, että kasataan joku #unelma, jossa on mahdollisimman paljon sellaista, mistä toinen osapuoli vetää herneet nenään, joten on vaikea nähdä kuinka kyse voisi olla mistään muusta kuin riidan haastamisesta.

[Sakari]

Amerikassa ja Itä-Euroopan ortodoksissa maissa Kristinusko on ihan kohtalainen lähestystapa kulttuurisotaa ajatellen, koska siellä on paljon uskonnollisia liikkeitä ennestään, jotka on elivoimaisia. Länsi ja pohjois-euroopassa kristinusko on kuollut eikä se tule takaisin enää, sen varaan on typerää edes yrittää rakentaa mitään.

Paremmatkin miehet kuin sinä ovat turhaan mananneet kristinuskon kuolemaa.

Kansallismieliset ja kristityt ovat samalla puolen rintamalinjaa, vaikka kristinusko onkin ylikansallinen oppikokonaisuus. On se silti parempi vaihtoehto, kuin islam. Kristinusko on myös korporaatioita ja riistoa vastaan, sekä tukee perhekeskeistä elämisen mallia. Perhe, uskonto, kansallismielisyys ja niistä kumpuavat arvot, sekä identiteetti ovat aseita kulttuurimarxismia ja korporaatiokommunismia vastaan.

[kelloseppä]

Brexitillä ja Donald Trumpilla olemme saavuttaneet vastaavaa kuin Normandian rannikolla vuoden 1944 maihinnousun alussa. Mutta aivan kuten tuolloin, pahimmat taistelut on vielä edessä.

Mä vähän luulen että me olemme vasta vaiheessa puolalainen ratsuväki. 

Jotenkin minusta tuntuu, ettei nim. Vaniljaihminen tarkoita Kirkholmassa taistellutta puolalaista ratsuväkeä. 

[Sakari]

Vastapuoli tuskin luopuu mistään taistelutta. Siksi taistelua on käytävä monella rintamalla. Kannustaisin kaikkia liittymään erilaisiin seuroihin, kerhoihin, järjestöihin,... jne. Etenkin media, koulutus, kaikki jotenkin näkyvät tahot tärkeitä. Myös tuki tärkeää kaikelle kansallismieliselle toiminnalle. Kriittisten ihmisten perisynti on sortua liialliseen kritiikkiin samalla puolella toimivia kohtaan. Kaikki kun ei aina mene nappiin, on osattava olla tyytyväinen kuusi ja lisänumero oikein tilanteessakin.

[UgriProPatria]

^Ensin ihmiset houkutellaan ovelin keinoin hyväksymään kristillinen maailmankuva ja arvomaailma. Sen jälkeen osa tulee uskoon. Kristillisessä kulttuurissa/yhteiskunnassa suinkaan kaikki eivät ole uskovaisia.

"Kristillinen arvomaailma ja maailmankuva" on himppa epämääräinen käsite, ottaen huomioon, kuinka paljon kristinuskossa on erilaisia kirkkokuntia ja lahkoja, jotka selittävät maailmankuvansa, kukin omalla tavallaan.

Eräänlaisena rajanvetona voisi pitää klassista kristinuskoa, myöhemmin syntyneisiin, uusiin, nk. kristillisiin oppeihin. Katolilaiskristillinen maailmankuva on kait se "kristillinen maailmankuva" jota yleensä tarkoitetaan?

Vai, onko kristillinen maailmankuva suoraan se, mitä Jeesus esim. Vuorisaarnassaan opettaa? (Matteus 5-7)

[Nikolas]

James Delingpole:

Tietenkin meidän pitäisi aina halveksia liberaalivasemmistoa, koska heidän filosofiansa on moraalisessa konkurssissa, vaarallinen sekä väärä. Mutta joskus ajattelen, että meidän pitäisi ennen kaikkia halveksia löysiä poliitikkoja, jotka ovat muka puolellamme, mutta alituiseen pettävät asiamme. Joskus he tekevät tämän heittämällä susille suorasanaisimmat meistä viestittääkseen kuinka suvaitsevaisia ja hyveellisiä he ovat. Joskus he tekevät tämän hyväksymällä jonkun typerän liberaalin kannan voidakseen osoittaa halunsa kompromisseihin.

Muistaakseni tuollaisia on Suomessakin.

[Lalli IsoTalo]

Kopioin tänne Kansalaisen.fi:stä suomennoksen James Delingpolen kirjoituksesta.

Jälleen hieno nosto jäseneltä @Heikki Luoto .

[Muuttohaukka]

---

Eräänlaisena rajanvetona voisi pitää klassista kristinuskoa, myöhemmin syntyneisiin, uusiin, nk. kristillisiin oppeihin. Katolilaiskristillinen maailmankuva on kait se "kristillinen maailmankuva" jota yleensä tarkoitetaan?
---

Avautui himppa tämä klassinen kristinusko luterilaisen papin kautta. Saimme vieraaksi vanhan ystäväni, papin, kirkkoherran.
Luimme joitakin postauksia ja kovin hataralle ne näin luettuna näyttäytyvät.
Mutta. Klassinen kristuinusko sai selitystään ja luin siitä oman itseni viisatamiseksi.  Ei tarvitse UPP:n enää vaivautua selittämään.
Mutta sen nimitys taitaa tulla UPP:n vihaamalta suunnalta? Ameriikan ajattelua ja lanseerausta.

[Pöllämystynyt]

Kirjoitus on oikeassa siinä, että hyökkäys on paras puolustus. Leimojen ja syytösten torjunta on tärkeää, mutta se ei riitä edes tehokkaaseen puolustukseen valtapolitiikan valhepropagandistien ylivallan kaatamisesta puhumattakaan. Edes puolustautuakseen leimolta toisinajattelijoiden olisi jatkuvasti osoitettava niitä samoja termejä sinne, missä on oikeasti leimojen mukaista rasismia, natsismia jne - eli leimat olisi palautettava valtapolitiikan ja sen suosikkiryhmien suuntaan.  Leimojen vahingollisuus toisinajattelijoita kohtaan loppuu vain, kun samoja termejä käytetään paljon ja asianmukaisesti, ja oikeaan kohteeseen. Tässä ei tarvitse edes liioitella, koska valtaeliitti on ajautunut todella syvälle rasismiin, totalitarismiin ja ihmisvihaan. Totuus on puolellamme, ja se pitäisi vain tuoda esiin.

Kirjoituksessa (ja kirjoittajan retoriikassa ellei ajattelussa syvemminkin) on kuitenkin se häiritsevä ja vakava perusvirhe, että se lähtee uskollisesti liikkeelle valtapolitiikan määrittelemistä täysin valheellisista taisteluasetelmista, jotka ovat toisinajattelijoita kohtaan erittäin epäedulliset. Näihin asetelmiin, kuten vääristeltyyn oikeisto-vasemmisto -jakoon asettumalla annetaan periksi väestönvaihtajille, pseudofeministeille ja muille ihmisyyden, vapauden ja demokratian vihollisille siinä, että nämä muka olisivat oikeasti vasemmistoliberaaleja ja mitä muuta uskottelevatkaan olevansa. Siis nämä hirmuvallasta haaveilevat rajoitusten ja kieltojen kannattajat olisivat muka liberaaleja! Ja nämä työkansaa alempina olentoina polkevat ja syrjivät elitistit muka olisivat vasemmistolaisia! Aitona vasemmistoliberaalina minun tekee pahaa lukea tuollaista tekstiä, jossa vasemmistoliberaalius yhdistetään kaikkeen sellaiseen, mitä minä ja muut vasemmistoliberaalit emme todellakaan edusta.

[newspeak]

Hyvin on Delingpole omaksunut kulttuurimarxilaisten taktiikat.

[P]

Erään asian olen huomannut liberaalivasemmistolaisista: heillä ei ole huumorintajua.

Tämä onkin yksi itseänikin hämmästyttäneitä - ja, todellakin, liberaalivasemmistoa leimaavista asioista. Juuri televisiossa olleesta mainiossa Robert Altmania käsittelevässä dokumentissa Altman kertoi jossain television haastatteluohjelmassa, että Richard Nixon oli lähettänyt hänelle kirjan, johon Nixon oli kirjoittanut ironisen omistuksen: "Uskolliselle tukijalleni, Robert Altmanille".  Altmanhan oli äänekäs Nixonin vastustaja (noin lievästi sanoen). Juontajalle Altman selitti ilmeisen tosissaan ja tohkeissaan, että hän oli ensiksi harkinnut polttamista, mutta lopulta päätyi polttamaan vain omistuksen sisältäneen etulehden, koska hän ei halunnut, että hänen jälkeläisensä luulisivat tämän perusteellä, että hän olisi joskus tukenut Nixonia! Jessus mikä tampio tuokin lopulta oli, vaikka joidenkin elokuvien perusteella voisi luulla jotain muuta.

Katsoin ihmetyksellämyöstuon pätkän! Ilmeinen huumorintajuttomuus tuntuu liittyvän vasemmistolaislibaralismiin. Itselleni vihollinen lähettäisi vastaavalla omistuskirjoituksella kirjansa, niin en todellakaan pohtisi kirjan polttamistya tai omistuskirjoituksen repimistä.

Minusta tuon jutun pisteet menivät 10-0 Nixonille.

[Nikolas]

James Delingpole:

Alunperin tämä kirjoitus oli vastine suvaitsevaisten Twitterissä suorittamille massahyökkäyksille, joissa he leimasivat meidät oikeistolaiset sydämettömiksi, piittaamattomiksi ja pahoiksi ihmisiksi, jotka käyttäisivät juuri leskeksi jääneen onnetonta asemaa häntä vastaan. Hyökkäykset tulivat 140 merkkiä pitkinä purskeina. Vastaukseen meni lähes 3000 sanaa. Mutta näin se menee: logiikka ja rationaaliset argumentit ottavat paljon enemmän aikaa ja vaivaa kuin tunteelliset halvat laukaukset. Kuitenkin jos emme käytä logiikkaa ja rationaalisia argumentteja, luovutamme taistelukentän osoittelijoille ja rääkyjille.

Muuten tuo on loogista, ylevää ja siistiä, mutta tarkoittaako Delingpole sanoa että jokaiseen 140 merkin twitteriroiskaisuun pitäisi vastata kolmen kilotavun mittaisella johdonmukaisella ja perusteellisesti argumentoidulla kirjoituksella?

Minä kokeilin tuota Delingpolen suosittamaa menetelmää joskus pakkoruotsikeskusteluissa ja pian oivalsin kuinka epätaloudellista ja uuvuttavaa se oli. Vastapuoli kumminkin käytti toistuvasti samoja moneen kertaan kumottuja näennäisargumentteja. Siihen oli pakko löytää järkevä ja taloudellinen ratkaisu, joten päädyin kirjoittamaan kirjoitelman, johon kokosin esitetyt argumentit ja vastaukset niihin. Jatkossa sitten viittasin kyseiseen kirjoitelmaan ja vain harvoin jouduin lisäilemään siihen mitään.

On muuan toinenkin taloudellinen ratkaisu: Sen sijaan että keskittyisimme antamaan vastapuolelle tarkkaan mietittyjä ja pitkiä vastauksia, voisimme useammin pyytää tarkempia selityksiä, miten vastapuolen twitteriroiskija uskoo muodostavansa johdonmukaisen selityksen A → B mikä ei aina olekaan niin yksinkertaista. Keskustelu tai sen yritelmä täytyy ajaa useammin siihen että vastapuoli saa miettiä ja perustella näkemyksiään joita on tottunut pitämään itsestäänselvinä ja oikeina.

Parasta on tietenkin käyttää kaikkia hyviksi havaittuja ja taloudellisia menetelmiä.