Köyhyys

[Ernst]

Tämä IS-juttu herätti tunteita. En kytke tätä maahanmuuttoon vaan menköön kylänraittia pitkin.

Nimittäin sitä on. Edelleen. Itsekin sitä lapsena kokeneena nämä aina koskettavat.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001925996.html

[Skeptikko]

Tämä IS-juttu herätti tunteita. En kytke tätä maahanmuuttoon vaan menköön kylänraittia pitkin.

Nimittäin sitä on. Edelleen. Itsekin sitä lapsena kokeneena nämä aina koskettavat.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001925996.html

En ole itse lapsuudessa kokenut tällaista köyhyyttä, mutta eräs ystäväni koulussa oli aika köyhistä oloista ja samoin olen myöhemmin tutustunut tällaisiin ihmisiin. Jo lapsuudessa vastustin koulussa typeriä tempauksia, joissa koululuokka viedään jostain päähänpistosta johonkin joutavaan maksulliseen tapahtumaan tms, mikä voi olla ikävää köyhien perheiden lapsille. Boikotoin mahdollisuuksien mukaan aivan periaatteen vuoksi näitä.

[JoKaGO]

Mää kävin keskikoulun suloisella 70-luvulla, jolloin koulussa oli aina yksi perjantai vuodessa taksvärkkipäivä. Yhden päivän työpalkka, olisiko ollut parikymmentä markkaa, piti tuoda kouluun. Moni sai palkan kotinsa siivoamisesta tai tuulettamisesta, vanhemmat maksoivat ja tenavilla oli vapaapäivä.

Mutta ei minulla 

Minä olin aina koulussa, noinakin päivinä. Kyllähän se söi poikaa rotan lailla, kun kaverit saivat pelata koko päivän futista tai lätkää, minä vasta illalla. Vanhempani olivat tiukkoina, rahaa ei tippunut eikä lirissyt "Nicaraguan kaivoprojekteille". Siivoukseen ym. kodinhoitoon joutui osallistumaan jokainen kykyjensä mukaan, ei siitä maksettu. Hyvä niin, olen joutunut toteamaan myöhemmin.

Tuolloin vähävaraiset oppilaat saivat vapaaoppilaspaikan (koulussa oli lukukausimaksut) ja jotkut jopa vaateavustusta kunnalta. Minulla ei ollut tarvetta, koska kuopuksena perin sisarusteni vaatteet. Säästäväisyyssyistä, ei vähävaraisuudesta.

Nyt kun on maksuton peruskoulu, niin pitäisi toki olla tarjolla tuollaisia kuin sisäpelitossuja lainattavaksi, ei sellaisia pitäisi joutua ostamaan, vähävaraisten.

[yks vaan]

Onpa taas....pelattiin ilman tossuja jos ei ollut mukana. Simple.

[Artisti]

Me olimme rutiköyhiä. Ei ollut autoa, ei puhelinta, ei pölynimuria, välillä telkkarikin oli kanissa. Se oli kurjinta, kun edes telkkaria ei voinut katsella. Jääkaappi oli useimmiten tyhjä. Minulla oli vain yksi vaatekerta.

Opin jo varhain pesemään itse pyykkini käsin lavuaarissa tai ammeessa. Jos vain kaapissa oli jauhoja, leivoin itselleni ja muillekin leipää. Hain kasakaupalla kirjastosta kirjoja, myös tietosanakirjoja, jotka luin kannesta kanteen. Ulkona oltiin monta tuntia joka ikinen päivä. Lintsasin koulusta niin paljon kuin pystyin, silti sain kokeista kohtuullisia numeroita lukematta.

Armeijan jälkeen opiskelin akateemiselle alalle, enää en ole köyhä. Olen kyllä melko antelias, omat lapseni saavat kaiken mahdollisen aina pyytämättä. Käyn kyttäämässä, onko heillä ruokaa kaapeissa, onko rahaa ja vaatteita. Maksan puhelinlaskut ja harrastukset, ostan taulutelevisiot ja pelikonsolit, annan rahaa ja maksan etelän lomat. Joskus mietin, että viekö liian helpolla pääseminen heiltä oma-aloitteellisuuden, mutta aina päädyn siihen johtopäätökseen, että tuskinpa. Useimmiten köyhyys lamaannuttaa ja vie yrittämisestä motivaation.

Köyhyyteen liittyy häpeää. En vieläkään kehtaa puhua lapsuuteni köyhyydestä aikuisiällä tapaamilleni ystävilleni, vain lapsuudenkaverini tietävät synkän salaisuuteni. En salaile mitään, mutta en kerro kaikkea totuutta, koska en halua joutua keittiöpsykologisen arvioinnin kohteeksi oletetun lapsuudentrauman vuoksi. Minullahan oli kuitenkin varsin onnellinen lapsuus, vaikka sitä saattaa muiden olla vaikea ymmärtää.

Mutta nykyinen hallitus aikoo lakkauttaa tyypin 2 diabeteslääkkeiden erityiskorvattavuuden. Se on hulluutta, joka tulee toteutuessaan maksamaan pitkässä juoksussa rutkasti enemmän kuin lyhyellä tähtäimellä saatu säästö, koska jos ihmisen on pakko valita, ostaako leipää vai pillereitä, valinta on helppo.

[Ernst]

Eka- ja tokaluokalla syksyllä opettaja kysyi, ketkä tarvitsevat jalkineavustusta kunnalta - luokassa kaikkien läsnäollessa, tietenkin. Sitten sai lähteä rehtorin luo.  Siihen aikaan ei ollut kirppareita eikä huutonettejä maaseudulla, joten sain alkuni ja elää. Niin, ja ne talvikengät, sekä mainetta yhteisössä.

[Ernst]

Köyhyyteen liittyy häpeää. En vieläkään kehtaa puhua lapsuuteni köyhyydestä aikuisiällä tapaamilleni ystävilleni, vain lapsuudenkaverini tietävät synkän salaisuuteni. En salaile mitään, mutta en kerro kaikkea totuutta, koska en halua joutua keittiöpsykologisen arvioinnin kohteeksi oletetun lapsuudentrauman vuoksi. Minullahan oli kuitenkin varsin onnellinen lapsuus, vaikka sitä saattaa muiden olla vaikea ymmärtää.

Kokemuksesi on tuttu. Minäkin vasta olen aloittelemassa avautumista. Minut pelasti näköalattomalta pauperismilta lukeminen ja siihen kannustava mummo sekä se, että vanhempani pääsivät lopulta elinkelvottomalta pientilalta, paino ensimmäisellä sanalla, tehdastöihin. Saatiin se ensimmäinen jääkaappi.

[Kapseli]

Tiedän, että se saattaa kuulostaa laitosmaiselta, mutta jos meilläkin olisi koulupukukäytäntö niin auttaisiko se yhtään köyhiä lapsia tuntemaan itseään arvottomammaksi? Teineillä on kuitenkin nyt ja aina kilpavarustelu käynnissä ja valitettavasti kaikilla ei ole varaa vaihtaa vaatteita uusiin kuukausittain. Minusta koulun pitäisi liikuntatunteja ja muita aktiviteetteja suunnitellessaan ottaa huomioon, että koululla on mahdollisuus varustaa oppilaat asianmukaisesti ilman kodin panostusta.


Itse olen kanssa köyhästä perheestä ja muistan, että vaatteita ei uutena ostettu. Ne sai aina jätesäkissä vanhemmilta sukulaisilta. Liikuntatunneilla kaivettiin sitten koulun varastosta mitä sattui olemaan. Suurimman osan kouluajoista ajoin siskon vanhalla pyörällä. Ruoka oli mitä oli. Onneksi sitä sentään aina oli.


Se kuka tämänkin ongelman ratkaisee ansaitsee nobelin.

[kgb]

Köyhyyttä on kahta sorttia, materiaalista ja henkistä. Poistin pari viestiä jotka ilmineerasivat tuota jälkimmäistä (sekä pari vastausta niihin). Yrittäkäähän käyttäytyä.

[Larva]

Tiedän, että se saattaa kuulostaa laitosmaiselta, mutta jos meilläkin olisi koulupukukäytäntö niin auttaisiko se yhtään köyhiä lapsia tuntemaan itseään arvottomammaksi? Teineillä on kuitenkin nyt ja aina kilpavarustelu käynnissä ja valitettavasti kaikilla ei ole varaa vaihtaa vaatteita uusiin kuukausittain.

Koulupuku tai ei, kyllä olemuksesta silti näkee kuka on köyhä ja kenellä on rahaa.

[Alkuasukas]

Ei Suomessa ole köyhyyttä. Tuolta tarinan perheeltä löytyy varmasti sisävessat ja ruokaa jääkaapista. Lakatkaa inisemästä.

[Saturnalia]

Me emme olleet köyhiä, mutta ei se välttämättä mikään tie onnelliseen lapsuuteen silti ole, samoin kuin sitä eivät ole raittiit vanhemmatkaan.
Sosiaalialalla yleinen käsitys tuntuu olevan, että jos vanhemmat eivät ole köyhiä eivätkä juoppoja, niin kaikki on hyvin, mutta ei se niin aina mene.
Köyhissä perheissä tuntui lapsena usein olevan rento meininki, mitä hyvätuloisessa perheessä on harvemmin. Tarkoitan, ettei se hyvätuloisuus tule tyhjästä. Sen takana on usein armoton itsekuri ja puritanismi, jota perheessä sovelletaan sitten kaikkeen elämässä. Tällä en tarkoita vihjata ettäkö koyhiltä itsekuria puuttuisi.

Meillä oli se tilanne, että rahaa oli mutta sitä käytettiin hyvin kurinalaisesti ja harkiten. Muu aika oltiin saitoja, joka oli hyve.
Köyhäiltiin vapaaehtoisesti. Kaupasta usein halvinta, matkoilla syötiin eväitä, ensimmäisellä amerikanreissulla lähdettiin ensimmäisenä aamuna miehissä etsimään kaurahiutaleita, että saatiin puuro pöytään. Asenne oli koko ajan kotona se että joka markan kanssa tuli harkita kymmenen kertaa ennen kuin sen käytti mihinkään, ja sittenkin vielä vähän katua. Sellaista asennetta ei enää ole nykyajassa juuri kellään, siis vapaaehtoisesti. Kuluttaminen kuluttamisen vuoksi ei todellakaan ollut hyve, vaan halveksuttavaa. Vanhan rahan spirittiä. Joku "shoppailu" oli ihan käsittämätön konsepti, ja velattomuus kunnia-asia ja normitila. Luottoja ei tarvitse kun on aina säästössä. Aina piti olla säästössä niin että saattoi "ostaa mitä halusi", heti.

Kääntöpuolena oli toki sitten se, että joskus sitten ostettiin jotain tosta vaan aina välillä. Moottoriveneitä, purjeveneitä, ulkomaanmatkoja, autoja, moottoripyöriä, moottorikelkkoja, jne, jne. Mietittiin ruokapöydässä että "sellainen olis kiva", ja sitten käytiin hakemassa se. Välillä käytiin aina lentämässä. Kuppilassa sitten ihan vaan pelkät kahvit, kotona laitetaan sitten ruoka. Ei puhettakaan että olisi otettu lounas, vaikkei se rahasta kiinni olisi ollut. Paljon ovat ajat muuttuneet. Nykyään pyritään hirveät velat niskassa viimeiseen asti näyttämään että rahaa on. Ennen pidettiin moukkamaisena näyttää että rahaa on. Jos ostettiin jotain kallista niin se tehtiin aidosti siksi että sitä digattiin. Miltä se näytti oli ihan yhdentekevää.

Minäkin kävin koulua 70-luvulla, mutta se oli silloin jo peruskoulu. Oli ihan uusi juttu silloin.

[Nuiva kansalainen]

Ei meilläkään ollut lapsena liikaa rahaa. Toinen vanhemmistani oli perusduunari ja toinen lähes koko ikänsä vuoroin työtön ja vuoroin osa-aikatyöntekijä. Silti tulimme aina jotenkin toimeen. Vanhempani kustansivat jopa opiskeluni siihen asti, kunnes pääsin itse tienaamaan rahaa kesätöillä. Koskaan emme saaneet mitään ilmaiseksi, vaan kaikki oli tienattava itse. Seuraavan vuoden opiskeluajan maksoin aina kesätöillä tienatuilla rahoilla ja näin selvisinkin koko opiskeluajan täysin ilman opintolainaa. Tämän pohjalta olenkin oppinut arvostamaan ahkeruutta ja sen pohjalta menestymistä. Minulle on kunnia-asia, että maksan omat menoni täysin itse. Nyt olen korkeasti koulutettu ja vakituisessa työsuhteessa. Rahaa ei tietenkään ole koskaan liikaa, mutta tulen mielestäni ihan hyvin toimeen. Suomen mielipuolinen verotus saa kyllä v-käyrän nousemaan. Millä helvetin perusteella kovalla työllä hankituista ansioistani nyhdetään joka kuukausi kolmannes veroina? Varsinkin, kun verorahoja kaadetaan täysin mielipuolisiin kohteisiin, kuten kehitysapuun, maahanmuuttoon, pakolaisten elättämiseen, kulttuuriin, urheiluun ym. Olen raha-asioissa kuitenkin sen verran tarkka, että juoksevien menojen jälkeen myös säästöön jää hieman rahaa. Säästörahoja tulee silloin tällöin käytettyä erittäin tarkkaan harkiten. Tulojen mittauksessa minut lasketaan ilmeisesti keskituloisiin.

[Ernst]

En osaa mennä toisen perheen vessoista ja jääkaappien sisällöistä lausumaan. Oma kokemukseni köyhyydestä ei ole mieltä ylentävä; pauperismi, johon viittasin, on se, miten köyhät elävät, ja siitä pois ponnistelemiseen voimat onneksi riittivät. Kun jalkoja paleli, koin sen itse. Se tuskin olisi hävinnyt, vaikka joku olisi sanonut, että köyhyyttä ei oikeastaan ole. Leipäjonossa elää uusi versio suomalainen pauperismi, köyhäläisyys.

Perspektiiviä:

http://docplayer.fi/5320970-Kaksisataa-vuotta-pauperismia-kuvauksia-koyhyydesta.html

[Delaz]

Ei Suomessa ole köyhyyttä.

Aina puhutaan vaan lapsista ja lapsiperheistä. Paljon on köyhiä opiskelijoita, eläkeläisiä, tavallisia aikuisia, narkkareita, alkoholisteja, mielenterveyspotilaita...

Huomenna on köyhiä vieläkin enemmän, ja vuoden päästä taas enemmän, ja viiden vuoden päästä tilanne on täysin kestämätön.

Kyllä suomessa on jo nyt köyhyyttä, kuinka paljon, ei tiedä, mutta tulevaisuudessa köyhyys on varmasti ongelma.

[dothefake]

Ei Suomessa ole köyhyyttä. Tuolta tarinan perheeltä löytyy varmasti sisävessat ja ruokaa jääkaapista. Lakatkaa inisemästä.

Minulla jää elämiseen n. 200 euroa kuukaudessa, jolla syön ja maksan puhelimen ja jotain muutakin. Olenko alkuasukkaan mielestä rikas? Itse olen sitä mieltä, että olen, enkä inise yhtään. En esimerkiksi ole mieleltäni lainkaan noin kärsivä, kuten vaikkapa Alkuasukas.

[Tabula Rasa]

Ei Suomessa ole köyhyyttä. Tuolta tarinan perheeltä löytyy varmasti sisävessat ja ruokaa jääkaapista. Lakatkaa inisemästä.

Tunnen monta jolla ei jääkaapista aina löydy sitä ruokaa.

[dothefake]

Minulla oli viime viikko onnellista aikaa, ei tarvinnut käydä vuoden 1982 vuoden moottoripyörällä lainkaan kaupassa, kun ei ollut rahaa. Auto on rikki ja kylmä viima kutistaa.

[Arvoton]

Mää kävin keskikoulun suloisella 70-luvulla, jolloin koulussa oli aina yksi perjantai vuodessa taksvärkkipäivä. Yhden päivän työpalkka, olisiko ollut parikymmentä markkaa, piti tuoda kouluun. Moni sai palkan kotinsa siivoamisesta tai tuulettamisesta, vanhemmat maksoivat ja tenavilla oli vapaapäivä.

Pitkälti kuin mun tarinaa. Oppikoulun luokallamme kuitenkin aniharva hommasi mitään taksvärkkitalkoota itselleen ja siis suurin osa tuli kouluun. Nyt kun aattelen, oisko jengi ollut vahvasti porvarikodeista, jotka eivät lämmenneet solidaarisuushömpötyksiin. Muistaakseni demari-mutsinikaan syttynyt kyseiseen touhuun. En tosin päässyt partioonkaan. Lintukerhoon kyllä.

Vuosituhannen vaihteessa ainakin pikkuneitimme kouluun (ala-aste) liittyviin touhuihin piti jatkuvasti olla antamassa markkoja. Vähintään kerran kuussa, näin muistelen.

[Aksiooma]

Kiitos Veli M aiheen aloituksesta. Kenenkään suomalaisen ei pitäisi unohtaa hetkeksikään, että meillä on joukossamme köyhiä perheitä. Olisi jokaisen hyvä joskus käydä katsomassa ruokajonoa livenä. Vetää muuten aika nöyräksi. Olen muutaman kerran  ollut Espoon keskuksessa, kun ruokajonoon on tullut porukkaa. Kyllä laittaa joka kerta surulliseksi ja vihaiseksi. Olen aina auttanut lähipiirissäni olevia vähävaraisia ja autan yhä. En halua antaa yhtään rahaa kasvottomille rahankeräystä harrastaville järjestöille.

Johtuukohan juuri tästä köyhyydestä se, että peruskoulussa ei käydä enää liikuntatuntien jälkeen suihkussa?

Onko täällä Hommalla yhtään opettajaa, joka voisi avata minulle, miksi liikuntatuntien jälkeinen suihku on jätetty pois? Johtuuko se siitä, että se eriarvoistaa oppilaita juuri tämän köyhyysloukun kautta, kun lapsella ei välttämättä ole erikseen urheiluvaatteita jne? Vai johtuuko se [jo] erilaisten kulttuurien tuomista jännitteistä?

Vai onko nykypäivänä nuoriso vaan niin laiskoja, että eivät jaksa kantaa treenivaatteita ja käydä suihkussa koulussa ja koulu yhtä laiska vaatimaan selkeitä urheiluvaatteita ja suihkua, vai johtuuko ihan ajankäytöstä vai minkä helvetin takia lapset ja nuoret eivät enää nykyään käy liikuntatunnin jälkeen suihkussa? Kyllä 70-luvulla kun minä ala-asteen kävin, niin kävimme aina liikuntatunnin jälkeen suihkussa.

En tiedä mikä tilanne on muissa kouluissa ja onko maantieteellisesti eroa vai perustuuko johonkin kouluhallituksen monikulturismisäädöksiin?

[Aksiooma]

Onko täällä Hommalla yhtään opettajaa, joka voisi avata minulle, miksi liikuntatuntien jälkeinen suihku on jätetty pois? Johtuuko se siitä, että se eriarvoistaa oppilaita juuri tämän köyhyysloukun kautta, kun lapsella ei välttämättä ole erikseen urheiluvaatteita jne? Vai johtuuko se [jo] erilaisten kulttuurien tuomista jännitteistä?

Nosto. Jos Hommalta löytyisi opettajia vastaamaan. Kiitos.

[no future]

Oma muistikuva 1980- ja 90-luvuilta on, että aikalailla oman harkinnan ja valinnan varassa oli suihkussakäyminen. Tosin varmaan 9 kertaa kymmenestä oli päivän viimeiset tunnit liikuntaa. Eikä se aina mitään hikiurheilua ollut, ainakaan jos omasi vähänkään liikuntaharrastuksia.

Mutta mistä sinulle tuli mieleen pohtia peruskoululaisten suihkuttelutapoja?

[Aksiooma]

Mutta mistä sinulle tuli mieleen pohtia peruskoululaisten suihkuttelutapoja?

Ihan vaan assosioin tästä avauksesta, kun olen ihmetellyt asiaa oman jälkikasvun kautta.

[Muuttohaukka]

Onko täällä Hommalla yhtään opettajaa, joka voisi avata minulle, miksi liikuntatuntien jälkeinen suihku on jätetty pois? Johtuuko se siitä, että se eriarvoistaa oppilaita juuri tämän köyhyysloukun kautta, kun lapsella ei välttämättä ole erikseen urheiluvaatteita jne? Vai johtuuko se [jo] erilaisten kulttuurien tuomista jännitteistä?

Nosto. Jos Hommalta löytyisi opettajia vastaamaan. Kiitos.

Yläluokilla osa käy ja osa ei. On erityisen epämiellyttävää olla liikuntatunnilta tulleen ei-suihutelleen ja yleensä pojan vieressä haistamassa sitä teini-ikäisen hienhajua. Kulttuurierojen vaikutuksesta en osaa sanoa, koska meillä ei niitä moninaisia ole.

Se ei ole pakkotoimenpide se suihussa käynti. Osa pesee itsensä lavuaarissa, osa vaihtaa vaatteet, osa ei tee mitään. Osalle opettaja puhuu ja neuvoo mutta samat haisulit ne ovat aina ne, joita saa eniten neuvoakin.

Itse opettaessani ala-asteella aina oppilaat kävivät ainakin sisä- ja kenttäliikunnan jälkeen suihkussa. Välillä järjen käyttöä, jos tunti oli koulupäivän viimeinen ja etenkin lähtö kentältä kotiin. Tämän päivän mallista en ole tietoinen. Ei ole ollut kiinnostuksen kohde.

[kriittinen_ajattelija]

Ei Suomessa ole köyhyyttä. Tuolta tarinan perheeltä löytyy varmasti sisävessat ja ruokaa jääkaapista. Lakatkaa inisemästä.

+1

Raha ja vauraus ei tuo onnea, itseasiassa voisin väittää että asia on jopa päinvastainen, ja nyt en toki puhu absoluuttisesta köyhyydestä vaan sellaisesta että tyyliin joutuu pyöräilemään töihin ja itse tiskaamaan omin pikku käsin jne...

Ainoa negatiivinen asia köyhyydessä on siitä seuraava häpeä jos elää itseään varakkaampien keskuudessa.

[Mr.Reese]

Omana yläaste aikana ei kukaan käynyt, mutta betoniset nazileiri-tasoa olleet suihkutilat ei houkutelleet ketään käyttämäänkään niitä. Ala-asteella ei suihkutiloja edes ollut.

[Mr.Reese]

Ainoa negatiivinen asia köyhyydessä on siitä seuraava häpeä jos elää itseään varakkaampien keskuudessa.

Tämä. Ei kauhean mieltäylentävää kuunnella 4000€/kk kuukaudessa tienaavan rutinaa, kuinka hänen pitäisi voittaa lotossa miljoonia, että tulisi kunnolla toimeen, kun itse sumplii, miten maksaa netti, sähkö, ruoka yms alle 200 eurolla kuussa, kun myytävää on jäljellä enää asunto. Vuokralla asuessa jäisi enemmän käteen, mutta se ei enää olisi oma koti.

Yön suden tunteina olen pohtinut myös sieluni myymistä migrille, mutta eivät taida maksaa vielä Ruotsin malliin 600€ per "alaikäinen" kuukausi. 4 mahtuisi hyvin luukkuuni tai no, vaikka kymmenen, jos se migrille sopisi tuohon hintaan.

[Paawo]

Paawon lapsuus ei ollut köyhää aikaa mutta varhainen aikuisuus oli sitten sitäkin köyhempää.

Opiskeltua tuli ahkerasti, ja töitä paiskittua kesäisin sekä lomilla aivan likaa. Lisäprosenttien kautta karhun kouraan meni nekin hiet ja tunnit, mutta ei sitä silloin tajunnut.
Valmistumisen jälkeen meni sitten vuosia ennen kuin pääsi koulutusta vastaaviin töihin ja käytännössä hanttihommissa vierähti ensimmäiset kymmenisen vuotta. Puoliso opiskeli tuosta ajasta leijonanosan ja lasten takia jäi sittemmin tienaamisensa vuosiksi aika vähiin.

Paawon jo tuolloin pienellä (nykypäivän tasolla onnettoman pienellä) palkalla elelimme kuitenkin vuosia vuokrakämpissä, ja vaikken sitä kenellekään tuolloin tunnustanut ei joka viikko tarvinnut tuolloin kaupassa käydä eikä mitään herkkuja tai hepeniä ostella. Oma koti oli vuosia haaveena mutta oli selvää että ko tulotasolla oli turhaa mennä pankista lainarahoja kyselemään. Asp-tilille onnistuimme kuitenkin pienen summan joka tilistä laittamaan vaikka tili monet kerrat sen johdosta meni kuiville ja ajoittain oli oikeasti ongelmia maksella karhuja pois.

Se tuli noina vuosina opittua että vähälläkin voi toimeen tulla ja elää. Olen tyytyväinen että opin tuolloin säästäväiseksi, toisaalta lähipiiri pitää Paawoa saitana ja itarana koska edelleenkään en mitään ylimääräisiä ostele enkä voisi itseäni mihinkään rantalomille kuvitellakaan.

Hyväntekeväisyyteen olen vuosien mittaan kasvaneista tuloista suht merkittäviäkin kertalahjoituksia tehnyt, kunnes jostain keksin googletella rahojen menevän pääasiassa maahanmuuttajien elättämiseen. Nykyään avustan karhun, kirkon ja kunnan kautta.

[guest8096]

Ainoa negatiivinen asia köyhyydessä on siitä seuraava häpeä jos elää itseään varakkaampien keskuudessa.

En tajua, miksi pitäisi hävetä, jos elää itseään rikkaampien keskuudessa. Sen kun elelee vaan. Oma asenne ratkaisee. Elämä voi olla henkisesti rikasta vaikka olisi aineellisesti köyhää.

[millla]

Miksi pitäisi hävetä? Sosiaalisena eläimenä ihminen vertailee toisiin, eikä lapsilla ole kykyä miettiä olevansa henkisesti rikkaampi kuin materiaalisesti rikkaammat. Kuluneet luistimet ja liian pieni surkea pyörä pistää itsetunnon maahan, kun tuntuu, että toiset ovat parempia ja arvokkaampia ihmisiä. Helposti syntyy myös ryhmästä ulossulkemista ja kiusaamista. Tuloerojen kasvattaminen on julmaa touhua.

Toisaalta vanhempana sitä arvostaa kokemaansa köyhyyttä nimenomaan vertailuaspektin kautta. Kun tajuaa, että rikkaasti eläneillä ei ole samanlaista sisua ja kiitollisuudentunnettakaan pientä rahaa kohtaan. Suomalainen sisu on syntynyt ankrista oloista ja köyhyydestä, ja elänyt usein jo rikastuneellekin sukupolvelle. Materiaalinen köyhyys ahdistaa, mutta se tekee myös luovaksi, kunhan ei nälkään kuole. Vaikeudet on tehty voitettvaksi. Rikkaus tekee helposti pelleksi. Toisaalta, varmaan jokainen valitsisi vähintään kohtuullisen elämän, vaikka vaikeudet kasvattavatkin. En itse ymmärrä, miksei joillekin kelpaa kohtuus, vaan pitää haalia toisten perushyvinvoinnin kustannuksella. Eri asia pistää raha poikimaan toisillekin firmojen ja työpaikkojen kautta. Mutta siitä ei uusrikkausahneudessa useinkaan ole kyse.