2016.11.14 IL PAM: Hesburgerilla ei perusteita työsuhteen päättämiseen twiittit

[Foundation]

Nyt facebookissa järkytytään siitä miten Eelin identiteetin ja entisen nimen (deadname) selvittäminen ja levittäminen Ylilaudan natsien ja sukupuolivähemmistöistä halveksivasti lausuneen Sebastian Tynkkysen toimesta, ja organisoitu kampanja Hesburgerille sylkifantasistin erottamiseksi on transufobiaa. Kunnon uhrautumiskausti on tekeillä.

Tynkkynen voisi viitata feminismin antikapitalistiseen ominaisuuteen.

[Lasse]

organisoitu kampanja Hesburgerille sylkifantasistin erottamiseksi on transufobiaa.

Jaa-a, tästä ei hese helpolla selviä.

Transuburgeri homojuustolla olisi soiva startti katumustiellä.

IloisenAterian kanssa tulee joku kiva lelu, K18...

[Swen OF Sweden]

Eilen hesen kilpailijalla mäkkärillä ruotsissa.
Piti testata onko tämä sylkäisemisfantasia rantautunut suomesta, myös ruotsiin?
Kohteeksi valitsimme E4 varelta Upplands väsbystä McDonalsin.
Suurin osa kohteen henkilökunnasta on muita kuin kantaruotsalaisia.

Minulla oli mustan takkini rinnuksessa rautaristi kangasmerkki ja kaverillani, joka teki tilauksemme musta S.O.O lippalakki päässä. Henkilökunta varmasti näki, niin rautaristin kuin lippalakinkin. Valitettavasti Trump lippalakkia emme omistaneet, jotta koe olisi ollut verrannollinen suomen tapahtumiin.

Tilasimme kaksi kanahampurilaista+ranskikset+juomat.
Saimme odottaa tilaustamme pöydässä poikkeuksellisen pitkään. Tänä aikana paikalla ollut afrikkalaisseurue kohdisti uteliaita katseita pöytäämme, mutta ei kuitenkaan vihamielisiä.

Purilaisten saatuamme tarkistin heti oliko pihvissä jotain eritteitä tai tuoksuiko ne eritteiltä.
Tarkistuksen jälkeen söin annokseni hyvin mielin ja olin erittäin tyytyväinen kyseisen kohteen antimiin, kuin myös sen erityisen kohteliaaseen henkilökuntaan. Ainoa miinus oli annoksen viipyminen.

Voin suositella kohdetta turvallisena ruokapaikkana.

https://www.google.com/maps/@59.5512541,17.9006115,3a,75y,49.33h,94.64t/data=!3m6!1e1!3m4!1sFuwaF3mnorE8M5KtzU-qaw!2e0!7i13312!8i6656

[Shemeikka]

Oma rasistinen kokemukseni Ruotsin Mäkkäristä. Kirjoitin muistiin jokunen vuosi sitten ja julkaisin kirjassani Mutakuonotyttö ja muita kertomuksia.

BIG MAC COMPANY

Ollessani viime viikolla Metalliliiton Murikka-opistossa puhetaidon kurssilla, silmäilin tapani mukaan koulussa olevia metallityöläisten tekemiä taideteoksia. Eräs seinällä oleva taulu oli nimeltään Nuoruusmuisto. Siinä oli nuori mies vanhanaikaisessa työpuvussa; erillisessä takissa ja housuissa eikä siis nykyaikaisissa haalareissa,  lippalakki päässään ja työsti jotakin alasimen äärellä. Taustalla näkyi verstaan ikkunasta harjakattoisia asuintaloja. Tekijän nimeä en enää muista. Taulu sai minut miettimään omia nuoruusmuistojani, joista yksi on alla oleva.

Kesällä 1996 olin asunut Ruotsin Smoolannissa vajaan vuoden, tarkemmin sanottuna Gislavedissa lähellä Värnamon kaupunkia. Olin työtön, mutta auto minulla oli. Hollannissa valmistettu sininen Volvo 345. Ei mikään kaunis auto, mutta varmakäyntinen.
Olin eräänä päivänä ajelemassa Värnamon lähellä satuin kulkemaan kaupungin ulkopuolella olevan McDonaldsin kohdalle. Noihin aikoihin Mäkkäreitä syntyi kuin sieniä sateella, joku tuttavani oli kertonut McDonaldsilla olevan suunnitelmana saada McDonalds jokaiseen maailman yli 10.000 asukkaan kaupunkiin. Voi olla tottakin, Värnamossa oli nelisenkymmentä tuhatta asukasta. Alkoi olla nälkä, joten päätin kokeilla ruotsalaista Mäkkäriä.

Sisällä katselin ympärilleni; siisti sisustus, metallikalusteet ja joitakin lapsiperheitä lounaallaan. En usko olleeni aiemmin MacDonaldsissa asiakkaana vaikka ensimmäisen hampurilaiseni olin syönyt 13- vuotiaana Oulun Järvigrillillä. Mietin mitä tilaisin; listalla oli englanninkielisiä annoksia joista yhden tunnistin. Edellisenä talvena olin Gislavedissä nähnyt serkuntapaiseni Karin kanssa tuolloin uuden elokuvan Pulp Fiction, jonka alussa John Travolta ja Samuel L. Jackson keskustelevat hampurilaisista. Yksi heidän Pulp Fictionissa mainitsemansa ateria oli nimeltään quarterpounder, jonka näin olevan tarjolla myös Värnamon McDonaldsissa kuten myös kaikissa maailman Mäkkäreissä. Kun en muitakaan ollut maistanut, päätin tilata quarterpounderin.

-En quarterpounder  tack, sanoin myyjänä toimivalle parikymppiselle vaalealle nuorukaiselle.
-Ursäkta,vad? ihmetteli myyjä. Olin omasta mielestäni lausunut aterian nimen selvästi ja hyvin artikuloiden, joten Mäkkärin myyjän olisi pitänyt työpaikkansa tuote tunnistaa. Mutta ei.

-Quarterpounder, tokaisin lyhyesti ilman blondeja hämmentäviä ylimääräisiä sanoja. Poika katsoi minua silmät ymmyrkäisinä eikä ymmärtänyt tilaustani.
-Kvaatöpaunder! Yritin lausua sanan kuten oletin amerikkalaisten sen lausuvan, leveästi ja kovaa. Myyjä vain katsoi minua ihmeissään.  Kolmas kerta toden sanoi; eikä toimi, päätin muuttaa tilaustani.
-Big Mac Company, sanoin selkeästi ja lausuin sanan kuten suomalainen; joka sanan kuten se kirjoitetaan. Vaalea myyjäpoika tajusi heti, ja riensi täyttämään tilaustani. Sain Big Mac Companyn ilman minkäänlaisia ihmettelyjä tai mutinoita ja nopeasti.

Syödessäni pohdin mikä oli mennyt vikaan. Luulisi quarterpounderin olevan tuttu ruotsalaiselle mäkkärin työntekijälle kaikilla mahdollisilla tavoilla lausuttuna, miljoona maahanmuuttajaa Ruotsissa ja Värnamon alueellakin tuhansia ja kymmeniä ellei satoja kansallisuuksia.

Uskon tapahtuneen seuraavaa: myyjänä ollut ilmeisesti etninen ruotsalainen oli aiemmin elämässään törmännyt vain maassa koko ikänsä olleisiin maahanmuuttajiin, jotka puhuivat sujuvaa ruotsia ja vasta maahan tulleisiin maahanmuuttajiin, jotka olivat enimmäkseen etelämaalaisia ja joista päällepäinkin osasi aavistaa kyseessä olevan uuden tulijan, ja ruotsin taidon saattavan olla murteellista. Tämä siis oli 90-luvun puolivälissä; Ruotsiin oli tullut muutamana aiempana vuotena kymmeniä tuhansia pakolaisia Balkanilta, Irakista ja muista etelän kriisipesäkkeistä.

Ja sitten minä tulin hämmentämään vaalean ruotsalaispojan päätä; valkoinen mies, selvästi suomalainen tai ehkä ruotsalainen, joka mursi ruotsia pahasti vaikka kieliopissa ei vikaa ollutkaan. Myyjä yllättyi ja hänen pasmansa menivät sekaisin kun hänen näkemänsä asiakkaan ulkonäkö ja kuulemansa asiakkaan puhe eivät täsmänneet myyjän odotuksia sujuvasti sujuvasta ruotsin kielestä. Puskasta tuli yllätys, joka sekoitti nuoren miehen pään. Näin järkeilin pöydässä tapahtunutta, ikäiseni ruotsinsuomalaiset olivat käyneet koulunsa ruotsiksi ja myyjä ei ymmärtänyt valkonaamaa, joka puhui kuin mutiainen.

Söin ateriani ja poistuin ravintolasta jatkaakseni matkaani volvollani.  Enkä palannut kyseiseen McDonaldsiin kolmeen vuoteen. Paikka ei ollut mustalla listallani, ajoin autoni romuksi joitakin aikoja myöhemmin ja Värnamon McDonalds ei vain sattunut enää matkan varrelle junalla kaupunkiin tullessani.

Joskus vuonna 1999 olin työkaverini Kimmon kanssa ryyppäämässä. Kimmolle tuli viinanjuonnin jälkeisenä aamuna monesti hinku päästä Mäkkärille syömään, niin myös tällä kertaa. Kimmon autolla ajoimme samalle McDonaldsille, jossa olin vuosia aiemmin yrittänyt tilata quarterpounderin. Kimmo oli maltillinen juoja, joten rattijuopumuksen rajaa tuskin tuli rikottua.
Uskaltauduin yrittämään uudestaan quarterpounderin tilaamista. Myyjänä oli tällä kertaa parinkymmenen ikäinen ruskeaverikkö, hänkin luultavasti etninen ruotsalainen, ainakin viehättävästä ulkonäöstä päätellen.

-En quarterpounder tack, sanoin kirkkaalla äänellä sanat selkeästi lausuen. Toivoin parasta, mutta olin varautunut Big Mac Companyyn.
-Ett ögönblick, sanoi ruskeatukkainen ja kääntyi hoitamaan tilaustani. Hetken päästä mutustelin hampurilaistani Kimmon seurana pöydässä. Kolme vuotta siihen meni, mutta sain quarterpouderin maistettavakseni. Nälkä sillä ainakin lähti.

Näin siis 1950- luvulla Suomessa maalatun taulun aasinsillan kautta päädyin kertomaan omaa nuoruudenmuistoani 1990- luvun Ruotsista.