Ruotsalainen journalisti bloggaa (häpeillen) PK-menneisyydestään

[Siili]

https://annaerniusferraz.wordpress.com/2016/04/14/mina-upplevelser-pa-en-tidningsredaktion/

Kuinkakohan moni suomalainen journalisti mokuttaa bona fide ja kuinka moni vain sen takia, että päätoimittaja edellyttää sitä?

Pahoittelen, mutta oma pakkoruotsi ei taivu niin paljoa, että voisin kääntää artikkelin edes lyhennelmänä.

[Golimar]

Rähmis tai Paavo Tajukangas voisi kääntää jutun.

[Parsifal]

Kuinkakohan moni suomalainen journalisti mokuttaa bona fide ja kuinka moni vain sen takia, että päätoimittaja edellyttää sitä?

Ja kuinka moni tietoisesti, koska marxilaiseen arvomaailmaan kuuluu mahdollisimman suuren vahingon tuottaminen länsimaiselle yhteiskunnalle?

[l'uomo normale]

Kokeillaan:

Kaikki toimitukset alueella olivat koolla. Se muistutti herätyskokousta. Toimituspäällikkö oli matkustanut tänne konsernin pääkonttorista ja kertoi kuinka meidän paikallislehdessä tulisi jahdata Ruotsidemokraatteja. Se oli ennen vuoden 2014 vaaleja.
"Me tutkimme heidät, kaikki niiden kanssa. Vedä esiin heidän historiansa, asetu heitä vastaan. Suorita agendajournalistiikkaa."

Ja niin tuli ihan oikein joukko artikkeleita, negatiivisia.
Olin hiljaa kokouksessa, kuten kaikki muut. Mutta minua kauhistutti. Eikö se ole totuus, jostya meidän pitäisi raportoida?  Miksi meidän tulee hyökätä tiettyä demokraattisesti valittua puoluetta kohtaan?
Aiempi opetus, että aina yrittää pimittää jos oli kyseessä maahanmuuttajan tekemä rikos, esimerkiksi, oli pientä verrattuna tähän.
Muistan että olin haastatellut Jimmie Åkessonia, ja minun näkökulmani oli tietysti asettua häntä vastaan. Hänhän oli "paha", kyseessä oli vain sen paljastaminen.

Häpeän ajatuksiani tänään, mutta olen samaan aikaan iloinen, että pysyttelin siinä minkä sain irti haastattelusta ja kirjoitin neutraalisti hänen politiikastaan.
Se sai kollegan hyökkäämään minua vastaan. Vihaisesti hän (nainen) kysyi kuinka saatoin tukea Äkessonin politiikkaa, että hän vihaa maahanmuuttajia, jne. Oli shokeeraavaa tulla hyökätyksi yhden omistani taholta siksi että kirjoittaa neutraalisti.
Tarkkailin kaikkia puolueita samalla tavalla vaaleissa ja kieltäydyin laittamasta epiteettiä "ulkomaalaisvihamielinen" tai muita tavanmukaisia ilmauksia.
Enemmän ja enemmän havaitsin, että elin kahdessa paralleerissa todellisuudessa.
Luin vaihtoehtoista ja ulkomaista mediaa ja näin epäsuhdan. Päivisin olin tiukastui ruuvipenkissä toimituksessa, jossa kirottiin että SD sai liian monia ääniä vaaleissa ja missä mielipidekäytävä sulki ulos monia tärkeitä aiheita.
Ei saanut tulla esiin mitään negatiivista maahanmuuton jäljiltä, ainoa sallittu oli tarjota positiivisia hyviä esimerkkejä. Se oli surrealistista olemassaoloa, käyttääkseni aktuaalia ilmausta,
Kerran kun minut piti lähettää pakolaisreportaasia tekemään, kun muutamat eivät saisi jäädä, julistin etten ajatellut tekeväni mitään nyyhykyreportaasia. Ok, sanoi päällikkö, ja antoi tehtävän toiselle reportterille.
Jatkoin sellaisten aiheiden nostamista esille, joita halusin valottaa. Kunniaan liittyvä väkivalta, pakkoavioliitot, imaamien näkemykset ISISistä. Haastattelin naista joka oli altistunut niinkutsutulle rakkauspetokselle.  sol- och vårande, jota organisoidaan suuressa skaalassa mm. Pohjois-Afrikassa. Päälliköt keskustelivat perusteellisesti julkaisemisesta, koska huijareilla oli "pohjoisafrikkalainenn alkuperä", mutta sain sen läpi. Se oli 2013,  Tänään sitä ei ehkä olisi mahdollista julkaista.
Haastattelussa kerjäämisestä kerroin mitä Lucaci-niminen romanialaistaustainen poliisi sanoi. Se tarkoittaaa että sensuroin häntä kun hän kertoi romanien rikoksista ja kerjäämisestä.
Artikkelia siteerataan edelleen, viimeksi professori Armebergin ja professori Sandelinin kirjassa Nötskalet (phkinänkuori). Ambersgs on muutoin etnologioan professori spesialiteettinaan romanit.
Siitä tuli yksi klikatuimmista artikkeleista koskaan sanomalehdessäni, se on elänyt useita vuosia. Jopa Uppdrag Granskning soitti minulle ja halussi saada yhteystiedot poliisi Lucacista, joka ei koskaan vastannut, kun he yrittivät tavoittaa häntä. Minä tulin joka tapauksessa yhdistetyksi häneen ja hän sanoi että hän oli kyllästynyt että hänelle soitettiin ja ettei hän halunnut olla lyömäase debatissa.
Jatkoin tulemista ehdotuksin varustautuneena aamukokouksiin, kuten tapana on. Mutta minun ehdotukseni – jos ne koskivat romaneja tai maahanmuuttoa "väärästä" vinkkelistä, eivät saaneet mitään vastakaikua. Jaha. Seuraava ehdotus?
Esimerkki. Moskeijan rakentaminen meni läpi rakennuslautakunnassa, rahoituksesta ei säätiö halunnut antaa tietoa. Ehdotin seurantaa vastauksen saamiseksi.
Kollega huokaisi ja sanoi: "mitä väliä kuka rahoittaa?" ja "meillä on todellakin uskonnonvapaus tässä maassa."
Tai, sain vinkin että romanialainen kerjäläispomo oli pahoinpidellyt nuoren ruotsalaisen pojan joka oli sattunut iskemään pois kerjäysmukin. Halusin tarkistaa tarinan. Minut torjuttiin "saamme nähdä kun se tule esiin rastuvanoikeudessa".
Eräänä päivänä minun olisi pitänyt kirjoittaa artikkeli taiteilijasta joka teki päättötyötään kerjäämisestä. Paikalliset poliitikot debatoisivat sen yhteydessä.
Uutispäälliköni oli valtavan epämukavaa lähettää minut tähän rutiinitehtävään. Hän mumisi eettisistä lehdistösäännöistä. Mitä meinaat, sanoin, olen koulutettu ja minulla on 15 vuodenn kokemus. Hän ei pystynyt antamaan minulle mitään suoraa vastausta.
Kiehuin sisältä ja kirjoitin pidättyväisen sarkastisen tekstin. Lukijakommentaari: "Yksi hauskimmista jutuista, jonka olen pitkään aikaan lukenut. Hirtehishuumoria parhaimmillaan" Se pelasti päiväni. Kaiken frustraation keskellä. Kommentaari, jota muutoin ei enää löydy.
Yksi minun nyttemmin entisistä kollegoistani kirjoitti minulle yksityisviestin Facebookissa yöllä, "ja sinä kutsut itseäsi journalistiksi. Jaat ulkomaalaisvihamielistä materiaalia fb:ssä. Et ole mikään oikea journalisti."
Ajattelin surullisena että tälle henkilölle oikea jornalisti oli sellainen millä oli oikeat mielipiteet.

[onni4me]

Tälläinen totuuden muuttelu poliittisesti korrektiin näkemykseen sopivaksi on itseasiassa pelottavimpia asioita, mitä voi olla. Opetetaan ihmiset itsesensuuriin ja siihen, ettei omaa mielipidettä voi olla, jos poliittinen korrektius on sen kanssa ristiriidassa.

En tosin enää ihmettele mitään. Hulluus on vallannut maailman. Ihan kuin Neuvostoliitto olisi herännyt henkiin.

Pravda. Komsomol. Uhreina yhteiskunta, ihmiset ja kaikki muu.

[siviilitarkkailija]

Tästä tulikin mieleen että pitää käydä vilkaisemassa MV-lehteä että tietää mitä maailmalla tapahtuu. Tai toisella puolella peilimaailmaa. Valta- ja valhemediasta ei saa tietää kuin toisen puolen.

[Pöllämystynyt]

Myös Suomen massavalhemediasta löytyy vielä oikeita, puolueettomuuteen pyrkiviä toimittajia, jotka ovat äärimmäisen kyllästyneitä monikultturismin pakkosyöttöön, ja toimittajilta vaadittuun puolueellisuuteen, leimaamiseen, termien heittelyyn ja valehteluun. En tietenkään voi sanoa nimiä, vaikka tietäisin. Lisäksi on tiedossa, että eräät älyttömimmät mokukirjoitelmat ovat toimittajan tahallista sarkasmia, eräänlainen sensuurin ja mielipidevainon alta kantautuva hätähuuto. Näitä on kuitenkin mahdoton tunnistaa pelkän kirjoitustavan perusteella, sillä vastaavan tasoisia mielipuolisia kiihkokirjoituksia tekevät toiset ihan tosissaan.