Arvostatko kulttuurisia ominaispiirteitä?

[nollatoleranssi]

Eri kulttuureista kansoineen tulee mieleen eri asioita. Suomalaisiin yhdistetään helposti eläminen yhdessä luonnon kanssa, rehellisyys ja sisu. Aasialaiset kulttuurit elävät mielenrauhasta ja -hallinnasta. Länsimaalainen kulttuuri tarjoaa viihdeteollisuuden ja demokraattiset arvot. Afrikkalaisista tulee mieleen tietty alkukantaisuus ja luonnonmukainen elintapa.Venäjä muodostaa oman saarekkeensa Pohjolan imperiumivaltiona. Pohjois-Korea on synonyymi totaalitaariselle itsevaltiudelle.

Lähi-Idän valtioista tulee nykyisin mieleen kansalaisten sortovaltiot, mutta historia ei katso pelkästään nykypäivää, vaan olemista vuosisatoja aiemminkin. Monet nykyisin alamaissa olevat valtiot ja kulttuurit ovat joskus voineet luoda koko ihmiskunnalle sellaisia asioita ja keksintöjä, mitä ilman ne eivät nykyisin tulisi toimeen tai olisi tulleet sellaisiksi kuin mitä ne ovat. Toisin sanoen eri aikakausiltakin voidaan ottaa piirteitä, vaikka ne eivät kuvaisikaan nykyistä maan ja sen kansan tilannetta. Nykyisistä kreikkalaisista ei saattaisi tulla mieleen Antiikin Kreikan kukoistuskausi.

Tästä päästäänkin itse kysymykseen eli mitä ominaisuuksia arvostaisit eri kulttuureista joko nykyisyydestä tai menneisyydestä?

[Tulituki]

Vai että kulttuureita? Ja että arvostaa pitäisi? 

Missäs Vietnam-elokuvassa se jenkkisotilas totesi, että "ensin tutustumme uusiin kulttuureihin ja sitten tuhoamme ne"?

[stefani]

^ https://www.youtube.com/watch?v=qqoLPPlHPPs "and kill them"

[UgriProPatria]

Tästä päästäänkin itse kysymykseen eli mitä ominaisuuksia arvostaisit eri kulttuureista joko nykyisyydestä tai menneisyydestä?

- Arvostan älykkyyttä, vastuuntuntoa, inhimillisyyttä. Tässä kohdin ensimmäisenä tulee mieleen saksalaisuus. He henkisellä tasolla omaavat näitä. Mutta: lämpö puuttuu. He ovat kylmiä. Itselläni on jossain määrin saksalainen mielenlaatu. Martti Lutheriin hurahdin aikoinaan täysin. Kirkon oppi kuin matemaattinen kaava. Ei voi eksyä, ellei itse ole epärehellinen ja siksi eksy.

- Venäläisyydessä on huolettomuutta. Eräänlaista hällä väliä ja antaa mennä ja kyllä se siitä. Ovat iloisia ihmisiä, joita ei huolet paina. Ovat selviytyjiä, sillä omaavat mielikuvitusta ja uskaltavat elää sen mukaisesti. Ovat herkkiä ja tunteikkaita, uskonnollisia. Ja hirveän viisaita ja korkeasti koulutettuja. Filosofeja, runoilijoita. Sopivasti, tai ihan hieman liikaa hulluja, joka itseasiassa on neroutta. Tätä kaikkea olen heiltä pyrkinyt oppimaan.

- Juutalainen kulttuuri. No. Mitä siitä voi sanoa? Aiemmin olin ihastunut, mutten niinkään enää.

- Ranskalaiset? Ihan outoa sakkia. Ylpeitä ja itseriittoisia.

- Italialaiset? No tässä kohdin löytyy taas sellaista elämän lämpöä. Tempperamenttia, vähän kuin venäläisillä. Pitivät aikoinaan isoa Rooman valtakuntaa ja olivat edistyksellisiä. Mikä lie taantuma heihin iskenyt?

- Espanjalaiset. Eivät lähelläkään italiaanoja. En hyväksy härkätaisteluita ja miekkailuja ja zorron naamioita, enkä El Doradon kullanryöstäjiä. En ole koskaan käynyt Spanskeissa enkä tunne suurempaa vetoakaan.

- Kiinalaiset? Haluaisin käydä Kiinassa. Heitä jotenkin arvostan, historiansa puolesta.

- Japsit? No. Ovat kieltämättä ahkeraa ja käytännöllistä väkeä. Kaiketi maapallon älykkäintä kermaa. Teollisesti luovia. Mahd. ihmisinä ihan mukavia. Rehellisempiä kuin kinuskit, luulen. Heillä on jäykkä moraali ja liiallinen kunniantunne joka ei hyväksy epäonnistumisia. No, kai joidenkin pitää olla tuollaisiakin, venäläisten vastapainoksi.

- Amerikkalaiset. Heidän kohdallaan ei voi puhua kulttuurista, sillä sitä ei ole. Jenkkimaa on jonkinlainen pyttipannu, jossa kaikki mahdollinen sekaisin. Kaikki ajattelu on pinnallista ja mitataan rahassa. Luonteeltaan tasan päinvastaisia kuin esim. venäläiset. Arvostan enemmän venäläistä sydämen sivistystä, syvällisyyttä, hartautta, mystiikkaa.

- Arabialainen kulttuuri. Sitä on erilaista. Ovat sujuvia valehtelijoita ja huijareita, taskuvarkaita ja vieläkin pahempaa. Kun jäävät rikoksesta kiinni, ruikuttavat, alkavat itkeä. Ei minkäänlaista selkärankaa, eikä omaatuntoa.

[newspeak]

Olen aina ollut suuri kulttuuritietoisuuden ystävä.

Monikulttia koskien mieluummin arvostan kulttuurisia ominaispiirteitä kuin itken ja arvostan. Siksi en kannata monikulttia.

[stefani]

Tästä päästäänkin itse kysymykseen eli mitä ominaisuuksia arvostaisit eri kulttuureista joko nykyisyydestä tai menneisyydestä?

Olen ehkä samaa mieltä tämän kysymyksen merkityksellisyydestä ja tarkoituksesta. Tarkoitus siis ei ole yrittää löytää jotain parasta kulttuuria muualta tai menneisyydestä, vaan pohtia, voisiko muista ja menneistä kulttuureista poimia joitain parhaita puolia esiin erilleen?

Antiikin Rooman visio jonkinlaisesta sivistyksen kehdosta barbaarisuuden vallitessa ympärillä jaksaa kyllä jotenkin kiehtoa ja kummitella, mutta en ole varma oliko se varmasti hyvä visio. Siihen liittyi myös ylimielisyyttä ja laiskuutta. Natsit taisivat yrittää elvyttää sitä visiota modernimmalla otteella, ja se ei hyvin päättynyt.

Star Trek elokuvan "The Motion Picture" alussa oli joitain henkilöitä, ketkä olivat pukeutuneet ikään kuin olisivat jostain antiikin Kreikasta tai Roomasta, ja se muinaisuus oli jotenkin sekoitettu tulevaisuuden huipputeknologiaan. Jostain syystä muissa Star Trek elokuvissa ei kuitenkaan olla taidettu enää yrittää jatkaa kyseisen muotikäsityksen esittelyä ja puolustelua? Harmi. Mielestäni siinä oli kyllä jotain jännää. Ikään kuin vihjattiin, että antiikin aikoina oltiin tehty joitain asioita oikein, ja jotenkin ne hyvät puolet oltiin saatu tulevaisuudessa elvytettyä.

http://www.shaolin.org.cn/en/index.aspx <-- Tiedättekö mitä kaikkea tässä paikassa tapahtuu? Joskus nuorena luulin, että tuo olisi jokin myyttinen paikka, joka lähinnä löytyisi elokuvista, mutta jossain vaiheessa selvisi, että kyllä se taitaakin olla ihan jokin modernin oppilaitoksen kaltainen paikka nykyään. Esimerkiksi vanhemmat voivat laittaa lapsensa sinne johonkin kouluun, jos vain kykenevät maksamaan siitä. Saattaa tosin olla, että kun joskus luin englannin kielisiä selityksiä paikasta, niin informaatio oli jo vääristynyttä. Mahtaako olla hommalaisilla mitään kontakteja Kiinaan?

Riippumatta uskontokunnasta, uskonnollinen luostaritoiminta on mielestäni enimmäkseen älytöntä, koska uskonnollisissa luostareissa lähinnä tuhlataan aikaa. Sama se onko kyse kristinuskon munkeista, jotka istuvat kovilla puupenkeillä, vai buddhalaisista munkeista, ketkä istuvat lotus-asennoissa, he joka tapauksessa tuhlaavat aikaansa joihinkin hyödyttömiin asioihin. Tästäkin huolimatta, ajatuksessa siitä, että ihmiset kokoontuvat jonnekin uhraamaan aikaansa jollekin suuremmalle asialle, jättäen tavallisten pienten ihmisten ongelmat taaksensa, on kyllä jotain kiehtovaa, ja konseptista voisi edelleen olla jotain hyötyä. Voitaisiinko luostari- ja yliopistotoimintaa esimerkiksi jotenkin sekoittaa siten, että jonain päivänä jossain organisaatiossa ihmiset eläisivät askeettisesti keskittyen johonkin suurempaan asiaan ilman tavallisen elämän häiriöitä, mutta se suurempi asia olisi vaikka luonnontieteiden, matematiikan ja ohjelmoinnin opiskelu? Tällä hetkellä meidän opiskelukulttuuri on viritetty pystyyn sellaiseen malliin, että opiskeluun kuuluu olennaisena osana typerä opiskelijabiletys, ja se opiskelijabiletys on usein tärkeämpää kuin itse opiskelu. Oppiminen tapahtuu hitaasti, ja useiden vuosienkin jälkeen tuloksena on jollekin äärimmäisen kapealle alalle perehtyneitä maistereita, joita tuskin edes kiinnostaa oma ala.

[Jochanan]

Kosmopoliittina rakastan eri kulttuureja, mutta eurooppalainen ja länsimainen kulttuuri on lähinnä sydäntäni ja sen aion pelastaa.   

Kulttuurien erilaisuus on rikkaus. Kaikissa kulttuureissa arvostan sellaisia ominaispiirteitä, jotka ovat hyviä, ihmiselämää ja luontoa kunnioittavia ja suojelevia, rauhaa, vapautta, rehellisyyttä ja totuudellisuutta palvelevia, moraalisesti korkeita ja esteettisiä sekä näitä itsessään kussakin kulttuurissa ylläpitäviä ja ruokkivia.

Näitä piirteitä löytyy MELKEIN*) kaikista kulttuureista ja näitä tulisi vahvistaa ja näiden vastakohtia, kutakin kulttuuria itseään ja muita kulttuureja tuhoavia voimia, tulisi pyrkiä aktiivisesti torjumaan, koska muuten kulttuuri kuolee.

EDIT: *) Oli pakko käydä lisäämässä. 

[internetsi]

Arvostan, jos ne on vaikutuksiltaan oikeasti positiivisia tai sitten neutraaleja (siis sellaisia, jotka eivät miellä joitakin asioita positiivisiksi, mieltävät ne neutraaleiksi). Sama asia monikulttuurin kanssa. Hyväksyn ne asiat, jotka ovat positiivisia tai neutraaleja.

Omaa kulttuuriaan on joskus hieman vaikeaa arvioida, koska sitä pidetään itsestäänselvyytenä. Siksi usein matkoilla tulee hostelleissa juteltua paljonkin omasta maasta ja siitä, millaisia eroja siellä on muihin nähden. Erojen kertominen voi olla helpompaa.

Minua joskus vituttaa aivan suunnattomasti se kliseeperustelu, jonka aika usein kuulen: "Hei, matkustele vähän, et varmaan ole käynyt koskaan missään!" No, vastaan aina tähän, että olen 99% todennäköisyydellä käynyt useammissa maissa kuin tämän heittäjä.

Jos peilaa asiaa siihen vertaukseen, minkä esitin yhdessä keskustelussa ja josta kerroin myös täällä, niin erot kulttuurien välillä pitäisi olla maahanmuutossa suurin piirtein samat. Esimerkkinä mainittakoon paperikassien käyttö. Unkarilaiset käyttää niitä nähdäkseni enemmän kuin suomalaiset. Afganistanissa sai paperikassin käytöstä kuolemantuomion, kun afgaanit loivat sinne sellaisen järjestelmän, jota kutsuttiin nimellä taleban. Ei tarvitse paljoa arvailla, kumman on helpompi supeutua Suomeen: unkarilaisen vai afkanin?

Mutta kyllä arvostan. Monissakin asioissa ja maailmalla kiertämisen ansiosta muistan entistä useammin sen, että Suomi on kaikista vioistaan huolimatta maailman paras maa. Siksi en halua pilata sitä negatiivisilla kulttuurillisilla ilmiöillä, joita kehitysmaalaiset mukanaan tuo.

[stefani]

Suomalaisuuteen kuuluu paljon ominaispiirteitä, joita ehdottomasti en arvosta. En pidä tavasta, miten suomalaiset käyttäytyvät ja tekevät asioita. Suoraan sanottuna suomalainen kulttuuri on niin naurettava, että me suorastaan tarvitsisimme jotenkin järkevämmin suunniteltua uudenlaista suomalaisuutta.

Kulttuurien erilaisuus on rikkaus. Kaikissa kulttuureissa arvostan sellaisia ominaispiirteitä, jotka ovat hyviä, ihmiselämää ja luontoa kunnioittavia ja suojelevia, rauhaa, vapautta, rehellisyyttä ja totuudellisuutta palvelevia, moraalisesti korkeita ja esteettisiä sekä näitä itsessään kussakin kulttuurissa ylläpitäviä ja ruokkivia.

Taisit kirjoittaa jotain, mitä muut ihmiset haluavat nähdä? Sellainen on poliitikkojen tapa toki.

Suomalaisuuteen kuuluu ominaispiirteitä, jotka eivät ole ihmiselämää kunnioittavia. Mitä tälle ongelmalle pitäisi tehdä?

[Impi Waara]

En arvosta nykyistä suomalaista poliittista kulttuuria   

[sivullinen.]

Kulttuuri ei minusta liity niinkään yhteen kansaan tai maahan kuin yhteen aikakauteen. Kulttuuri on osin jaettu yhteinen kokemus ja osin tuloksena syntynyt yhteinen vastaus siihen kokemukseen. Siinä mielessä se elää voimakkaammin kuin yleensä halutaan ymmärtää ja sen elinvoimaa ei voi estää. Nimittäin se on alueellisen kokemuksen lisäksi sukupolvikokemus. Toisen Maailman sodan kokeneet suomalaiset veteraanit näkivät ensin yhden aikakauden, sitten sodan ja sen jälkeen toisen aikakauden. Sodan jälkeen syntyneet ihmiset eivät nähneet kuin yhden osan tästä. Heidän elämänsä oli välttämättä vähemmän vakavaa ja kuolemaa ymmärtävää. Vaikka vanha veteraani ja nuori sodan jälkeen syntynyt näkivät saman talon, saman kadun ja saman auringon, ne kaikki näyttäytyivät heille eri valossa ja eri merkityksessä.

Minusta siten kaikissa kulttuureissa kiinnostavat kulttuurin "paikallisten ominaispiirteiden" sijaan sen "vaiheelliset ominaispiirteet". Jokainen kulttuuri käy läpi nuoruuden, aikuisuuden, vanhuuden ja lopulta kuolee pois. Aikuisuuden huippukohtaa kutsutaan kultakaudeksi. Se on täsmälleen se hetki, jolloin kulttuuri tuottaa jotain uutta ja hienoa ihmiskunnan iloksi, ja usein se syntynyt säilyy läpi aikojen. Se on minusta se, mitä kulttuurista kuuluu kaivaa esiin ja oppia. Kreikkalaisen kulttuurin kultakausi oli Platonin aika. Silloin ihmiskunta oppi ajattelemaan loogisesti. On vaikea, ja suurimmalle osalle jopa mahdotonta ja suurimman osan mielestä jopa järjetöntä, kuvitella ihmisajatusta ennen sitä. Ennen sitä kaikki viestintä oli "ajatonta". Se oli selittävää: Katso talo. Sen jälkeen se oli "ajallista". Se loi näkymättömiä suhteita asioille: Katso taloa rakennetaan. Emme ole ihmiskuntana vieläkään ylittäneet ajatuksen osalta sitä aikaa; tänäpäivänä ei ole elossa yhtään läheskään yhtä suurta ajattelijaa kuin Platon. Ainoa tapa yrittää nousta Platonia korkeammalle tasolle on ensin nousta hänen tasolleen ja oppia häneltä kaikki ja jatkaa siitä. Näin ajateltiin 500 vuotta sitten Italiassa. Silloin syntyi renesanssi. Se oli italialaisen kulttuuriin kultakausi.

Kaikilla kulttuureilla on ollut kultakausia. Useilla on ollut useita. Suomalaisen kulttuurin kultakausi sijoittuu 1800-luvun puolivälin jälkeiseen aikaan, jolloin Snellman oli tuonut hegeliläistä ajattelua Saksasta ja sen pohjalta kehitettiin kansan ja kansallisvaltion ajatukset. Uskonpuhdistuksen aika oli toinen Suomen alueella vaikuttanut kultakausi. Itse en sitä kuitenkaan liitä nykysuomalaisuuteen vahvasti, koska vielä silloin ei ollut yhtä yhtenäistä Suomea eikä edes yhtään Suomea. Islamin kultakausikin on kiehtova. Egyptin kultakaudet ovat aivan mielettömän kiehtovia. Kaikkialla minusta kultakausi yhdistyy voimakkaasti yhteen henkilöön, joka on itsenäinen ja vapaa ja uskaltaa olla sitä, minkä aikakausi tekee mahdolliseksi välittämättä siitä, miten vahvasti muut hänet tuomitsevat edellisten aikakausien tapoihin vedoten. Mohammed oli mahtava nero. Jeesus oli loistava nero. Donald Trump on nero. Kim Il Sung oli nerojen nero. Cornelius Nepos kirjoitti suurten miesten elämistä Roomassa, ja hänen teoksensa innoitti suomalaisuuden syntyä, ja teki sen mahdolliseksi. Kulttuurien kultakausien synnyttämät ominaispiirteet ovat nerojen oikkuja tai puutteita. Vioistaan ihminen tunnetaan. En usko voivani arvostaa niitä kuin ainoastaan neron itsensä tuntomerkkeinä. Sisukin on vain voiman puutetta. Minä arvostan sisun sijaan voimaa.

EDIT: Yksi ja-sana lisätty.

[Jochanan]

Taisit kirjoittaa jotain, mitä muut ihmiset haluavat nähdä? Sellainen on poliitikkojen tapa toki.

Voi, voi, voi, kyllä nyt on varmaan tapahtunut joku väärinkäsitys! 

Yleensä minulle tuottaa vaikeuksia sanoa, mitä ihmiset haluavat kuulla...
Joka tapauksessa, olen imarreltu tästä kommentista! Kiitos! Valoit uskoa tulevaisuuteeni! Ehkä musta tulee vielä poliitikko.

Suomalaisuuteen kuuluu ominaispiirteitä, jotka eivät ole ihmiselämää kunnioittavia. Mitä tälle ongelmalle pitäisi tehdä?

Välillä puukko heiluu ja varsinkin miesten kesken on ihan liian vähän läheisyyttä, jopa isien ja poikien. Miehet vois kosketella enemmän toisiaan. Olis homoseksuaalisuuttakin vähemmän tässä maassa.

Yleisesti ottaen ihmiset jätetään liian paljon yksin, mistä seuraa itsemuria. Nämä ovat suomalaisten suurimmat ongelmat. Eli meidän pitäis opetella rakastamaan toisiamme. 

[Elemosina]

Arvostan suomalaisia ja yhteispohjoismaisia kulttuurillisia ominaispiirteitä.
Ei suomalaiset ja muut pohjoismaalaiset samanlaisia ole mutta samankaltaisia kylläkin. Periaatteessa luonnonläheisyys, rehellisyys, konstailematon tasa-arvo, suhde alastomuuteen ja seksiin sekä jokin määrittelemätön yhteispohjoismaisuus vetää skandeja ja suomalaisia yhteen ulkomaillakin.

[UgriProPatria]

Arvostan alkuperäissuomalaista kulttuuria, aitoa suomalaisuutta.

Tämän päivän kulttuuri Suomessa ei ole suomalaista kulttuuria. Suomalaista kulttuuria ei enää näy missään. Ainakaan Helsingissä. Toivottavasti vielä jossain muualla. Vielä parikymmentä vuotta sitten oli vielä jonkin verran.

Suomalaisten kulttuurimurha onnistui heiltä jotka olivat sitä vuosisatoja hautoneet. Kun kulttuuri kuolee, se ei enää koskaan herää aitona uudestaan. Sen jälkeen se on jotain muuta, monine virheineen, ei enää aitoa. Tämän huomaa erityisesti laulutavassa joka kyllä saattaa tekeytyä muka suomalaiseksi, muttei ole alkuperäistä, vaan keksittyä, sillä aito jatkumo katkaistiin.

Siksi olisi tärkeää, että suomalaiset opettaisivat lapsilleen ja lapsenlapsilleen aitosuomalaiset tavat ja kulttuurin, vanhat perinteet aitoina, suvaitsematta siinä mitään vieraita kotkotuksia. Juuri typerä suvaitsevaisuus tuhosi oman kulttuurimme. Jos ei tämä asia kotona vielä ole kunnossa, aloitetaan heti, aikaa ei voi hukata sekunttiakaan, sillä vihollinen on nopea. Pelastetaan suomalaisuus, jos vielä mahdollista, maan- ja kansammepettureiden rasismisyytöksistä ja polpotista piittaamatta.

No, vielä tuonpuoleisilla nahkurin orsilla tavataan. Murhaajat voivat olla tästä varmoja, älkööt koskaan uskotelko itselleen muuta.

[Larva]

Riippuu täysin kulttuurista. Kaikki kulttuurit eivät ole yhtä hyviä/arvokkaita.

Toisekseen, kaikissa kulttuureissa on hyvät ja huonot puolensa.

[UgriProPatria]

Esim. Kalevalan ääneen lukeminen. Sitä ei lueta ja lausuta niinkuin jotain muuta tekstiä, vaan aidosti sitä lasketellaan aivan tietyllä nuotilla ja tavalla, sillä Kalevalan runot ovat myös manauksia.

[ilmarinen]

Suomalainen kulttuuri on käytännössä lähes kuollut. Sen on korvannut kaupallinen angloamerikkalainen roskakulttuuri, mm. hollywood-roskineen ja amerikkalaisine "perinteineen". Muutama esimerkki tästä jatkuvasti etenevästä siirtymästä on USA-tyyliset Halloween ja ystävänpäivä (Valentine's Day), sekä isänpäivä.  Siirtymä näkyy oikeastaan nykyään jo ihan kaikessa ja sen leimallisin piirre on yltiökaupallisuus. Tavallinen tyhmä ihminen käsittää tämän siirtymän nykyaikaistumisena tai länsimaistumisena. Todellisuudessa kysymys on pelkästään kaupallisen roskakulttuurin leviämisestä.

EU:han pyrkii yhtenäistämään myös Euroopan kulttuurit ja suomalaisen kulttuurillisen omaleimaisuuden näivettyminen sopii hyvin tähän ylikansalliseen projektiin. Suomessa pidetään hyväksyttävänä, että vähemmistöt, kuten saamelaiset vaalivat kulttuurillista perintöään. Sen sijaan suomalainen kulttuuri saa huoletta kuolla.

[Faidros.]

Kosmopoliittina rakastan eri kulttuureja, mutta eurooppalainen ja länsimainen kulttuuri on lähinnä sydäntäni ja sen aion pelastaa.   

Mielenkiintoista. Tähän asti olen huomannut Jochananin puolustavan Lähi-Itäistä kulttuuria.

[stefani]

Arvostan suomalaisia ja yhteispohjoismaisia kulttuurillisia ominaispiirteitä.
Ei suomalaiset ja muut pohjoismaalaiset samanlaisia ole mutta samankaltaisia kylläkin. Periaatteessa luonnonläheisyys, rehellisyys, konstailematon tasa-arvo, suhde alastomuuteen ja seksiin sekä jokin määrittelemätön yhteispohjoismaisuus vetää skandeja ja suomalaisia yhteen ulkomaillakin.

Suomessa on tällä hetkellä karkeasti kahdenlaisia nuoria: Heitä, ketkä ovat oppineet televisiosta, että suhteilla ja mahdollisesti niiden määrällä pitää ylpeillä, ja että suhteita pitää esitellä muille, sekä heitä, ketkä ovat hämmentyneitä ja sekaisin. Oi että miten hieno kulttuurinen tilanne tämäkin on.

Toisaalla oli muuten keskustelua siitä, että mikseivät suomalaiset enää tee vauvoja. Jos esimerkiksi televisiot kiellettäisiin, niin se voisi ehkä ratkaista ongelman.

[Jochanan]

Mielenkiintoista. Tähän asti olen huomannut Jochananin puolustavan Lähi-Itäistä kulttuuria.

Lähi-itä on korkeakulttuurin kehto. Länsimainen sivistys on myös sieltä lähtöisin. Lähi-itä taantui vasta islamin sinne levittyä.

[nollatoleranssi]

Suomalainen kulttuuri on käytännössä lähes kuollut. Sen on korvannut kaupallinen angloamerikkalainen roskakulttuuri, mm. hollywood-roskineen ja amerikkalaisine "perinteineen". Muutama esimerkki tästä jatkuvasti etenevästä siirtymästä on USA-tyyliset Halloween ja ystävänpäivä (Valentine's Day), sekä isänpäivä.  Siirtymä näkyy oikeastaan nykyään jo ihan kaikessa ja sen leimallisin piirre on yltiökaupallisuus. Tavallinen tyhmä ihminen käsittää tämän siirtymän nykyaikaistumisena tai länsimaistumisena. Todellisuudessa kysymys on pelkästään kaupallisen roskakulttuurin leviämisestä.

EU:han pyrkii yhtenäistämään myös Euroopan kulttuurit ja suomalaisen kulttuurillisen omaleimaisuuden näivettyminen sopii hyvin tähän ylikansalliseen projektiin. Suomessa pidetään hyväksyttävänä, että vähemmistöt, kuten saamelaiset vaalivat kulttuurillista perintöään. Sen sijaan suomalainen kulttuuri saa huoletta kuolla.

Perussuomalaisten Reijo Tossavainen tiivisti tämän asian aikanaan erittäin hyvin. Vaikka huomio koski pelkästään Helsingin Sanomia, niin vastaava ilmiöhän on ollut pidempään koko suomalaisessa valtamediassa. Mikä ei näy siellä, niin ei saa huomiota oikein muuallakaan.

Ruotsalaisuus on ihanaa! Vai onko?
7.11.2013 Reijo Tossavainen
Helsingin Sanomat on viime päivinä kertonut kuinka ihanaa on olla suomenruotsalainen ja ruotsinkielinen. Mitään varjopuolia esimerkiksi pakkoruotsista ei ole löytynyt. Päin vastoin, sillä lehti on innostanut kokeilemaan miltä kuullostaisi oma nimi ruotsinkielisenä.

Kuten aikaisemminkin olen todennut, lehti on unohtanut liki täysin alkuperäiset juurensa suomenkielisenä lehtenä.

Helmikuun 28. päivä oli Kalevalan päivä. Helsingin Sanomissa sitä ei juuri mitenkään huomioitu.
Maaliskuun 19. päivä oli Minna Canthin päivä. Helsingin Sanomissa sitä ei juuri mitenkään huomioitu.
Huhtikuun 9. päivä oli Mikael Agricolan päivä. Helsingin Sanomissa sitä ei juuri mitenkään huomioitu.
Huhtikuun 27. päivä oli veteraanipäivä. Helsingin Sanomissa sitä ei juuri mitenkään huomioitu.
Toukokuun 19. päivä oli kaatuneiden muistopäivä. Helsingin Sanomissa sitä ei juuri mitenkään huomioitu.
Heinäkuun 6. päivä oli Eino Leinon päivä. Helsingin Sanomissa sitä ei juuri mitenkään huomioitu.
Lokakuun 10. päivä oli Aleksis Kiven päivä. Helsingin Sanomissa sitä ei juuri mitenkään huomioitu.

Marraskuun 6. päivä oli ruotsalaisuuden päivä, svenska dagen. Asian erinomaisuutta kehuttiin useilla lehden sivuilla. Helsingin Sanomat järjesti myös erilaisia tapahtumia. Pääosa niistä oli suunnattu nuorille. Järjestelyissä oli mukana myös Paavo Lipposen vetämä pakkoruotsijärjestö Svenska nu.

Helsingin Sanomat on etääntynyt alkuperäisiltä juuriltaan toiseen äärimmäisyyteen. Lehti ei enää arvosta Suomea, suomen kieltä ja suomalaisuutta.

http://reijotossavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/153384-ruotsalaisuus-on-ihanaa-vai-onko

[nollatoleranssi]

Itse saatan olla viihdeteollisuuden uhri, mutta arvostan joka tapauksessa paljon tätä angloamerikkalaiskulttuuria ja amerikkalaista tyyliä. Sen ylivalta on uhka tietysti kaikille muille, kuten Rammstein asian hyvin tiivistää.

Yhdysvaltojen historiakin muistuttaa paljon Suomen maan historiaa eli valtio syntyy vähän kuin tyhjästä. On oma villikautensa alkuperäisasukkaineen, itsenäisyyssodat punaisten (etelä) ja valkoisten (pohjoinen) välillä. Myöhempi länsimaalaistyylinen kehityskulku. Arvot ovat yleviä vapaudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Viihteessä voidaan nauraa niin vallanpitäjille kuin itselleen, koska sitä ei oteta liian vakavasti.

Suomalaiseen tyyliin tuntuu sopivan tuo, että enemmän kunnioitetaan muita maita ja niiden perinteitä kuin omia. Sen näkee aivan kaikkialla. Jos joku onnistuu jossakin tai tekee asioita hyvin, niin arvostusta voi silti olla vaikeaa saada. Saati sen myöhempiä muisteluita. Maan symbolit ovatkin aiheuttaneet kauhistusta vuosikaudesta toiseen. Ei ole sen takia ihmekkään, jos merkkipäivätkin halutaan unohtaa. Tarvittaisiin myynti- ja markkinointikoneisto herättämään ne henkiin, koska markkinavoimiin, jos johonkin vielä uskotaan. Rummutuksen voimaa ei pidä aliarvioida.

Pohjoismaalaiset arvot ja kulttuuriset näkemykset ovat niin omaa kuin vierasperäistä tuotantoa. Kokonaisuutena ajatellen ne ovat silti pystyneet jalostamaan oppeja parhaiten kaikkialta muualta maailmasta.

Suomalainen luontoläheisyys on hyvinkin käsinkosketeltavaa. Luonnon oleminen kansalaisten lähellä pitää jalat maassa. Luonnosta voi samalla hyötyä, mutta sen liikakansoittaminen ja tuhoaminen ei pitäisi olla elämisen tarkoitus. Toisaalta mitään täyteen kasvaneita risukkojakaan tuskin Suomeen tarvitaan, vaikka niitä kutsuttaisiin ylevästi nimillä "luonnonsuojelualue".

Diktatuurivaltiot aiheuttavat lopulta pelkkää vihaa. Kansalle ne ovat pahoja paikkoja, vaikka isot monumentit muistuttavatkin ties mistä hirmuhallitsijoista.

Aasialaiset kulttuurit näyttäytyvät liian tuntemattomana, että niistä voisi paljonkaan sanoa. Niissä on tiettyjä yleviä piirtejä tuon kehon- ja mielenhallinnan saralla, jotka jollakin tasolla vetoavat, mutta eivät selvästikkään tarpeeksi paljon tutuakseen niihin sen tarkemmin.

[-PPT-]

Mutta eihän ruotsalaisillakaan ole omaa kulttuuria, korkeintaan jotain tanssimista lipputangon ympärillä juhannuksena, mutta muuten ei mitään toisin kuin kurdeilla joilla on aivan mahtava oma hieno kulttuurinsa. Näinhän valtavan viisas ruotsalainen demari Mona Sahlin on todennut ollessaan vieraana jossain kurdiyhteisön tilaisuudessa. Jos Mona Sahlin on noin todennut niin sen täytyy olla totta vai mitä?

[nollatoleranssi]

Arvostan alkuperäissuomalaista kulttuuria, aitoa suomalaisuutta.

Suomalaisista heimotavoista ja maan alkuperäishistoriasta vaietaan, kun ne eivät sovi myöhempään uusruotsalaiseen historiakäsitykseen.

Tämän päivän kulttuuri Suomessa ei ole suomalaista kulttuuria. Suomalaista kulttuuria ei enää näy missään. Ainakaan Helsingissä. Toivottavasti vielä jossain muualla. Vielä parikymmentä vuotta sitten oli vielä jonkin verran.

En muista milloin olisin viimeksi nähnyt sellaisenkin harvinaisuuden kuin "kansallispuku".

Siksi olisi tärkeää, että suomalaiset opettaisivat lapsilleen ja lapsenlapsilleen aitosuomalaiset tavat ja kulttuurin, vanhat perinteet aitoina, suvaitsematta siinä mitään vieraita kotkotuksia. Juuri typerä suvaitsevaisuus tuhosi oman kulttuurimme. Jos ei tämä asia kotona vielä ole kunnossa, aloitetaan heti, aikaa ei voi hukata sekunttiakaan, sillä vihollinen on nopea. Pelastetaan suomalaisuus, jos vielä mahdollista, maan- ja kansammepettureiden rasismisyytöksistä ja polpotista piittaamatta.

On todennäköisempää lähettää 100 vuotisjuhlien kunniaksi koodaribussi Afrikkaan "suomalaisten juurille" 10.000 vuoden taakse kuin tutkia historiaa 1000 vuotta sitten. Saati muistella vanhoja kansanperinteitä kunnioittavia runolauluja ja tunnustaa kielellinen yhtenäisyys.

Paikalliset tavat ja opit eivät säily muuta kuin opettamalla. Suomalaiset voivatkin tulevaisuudessa olla katoava kansanperinne.

[nollatoleranssi]

Vai että kulttuureita? Ja että arvostaa pitäisi? 

Missäs Vietnam-elokuvassa se jenkkisotilas totesi, että "ensin tutustumme uusiin kulttuureihin ja sitten tuhoamme ne"?

Pitäähän tuokin paikkaansa. Toisaalta amerikkalaiset ovat sallineet sotien arvostelemisen viihdeteollisuuden kautta, mikä ei ole samanlainen itsestäänselvyys kaikkialla muualla.

[Tommi Korhonen]

Paikalliset tavat ja opit eivät säily muuta kuin opettamalla. Suomalaiset voivatkin tulevaisuudessa olla katoava kansanperinne.

En yleensä tykkää liikaa nostaa esille 'mutta ovathan suomalaisetkin vähemmistö'-väitettä, mutta tässä se on tosi osuva!

Suomalaisten tavat ja kulttuuri ovat huomattavasti heikommissa kantimissa kuin vaikka somalialaiset.
Sukuelimiä varmasti silvotaan vielä silloinkin kun kanteletta ei enää (suomalaistaustaisesti) kukaan osaa soittaa.

Ehkä niiden juhlajärjestelijöiden pitäisi miettiä tuotakin, sen sijaan että miten 100v voi uhrautua toisten edestä.

Lähetetty minun Jolla laitteesta Tapatalkilla

[stefani]

Onko uhrin esittäminen osa suomalaisuutta (suomalaista kulttuuria)? Tai ehkä se on vain osa eurooppalaisuutta, tai länsimaalaisuutta? Väitän joka tapauksessa, että uhrin esittäminen on osa kulttuuriamme siinä mielessä, että ihmiset oppivat kyseisen taidon muilta ympärillä olevilta ihmisiltä, eli se on jotain, mikä säilyy ja elää kulttuurillisen ominaisuuden tavoin.

[UgriProPatria]

Onko uhrin esittäminen osa suomalaisuutta (suomalaista kulttuuria)? Tai ehkä se on vain osa eurooppalaisuutta, tai länsimaalaisuutta? Väitän joka tapauksessa, että uhrin esittäminen on osa kulttuuriamme siinä mielessä, että ihmiset oppivat kyseisen taidon muilta ympärillä olevilta ihmisiltä, eli se on jotain, mikä säilyy ja elää kulttuurillisen ominaisuuden tavoin.

Jos uhri uskaltautuu kertomaan, että hän on rikoksen uhri, ei hän "esitä uhria", tai "uhriudu", vaan on sitä. Uhrilta vaatii jonkin verran päättäväisyyttä ja sisua tulla esiin rikoksen uhrina, sillä rikosten uhrit tietävät kuinka uhreja vähätellään ja nimitellään "uhriutuviksi". Uhrin ei tarvitse esittää uhria. Hän on sitä.

Sitten on tietysti sellaisia epärehellisiä ihmisiä, jotka teeskentelevät olevansa uhreja. Tällainen henkilö ei tahdo kantaa vastuuta omien tekojensa seurauksista, vaan kätkeytyy valituksen taa.

Aito rikoksenuhri ei useinkaan "valita", vaan kauan voimia keränneenä nk. käy härkää sarvista kiinni, nousee unohduksen haudastaan ja ilmoittaa: "Tässä olen. Olitko jo unohtanut minut? Minä en ole unohtanut sinua."

On osattava erottaa nämä kaksi uhrilajia toisistaan.

Sitten on myös kolmas uhrilaji, nimittäin nk. onnettomuuksien uhrit. Maanjäristyksen uhrit. Auton alle jääneet uhrit.

Aito uhri on aina toisen tahon aiheuttaman teon kohde, teon, johon hän itse ei ole voinut juurikaan vaikuttaa. Joko teko tulee täysin yllätyksenä, tai se muutoin tapahtuu vastoin hänen tahtoaan.

Sen sijaan että syytellään uhreja, voitaisiin vilkaista niitä tekijöitä. Rattijuoppoa, todellisia sotasyyllisiä, ynnä kaikenlaisen väkivallan harjoittajia. He ovat ikäänkuin kasvottomia, jonkinlaisia taustalle häipyviä haamuja, jotka tuntee ainoastaan heidän tekojensa uhrit.

Maanjäristyksillä ja tsunameillakin on uhrinsa. Tässä luonnonvoimat toimivat, eikä uhri tässäkään kohdin ole syyllinen. Uhrin omavastuu on ainoastaan siinä, olisiko hän voinut ennakoida tulevan ja joillain omilla toimillaan välttää tapahtuman. Se, että joku toinen ennakoisi jonkin asian, ei tarkoita, että mainittu uhri olisi voinut sitä ennakoida, sillä on otettava huomioon esim. älynlahjat, tai muut yksilölliset piirteet, jotka tekevät toisesta uhrin, jostain toisesta ei.

Terveisin: Uhri.

[Impi Waara]

Onko uhrin esittäminen osa suomalaisuutta (suomalaista kulttuuria)? Tai ehkä se on vain osa eurooppalaisuutta, tai länsimaalaisuutta? Väitän joka tapauksessa, että uhrin esittäminen on osa kulttuuriamme siinä mielessä, että ihmiset oppivat kyseisen taidon muilta ympärillä olevilta ihmisiltä, eli se on jotain, mikä säilyy ja elää kulttuurillisen ominaisuuden tavoin.

Jos uhri uskaltautuu kertomaan, että hän on rikoksen uhri, ei hän "esitä uhria", tai "uhriudu", vaan on sitä. Uhrilta vaatii jonkin verran päättäväisyyttä ja sisua tulla esiin rikoksen uhrina, sillä rikosten uhrit tietävät kuinka uhreja vähätellään ja nimitellään "uhriutuviksi". Uhrin ei tarvitse esittää uhria. Hän on sitä.

Sitten on tietysti sellaisia epärehellisiä ihmisiä, jotka teeskentelevät olevansa uhreja. Tällainen henkilö ei tahdo kantaa vastuuta omien tekojensa seurauksista, vaan kätkeytyy valituksen taa.

Aito rikoksenuhri ei useinkaan "valita", vaan kauan voimia keränneenä nk. käy härkää sarvista kiinni, nousee unohduksen haudastaan ja ilmoittaa: "Tässä olen. Olitko jo unohtanut minut? Minä en ole unohtanut sinua."

On osattava erottaa nämä kaksi uhrilajia toisistaan.

Sitten on myös kolmas uhrilaji, nimittäin nk. onnettomuuksien uhrit. Maanjäristyksen uhrit. Auton alle jääneet uhrit.

Aito uhri on aina toisen tahon aiheuttaman teon kohde, teon, johon hän itse ei ole voinut juurikaan vaikuttaa. Joko teko tulee täysin yllätyksenä, tai se muutoin tapahtuu vastoin hänen tahtoaan.

Sen sijaan että syytellään uhreja, voitaisiin vilkaista niitä tekijöitä. Rattijuoppoa, todellisia sotasyyllisiä, ynnä kaikenlaisen väkivallan harjoittajia. He ovat ikäänkuin kasvottomia, jonkinlaisia taustalle häipyviä haamuja, jotka tuntee ainoastaan heidän tekojensa uhrit.

Maanjäristyksillä ja tsunameillakin on uhrinsa. Tässä luonnonvoimat toimivat, eikä uhri tässäkään kohdin ole syyllinen. Uhrin omavastuu on ainoastaan siinä, olisiko hän voinut ennakoida tulevan ja joillain omilla toimillaan välttää tapahtuman. Se, että joku toinen ennakoisi jonkin asian, ei tarkoita, että mainittu uhri olisi voinut sitä ennakoida, sillä on otettava huomioon esim. älynlahjat, tai muut yksilölliset piirteet, jotka tekevät toisesta uhrin, jostain toisesta ei.

Terveisin: Uhri.

Allekirjoitan joka sanan.

Uhrin syyllistäminen ja vähättely on raukkamaista ja moraalitonta.

T. Toinen uhri

[stefani]

Tällä hetkellä meidän tilanne on se, että lasten vanhemmat esittävät uhreja, kun heidän omat lapsensa ovat niin huonosti kasvatettuja ja uusavuttomia, että vanhemmatkin kärsivät jo siitä uusavuttomuudesta.

Armeijan upseerit esittävät uhreja, kun nuoret eivät kehity valmiiksi sotilaiksi itsestään.

Toki meillä on myös hulluja feministejä, ketkä esiintyvät patriarkkaalisten yhteiskuntarakenteiden uhreina. Ei näytä kovinkaan erikoiselle näissä olosuhteissa.



Tarkennan vielä hieman huomauttamalla, että tämä liittyy mielestäni kulttuuristen ominaisuuksien aiheeseen, koska tuo kuvailemani uhriutuminen tapahtuu usein juuri tietyllä tyylillä, joka on muilta suomalaisilta opittua. Yksilöt eivät keksi uhriutumistapaa täysin oman mielikuvituksen voimin, vaan ensiksi tarkkaillaan, kun muut uhriutuvat, ja sitten sitä matkitaan.