2016-12-29 Nainen HS:ssa: Perustan perheen yksin, koska älykkäitä miehiä ei ole

[Maailmanmies]

Homoliitot?

En oikein usko. Adoptiolapsia on haettu lähinnä Kiinasta ja Etelä-Afrikasta. Ehkä on huomattu, että jos on hyväksytty lapsi millä on "pieniä" vammoja ja/tai sairauksia, niin se ei ollutkaan hyvä idea. IS:ssä oli muutama vuosi sitten iso juttu perheestä joka oli adoptoinut pojan Kolumbiasta ja tällä loinen aivoissa. Perhe-elämä kävi mahdottomaksi, liitto hajosi ja poika otettiin huostaan. Näistä adoptiolasten huostaanotoista ei paljoa puhuta.  Ehkä joku vanhempi kyllästyy siihenkin, että se eteläafrikkalainen poika ei erotu ulkoisesti mamuista (vaikka jotkut adoptiovanhemmat kutsuvat lapsiaan mamuiksi) ja tätä pitää selitellä.

Esimerkiksi venäläiset eivät anna lapsiaan homoille.

Ei sieltä ole paljon adoptoitukaan.

[Chew Bacca]

Nauratti, radiosta tuli e-kontaktit tjsp deittisivuston mainos. Naisen ääni kertoi olevansa 40+ sairaanhoitaja, hento ja vaalea, ja kahden teinin yh. Nyt kun lapset on vierotettu äippä kaipaisi vipinää deittirintamalle. Haussa olisi tumma, karski könsikäs jolla tietysti myös hellyyttä varastossa. Kuva ois kiva ylläri.

Kuin tästä ketjusta. Keski-ikäisellekään ei kelpaa ujo, vaatimaton perusmies (jollaisia nelikymppisistä peeaa yksinhuoltajista unelmoivat ovat) vaan alfaa haetaan. Rivien välistä näkyy että deittiehdokkaalla pitää olla myös pinkka kunnossa. Ja tämä oli siis mainos, kuviteltu ilmoitus. Jolla luodaan palvelusta kiinnostuneille naisille kuva itsestä tavoiteltavana saaliina jolla on varaa valkata.

Sitten vain valkkaamaan. Kuka tarjokkaista haluaa elättäjäksi ja saunanlämmittäjäksi? Kuka haluaa jäädä suhteeseen pantuaan kylliksi - koska jos ei panna, ukko jatkaa matkaa.

Kuka kertoisi miehettä jääneille naisille että markkinoilla pitäisi olla jotain tarjottavaa myös, ei vaatimuksia. Kuten: pesää tulee, osaan kokata ja siivota, tässä oma kuvani ettet turhaan kirjoittele jollei tämännäköinen kelpaa.

[Impi Waara]

Adoptiot Venäjältä loppuivat sukupuolineutraaliin avioliittolakiin vuonna 2015.

[newspeak]

Ei sieltä ole paljon adoptoitukaan.

Ei sen ulkomailta adoptoinnin mitään kansanhuvia pidäkään olla.

[Saturoitunut]

Luovuttajien määrä romahti anonymiteetin purkamisen seurauksena. Tokkopa kovinkana moni mies haluaa maksaa elatusmaksuja lapsesta johon ei ole muuta yhteyttä kuin pakastetun sperman geneettinen materiaali ja mikään laki ei maassa heitä elatusmaksuilta suojaa. Pankithan olivat pakotettuja tuhoamaan miltei koko varastonsa lain muutoksen jälkimainingeissa luovuuttajien vaatimuksesta.

Paitsi että luovuttajalla ei ole mitään virallisia velvollisuuksia lastaan kohtaan. Anonymiteetistä luopuminen lapsen täytettyä 18 on ihan hyväkin ajatus, sillä lapset ovat joutuneet olemaan koko aikaisemman ikänsä ilman isää ja heillä varmasti on monenlaisia kysymyksiä.

Minkälainen pälliaivo ylipäätään ryhtyy isäksi, jos kuvittelee, ettei sillä olisi seuraamuksia?

Ainahan niitä velvollisuuksia voidaan retroaktiivisesti uudella lailla määrätä.

Uskoakseni spermanluovutus ei ole isäksi ryhtymistä, vaan sen fasilitoimista, että joku muu mies, joka ei jostain syystä kykene siittämään lasta, voi ryhtyä isäksi. Niinpä näin siitetyillä lapsilla on ollut kyllä isä vaikka läpi elämän. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa, jos hedelmöityshoitoa hakee yksinäinen nainen tai naispari, jolloin sekä biologinen että sosiaalinen isä on oikeasti hakusessa. Voisikin nähdä, että anonymiteettisuojan purkaminen ja hedelmöityshoitojen antaminen muillekin kuin heteropareille ovat tulleet käsi kädessä. Jälkimmäinen temppu luo lisää isättömiä lapsia (ts. rikkinäisiä perheitä) ja edellinen mahdollistaa näiden isien paikantamisen.

[Oho]

Paitsi että luovuttajalla ei ole mitään virallisia velvollisuuksia lastaan kohtaan. Anonymiteetistä luopuminen lapsen täytettyä 18 on ihan hyväkin ajatus, sillä lapset ovat joutuneet olemaan koko aikaisemman ikänsä ilman isää ja heillä varmasti on monenlaisia kysymyksiä.

Höpö höpö, eduskunnan säätämät lait voivat myös ja muuten muuttuvat eduskunnassa ja suurimmalla osalla luovutetusta spermasta syntyneistä lapsista lienee on sosiaalinen isä, joka nyt vaan ei satu olemaan samaan aikaa myös biologinen isä. Mutta ei siinä mitään, jos lähtökohdaksi otetaan, että sperman luovuttaja on lapsen isä, jonka oikeasti pitäisi pohtia isyyden merkitystä on koko spermapankin idea hukattu.

[Vaniljaihminen]

Paitsi että luovuttajalla ei ole mitään virallisia velvollisuuksia lastaan kohtaan. Anonymiteetistä luopuminen lapsen täytettyä 18 on ihan hyväkin ajatus, sillä lapset ovat joutuneet olemaan koko aikaisemman ikänsä ilman isää ja heillä varmasti on monenlaisia kysymyksiä.

Höpö höpö, eduskunnan säätämät lait voivat myös ja muuten muuttuvat eduskunnassa ja suurimmalla osalla luovutetusta spermasta syntyneistä lapsista lienee on sosiaalinen isä, joka nyt vaan ei satu olemaan samaan aikaa myös biologinen isä. Mutta ei siinä mitään, jos lähtökohdaksi otetaan, että sperman luovuttaja on lapsen isä, jonka oikeasti pitäisi pohtia isyyden merkitystä on koko spermapankin idea hukattu.

Se kumpi niistä on tärkeämpi, se spermapankki vaiko se biologinen isä, se jääköön sen lapsen valinnaksi. On kertomuksia siitäkin, kuinka aikusena lapset tahtovat tavata ne biologiset vanhempansa tai näiden sukulaiset- heiltä kuitenkin sitä on peritty kaikki ominaisuudet ja heidän kauttaan se sukupuukin piirretään.

[Valli]

Hesarissa jatkoa tähän keskusteluun.

Kulttuurimme opettaa tytöt nirsoiksi kumppania etsittäessä – miehen rooli on tulla torjutuksi

Jo pienille tytöille luetaan prinsessasatuja, joissa naisen rooli on odottaa täydellistä prinssiä.

NAISET ovat pohtineet mielipidekirjoituksissa älykkään, koulutetun ja keskustelutaitoisen miehen löytämisen vaikeutta. Viimeksi Ella Keski-Panula totesi (HS mielipide 5.1.), että on mieluummin yksin kuin ilman vertaistaan seuraa.

Oma kokemukseni on, että älykkyys tai keskustelukyky eivät juuri auta miestä epätasa-arvoisilla parisuhdemarkkinoilla. Miehen rooli on lähestyä asiallisesti ja kohteliaasti kymmeniä naisia ja tulla torjutuksi ennen kuin mitään älyllistä keskustelua koskaan pääsee edes alkamaan.

Avoliitoista kaksi kolmasosaa päättyy naisten aloitteesta, koska odotukset täydellisestä parisuhteesta eivät heillä täytykään. Parisuhdemarkkinoiden kohtaamattomuus riippuu siis kaikissa vaiheissa naisten nirsoilusta.

Tämä nirsoilu johtuu siitä, mihin yhteiskunta nuoret naiset kasvattaa. Jo pienille tytöille luetaan prinsessasatuja, joissa naisen rooli on odottaa täydellistä prinssiä, johon rakastua ensi silmäyksellä.

Teinitytöille ja nuorille naisille suunnatun populaarikulttuurin keskeisin sisältö on niin musiikissa kuin aikakauslehdistössäkin romanttisen rakkauden löytäminen ja tunnistaminen. Romanttinen rakkaus kuvataan naisille ehdottomana ja ikuisena ruusuilla tanssimisena. Kun rakastuminen ei sitten tapahdukaan ensi silmäyksellä tai rakkaudessa on pieniä ryppyjä, nainen hylkää miehen, koska epärealistiset odotukset eivät täytykään.

Miehiä moinen kasvatus tai ajattelumalli ei rasita. He suhtautuvat parisuhteen muodostamiseen vähemmän idealistisesti ja enemmän realistisesti. Vähän kuin käytetyn auton hankkimiseen: Otetaan se mikä on tarjolla. Kunhan toimii kohtuullisesti, kalliimpaankaan ole varaa.

Parisuhdemarkkinoiden kohtaamattomuus johtuu siis nimenomaan naisten nirsoilusta. Tämä johtuu siitä roolista, johon naiset odotuksineen on kasvatettu. Siksi niistä on niin vaikeaa päästää irti.

Markus Sormaala

lääketieteen tohtori

http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005036299.html?share=99b40c6958b9fe76448dbc553b75b60d

[Larva]

Hesarissa jatkoa tähän keskusteluun.

Voin vain kuvitella, millaisen paskamyrskyn nimenomaan naisten taholta tuo kirjoittaja saa niskaansa.

Itse naisena olen aika lailla samaa mieltä. Kyse on kyllä naisten nirsoilusta, mutta toisaalta ehkä myös miehet ovat nykyään ikiteinejä enemmän kuin aikaisemmin. Nainen kyllästyy siihen, että lasten lisäksi talossa asuu myös aikuinen lapsi, joka ei ota vastuuta mistään. Mistä se sitten taas johtuu, siihen lienee monta syytä. Molemmissa on vikaa. Naiset odottavat prinssiä, miehet passaavaa "äiskää". Ehkä molempien pitäisi kasvaa aikuisiksi.

[maltti on valttia]

Hesarissa jatkoa tähän keskusteluun.

Voin vain kuvitella, millaisen paskamyrskyn nimenomaan naisten taholta tuo kirjoittaja saa niskaansa.

Itse naisena olen aika lailla samaa mieltä. Kyse on kyllä naisten nirsoilusta, mutta toisaalta ehkä myös miehet ovat nykyään ikiteinejä enemmän kuin aikaisemmin. Nainen kyllästyy siihen, että lasten lisäksi talossa asuu myös aikuinen lapsi, joka ei ota vastuuta mistään. Mistä se sitten taas johtuu, siihen lienee monta syytä. Molemmissa on vikaa. Naiset odottavat prinssiä, miehet passaavaa "äiskää". Ehkä molempien pitäisi kasvaa aikuisiksi.

Nykynaiselle ei tule valkoista prinssiä valkoisella ratsulla vaan tulee musta prinssi valkoisilla sandaaleilla.

[Tytti]

Olen Sormaalan kanssa samaa mieltä nuorille tytöille ja naisille suunnatun populäärikulttuurin aivottomuudesta mutta satujen syyttäminen menee hutiin.

Perinteiset sadut ja kertomukset ovat laadukkaita ja opettavaisia. Vain prinssi saa prinsessan.

Onko se ihmekään jos suurimman osan avoliitoista nainen päättää kun kyllästyy hoitamaan työnsä ohella koko kodin eikä sormusta näy eikä kuuluu?

Mielestäni suomalaisen naisen tulisi oppia olemaan ns. antamatta maitoa ennenkuin lehmä on myyty.

[Tabula Rasa]

Olen Sormaalan kanssa samaa mieltä nuorille tytöille ja naisille suunnatun populäärikulttuurin aivottomuudesta mutta satujen syyttäminen menee hutiin.

Perinteiset sadut ja kertomukset ovat laadukkaita ja opettavaisia. Vain prinssi saa prinsessan.

Onko se ihmekään jos suurimman osan avoliitoista nainen päättää kun kyllästyy hoitamaan työnsä ohella koko kodin eikä sormusta näy eikä kuuluu?

Mitenkähän 2/3 avioliitoista voi päätyä eroon jos ei ole mistä erota?

[uffomies]

Olen Sormaalan kanssa samaa mieltä nuorille tytöille ja naisille suunnatun populäärikulttuurin aivottomuudesta mutta satujen syyttäminen menee hutiin.

Perinteiset sadut ja kertomukset ovat laadukkaita ja opettavaisia. Vain prinssi saa prinsessan.

Onko se ihmekään jos suurimman osan avoliitoista nainen päättää kun kyllästyy hoitamaan työnsä ohella koko kodin eikä sormusta näy eikä kuuluu?

Mielestäni suomalaisen naisen tulisi oppia olemaan ns. antamatta maitoa ennenkuin lehmä on myyty.

Eikös kritisoitu sitä ettei ns. älykkäät ja keskustelevat miehet pääsääntöisesti pääse eteenpäin osoittamaan ominaisuutensa kun nainen hylkää ehdokkaan ennen tutustumista? Myöskin naiset tuntuvat valittavan netissä että löytynyt prinssin sisältä löytyykin sitten mätä omena, harmi kun valintatilanteessa ei sitten kuunnellakaan miestä vaikka ollaankin vailla ko. ominaisuuksilla varustettua sulhasta.

[Ullatusnillitus]

Olen Sormaalan kanssa samaa mieltä nuorille tytöille ja naisille suunnatun populäärikulttuurin aivottomuudesta mutta satujen syyttäminen menee hutiin.

Perinteiset sadut ja kertomukset ovat laadukkaita ja opettavaisia. Vain prinssi saa prinsessan.

Onko se ihmekään jos suurimman osan avoliitoista nainen päättää kun kyllästyy hoitamaan työnsä ohella koko kodin eikä sormusta näy eikä kuuluu?

Mielestäni suomalaisen naisen tulisi oppia olemaan ns. antamatta maitoa ennenkuin lehmä on myyty.

Oma kokemukseni on se, että naiset valitsevat kumppaninsa enemmänkin järjellä (toisinaan jopa laskelmoiden), miehet tunteella. Parisuhdemarkkinoillakin pätevät markkinatalouden kylmät lait.

[Tytti]

Tutustumiskulttuurin kritiikki onkin kyllä aiheellinen.


Rehellisesti sanottu en uskokaan että kyseisen naisen todellinen pulma on ettei älykkäitä miehiä olisi.

Olen Sormaalan kanssa samaa mieltä nuorille tytöille ja naisille suunnatun populäärikulttuurin aivottomuudesta mutta satujen syyttäminen menee hutiin.

Perinteiset sadut ja kertomukset ovat laadukkaita ja opettavaisia. Vain prinssi saa prinsessan.

Onko se ihmekään jos suurimman osan avoliitoista nainen päättää kun kyllästyy hoitamaan työnsä ohella koko kodin eikä sormusta näy eikä kuuluu?

Mielestäni suomalaisen naisen tulisi oppia olemaan ns. antamatta maitoa ennenkuin lehmä on myyty.

Eikös kritisoitu sitä ettei ns. älykkäät ja keskustelevat miehet pääsääntöisesti pääse eteenpäin osoittamaan ominaisuutensa kun nainen hylkää ehdokkaan ennen tutustumista? Myöskin naiset tuntuvat valittavan netissä että löytynyt prinssin sisältä löytyykin sitten mätä omena, harmi kun valintatilanteessa ei sitten kuunnellakaan miestä vaikka ollaankin vailla ko. ominaisuuksilla varustettua sulhasta.

[Tavan]

Eiväthän satujen prinsessat kelpuuta jotain vulgaareja jääkiekkoilijoita, tatuoituja geelilettejä tai kyynisiä pörssimeklareita. Vaan vain jalosukuisen prinssin, aristokraatin (=ylimyksen). Minusta naisten vaatimustaso on liian matalalla, ei suinkaan liian korkealla.

Seksiäkin irtoaa käden käänteessä, no strings attached. Ennenvanhaan lähdettiin siitä, että piti vähintään sormustaa ennen kuin mitään herui.

[nimetönkeskustelija]

Hesarissa jatkoa tähän keskusteluun.

Voin vain kuvitella, millaisen paskamyrskyn nimenomaan naisten taholta tuo kirjoittaja saa niskaansa.

Itse naisena olen aika lailla samaa mieltä. Kyse on kyllä naisten nirsoilusta, mutta toisaalta ehkä myös miehet ovat nykyään ikiteinejä enemmän kuin aikaisemmin. Nainen kyllästyy siihen, että lasten lisäksi talossa asuu myös aikuinen lapsi, joka ei ota vastuuta mistään. Mistä se sitten taas johtuu, siihen lienee monta syytä. Molemmissa on vikaa. Naiset odottavat prinssiä, miehet passaavaa "äiskää". Ehkä molempien pitäisi kasvaa aikuisiksi.

Lapsellisuutta sentään piisaa molemmissa. Se vaan ilmenee eri tavoin. Nuoret naiset kuluttaa kohtuuttomia rahasummia vaatteisiin ja koruihin. Nuoret miehet juoksee tietokonepeli- tai hifikaupoissa. Yhtä lapsellista kaikki.

Suomessa on myös vahvasti vallalla luterilainen käsitys siitä, että hauskanpito ja vallattomuus on jotenkin väärää ja lapsellista. Kontrollifriikki kympintyttö kokee että mies on lapsellinen, mutta ehkä hän vain itse on tiukkapipo.

[Saturnalia]

Nykymiesten mahdolliseen miehekkyyden puutteeseen suhteessa isiinsä vaikuttaa se, että nykymiehillä on yhä harvemmin töitä ja toimeentulo.
Tätä kautta nykymieheltä puuttuu valtaa suhteessa naiseen. Miehekkyyshän on valtaa. On vaikea olla perinteisellä tavalla miehekäs, jos on yhteiskunnan ulkopuolella. Tietysti on aina naisia jotka nimenomaan hakevat linnakundia joka panee eikä puhu, mutta luulen että he ovat vähemmistö kuitenkin. Kyllä 50-luvulla oli helppoa olla miehekäs verrattuna nykyiseen. Vakituinen työ, hyvä palkka, kunnioitus, yhteiskunta miehen puolella.

Miehellä oli valtaa. Sanaa-sanaa vastaan tilanteissa oikeus uskoi aina miestä. Patriarkaalinen kulttuuri. 30-luvulla syntynyt isäni eli nuorena miehenä yhteiskunnassa jossa naisen oikeudet muistuttivat tämän päivän mittareilla islamilaista yhteiskuntaa. Ei nyt leikelty, kivitetty eikä säkitetty tietenkään, mutta oli paljon asioita jotka eivät olleet naiselle hyväksyttyjä. Naisen virheisiin suhtauduttiin ankarammin kuin miehen virheisiin.

On helppoa ymmärtää, miksi naiset eivät halua palata tuohon aikaan oikeuksiensa suhteen, mutta hintana ovat sitten lapatossut nykymiehet ja naisen silmät alkavat vilkuilla sitä muslimia kun se on niin lutusen macho, miettimättä yhtään että mistä se muslimin machouden voima lähtee. Vallasta, kulttuurista, uskonnosta. Tämä on yksi syy siihen miksi musilmit eivät integroidu. He haluavat säilyttää ympärillään sen oman kulttuuripiirinsä, joka mahdollistaa heidän machon miehekkyytensä, joka naisiin vetoaa.

Yhteiskunta on pitkälti nollasummapeliä. Kun jotain saavutetaan, niin aina jotain menetetään ja päinvastoin.
Tasa-arvo ja isiemme tyyliset miehekkäät miehet vaan ovat mahdoton yhtälö. On valittava jompi kumpi. Pointtini siis on, että yksilöiden syyttely on usein turhaa, koska kulttuuri määrää pitkälti miksi he tulevat, miksi he voivat tulla. Yksilöiden syyttely on nollasummapelin kieltämistä, idealismia. Kun syyttävä sormi kohdistetaan kulttuuriin, niin törmätään väistämättä siihen että jonkun ominaisuuden saamiseksi on yleensä jostain toisesta luovuttava.

[Tavan]

Suomessa on myös vahvasti vallalla luterilainen käsitys siitä, että hauskanpito ja vallattomuus on jotenkin väärää ja lapsellista. Kontrollifriikki kympintyttö kokee että mies on lapsellinen, mutta ehkä hän vain itse on tiukkapipo.

Hauskanpito voi olla ansaittu palkinto hyvin tehdystä työstä ja kilvoittelusta. Nykymiehille hauskanpito ja nautiskelu on kuitenkin usein koko kupletin juoni. Elämän tarkoitus itsessään. Tuollaiselle hedonismille hyvät naiset ymmärrettävästi nyrpistävät nenänsä.

[kriittinen_ajattelija]

Keskustelu on harhateillä hieman. Keskitytään liikaa epäolennaisiin asioihin. Fakta nyt vaan on, että moderneissa yhteiskunnissa parisuhde on joka vuosi yhä turhempi yhtälö, eikä miehet saati naiset tarvitse toisiaan, kohta edes lasten tekoon. Japanissa on kohtuu patriarkaalinen yhteiskunta, mutta sielläkin puolet alle 40v aikuisista on tyyliin sinkkuja, ja suurin osa ei edes pyri saamaan parisuhdetta noista, monet ei välttämättä ole koskaan seurustellut vakavasti. Ja tämä ei johdu mistään nirsoudesta tai älykkäiden miesten puutteesta, vaan VIERAANTUMISESTA, kuten Suomessakin. Sitä se urbaani ympäristö ja moderni teknologia teettää. :-)

[nimetönkeskustelija]

Suomessa on myös vahvasti vallalla luterilainen käsitys siitä, että hauskanpito ja vallattomuus on jotenkin väärää ja lapsellista. Kontrollifriikki kympintyttö kokee että mies on lapsellinen, mutta ehkä hän vain itse on tiukkapipo.

Hauskanpito voi olla ansaittu palkinto hyvin tehdystä työstä ja kilvoittelusta. Nykymiehille hauskanpito ja nautiskelu on kuitenkin usein koko kupletin juoni. Elämän tarkoitus itsessään. Tuollaiselle hedonismille hyvät naiset ymmärrettävästi nyrpistävät nenänsä.

Olisi ehkä syytä valottaa vähän tarkemmin, että miten tämä hedonistinen miesmalli käytännössä näkyy.

[AJIH]

Nykymiesten mahdolliseen miehekkyyden puutteeseen suhteessa isiinsä vaikuttaa se, että nykymiehillä on yhä harvemmin töitä ja toimeentulo.
Tätä kautta nykymieheltä puuttuu valtaa suhteessa naiseen. Miehekkyyshän on valtaa. On vaikea olla perinteisellä tavalla miehekäs, jos on yhteiskunnan ulkopuolella. Tietysti on aina naisia jotka nimenomaan hakevat linnakundia joka panee eikä puhu, mutta luulen että he ovat vähemmistö kuitenkin. Kyllä 50-luvulla oli helppoa olla miehekäs verrattuna nykyiseen. Vakituinen työ, hyvä palkka, kunnioitus, yhteiskunta miehen puolella.

Miehellä oli valtaa. Sanaa-sanaa vastaan tilanteissa oikeus uskoi aina miestä. Patriarkaalinen kulttuuri. 30-luvulla syntynyt isäni eli nuorena miehenä yhteiskunnassa jossa naisen oikeudet muistuttivat tämän päivän mittareilla islamilaista yhteiskuntaa. Ei nyt leikelty, kivitetty eikä säkitetty tietenkään, mutta oli paljon asioita jotka eivät olleet naiselle hyväksyttyjä. Naisen virheisiin suhtauduttiin ankarammin kuin miehen virheisiin.

On helppoa ymmärtää, miksi naiset eivät halua palata tuohon aikaan oikeuksiensa suhteen, mutta hintana ovat sitten lapatossut nykymiehet ja naisen silmät alkavat vilkuilla sitä muslimia kun se on niin lutusen macho, miettimättä yhtään että mistä se muslimin machouden voima lähtee. Vallasta, kulttuurista, uskonnosta. Tämä on yksi syy siihen miksi musilmit eivät integroidu. He haluavat säilyttää ympärillään sen oman kulttuuripiirinsä, joka mahdollistaa heidän machon miehekkyytensä, joka naisiin vetoaa.

Yhteiskunta on pitkälti nollasummapeliä. Kun jotain saavutetaan, niin aina jotain menetetään ja päinvastoin.
Tasa-arvo ja isiemme tyyliset miehekkäät miehet vaan ovat mahdoton yhtälö. On valittava jompi kumpi. Pointtini siis on, että yksilöiden syyttely on usein turhaa, koska kulttuuri määrää pitkälti miksi he tulevat, miksi he voivat tulla. Yksilöiden syyttely on nollasummapelin kieltämistä, idealismia. Kun syyttävä sormi kohdistetaan kulttuuriin, niin törmätään väistämättä siihen että jonkun ominaisuuden saamiseksi on yleensä jostain toisesta luovuttava.

30-luvun vertaaminen islamilaisiin maihin on retoriikkaa, jota ei pidä harrastaa. 30-luvulla eläneet sukupolvet pelastivat maamme itsenäisyyden. Heidän vertaaminen islamisteihin ei voi olla mielekästä. Aina on ollut asioita, jotka ovat toiselle sukupuolella sallittuja ja toiselle kiellettyjä. Naiset eivät tiedä mitään 30-luvusta eivätkä miehetkään. Ei 30-luvun sukupuolimalleja voida vastustaa, jos niitä ei tunneta. Eikä niitä tunneta

Yhteiskunnan kuvaaminen nollasummapeliksi on sen sijaan hyvä oivallus. Ja kuitenkin yksilöllä on vapaus. Tai ainakin mahdollisuus vapauteen.

Keskustelu on harhateillä hieman. Keskitytään liikaa epäolennaisiin asioihin. Fakta nyt vaan on, että moderneissa yhteiskunnissa parisuhde on joka vuosi yhä turhempi yhtälö, eikä miehet saati naiset tarvitse toisiaan, kohta edes lasten tekoon. Japanissa on kohtuu patriarkaalinen yhteiskunta, mutta sielläkin puolet alle 40v aikuisista on tyyliin sinkkuja, ja suurin osa ei edes pyri saamaan parisuhdetta noista, monet ei välttämättä ole koskaan seurustellut vakavasti. Ja tämä ei johdu mistään nirsoudesta tai älykkäiden miesten puutteesta, vaan VIERAANTUMISESTA, kuten Suomessakin. Sitä se urbaani ympäristö ja moderni teknologia teettää. :-)

Japanista puhuttaessa on hyvä muistaa, että se ei ole länsimaa. Siellä ei ole samassa mielessä ajatusta siitä, että mies ja vaimo tosiaan olisivat "yksi liha", nimittäin että he olisivat toisiaan varten muuten kuin ruoanlaittamiseksi ja lasten- sekä varainhankkimiseksi.

[Tabula Rasa]

Nykyinen vapaus on vapaus ruton ja koleran välillä. Lisäännypä siinä sitten. Todelliset vaihtoehdot puuttuvat.

[Tytti]

Samaa mieltä, Suomi pohjautui ennen vanhaan, ja edelleen,  kristillisiin arvoihin joilla ei ollut mitään tekemistä islamin kanssa.
Sukupuoliroolit olivat erilaisia eikä ehkäisyä oikein ollut.

Nykymiesten mahdolliseen miehekkyyden puutteeseen suhteessa isiinsä vaikuttaa se, että nykymiehillä on yhä harvemmin töitä ja toimeentulo.
Tätä kautta nykymieheltä puuttuu valtaa suhteessa naiseen. Miehekkyyshän on valtaa. On vaikea olla perinteisellä tavalla miehekäs, jos on yhteiskunnan ulkopuolella. Tietysti on aina naisia jotka nimenomaan hakevat linnakundia joka panee eikä puhu, mutta luulen että he ovat vähemmistö kuitenkin. Kyllä 50-luvulla oli helppoa olla miehekäs verrattuna nykyiseen. Vakituinen työ, hyvä palkka, kunnioitus, yhteiskunta miehen puolella.

Miehellä oli valtaa. Sanaa-sanaa vastaan tilanteissa oikeus uskoi aina miestä. Patriarkaalinen kulttuuri. 30-luvulla syntynyt isäni eli nuorena miehenä yhteiskunnassa jossa naisen oikeudet muistuttivat tämän päivän mittareilla islamilaista yhteiskuntaa. Ei nyt leikelty, kivitetty eikä säkitetty tietenkään, mutta oli paljon asioita jotka eivät olleet naiselle hyväksyttyjä. Naisen virheisiin suhtauduttiin ankarammin kuin miehen virheisiin.

On helppoa ymmärtää, miksi naiset eivät halua palata tuohon aikaan oikeuksiensa suhteen, mutta hintana ovat sitten lapatossut nykymiehet ja naisen silmät alkavat vilkuilla sitä muslimia kun se on niin lutusen macho, miettimättä yhtään että mistä se muslimin machouden voima lähtee. Vallasta, kulttuurista, uskonnosta. Tämä on yksi syy siihen miksi musilmit eivät integroidu. He haluavat säilyttää ympärillään sen oman kulttuuripiirinsä, joka mahdollistaa heidän machon miehekkyytensä, joka naisiin vetoaa.

Yhteiskunta on pitkälti nollasummapeliä. Kun jotain saavutetaan, niin aina jotain menetetään ja päinvastoin.
Tasa-arvo ja isiemme tyyliset miehekkäät miehet vaan ovat mahdoton yhtälö. On valittava jompi kumpi. Pointtini siis on, että yksilöiden syyttely on usein turhaa, koska kulttuuri määrää pitkälti miksi he tulevat, miksi he voivat tulla. Yksilöiden syyttely on nollasummapelin kieltämistä, idealismia. Kun syyttävä sormi kohdistetaan kulttuuriin, niin törmätään väistämättä siihen että jonkun ominaisuuden saamiseksi on yleensä jostain toisesta luovuttava.

30-luvun vertaaminen islamilaisiin maihin on retoriikkaa, jota ei pidä harrastaa. 30-luvulla eläneet sukupolvet pelastivat maamme itsenäisyyden. Heidän vertaaminen islamisteihin ei voi olla mielekästä. Aina on ollut asioita, jotka ovat toiselle sukupuolella sallittuja ja toiselle kiellettyjä. Naiset eivät tiedä mitään 30-luvusta eivätkä miehetkään. Ei 30-luvun sukupuolimalleja voida vastustaa, jos niitä ei tunneta. Eikä niitä tunneta

Yhteiskunnan kuvaaminen nollasummapeliksi on sen sijaan hyvä oivallus. Ja kuitenkin yksilöllä on vapaus. Tai ainakin mahdollisuus vapauteen.

Keskustelu on harhateillä hieman. Keskitytään liikaa epäolennaisiin asioihin. Fakta nyt vaan on, että moderneissa yhteiskunnissa parisuhde on joka vuosi yhä turhempi yhtälö, eikä miehet saati naiset tarvitse toisiaan, kohta edes lasten tekoon. Japanissa on kohtuu patriarkaalinen yhteiskunta, mutta sielläkin puolet alle 40v aikuisista on tyyliin sinkkuja, ja suurin osa ei edes pyri saamaan parisuhdetta noista, monet ei välttämättä ole koskaan seurustellut vakavasti. Ja tämä ei johdu mistään nirsoudesta tai älykkäiden miesten puutteesta, vaan VIERAANTUMISESTA, kuten Suomessakin. Sitä se urbaani ympäristö ja moderni teknologia teettää. :-)

Japanista puhuttaessa on hyvä muistaa, että se ei ole länsimaa. Siellä ei ole samassa mielessä ajatusta siitä, että mies ja vaimo tosiaan olisivat "yksi liha", nimittäin että he olisivat toisiaan varten muuten kuin ruoanlaittamiseksi ja lasten- sekä varainhankkimiseksi.

[PannuHattu]

Dr. Helen Smith on Where the Good Men Are, and Why They Left
http://www.the-american-interest.com/2013/06/19/dr-helen-smith-on-where-the-good-men-are-and-why-they-left/

We interviewed Dr. Helen Smith on her new book, Men On Strike, and her views on the challenges men face as they navigate American societal, cultural, educational institutions.
...

Barely Half of U.S. Adults Are Married – A Record Low
http://www.pewsocialtrends.org/2011/12/14/barely-half-of-u-s-adults-are-married-a-record-low/

Record share of wives are more educated than their husbands
http://www.pewresearch.org/fact-tank/2014/02/12/record-share-of-wives-are-more-educated-than-their-husbands/

The End of Men
http://www.theatlantic.com/magazine/archive/2010/07/the-end-of-men/308135/

Earlier this year, women became the majority of the workforce for the first time in U.S. history. Most managers are now women too. And for every two men who get a college degree this year, three women will do the same. For years, women's progress has been cast as a struggle for equality. But what if equality isn't the end point? What if modern, postindustrial society is simply better suited to women? A report on the unprecedented role reversal now under way— and its vast cultural consequences
...

Eliminating feminist teacher bias erases boys' falling grades, study finds
https://www.lifesitenews.com/news/eliminating-feminist-teacher-bias-erases-boys-falling-grades-study-finds

...
The problem of boys' underachievement in primary and secondary school follows them into their later lives. Research from 2006 has tracked the decline in male academic performance over the same period as the rise of feminist-dominated ideologies in academia and policymaking.
...

How to Make School Better for Boys
http://www.theatlantic.com/education/archive/2013/09/how-to-make-school-better-for-boys/279635/

...
Women in the United States now earn 62 percent of associate's degrees, 57 percent of bachelor's degrees, 60 percent of master's degrees, and 52 percent of doctorates. College admissions officers were at first baffled, then concerned, and finally panicked over the dearth of male applicants. If male enrollment falls to 40 percent or below, female students begin to flee.
...

The New Math on Campus
http://www.nytimes.com/2010/02/07/fashion/07campus.html?_r=0

...
North Carolina, with a student body that is nearly 60 percent female, is just one of many large universities that at times feel eerily like women's colleges. Women have represented about 57 percent of enrollments at American colleges since at least 2000, according to a recent report by the American Council on Education. Researchers there cite several reasons: women tend to have higher grades; men tend to drop out in disproportionate numbers; and female enrollment skews higher among older students, low-income students, and black and Hispanic students.
...
Jayne Dallas, a senior studying advertising who was seated across the table, grumbled that the population of male undergraduates was even smaller when you looked at it as a dating pool. "Out of that 40 percent, there are maybe 20 percent that we would consider, and out of those 20, 10 have girlfriends, so all the girls are fighting over that other 10 percent," she said.

Needless to say, this puts guys in a position to play the field, and tends to mean that even the ones willing to make a commitment come with storied romantic histories. Rachel Sasser, a senior history major at the table, said that before she and her boyfriend started dating, he had "hooked up with a least five of my friends in my sorority — that I know of."
...

The Paradox of Declining Female Happiness
http://www.nber.org/papers/w14969

By many objective measures the lives of women in the United States have improved over the past 35 years, yet we show that measures of subjective well-being indicate that women's happiness has declined both absolutely and relative to men. The paradox of women's declining relative well-being is found across various datasets, measures of subjective well-being, and is pervasive across demographic groups and industrialized countries. Relative declines in female happiness have eroded a gender gap in happiness in which women in the 1970s typically reported higher subjective well-being than did men. These declines have continued and a new gender gap is emerging -- one with higher subjective well-being for men.

Women And Prescription Drugs: One In Four Takes Mental Health Meds
http://www.huffingtonpost.com/2011/11/16/women-and-prescription-drug-use_n_1098023.html

...
One of the more startling statistics in the report, which analyzed prescription claims data from 2.5 million insured Americans from 2001 to 2010, is that one in four women is dispensed medication for a mental health condition, compared to just 15 percent of men.

Antidepressant use especially is high among women, up 29 percent since 2001, the report showed, and anti-anxiety meds are used by women at almost twice the rate seen among men. In 2010, 11 percent of middle-aged women were on an anti-anxiety medication, while only 5.7 percent of men that age were. There's also a gender shift when it comes to the use of drugs for ADHD in adulthood: although the disorder is thought to afflict primarily young boys, slightly more women use ADHD medications as adults than men.

The use of atypical antipsychotics — medications once mainly prescribed for schizophrenia — have gone up dramatically as well. The number of adults ages 20 to 64 taking these meds is 3.5 times higher than it was 2001
...

Why women lose the dating game
http://www.theage.com.au/lifestyle/life/why-women-lose-the-dating-game-20120421-1xdn0

...
We hear endless complaints from women about the lack of good men.

Women astonished that men don't seem to be around when they decide it is time to settle down. Women telling men to ''man up'' and stop shying away from commitment.
...
hordes of unmarried professional women - the well-coiffed lawyers, bankers and other success stories. Many thought they could put off marriage and families until their 30s, having devoted their 20s to education, establishing careers and playing the field. But was their decade of dating a strategic mistake?

Jamie, a 30-year-old Sydney barrister, thinks so: ''Women labour under the impression they can have it all. They can have the career, this carefree lifestyle and then, at the snap of their fingers, because they are so fabulous, find a man. But if they wait until their 30s they're competing with women who are much younger and in various ways more attractive.''

The crisis for single women in this age group seeking a mate is very real. Almost one in three women aged 30 to 34 and a quarter of late-30s women do not have a partner, according to the 2006 census statistics. And this is a growing problem. The number of partnerless women in their 30s has almost doubled since 1986.
...

Marxist Feminism's Ruined Lives
http://www.frontpagemag.com/fpm/240037/marxist-feminisms-ruined-lives-mallory-millett

...
It was 1969. Kate invited me to join her for a gathering at the home of her friend, Lila Karp. They called the assemblage a "consciousness-raising-group," a typical communist exercise, something practiced in Maoist China.  We gathered at a large table as the chairperson opened the meeting with a back-and-forth recitation, like a Litany, a type of prayer done in Catholic Church. But now it was Marxism, the Church of the Left, mimicking religious practice:

"Why are we here today?" she asked.
"To make revolution," they answered.
"What kind of revolution?" she replied.
"The Cultural Revolution," they chanted.
"And how do we make Cultural Revolution?" she demanded.
"By destroying the American family!" they answered.
"How do we destroy the family?" she came back.
"By destroying the American Patriarch," they cried exuberantly.
"And how do we destroy the American Patriarch?" she replied.
"By taking away his power!"
"How do we do that?"
"By destroying monogamy!" they shouted.
"How can we destroy monogamy?"

Their answer left me dumbstruck, breathless, disbelieving my ears.  Was I on planet earth?  Who were these people?

"By promoting promiscuity, eroticism, prostitution and homosexuality!" they resounded.

They proceeded with a long discussion on how to advance these goals by establishing The National Organization of Women.  It was clear they desired nothing less than the utter deconstruction of Western society. The upshot was that the only way to do this was "to invade every American institution.  Every one must be permeated with 'The Revolution'": The media, the educational system, universities, high schools, K-12, school boards, etc.; then, the judiciary, the legislatures, the executive branches and even the library system.

It fell on my ears as a ludicrous scheme, as if they were a band of highly imaginative children planning a Brinks robbery; a lark trumped up on a snowy night amongst a group of spoiled brats over booze and hashish.
...

[nimetönkeskustelija]

Hesarissa jatkoa tähän keskusteluun.

Kulttuurimme opettaa tytöt nirsoiksi kumppania etsittäessä – miehen rooli on tulla torjutuksi

Jo pienille tytöille luetaan prinsessasatuja, joissa naisen rooli on odottaa täydellistä prinssiä.

NAISET ovat pohtineet mielipidekirjoituksissa älykkään, koulutetun ja keskustelutaitoisen miehen löytämisen vaikeutta. Viimeksi Ella Keski-Panula totesi (HS mielipide 5.1.), että on mieluummin yksin kuin ilman vertaistaan seuraa.


Oma kokemukseni on, että älykkyys tai keskustelukyky eivät juuri auta miestä epätasa-arvoisilla parisuhdemarkkinoilla. Miehen rooli on lähestyä asiallisesti ja kohteliaasti kymmeniä naisia ja tulla torjutuksi ennen kuin mitään älyllistä keskustelua koskaan pääsee edes alkamaan.

Kuulostaa ihan samalta kuin tämän ketjun alkuperäinen otsikko. Naiset kokevat että oman tasoista seuraa ei löydy. Todellisuudessa löytyisi, mutta yliopistossa samalla vuosikurssilla opiskellut mies on hieman läski ja nörtti. Toki nainen itsekin on. Toisaalta sikspäkki duunarimiehen kanssa ei löydy yhteistä säveltä. Naisen kaveripiirissä on kuitenkin yksi nainen, joka onnistui nappaamaan akateemisen sikspäkkimiehen eikä hänelle voi hävitä.

Naisilla muuten mies on usein tietynlainen statussymboli. Siinä missä mies ostaa audin, nainen haluaa näyttävän, akateemisen ja menestyneen miehen ihan vaan senkin takia, että kaverit tulisi kateelliseksi. Ilman miestä oleminenkin on parempi kuin nolon "taviksen" kanssa seurustelu. Kaverit pääsisivät kuittailemaan

Avoliitoista kaksi kolmasosaa päättyy naisten aloitteesta, koska odotukset täydellisestä parisuhteesta eivät heillä täytykään. Parisuhdemarkkinoiden kohtaamattomuus riippuu siis kaikissa vaiheissa naisten nirsoilusta.

Tämä nirsoilu johtuu siitä, mihin yhteiskunta nuoret naiset kasvattaa. Jo pienille tytöille luetaan prinsessasatuja, joissa naisen rooli on odottaa täydellistä prinssiä, johon rakastua ensi silmäyksellä.

Olen huomannut saman. Oman kylän pojat ei Disneysaduissa koskaan saanut prinsessaa. Ne yleensä kuvataan junttimaisina ja huonoina ihmisinä. Prinssi saapui aina kaukaisista maista valkoisella ratsulla ja hän oli täydellinen.

Parisuhdemarkkinoiden kohtaamattomuus johtuu siis nimenomaan naisten nirsoilusta. Tämä johtuu siitä roolista, johon naiset odotuksineen on kasvatettu. Siksi niistä on niin vaikeaa päästää irti.

Tätä samaa mieltä olen ollut koko ajan. Deittipalvelut, baarit kaikki on täynnä vonkaavia miehiä ja sitten joku hyvännäköinen nainen pillittää ettei löydy ketään. Luin kerran erään tutkimuksen, jossa samoilla ominaisuuksilla laitettiin deitti-ilmoitus miehestä ja naisesta. Nainen sai muistaakseni satoja yhteydenottoja ja mies ei yhtäkään.

Tyypillistä on, että 25-35-vuotias nainen hylkää heti kättelyssä ison osan yrittäjistä jonkin yhdentekevän ominaisuuden vuoksi. Miehellä on esimerkiksi vääränlaiset kengät. Myös esimerkiksi arvomaailma johtaa automaattiseen hylkäämiseen. Ai oletko sä joku persu vai... ei kiinnosta...

[Eino P. Keravalta]

It was 1969. Kate invited me to join her for a gathering at the home of her friend, Lila Karp. They called the assemblage a "consciousness-raising-group," a typical communist exercise, something practiced in Maoist China.  We gathered at a large table as the chairperson opened the meeting with a back-and-forth recitation, like a Litany, a type of prayer done in Catholic Church. But now it was Marxism, the Church of the Left, mimicking religious practice:

"Why are we here today?" she asked.
"To make revolution," they answered.
"What kind of revolution?" she replied.
"The Cultural Revolution," they chanted.
"And how do we make Cultural Revolution?" she demanded.
"By destroying the American family!" they answered.
"How do we destroy the family?" she came back.
"By destroying the American Patriarch," they cried exuberantly.
"And how do we destroy the American Patriarch?" she replied.
"By taking away his power!"
"How do we do that?"
"By destroying monogamy!" they shouted.
"How can we destroy monogamy?"

Their answer left me dumbstruck, breathless, disbelieving my ears.  Was I on planet earth?  Who were these people?

"By promoting promiscuity, eroticism, prostitution and homosexuality!" they resounded.

They proceeded with a long discussion on how to advance these goals by establishing The National Organization of Women.  It was clear they desired nothing less than the utter deconstruction of Western society. The upshot was that the only way to do this was "to invade every American institution.  Every one must be permeated with 'The Revolution'": The media, the educational system, universities, high schools, K-12, school boards, etc.; then, the judiciary, the legislatures, the executive branches and even the library system.

PannuHatulta hyvä viestikokonaisuus.

Kaiken takana on kulttuurimarksilainen tendenssi, tietoisesti rakennettu 'juoni' yhteiskunnan rapauttamiseksi tuhoamalla miehen ja naisen välinen, luontainen vuorovaikutus ja biologiaan perustuva keskinäissuhde.

Yhteiskunnasta ja koulutuksesta muokataan yhä enemmän 'feminiinisiin arvoihin' perustuva järjestelmä, minkä luontaisena seurauksena on miesten 'ulkopuolelle' jääminen, jonka vuoksi yhä useampi mies jää yhteiskunnassa osattomaksi.

Koska sukupuolten välinen biologia on rakentunut siten, että saadakseen ihailua naiselta on miehen oltava funktionaalinen, voimakas, menestyvä, resursseja omaava, taistelutahtoinen ja -kyvykäs, on miehelle nykyisessä feminiinisesti rakentuneessa yhteiskunnassa vaikea tai mahdoton löytää sitä asemaa, jota naiset heissä hakevat. Tästä johtuu naisten kollektiivinen pettymys: yhteiskunta tappoi sen miehen, jota naiset halusivat.

Ja vielä tiiviimmin:

Naisten tasa-arvoistuminen miesten kanssa liikutti yhteiskunnallisia arvoja niin paljon feminiiniin suuntaan, että keskivertomiehen alkaa olla jo vaikea toimia noiden arvojen mukaan, mikä johtaa miesten syrjäytymiseen ja osattomuuteen yhteiskunnan akateemisista resursseista.

Tasa-arvo vei siis sen miehen, jota naiset halusivat. Kun naisesta tuli 'uusi mies', ei miestä enää tarvittu. Tai tarvittiinhan häntä. Mutta vaatimukset kasvoivat moninkertaisiksi, koska nainen itse oli jo se mies, jota tarvittiin. Miehen piti olla jotain vielä enemmän. Enää tavallinen tai keskivertoa parempikaan ei riittänyt. Miehen piti olla yli-ihminen.

Harvasta on sellaiseen.

Siksi naisten parku.

[Tytti]

Äh ja pöh.

Suomessa on hiukan eri lähtökohdat kuin esim Englannissa ja Usassa.
Turha vikistä perinteisiä rooleja jos lapsi menee tarhaan ja asuntolaina ja kauppalasku on molempien kontolla.

Pitää voida olla tasa-arvoinen mutta silti nainen. 

[Arvoton]

Sinkkuna tässä taas, vaikka jo muutaman kymmenen naisen, l. yliälykkään olennon olen kokeillut. Uskaltaisiko tässä sanoa, että koska älykkäitä...

[Eino P. Keravalta]

Äh ja pöh.

Suomessa on hiukan eri lähtökohdat kuin esim Englannissa ja Usassa.
Turha vikistä perinteisiä rooleja jos lapsi menee tarhaan ja asuntolaina ja kauppalasku on molempien kontolla.

Pitää voida olla tasa-arvoinen mutta silti nainen.

Minäkin kannatan tasa-arvoa sikäli, että näen miehen ja naisen yhtä arvokkaina ja olen valmis ja halukas osoittamaan naiselleni kunnioitustani.

On tietysti totta, että Suomessa on niin kalliit hinnat ja pienet palkat, että tavallisesti ei tulla mitenkään toimeen vain toisen palkalla. Se ei ole miehen tai naisen vika, vaan yhteiskunnan rakenteellinen vika, joka voidaan korjata koska tahansa, jos vain halutaan.