Journalistiliitto: Etnisyys ja rasismi journalismissa

[Roope]

Etnisyys ja rasismi journalismissa
(Suomen journalistiliitto, 2002)

Pentti Raittila
Journalismi ja Musta Saara

Sari Pietikäinen
Etniset vähemmistöt uutisissa – käsitteitä ja aikaisempien tutkimusten kertomaa
Rotu, etnisyys ja rasismi
Uutisointi keskittyy maahanmuuttoon ja ongelmiin
Viranomaisten ääni kuuluu
Sanavalinnat luovat merkityksiä
Saamelaisia vai lappalaisia?
Verbeillä valtaan ja vastuuseen
Kielikuvista mielikuviin

Pentti Raittila
Etniset aiheet, vähemmistöt ja niiden suhteet suomalaisessa journalismissa vuonna 2000
Tutkimuksen näkökulma, menetelmät ja aineisto
Keskeiset aiheet
 Rikosjutut
 Suvaitsevaisuusjutut
 Kannanotot maahanmuuton puolesta ja vastaan
Jutuissa esillä olleet vähemmistöryhmät
 "Hyvät ja pahat" vähemmistöryhmät
 Suurin ryhmä entiset itäeurooppalaiset
 Somalialaiset ja muut afrikkalaislähtöiset
 Suomen perinteiset etniset vähemmistöt
 Muut ryhmät ja ulkomaalaiset yleensä
Lehtijuttujen kohteet ja puhujat
 Vähemmistöryhmät puhujina
 Viranomaiset puhujina
 Poliitikot puhujina ja juttujen kohteina
 Vierasvihaiset tahot puhujina ja rasismin käsittely lehtijutuissa
 Dialogi etnisten vähemmistöjen ja muiden välillä niukkaa
 Kohti aitoa vuorovaikutusta
Vertailu Suomen ruotsinkielisen lehdistön aineistoon
Kohteet ja puhujat televisiossa
 Etnisyys Ylen uutis- ja ajankohtaisohjelmissa
 Tapausesimerkki: Etnisyys tv-ohjelmistossa 9.11.2000
Yhteenvedon sijasta

Karina Horsti
Maahanmuuttojournalismi – välivaihe monikulttuuriseen journalismiin
Aamulehden maahanmuuttajat-sivu: hallinnon teemoilla vastavirtaan
 Lajityyppien salaatti
 Teemallisesti sivu ei tarjoa uutta
 Vastavirtaan, mutta samassa vedessä
 Kuvan journalismi
Basaari: henkilökuvilla empatian kokemusta
Henkilökuvat lähentävät
 Suomessa kaikki on toisin
Helsingin Sanomien Monikulttuurinen pääkaupunkiseutu -sarja: Toiseuden kuplat
Yhteenvetoa: maahanmuuttajat "positiivisessa" yhteydessä
 Välivaihe monikulttuurisuuteen

Eeva Ahola
Romaniturvapaikanhakijat tv-uutisten kohteina
Kuva ja sana rakentavat uhkan ja toiseuden metaforia
 Oleskelevatko romanit perusteetta maassamme?
 Onneksi uutta ryntäystä ei ole odotettavissa
Miten turvapaikanhakijat eriarvoistetaan
 Toisto vahvistaa stereotypioita

Sanna Rummakko
Inkeriläisten paluumuuttajien syrjäytyminen television ajankohtaisohjelmissa
Paluumuuton taustaa
Television tulkinnasta
Menneisyydestä kumpuavia kertomuksia
Suomalaisia vai venäläisiä?
Kannattaako jonottaa?
Markuksen viimeinen mahdollisuus
Ryssittelyä ihmemaassa

Mia Ahola
Etnisyys urheilusivuilla Sevillan yleisurheilun MM-kilpailujen käsittely iltapäivälehdissä
Valkoinen normi
Lahjakas Afrikka – taitava Eurooppa
Mustat muskelit ja valkoinen äly
Hassut mustat miehet
Monitulkintainen Kirwa
Työn sankarit ja luonnon lahjomat

Anna-Maria Pekkinen
Viesti valkoisesta vallasta välittyy verkossa
Materiaalia mielin määrin
Skinhead – rasismin näkyvä kärki
Asia-artikkeleita, Kalevala-kuvia ja häpeäpaalu
"Juutalaisilla valta mediassa ja EU:ssa"
Tiede mukana rasismin perusteluissa
Internatsismin uhreja
"Kysy kokeneemmalta skiniltä"
Muuttaako verkko kiihotuksen lailliseksi?

Pentti Raittila, Karina Horsti ja Sari Pietikäinen
Onko journalismilla varaa parantaa?
Lisää juttuja
Lisää dialogia
Lisää huomiota ilmaisukeinoihin
Lisää väriä
Mustan Saaran haamu

Suomalainen journalismi on auttanut suvaitsevaisen ja monikulttuurisen yhteiskunnan rakentamisessa kertomalla vieraista kulttuureista, maahanmuuttajien ongelmista ja tuomitsemalla rasistisen toiminnan ja etnisen syrjinnän. Journalistien omat eettiset säännöt ovat siivonneet rikosjuttuihin aikaisemmin liittynyttä etnisten vähemmistöjen leimaamista. Journalismi on usein paljastanut myös yhteiskunnan rakenteissa olevan piilorasismin.

Yllä olevat ajatukset on suhteellisen helppo hyväksyä, vaikka mieleen tuleekin joitakin puhtoista kuvaa sumentavia tapauksia.

Mutta miksi niin monet Suomessa asuvat etnisten vähemmistöjen edustajat toistuvasti viittaavat median rasistisuuteen tai ainakin heitä loukkaavaan kielenkäyttöön ja uutiskäytäntöihin? Onko journalismin tavassa kertoa maailmasta ja siinä yhteydessä etnisistä vähemmistöistä jotain sellaista, joka loukkaa heitä, vaikka emme mitään pahaa tarkoitakaan?

http://tampub.uta.fi/tup/951-44-5486-3.pdf

Kannattaa selailla ainakin Anna-Maria Pekkisen kirjoitus kymmenen vuoden takaisista suomalaisten skinheadien keskusteluryhmistä. Luultavasti tästä foorumista päästään tekemään täysin samanlainen analyysi rotuoppeineen, pilakuvineen ja mustan miehen seksuaalisuuden pelkoineen. Tuskin sillä on kovin paljon väliä, mikä on palstan "konsensus" tai taso, kunhan tutkijoille on sopivasti täkyjä, jotta palaset voi sovittaa vanhaan teoriaan. Eiköhän se ensimmäinen Homma-tutkimus ("30-luvun äärioikeiston propellisiiven läpilyönti" tjms.) ole pian tuloillaan.

Noin yleisesti ottaen ikävintä antia kirjassa on toimittajien itselleen sälyttämä taakka arvioida loputtomiin omien kirjoitusten vaikutusta maahanmuuttajien asemaan ja monikulttuurisuuteen. Loppujen lopuksi nykyinen "mitähän maahanmuuttajat ajattelevat, jos kirjoitan näin" ei poikkea takavuosien suomettuneesta "mitähän Neuvostoliitossa ajatellaan, jos kirjoitan näin"-asenteesta.

Juttu sopii esimerkiksi siitä, miten vaikeaa avoimen pakolaisvastaisten mielipiteiden esiin päästäminen on. Vaikka toimittaja otsikoi ja rakentaa juttukokonaisuuden positiivisesti somalialaisnaisen kannalta, myös Mäenpään kannattajat voivat saada tukea omille vihamielisille näkemyksilleen: "Että samaan kuvaan jonkun huivipäisen naisen kanssa, ei nyt sentään. Tämä on periaatekysymys, ja minä olen periaatteen mies", Mäenpää uhoaa.

Pitäisikö lehtien siis alkaa julkaista rasistisia yleisökirjoituksia tai palkata rasisteja kolumnisteiksi? Ei. Ei. Mutta kestämättömät rasistiset argumentit eivät häviä vaikenemalla, vaan yhteisessä keskustelussa. Kuinka se organisoidaan, on hienovarainen ja vaikea kysymys, jossa kysytään journalistista
ammattitaitoa ja etiikkaa. Nykyistä avoimemmassa keskustelussa on vaarana, että "vierasvihaiset" saavatkin vain uuden kanavan rasististen aatteiden levittämiseen.

Erityisen tärkeää olisi sellainen dialogi, johon osallistuisivat ja joka kiinnostaisi myös nuoria miehiä, vähän koulutettuja ja maaseudulla asuvia; siis niitä, joiden joukossa tutkimusten mukaan on runsaasti kielteisesti vähemmistöihin suhtautuvia.

Toimitusten harjoittama suodatus tiedetään ja myönnetään:

Selkeästi ilmaistua maahanmuuton kannatusta ja vastustusta oli siis kaiken kaikkiaan hyvin vähän. Varsinkin vastustava kanta oli usein ilmaistu monitulkintaisten kiertoilmaisujen kautta. Juttujen perusteella on vaikea sanoa, johtuiko tämä puhujien halusta esiintyä poliittisesti korrektisti, vai onko kysymys lehtien toimituspolitiikasta, joka ei päästä avoimen ulkomaalaisvastaisia kannanottoja palstoilleen. Toimituspolitiikasta kertoo ainakin se, että selväkielinen maahanmuuton vastustus ei päässyt oikeastaan koskaan juttujen otsikoihin, kun taas erityisesti Suomen työvoimatarpeeseen liittyvät maahanmuuttoa puoltavat argumentit nousivat myös otsikoihin.

Max Jakobson: Suomeen on alettava värvätä siirtolaisia (HS 13.3.2000)

Ulkomaalaiset hyväksyttävä jo kilpailukyvyn takia (Karjalainen 30.9.2000)

Siirtotyöläisistä pelastus tulevaisuudessa (Kaleva 9.2.2000)

(Tämän ketjun voisi siirtää Tilastot, tutkimukset,..-osastolle.)