eu-pakolaispolitiikka & integraatio vaativat sodan, jos ei Syyriaan niin muualle

[siviilitarkkailija]

Jos pohdimme Syyrian sodan väkivaltaisimpia tekoja, ja poistamme Syyrian kuvasta, mitä jää jäljelle? Ulkomaisten palkka- ja uskontosotilaiden raakuudet alkuasukkaita vastaan. Kannattaa huomioida valhemedian itkuinen artikkeli ns Jihad Johnista joka lapsena muutti Britanniaan ja oli vihervasemmistolaisen roskamedian logiikalla täydellinen onnistuminen. Erityisesti jalkapallon pelaamisen ja kannustuksen katsotaan olevan todistus menestyksekkäästä integraatiosta. Mutta kuinka jalkapallokannattajasta tuliki ihmisten päitä veitsellä leikkelevä mielipuoli, jää kummasti ilmaan. Tähän ei ole selitystä.

Vastaus ilmiöön löytyy euroopan täydellisestä epäonnistumisesta integraation, eli lakien ja tapojen omaksumisesta. Lähinnä uuseurooppalaisen itsensä laiminlyömisistä.

Mitä integraatio on oikeasti? Se on karrikoiden yhteiskuntaopin oppitunti. Lapsi menee kouluun tai viisamman luo, ja saa oppia siitä miten ihmisyhteisössä eletään ja opitaan elämään. Yhdenkään yhteiskuntaopin opettajan ei voi katsoa olevan vastuussa jokaisen oppilaan oppimisesta. Oppiminen on oppilaan itsensä tehtävä. Se on hänen vastuunsa. Paitsi vihervasemmistolaisessa kuplatodellisuudessa jossa yhteiskuntaopin opettaminen JA oppimisen vastuu onkin opettajalla, ei oppilaalla. Ja varsinkin maissa joissa ei ole yhteiskuntaopin koulutusta.

Elämme jo nyt vihervasemmistolaisen tai väkivaltavasemmiston luomassa keinotodellisuudessa jossa entistä suurempi määrä ihmisiä kuljetetaan ilman mitään tarkoitusta tai syytä kuin kuljettamisen eli logistiikan ilo. Seurauksella että eurooppaan on saatu aikaan täysin erillisiä, yhteiskunnasta, vastuusta ja laeista irrallaan olevia kaupunki- ja lähiökokonaisuuksia. Jotka ovat jo käytännössä hiljaisen vastarintasodan asteella.

Ainoa keino jolla näitä väkivaltapaiseita voidaan hillitä, on ohjata radikaaleimmat ryhmät sotimaan sotansa muualla. Mielummin vaikkapa Syyriassa. Jos ei siellä, niin sitten sotisivat täällä. Ajatus on tyypillinen poliittinen ratkaisu jota tukee mm supon harjoittama hiljainen hyväksyntä sotarikosmatkailijoiden valintoja kohtaan. Väkivalta ja kansanmurhaaminen ulkomailla on yksinkertaisesti hiljaa hyväksyttävä de facto ja sen lasketaan pitävän euroopan turvallisempana. Tai jos ei eurooppaa niin ainakin omat nurkat.