Kirja: Nuorten miesten monikulttuurinen elämänkulku ja rikollisuus

[Eve]

Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos: Nuorten miesten monikulttuurinen elämänkulku ja rikollisuus

Alla muutamia pätkiä ko. tutkimuksesta.

"Aiheen arkaluontoisuuden tunnistaessamme olemme joutuneet miettimään jo tutkimushankkeen alussa, onko tämänkaltaista teemaa mielekästä lähteä tutkimaan. Kysymystä voi käsitellä laajemminkin pohtimalla sitä, voidaanko tietyt yhteiskunnallisesti merkittävät teemat kuitata liian latautuneiksi ja siksi mahdottomiksi lähestyä tutkimuksen keinoin. Onko mieltä tutkia rikollisuuden monimutkaista ilmiötä nimenomaan etnisiä hierarkioita valaisemalla ja purkamalla? Voiko kulttuurilla nähdä olevan mitään sijaa rikollisuuden ymmärtämisessä? Monet kriminologit pelkäävät, että tutkimustulosten epäsensitiivinen hyödyntäminen julkisissa keskusteluissa ja poliittisessa päätöksenteossa voi huonontaa maahanmuuttajien elinolosuhteita entisestään. Äärimmäisten kantojen mukaan aihepiiriä ei pitäisi tutkia lainkaan."

"Yhteistä nuorille on se, että heidän jäsenyytensä suomalaisessa yhteiskunnassa on eri tavoin katkeileva, kyseenalaistettu tai vaiettu. Nuorten suhde yhteiskuntaan rakentuu ristiriitaisessa tilanteessa, jossa nuorilta samaan aikaan odotetaan ja kielletään yhteiskunnallinen jäsenyys."

"Nuorten kertomuksista nousee kriittisiä näkökantoja myös sellaista universalistista kriminaalipolitiikkaa kohtaan, jossa ei kiinnitetä huomiota rikoksen taustalla oleviin sosiaalisiin ja kulttuurisiin jännitteisiin. Monet nuorista ovat paitsi rikosten tekijöitä,  myös rasististen rikosten uhreja. Äärimmillään yhteiskunta vastaa tällaisen henkilön rikoksina ilmeneviin elämänkulun ongelmiin karkottamalla hänet maasta."

"Rangaistusten sisältöjen muotoilussa on pohdittava, miten ne auttavat rangaistun kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan sekä millaisia viranomaisten ja rangaistun lähipiiriin kuuluvien yhteistyöverkostoja näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on rakennettava."

[TH]

Tiivistelmästä:

Tutkimuksen aineistona on 20 rikoksiin syyllistyneen nuoren miehen elämäkerralliset haastattelut.

Eli tämän "tutkimuksen" tuloksilla ei ole minkäänlaista yleistettävyyttä. Kun vielä tekijöinä on kaksi demlatarta tuttuine ideologisine ennakkoluuloineen, niin voin jättää tämän tekeleen hyvillä mielin lukematta.

[Jari-Petri Heino]

Nyt olisi pohdittava, millä päästäisiin eroon tuosta laitoksesta ja niistä idiooteista, kenen mielestä rikoksen tekijä on aina uhri.

Kysyn vain, miten kaveri joka tulee maasta, missä katkaistaan kädet varkaudesta, oppii ikinä kunnioittamaan lakeja, joissa pääasiassa taputetaan päähän ja sanotaan, älä enää tee noin.

[Simo Hankaniemi]

Demlalaisten ei todellakaan kannattaisi tutkia puheena olevaa ilmiötä. Heidän rohdoillaan ongelma ei parane, vaan pahenee.

[Lauttasaaren Emiiri]

Sivulta 36 löytyi taulukko, kuinka pahoja ne ulkomaiset ovatkaan...


Ensimmäinen luku suomen kansalaiset, toinen ulkomaalaiset

Taulukko 2 Poliisin eri rikoksiin syylliseksi epäilemät henkilöt kansalaisuuden ja iän mukaan,
1 000:ta ikäryhmäänsä kuuluva kohti, nettoluvut
alle 15 v. 15–17 v. 18–20 v. 21–
Kaikki
rikokset 5,5 16,5 | 47,5 89,4 | 98,8 137,6 | 33,8 58,2
Omaisuusrikokset
4,1 11,9 | 17,7 36,7 | 14,4 28,1 | 4,4 12,2
Väkivaltarikokset
0,5 2,8 | 8,1 31,9 | 11,2 35,0 | 3,2 8,3
Huumausainerikokset
0,0 0,0 | 1,7 1,4 | 4,1 3,8 | 0,6 1,1
Rattijuopumus
0,0 0,0 | 3,9 1,9 | 9,3 11,2 | 3,6 5,2

[Lauttasaaren Emiiri]

Mikäli nuorten rikokset käsitellään irrallaan nuorten elämänhistoriasta,
mahdollisista traumaattisista lapsuudenkokemuksista tai ongelmista, joita
he ovat kokeneet suomalaiseen yhteiskuntaan kiinnittymisessä, jää moni
keskeinen rikoksen taustalla oleva tekijä selvittämättä. Emme tarkoita, että
etnisiin vähemmistöihin luokiteltujen nuorten tulisi saada kantaväestön
nuoria lievempiä rangaistuksia, vaan että heidän erityinen elämänhistoriansa
ja -tilanteensa otettaisiin käsittelyyn.

Eli suomeksi sanottuna enemmän päänsilitystä kun toisilla on ollut niin kamalan vaikeaa...

Karkotuskysymys paljastaa suomalaisen kotouttamispolitiikan ristiriitaisuuden: toisaalta maahanmuuttajat halutaan kiinnittää osaksi suomalaista yhteiskuntaa, toisaalta karkotus ja sen uhka murentavat maahanmuuttajan jäsenyyspyrkimyksiä.

Öö siis täh?

[Ernst]

Tiivistelmästä:

Tutkimuksen aineistona on 20 rikoksiin syyllistyneen nuoren miehen elämäkerralliset haastattelut.

Eli tämän "tutkimuksen" tuloksilla ei ole minkäänlaista yleistettävyyttä. Kun vielä tekijöinä on kaksi demlatarta tuttuine ideologisine ennakkoluuloineen, niin voin jättää tämän tekeleen hyvillä mielin lukematta.

Menetelmä näkyy olevan laadullinen ja tiedonhankintatapa haastattelu. Silloin ei materiaalia tietenkään voi käsitellä tilastollisesti esimerkiksi yrittäen tehdä pienestä joukosta suurempaa joukkoa koskevia päätelmiä.

Menetelmä ei sinänsä määritä hyvää tai huonoa tutkimusta. Tutkija voi sössiä kummankin.

[Embo]

"Nuorten kertomuksista nousee kriittisiä näkökantoja myös sellaista universalistista kriminaalipolitiikkaa kohtaan, jossa ei kiinnitetä huomiota rikoksen taustalla oleviin sosiaalisiin ja kulttuurisiin jännitteisiin.

Kauheaa. Eli rikoksen teko ei olekaan oma valinta, vaan mamurikollinen on sosiaalisten ja kulttuuristen jännitteiden sätkynukke?

Monet nuorista ovat paitsi rikosten tekijöitä,  myös rasististen rikosten uhreja.

Monet suomalaiset rikolliset ovat olleet rikosten uhreja, heitä on esimerkiksi pahoinpidelty lapsena. Mutta ilmeisesti rasistinen rikos on erityistapaus, ja poistaa ihmisen oman vastuun elämästään, teoistaan ja valinnoistaan.

[Embo]

Lyhyitä hajahuomioita muiden kiireiden ohessa. Tutkimuksessa puhutaan etnisesti sensitiivisestä kriminaalipolitiikasta. Minusta integraatio ja etnisesti sensitiivinen kriminaalipolitiikka ovat keskenään täysin ristiriidassa. Integraation onnistuessa etnisesti sensitiivistä yhtään-mitään-poliitiikkaa ei tarvita. Jos taas otetaan etnosensitiivinen politiikka käyttöön, myönnetään että intergaatio on epäonnistunut, ja lisäksi tälläinen politiikka estää sen vielä lopullisesti.

Integraatio on mielestäni sitä, että kaikkia Suomessa asuvia voi taustasta riippumatta kohdella kanssasuomalaisina sen johtamatta henkilön kulttuurista peräisiin oleviin ristiriitoihin. Muu on ei-integraatiota.

[nabla]

Kysymystä voi käsitellä laajemminkin pohtimalla sitä, voidaanko tietyt yhteiskunnallisesti merkittävät teemat kuitata liian latautuneiksi ja siksi mahdottomiksi lähestyä tutkimuksen keinoin.

Huolestuttavaa, että voi olla "yhteiskunnallisesti merkittävä teema" jota ei voi lähestyä tutkimuksen keinoin.

Tämä on ensimmäinen kerta kun kuulen/luen että realimaailman todellisista ilmiöistä tehtyjä tilastoituja havaintoja ei voi lähestyä tieteellisen tutkimuksen keinoin.

Tuota...mikähän mahtaisi olla vaihtoehtoinen keino? Herran haltuun?
Thorssilaisen dogmien dogmatiikan dosenttien heiniä...

[TH]

Tiivistelmästä:

Tutkimuksen aineistona on 20 rikoksiin syyllistyneen nuoren miehen elämäkerralliset haastattelut.

Eli tämän "tutkimuksen" tuloksilla ei ole minkäänlaista yleistettävyyttä. Kun vielä tekijöinä on kaksi demlatarta tuttuine ideologisine ennakkoluuloineen, niin voin jättää tämän tekeleen hyvillä mielin lukematta.

Menetelmä näkyy olevan laadullinen ja tiedonhankintatapa haastattelu. Silloin ei materiaalia tietenkään voi käsitellä tilastollisesti esimerkiksi yrittäen tehdä pienestä joukosta suurempaa joukkoa koskevia päätelmiä.

Menetelmä ei sinänsä määritä hyvää tai huonoa tutkimusta. Tutkija voi sössiä kummankin.

Joo, mutta mitä iloa on laadullisesta tutkimuksesta tällaisessa kysymyksessä? Lähinnä se voi antaa lähtökohtia määrälliseen tutkimukseen. Kuitenkin mediassa ja jopa lainvalmisteluasiakirjoissa siteerataan tällaisia torsotutkimuksia yleisten johtopäätösten tekemiseen.

[Pliers]

Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos on 2008 alussa julkaissut seuraavan tutkimuksen:


NUORTEN MIESTEN MONIKULTTUURINEN ELÄMÄNKULKU JA RIKOLLISUUS
http://www.optula.om.fi/42304.htm

"Asiantuntijahaastatteluissa kulttuurille annettiin erilaisia
merkityksiä. Silti yleensä yhtä mieltä oltiin siitä, että maahanmuuttajien
kulttuurin "erilaisuus" on pikemminkin rasite kuin resurssi suomalaiseen
yhteiskuntaan integroitumisessa."

Huomannette, ettei se pidä sisällään sellaista, joka ei Hommalaisten tiedossa jo olisi, mutta tekijät herättävät pari kysymystä.

: Päivi Honkatukia & Leena Suurpää

Mahtaakohan Leena olla Johannan sisko? Yhdennäköisyys on ainakin huomattava. Kumpikohan on suvun musta lammas?

[MMA]

Mahtaakohan Leena olla Johannan sisko? Yhdennäköisyys on ainakin huomattava. Kumpikohan on suvun musta lammas?

Aikamoista huttua oli ainakin tuo johtopäätöksiäosio. Pelkkää maahanmuuttajataustaisen rikollisten ymmärtämistä ja heihin panostamista, erikoiskohtelua, heidän kokemaa arkipäivän rasismia, karkoitus on epäreilua yms. Alla pari satunnaista poimintaa. Alkoi jo toistamaan itseään joten en jaksanut kokonaan lukea.

Haku sanalla rasismi tuottaa 41 tulosta ja sivuja oli johtopäätösosiossa 21. Tuo kertoo jo aika paljon tutkijoiden mielipiteistä. Tutkijoiden puolueellisuuden paljastaa myös heidän kirjoitustyylinsä. Aina kun oli jotain negatiivista sanottavaa maahanmuuttajista, niin sitä koitetttiin kaunistella, mainita sivulauseessa tai vesittää/pohjustaa rasismilla. Eihän heissä itsessään voi olla mitään vikaa.

Riskinä on, ettei kukaan ota vastuuta
rasisminvastaisten työmenetelmien ja rasismin tunnistamiseen tarvittavan
ammattitaidon kehittämisestä. Rasisminvastaisia toimenpiteitä kehittämällä
voitaisiin kuitenkin ratkaisevasti ehkäistä etnisiin vähemmistöihin luokiteltujen
nuorten rikollisuutta ja sen uusimisen riskejä, jotka ovat heillä hieman
kantaväestön nuoria korkeammat (Savolainen ym. 2007).

Etnisiin vähemmistöihin kuuluvien nuorten erityiskohtelun tarpeen arviointi
edellyttää kokonaisvaltaista tietoa näiden nuorten elämäntilanteista.
Tekemissämme viranomaishaastatteluissa erityiskohtelu palautuu yksittäisiin
toimenpiteisiin, kuten erikoisruokavalion tarjoamiseen tai rukoushetkien
kunnioittamiseen vankilassa. Näkemyksemme mukaan erityiskohtelu
on kuitenkin laajempi ilmiö. Sen tavoitteena on kehittää sellaisia vuorovaikutuksellisia
työvälineitä, joiden avulla on mahdollista tunnistaa erityistarpeita
myös nuorten omista lähtökohdista. Tärkeää on myös olla valmis perustelemaan
erityiskohtelun oikeutusta muille – niin toisille asiakkaille
(esim. vankilassa) kuin viranomaisille. Viranomaishaastatteluissa erityiskohtelun
sivuuttaminen perusteltiin muun muassa tiedon ja resurssien puutteella
sekä sillä, että on mahdotonta vetää rajaa siihen, kuka olisi oikeutettu
ja millaiseen erityiskohteluun. Tämä epäröinti osoittaa, että kysymystä erityiskohtelun
oikeutuksesta ja sovellusmahdollisuuksista ei ole pohdittu
riittävästi, vaikka muun muassa yhdenvertaisuuslaki velvoittaa viranomaisia
tähän.

Mikäli nuorten rikokset käsitellään irrallaan nuorten elämänhistoriasta,
mahdollisista traumaattisista lapsuudenkokemuksista tai ongelmista, joita
he ovat kokeneet suomalaiseen yhteiskuntaan kiinnittymisessä, jää moni
keskeinen rikoksen taustalla oleva tekijä selvittämättä.

Karkotuskysymys
paljastaa suomalaisen kotouttamispolitiikan ristiriitaisuuden: toisaalta
maahanmuuttajat halutaan kiinnittää osaksi suomalaista yhteiskuntaa, toisaalta
karkotus ja sen uhka murentavat maahanmuuttajan jäsenyyspyrkimyksiä.

[Pliers]

Niin, ehkä se onkin perheyritys

[rähmis]

Äärimmäisten kantojen mukaan aihepiiriä ei pitäisi tutkia lainkaan

Tällaiset äärimielipiteitten esittäjät tulisi laittaa ruotuun välittömästi.

[Iloveallpeople]

Päivi Honkatukian eettistä pohdiskelu tutkimuksestaan.

Tiukkaa tiedettä ja alhaista mieltä

— Jokaisella tutkijalla on velvollisuus puuttua asiaan, jos tutkimuskulttuuri alkaa vinoutua, vaati uskonnon didaktiikan professori Arto Kallioniemi tutkijan etiikkaa käsittelevässä seminaarissa 8.12.

Yleisöstä huomautettiin ja professori myönsi, että vinoumiin puuttuminen on vaikeaa apurahatutkijalle, jonka työpaikka on koko ajan liipaisimella.

Kallioniemi kertoi vastikään kuulleensa professorista, joka oli saanut vuoden aikana nimensä yli 40 tieteelliseen artikkeliin. Ettei vain nimi olisi lipsahtanut pariin opiskelijatyöhönkin?
— Kun yliopistossa saa tietyn aseman, kukaan ei uskalla enää kritisoida. Vilppi voi muodostua elämäntavaksi.

Toisenlaista eettistä ongelmaa pohti Päivi Honkatukia haastatellessaan juuri rikoksen tehneitä maahanmuuttaja- ja romanimiehiä. Hän selvitti yhdessä tutkijaparinsa kanssa, minkälaisiin elämänkohtaloihin rikokset liittyivät.
— Nämä miehet olivat ryhmänä jo valmiiksi vieroksuttuja, ja tiesimme, että tutkimus voisi vahvistaa käsitystä etnisestä rikollisuudesta.

Oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa työskentelevä Honkatukia valitsi empaattisen tutkijanotteen, ja maahanmuuttokriitikoiden nettisivuilla tutkimusta onkin syytetty päänsilittelystä.

Suurempana ongelmana Honkatukia pitää kuitenkin sitä, ettei osannut varautua niihin tunteisiin, joita haastateltavissa heräsi.
— Emme olleet miettineet riittävän hyvin, mitä teemme, jos haastateltava alkaa puhua vaikkapa itsemurhasta. Jouduimme jälkikäteen pohtimaan, pitäisikö luottamuksellisuus rikkoa.

Kallioniemen mukaan moni tutkija ei osaisi pitää tällaista ongelmana.
— Yliopistossa akateeminen vapaus on lähes uskontunnustuksen asemassa. Usein unohdetaan, millainen vastuu siihen liittyy.
Etiikkaluento oli osa yliopiston käyttäytymistieteilijöiden Siltamat -seminaarisarjaa.

Yliopisto-lehti

Homman kommentteja on luettu.

[Femakko]

Kuuleeko Honkatukia? Tässähän juuri on tutkimuseettisiä ongelmia: vilppiä tieteellisessä toiminnassa!

Havaintojen vääristelyllä (misrepresentation, falsification) tarkoitetaan alkuperäisten havaintojen tarkoituksellista muokkaamista tai esittämistä niin, että havaintoihin perustuva tulos vääristyy. Tulosten vääristelyllä tarkoitetaan tieteellisesti perusteetonta tutkimustulosten muuttamista tai valikointia. Vääristelyä on myös johtopäätösten kannalta olennaisten tulosten tai tietojen esittämättä jättäminen.

(http://www.tenk.fi/JulkaisutjaOhjeet/htkfi.pdf, s. 7)

Mutta kiva kuulla, jos tämä ei ole sen laajemmalle levinnyt ja akateeminen vapaus on uskontunnustuksen asemassa... vaikka olisikin rehellisempää myöntää, että ei se ole, miksi en ikinä kestäisikään akateemista uraa! Kun varsinkin apurahatutkija saisi helposti kenkää vääristä mielipiteistä, vaikka hän vain yrittäisi noudattaa hyvää tieteellistä käytäntöä.

Ja jottei totuus unohtuisi: akateemisesta vapaudesta tapeltiin pitkään. Siitä luopuminen tarkoittaisi paluuta pimeälle keskiajalle, jossa tiedemiesten täytyy saada juuri oikeanlaisia tuloksia, jotteivät joutuisi sanktioiden kohteeksi. Sitäkö Honkatukia kannattaa? Akateemiseen vapauteen kuuluva vastuu on määritelty tasan tarkkaan yo. ohjeessa, piste.

Yleisöstä huomautettiin ja professori myönsi, että vinoumiin puuttuminen on vaikeaa apurahatutkijalle, jonka työpaikka on koko ajan liipaisimella.

Toisenlaista eettistä ongelmaa pohti Päivi Honkatukia haastatellessaan juuri rikoksen tehneitä maahanmuuttaja- ja romanimiehiä.
— Nämä miehet olivat ryhmänä jo valmiiksi vieroksuttuja, ja tiesimme, että tutkimus voisi vahvistaa käsitystä etnisestä rikollisuudesta.

Oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa työskentelevä Honkatukia valitsi empaattisen tutkijanotteen, ja maahanmuuttokriitikoiden nettisivuilla tutkimusta onkin syytetty päänsilittelystä.

[Sisäministeri]

Toisenlaista eettistä ongelmaa pohti Päivi Honkatukia haastatellessaan juuri rikoksen tehneitä maahanmuuttaja- ja romanimiehiä.
— Nämä miehet olivat ryhmänä jo valmiiksi vieroksuttuja, ja tiesimme, että tutkimus voisi vahvistaa käsitystä etnisestä rikollisuudesta.

Hetkinen.
Romanimiehet ja "maahanmuuttajamiehet" (tarkoittaa ilmeisesti ns. varsinaisia) ovat jotenkin valmiiksi vieroksuttuja? Käsittääkseni maahanmuuttajamiehet ja romanimiehet eivät ole sen enempää vieroksuttuja kuin muutkaan. Pikemminkin heidän suhteensa ollaan jopa ylikorostetun herkkiä kaikissa asioissa. Jostain syystä Honkatukia haluaa esitellä tuloksensa juuri Femakon esittämällä tavalla vääristeltyinä, joissa valmista tulosta ei saa pilata huonolla todellisuudella. 

[ike60]

Kuuleeko Honkatukia? Tässähän juuri on tutkimuseettisiä ongelmia: vilppiä tieteellisessä toiminnassa!

Havaintojen vääristelyllä (misrepresentation, falsification) tarkoitetaan alkuperäisten havaintojen tarkoituksellista muokkaamista tai esittämistä niin, että havaintoihin perustuva tulos vääristyy. Tulosten vääristelyllä tarkoitetaan tieteellisesti perusteetonta tutkimustulosten muuttamista tai valikointia. Vääristelyä on myös johtopäätösten kannalta olennaisten tulosten tai tietojen esittämättä jättäminen.

(http://www.tenk.fi/JulkaisutjaOhjeet/htkfi.pdf, s. 7)
[...]

Toisenlaista eettistä ongelmaa pohti Päivi Honkatukia haastatellessaan juuri rikoksen tehneitä maahanmuuttaja- ja romanimiehiä.
— Nämä miehet olivat ryhmänä jo valmiiksi vieroksuttuja, ja tiesimme, että tutkimus voisi vahvistaa käsitystä etnisestä rikollisuudesta.

Oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa työskentelevä Honkatukia valitsi empaattisen tutkijanotteen, ja maahanmuuttokriitikoiden nettisivuilla tutkimusta onkin syytetty päänsilittelystä.

Voisitko täsmentää millä tavoin Honkatukian ja Suurpään tutkimuksessa on vääristelty tuloksia? Onko ilmennyt että he ovat jättäneet havainnoistaan (haastatteluistaan) pois jotain johtopäätöksiin oleellisesti vaikuttavaa, tai muunnelleet tai vääristellen valikoineet haastatteluja?

Kysymykseni johtuu tiedonhalusta. Luin tämän ketjun läpi ja pikaisesti vilkaisin myös tutkimuksen tiivistelmää ja mediatiedotetta. En myöskään tunne tutkimuskohdetta enkä tieteenalaa kuin ihan pinnallisesti. Näillä eväillä en kuitenkaan huomannut vääristelyä.

[Femakko]

Toisenlaista eettistä ongelmaa pohti Päivi Honkatukia haastatellessaan juuri rikoksen tehneitä maahanmuuttaja- ja romanimiehiä.
— Nämä miehet olivat ryhmänä jo valmiiksi vieroksuttuja, ja tiesimme, että tutkimus voisi vahvistaa käsitystä etnisestä rikollisuudesta.
Oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa työskentelevä Honkatukia valitsi empaattisen tutkijanotteen, ja maahanmuuttokriitikoiden nettisivuilla tutkimusta onkin syytetty päänsilittelystä.

Voisitko täsmentää millä tavoin Honkatukian ja Suurpään tutkimuksessa on vääristelty tuloksia? Onko ilmennyt että he ovat jättäneet havainnoistaan (haastatteluistaan) pois jotain johtopäätöksiin oleellisesti vaikuttavaa, tai muunnelleet tai vääristellen valikoineet haastatteluja?

Ehkä olen tullut vain kyyniseksi - joskin maahanmuuttokeskustelussa sillä asenteella ei ole juuri joutunut pettymään - mutta tuo "empaattinen tutkijanote" kuulostaa epäilyttävältä. Tutkijan ei kuuluisi kokea empatiaa tai antipatiaa tai ainakaan välittää sitä tutkimukseensa, ainoastaan raportoida tutkimansa ilmiö.

Ja ottaen huomioon nuo muut Honkatukian kommentit, suomentaisin sen niin, että "tämä on kuuma peruna, joten tehdään niin, että pyöristetään vastaus mukavammaksi, jotta asiasta tulee parempi vaikutelma". Minun ymmärrykselläni se kuuluisi tuohon tutkimuseettisen ongelmien kategoriaan. Ja mitä olen humanistisia ja yhteiskuntatieteitä seurannut tämä ei ole mitenkään ainutlaatuista; itse asiassa se tutkija, joka ei suostu "empaattiseen tutkijanotteeseen", voi pian olla entinen tutkija.

Mutta pitäisi kai pyytää alkuperäinen aineisto luettavaksi, joskin tuskinpa sitä saisi jo ihan salassapitosäädösten vuoksi.

[ike60]

Ehkä olen tullut vain kyyniseksi - joskin maahanmuuttokeskustelussa sillä asenteella ei ole juuri joutunut pettymään - mutta tuo "empaattinen tutkijanote" kuulostaa epäilyttävältä. Tutkijan ei kuuluisi kokea empatiaa tai antipatiaa tai ainakaan välittää sitä tutkimukseensa, ainoastaan raportoida tutkimansa ilmiö.

Olen kanssasi samaa mieltä tuosta metodologisesta kysymyksestä. Toisaalta Honkatukia ja Suurpää ovat dokumentoineet metodinsa ihan riittävällä tarkkuudella ainakin pintapuolisen selailun perusteela, joten kysymys on pikemminkin siitä, pitääkö tällaisin metodein saatuja tuloksia uskottavina, yleistettävinä jne.

Omaa huomiotani kiinnitti metodipuolella haastateltujen pieni määrä. Empaattisen tutkimusotteen vallassa on tainnut myös unohtua haastateltujen rikollisten antamien tietojen tarkistaminen virallisista lähdedokumenteista (kuulustelupöytäkirjat, oikeudenkäyntidokumentit jne.), heidän kanssaan tekemisissä olleilta poliiseilta, heidän omaisiltaan yms. Myöskään normaalien kriminaalipsykologisten luikurinpaljastamiskeinojen (ks. esim. Ray Bull: Criminal Psychology - A Beginner's Guide. Oneworld Publications 2007, s. 68-86) käyttö ei ole välttämättä tutkijoiden mieleen juolahtanut. Kuitenkin, jos rikollinen esimerkiksi jäsentää haastattelutilanteen niin että tutkijat voisivat jotenkin myötävaikuttaa tuomion lyhenemiseen tai vaikka vangin sijoituspaikkaan, hänen kertomustensa yhteys totuuteen voi olla ohuehko; ihminen on myös etevä löytämään jälkeenpäin toiminnalleen hyväksyttäviä selityksiä.

Ja ottaen huomioon nuo muut Honkatukian kommentit, suomentaisin sen niin, että "tämä on kuuma peruna, joten tehdään niin, että pyöristetään vastaus mukavammaksi, jotta asiasta tulee parempi vaikutelma". Minun ymmärrykselläni se kuuluisi tuohon tutkimuseettisen ongelmien kategoriaan. Ja mitä olen humanistisia ja yhteiskuntatieteitä seurannut tämä ei ole mitenkään ainutlaatuista; itse asiassa se tutkija, joka ei suostu "empaattiseen tutkijanotteeseen", voi pian olla entinen tutkija.

Ovathan nuo Honkatukian kommentit jonkinlaisia aihetodisteita, mutteivät mielestäni riitä tietoista vääristelyä osoittamaan.

Mutta pitäisi kai pyytää alkuperäinen aineisto luettavaksi, joskin tuskinpa sitä saisi jo ihan salassapitosäädösten vuoksi.

Totta, vääristelyä on ilman alkuperäistä haastatteluaineistoa hyvin vaikea osoittaa.

[Roope]

Tutkijanotteesta:
Nuorisotutkimuksen verkkokanava/Sanna Aaltonen: Tutkijan morkkis

[Ernst]

Tieteen tekemisessä ovat kovinkin opettavaisia virhepäätelmät tai tutkimuksen premissien vinoutumiset. Ne osoittavat, että harhapolkuja pitkin ei pääse pitkälle. Kritiikkiä seuraa...

[Ernst]

Tutkijanotteesta:
Nuorisotutkimuksen verkkokanava/Sanna Aaltonen: Tutkijan morkkis

Hienoa, että itsereflektiossa löytyy...

[M.]

Tutkijanotteesta:
Nuorisotutkimuksen verkkokanava/Sanna Aaltonen: Tutkijan morkkis

Nuoret nimittäin kykenivät myös itse haastamaan itsensä. Yhdessä kolmen tytön haastattelussa tytöt arvostelivat kovin sanoin "ulkomaalaisia" poikia, mutta kun suomalaisten ja ulkomaalaisten välinen vastakkainasettelu oli muodostumassa epäuskottavan mustavalkoiseksi, yksi tytöistä purki tilanteen: "Ihonvärin perusteel kuiteski ihmiset, et jos se on tummaihonen, ni se tuomitaa periaattessa pahemmin".

Vaihtoehtoinen tulkinta: Tytöt olivat aluksi rehellisiä (itselleen) kuvatessaan kulttuurinrikastajien sikailua, mutta "vastakkainasettelun muodostuessa epäuskottavan mustavalkoiseksi" yksi tytöistä päätti ottaa tyypillisen suvaitsevan moraalisäteilijän roolin, ehkä poimiakseen pisteitä tutkijan silmissä, joka ei varmasti kyennyt haastamaan itseään.

[Luotsi]

Tutkijanotteesta:
Nuorisotutkimuksen verkkokanava/Sanna Aaltonen: Tutkijan morkkis

Nuoret nimittäin kykenivät myös itse haastamaan itsensä. Yhdessä kolmen tytön haastattelussa tytöt arvostelivat kovin sanoin "ulkomaalaisia" poikia, mutta kun suomalaisten ja ulkomaalaisten välinen vastakkainasettelu oli muodostumassa epäuskottavan mustavalkoiseksi, yksi tytöistä purki tilanteen: "Ihonvärin perusteel kuiteski ihmiset, et jos se on tummaihonen, ni se tuomitaa periaattessa pahemmin".

Vaihtoehtoinen tulkinta: Tytöt olivat aluksi rehellisiä (itselleen) kuvatessaan kulttuurinrikastajien sikailua, mutta "vastakkainasettelun muodostuessa epäuskottavan mustavalkoiseksi" yksi tytöistä päätti ottaa tyypillisen suvaitsevan moraalisäteilijän roolin, ehkä poimiakseen pisteitä tutkijan silmissä, joka ei varmasti kyennyt haastamaan itseään.

Sitä paitsi koko rikastajien häiriköinti lienee paljastunut tutkimuksessa kuvitteluksi, vaikka ensin "kenttä pääsi yllättämään" niin että tutkija aivan järkyttyi

Olen myös pyrkinyt pohtimaan sitä, miksi olen reagoinut ennakkoluuloisiin ja rasistisiin kommentteihin siten kuin olen tehnyt. Yksi syy on ainakin se, että valmistauduin kuuntelemaan tarinoita häirittynä olemisesta, mutta en arvannut, että siihen liittyy niin vahvasti myös häiritsijöiden – todellisten tai kuviteltujen – etninen leimaaminen. Tämä on laimea puolustus, mutta kenttä pääsi yllättämään.