Sotahistoriaketju

[Saturnalia]

Mitä ihmeellistä tässä on? Suomi oli de facto akselivalta. Pitäisi sen sijaan keskittyä ihmettelemään Marskin ja Rytin itsenäisyyttä ja kovapintaisuutta, siis miten paljon suomalaiset sooloilivat ja jättivät saksalaisten vaatimuksia toteuttamatta, vaikka olimme heistä riippuvaisia.

Se, että tehtiin yhteistyötä on aivan banaalia ja odotustenmukaista. Vasta se, että kaikessa EI tehty kuten Adolf käski, on merkillepantavaa.

Täysin samaa mieltä. Suomi oli Saksaa kohtaan uppiniskainen ja omapäinen. Saksalaiset eivät kiertäneet Suomessa kaupunkeja ovi ovelta etsien juutalaisia tai muita leiritettäviä. Monessa muussa maassa näin tapahtui. Suomelle Luftwaffe suostui myymään lähinnä vanhoja romuja, jotka eivät enää Saksan etulinjaan kelvanneet, kuten Do-17. Välillä Suomelle suostuttiin myymään ainoastaan muilta saatua käytettyä sotasaalista, kuten Morane ja Curtiss. Mersujakin saatiin pirun kitsaasti huomioonottaen, mikä niiden kokonaistuotantomäärä oli. 36 000 mersusta saimme noin 200 korvauskoneineen, ja kovalla rahalla piti nekin ostaa. Kalustomielessä Suomi oli Saksalle lähinnä romun kaatopaikka. Varmasti Marski tiesi tuosta ja paljon muustakin mistä ei huudeltu, mutta sellaista sota on. Eiköhän ne esitä että Marskin patsaat korvataan Leninin tai Obaman patsailla, kuten täällä joku jo kirjoittikin. Lähtölaskenta on alkanut.

[Oppilas]

Mitä ihmeellistä tässä on? Suomi oli de facto akselivalta. Pitäisi sen sijaan keskittyä ihmettelemään Marskin ja Rytin itsenäisyyttä ja kovapintaisuutta, siis miten paljon suomalaiset sooloilivat ja jättivät saksalaisten vaatimuksia toteuttamatta, vaikka olimme heistä riippuvaisia.

Se, että tehtiin yhteistyötä on aivan banaalia ja odotustenmukaista. Vasta se, että kaikessa EI tehty kuten Adolf käski, on merkillepantavaa.

Täysin samaa mieltä. Suomi oli Saksaa kohtaan uppiniskainen ja omapäinen. Saksalaiset eivät kiertäneet Suomessa kaupunkeja ovi ovelta etsien juutalaisia tai muita leiritettäviä. Monessa muussa maassa näin tapahtui. Suomelle Luftwaffe suostui myymään lähinnä vanhoja romuja, jotka eivät enää Saksan etulinjaan kelvanneet, kuten Do-17. Välillä Suomelle suostuttiin myymään ainoastaan muilta saatua käytettyä sotasaalista, kuten Morane ja Curtiss. Mersujakin saatiin pirun kitsaasti huomioonottaen, mikä niiden kokonaistuotantomäärä oli. 36 000 mersusta saimme noin 200 korvauskoneineen, ja kovalla rahalla piti nekin ostaa. Kalustomielessä Suomi oli Saksalle lähinnä romun kaatopaikka. Varmasti Marski tiesi tuosta ja paljon muustakin mistä ei huudeltu, mutta sellaista sota on. Eiköhän ne esitä että Marskin patsaat korvataan Leninin tai Obaman patsailla, kuten täällä joku jo kirjoittikin. Lähtölaskenta on alkanut.

Kuitenkin tarkennuksena, että sodan loppupuolella Saksalta saatiin kyllä uusia Bf 109-G6 versioita, vaikka niitä ei ollut vielä kaikilla saksalaisillakaan lennostoilla käytössä. Nämä koneet olivatkin suorituskyvyltään erinomaisia, vaikka suomalaiset riisuivat niiden 20mm konetykit siivistä saadakseen paremmat ilmataisteluominaisuudet.

[Saturnalia]

Kuitenkin tarkennuksena, että sodan loppupuolella Saksalta saatiin kyllä uusia Bf 109-G6 versioita, vaikka niitä ei ollut vielä kaikilla saksalaisillakaan lennostoilla käytössä. Nämä koneet olivatkin suorituskyvyltään erinomaisia, vaikka suomalaiset riisuivat niiden 20mm konetykit siivistä saadakseen paremmat ilmataisteluominaisuudet.

Kaikilla saksalaisilla lennostoilla ei koskaan ollut moderneinta kalustoa, niitä oli sen verran monta ympäri Eurooppaa. Vuonna 1944 kutos-Gustav oli Saksassa jo hyvin yleinen. Sitten niissä mitä Suomeen tuli, oli valurautaiset sylinterit, eikä enää erikoisterästä, ne Saksa säästi itselleen. Muun muassa tästä syystä suomalaiset rakensivat niihin tehonrajoittimet, että olisivat kestäneet.

[Shemeikka]

Suomelle Luftwaffe suostui myymään lähinnä vanhoja romuja, jotka eivät enää Saksan etulinjaan kelvanneet, kuten Do-17.

OT: Dornier—17 (15kpl) olivat ilmaisia, Hermann Göringin henkilökohtainen lahja Suomelle. Ja Suomi olisi saanut uusia Focke-Wulf-hävittäjiä, mutta suomalaiset valitsivat kustannussyistä ottaa Messerschmittejä, koska niitä halvempina sai enemmän ja haukkuivat hintansa neukkujen amerikkalaisia ja neuvostokoneita vastaan.

[Saturnalia]

OT: Dornier—17 (15kpl) olivat ilmaisia, Hermann Göringin henkilökohtainen lahja Suomelle. Ja Suomi olisi saanut uusia Focke-Wulf-hävittäjiä, mutta suomalaiset valitsivat kustannussyistä ottaa Messerschmittejä, koska niitä halvempina sai enemmän ja haukkuivat hintansa neukkujen amerikkalaisia ja neuvostokoneita vastaan.

No Do-17 olivat ilmaisia juu, mutta vanhoja romuja silti jo saantihetkellä. Wurger nyt tuskin olisi Gustavia parempi ollut, paitsi maataistelussa tai pommikoneita vastaan. Huono suuremmissa korkeuksissa, missä suomalaiset lensivät Bostoneiden perässä paljon.

[AcastusKolya]

Sitten niissä mitä Suomeen tuli, oli valurautaiset sylinterit, eikä enää erikoisterästä, ne Saksa säästi itselleen. Muun muassa tästä syystä suomalaiset rakensivat niihin tehonrajoittimet, että olisivat kestäneet.

Kommentti, jossa yksikään esitetty ei pidä paikkaansa. Ensinnäkin, yhdessäkään DB 605:ssä ei käytetty "valurautaisia sylintereitä". Valurauta ei olisi kestänyt. Valtosen mukaan osassa olisi ollut hiiliteräsputket (DB:ssä on erilliset alumiiniseoslohkoon ruuvattavat kuivat sylinteriputket), mutta missään ei siis valurautaisia. Osa moottoreista oli Fiatin valmistamia.

Saksa ei myöskään mitenkään "valikoinut" Suomeen myytäviä koneita.

Ja suomalaiset eivät niitä tehonrajoittimia rakennelleet yhtään mihinkään. Kyllä ne olivat jo tehtaalta tullessa. Ja tehonrajoituksen syynä oli mäntien puhkipalaminen. Siitä löytyy ihan Ilmavoimien teknillinen ohje, jossa käy ilmi, missä moottoreissa (sarjanumerot annettu) on vahvistetut männät. Suomessa tuo tehorajoitus oli nähtävästi kaikissa/melkein koneissa, vaikka moottorissa olisikin ollut paremmat männät). Tehorajoitus on siis Not- und Startleistungin 1,42 ata/2800 k/min kielto ja siten suurin sallittu oli Kampf- und Steigleistung 1,30 ata/2600 k/min. Hevosvoimina pinnassa n. 1475 hv vs. 1310 hv.

[AcastusKolya]

Ja Suomi olisi saanut uusia Focke-Wulf-hävittäjiä, mutta suomalaiset valitsivat kustannussyistä ottaa Messerschmittejä...

Lähde tuohon väitteeseen? Toivottavasti ei Joppe Karhunen. Näet Fw 190:sta oli ankara kilpailu Saksassakin, joten niitä ei tänne olisi saatu.

[Saturnalia]

Kommentti, jossa yksikään esitetty ei pidä paikkaansa. Ensinnäkin, yhdessäkään DB 605:ssä ei käytetty "valurautaisia sylintereitä". Valurauta ei olisi kestänyt. Valtosen mukaan osassa olisi ollut hiiliteräsputket (DB:ssä on erilliset alumiiniseoslohkoon ruuvattavat kuivat sylinteriputket), mutta missään ei siis valurautaisia. Osa moottoreista oli Fiatin valmistamia.

Ja suomalaiset eivät niitä tehonrajoittimia rakennelleet yhtään mihinkään. Kyllä ne olivat jo tehtaalta tullessa. Ja tehonrajoituksen syynä oli mäntien puhkipalaminen. Siitä löytyy ihan Ilmavoimien teknillinen ohje, jossa käy ilmi, missä moottoreissa (sarjanumerot annettu) on vahvistetut männät. Suomessa tuo tehorajoitus oli nähtävästi kaikissa/melkein koneissa, vaikka moottorissa olisikin ollut paremmat männät). Tehorajoitus on siis Not- und Startleistungin 1,42 ata/2800 k/min kielto ja siten suurin sallittu oli Kampf- und Steigleistung 1,30 ata/2600 k/min. Hevosvoimina pinnassa n. 1475 hv vs. 1310 hv.

Hattu päästä! Niin se oli hiiliteräs, eikä valurauta. Sitä muistelin, että heikompaa ainesta jotakin. Mulla on kymmenisen vuotta alan kirjallisuuden lukemisesta, Valtosen olen kyllä tavannut ja puhelimessakin puhunut. Siitäkin on aikaa. Niin se tehorajoitus oli jo tehtaalla, jostain muistan lukeneeni, että Suomessa olisi lisätty. Jossain kirjassa luki niin, Kymin kentän touhuista kertovassa. No en mä nyt ihan hakoteillä ollut kuitenkaan

[AcastusKolya]

No Do-17 olivat ilmaisia juu, mutta vanhoja romuja silti jo saantihetkellä. Wurger nyt tuskin olisi Gustavia parempi ollut, paitsi maataistelussa tai pommikoneita vastaan. Huono suuremmissa korkeuksissa, missä suomalaiset lensivät Bostoneiden perässä paljon.

Saantihetkellä Do 17 oli Suomen Ilmavoimien varustukseltaan modernein pommikone, että semmoista romua.

Fw 190 olisi ollut meille paljon parempi kone mm. paremman kenttäkelpoisuutensa takia. Suomalaiset kentät olivat huonopintaisia. Ja sen korkeussuorituskyky oli täysin riittävä niissä todellisuudessa suhteellisen harvoissa "Boston-jahdeissa". Plus Bostonkaan ei nyt niin ihmeellinen yläkiitäjä ollut, moottoreissa kun tavallinen 1-vaiheinen 2-nopeusahdin.

Ainoa todella suuri mutta Fw 190:ssa Suomen kannalta oli sen vaatima C3-bensiini, jota Suomessa ei juuri ollut. Mersuun kävi B4.

Yleisenä noista asekaupoista on syytä todeta, että sakujen nihkeyteen vaikutti semmoinen raaka tosiasia, että Suomen rintamilla oli lähes 3 vuoden lorvivaihe siinä kun sakuilla oli aktiivinen sota käynnissä koko ajan. Saksan varustelutilanne oli koko ajan kädestä suuhun taiteilua ja heidän kannaltaan kaluston toimittaminen passiiviselle rintamalle muitten rintamien kärsiessä ankaraa kalustopulaa olisi ollut järjetöntä.

[Saturnalia]

Saantihetkellä Do 17 oli Suomen Ilmavoimien varustukseltaan modernein pommikone, että semmoista romua.

Hetken, mutta saksalaisille jo romua. Se oli pointtini. Sakuilla olisi ollut antaa parempaakin. Ju-88 taisi tulla aika pian perään sitten.

Ketju taisi vaihtua...

[AcastusKolya]

Valtosen Mersu-kirjan (Messerschmitt Bf 109 ja Saksan sotatalous) suhteen kannattaa olla varovainen. Mm. polttoaineosa on horinaa ja vesiruiskutuksestakin hän on ihan pihalla.

[Kokoliha]

DB 605

35+ litrainen V12, 4 venttiiliä/pytty, lentokorkeuden mukaan hydraulisesti säätyvä ahdin, ...
Aahh. Voiko itse asiassa enää olla toksisesti maskuliinisempaa moottoria? Paitsi ehkä suosikkini PW-2800 DoubleWasp, mutta sanotaan että vesijäähdytteisistä.

Jostain muistan lukeneeni, että syynä ahtojen rajoittamiseen 1.3:een oli myös tulpat, jotka eivät ensin kestäneet. Kun Boschin tuotteet vaihtuivat Beruihin, voitiin ahtojakin nostaa 1.42:een ja metanoliruiskutuksella ja/tai C3 -bensalla sitten korkeammallekin. Saatan tosin sekoittaa tuon tulppahomman DB601E:hen, jossa oli myös ensin vastaavasti rajoitus (1350hv -> 1200 hv). Btw, sama pätee nykyaikana diesleiden hehkuissa. Berut kestää selkeästi paremmin kuin Boschit.


Edit: Lähteen luotettavuudesta en mene vannomaan, mutta tätä muistelin:

The original spark plug on the DB605A was the Bosch DW250ET 7 and this
sometimes caused pre-ignition at 1.42ata MAP for the DB605A meaning
the Me 109G frequently had to be restricted to 1.3 ata
(atmospheres or Barr of pressure) as fuel quality was also a problem.

New spark-plugs were needed to the end of the war for each increase in
manifold pressure.


1.42ata - Bosch DW250ET 7/1.
1.80ata - Bosch DW250ET 7/1A and 10/1.
1.98ata - Beru F280 E43. (Driving the DB605DCM and ASCM to 2000hp)


The 1.42ata capable DW250ET 7/1 sparkplug came in on the the summer of
1943 and helped raise boost from 1.3 ata to 1.42 ata (10%) and also Me 109G6
speed from 387mph to at least 397mph (almost catching up with the
1942 Me 109G2 which did 401mph)


The 1.98ata rating (from late 1944) on the Bosch DW250ET 7/1A and 10/1
was lowered to 1.9 ata due to engine failures until the said engines
burned out and were replaced with 1.98ata - Beru F280 E43 equiped
engines. Because the Luftwaffe mechanics were known to tinker and hot
rod engines they were threatened with 'severe punishment' for not
obeying the restriction.

https://ww2aircraft.net/forum/threads/why-c-3-fuel-for-the-db-605-as.30055/page-2#post-819720

[MW]

*** ja vesiruiskutuksestakin hän on ihan pihalla.

Mikä tuon vesiruiskutuksen stoori on? Kerran meinaan painepesin wanhan traktorin koneen, ja rikkonaisen pakosarjan kautta kannuihin pääsi vettä. Ei pyörinyt enää omien akkujen voimalla.

No, rohkeana poikana vedin starttiboosterin kiinni, ja jo lähti. Hetken tuntui että maatakiertävälle radalle.

Mitään ei kuitenkaan hajonnut, sormia ristiin.

[Kokoliha]

Saksalaisilla vesiruiskutussydeemi kulki nimellä MW-50:
https://en.wikipedia.org/wiki/MW_50

-> Ahtimeen ruiskutetttiin vesi/metanoliseosta, jolloin paineita voitiin turvallisesti nostaa. Ja ruiskutus siis nimen omaan ahtimeen eikä suoraan sylinteriin, jolloin ilman välijäähdytintäkin saatiin ahtimen kuumentaman ilman seosta viileämmäksi ja vesi/metanoliseos antoi sylintereille myös ikäänkuin sisäistä jäähdytystä.

[Vaniljaihminen]

Ja Suomi olisi saanut uusia Focke-Wulf-hävittäjiä, mutta suomalaiset valitsivat kustannussyistä ottaa Messerschmittejä...

Lähde tuohon väitteeseen? Toivottavasti ei Joppe Karhunen. Näet Fw 190:sta oli ankara kilpailu Saksassakin, joten niitä ei tänne olisi saatu.

Muistaakseni Ryti-Ribbentrop -sopimukseen kuului, että Suomen armeijan aseistusta päivitetään edelleen, mikäli Suomi vaan jatkaa Saksan rinnalla. Maahan jo saapuneet Panzer IVG:t kuuluivat sopimukseen vaikka eivät rintamalle ehtineetkään, myös Panthereita oli luvattu samoin kuin niitä Focke Wulfejakin, samoilla ehdoilla.

[MW]

Saksalaisilla vesiruiskutussydeemi kulki nimellä MW-50:
https://en.wikipedia.org/wiki/MW_50

-> Ahtimeen ruiskutetttiin vesi/metanoliseosta, jolloin paineita voitiin turvallisesti nostaa. Ja ruiskutus siis nimen omaan ahtimeen eikä suoraan sylinteriin, jolloin ilman välijäähdytintäkin saatiin ahtimen kuumentaman ilman seosta viileämmäksi ja vesi/metanoliseos antoi sylintereille myös ikäänkuin sisäistä jäähdytystä.

MW-50. Kuinka sattuvaa. Eräänlainen vesi-välijäähdytin, siis. Kokoonpuristumattomana vesi kai ikään kuin pienentää iskutilavuutta myös, ja ruttaa kaasut entistä tiukenpaan?

[AcastusKolya]

Tuossa MW-50-järjestelmässä metanolin päätehtävä on jäätymisenesto. Kohtuullisen pienillä ruiskutus äärillä metanoli ei käytännössä vaikuta ruiskutuksen tehoon. Jenkkien termi asialle oli ADI eli anti-detonant injection. Käytettiin sodan jälkeen myös matkustajakoneiden lentoonlähtötehoilla. Ideana tosiaan seoksen lämpötilan alentaminen ja polttolämpötilan alennus. Etenkin ilmajäähdytteisissä moottoreissa vesiruiskutus parantaa tehoa jo pelkästään laihemman seossuhteen ansiosta. Jotain osviittaa saa siitä, että vaikkapa em Double Waspin ominaiskulutus maksimiteholla on luokkaa 350 g/hv/h. Matkalentoteholla laihennettuna alle 200 g/hv/h. Vesiruiskutuksella F4U-5:n käsikirjan arvoilla laskettuna alle 300 g/hv/h.

DB 605 on toki hyvinkin maskuliininen mylly. Mutta siinä on muutama ärsyttävä piirre. Sylinteriputket ovat kuivat, mikä rajoittaa tehoa. Lisäksi puristussuhde on vedetty aika korkeaksi, minkä takia moottorin tehopotentiaali kärsii (=on edukkaampaa pitää puristussuhde pienenä ja ahtopaine suurena kuin päinvastoin).

[Kokoliha]

Lisäksi puristussuhde on vedetty aika korkeaksi, minkä takia moottorin tehopotentiaali kärsii (=on edukkaampaa pitää puristussuhde pienenä ja ahtopaine suurena kuin päinvastoin).

Kyllä. Britithän menettelivät Merlinissä päin vastoin ja saivatkin 27 litraisesta koneesta kovia lukemia irti - toki myös germaaneja parempien polttoaineiden turvin.

Jotakin uskon vakaasti germaanien kuitenkin tuossa ajatelleen, koska tutkivat taatusti myös Merlinin sielunelämää alasammutuista / vaurioituneista brittikoneista. Ehkä se oli vaan polttoaineen kulutus? Jostain muistan lukeneeni että DB601/605 kulutus/tunti oli selvästi pienempi 8 litraa isommasta tilavuudestaan huolimatta. Briteillähän ei ollut lentobensasta pulaa etenkään sen jälkeen, kun U-veneet Atlantilla jäivät tappiolle 1943.

[Faidros.]

Saantihetkellä Do 17 oli Suomen Ilmavoimien varustukseltaan modernein pommikone, että semmoista romua.

Hetken, mutta saksalaisille jo romua. Se oli pointtini. Sakuilla olisi ollut antaa parempaakin. Ju-88 taisi tulla aika pian perään sitten.

Ketju taisi vaihtua...

JU-88 oli niin voimakas koneiltaan ja kesti äärimmäisetkin kaarrot käydäkseen tasaväkiseen taisteluun venäläishävittäjien kanssa, mutta taisteluohje oli aina irroittautua taistelusta, koska koneet olivat niin arvokkaita syöksypommareina, eikä mihinkään riskiin ollut varaa.

Kerran kuitenkin terveystarkastuksessa ollut lentoporukka paluulennolla lensi kännissä JU-88:lla pläkätyynen  Pielisen(muistaakseni) pintaa niin matalalla, että potkurit koskettivat tarkoituksella vettä ja sitten ylös.

[Radio]

Stuka oli oli sittemmin sodassa hidas, tarvitsi hävittäjäjäsuojaa myöhemmin. Helvetin hieno kone, taitolentokelpoinenkin. Suomen apuna kyllä, kuhlmeinin pojat antoivat kyllä ryssille kyytiä.
Laskutelineissiin laitetut sireenit eivät ainakaan ilahduttaneet ketään. Mersujen kera.
https://www.youtube.com/watch?v=cf5potr_KYQ

[AcastusKolya]

JU-88 oli niin voimakas koneiltaan ja kesti äärimmäisetkin kaarrot käydäkseen tasaväkiseen taisteluun venäläishävittäjien kanssa, mutta taisteluohje oli aina irroittautua taistelusta, koska koneet olivat niin arvokkaita syöksypommareina, eikä mihinkään riskiin ollut varaa.

Ei kestä. Ju 88:n maksimi murtoraja lienee ollut jossain 6 - 7 g paikkeilla (sanon lienee, koska missään kirjassa ei ole ollut tarkkaa lukemaa, mutta maksimi sallittu taisi olla 4 g, josta 1,8 varmuuskertoimella saadaan 7,2 g), kun se hävittäjissä on päälle 10 g (Bf 109G n 7 g x 1,8=12,6 g; Fiat G.50 14 g ja Macchi C.202 15,8 g). Neukkujen standardi oli todennäköisesti sama kuin jenkeillä eli 8 g plus varmuuskerroin 1,5 (murtoraja 1,5 x 8=12 g).

[AcastusKolya]

Stuka oli oli sittemmin sodassa hidas,https://www.youtube.com/watch?v=cf5potr_KYQ

Hidas kyllä, mutta toisaalta jenkkien SBD Dauntless ei ollut ainakaan nopeampi ja niitä käytettiin usein jenkkien tukialusten ilmasuojana (CAP=Combat Air Patrol) hävittäjien apuna.

[Veikko]

JU-88 oli niin voimakas koneiltaan ja kesti äärimmäisetkin kaarrot käydäkseen tasaväkiseen taisteluun venäläishävittäjien kanssa, mutta taisteluohje oli aina irroittautua taistelusta, koska koneet olivat niin arvokkaita syöksypommareina, eikä mihinkään riskiin ollut varaa.

Ei kestä. Ju 88:n maksimi murtoraja lienee ollut jossain 6 - 7 g paikkeilla (sanon lienee, koska missään kirjassa ei ole ollut tarkkaa lukemaa, mutta maksimi sallittu taisi olla 4 g, josta 1,8 varmuuskertoimella saadaan 7,2 g), kun se hävittäjissä on päälle 10 g (Bf 109G n 7 g x 1,8=12,6 g; Fiat G.50 14 g ja Macchi C.202 15,8 g). Neukkujen standardi oli todennäköisesti sama kuin jenkeillä eli 8 g plus varmuuskerroin 1,5 (murtoraja 1,5 x 8=12 g).

Ehkä se koneen kestävyys ei aina ollut määräävänä tekijänä kaarron äärirajoissa. Ilman G-pukua taju lähtee positiivisessa G-kuormassa (pää ylhäällä) noin 6 G:n jälkeen (riippuen yksilöstä ja harjaantumisesta). (Ja ainakin jossain vaiheessa Ju 87 ja ehkä myös 88 varustettiin laitteella, joka automaattisesti oikaisi koneen pommitussyöksyn lopulla, koska G-voimat olivat silloin niin suuret, että lentäjien toimintakykyyn ei enää ollut luottamista.)

Lisäksi lentotilasta riippuen kone saattaa mennä kaartosakkaukseen ennen kuin palat alkavat irrota. Eivätkä kaikki koneet saavuta suunniteltua murtolujuutta käytännössä, esim. Bf 109 erääiden mallien eräät sarjat pudottivat pyrstönsä rajuissa oikaisuissa ja legendaarinen Zero taittoi siipensä suurilla nopeuksilla tehdyissä oikaisuissa.

[Kokoliha]

Tuli tuosta puristussuhteesta -> kulutusjutskasta vielä mieleen, että ehkäpä germaanit eivät siinä niinkään ajatelleet bensapulaa, vaan sitä, miten saada 109:n rungon rajalliset pa-tilat huomoiden riittävä toimintasäde ilman ulkoista lisätankkia.

Ja saattaahan myös yksinkertaisesti olla, että britit nyt vaan olivat selkeästi edellä sekä germaaneja että sodan alkuvaiheessa myös jenkkejä ahtimien (ei turbo) rakentamisen salatieteessä. Puristussuhteen nostaminenhan ei siihen verrattuna kummoinen temppu ole.

[BarkAtTheMoon]

Stuka tosiaan oli hidas mutta taisi olla silti WWII:n tehokkain (kun huomioidaan tulokset) syöksypommittaja, ja kuten edellä mainittu Kuhlmeyn osasto operoi erittäin tehokkaasti vielä v 44 näillä Kannaksella, mukana oli myös Fw190 F8-rynnäkköhävittäjiä ym lentokalustoa. Stukan toimivuuteen tuolloin ja toki jo aiemminkin vaikutti hävittäjäsuojaus, ilman sitä kone oli varsin helppo maali varsinkin v44 jolloin hävittäjien nopeudet ja aseistus olivat kasvaneet huomattavasti vuodesta 1939 kun konetyyppi näytti tehokkuutensa Puolan salamasodassa. 

Osasto Kuhlmey oli nykyisen mielipiteeni mukaan suuressa ja erittäin tärkeässä mutta ei kuitenkaan täysin ratkaisevassa osassa Kannaksen torjuntataisteluiden onnistumista ajatellen, Suomi olisi onnistunut ilmankin mutta samalla jäänyt sitten erittäin paljon heikommaksi kuin tuolloin jäi, Suomen armeijahan jäi siis torjuntataisteluiden jälkeen käytännössä täysin iskukykyiseksi ja hyvin aseistetuksi totaalisen erilainen tilanne kuin talvisodan loppuessa. Kilpailu Berliinistä ratkaisi, Kannaksen jälkeen osin sama Neuvostoarmeija puski läpimurtoa Eestin Sinimäillä ja vasta ankarien taisteluiden jälkeen onnistuivat siinä, ylipäätään neukuilla oli suuria ongelmia vallata Itämeren alueita, Saaremaan valtaus vasta marraskuun lopussa 1944 ja Kuurimaan varsin ison saksalaisarmeija motti osoittavat sitä, joskin Kuurimaan armeija olisi kenties ollut viisaampaa käyttää Saksan puolustukseen mutta ehkä parempi näin huomioiden historian. Minusta Kannaksen taistelut olisi aina mielekästä lukea osaksi suurempaa WWII tapahtumaketjua joita tapahtumat Balttian maissa ainakin olivat.

Oma isoisäni kertoi v44 kesäkuulta aikanaan tarina jonka mukaan olivat tiukassa paikassa melkein ilman pst:tä ja jo valmiita vetäytymään vihollisen T34:ien ja runsaan jalkaväen lähestyessä kun jostakin ilmestyi muutama Stuka jotka tuhosivat välittömästi pellolta kärkitankit jonka seurauksena hyökkäys siinä kohdassa loppui kokonaan. Stukien merkitys oli myös pelkästään mielialaa kohottavana varmastikin suuri ja vaikkapa tankkien tuhoajana pommeilla aivan toista luokkaa kuin esim.Typhonien raketeilla länsirintamalla. (puhumattakaan Rudelista )

Aiemmin mainittuun mietintään siitä oliko Suomen viisasta ostaa Me109-vai Fw190-hävittäjiä , olen täysin samaa mieltä siitä että Me109 oli oikea ratkaisu. Suomelle huolto oli erityisen olennainen juttu joten sama konetyyppi oli selkeä valinta, vaikka aiheesta olenkin kiinnostunut en tuota ollut kuullutkaan. Suomalaiset pärjäsivät kaikilla konetyypeillä - myös nykyajan kommunistien väittämistä poiketen - erittäin hyvin, joten Brewsterin jälkeen Me109G:t olivat ilmeisimmin luksusta

[MW]

***
Ja saattaahan myös yksinkertaisesti olla, että britit nyt vaan olivat selkeästi edellä sekä germaaneja että sodan alkuvaiheessa myös jenkkejä ahtimien (ei turbo) rakentamisen salatieteessä. Puristussuhteen nostaminenhan ei siihen verrattuna kummoinen temppu ole.

Me 262 oli työn alla jo ennen sotaa. Ehkäpä aatu satsasi vääriin "Wunderwaffeneihin".

[Kokoliha]

Me 262 oli työn alla jo ennen sotaa. Ehkäpä aatu satsasi vääriin "Wunderwaffeneihin".

Heh, juu. Germaaneilla oli kieltämättä kyky veikata pääsääntöisesti väärää hevosta (esim. Jumo 222 -moottori) satsaten vääriin asioihin ja silloinkin kun mopo ei muuten lähtenyt käsistä ja osuttiin oikeaan, niin aatu viimeistään sotki asiat. Ilman Aatua Me 262:kin olisi voinut olla kunnolla rintamakäytössä jo 1943.

Ja olikohan esmes se 800mm rautatietykkeihinkään käytetty panostus sittenkään ihan sen väärti, niin kiehtovan saksalaiselta kuin se näyttääkin? Olisiko samoihin tuloksiin voitu päästä kustannustehokkaammin?

[P]

Saksalaisilla vesiruiskutussydeemi kulki nimellä MW-50:
https://en.wikipedia.org/wiki/MW_50

-> Ahtimeen ruiskutetttiin vesi/metanoliseosta, jolloin paineita voitiin turvallisesti nostaa. Ja ruiskutus siis nimen omaan ahtimeen eikä suoraan sylinteriin, jolloin ilman välijäähdytintäkin saatiin ahtimen kuumentaman ilman seosta viileämmäksi ja vesi/metanoliseos antoi sylintereille myös ikäänkuin sisäistä jäähdytystä.

MW-50. Kuinka sattuvaa. Eräänlainen vesi-välijäähdytin, siis. Kokoonpuristumattomana vesi kai ikään kuin pienentää iskutilavuutta myös, ja ruttaa kaasut entistä tiukenpaan?

Ei, vaan vesimetanoli jäähdyttävät imuilmaa/ahdettua seosta, jolloin enemmän seosta mahtuu sylinteriin.

Metanoli estää nakutusta, eli ahtoja voidaan nostaa ja toimii jäänestona.

Ja se vesi sylinterissä jäähdyttää sekä laajenee lämmöstä samalla ( vähän höyrykone-efektiä).  Ekoissa turboautoissa, kuten 60-luvun alkupuolen Oldsin F-85 Cuttlasissa ja Chevyn Corvairissa taisi molemmissa olla metanoli/vesiruiskutus..

[Veikko]

Me 262 oli työn alla jo ennen sotaa. Ehkäpä aatu satsasi vääriin "Wunderwaffeneihin".

-- ja silloinkin kun mopo ei muuten lähtenyt käsistä ja osuttiin oikeaan, niin aatu viimeistään sotki asiat. Ilman Aatua Me 262:kin olisi voinut olla kunnolla rintamakäytössä jo 1943.

--

Tuo ison Aatun aiheuttama Me 262:n viivästyminen rintamakäytöstä on lähinnä toisen Aatun, eli Adolf Gallandin, väitteisiin perustuvaa, ja hän ei ilmeisestikään ollut mikään luotettava todistaja missään suhteessa.

Me 262:ssa oli jatkuvasti vakavia teknisiä ongelmia eikä se ollut likikään valmis rintamakäyttöön edes sodan loppuessa. Se hyvin vaikea lennettävä ja se söi lentäjiään kaikenlaisissa onnettomuuksissa liian paljon - ja sodan lopussa niitä seisoi käyttämättöminä isoin määrin varastoissa ja lentokenttien reunoilla, sillä riittävän koulutettuja lentäjiä oli vähemmän kuin kuin näitä lentäviä pommeja tai polttoainetta niihin.

[MW]

***
Ei, vaan vesimetanoli jäähdyttävät imuilmaa/ahdettua seosta, jolloin enemmän seosta mahtuu sylinteriin.

Metanoli estää nakutusta, eli ahtoja voidaan nostaa ja toimii jäänestona.

Ja se vesi sylinterissä jäähdyttää sekä laajenee lämmöstä samalla ( vähän höyrykone-efektiä).  Ekoissa turboautoissa, kuten 60-luvun alkupuolebn Oldsin F-85 Cuttlasissa ja Chevyn Corvairissa taisi molemmissa olla metanoli/vesiruiskutus..

Hmm, olettaisin ehkä mahdollisesti tarkoittaneeni karkeasti samaa. Jäähdytystä, pienempi tilavuus, enemmän paukkua. Veden höyrystymistä en tosin tullut ajatelleeksi.