News:

Mikäli foorumi ei jostain syystä vastaa, paras paikka löytää ajantasaista tietoa on Facebookin Hommasivu,
https://www.facebook.com/Hommaforum/
Sivun lukeminen on mahdollista myös ilman FB-tiliä.

Main Menu

Impivaara/lintukoto vs. nyky-Suomi

Started by Larva, 20.01.2016, 11:28:50

Previous topic - Next topic

Larva

Vanhemmat hommalaiset: mitä asioita muistatte siitä rauhallisesta, ihanan impivaaralaisesta Suomesta n. 30 vuotta sitten, ennen ensimmäisiä somalipakolaisia? Lähinnä yleisiä turvallisuusasioita ja käytöstapoja mietin. Mitä kaikkea on ikävä? Mitä negatiivisia asioita silloin oli?

Itse olen syntynyt 80-luvulla. Lapsuudesta tulee mieleen yhteiskunnallinen turvallisuus, olkoonkin että lamakausi osui niihin aikoihin. Kun olin penska, oli ihan tavallista, että lapset juoksivat keskenään pitkin maita ja mantuja. Namusedistä korkeitaan varoiteltiin, ja meidän raivoraittiissa perheessä humalaisista. Muistan jo 10-vuotiaana menneeni omin päin leikkipuistoon kilometrin päähän eikä äiti ollut heti soittamassa poliisille. Kotiintuloajat toki oli, ja kello ranteessa, jotta tiedettiin, koska piti mennä kotiin. Asuttiin siis Jyväskylässä aika lähellä keskustaa. Jossain Helsingissä meno oli varmaan aika erilaista jo 90-luvulla, joku sieltäpäin kotoisin oleva varmaan tietää paremmin.

Ainahan Suomessa on nahisteltu. Täällä on ollut keskenään riitaisia ryhmiä, mutta väkivalta on, ainakin minun käsittääkseni, ollut aika vähäistä ja tappeluunkin on ollut tietyt säännöt. Ylilyöntejä on tapahtunut, mutta valtaosa niistä on ollut juoppojen tai narkkien touhuja. Maahantulijat tuovat mukanaan väkivaltakulttuurin, jossa mikään muu ei merkitse mitään paitsi "tilan haltuun otto" ja toisen tappaminen tai vakava vammauttaminen.

Kyllä mulla on ikävä sitä Suomea, jossa naiset ja ylipäätään kuka tahansa saattoi kävellä syrjäisemmilläkin seuduilla yksin ilman jatkuvaa pelkoa raiskatuksi/hakatuksi/tapetuksi tulemisesta. En näe mitään syytä, miksi turvallinen, vakaa kansallisvaltio pitäisi jonkun ihmeen ihanteen nimissä vaihtaa monikulttuuriseen, levottomaan, turvattomaan ja arvaamattomaan ympäristöön. Mihin katosi kansainvälisyys?

Saammeko koskaan takaisin turvallista Suomea? Mitä sen saavuttamiseksi tarvittaisiin?
Niin pian kuin ihmiset päättävät, että kaikki keinot ovat sallittuja taistelussa pahaa vastaan,
tulee mahdottomaksi erottaa heidän hyvyyttään siitä pahasta, jonka he tahtovat murskata.
- Christopher Dawson -

"You call it surrender,
But we call it calm before the storm."
- Edguy -

Totuus EPT

QuoteSaammeko koskaan takaisin turvallista Suomea? Mitä sen saavuttamiseksi tarvittaisiin?

Tämä turvallisuus riippuu paljolti poliitikko nilkkien päätännästä. Ja kuinka kauan kansan enemmistö katselee matujen perseilyä. Nykyisestä turvattomuudesta voi syyttää poliitikkoja ja punaviher-unelmassa eläviä.
Impivaarassa kun silloin oltiin ei silloin paljon kansainvälisyydestä tiedetty, hölmöläinen uskoo ja luottaa kaikkeen, kun riittävän kauan lintukodossa asuu.

Liiallinen turvallisuuden tunne sokaisee ihmiset silloin 30-vuotta sitten. Ja tässä tulos.

Maalta on puuttunut kunnollinen johtaja jo 30-vuotta.
Missä ******i siellä ongelma.

Larva

Quote from: Nousuhumala on 20.01.2016, 11:45:44Ylivarovaisuuttakaan ei ollut, kiipeiltiin puissa ja nahisteltiin kukkulan kunigasta leikkien välitunneilla, uimarannoilla sai hypätä laiturilta mereen (nykyään ainakin Rastilan uimarannalla se on lapsilta kiellettyä  ;D) ja niin pois päin.
Tämä! Nykyään lapsia paapotaan ja varoitetaan ihan kaikesta. Esimerkiksi meidän tytön koulussa ei saa enää jakaa synttärikutsuja, koska lapsille tulee paha mieli, jos he näkevät että heitä ei kutsuta; ja koulun jälkeen ei saa jäädä koulun pihan lumikasoihin peuhaamaan, koska kukaan opettaja ei ole lapsia valvomassa. :roll:

Omasta lapsuudesta muistan että lumikasojen suhteen varoiteltiin vain, ettei niihin saa tehdä luolia, koska jos aura-auto tulee niin se on henki pois. Ala-asteella meidän koulun pihassa oli iso lumivuori, jossa leikittiin kukkulan kuningas -nimistä leikkiä. Ideana oli päästä mahdollisimman ylös ja pysyä siellä, ja vastaavasti kiskoa toisia oppilaita alas. Se loppui tietysti siihen, kun joku venäläispoika suivaantui leikistä ja tyrkkäsi toisen oppilaan alas niin rajusti että siinä olisi voinut käydä huonosti. Sen jälkeen ei sitten kukaan saanut leikkiä lumikasassa. Seuraavana vuonna ei koko lumikasaa ollut.  >:(

Metsissä remuttiin ja juostiin pitkin maita ja mantuja, eikä kukaan aikuinen ollut kieltämässä, ettei puuhun saa kiivetä tai kissanpissalta haisevassa hiekkalaatikossa leikkiä. Nykyään taas hajotetaan lasten leikkipaikkoja ja puistoja, koska ei ole varaa ylläpitää niiden telineitä ja keinuja ja ne voivat rikkoontua, tai koska ne eivät ole (saisiko tähän fanfaarin?) säädösten mukaisia. Ruusupuskat ja nokkosetkin kitketään puistoista, etteivät piltit satuta pikku sormiaan. Seuraavaksi varmaan lähtevät kuuset ja männyt, koska niissä on neulasia. Sitten kielletään uiminen rannalla, koska siellä saattaa astua johonkin terävään...
Niin pian kuin ihmiset päättävät, että kaikki keinot ovat sallittuja taistelussa pahaa vastaan,
tulee mahdottomaksi erottaa heidän hyvyyttään siitä pahasta, jonka he tahtovat murskata.
- Christopher Dawson -

"You call it surrender,
But we call it calm before the storm."
- Edguy -

Laskentanuiva

#3
80-luvun alusta muistan matuista vietnamin? venepakolaiset, jotka ovat sopeutuneet tänne ilmeisen hyvin.

Pankissa asiointi- siis laskujen maksu oli ilmaista ja joka kylässä oli ainakin osuus- ja postipankki.
Oli vain lankapuhelin ja sillä pärjättiin pirun hyvin (ihmetellyt oikeastaan, että miten silloin toimittiin kun aina oli tekemistä ja kavereita yms. muita tavattiin ihan normaalisti).

Työtä oli jos sitä halusi vaan tehdä ja sillä palkalla myös pystyi maksamaan asumismenot.
Korot olivat silloin ihan toista luokkaa, pyörivät 10%:n hujakoilla.

Yhden transun muistan, oli harmiton tyyppi, itse asiassa naurun aihe kun 50-kymppinen möhömahainen ukkeli kulki vaaleassa peruukissa ja meikeissä sekä hameissa.

Ulkomailla lomailtiin ihan niinkuin nytkin. Tosin kanariansaaret oli suosituin matkakohde?.
Muistaakseni Tornion ja Haaparannan välillä ei silloinkaan tarkastettu kuin satunnaisesti autoja. Halpaa voita vanhemmat hamstarivat Ruotsin puolelta. Muistini mukaan silläkin oli jokin tuontirajoitus/ hlö.

Ruotsin laiva oli suuri kohokohta kun sieltä sai taxfree viinaa (1 litra väkeviä tai jotain) ja tupakkaa kartongin.

(Kaikki muuttui käytännössä kun rahamarkkinat vapautettiin 80-luvun loppupuolella ja tuli kasinokupla sekä Neuvostoliiton hajoaminen ja suuri lama.
Siitä lähtien on päättäjät hokeneet rakennemuutosta ja samalla samat päättäjät paisuttaneet julkista sektoria...)

Varmaan Suomi oli hyvinvointiyhteiskunta parhaimmillaan jossain 80-luvun keskivaiheella. Sen jälkeen pala palalta tämä on muuttunut pahoinvointi yhteiskunnaksi, jossa on minimitoimeentulon kannalta kannattanut jäädä sohvalle makaamaan kuin mennä töihin (yleistys) kaikkien mahdollisten asumistukien ja muiden soviteltujen päivärahojen tms. takia. Sen takia ei ne ns. paskahommat kelpaa nykyihmiselle. Saman saa tekemättäkin- jopa enemmän.

Aika kultaa muistot.

https://www.youtube.com/watch?v=k2gDuH8bmzM&list=PLVhdiZMCkDV0DgLVf-PLJS0utLJ8z_oNb


Lisäys: Silloin sekä vasemmisto(kommarit) ja sdp ajoivat oikeasti Suomalaisen duunarin etua. Nythän heille maailmanparannus matuineen on tärkeämpää. Vihreä liike nosti päätään pienenä ympäristöpuolueena.

Verotus oli progressiivista. Ei ollut mitään ansio- ja pääomatuloa, kaikki tulot verotettiin samalla tavalla. Erkko maksoi tuloistaan noin 60%. veroa.

Verokortti annettiin palkanlaskijalle ja siinä oli veroprosentti ja lisäveroprosentti. Palkasta meni vain verot ja mahdollinen ay-jäsenmaksu.
Nykyäänhän kun verotusta on laskettu :facepalm:, niin verojen lisäksi maksetaan n. 5-7 prosenttia muita pakollisia vakuutusmaksuja+ mahdollinen ay-maksu.
Eli suurta kusetusta koko verotuksen alentaminen, jota joka puolella markkinoidaan. Nythän taas verotus laskee jonkin promillen mutta vastaavasti muiden sairasvakuutus jne. pakollisten maksujen korotusten jälkeen duunari saa vähemmän käteen samasta palkasta kuin v.2015
"Monilla on asioihin vain yksi näkemys, vaikka kuinka sanotaan, että ollaan suvaitsevaisia." - Teemu Selänne
(HS 31.1.2017)

Mok

Quote from: Nousuhumala on 20.01.2016, 11:45:44
Kaiholla omaa lapsuusaikaan muistelen, myös 80-luvulla syntynyt.
Ylivarovaisuuttakaan ei ollut, kiipeiltiin puissa ja nahisteltiin kukkulan kunigasta leikkien välitunneilla, uimarannoilla sai hypätä laiturilta mereen (nykyään ainakin Rastilan uimarannalla se on lapsilta kiellettyä  ;D)

Kyllä laiturilta veteen hyppääminen on nykyisin kielletty myös aikuisilta - ainakin Marjaniemen rannassa Helsingissä.

Nuivanlinna

Quote from: Tuulenhenki on 20.01.2016, 11:28:50
Vanhemmat hommalaiset: mitä asioita muistatte siitä rauhallisesta, ihanan impivaaralaisesta Suomesta n. 30 vuotta sitten, ennen ensimmäisiä somalipakolaisia? Lähinnä yleisiä turvallisuusasioita ja käytöstapoja mietin. Mitä kaikkea on ikävä? Mitä negatiivisia asioita silloin oli? ....naps....



80-luvulla oli hyvää aikaa. Aiheesta ketjukin täällä:
http://hommaforum.org/index.php/topic,90620.msg1519427.html#msg1519427http://hommaforum.org/index.php/topic,90620.msg1519427.html#msg1519427

Kokoomuksen valtaantulo tosin tapahtui 1987, sitten onkin velkaannuttu 6000 euron minuuttivahdilla. 60minX24t=1440minX365p=525600minX29v=15242400min.
100000000000€:15242400min=6560€/minuutti 29 vuoden ajan. Kokoomuksen tullessa valtaan Suomi oli velaton.
Quote from: millla on 04.03.2016, 23:01:53
Pahinta Suomessa on tämän köyhyyden lisäksi henkinen köyhyys. Meiltä puuttuu horisontti, mihin katsoa ja mitä tavoitella.

JJohannes

Quote from: Tuulenhenki on 20.01.2016, 11:28:50
Vanhemmat hommalaiset: mitä asioita muistatte siitä rauhallisesta, ihanan impivaaralaisesta Suomesta n. 30 vuotta sitten, ennen ensimmäisiä somalipakolaisia? Lähinnä yleisiä turvallisuusasioita ja käytöstapoja mietin. Mitä kaikkea on ikävä? Mitä negatiivisia asioita silloin oli?

Itse olen syntynyt 80-luvulla. Lapsuudesta tulee mieleen yhteiskunnallinen turvallisuus, olkoonkin että lamakausi osui niihin aikoihin. Kun olin penska, oli ihan tavallista, että lapset juoksivat keskenään pitkin maita ja mantuja. Namusedistä korkeitaan varoiteltiin, ja meidän raivoraittiissa perheessä humalaisista. Muistan jo 10-vuotiaana menneeni omin päin leikkipuistoon kilometrin päähän eikä äiti ollut heti soittamassa poliisille. Kotiintuloajat toki oli, ja kello ranteessa, jotta tiedettiin, koska piti mennä kotiin. Asuttiin siis Jyväskylässä aika lähellä keskustaa. Jossain Helsingissä meno oli varmaan aika erilaista jo 90-luvulla, joku sieltäpäin kotoisin oleva varmaan tietää paremmin.

Asuin lapsena 90-luvulla eräässä Helsingin lähiössä (ei kuitenkaan siis missään Jakomäessä, Vuosaaressa tms.). Kaikki paikalliset lapset käytännössä kävelivät kouluun ensimmäiseltä luokalta alkaen, koulun jälkeen ja kesäisin pyörittiin ulkona tuntikausia ilman vanhempien valvontaa ja leikkikenttänä oli jokseenkin koko lähiö, etenkin sen keskellä sijainnut metsä/puisto ja sen vieressä ollut leikkipuisto. Elämä rajoittui pitkälti tuohon lähiöön, koska kaikki kaveritkin asuivat siellä ja sieltä löytyi ostoskeskus ja kauppoja. Mitään varsinaista kotiintuloaikaa minulla ei koskaan ollut, tulin aina kotiin "järkevään" aikaan. Ala-asteen lopussa sain ensimmäisen kännykkäni, jonkin sortin "city-puhelimen" kuten sitä kutsuttiin, joka toimi vain pk-seudulla.

Yläasteella vuosituhannen vaihteen tienoilla tietysti sitten jotkut harvat alkoivat riekkua leikkipuistossa yömyöhään poltellen iskältä varastettua tupakkaa ja myöhemmin varovaisten alkoholikokeiluiden merkeissä. Olin tietenkin itse sitä nörttiporukkaa, joka kuitenkin kerääntyi jonkun kotiin pelaamaan RuneQuestia tai muita roolipelejä.

Ala-asteellani oli muutamia venäläisiä oppilaita. Yläasteella oli jo yksi somali, yksi kreikkalainen ja yksi thaimaalainen. Tosin nykysomaleista poiketen tämä somali ei pukeutunut kalliisiin hiphopvaatteisiin ja jos olisi puhelimessa keskustellut hänen kanssaan niin ei olisi edes voinut arvata häntä ulkomaalaiseksi, johtuen ilmeisesti siitä ettei hänellä ollut koskaan edes ollut kuin suomalaisia kavereita.

Allekirjoitan myös Nousuhumalan mainitseman huolettoman varomattomuuden, meilläkin oli ala-asteella pukkitappelua ja kukkulan kuningasta välitunneilla ja tietysti kuhmuilta ei siinä hommassa kukaan välttynyt. Lähimetsissä mentiin kovaa vauhtia ja kiipeiltiin puissa. Pulkilla laskettiin puiden keskellä. Lapsena harrastin aina jotain liikuntaa. Ensin jääkiekkoa ja futista, mutta kun meininki meni niissä liian totiseksi (harjoituksia alkoi olla liikaa), vaihdoin pesäpalloon ja myöhemmin salibandyyn, jota pelasin seurakunnan kerhossa. Seurakunnalla oli myös pienoismallikerho ja kokkikerho, joissa molemmissa ala-asteikäisenä kävin.

Omanlaistaan "varomattomuutta" oli myös se, kun ala-asteen uskonnonopettaja kerran erään kirkkoekskursion yhteydessä vei meidät kotiinsa ja tarjosi Coca-Colaa. Silloin tuollainen visiitti oli mahdollinen, voinen vaan arvata mitä siitä nykyään seuraisi.

Muita huomioita noilta ajoilta:

  • Perheemme matkusteli mm. Saksassa, Ranskassa, Espanjassa ja Italiassa. Tuolloin nuo maat tuntuivat enemmän "omaleimaisilta" kuin nykyään. Niissä oli vielä häivähdys alkuperäistä saksalaisuutta, ranskalaisuutta, espanjalaisuutta ja italialaisuutta.
  • Meillä oli ollut kotitietokone 80-luvulta lähtien, vanha Apple Macintosh.
  • Hankittuamme 90-luvulla PC:n, hankimme siihen nopeasti nettiyhteyden, ensin (9,6kbps>56kbps) modeemin, sitten ISDN:n ja lopulta ADSL:n.
  • Oman tietokoneen omaan huoneeseeni sain kuitenkin vasta lukiossa. Minulla ei myöskään ollut telkkaria huoneessani kuten joillain.
  • Ala-asteen ensimmäisillä luokilla kaikki olivat kaikkien kavereita ja monet pitivät kotonaan synttärikemuja, joihin kutsuttiin koko luokka.
  • Ala-asteen lopulla kävimme välillä kavereiden kanssa Helsingin keskustassa roolipelitarvikkeita myyvässä liikkeessä tai syömässä McDonald'sissa.
  • Ensimmäisen Nokian kännykkäni, Nokia 3210:n, sain muistaakseni yläasteelle mennessäni.




Mielestäni nykyinen "monikulttuurinen hulluus" oikeastaan alkoi joskus 2006-2008. Siihen asti meininki oli pitkälti samaa suvaitsevaisuuslöpinää kuin oli jo 90-luvulla ("kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia"). Pikemminkin vieraskoreutta ja eksotiikannälkää. Vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana ulkomaalaiset ovat oikeasti alkaneet näkyä Helsingin katukuvassa sillä tavalla, että esim. keskustan kahvilassa ei oikeasti välttämättä ole ainuttakaan suomalaista asiakasta. Samaan aikaan retoriikka on siirtynyt vieraskoreudesta korostamaan sellaista "monikulttuuria", jossa "monikulttuuri" ei enää tarkoita muutamia eri värisiä naamoja katukuvassa ja eksoottista ruokaa vaan oikeasti jotain kokonaan uutta kulttuurin muotoa, joka on vapautunut suomalaisen kulttuurin painolastista kokonaan. Eli siis:

<2006 Aiemmin maahanmuuttajat toivotettiin tervetulleiksi suomalaisen kulttuurin pariin ja toivottiin suomalaiselta kulttuurilta suvaitsevaisuutta, jotta maahanmuuttajat voisivat  kuitenkin säilyttää osia omasta kulttuuristaan.

2006> Nykyään ajatellaan, että koko suomalaisesta kulttuurista pitää päästä eroon. Että aika on ajanut sen ohi. Sanotaan spengleriläisin äänenpainoin, että meidän on aika väistyä koska emme ole olleet tarpeeksi "innovatiivisia" tai jotain, koska toiset ovat olleet päättäväisempiä ja vahvempia. Ajatellaan, että monikulttuurisuuden vastustus on vain paikalleen jämähtämistä. Uskotaan, että Euroopan maiden kulttuurien tilalle täytyy syntyä jonkinlainen globaalikulttuuri, joka yhdistelee vanhaa maahanmuuttajien tuomiin vaikutteisiin, mutta joka on nimenomaan uusi ja itsenäinen, elinvoimainen kulttuurinsa.
Ei ole turhia päiviä, tai jos on, on koko elämä.

Uuno Nuivanen

Quote from: Tuulenhenki on 20.01.2016, 11:28:50
Mihin katosi kansainvälisyys?

Saammeko koskaan takaisin turvallista Suomea? Mitä sen saavuttamiseksi tarvittaisiin?

Vallankumous.

Micke90

Itse kasvoin 90-luvun ja 2000-luvun alun Helsingissä, jossa oli vain vähän muslimeita, ellei somppuja lasketa. Me saimme oleskella rauhassa melkein missä tahansa ilman, että meitä varoiteltiin juuri muista kuin mustalaisista ja namusedistä. Sompuista ei varoitettu, mutta heitä inhottiin yleisesti. Helsinki oli kuitenkin silloin yleisesti ottaen turvallisempi ja rauhallisempi kuin nykyään eikä monikulttuurisuudesta edes puhuttu. Kukaan ei vaatinut suomalaisia luopumaan tavoistaan ja perinteistään.

Kaipaan sitä Impivaaraa.

Laskentanuiva

Quote from: Tuulenhenki on 20.01.2016, 11:28:50


Saammeko koskaan takaisin turvallista Suomea? Mitä sen saavuttamiseksi tarvittaisiin?

1.Tuskin sinne ns. Impivaaraan on paluuta, mutta ehkäpä kuitenkin tervehenkinen nationalismi jossain vaiheessa vähän pysäyttää tätä hulluutta.
Semmoista ei tosin ole näköpiirissä täällä meillä.


2.Sen saavuttamiseksi tarvitaan jonkun sortin vallankumous, mutta me suomalaiset lampaat emme sitä aloita, vaan todennäköisesti se alkaa (on alkanut jo entisistä itä-blogin maista, koska heillä on vapautta sen verran vähän aikaa esiripun kaatumisesta, etteivät sitä vapautta heti ole luovuttamassa muille-siis Eu:lle) jostain euroopan maasta joka on niin iso, ettei Eu pysty sitä uhkailemalla saamaan samaan ruotuun.

Ehkäpä Ranskasta alkaa poliittinen vallankumous Le Penin johdolla. Siellä sitä on ennenkin tehty "vallankumouksia", tai Briteistä.

Tuskin Saksasta, koska heillä on menneisyytensä erään Itävaltalaisen korpraalin johdosta.
"Monilla on asioihin vain yksi näkemys, vaikka kuinka sanotaan, että ollaan suvaitsevaisia." - Teemu Selänne
(HS 31.1.2017)

Chew Bacca

Kasareilla kaikki oli paremmin, kun oli itse nuori ja kaikki mikä puuttui oli sellaista mistä ei tiedetty. 70-luvulla oli köyhää. Monessa asiassa on menty eteenpäin mutta vielä useammassa väärään suuntaan.

Suomella ja suomalaisilla meni paremmin. Ei kaikilla, mutta useammalla kuin nyt.

Saturnalia

#11
Olen syntynyt 60 ja 70-luvun taitteessa. Lapsuus 70-luvulla. Se oli ihan eri maa.
Meidän koulussa oli about 600 oppilasta. Ei yhtään maahanmuuttajaa. Siis ei yhtään.
Kesällä mökille tuli kylään saksalainen mies. Häntä kohdeltiin kuin presidenttiä. Eksoottista. Kukaan ei osannut puhua englantia, minä parin vuoden opiskelun pohjalta jotain solkkasin. Joku vanhempi osasi jonkun verran saksaa.

Silloin täysin normaali puheenparsi on nykyään jotain hemmetin vihapuhetta olevinaan. Iässä on se vittumainen puoli että perspektiivi kasvaa.
Köyhä 70-luku? No joo, ehkä siinä mielessä että ruokaan suhtauduttiin kodeissa niukasti. Ei todellakaan herkuteltu joka päivä, eikä edes joka toinen.
Annos jäätelöä kerran viikossa oli kova juttu. Naapureita kutsuttiin, jos oli ostettu litra. Siinä ne viikon makeat sitten oli yleensä.

Koulussa oli paremmat ruuat kuin nykyään. Ei mitään rajoituksia. Päinvastoin, keittäjä löi lautasen kukkuralleen ja opettaja vahti pöydän päässä että se syötiin kanssa kokonaan. Jengi jemmasi ruokasi pöydän alle, milloin mihinkin. Hyviä safkoja santsattiin huolella. Keittäjät oli vaan että hyvä hyvä pojat, kun haki kolmannen kerran lisää. Silti kaikki olivat laihoja. Syötiin perusruokaa navat täyteen, ei sipsejä, makeaa eikä mitään muuta.

Silloin oli jengejä ulkona, kaupungilla, metsissä. Suomalaisten jengejä. Metsässä Stigalla laskiessa saattoi törmätä kymmenen murros-ikäisen hemmon jengiin, jolla oli lutkuja, jousipyssyjä, jne. Kommarit olivat valtansa tunnossa, mutta silti arvokonservatiivisia. Kukaan sönköttänyt mistään homoista, mamuista, feminismistä tai sellaisesta mitään. Vasemmistolaisuus tarkoitti työläisten oikeuksia, duunarien neuvotteluasemaa työpaikoilla. Sen aikainen vasemmisto olisi vastustanut nykyistä maahanmuuttoa raivokkaasti, koska työläisten neuvotteluasema heikkenee. Suomalaisen työläisen neuvotteluasema työpaikan haussa ja työpaikalla oli se tärkein asia. Henkinen yliote työnantajasta kaikilla tasoilla.

Ei ollut olemassa luottotietorekistereitä, kukaan ei tiennyt mikä on CV. Ketään kiinnostanut. Sinut arvioitiin siinä hetkessä, ei menneisyyden perusteella.
Jos vaikutit työhaastattelussa arvokonservatiivilta, sait paikan. Tärkein kysymys oli onko armeija käyty, ja jos ei vielä ole, niin milloin menet.
Jos alkoi änkytys tuon kysymyksen suhteen, niin heippa.

Ei ollut kännyköitä, ei tietokoneita, ja telkusta tuli kahdelta kanavalta mustavalkoisia luonto-ohjelmia. Pysyi asiat focuksessa. Jos tuli joku länkkärisarja, niin siihen suhtauduttiin fanaattisesti siksi koska se oli länttä. Vähän huvitti kun aikuiset katsoivat haudanvakavina jotain Ritari Ässää. Siinä ei ollut kysymys ohjelman tasosta, vaan poliittisesta kapinasta. Valo harmaudessa. Siinä ajassa oli puolensa ja puolensa.

Ouel

(kiva huomata pitkän tekstin kirjoittamisen jälkeen, että sösseröin ja teksti katosi kuin irakilainen diskoon. Noh, uusi yritys:)
Lähinnä mietin tätä entisen oman lapsuuskodin lähiön kautta, sillä ko. suuren kaupungin lähiö on yksi asukasrakenteeltaan "rikkaimpia":

Synnyin 1980-luvulla 70-luvulla rakennettuun lähiöön. Muistikuvani lapsuudestani ovat siis pitkälti 90-luvulta.
Koulussani oli aivan muutama maahanmuuttajataustainen oppilas: Venäjältä, Virosta, Vietnamista. Kaikki mukavia ja fiksuja. Rinnakkaisluokalle tuli aivan pikimusta poika, ja mikä tapaus se olikaan.  :D En muista mistä hän oli kotoisin, mutta länsiafrikkalainen ehdottomasti. Todella ujo ja mukava ja hänelle muut mielellään opettivat suomea.
Vähitellen 90-luvun loppua kohti yhä suurempi osuus lähiön perheistä laittoi omat jenninsä ja markonsa toiseen, kauempana olevaan kouluun. Jännästi tämä alkoi yleistyä sitä mukaa, kuin maahanmuuttajien osuus lisääntyi lähiössä ja mamulasten osuus lähikoulun oppilaista.

Lähiössä oli 90-luvulla monipuolinen palveluvalikoima: kaksi ruokakauppaa (osuuskauppa ja k-kauppa), pankki, posti, kampaamo, kukkakauppa, uimahalli, korttelipoliisin oma toimipiste, grillikioski, pubi. Pankki lähti ensin, posti siirtyi kaupan yhteyteen, kampaamo on lopettanut, grillikioski supistui kunnes lopetti kokonaan ja tilalle tuli R-kioski. Uimahalli on suljettu. Kukkakauppa lopetti ja tilalle tuli 2000-luvun alussa turkkilaisten(?) pitämä pizzeria/kebab. Edelleen mysteerinä on ko. paikan herkut, sillä niinä muutamina kertoina, kun siellä olisi asioinut, oli paikka joko pimeänä (vaikka aukioloaikaa olisi vielä ollut), ei voinut tehdä pitsaa koska "ei ole jauho!" tai muuten vain sitäsuntätä ongelmaa. Tokihan paikan nimi on 15 vuoden kuluessa vaihtunut väh. 5 kertaa.

Lempparipaikkani koko lähiöstä oli kouluni yhteydessä ollut lähikirjasto! Voi vitsi, siellä istuin 90-luvulla harva se iltapäivä ja ilta! Ja kirjastotädit olivat aivan tosi ystävällisiä ja mukavia. Ainoat "häiriöt" aiheutti välillä reippaalla asenteella kirjastossa asioinut kehitysvammainen tyttö, joka puhui ja nauroi kovaan ääneen, ja saattoi kimakan pierunkin päästää.

Tätä nykyä tuo kirjasto...niin. Ensin supistettiin ja supistettiin aukioloaikoja, kunnes muutama vuosi sitten koko kirjaston tilat vähennettiin koulun yhden luokkahuoneen kokoiseksi. Kirjaston entisiin tiloihin piti saada tottakai nuorisolle hengailutilaa! Nyt on biljardipöytää, säkkituolia ja videotykkiä. (kirjat, mitä ne on?) Nuoriso notkuu ja paska poppi/räppi pauhaa. Yksi seinä on pyhitetty nimikirjoitustägeille tai mille lie...ei montaa kantisnimeä siitä sotkusta löydy. Kirjaston puolella ei henkilökuntaa liene kuin yhtenä-kahtena päivänä viikossa jonkun tunnin, sisään pääsee automaattiovella kirjastokortilla (yli 15 vuotiaat). Nuorisotilaan pääsevät älämölyämään toki nuoremmat.

Asukasrakenteeltaan lähiö on siis yksi kaupungin ähl...monikulttuurisempia. Tätä nykyä käyn entisillä kotikonnuilla muutaman kerran vuodessa, ja kaapu- ja karvaisuusaste lisääntyy vuosi vuodelta. Huvittava piirre muuten, että sitä mukaa kuin värinä lisääntyi, väheni lähiön romaniaste.  :roll: Eihän nyt taistot ja mirandat missään somalien keskellä suostu asumaan! Käsittääkseni he siirtyivät kaupungin uudempiin vuokra-asuntoihin uudemmille asuinalueille jo 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa.

Karkki/herkkukulttuuri ennen muinoin oli sitä, että esim. sipsiä syötiin muutaman kerran vuodessa, synttäreillä. Energiajuomat, täh? HartSportia völlyi urheilu- ja uimahallien kahviloissa. Karkkipäivänä sai vajaan 100g Lauantaipussin tai Viikonloppu(?)-pussin. Eipä kyllä ollut esim. lapsissa niin paljoa ylipainoa, mitä nykyään. Koko koulussa oli ehkä pari-kolme paksumpaa kakaraa, nykyään on lähestulkoon toisinpäin. Häiriökäyttäytymistä oli ala-asteellani todella vähän, verrattuna siihen mitä nykyään opettajien suusta kuulee. Ja minun kouluni oli vielä maineeltaan "vähän levoton". (Levottomuus=luokassa 1-2 vilkasta jania tai samia, jotka olivat heittäneet jotakuta lihapullalla. Nykyään levottomuus tarkoittaa lähestulkoon sitä, että poliisit saavat olla painimassa).

Huoh. Monikulttuurisuus. Ei kait silloin puhuttu varsinaisesti mistään monikulttuurisuudesta, olihan se jollakin tasolla esillä mutta lähinnä eksoottisten, uusien ruokien ja mausteiden muodossa (ooo, currylla maustettua pakasteseitiä, uuuu, aurinkokuivatut tomaatit..mitä ne on?!), lambadaa tanssittiin ja Jaffa-mainoksessa oli musta mies (a la la la la long).
Mistään monikulttuurisuuden uhista tai ongelmista kukaan osannut varsinaisesti puhua, tai sitten ajateltiin että "ei koske Suomea, ja pitäähän sitä hädänalaisia auttaa!" Mustista tuli mieleen lähinnä Bill Cosby Show tai kurjemmin ajateltuna "Afrikan nälkäiset lapset".
Mistään asemilla notkuvista wannabe-gangsta-löyhä-nuorisoporukka -ongelmista ei huolta kannettu koska eiiii meille tänne Suomeen sellasia ongelmia tule, ehheheeiiii...
Muistan kuin EU-jäsenyydestä äänestämisen aikoihin kyselin vanhemmiltani että mikä se EU niinkuin on ja mitä se tarkoittaa jne. Äitini vastasi jotakuinkin näin: "kyllä siihen olisi hyvä Suomen liittyä, se varmasti helpottaa kaikkea, pääsette te lapsetkin helpommin hyviin töihin jne." HA! Voi äitikulta, jospa olisit saanut kristallipallon.  :(
NextStep -messuilla jaettiin "kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia" -tarroja. Helsingin Sanomat mainosti itseään mainoksella, jossa oli kiekoksi litistetty maapallo ja teksti "uskalla epäillä".
Joo-o. Nykyään todellakin epäilen, tosin ehkä hieman eri tavalla, mitä hesari mainoksellaan tarkoitti.

Vaniljaihminen

Lapsuus 80-luvulla. En muista että olisi juuri ollut minkäänlaisia jännitteitä ulkomaalaisten ja suomalaisten välillä. Kaikki mustat olivat vain eksoottisia afrikkalaisia velikultia, Michael Jackson oli musta ja Bill Cosby oli hauska perheenisä, jonka show:n jokainen jakso katsottiin telkusta ja seuraavana päivänä koulussa kerrattiin ruudulla nähtyjä tapahtumia. Silloin neekeri todellakin oli neutraali etninen sana, joka esiintyi lastenlauluissakin.

Sen sijaan arabit olivat jo silloin hieman epäluotettavia. Oli Gaddafia, Khomeneita ja Arafattia. Kylmä sota huoletti samalla tavoin kuin nyt Putinin ja lännen suhteet huolettavat, sillä erolla että sitä samaa jännitettä oli kestänyt kauan ja Neuvostoliiton uskottiin olevan ikuinen.

90-luku oli suuri muutos. Public Enemy ja muut räpit tulivat, aluksi se oli vain mielenkiintoista mutta räppi ei ainakaan kehittynyt siitä mihinkään: muuttui vaan väkivaltaisemmaksi. Somalit tulivat, itse en piitannut silloin yhtään mitään heistä. Tuolloin englannin opettajani käski meitä välttämään neekeri-sanaa. Puolustukseksi ei riittänyt että Bill Cosby oli käyttänyt sitä myös ja vielä ei-itse ironisessa merkityksessä. Suvaitsevaisuus nykymuodossaan syntyi juuri näihin aikoihin ja se sai heti absurdit mittasuhteet. Televisiossa näytettiin brittiläinen rock-musiikin historiasarja, jossa yli puolet ajasta omistettiin nevahööd mustille soul-bändeille, Beatlesit mainittiin ehkä kerran. Muuten se sarja oli pelkkää toitotusta siitä että valkoiset kopioivat mustia.

Samaa oli MTV ja sen musavideot. Voisi luulla että 90-luvun puoliväli oli Oasiksen, Blur, Pulpin tai edes Spice Girlsin juhlaa: paskan marjat, oli tsägää jos pääsi näkemään edes Spice Girlsejä välillä. MTV soitti silloin lähes pelkkää mustien, olkoompa vaikka kuinka tuntemattomien afrikkalaisten artistien, musiikkia. Ei uskoisi kuitenkaan että jokin asia voisi tänään olla silti paremmin kuin silloin: tämä nykyinen The Voice TV5:lla on sitä mitä MTV:kin olisi silloin 90-luvulla saanut olla, kanava joka soittaa sellaista musiikkia jota ihmiset toivovat.
"Meillä on niin ihana hallitus mutta miehet vihaa.."

Beenari

Itse synnyin 60-luvun lopussa, joten lapsuuteni vietin 70-luvulla ja nuoruuteni 80-luvulla.

Elämä tuolloin oli hyvin yksinkertaista, helppoa ja turvallista. Kaupassa oli maitoa vain kahta laatua, kevytmaitoa ja kulutusmaitoa.  Nykyään kaupan maitohyllylla on kolmisenkymmentä erilaista maitolaatua. Kolun jälkeen tehtiin läksyt ja paineltiin pihalle leikkimään. Ei tarvinnut pelätä.  Polkupyörän pystyi jättämään kotipihalle lukitsematta ja sitä ei kukaan vienyt.

Näin uuden aallon nousemisen samoin rockabillyn. Heillä oli vähän kahnauksia keskenään, mutta ei se meihin tietämättömiin mitenkään vaikuttanut. Sait kävellä aivan rauhassa vaikka vastaan olisi tullut kymmenen punkkaria tai rokua. Jengejäkin alkoi muodostumaan, mutta jos et kuulunut mihinkään jengiin sait olla täysin rauhassa.

Tappelut päättyivät siihen kun vastustaja putosi. Ei potkittu maassa makaavaa, vaan ojennettiin käsi ja nostettiin hävinnyt osapuoli pystyyn, paiskattiin kättä ja jatkettiin elämää. Jos oli erimielisyyksiä niin niin ne hoidettiin juuri kahden kesken. Tappelutilanteessa sekä omat kaverit että vastustajan kaverit olivat vain katsojia.

80-luvun alussa tuli vietnamilaiset. Pariin otteeseen käytiin Kirkkojärvellä katsomassa kuka on kuka. Lopputulos oli tasapeli. Ja heidän kanssaan ystävystyttiin. Vielä tänäkin päivänä ollaan muutamien kanssa ystäviä vaikka niitä iskuja on annettu ja saatu.

Sitten tuli 90-luku, lama ja somalit. Kaupunkikin oli vaihtunut. Lukitsematon polkupyörä katosi pihalta alta kahden minuutin. Kaksi kertaa kävin hakemassa oman pyöräni Varsavuoren pihalta pois. Toisella kerralla jouduin jopa tappelemaan saadakseni pyöräni takaisin. Ei ollut väliä vaikka pyörän rungossa oli turvamerkintä joka osoitti pyörän kuuluvan minulle.

Vaikka elämä 70- ja 80-luvulla oli taloudellisesti köyhää, niin sitä turvallisuutta en vaihtaisi mihinkään.
"Hölmöä miettiä, mikä maan tai maapallon tila on sadan vuoden kuluttua. Meistä kumpikaan ei ole silloin enää elossa"
- Antti Rinne (SDP)

Arto Tuhkamuna


-PPT-

Ihmiset yleisesti pitävät elämänsä parhaimpana aikana omaa teini-ikäänsä ja 20-30v ajanjaksoa. Tuppaavat vaan ajan kullatessa muistot kuvittelemaan että kaikki pitäisivät sitä ajanjaksoa parhaimpana aikana. Miksi luulette että 60-lukua hypetetään? Suuret ikäluokat? Uskokaa tai älkää mutta tämäkin aika mitä elämme nyt tulee olemaan "vanhaa hyvää aikaa" kun tuo kalenteri tuosta eteenpäin muutaman vuoden tai pari kolme vuosikymmentä raksuttaa.

Itse muistan myös paljon nostalgisoidun 80-luvun. Nuorisoikäluokat olivat silloin paljon suurempia kuin tänä päivänä joten kahnauksia sattui ja kyllä silloinkin potkittiin maassa makaavaa päähän. Kun vertaa keskiverto perjantai- tai lauantai-iltaa Kouvolassa, kaupungissa jonka tunnen hyvin, niin 80-luvulla oli menoa ja meininkiä ja valitettavasti sitä vähemmän mukavempaakin menoa. Tänä päivänä Kouvola viikonloppuisin on hiljainen kuin huopatossutehdas.

mattima5

Quote from: Axel Cardan on 22.01.2016, 15:03:39
80-luvulla punttisaleja oli harvassa ja niissä oli väärentämätön kellarimeininki himmeine valaistuksineen ja raudanvärisine levyineen. Sitä tunnelmaa en vaihtaisi mihinkään. Wrange/Weider hallitsi alan välineistön kauppaa, ja oli nuorukaiselle mahtava elämys saada ikioma Weiderin Sininen Vinyylisarja. Bullworker oli monen käytössä. Ajan musiikissa on (jos sitä kuuntelee vaikkapa Radio Nostalgiasta) huolettomuuden ja onnellisuuden perusvivahde. Sen ajan paras pop-musiikki kestää minkä tahansa vertailun. Radiosta tuli juuri kappale nimeltä Owner of a lonely heart, ja bändinä tietysti You. 1983. Laadun huomaa heti.

Yes - Owner Of A Lonely Heart (Official Music Video)
https://www.youtube.com/watch?v=WcSLb2phjDk

Tarkoitat varmaan että Yes eikä You.

1980- luvulla kirvesmiehet tienasi Helsingissä tähtitieteellisiä palkkoja, kunnes kaikki romahti sitten 1980- luvun lopulla ja 1990- luku alkoi lamalla ja itsemurhilla kunnes markka laitettiin kellumaan ja Nokia nosti Suomen maailman valkokeilaan ja raha sateeseen 20 vuodeksi, kunnes meren takaa tuli mies, tuli mies ja oli 3 vuotta Nokialla ja lähti takaisin merten taakse puolet leluista mukanaan.