Kansallismielinen Kiuas-kustantamo perustettu!

[jarno Alander]

Kiuas kustannus on uusi suomalainen riippumaton kustantamo. Ajatus kustantamon perustamisesta syntyi alunperin verkkolehti Sarastuksen toimituksessa.

Hieman perustietoa hankkeesta:

Kiuas on yhteiskunnalliseen ja filosofiseen kirjallisuuteen erikoistunut kustantamo. Julkaisuihimme kuuluu koti- ja ulkomaista tieto- ja kaunokirjallisuutta. Erityisiä kiinnostuksen kohteitamme ovat historia, aatehistoria, poliittinen filosofia, kansalliset identiteetit, Suomen ja Euroopan kulttuuriperinteet ja taide.

Kiuas ei edusta mitään puoluetta, järjestöä tai tarkoin määriteltyä ideologiaa, mutta antaa väylän näkökulmille jotka usein jäävät vähälle huomiolle valtavirtaisessa keskustelussa. Poliittisen korrektiuden tai mediaseksikkyyden vaatimukset eivät sido meitä. Tarkoituksemme on tarjota sielunravintoa ja pohdinnan aihetta niille, jotka visioivat nykyisestä poikkeavaa maailmaa mutteivät tiedä millainen se tarkalleen olisi.

Kiuas julkaisi ensimmäisen kirjansa, kokoomateoksen Sarastus 1 joulukuussa 2015, mutta aloitti virallisesti  toimintansa maaliskuussa 2016. Kiuas on yritysmuodoltaan osakeyhtiö ja sen kustannustoimittajina työskentelevät Timo Hännikäinen ja Jarno Alander. Kirjojen ulkoasusta vastaa Jarkko Pesonen.

Tähän mennessä Kiuas on julkaissut kolme nimekettä, yllämainitun Sarastus-kokoelman lisäksi Timo Hännikäisen esseekokoelman nimeeltään Sanansäilä ja Oswald Spenglerin teoksen Ihminen ja tekniikka.  Viime mainittu on nyt ensimmäistä kertaa saatavilla suomen kielellä.

Kiuas kustannuksen kotisivut

(Sivuilta löytyy myös verkkokauppa, josta kirjoja voi tilata. Tässä vaiheessa kannattanee mainita, että esittelen kustantamon toimintaa ylläpidon luvalla.)

Kiuas kustannus facebookissa

Toivotamme kaikki hommalaiset tervetulleiksi tutustumaan toimintaamme ja julkaisuihimme!


Muoks: pari typoa

[Arkipiispa]

Tarkoituksemme on tarjota sielunravintoa ja pohdinnan aihetta niille, jotka visioivat nykyisestä poikkeavaa maailmaa mutteivät tiedä millainen se tarkalleen olisi.

Hmmm... tarkoittaakohan tuo kommunisteja vai vihreitä ? Vai kenties ääri-islamisteja, jotka eivät vielä tiedä millaisen kraaterin haluaisivat ?

Oletteko itse visioineet hieman tarkemmin, keitä nämä teidän keskittymisongelmaiset visioijanne noin niinkuin konkreettisesti olisivat ja millaisia visioita olisi kaupan ?

[stefani]

Tarkoittaako tämä uutinen sitä, että tämä kyseinen osakeyhtiö on hankkinut fyysistä kalustoa, jolla voidaan tehdään kirjoja? Vai toimiiko Kiuas jonkinlaisena välittäjänä tilaten kirjat jostain muualta?

[Uuno Nuivanen]

Missä tähän menestystarinaan voi sijoittaa?

[jarno Alander]

Tarkoituksemme on tarjota sielunravintoa ja pohdinnan aihetta niille, jotka visioivat nykyisestä poikkeavaa maailmaa mutteivät tiedä millainen se tarkalleen olisi.

Hmmm... tarkoittaakohan tuo kommunisteja vai vihreitä ? Vai kenties ääri-islamisteja, jotka eivät vielä tiedä millaisen kraaterin haluaisivat ?

Oletteko itse visioineet hieman tarkemmin, keitä nämä teidän keskittymisongelmaiset visioijanne noin niinkuin konkreettisesti olisivat ja millaisia visioita olisi kaupan ?

En ole aivan varma, ymmärsinkö kysymyksesi oikein? Olisin kiitollinen, jos vaivautuisit muotoilemaan sen hieman eri tavalla.

Tarkoittaako tämä uutinen sitä, että tämä kyseinen osakeyhtiö on hankkinut fyysistä kalustoa, jolla voidaan tehdään kirjoja? Vai toimiiko Kiuas jonkinlaisena välittäjänä tilaten kirjat jostain muualta?

Emme omista kirjapainokalustoa, jos sitä tarkoitat, vaan kirjat painatetaan muualla.

[stefani]

Pohdin vain itse osakeyhtiön tarkoitusta, jos vaikka jotkin kirjapainokalustojen omistajat olisivat valikoineet asiakkaitaan poliittisesti. Onko yhtiön tarkoitus sitten ottaa osa taloudellisesta riskistä harteilleen, kun kirjoja painatetaan joitain eriä ilman varmuutta siitä, menevätkö ne kaupaksi?

[onni4me]

Minusta olisi myös hienoa - ja kenties kaupallisesti menestyvää - julkaista myös sellaista kirjallisuutta, mikä ei ole poliittisesti korrektia. Alkaa olla nimittäin niin, että isommat kustannustalot ovat ryhtyneet hyljeksimään sellaista vanhaa kirjallisuutta, joka ei ole niiden mieleen tai ainakin sensuroimaan tiettyjä osia niistä.

Maailmankirjallisuudessa on paljon teoksia, joiden tekijänoikeus on vanhentunut. Kääntäminen tuskin tulisi kovin kalliiksi.

Tässä esimerkiksi hyvä saitti:

www.gutenberg.org

Kaikki tekijänoikeudesta vapaata.

[Lalli IsoTalo]

Kansallismielinen Kiuas-kustantamo perustettu!

Olkoon tienne pitkä ja kunniakas! Valaiskoon säkenöivä tuotantonne kansaamme siten, että se ei enää toista kertaa mokutuksen ikeeseen kapsahda! Käräyttäköön kiukaanne sosialismin Suomesta helvettiin!

Näillä sanoilla toivotan teille pitkää ikää, loistavaa menestystä, sekä raudanlujia henkisiä erektioita tuleville vuosille!

Lalli IsoTalo

[Risto A.]

Jos haluatte tehdä todellisen kulttuuritempun, ansaita samalla tuntuvasti pääomia muiden kirjojen kustantamiseen, korjata suomalaisen sosialismin valuvikoja, parantaa ihmisten käsityskykyä sosialismin todellisesta luonteesta..

..hankitte oikeudet kirjaan: Atlas Shrugged. Suomennatte tämän ja se on varma best seller. Ollut sitä ainakin kaikissa muissa sivistysmaissa aina julkaisustaan lähtien. Sitä myydään koko ajan.

Tämä kirja kuuluu ehdottomasti samaan sarjaan George Orwellin 1984 ja Aldous Huxleyn Brave New Worldin kanssa. Tästä kirjasta jokaisella sosialistilla on erittäin vahva ja negatiivinen näkemys, ilman, että yksikään heistä olisi koskaan sitä edes lukenut. Varma merkki siitä, että kirja osuu suoraan sosialistin suoneen.

Täytyy vielä lisätä, että se on mieletöntä, että kyseistä kirjaa ei ole koskaan suomennettu. Se voi olla, että oikeudet omistaa joku sosialistien paja ja nämä pitävät sen visusti suomalaisten tavoittamattomissa.

[stefani]

Siitäkin huolimatta, että ketjun aiheena on jokin, missä jotkut ovat oikeasti tehneet jotain, ketju ehkä kuitenkin sopisi paremmin Tupaan kuin Pajalle? Ketjussahan ei ole kyse siitä, että hommafoorumilaiset suunnittelisivat ja koordinoisivat jonkin asian tekemistä, mihin tarkoitukseen Paja on olemassa.

Riippumatta siitä mille foorumin alueelle tämä ketju sopii, tähän ketjuun ei kuitenkaan sovi kaikki tuo turha paskanjauhanta, mitä Peräkammarin tyylisesti tänne on jo suollettu. Suosittelisin Alanderia vaatimaan moderaattoreilta ketjun siivoamista, jos häntä aloittamansa ketjun kohtalo kiinnostaa.



Atlas Shruggedista puheenollen senkin kääntämisestä on muuten ketju olemassa: http://hommaforum.org/index.php/topic,96522.0.html



Siivoamista, jota tarkoitin, tapahtui kuin tapahtuikin, eli suositukseni ei enää liity niihin viesteihin, mitkä tällä hetkellä ovat näkyvillä tässä ketjussa.

[Timo Hännikäinen]

Pohdin vain itse osakeyhtiön tarkoitusta, jos vaikka jotkin kirjapainokalustojen omistajat olisivat valikoineet asiakkaitaan poliittisesti. Onko yhtiön tarkoitus sitten ottaa osa taloudellisesta riskistä harteilleen, kun kirjoja painatetaan joitain eriä ilman varmuutta siitä, menevätkö ne kaupaksi?

Osakeyhtiö nyt vain on kätevin yritysmuoto kirjankustannustoimintaan. Kirjapainoja on myöskin sen verran paljon, että jos jotkut niistä valikoivat asiakkaitaan poliittisin tms. perustein, se ei juurikaan kykene kustantamon toimintaa haittaamaan.

[Nationalisti]

Löylyä lissää kiukaaseen!

https://www.youtube.com/watch?v=xEskKMHLs5Y

Hienoa nähdä, miten Sarastus-projekti kehittyy ja kasvaa.

[Veikko]

Minusta olisi myös hienoa - ja kenties kaupallisesti menestyvää - julkaista myös sellaista kirjallisuutta, mikä ei ole poliittisesti korrektia. Alkaa olla nimittäin niin, että isommat kustannustalot ovat ryhtyneet hyljeksimään sellaista vanhaa kirjallisuutta, joka ei ole niiden mieleen tai ainakin sensuroimaan tiettyjä osia niistä.

Maailmankirjallisuudessa on paljon teoksia, joiden tekijänoikeus on vanhentunut. Kääntäminen tuskin tulisi kovin kalliiksi.
--

Ainakin Savukeidas Kustannuksella on ollut riskinottokykyä kirjallisuuden suhteen, ja valikoima on miellyttänyt ainakin minua. Likipitäen viimeksi luin heiltä Ilja Ilfin ja Jevgeni Petrovin - tuon tarunomaisen kaksikon, joka on kirjoittanut myös Kaksitoista tuolia, joka on hurjimpia neuvostosatiireja - Yksikerroksinen Amerikka, jossa nuo kaksi neuvostokommunistia matkustavat 1935-36 harmaalla Fordilla Yhdysvaltain halki. Olen tainnut käsitelläkin tuota kirjaa jossain täällä? Muutakin hauskaa Savukeitaalta löytyy: http://www.savukeidas.com/osastot/

[nollatoleranssi]

Sarastus-lehteä voi pitää erittäin onnistuneena tuotoksena. Monet kirjoituksista ovat olleet ajankohtaisia ja onnistuneita. Niissä on usein esitelty sellaisia näkökulmia, mitä ei välttämättä muualta journalismista löydy. Se on saatu luotua myös todella sopivaan ajankohtaan.

Oma kustannusyhtiö vaikuttaa enemmän "menneen maailman tuotokselta", mutta samalla se vahvistaa kyllä sellaista genreä, joka ei muuten saattaisi saada paljoakaan huomiota. Hinnat ja tuotteet on silti asetettu erittäin hyvin. https://holvi.com/shop/Kiuaskirjat/

Paljonhan tässä on rahastakin kiinni, jota ei kovin helposti monilla keinoilla saa. Ihmiset ovat valmiita maksamaan mistä tahansa hilavitkuttimesta, jos se on "pakko ostaa", mutta muuten ei kovin helposti laiteta rahaa mihinkään.


Yksi erittäin hyvä idea kirjaksi olisi luoda hommafoorumista tehty kirja. Väittäisin sille olevan hetimiten valmiin ostajamäärän ja saattaisi saada laajempaakin suosiota hyvin toteutettuna.


"Hommaforum - Vihapuheen varjossa"

Kirjassa kerrottaisiin foorumin perustamisen taustavaiheet ja haastateltaisiin yksittäisiä henkilöitä niin perustajista moderaattoreihin kuin yksittäisiin käyttäjiin. Samalla otettaisiin joku 10-20 foorumilla käytyä aihetta tarkemman huomion kohteeksi, joista esitettäisiin niin mielipiteitä kuin näkemyksiä foorumilta kuin mahdollisesti oikeista haastatteluista.

Samalla pohdittaisiin onko foorumilla ollut vaikutusta julkiseen keskusteluun ja missä määrin tai tarvitaanko tälläistä foorumia ylipäätään. Tietysti vihapuheeseen tarttuminen olisi sopiva koukku, että saataisiin laajempaa huomiota.

Tietysti sellaiset paljastukset joistakin ilmiöistä olisi hyvä ottaa käsittelyyn, joita ei vaikkapa virallisessa valtamediassa samalla tavalla käsitellä aiheina.

Näitä foorumilla käsiteltyjä aiheita voisivat olla esim (toki jos idea saa enemmän tuulta alleen niin tekijät itse päättävät, että ottavatko mitään näistä aiheista käsittelyyn):

#1
Demarinuoret ehdottivat mm. uusia pelikonsoleita, joiden avulla katujengit saataisiin kumoon. Mutta poliisikin sanoi ettei Suomessa ollut mitään katujengejä, vaan "löyhiä kaveriporukoita". Väkivaltailmiö sai valtamediassa huomiota, mutta sen taustat kuitattiin "eriarvoisuuteena" ja "onhan sitä ennenkin mummoja potkittu".
MTV: Katujengi hakkaa lapsia ja nuoria Itä-Helsingissä

#2
Turvapaikanhakijoiden ei yleisesti uskottu olevan millään tavalla kytköksissä terrorismiin muutamia kuukausia ennen Euroopassa tapahtuneita terrori-iskuja. Yleisesti puhuttiin kuinka kaikki olisivat pakenemassa suurta hätää.
IL: Tarina pakolaisten joukkoon soluttautuneista terroristeista satua

#3
Turvapaikanhakijoita on lähtenyt Suomesta monien syiden takia, mutta erikoisempia syitä ovat olleet esim. "huono ruoka" tai "tekemisen puute". Eikä siivoaminenkaan ole miellyttänyt kaikkia... Samat turvapaikanhakijat tulivat kuitenkin virallisen tiedon mukaan Suomeen sotaa ja hätää pakoon.
Turvapaikanhakija aikoo lähteä Suomesta huonon kohtelun vuoksi: "Nyt he pyytävät meitä siivoamaan ja osallistumaan keittiöhommiin..."

#4
Tämä liittyisi itse foorumiin.
Kaleva: Matias Turkkila ei perustaisi Hommaforumia nykytilanteessa

#5
Katupartioiden kohdalla nähtiin monta episodia niin "kaduilla kieltämisestä" suuriin mediakohuihin ja vastailmiöihin.
Katupartiot

#6
Sauli Niinistö otti kantaa turvapaikkaturismiin, vaikka myöhemmin kielsi sanomisensa.
Sauli Niinistön uudenvuoden puhe

#7
MV-lehti nousi varsin nopeasti suosionsa huipulle ja vastustus on laajentunut poliittista nuorisoseuroista laajemmalle.
MV-lehti-ilmiönä

#8
Pirkkalassa tehtiin valtiojohtoinen päätös siitä, että lapset opetettaisiin propagandan turvin oikeisiin aatteisiin. Mutta myöhemminkin valtiovalta/mediat on halunnut kääntää kansan esim. kannattamaan EU:ta tai miettimällä yhdessä, että millä tavalla turvapaikanhakijoihin liittyvistä ongelmista saisi kertoa kansalaisille esim. brändityöryhmät ja mediat kutsuttiin neuvonpitoon mukaan.
Lehdet: Pirkkalan monisteskandaali eli aivopesu

#9
No-Go-Zones. Valtamediassa vaiettu aihe, johon eivät varsinkaan HS ja YLE ole erikoisemmin/ollenkaan puuttuneet.
2009: No-go zones - zones urbaines sensibles
2014: Ruotsi: Ruotsissa on 55 "No Go" -aluetta

Edit:

[Timo Hännikäinen]

Yksi ihan keskeinen kirjankustantamon perustamista puoltava argumentti on se, että kirjat elävät pidempään kuin journalismi tai varsinkaan nettikirjoittaminen. Ne pysyvät kirjastoissa ja yksityisten ihmisten kirjahyllyissä, kun blogikirjoitukset ja foorumiviestit katoavat virtuaaliavaruuden syövereihin. Ja lisäksi kirja on asioiden perusteelliseen käsittelemiseen paljon toimivampi formaatti kuin esimerkiksi lyhyttä muotoa suosiva blogi tai internetin uutisalusta.

Muutenkin olen sitä mieltä, että kansallismielisten on korkea aika tulla esiin internetin onkaloista. Se, mitä sosiaalisen median keinoin on saavutettavissa on saavutettu jo ajat sitten, ja nyt pitäisi tehdä uudenlaisia aluevaltauksia, kun resurssejakin alkaa olla.

[jarno Alander]

Minusta olisi myös hienoa - ja kenties kaupallisesti menestyvää - julkaista myös sellaista kirjallisuutta, mikä ei ole poliittisesti korrektia. Alkaa olla nimittäin niin, että isommat kustannustalot ovat ryhtyneet hyljeksimään sellaista vanhaa kirjallisuutta, joka ei ole niiden mieleen tai ainakin sensuroimaan tiettyjä osia niistä.

Maailmankirjallisuudessa on paljon teoksia, joiden tekijänoikeus on vanhentunut. Kääntäminen tuskin tulisi kovin kalliiksi.

Tässä esimerkiksi hyvä saitti:

www.gutenberg.org

Kaikki tekijänoikeudesta vapaata.

Itse asiassa tuo Spenglerin kirja on nimenomaan tämän tapainen keissi ja tulevaisuudessa olisi näillä näkymin tulossa lisää.

[jarno Alander]

Sarastus-lehteä voi pitää erittäin onnistuneena tuotoksena. Monet kirjoituksista ovat olleet ajankohtaisia ja onnistuneita. Niissä on usein esitelty sellaisia näkökulmia, mitä ei välttämättä muualta journalismista löydy. Se on saatu luotua myös todella sopivaan ajankohtaan.

Oma kustannusyhtiö vaikuttaa enemmän "menneen maailman tuotokselta", mutta samalla se vahvistaa kyllä sellaista genreä, joka ei muuten saattaisi saada paljoakaan huomiota. Hinnat ja tuotteet on silti asetettu erittäin hyvin. https://holvi.com/shop/Kiuaskirjat/

Paljonhan tässä on rahastakin kiinni, jota ei kovin helposti monilla keinoilla saa. Ihmiset ovat valmiita maksamaan mistä tahansa hilavitkuttimesta, jos se on "pakko ostaa", mutta muuten ei kovin helposti laiteta rahaa mihinkään.


Yksi erittäin hyvä idea kirjaksi olisi luoda hommafoorumista tehty kirja. Väittäisin sille olevan hetimiten valmiin ostajamäärän ja saattaisi saada laajempaakin suosiota hyvin toteutettuna.


"Hommaforum - Vihapuheen varjossa"

Kirjassa kerrottaisiin foorumin perustamisen taustavaiheet ja haastateltaisiin yksittäisiä henkilöitä niin perustajista moderaattoreihin kuin yksittäisiin käyttäjiin. Samalla otettaisiin joku 10-20 foorumilla käytyä aihetta tarkemman huomion kohteeksi, joista esitettäisiin niin mielipiteitä kuin näkemyksiä foorumilta kuin mahdollisesti oikeista haastatteluista.

Samalla pohdittaisiin onko foorumilla ollut vaikutusta julkiseen keskusteluun ja missä määrin tai tarvitaanko tälläistä foorumia ylipäätään. Tietysti vihapuheeseen tarttuminen olisi sopiva koukku, että saataisiin laajempaa huomiota.

Tietysti sellaiset paljastukset joistakin ilmiöistä olisi hyvä ottaa käsittelyyn, joita ei vaikkapa virallisessa valtamediassa samalla tavalla käsitellä aiheina.

Näitä foorumilla käsiteltyjä aiheita voisivat olla esim (toki jos idea saa enemmän tuulta alleen niin tekijät itse päättävät, että ottavatko mitään näistä aiheista käsittelyyn):

....

Itse en epäile hetkeäkään etteikö halla-aholaisen maltillisen maahanmuuttokriittisyyden noususta ja .... no, noususta ja sen sellaisesta kertovaa teosta joskus kirjoittettaisi. Hommaforum olisi luonnollisesti ei välttämättä valtavan suuri mutta silti olennainen osa sellaista teosta. Mutta en usko että sellaisen aika on vielä tilanteen ollessa yhä ns. päällä.

[sivullinen.]

Minusta olisi myös hienoa - ja kenties kaupallisesti menestyvää - julkaista myös sellaista kirjallisuutta, mikä ei ole poliittisesti korrektia. Alkaa olla nimittäin niin, että isommat kustannustalot ovat ryhtyneet hyljeksimään sellaista vanhaa kirjallisuutta, joka ei ole niiden mieleen tai ainakin sensuroimaan tiettyjä osia niistä.

Salakirjat on uudehko kustantamo, joka on erikoistunut tähän. Se on käsittääkseni menestynyt ihan siedettävästi. Toiselle samanlaiselle ei varmasti löydy markkinoita, joten kannattaa keskittyä pelkästään omaan juttuun. Vastarintaliikekin kaupustelee omia kirjojaan, joista tunnetuin on Horst Wesselin uusintapainos. Sen pitäisi kaiken järjen mukaan olla huomattavasti suurempi myyntimenestys kuin Spenglerin kakkosluokan kirja tai varsin tuntematon Ayn Randin teos. Silti en usko senkään olevan suuri rahanlähde.

Muutenkaan en usko kirjojen olevan tällä hetkellä oikea tapa viestiä kansalle. Se voi olla hyvä tapa kirjoittaa aikojen taa historiikkiä tapahtumista, mutta ensin pitäisi saada jotain kerrottavan arvoista aikaan, ja senkään jälkeen sellainen kirja ei mitään tuottaisi, vaan ainoastaan säilyttäisi tietoa. Sosialistisen järjestelmän aikana olemme jopa menettäneen kykymme lukea yksittäisiä sanoja. Kustantaja on sitä, mitä se sanoo. Se on maksaja. Kustantajalla pitää olla rahaa. Kustantaminen ei tuota rahaa. Näin se on. Jos sosialistit haluavat tehdä vokeista tuottavaa bisnestä, voivat he sen tehdä verovaroin, mutta se ei muuta sitä totuutta, että hyväntekeväisyys ja hyysäys ovat käytännössä rikkaiden huveja, jotka maksavat rahaa. Kustannustoiminta on sitä samaa. Mitään muuta ei kannata kuvitella.

Olettaisin syynä kustantamon perustamiseen on sama kuin syynä "aikakausilehti" Sarastuksen perustamiseen: Halu olla jotain. Akateemisessa maailmassa kovimmat jätkät ovat niitä, jotka saavat aikaan oman kirjan -- ja vielä kovakantisen --. Se on meriitti, jonka voi laittaa CVhen. Mitään väliä ei ole sillä, että kirjaa ei kukaan lue. Suomessa julkaistaan vuosittain pari kymmentä kirjaa, joita myydään yli 10 000 kappaletta. Vertailun vuoksi Jari Leinon blogausta etnojengeistä luettiin 50 000 kertaa ja Mmiisaksen vlogeja katsojaan keskimäärin 100 000 kertaa. 100 000 kappaletta myyneitä kirjoja ei ole Suomessa tällä vuosituhannella ollut montaa; joku Sofi Oksasen jokaisessa uutislähetyksessä mainostettu opus, jota tuskin kukaan oikeasti luki. Se on Suomen sosialismin Main Kampf eli aatteen raamattu. Sellaisia myydään paljon, mutta luetaan vähän.

[jarno Alander]

Olettaisin syynä kustantamon perustamiseen on sama kuin syynä "aikakausilehti" Sarastuksen perustamiseen: Halu olla jotain. ...

Miksi olettaa, kun voi kysyä? Tässä ketjussa on useita kustantamon perustamisessa mukana olleita ihmisiä kommentoimassa, ja sinä esität arvauksia.

[Skeptikko]

Maailmankirjallisuudessa on paljon teoksia, joiden tekijänoikeus on vanhentunut. Kääntäminen tuskin tulisi kovin kalliiksi.

Näissä on myös se hyvää, ettei niitä vaivaa tämä nykyinen poliittisen korrektiuuden syöpä.

[JJohannes]

Itse asiassa tuo Spenglerin kirja on nimenomaan tämän tapainen keissi ja tulevaisuudessa olisi näillä näkymin tulossa lisää.

Miksi olisi? Sikäli kun kirjaa lukematta olen käsittänyt niin Spengler on tekniikan olemuksesta suurin piirtein samaa mieltä kuin Martin Heidegger. Heideggerin kirjoitelma Tekniikan kysyminen teoksessa Tekniikka ja käänne ilmestyi suomeksi niinkin vähän aikaa sitten kuin 2007, Ortega y Gassetin samanhenkinen teos Ajatuksia tekniikasta taas vuotta aiemmin.

En muutenkaan usko, että haluttomuus suomentaa ja julkaista Spengleriä johtuu siitä, että kustantajat olisivat "vasemmistolaisia" ja asemoisivat Spenglerin "oikeistoon". Ensinnäkin Spengler resonoi hyvin hegeliläis-marxilaisen historiallisen materalismin kanssa, toisekseen myös Frankfurtin koulukunnan edistyskritiikin. Spengleriä ei jätetä julkaisematta siksi, että poliittinen ilmapiiri olisi "vasemmistolainen" vaan siksi, että koko yhteiskunnan ilmapiiri on auttamatta sivistyksen ja henkevän ajattelun vastainen. Vasemmistoakin parempi esimerkki tästä ilmapiiristä on nykyisen oikeistohallituksemme toiminta. Tietenkin länsimaista judeo-kristillistä kulttuuria hallinnut historian totalitarismi on myös lopulta tehnyt meistä historiattomia neofiileja. Olemme vapautuneet historiasta unohtamalla unohtaen, että historia, tai ainakin meidän osamme siinä, loppuu joskus.

PS: Vai tarkoittiko Alander, että Spenglerin kirja on esimerkki tekijänoikeusvapaasta eikä "poliittisesti epäkorrektista" kirjasta?

PPS: Haluamatta nyt kuulostaa liian vihamieliseltä niin on myös todettava, että olisin mielelläni ostanut tuon Spengler-suomennoksen itselleni mutta tuo Juha Vuorisen kirjojen henkinen halvahko pokkarikansi kyllä saattaa asettaa liian suuren kynnyksen turhamaisuudelleni.

[jarno Alander]

PS: Vai tarkoittiko Alander, että Spenglerin kirja on esimerkki tekijänoikeusvapaasta eikä "poliittisesti epäkorrektista" kirjasta?

Kyllä tarkoitti.

[Leso]

[...] Silti en usko senkään olevan suuri rahanlähde. [...] Olettaisin syynä kustantamon perustamiseen on sama kuin syynä "aikakausilehti" Sarastuksen perustamiseen: Halu olla jotain. [...] Sellaisia myydään paljon, mutta luetaan vähän.

Tuota kutsutaan kapitalismiksi. Sitä, että teet jotain ja haluut olla jotain.
Noilla haluilla on ollut ihme vaikutus ihmiskunnan kehitykseen, länsimaissa.

[Nikolas]

Talouspuolelta, jos jotain pitäisi ehdottaa suomennettavaksi, niin The Servile State, jonka kirjoitti Hilaire Belloc, julkaistu 1912. Ei kovin paksu mutta kuitenkin merkittävä. Friedrich von Hayek ylisti sitä teoksessaan The Road to Serfdom (Der Weg zur Knechtschaft, 1944). Myös George Orwell, joka tosin suhtautui epäuskoisesti ja väheksyen Bellocin tarjoamaan ratkaisuun, myönsi kuitenkin Bellocin olleen tarkkanäköinen ennustaessaan yhteiskunnan kehitystä.

Valtio-opin puolelta voisi suomentaa Dolf Sternbergerin vuonna 1970 kirjoittaman ohuen läpyskän Ursprung der repräsentativen Demokratie. Suomessahan tavallisilla kansalaisilla on kovin ohut ja pintapuolinen käsitys demokratiasta ja tämä lyhyt teos voisi auttaa siinä.

[J. Lannan haamu]

Mä nyt laitan tällaisen huomion aiheeseen liittyen:

Kiuas varmasti toimii funktionsa puolesta loistavasti. Mikäli olen ymmärtänyt, niin Kiuaksen funktio on olla 'vaihtoehtoisen' kirjallisuuden kustantamo.

Sarastus pitää sisällään Suomen ylivoimaisesti kovimpia monikulturismiin, yhteiskuntaan ja identiteettiin liittyviä kirjoituksia. Jos joku teistä puhuu maahanmuuttokritiikin siirtymisestä johonkin toiseen mediaan, tai sen ilmentymisestä jollain muulla metodilla, niin kirja ei ole läheskään ensimmäinen ajatus joka tulee mieleen. Tämä voi olla teille se ja uskon että useat tulevat tutustumaan kirjoihinne, puhun -ne päätteellä koska en usko tai tiedä kovin montaa, ketkä ovat kirjoittamassa monikulturismista tai näistä asioista joita täällä, tai Sarastuksessa on käsitelty.

Timo Hännikäinen toi esiin, että kansallismielisten olisi aika tulla Internetin onkaloista. Tätä ei varmasti kiellä kukaan. Sen sijaan jos ja kuten olette seuranneet noita 'isojen poikien' touhuja, niin siellä on tyypillistä toimintaa Ajatuspajat ja moniulotteiset mediaforumit. Ajatuspajoilla/hautomoilla tarkoitan brändättyjä liikkeitä, kuten Jared Taylorin American Renaissance tai Douglas Murrayn Centre for Social Cohesion. Sekä noilla amerikkalaisilla on paljon muita. Näiden kautta toimimimen ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja menetelmät ovat aivan eri luokkaa kuin esimerkiksi tällaisella forumilla.

Toinen esimerkki on ruotsalais-amerikkalainen RedIceCreations, jossa on haastatteluja sekä uutisia. Eräänä esimerkkinä voitaisiin pitää Milo Yiannipouloksen vlogia/kiertuetta. Ainoa uudistus, joka meillä Suomessa on, on vastikään perustettu Radio Monokulttuuri, joka sekin ilmeisesti hakee vielä muotoaan. En tarkoita, että nuo mainitsemat esimerkit olisivat jotain 'oppikirjaesimerkkejä', ja jokainen voi olla mitä mieltä tahansa niiden luonteesta. Mutta pointti on se, että meillä Suomessa kansallismielisyyttä, monikulturistamisen vastustamista, traditionalismia jne. ei ole konseptoitu, paketoitu tai brändätty oikein millään tasolla.

Miksi tuon esiin näitä asioita? Siksi, että Sarastuksen ydinporukassa on niin käsittämätön potentiaali ja kyky kommunikoida yhteiskunnallisia asioita, että näkisin paljon tärkeämpänä sen aktualisoitumisen johonkin muuhun vaikuttamiskanavaan, kun kustannustoimintaan. Toisaalta, en ole lainkaan varma onko kyseessä joko-tai ajatus, enkä toisaalta tiedä mitä kaikkea teillä on meneillään tai suunnitelmissa.

En ole iskemässä tässä mitään viittaa kenenkään Sarastuksen (tai Kiukaan) porukan harteille, vaan sanon tämän siksi että Sarastusta pelätään, ne tekstit ovat sen verran kovaa luokkaa. Kaikki nuo ajatukset, mitä sinne on kirjoitettu, jos saisi proaktiivisesti tuotua sekä viholliselle että yleisölle, sekin olisi jo eteenpäin. Toinen kysymys on tietty se, missä muodossa se tapahtuu.

[JJohannes]

Talouspuolelta, jos jotain pitäisi ehdottaa suomennettavaksi, niin The Servile State, jonka kirjoitti Hilaire Belloc, julkaistu 1912.

Aivan totta, nyt kun hänen kaveriaan G. K. Chestertoniakin on ilmestynyt muutenkin kuin Isä Brownien osalta, eli Antti Nylénin suomentamana Oikea oppi, 2012. Toisaalta englanninkieliset kirjat ovat nykysuomalaiselle niin helppo lukea alkukielellä, että pitää tietysti aina miettiä, maksaako käännös vaivan. Mutta joka tapauksessa, The Servile State on kiinnostava esitys joka kannattaa itse kunkin lukea, vaikkei sitä suomennettaisikaan. Varsinainen "taloustieteellinen" teoshan se ei toki ole, vaan hyvin pitkälti aatteellinen julistus.

[Shemeikka]

Kiukaan kannattaisi laajentaa fiktion puolelle; kansallismielistä kertomakirjallisuutta ei ole paljoa ollut sotien jälkeen. Uusien kirjoittajien houkuttelemiseksi esiin voisi pitää esim novellikilpailun. Ruotsin kämyt sellaisen jo järjestivät ja tuloksena oli novellikokoelma Svenska röster eli Ruotsalaisia ääniä.

The Turner diaries ja Hunter myös kiinnostaisivat suomenkielisinä käännöksinä lukijoita.

[Timo Hännikäinen]

Mä nyt laitan tällaisen huomion aiheeseen liittyen:

Miksi tuon esiin näitä asioita? Siksi, että Sarastuksen ydinporukassa on niin käsittämätön potentiaali ja kyky kommunikoida yhteiskunnallisia asioita, että näkisin paljon tärkeämpänä sen aktualisoitumisen johonkin muuhun vaikuttamiskanavaan, kun kustannustoimintaan. Toisaalta, en ole lainkaan varma onko kyseessä joko-tai ajatus, enkä toisaalta tiedä mitä kaikkea teillä on meneillään tai suunnitelmissa.

Tehköön radio-ohjelmia ja vastaavia ne, joilla on osaamista, aikaa ja kiinnostusta. Me teemme kirjoja, koska sen formaatin ainakin itse tunnen riittävän hyvin, ja minusta kirjamuodon etu on juuri siinä, että siinä voi käsitellä asioita syvältä luodaten tarvitsematta käyttää energiaansa niin sanottuun dialogiin. Ylipäätään olen sitä mieltä, että kansallismielisten porukoissa ei ole pulaa uutismedioista, brändäyksestä, propagandasta, keskustelufoorumeista ja vastaavista nopean viestinnän menetelmistä, vaan juurikin älyllisesti uskottavasta analyysistä ja kulttuurisesta pääomasta. Sellaista tarvitaan, jotta vallitsevan järjestyksen voisi aidosti haastaa.

Kiukaan tulevista suunnitelmista kiinnostuneille voisin mainita, että tulevan syksyn julkaisuihin kuuluu ainakin Itä-Karjalan nykytilaa käsittelevä tietokirja ja viime syksyn pakolaiskriisin tapahtumiin liittyvä romaani. Tarkempaa tietoa tulevista julkaisuista tulee Kiukaan netti- ja facebook-sivuille kesän mittaan.

[Timo Hännikäinen]

Bellocin "The Servile Staten" julkaiseminen suomeksi ei kuulosta ollenkaan hassummalta ajatukselta, kirjahan on lisäksi tekijänoikeusvapaa. Pitääpä katsella tulevaisuudessa.

[Veikko]

Kiukaan kannattaisi laajentaa fiktion puolelle; kansallismielistä kertomakirjallisuutta ei ole paljoa ollut sotien jälkeen. Uusien kirjoittajien houkuttelemiseksi esiin voisi pitää esim novellikilpailun. Ruotsin kämyt sellaisen jo järjestivät ja tuloksena oli novellikokoelma Svenska röster eli Ruotsalaisia ääniä.

The Turner diaries ja Hunter myös kiinnostaisivat suomenkielisinä käännöksinä lukijoita.

Kansallismielistä faktakirjallisuutta, jota ei ole ollut saatavissa aikoihin on vaikka kuinka.

Esim: Yrjö Soinin Kuin Pietari hiilivalkealla, joka on "sotasyyllisyysoikeudenkäynnin" perusteellinen ja tehokas kuvaus. Niin tehokas, että kun Kekkonen sai valtaa, niin hän henkilökohtaisesti esti suositun kirjan uusintapainosten teon.

Tai Sakari Lappi-Seppälän Haudat Dneprin varrella (1945), jota kirjailija kuvaa "SS-miehen päiväkirjan lehdiksi". Jälkiviisasteluista - vaikka ei katkeruudesta - vapaa kuvaus suomalaisten SS-vapaaehtoisten vaiheista. Ja painotus tässä on sanalla "suomalaisten", sillä SS-ideologiaa ja saksalaismielisyyttä kirjassa ei ole.