2016-06-23 ART-TU-projekti & JOURNEY-yhteisnäyttely: Tarinoita venematkasta

[Afrikan kirjeenvaihtaja]

ART-TU-projekti ja JOURNEY-yhteisnäyttely

Journey-näyttely kertoo henkilökohtaisia tarinoita matkasta. Tarinoita vaelluksesta ja venematkasta. Tarinoita mistä mihin. Tarinoita syistä lähteä. Koimme,että näyttely on pakko tehdä nyt, vaikka rahoitusta ei olekaan saatu vielä kasaan. Siksi tarvitsemme apuasi nyt. Kertoaksemme tarinamme ihmisyydestä ja auttaaksemme.

Turvapaikanhakijoina Suomeen saapuneiden taiteilijoiden ja suomalaisten taiteilijoiden Journey-yhteisnäyttely avautuu Kaapelitehtaalla heinäkuussa.

Lähtökohdiltaan ainutlaatuinen Journey-näyttely on yleisölle avoinna 9.7.–24.7.2016 Kaapelitehtaan Puristamo-hallissa. Näyttelyn järjestää Turvapaikanhakijoiden tuki ry:n maaliskuussa käynnistynyt ART-TU pilottihanke, joka yhdistää suomalaisia ja turvapaikanhakijoina Suomeen saapuneita taiteilijoita.

Valmisteluvaiheessa parikymmentä eri lähtökohdista tulevaa taiteilijaa ovat työskennelleet yhdessä mm. taidetunneilla ja tutustuneet suomalaiseen taide- ja kulttuurikenttään, kuten museoihin ja gallerioihin. Nyt he koostavat heinäkuussa avautuvaa näyttelyä, jonka teemana on matka. Yhteisteoksena taiteilijat toteuttavat merimatkaa kuvastavan installaation, joka rakennetaan kierrätysmateriaaleja hyödyntäen. Installaation tavoitteena on konkretisoida tehdyn matkan riskit ja siihen johtaneet syyt.

"Taide on erinomainen keino rajojen ylittämiseen: Tarinat tulevat kuulluksi kielirajojen yli. Taiteen tekeminen ja siitä nauttiminen ovat universaaleja tapoja käsitellä vaikeitakin asioita ja tunteita", sanoo projektin organisaattori Eija Saarikivi Turvapaikanhakijoiden tuki ry:stä.
"Yhteinen taideprojekti ammentaa siitä mitä turvapaikanhakijoilla on antaa meille. Samalla he saavat oman tärkeitä kiinnepisteitä suomalaisiin ja suomalaiseen yhteiskuntaan. Vastaanottokeskuksissa asuvat taiteilijat ovat kokeneet taiteen tekemisen vapauttavana sekä hetkellisenä helpotuksena ikävään, jota perhettään kaipaavat ja läheistensä puolesta pelkäävät kokevat", Saarikivi kertoo.

Näyttelyn kummeina toimivat kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto sekä Suomessa pitkään asunut kurditaustainen taiteilija Dzamil Kamanger. Näyttelyn ohessa tullaan järjestämään muun muassa askartelu- ja käsityöpajoja sekä kohtaamiskahvilatoimintaa. Näyttelyn yhteydessä tulee toimimaan irakilainen kahvila SUMER (avoinna ti su klo 12–20). Kaapelitehdas ja sen tiloissa toimiva Vapaa Taidekoulu ovat tukeneet hanketta merkittävästi muun muassa tarjoamalla tiloja sen käyttöön.

[---]

Mesenaatti

[---]

Mukana näyttelyssä ovat: Ahmed Alalousi, Ali Alfahad, Muhaned Durubi, Catharina Gröndahl, Jani Hietanen, Heidi Elisabeth Hänninen, Susanna Iivanainen, Emmu Johansson, Pauliina Jokela, Satu Kalliokuusi, Liisa Kuusela, Sami Meshaal, Muhammed, Anu Nirkko, Artturi Nokelainen, Noora Nouku, Jamal Novelty, Pia Pejcic, Maarit Rantala, Hodhayfa Salih, Anni Terävä ja Pauliina Waris.

Näyttelyn taide on yhtä monimuotoista kuin taiteilijakaartinsa: esillä on valokuva-, video- ja ääniteoksia, maalauksia, veistoksia ja taiteilijoiden yhdessä toteuttama poikkitaiteellinen installaatio. Teokset toisiinsa kietoo yhdessä valittu teema JOURNEY/MATKA, jonka taiteilijat ovat käsittäneet niin henkisenä kuin fyysisenäkin matkana, sekä muualle että itseensä. Moni lähi-idästä tullut on tehnyt konkreettisen matkan Suomen maankamaralle, mutta samalla myös toiseen kulttuuriin, toisen kulttuurin edustajien kanssa. Näyttelyn teoksissa nousee esiin ajatuksia kulttuurien välisestä etäisyydestä, rasismista, sodasta ja ennakkoluuloista suhteessa historiaan ja nykyisyyteen, mutta myös kulttuurien väliset kuilut ja haasteet ylittävästä inhimillisyydestä ja rakkaudesta.

Näyttely kutsuu myös yleisönsä mukaan tälle yhteiselle matkallemme ja tutustumaan matkalaisiinsa. Kaikki näyttelyssä esiin nousevat tarinat ovat henkilökohtaisia ja toivomme niiden auttavan ymmärtämään ihmisiä yksilöinä yli pakolaiskriisi-käsitteen.

Näyttelyn ohessa on myös irakilainen kahvila, työpajatoimintaa, keskustelutilaisuuksia ja mahdollisuuksia tavata taiteilijoita.

[---]

Turvapaikanhakijoiden tuki ry

ART-TU on pilottihanke, jossa taideyhteisö adoptoi turvapaikanhakijoina Suomeen tulevia taiteilijoita ja toimii vertaistukena. Parhaimmassa tapauksessa vuorovaikutus on molemminpuolista ja yhteistyö avaa mahdollisuuksia taiteen kansainvälistymiseen. Monet suomalaiset taiteilijat ovat osoittaneet kiinnostustaan kieli- ja kulttuurirajoja rikkovaan taideyhteistyöhön.

Taiteilijoiden välinen kohtaaminen; "törmäyttäminen", johon pyrimme, vähentää ennakkoluuloja ja sitä kautta lieventää asenteita. Turvapaikanhakijoiden taiteen esittäminen suomalaisen taiteen rinnalla on erityisen tärkeää, koska yhteisöjen välinen kanssakäyminen jää helposti vähäiseksi. Taide inhimillistää tekijänsä ja tarinat tulevat kuulluksi kielirajojen yli. Näyttelyllä on näin laajemminkin kotouttava vaikutus ja se voi lisätä suvaitsevaisuutta turvapaikanhakijoita kohtaan.

[---]

Mikäli yhteistyö on hedelmällistä, on mahdollista kehittää yhteisnäyttelytoimintaa siten, että näyttely on jatkossa vuosittainen ja esimerkiksi kiertävä siten, että Kaapelin tavoin yhteistyötahoina voisivat toimia eri maakuntien taidetilat ja yhteisöt.Tähän etsimme ja toivomme nyt yhteistyökumppaneita.

Turvapaikanhakijoiden tuki ry

Yhteistyö on varmasti hedelmällistä ja jatkuu. Joka tapauksessa vielä ehtii tutustumaan tämänvuotiseen näyttelyyn.

[B52]

http://www.hs.fi/kulttuuri/a1471924486631?ref=a-uusim-#1

Taidejärjestöt vetoavat: älkää palauttako residenssin saanutta irakilaistaiteiljaa hengenvaaraan

SUOMALAISET TAIDEVAIKUTTAJAT ovat allekirjoittaneet vetoomuksen tasavallan presidentille Sauli Niinistölle sekä presidentti Tarja Haloselle ja presidentti Martti Ahtisaarelle irakilaisen kuvataiteilijan Hodhayfa Salihin puolesta. Salih sai Suomen maahanmuuttoviranomaisilta kieltävän turvapaikkapäätöksen kesäkuussa 2016. Hän on tehnyt päätöksestä valituksen.

Kuvataiteilija Heidi Elisabeth Hännisen kirjoittaman vetoomuksen ovat allekirjoittaneet esimerkiksi puheenjohtaja Mika Vesalahti Helsingin taiteilijaseurasta, puheenjohtaja Maaria Märkälä Taidemaalariliitosta ja puheenjohtaja Markus Renvall Suomen taiteilijaseurasta.

SALIH PAKENI vetoomuksen mukaan sotaa ja henkilökohtaisia tappouhkauksia Irakista Ukrainaan lokakuussa 2006. Kahdeksan vuotta myöhemmin hänellä oli yksityisnäyttely Ukrainan Mariupolissa, jolloin venäläinen toimittaja uhkasi vetoomuksen mukaan Salihia avajaisissa sanomalla, että Venäjän miehitettyä Mariupolin hänen tulisi välittömästi poistua maasta perheineen.

Salih pakeni Suomeen ja pyysi turvapaikkaa syyskuussa 2015. Vetoomukseen mukaan Salihia ei tulisi palauttaa Ukrainaan, koska siellä hänet vangittaisiin paperittomana ja voitaisiin palauttaa Irakiin.

SALIHIN TAITEELLISET kyvyt huomattiin jo Koskelan vastaanottokeskuksessa. Hän järjesti teoksilleen nopeasti ryhmä- ja yksityisnäyttelyaikoja. Helmikuussa 2016 Käpylä-seura valitsi hänet vuoden käpyläläiseksi ja keväällä hänet hyväksyttiin mukaan suomalaiseen ARTEGROUND-taiteilijaryhmään (arteground.fi.)

Suomessa hän on jatkanut synnyinmaansa valtaapitävien arvostelua. Vetoomuksen mukaan tämä on aiheuttanut vaikeuksia hänen vanhemmilleen Irakissa.

HEINÄKUUSSA 2016 Koneen säätiö myönsi Salihille paikan Saaren kartanon taiteilijaresidenssissä Mynämäellä tammikuusta huhtikuun loppuun 2017 sekä 2 700 euron työskentelyapurahan kuukaudessa.

"Hänen kanssaan työskenneltyäni olen täysin vakuuttunut, että hän on kuvataiteilijana korvaamaton henkilö Suomen kulttuurielämässä", vetoomuksen laatinut kuvataiteilija Hänninen katsoo.

Asia ei ole tasavallan presidentin saati entisten presidenttien päätettävissä.

"Jos he voisivat suositella uudelleenharkitsemista maahanmuuttoviranomaisille, siitä voisi olla apua", Hänninen katsoo.

[Toni R Jyväskylästä]

SALIHIN TIE SUOMEEN kulki Ukrainan kautta. Irakista hän lähti jo 2006, kun maan tilanne ei Saddam Husseinin kukistumisesta ja sodan näennäisestä lopusta huolimatta rauhoittunut.

Tilalle tulivat shiiojen ja sunnien vihanpito ja uhkaukset Salihin perheelle – isä oli palvellut upseerina Saddamin armeijassa.

Vähitellen koko perhe pirstoutui. Hodhayfan veli ammuttiin. Yksi sisar muutti Belgiaan, vanhemmat Syyriaan.

Hän itse jatkoi Ukrainassa taideopintoja, piti näyttelyitä ja perusti perheen. Kun sota alkoi sielläkin, hän lähti taas, nyt Kreikan kautta pohjoiseen. Kielenkääntäjä-vaimo ja kaksi pientä poikaa asuvat ukrainalaisten isovanhempien luona.

"Olemme yhteydessä joka päivä, ja saan valokuvia lapsista", Hodhayfa kertoo.

Jos kaikki menee hyvin, perhe voi yhdistyä. Isä toivoo lapsilleen samaa kuin lukuisat muutkin levottomasta Lähi-Idästä Eurooppaan paenneet: että elettäisiin viimein rauhassa, että pojilla olisi mahdollisuus hyvään tulevaisuuteen.

http://www.hs.fi/kulttuuri/a1456721790969

Tälläinen tapaus taas vaihteeksi.

[Java]

Tarinoita todellakin..

[Roope2]

Eikö Ukraina käsittele ollenkaan turvapaikkahakemuksia ?

[rähmis]

Ei ollut niin vetävä vankkuritarina kun sillä lukiolaistytöllä, mutta piti pistää kommentti Hesariin, jos vaikka läpäisisi sensuurin.

Edit: Läpi meni. 

[Jepulis]

Että ihan Ukrainassa alkoi sota. Miten ihmisellä voikin käydä niin heikko tsäkä, että juuri sille puolelle Ukrainaa. Ukrainan aluehan on ja ollutkin 90% rauhallista koko ajan.

Oliko se sota Ukrainassa juuri sen opiston alueella, minne sikäläiset on keskittäneet taideopinnot? Voi itku. Ei sitte sieläkään sisäinen siirto toiminut.

Siitä Kreikkaan. Ai, en tiennyt, että sielläkin oli levotonta, vai eivätkö vaan ymmärtäneet ukrainalais-irakilaista taidetta.

Ja toki pohjoiseen. Kunpa nyt täällä ei syttyisi sota kun kaverilla on noin huono tuuri. Hakeeko hän turvapaikkaa nyt irakilaisena vai ukrainalaisena? Kotiväki pitäisi toki yhdistää mutta nehän on jalkaantuneena Belgiasta Syyriaan ulottuvan euraasian mannerlaatan kokoiselle rauhattomalle alueelle, jossa ei ole kuin yksi rauhan saareke, Jyväskylä.

Isukki palveli tosin diktaattorin armeijassa upseerina, eli hänen pitäisikin olla Irakissa ottamassa vastaan mahdolliset syytteet mutta eikö olisi julmaa olla yhdistämättä koko joukkiota.

Näissä jutuissa toistuvasti ärsyttävintä on se, ettei suvakkitoimittajat vaivaudu mitenkään kyseenalaistamaan lemmikkien kertomuksia edes näissä ihan selvissä tapauksissa. Kusetuksen ilmiselvyys näissä selvissä tapauksissa muistuttaa toisaalta hyvin siitä, että yhteenkään suvakkitoimituksen juttuun ei voi lähtökohtaisesti suhtautua muuna kuin propagandana.

[Roope]

SUOMALAISET TAIDEVAIKUTTAJAT ovat allekirjoittaneet vetoomuksen tasavallan presidentille Sauli Niinistölle sekä presidentti Tarja Haloselle ja presidentti Martti Ahtisaarelle irakilaisen kuvataiteilijan Hodhayfa Salihin puolesta. Salih sai Suomen maahanmuuttoviranomaisilta kieltävän turvapaikkapäätöksen kesäkuussa 2016. Hän on tehnyt päätöksestä valituksen.

[...]

"Hänen kanssaan työskenneltyäni olen täysin vakuuttunut, että hän on kuvataiteilijana korvaamaton henkilö Suomen kulttuurielämässä", vetoomuksen laatinut kuvataiteilija Hänninen katsoo.

Asia ei ole tasavallan presidentin saati entisten presidenttien päätettävissä.

"Jos he voisivat suositella uudelleenharkitsemista maahanmuuttoviranomaisille, siitä voisi olla apua", Hänninen katsoo.

Niinistö ymmärtänee olla puuttumatta asiaan, johon hän ei saa puuttua, mutta Ahtisaari saattaa hyvinkin valita pidättyvyyden sijaan moraalisäteilyn. Yritys vaikuttaa yksittäiseen turvapaikkapäätökseen olisi kardinaalimunaus myös entiseltä presidentiltä.

[Skeptikko]

HEINÄKUUSSA 2016 Koneen säätiö myönsi Salihille paikan Saaren kartanon taiteilijaresidenssissä Mynämäellä tammikuusta huhtikuun loppuun 2017 sekä 2 700 euron työskentelyapurahan kuukaudessa.

Kuvittelenko vain - vai onko tuo apuraha taiteilijalle korkeahko Suomen oloissa?:

Tietoa taiteilija-apurahasta
http://www.taike.fi/tietoa-taiteilija-apurahasta

Taike: Taiteilija-apurahat
http://www.elvisry.fi/apurahat/taike-taiteilija-apurahat

Kaisa Lekalle 3 000 euron taiteilija-apuraha
http://www.uusimaa.fi/artikkeli/286024-kaisa-lekalle-3-000-euron-taiteilija-apuraha

[foobar]

HEINÄKUUSSA 2016 Koneen säätiö myönsi Salihille paikan Saaren kartanon taiteilijaresidenssissä Mynämäellä tammikuusta huhtikuun loppuun 2017 sekä 2 700 euron työskentelyapurahan kuukaudessa.

Kuvittelenko vain - vai onko tuo apuraha taiteilijalle korkeahko Suomen oloissa?:

Eipä kai kukaan tässä maassa voi säätiömuotoista mesenaattia kieltää maksamasta taiteilijalle mitä haluaa. Valtiolla julkisten varojen käyttäjänä on jonkinasteinen vastuu keräämiensä verojen "tehokkaasta" tai ainakin reilusta käytöstä, mutta mesenaatilla ei.

[Augustus]

Apurahahakemus

Mä haluun kanssa taiteilijaksi, apurahat juoksee,naiset tykkää ja  viini virtaa. Taitelijaelämä on sitä oikeaa elämää, kun pystyy tiedostamaan elämän ja yhteiskunnan syvällisiä ristiriitoja ja esittämään niitä erilaisina audiovisuaalisina installaatioina modernia multimediaa käyttäen. Mulla on kotona muuten kissa.

Mun henkilökohtainen helvetti olisi joku jäsenyys Hommafoorumilla kaikenlaisten persunatsien seassa.

Tilinumero on FI4656368 45747, kiitos!

[writer]

Venäjä ei ole miehittänyt Mariupolia joten jos hänellä on jonkin sortin oleskelulupa Ukrainassa kun on siellä vuosia ollut niin palautus sinne.

Muuten palautus Irakin Bagdadiin jossa voi varmasti taidettaan tehdä.

Nämä vetoajat ovat aivan naurettavia ja ottaisivat jokaisen joka vain suomeen pääsee oli sitten kyse taiteilijasta tai lukiolaistytöstä.

[writer]

Eikö Ukraina käsittele ollenkaan turvapaikkahakemuksia ?

Tyyppi on hengannut 8 vuotta ukrainassa joten aivan varmasti on oleskelulupa.

Huomatkaapa muuten että hänellä sanotaan olleen näyttely Mariupolissa jossa uhkaus tuli eli hyvin todennäköisesti hän ei ole asunut Mariupolissa.

Vaikka asuisikin Mariupolissa niin se on Ukrainan hallussa eikä hyökkäystoimien kohteena vaikka onkin itä-ukrainassa.

Lisäksi äijä voidaan palauttaa myös irakiin jossa tilanne on parempi kuin silloin 8 vuotta sitten kun tyyppi ukrainaan matkaili.

[writer]

Hän itse jatkoi Ukrainassa taideopintoja, piti näyttelyitä ja perusti perheen. Kun sota alkoi sielläkin, hän lähti taas, nyt Kreikan kautta pohjoiseen. Kielenkääntäjä-vaimo ja kaksi pientä poikaa asuvat ukrainalaisten isovanhempien luona.

http://www.hs.fi/kulttuuri/a1456721790969

Tämä täysi puliveivari ja huijari saa aivan varmasti asua ukrainassa ja taitaa olla oikeutettu jo ukrainan kansalaisuuteenkin ellei ole jopa hakenut ja saanut sitä mutta salannut asian vain maahanmuuttovirastolta.

Ukrainassa on paljon rauhallisia alueita ja Mariupolkin missä yksittäinen "uhkaus" tapahtui hänen pitäessään näyttelyä on Ukrainan valtion hallinnassa.

Voi aivan hyvin palata vaimonsa ja lastensa luo ja asua isovanhempien luona kunnes tienaa työnteolla itselleen ja perheelleen oman asunnon.

Akivan käsittämättömiä puliveivareita, huijareita, sadun kertojia ja perheensä hylkääjiä suomeenkin ollaan maailmanhalaajien toimesta haalimassa.

Tällä tyypillä ei edes pitäisi olla mitään valitusoikeutta vaan pitäisi rinnastaa ukrainalaiseen ja lähettää samantien ukrainaan!


Ovatko Maahanmuuttoviraston hölmöläiset kysyneet ukrainasta onko hän ukrainan kansalainen vai onko hänellä vain oleskelulupa?

Asumisajan ja ukrainalaisen vaimon perusteella hän olisi oikeutettu jo ukrainan kansalaisuuteen ja voisi tulla sillä suomeen poimimaan mansikoita kesäisin saadakseen rahaa niinkuin monet ukrainalaiset se sijaan että yrittää puliveivata ja huijata Maahanmuuttovirastolta turvapaikkaa.