Prof. Hans-Werner Sinn: Miksi suljetut rajat tarkoittavat myös vapautta

[akez]

Saksalaisessa Die Welt -lehdessä on julkaistu Ifo-instituutin puheenjohtaja Hans-Werner Sinnin[1] kirjoitus koskien maahanmuuttoa. Merkelin ja Saksan hallituksen toimien kritisoinnin lisäksi jutussa esitellään optimistinen laskelma, jonka mukaan Saksaan viime vuoden aikana saapuneet yli miljoona tulijaa tulevat maksamaan Saksalle pitkällä tähtäimellä nettona 450 miljardia euroa. Norjassa keskiverto syyrialainen maksaa valtiolle keskimäärin 800.000 euroa elinikänsä aikana, joten tuon saksalaisten optimistisen arvion saanee kertoa noin kahdella päästäkseen todelliseen kustannukseen. Hyvinvointivaltion romahdus tulee tuolla menolla olemaan taattu ja varsin nopeasti.

Miksi suljetut rajat tarkoittavat myös vapautta

Virastot, oikeusistuimet, koulut. Yhteisö on ylikuormitettu. Saksan on ajateltava asiat uudelleen, jos se aikoo säilyttää julkiset palvelunsa. Niiden tarjoaminen kaikelle maailmalle ei ole liberaalia.

Die Welt 1.2.2015 juttu saksaksi

(http://img.welt.de/img/wirtschaft/crop151728702/1668729523-ci3x2l-w620/Verabschiedung-von-ifo-Praesident-Sinn.jpg)
Ifo-instituutin puheenjohtaja Hans-Werner Sinn Foto: dpa

Saksa on tehnyt viime vuoden aikana hämmästyttäviä asioita. Monien vapaaehtoisten avustamana maan on ottanut vastaan yli miljoona pakolaista. Viranomaiset ovat majoittaneet ja huolehtineet heistä. Liittokansleri levittää optimismia: "Me pystymme tähän." Tämä avokätisyys on vaikuttavaa, mutta hallitsemattomasti saapuvien ihmisjoukkojen johdosta tullaan törmäämään rajoitteisiin. Talvesta huolimatta päivittäin saapuu tuhansia pakolaisia. Keväällä määrät tulevat taas nousemaan.

Pystymmekö me todellakin tähän? Vai vaadimmeko me liikaa auttajilta ja yhteisöltä? Kölnin uudenvuodentapahtumat olivat esimakua tulevien vuosien ja vuosikymmenen konflikteista. Takapajuisista maista virtaavan kaoottisen ja kontrolloimaton maahanmuuton myötä Saksa hankkii itselleen runsaasti ongelmia. Mitä nopeammin kansleri tekee suunnanmuutoksen, sitä paremmin asiat tulevat sujumaan kaikkien asianosaisten kannalta, myös hänen itsensä. 

Slovenia, joka Unkarin rajan sulkemisen jälkeen hallitsee Schengen-alueen porttia, päästää läpi enää vain sellaisia pakolaisia, jotka väittävät tulevansa Syyriasta, Irakista tai Afganistanista, koska Saksa ottaa vastaan vain näistä maista tulevia henkilöitä. Heidän joukossaan on ilmeisesti myös marokkolaisia, algerialaisia ja egyptiläisiä, jotka matkustavat ensin Turkkiin ja tekeytyvät sitten syyrialaispakolaisiksi.

Mainittujen kansalaisryhmien lähtömaiden väestömäärä on nykyisin vajaa 250 miljoonaa henkeä ja vuosittainen nettoväestönkasvu on yli 5 miljoonaa henkeä. Ei ole odotettavissa, että pakolaisvirta tyrehtyisi aikanaan siihen, että matkustushalukkaiden henkilöiden määrä hiipuisi.

Laki ei velvoita vastaanottoon

Vain pieni osa pakolaisista on oikeutettuja turvapaikkaan. Vuonna 2015 käsitellyissä tapauksissa vain 0,7% hakijoista oli Saksan perustuslain nojalla oikeutettu turvapaikkaan. 48% hyväksyttiin sen tarkemmin erottelematta Geneven pakolaissopimuksen perusteella, koska he tulivat sotatoimialueelta.

Näiden ihmisten vastaanottaminen on humanitaarinen teko, mutta se ei ole lakeihin perustuva pakko. Geneven pakolaissopimus, Dublin III -sopimus ja Saksan perustuslaki eivät pakota antamaan turvapaikkaa pakolaisille, jotka saapuvat turvallisten kolmansien maiden kautta. Tätä seikkaa ovat toisistaan riippumattomasti painottaneet entiset perustuslakituomarit Hans-Jürgen Papier ja Udo Di Fabio.

Tarvittaessa hyvin lyhytaikaiset poikkeusmenettelyt ovat sallittuja, mutta tätä on nyt harjoitettu Saksassa jo useiden kuukausien ajan. Molemmat ex-perustuslakituomarit painottivat Saksan valtion velvollisuutta suojella rajojaan ja he halusivat nyt - jo melkein uhkavaatimuksen tavoin - Saksan hallituksen alkavan vihdoinkin noudattamaan itse solmimiaan sopimuksia.

On epärealistista kuvitella, että ensin voidaan antaa miljoonan ihmisen matkustaa Saksaan ja sitten karkotaan vailla perustetta olevat henkilöt. Maahan päässyt henkilö tuskin tulee enää lähtemään pois. Henkilöt, joita ei hyväksytä tänne, katoavat maan alle, vaihtavat henkilöllisyyttä ja tekevät uuden hakemuksen tai kokeilevat onneaan jossakin toisessa EU-maassa.

Maahanmuutto työttömyyteen

Vain harvat karkotetaan, koska todellinen lähtömaa on usein vaikea todentaa ja monet maat kieltäytyvät lisäksi vastaanottamasta omia kansalaisiaan takaisin. Vuoden 2015 tammi-marraskuun välillä karkotettiin nykytietojen mukaan 18.000 henkilöä, kun samaan aikaan kielteisiä turvapaikkapäätöksiä tehtiin 84.000 henkilölle.

Humanitaaristen seikkojen, ja monikulttuurisen yhteiskunnan mahdollisuuksien ja uhkien arvioiminen on vaikeaa. Kuvat Aleppon lääkäreistä, uudenvuoden levottomuuksista ja raja-aidoilla avuttomina odottavista lapsista sekoittuvat keskenään. On entistä tärkeämpää puhua taloudellisista ja muista argumenteista, joita liittokansleri ja monet eettisesti motivoituneet kommentoijat esittävät perusteiksi harjoittamalleen avoimien rajojen politiikalle.

Teoreettisesti se voi tuottaa Saksalle positiivisen työmarkkinaefektin. Pakolaiset saattaisivat työllistää itsensä omatoimisesti ja he voisivat samalla rikastuttaa taloutta kotimaidensa uusilla tuotteilla. Kuitenkin suurin osa olisi aiemmin tulleiden maahanmuuttajien tavoin vaikeasti työmarkkinoille integroitavia. Heidät pystyttäisiin työllistämään vain venyttämällä palkkaskaalaa edelleen. Osaamisskaalan alarajoilla minimipalkka tulee kuitenkin estämään palkkaskaalan venyttämistä.

Kun huomioidaan pakolaisten matala osaamistaso, niin huomattavalle osalle heistä tämä merkitsee maahanmuuttoa työttömyyteen. Se, että Saksan työvoimatoimisto (Bundesagentur für Arbeit) ei tule jatkossa enää laskemaan työttömiä pakolaisia mukaan työttömyystilastoihin, kertoo paljon tilanteesta.   

Velvollisuus suojata rajoja

Kustannusten velkarahoitus luo lyhytaikaisen suhdannevaikutuksen, koska käytetään varoja, joilla muuten olisi lyhennetty velkoja. Kyse ei ole kuitenkaan nettovaikutuksesta, koska otetut velat joudutaan myöhemmin kattamaan tiukemmalla verotuksella, joka taas synnyttää täysin päinvastaisen kysyntävaikutuksen.

Liittokansleri Angela Merkel (CDU) väittää, että Saksa ei voi sulkea 3.600 kilometrin mittaista rajaansa. Silloin hän jättää huomiotta sen, että Saksalla on geometrisistä syistä kokoonsa nähden erittäin lyhyet rajat, sekä myös sen seikan, että hänellä on Saksan perustuslain mukaan velvollisuus suojella Saksan rajoja.

Valtio on vapaan luonnon ja sukupolvien aikana rakennetun infrastruktuurin muodossa olevan yhteisen varallisuuden uskottu mies ja sen tulee säilyttää julkisten laitosten, kuten virastojen, oikeusistuinten, poliisin, koulujen ja yliopistojen käytettävyys kaikille kansalaisille. Näiden palvelujen käytöstä syntyy kilpailua pakolaisten ja kanta-asukkaiden kesken, ja palvelujen tarjoaminen ja käyttölaadun varmistaminen maksaa paljon.   

Ekonomistit puhuvat tässä yhteydessä klubihyödykkeistä (Klubgut). Samalla tapaan, kuin oma asunto on klubihyödyke, joka kuuluu perheelle, tai jalkapallokenttä on seuran jäsenten omaisuutta, niin julkisessa varallisuudessa on myös kyse klubihyödykkeestä, joka on kansalaisten omaisuutta. Sellainen käsitys, että kaikille ulkomaalaisille tulisi myöntää oikeus käyttää julkisia klubihyödykkeitä, on absurdi, sekä taloudelliselta, että valtiosääntöoikeudelliselta näkökannalta.

Huonot riskit kuormittavat hyvinvointivaltiota

Sama pätee valtioon sen toimiessa vakuutuslaitoksen tavoin. Sen tehtävä on tasata kansalaisten tuloja elämän aikana perimällä korkeista tuloista enemmän veroja ja tarjoamalla keskivertoa vähemmän ansaitseville enemmän sosiaalisia palveluja ja julkisia hyödykkeitä, kuin mitä he itse maksavat veroina ja sosiaaliturvamaksuina, kun taas keskivertopalkkaa enemmän ansaitsevat joutuvat nettona siirtämään varoja valtiolle. 

Yksityisen keskinäisen vakuutuslaitoksen tavoin myös hyvinvointivaltio kuormittuu köyhien vapaan maahanmuuton johdosta, koska se joutuu vakuuttamaan lisääntyvässä määrin huonoja riskejä. Teoriassa tietenkin voi olla mahdollista, että maahamme tulee nuoria ja koulutettuja maahanmuuttajia, jotka valtion kuormittamisen sijaan tukevat sen finanssitaseita.

Näin ei kuitenkaan tapahdu käytännössä. Bernd Raffelhüschen Freiburgin yliopistosta on osoittanut tämän tutkimuksissaan. Raffelhüschen on ns. Generational Accounting -järjestelmän (sukupolvia kattava tilinpito) saksalainen asiantuntija. Se on ainoa luotettava tapa - myös USA:n kongressin hyväksymä menetelmä - mitata näitä vaikutuksia.

Bernd Raffelhüschen on laskenut, että miljoona pakolaista tulee maksamaan Saksalle nettona ja pitemmällä tähtäimellä 450 miljardia euroa. Tässä laskelmassa hän olettaa, että he ovat kuuden vuoden kuluessa integroituneet samalla tavoin, kuin Saksaan tähän mennessä tulleet aiemmat maahanmuuttajat keskimäärin. Jo aiemmat maahanmuuttajat aiheuttavat nettona paljon kustannuksia valtiolle, sillä he ansaitsevat keskimääräistä vähemmän ja hyötyvät siksi hyvinvointivaltion tulonsiirtojärjestelmistä. Lisäksi uudet maahanmuuttajat tulevat maksamaan enemmän, kuin aiemmin tulleet, koska heidät on ensiksi integroitava.     

Saksan liittopäivien tulee päättää asiasta

Professori Raffelhüschen osoittaa integraation tärkeyden kuvitteellisella laskelmalla. Olettaen, että Saksaan tähän mennessä tulleilla miljoonalla pakolaisella olisi sama ikärakenne ja keskimääräinen koulutus, kuin mitä maassa jo asuvalla väestöllä on ja he olisivat siten suoraan käytettävissä, niin he tuottaisivat Saksan valtiolle pitkällä tähtäimellä tuloylijäämän, joka vastaisi 300 miljardin euron vakuutusarvoa (Versicherungswert).

Pakolaisten humanitaarinen auttaminen ei siis ole kannattava liiketoimi Saksan valtiolle, sillä nykyisin Saksaan tulvivat maahanmuuttajat eivät ole sellaisia, joita me valitsisimme kanadalaisen mallin mukaisen pistejärjestelmän perusteella.   

Näin asiaa katsoen, Saksan liittohallituksen päätös sallia hallitsematon maahanmuutto ei koske pelkästään sitä, vaarannetaanko vapaan yhteiskunnan immateriaaliset arvot, vaan kyse on myös siitä konkreettisesta kysymyksestä, kuinka paljon kansalaiset ovat valmiita antamaan pois julkisesta varallisuudesta ja hyvinvointivaltion vakuutusturvasta. Nykyisten päätösten pitkäaikaisesti sitovien vaikutusten vuoksi asiasta päättäminen ei kuulu Liittohallitukselle, vaan Saksan liittopäiville.

Toisinaan kommenteissa esitetään rivien välissä, että avoimen ja vapaamielisen valtion ei tule suojella ja turvata rajojaan. Tämä argumentti on loogiselta luonteeltaan samanlainen, kuin väite, että yksityisomaisuus olisi ristiriidassa liberaalin yhteiskunnan kanssa: Asia on täysin päinvastoin.   

Aitojen pystyttäminen on oikeutettua

Ilman yksityisomaisuutta, jota tarvittaessa suojataan aidoilla, syntyy Villin Lännen yhteiskunta murhineen ja tappoineen. Yhteiselo valtiossa ei poikkea tästä. Kaaos, väkivalta ja tehottomuus ovat seurauksia, jos valtio kieltäytyy suojelemasta tehokkaasti rajojaan ja samalla kansalaistensa julkista varallisuutta.

Tämä ei tarkoita, että jokainen yksittäinen valtio tarvitsee rajoja. Kuten minä voin jättää rakentamatta aidan naapuritontin viereen, jos olen varma siitä, että hän ei tule laskemaan vieraita maa-alueelleni, niin samoin naapurimaat voivat sopia vastavuoroisesti tarjoavansa julkiset hyödykkeensä maahanmuuttajille, jotka voivat liikkua vapaasti.

Tässä mielessä Schengen-sopimus sallii vastaavan kansallisten klubihyödykkeiden vaihdon maahanmuuton myötä. Tämä vaihtokauppa vaatii kuitenkin, että Schengen-aluetta suojataan tehokkaasti. Tämä merkitsee sitä, että etenkin Slovenian ja Italian ulkorajaa on valvottava.

Unkari ja Espanja turvaavat jo rajojaan. Sen jälkeen kun Espanja päätti kuljettaa pakolaiset takaisin Afrikkaan, niin pakolaisten määrä on laskenut jyrkästi, kun samaan aikaan Italian rannikolle saapuu yhä tuhansittain ihmisiä, jotka ovat lähteneet hengenvaaralliselle pakomatkalle. Siten viime vuoden aikana Espanjan rannikolla kuoli vielä 106 pakoa yrittänyttä henkilöä. Italian rannikolla taas kuoli 2.892 henkilöä.       

Yksittäisten tapausten tutkintaa odotuslaitoksissa

Järkevintä olisi painostaa Italiaan omaksumaan Espanjan toimintamalli ja avustaa Sloveniaan suojaamaan ulkorajojaan. Sillä kun Slovenian raja on tilkitty, niin maateitse ei olisi käytännössä juurikaan enää mahdollista päästä Schengen-alueelle.

Tämä ei tarkoita, että turvapaikkaoikeutta tulisi rajata, sillä Slovenian rajalle voitaisiin Saksan rahallisella tuella perustaa vastaanottoleiri, jossa voitaisiin suorittaa turvapaikkatutkinta Saksan lakien, tai mikä vielä parempaa, uuden yhtenäisen EU-lain mukaisesti. Turvapaikkaan oikeutetut henkilöt voitaisiin sitten ohjata sieltä edelleen Saksaan tai muihin maihin, jotka ovat halukkaita ottamaan heitä vastaan.

Saksan historia on kertomusta pysyvästä velvollisuudesta antaa suojaa poliittisesti vainotuille, mutta ei kuitenkaan velvollisuudesta ottaa vastaan hallitsematonta elintasopakolaisten joukkorynnäkköä. Jos Saksan valtio vaurioituu, niin se ei kykene enää suoriutumaan humanitaarisista tehtävistään.

[1] Hans-Werner Sinn (born March 7, 1948) is a German economist and President of the Ifo Institute for Economic Research and serves on the German economy ministry's advisory council. He is Professor of Economics and Public Finance at the University of Munich. (wikipedia)